KIRJALLINEN KYSYMYS 593/2010 vp Kansalaisten perustuslaillinen yhdenvertaisuus yleiskaavoituksessa Eduskunnan puhemiehelle Vireillä olevan maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen yhteydessä nousee esille ongelmia, jotka koskevat mm. kansalaisten yhdenvertaisuutta yleiskaavoituksen yhteydessä saman kaupungin alueella. Esimerkkinä on Tampereen kantakaupunki, jonka yleiskaavassa on vuodelta 1988 ja Kauppi Niihaman aikaisemmassa osayleiskaavassa olevat rakennuspaikkojen Hervannan-, Lahdes- ja Särkijärvi ja Näsi- että Alasjärvi länsipuolen vakinaiset ja loma-asuntokiinteistöt merkitty keltaisella värillä ja isoilla kirjaimilla RA. Tätä merkintää ovat osalliset vaatineet rakennuspaikoilleen lukuisilla suullisilla ja kirjallisilla mielipiteillä sekä muistutuksilla yleiskaavoitusten ollessa vireillä kantakaupungin yleiskaavasta vuodesta 1998 lähtien. Tällöin kyseiset alueet on kaavoitettu virkistysalueiden osaksi joko rajatulla merkinnällä pikku "ra" vihreällä pohjalla tai myöhemmin vihreällä yleismerkinnällä poistamalla kokonaan kiinteistöt kaavoista, mutta joitakin oikeuksia rakennuksiin palauttavalla selityksen tekstillä. Niin pikku "ra" kuin "yleismerkintä" jättävät jäljelle pääosan ongelmasta, kuten esim. poikkeuslupavelvoitteen, joka on riippuvainen kaupungin joko puoltavasta tai kieltävästä lausunnosta. Kaikille mainituille lomakiinteistöille johtavat omistajien itse rakentamat tiet sekä useimmille liittymät sähkö- ja telejohdoille. Useat kiinteistönomistajat ovat rakentaneet omat konventionaaliset tai porakaivot tonteilleen. Jätevesien käsittelyssä on valmisteltu ympäristönsuojeluasetuksen 10 vuoden siirtymäajan velvoitteita ja rakennettu umpisäiliö- ja sakokaivojärjestelmät lainmukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2014 mennessä. Monet kiinteistöt ovat lainojen vakuutena. Tampereen yleiskaavoissa on rakennuspaikkaoikeutensa menettäneitä kiinteistöjä tällä hetkellä noin 140 alussa mainitussa Kauppi Niihaman osayleiskaavan länsiosassa. Mahdollinen Lempäälän Vuoreksen ja Hervannanmaan kunnanosaliitos on tuomassa jopa 100 kiinteistöä tähän lisää, jolloin eteläisen liitosalueen ja kantakaupungin alueilla on siis jopa 240 kiinteistönomistajaa, jotka ovat menettäneet tai menettämässä yleiskaavamerkkiasetuksen mukaiset rakennuspaikkansa. Nurmi Sorilan osayleiskaavassa on luonnosvaiheen virkistysaluemerkinnät muutettu ehdotusvaiheessa vuonna 2010 sikäläisten asukkaiden tyydytykseksi vakinaisen asunnon AP oranssiksi kaavamerkinnäksi. Kun verrataan taloudellisesti rakennuspaikkaoikeutensa menettäneiden kiinteistöjen arvoa samoilla vesistöjen rannoilla arvonsa säilyttäneisiin, on arvio kohtuuttomasta haitasta ainakin 47 miljoonaa euroa toteutuneisiin kiinteistökauppoihin verrattuna. Arvonalennus Hervantajärvellä on arviolta 3 miljoonaa euroa, Lahdesjärvellä noin 3 miljoonaa euroa, Särkijärvellä 12 miljoonaa euroa, Kauppi Niihamassa 9 miljoonaa euroa, ja Lem- Versio 2.0
päälän Vuores/Hervannanmaalla ainakin 20 miljoonaa euroa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Rikkooko Tampereen kaupunki hallituksen mielestä yleiskaavoituksessaan kansalaisten perustuslaillista yhdenvertaisuutta, kun se eri osayleiskaavoissa poistaa vanhoja rakennuspaikkoja virkistysalueiksi ja toisaalta kaavoittaa vastaavat kiinteistöt vakinaisiksi asuinpaikoiksi? Helsingissä 29 päivänä kesäkuuta 2010 Marja Tiura /kok 2
