1 LUPAPÄÄTÖS LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki Nro 49/2004/1 Dnro LSY-2002-Y-361 Annettu julkipanon jälkeen 8.7.2004 ASIA Harjavalta Copper Oy:n ympäristölupa, Harjavalta Päätös sisältää ympäristönsuojelulain 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta LUVAN HAKIJA Harjavalta Copper Oy Teollisuuskatu 1 29200 HARJAVALTA
SISÄLLYSLUETTELO 2 LUPAPÄÄTÖS... 1 LAITOS JA SEN SIJAINTI... 6 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO...6 MERKINTÄ... 6 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 6 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA...7 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET SEKÄ ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 7 Luvat... 7 Kaavoitus... 8 Seutukaava... 8 Yleiskaava... 8 Asemakaava... 8 LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ... 9 Tuotantolaitokset... 9 Prosessikuonien sijoitusalueet... 9 Maaperän tila... 10 Harjavallan alueen maaperä... 10 Teollisuusalueen maaperä... 11 Pohja- ja orsiveden tila... 11 Pohjavesivyöhyke... 12 Orsivesivyöhyke... 12 Pintaveden tila... 12 Kokemäenjoki... 12 Vesistön käyttö... 14 Kurkelanoja ja Tattaranjoki... 14 Ilman laatu... 15 Mittaukset... 15 Vaikutustutkimukset... 17 Melu... 18 Alue ja kohteet, joihin toiminnalla on vaikutuksia... 19 Suojelu- ym. erityiskohteet... 19 LAITOKSEN TOIMINTA... 20 Yleiskuvaus... 20 Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti... 21 Raaka-aineet, kemikaalit ja polttoaineet... 21 Raaka-aineet ja niiden varastointi... 21 Polttoaineet ja niiden varastointi... 22 Kemikaalit... 23 Prosessit, laitteistot ja rakenteet... 23 Kuparilinja... 23 Nikkelilinja... 25 Rikkihappotehtaat... 27 Veden käyttö ja viemäröinti... 29 Veden käyttö ja määrät... 29 Veden käyttökohteet... 29 Veden käsittely ja johtaminen... 31 Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) soveltaminen... 33 Prosessitekniikka ja poistokaasujen käsittely... 33 Jätevesien käsittely... 34 Kuonien käsittelyalueet... 34 Energian tuotanto ja kulutus sekä energiatehokkuus... 35 Energian tuotanto ja kulutus... 35 Energiankäyttökohteet... 35 Energiansäästösopimus ja arvio energiankäytön tehokkuudesta... 36 Liikennejärjestelyt... 36 Liikennemäärät... 36 Liikennettä koskevat suunnitelmat...37
3 PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN... 37 Jätevedet ja päästöt pintavesiin... 37 Laatu ja määrä... 37 Päästöjen rajoittaminen... 39 Toiminnanharjoittajan esitys luparajoiksi... 41 Päästöt maaperään ja pohja- ja orsivesiin... 42 Päästöjen rajoittaminen... 42 Päästöt ilmaan... 43 Laatu ja määrä... 43 Hiukkaspäästöt päästökohteittain...44 Päästöjen rajoittaminen... 46 Toiminnanharjoittajan ehdotus luparajoiksi... 48 Melu ja tärinä... 48 Laatu ja määrä... 48 Päästöjen rajoittaminen... 48 Haju... 48 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 49 Prosessikuonat ja sakat... 49 Määrät... 49 Laadut... 49 Muualta tulevat jätteet... 51 Muualle vietävät jätteet... 52 Kaatopaikat... 53 Jätteiden hyödyntäminen... 65 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 66 YVA-lain mukaisesti arvioidut vaikutukset... 66 Vaikutus pintavesiin ja niiden käyttöön... 67 Vesi... 67 Sedimentti... 68 Vesieliöt... 68 Vesistön käyttö... 69 Vaikutus ilmaan... 69 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 69 Meluvaikutukset... 69 Hajuvaikutukset... 70 Liikenteen vaikutukset... 70 Vaikutukset alueen maankäyttöön... 70 Vaikutukset luontoon... 70 Vaikutukset maisemaan... 71 Vaikutukset ihmisen terveyteen ja viihtyvyyteen... 72 LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 72 Nykyinen tarkkailu... 72 Määrävälein tehtävät ympäristön seurantatutkimukset... 72 Ulkoilman laadun tarkkailu... 73 Ilmaan menevien päästöjen tarkkailu... 74 Jätevesipäästöjen tarkkailu... 74 Pohja- ja orsivesien sekä pintavesien tarkkailu... 75 Prosessikuonien laaduntarkkailu...75 Prosessijätteiden käsittelyalueiden tarkkailu... 76 Hakijan ehdotus tarkkailun järjestämiseksi... 76 Määrävälein tehtävät ympäristön seurantamittaukset... 76 Ulkoilman laadun tarkkailu... 77 Ilmaan menevien päästöjen tarkkailu... 77 Jätevesipäästöjen tarkkailu... 78 Pohja- ja orsivesien tarkkailu... 78 Ehdotus prosessikuonien laadun ja määrän tarkkailusta... 78 Ehdotus prosessikuona-alueiden tarkkailusta... 78 Vuosiraportointi... 79 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 79
4 Turvallisuus- ja ympäristöriskiselvitysten tulokset... 79 Suuronnettomuudet... 80 Muut vaaratilanteet... 80 Ympäristöriskit... 81 Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden estämiseksi suunnitellut toimet... 81 Laatu-, ympäristö- ja TTT-järjestelmä... 81 Sisäinen pelastussuunnitelma...81 Turvallisuusselvitys... 81 Turvallisuusopas ja Turva-CD...82 Turvallisuustiedote... 82 Riskianalyysit... 82 Vartiointi... 82 Ajolupa... 82 Prosessinohjaus... 82 Piha-alueet... 83 Polttoaineet ja niiden varastointi... 83 Laitteiden kunnonvalvonta... 83 Kaasunilmaisimet... 83 Tehdaspalokunta... 83 Patoturvallisuus... 84 Yleistä... 84 Ylitäyttymisen mahdollisuus... 84 Patojen vakavuus... 85 Vaihtoehtoiset patosortumaan johtavat riskit... 86 Padon luokitusesitys... 87 Mahdollisen patosortuman vaikutukset... 87 ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 88 Kalatalousvelvoitteet ja korvaukset jätevesien johtamisesta aiheutuvista haitoista... 88 Harjavalta Copper Oy:n esitykset haittojen korvaamisesta ja kalatalousmaksuksi... 88 Ympäristönsuojelulain 42 :n mukainen vakuus... 89 MERKINTÄ... 89 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 89 Lupahakemuksen täydennykset... 89 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 89 Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset... 90 Lausunnot... 90 Muistutukset ja mielipiteet... 96 Hakijan kuuleminen ja vastine... 98 YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU... 112 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU...112 Purkujohdon jatkaminen ja käyttöoikeus... 113 Lupamääräykset... 113 Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 113 Päästöt vesiin... 113 Päästöt ilmaan... 115 Melu ja tärinä... 116 Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen... 116 Kaatopaikat... 120 Lammainen IV-aluetta koskevat erityiset määräykset... 120 Torttilan läjitysaluetta koskevat erityiset määräykset... 122 Kaatopaikkatoiminnan lopettaminen... 122 Vakuus... 123 Varastointi... 123 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet... 124 Muut toimet, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja... 124 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 125 Purkujohtoa ja öljypuomia koskevat määräykset... 127 Kalatalousmääräys... 127
5 Korvaukset... 127 Ohjaus ennakoimattomien vahinkojen varalle... 128 RATKAISUN PERUSTELUT... 128 Lupaedellytykset... 128 Purkujohto ja käyttöoikeus... 129 Käyttöoikeuden vahvistaminen... 129 Purkujohdon jatkaminen... 129 Lupamääräysten perustelut... 130 Yleiset perustelut... 130 Lupamääräysten yksilöidyt perustelut... 131 Kalatalousmääräyksen perustelut... 139 Korvausten perustelut... 140 Ammattikalastajille vuosina 1999 2001 aiheutuneet vahingot (92.)... 140 Rantakiinteistön virkistyskäytön vaikeutuminen (93.)... 140 VASTAUS LAUSUNNOISSA JA MUISTUTUKSISSA ESITETTYIHIN YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 141 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 143 Päätöksen voimassaolo... 143 Lupamääräysten tarkistaminen... 144 Korvattavat päätökset... 144 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 144 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 144 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 144 Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta... 145 Vakuus... 145 Perustelut... 145 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET...146 KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN... 146 Perustelu... 146 Sovelletut säännökset... 147 MUUTOKSENHAKU... 148