Ministerin vastaus KK 593/2010 vp Marja Tiura /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marja Tiuran /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 593/2010 vp: Rikkooko Tampereen kaupunki hallituksen mielestä yleiskaavoituksessaan kansalaisten perustuslaillista yhdenvertaisuutta, kun se eri osayleiskaavoissa poistaa vanhoja rakennuspaikkoja virkistysalueiksi ja toisaalta kaavoittaa vastaavat kiinteistöt vakinaisiksi asuinpaikoiksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perustuslain 6 :ssä säädettyä yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Periaate edellyttää muun ohella, ettei alueiden omistajia aseteta kaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioiden ole maankäytöllisiä perusteita. Yhdenvertaisen kohtelun periaate ei näin ollen edellytä kaikille maanomistajille samansuuruista rakennusoikeutta tai muita etuuksia kaavoituksesta. Maanomistajien näkökulmasta erilaisten kaavaratkaisujen perusteena voivat olla esimerkiksi kaavoitettavan alueen sijainti, ympäröivä maankäyttö sekä alueen maasto- ja luonnonolosuhteet. Maapoliittisilla toimillaan kunta voi edistää maanomistajien tasapuolista kohtelua. Yhdenvertaisuuden toteutuminen kaavaratkaisuissa voidaan aina saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vireillä olevilla maankäyttö- ja rakennuslain muutoksilla ei puututa maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen. Kysymyksessä on viitattu Tampereen kaupungin lainvoimaisiin yleiskaavoihin, joissa eräät ranta-alueilla vapaa-ajan käytössä tai vakituisessa käytössä olevat tilat on kaavassa osoitettu ramerkinnällä sellaisiksi lähivirkistysalueiden (VLM) osa-alueiksi, joilla olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on tähän mennessä kahdessa Tampereen kaupungin yleiskaavoja koskevassa ratkaisussaan (KHO 27.9.2002 taltio 2473 ja 20.11.2002 taltio 2975) katsonut, että laajojen asuntoalueiden tuntumassa olevien alueiden osoittaminen lähivirkistysalueiksi on ollut maankäytöllisesti perusteltua. Aluevarauksissa on otettu huomioon ranta-alueilla oleva rakennuskanta osoittamalla osia lähivirkistysalueista sellaisiksi osa-alueiksi, joilla olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää. Kyseisiä osa-alueita ei KHO:n mukaan ole, toisin kuin kysymyksessä todetaan, varattu yleiseen virkistystarkoitukseen vaan yksityiseen rakennustoimintaan. KHO katsoi, että ra-merkintä on sisällöltään ja oikeusvaikutuksiltaan riittävän täsmällinen, jotta sen pohjalta voidaan ratkaista, miten yleiskaavaa on pidettävä ohjeena muussa maankäytön suunnittelussa ja eri lupamenettelyissä. KHO katsoi edelleen, ettei kyseisistä aluevarauksista aiheudu maanomistajille kohtuutonta haittaa. Yhdenvertaisuusperiaatteen noudattamista tutkitaan tuomioistuinkäsittelyssä kaavakohtaisesti. Hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti kunnan tulee tästä huolimatta suunnitelmallisesti yhdenmukaisilla alueilla noudattaa maanomistajiin nähden tasapuolista linjaa. Paitsi erilaiset olosuhteet, myös niiden muuttuminen ovat hy- 3
Ministerin vastaus väksyttäviä perusteita maanomistajien kannalta erilaisiin kaavaratkaisuihin kunnassa. Sen vuoksi eri alueille ja eri aikoina laaditut yleiskaavat voivat olla periaatteiltaan erilaisia loukkaamatta maanomistajien yhdenvertaista kohtelua. Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 2010 Asuntoministeri Jan Vapaavuori 4