6 LAITOS JA SEN SIJAINTI Harjavalta Copper Oy:n tuotantolaitokset ja kaatopaikat sijaitsevat Harjavallan kaupungin keskustan luoteispuolella Torttilan teollisuusalueella. HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Harjavalta Copper Oy on 23.12.2002 jättänyt primäärikuparin, nikkelikiven, rikkidioksidin ja rikkihapon tuotantoa sekä jätteiden läjitystä koskevan ympäristölupahakemuksen Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon. Lupaa oin haettu nykyisen tuotantokapasiteetin mukaiselle toiminnalle, poikkeuksena prosessikuonat ja -sakat, joille haetaan sijoituslupaa mahdollisen tuotannon laajennuksen jälkeiselle tilanteelle. Kapasiteetin mukainen tuotantomäärä on 200 000 tonnia primäärikuparia ja 70 000 tonnia nikkelikiveä vuodessa. Tuotannon laajennuksen mukainen tuotantomäärä on 250 000 tonnia kuparia vuodessa. Lupaa on lisäksi haettu jätteen ja ongelmajätteen käsittelemiseen ja hyödyntämiseen. Lupaa on haettu toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta koskien prosessikuonien ja sakkojen loppusijoittamista uusille ja laajennettaville sijoitusalueille. MERKINTÄ Outokumpu konsernin ja ruotsalaisen Boliden Ab:n välisestä toimialajärjestelystä johtuen yhtiöiden kaivos- ja sulattotoiminnot on yhdistetty uudeksi yhtiöksi, jonka väliaikainen nimi on New Boliden. Uusi yhtiö on aloittanut toimintansa 1.1.2004. Yhtiöjärjestelyn myötä Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n nimi on muuttunut Harjavalta Copper Oy:ksi. Tässä päätöksessä käytetään yhtiöstä viimeksi mainittua nimeä. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 2f) kohdan mukaan muita kuin rautametalleja valmistavalla tehtaalla, 4a) kohdan mukaan epäorgaanisia peruskemikaaleja valmistavalla tehtaalla sekä ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin 4 kohdan mukaisesti jätteen ja ongelmajätteen laitos- tai ammattimaisella käsittelyllä ja hyödyntämisellä on oltava ympäristölupa. Vesiylioikeuden 29.12.1994 antaman päätöksen nro 259/1994 lupamääräyksessä 8 on määrätty, että luvan haltijan oli vuoden 2002 loppuun mennessä jätettävä lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus. Ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 5 :n 2 momentin mukaan koko toimintaan on haettava ympäristölupaa, jos aiemmin myönnetyssä luvassa on määrätty luvan tarkistamisesta määräajassa.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA 7 Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 1c) kohdan mukaisesti ympäristölupavirasto ratkaisee muuta kuin rautametalleja valmistavan tehtaan ympäristölupa-asian. Toimintakokonaisuuteen kuuluvien pääasiallista toimintaa palvelevien toimintojen lupa-asia käsitellään yhdessä samassa viranomaisessa, jonka toimivalta määräytyy pääasiallisen toiminnan perusteella. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET SEKÄ ALUEEN KAAVOITUSTILAN- NE Luvat Turun ja Porin lääninhallituksen päätös ilmansuojeluilmoituksesta, 27.2.1995. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös selvityksestä rikkidioksidipäästöjen pienentämiseksi tasolle 1 000 tonnia vuodessa, 31.8.1999. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös ympäristöluvasta (jätelupa), 5.6.2000. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös kipsiferriarsenaattisakan läjittämisestä ns. Torttilan vanhan rikastushiekka-alueen päälle, 4.6.2001. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös, 30.5.2002, ja Vaasan hallinto-oikeuden päätös, 28.5.2003, koskien rikastushiekan Lammaisen läjitysalueen korottamista ja laajentamista. Samaa asiaa koskien Lounais- Suomen ympäristökeskus on antanut päätöksen toimeenpanosta muutoksenhausta huolimatta, 23.8.2002. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös kipsiferriarsenaattisakan Torttilan läjitysalueen pohjarakenteesta, 8.7.2002. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös jätevesien johtamisesta Kokemäenjokeen, 31.12.1992, ja vesiylioikeuden päätös koskien kuormitusarvoja, 29.12.1994. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös, 22.12.1997, ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös, 4.5.2001, jätevesien johtamisesta ammattikalastajille vuosina 1989 1993 ja 1994 1998 aiheutuneiden haittojen ja vahinkojen korvaamisesta. Vireillä oleva lupahakemus: Porin Lämpövoima Oy on 24.2.2004 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa raakaveden johtamiseen Kokemäenjoesta Harjavallan kaupungissa käytettäväksi prosessi- ja jäähdytysvetenä Torttilan teollisuusalueella (dnro Lsy-2004-y-52).