Ministerns svar KK 593/2010 vp Marja Tiura /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 593/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Marja Tiura /saml: Anser regeringen att Tammerfors stad bryter mot den grundlagsenliga principen om medborgarnas jämlikhet, då staden i olika delgeneralplaner stryker tidigare byggplatser för att i stället införa rekreationsområden, och å andra sidan planerar liknande fastigheter för stadigvarande boende? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Jämlikhetsprincipen i grundlagens 6 bör också tillämpas vid planläggning i enlighet med markanvändnings- och bygglagen. Principen förutsätter bl.a. att ägare till områden inte försätts i olika ställning sinsemellan i planen, om det med beaktande av bestämmelserna om planens innehåll inte föreligger några markanvändningsgrunder för detta. Principen om jämlik behandling förutsätter sålunda inte att alla markägare ska ha lika stor byggnadsrätt eller andra fördelar vid planläggningen. Grunden för olika planlösningar ur markägarnas synpunkt kan vara till exempel det aktuella områdets läge, omgivande markanvändning samt terräng- och naturförhållandena i området. Genom markpolitiska åtgärder kan kommunen främja en jämlik behandling av markägarna. Ett ärende som gäller huruvida jämlikhet uppfylls i planlösningar kan alltid underkastas domstolsprövning. Ändringarna som ska göras i markanvändnings- och bygglagen berör inte principen om en jämlik behandling av markägare. I spörsmålet hänvisas det till lagakraftvunna generalplaner i Tammerfors stad, där vissa fastigheter som är i fritidsbruk eller varaktigt bruk i strandområden, genom ra-beteckning har anvisats i planen som sådana delområden av närrekreationsområden (VLM), där befintliga bostadshus och fritidsbostäder kan bevaras. Högsta förvaltningsdomstolen (HFD) har hittills i beslut som gäller två generalplaner för Tammerfors stad (HFD 27.9.2002 liggarnummer 2473 och 20.11.2002 liggarnummer 2975 ) ansett att det med hänsyn till markanvändningen varit motiverat att anvisa områden i närheten av vidsträckta bostadsområden som närrekreationsområden. I områdesreserveringarna har man beaktat det befintliga byggnadsbeståndet i strandområdena genom att anvisa delar av närrekreationsområdena som sådana delområden där de befintliga bostadshusen och fritidsbostäderna kan bevaras. Dessa delområden har enligt HFD, avvikande från det som konstaterats i spörsmålet, inte reserverats för allmänt fritidsändamål, utan för privat byggverksamhet. HFD ansåg att ra-beteckningen till dess innehåll och rättsverkningar är tillräckligt exakt för att man utgående från den kan avgöra hur generalplanen ska utgöra en riktlinje vid den övriga planeringen av markanvändningen och vid olika tillståndsförfaranden. HFD ansåg vidare att de aktuella områdesreserveringarna inte medför oskäliga nackdelar för markägarna. Iakttagandet av jämlikhetsprincipen kan prövas vid domstolsbehandling för enskilda planer. I enlighet med principerna för god förvaltning bör kommunen trots det inom planmässigt liknande områden följa en jämlik linje med tanke på mark- 5
Ministerns svar ägarna. Utöver skillnader i förhållandena, är godtagbara grunder för ur markägarnas synpunkt olika planlösningar i kommunen, även att förhållandena ändras. Därför kan principerna i generalplaner för olika områden och som upprättats under olika tidsperioder variera, utan att det kränker markägarnas rätt till jämlik behandling. Helsingfors den 20 juli 2010 Bostadsminister Jan Vapaavuori 6