Kaavoitus 8 Seutukaava Harjavalta Copper Oy sijaitsee Torttilan alueella, joka on merkitty seutukaavaan teollisuustoimintojen alueeksi (T6). Satakunnan seutukaava 5 on hyväksytty liittovaltuustossa 10.6.1996, vahvistettu ympäristöministeriössä 11.1.1999 ja se on saanut lainvoiman huhtikuussa 2001. Uusi seutukaava korvaa kaikki aikaisemmat seutukaavat. Osa Torttilan alueesta kuuluu vedenhankintaa varten tärkeään pohjavesialueeseen. Torttilan alueen itäosassa sijaitsevat Outokummun ja Kemiran asuntoalueet, jotka on määritelty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi. Yleiskaava Asemakaava Harjavallan voimassa oleva yleiskaava on hyväksytty kaupunginvaltuustossa 15.6.1981. Yleiskaavaa ei ole alistettu vahvistettavaksi. Torttilan alue on merkitty teollisuus- ja varastoalueeksi (T). Alueen pohjoisja itäpuolella teollisuusalueen ja asuntoalueiden välissä on virkistysaluevaraukset (V). Harjavallan keskustaajamaan on suunnitteilla osayleiskaava, jonka suunnittelualueeseen myös Torttilan alue kuuluu. Päätös osayleiskaavan laatimisesta on tehty kaupunginvaltuustossa 27.3.2000. Osayleiskaavaluonnos on ollut nähtävillä toukokuussa 2001. Torttilan alue on merkitty osayleiskaavaluonnoksessa teollisuus- ja varastorakennusten alueeksi (T). Osayleiskaavan yhdyskuntarakennetta koskevien tavoitteiden mukaan Torttilan alueen suunnittelussa turvataan suurteollisuuden laajentamistarpeet, eikä uusilla asuntoalueilla rajoiteta teollisuuden kehittämismahdollisuuksia. Kaupunkikuvaa koskevien tavoitteiden mukaan Torttilan alueella sijaitseva suurteollisuus on oleellinen osa Harjavaltaa ja sen pitää myös näkyä kaupunkikuvassa. Teollisuuden suojavyöhykkeillä ja sijoitusalueiden maisemoinneilla pyritään parantamaan kaupunkikuvaa. Osayleiskaavaehdotus oli nähtävillä syksyllä 2002. Nähtävillä olon jälkeen kaavaehdotukseen tehtiin muutoksia, joiden takia ehdotus asetettiin uudestaan nähtäville tammikuussa 2003. Torttilan alue on kaavaehdotuksessa kaavaluonnoksen mukainen. Ehdotukseen tehdyt muutokset eivät koske Torttilan aluetta. Voimassa olevassa asemakaavassa tuotantolaitokset sijoittuvat suurteollisuus- ja varastorakennusten sekä laitosten ja näitä palvelevien rakennusten sekä teollisuuden prosessissa syntyvän materiaalin varastointialueiden korttelialueelle (T). Korttelin tehokkuus on e= 0,40. Rakennusten suurin sallittu korkeus on +60 metriä luonnollisesta maanpinnasta. Korttelin länsireunaan on osoitettu alue, jolle prosessissa syntyvää materiaalia saa sijoittaa. Varastoitavan materiaalin ylimmän kohdan korkeusasema saa olla +50 metriä mukaan lukien läjityksen pintarakenne. Korttelin itäreunaan on osoitettu alue, jolle saa sijoittaa vain toimisto-, terveydenhuolto-, virkistys- ym. vastaavia rakennuksia. Prosessikuonien läjitysalueita sijaitsee myös teollisuudessa syntyvien prosessikuonien varastointia palvelevilla korttelialueilla (TM). Läjityksen suurin sallittu korkeustaso saa olla +50 metriä mukaan lukien läjityksen
9 pintarakenteet lukuun ottamatta Ratalan raekuona-aluetta, jossa kaavalla ei rajoiteta läjityskorkeutta. LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Maankäyttö Tuotantolaitokset Harjavalta Copper Oy:n tuotantolaitosten sijaintipaikka on Harjavallan kaupungin keskustan luoteispuolella Torttilan teollisuusalueella. Teollista toimintaa alueella on ollut 1940-luvulta lähtien. Teollisuusalueella toimivat Harjavalta Copper Oy:n lisäksi Oy AGA Ab:n ilmakaasutehtaat, Kemira GrowHow Oy:n lannoitetehdas, Kemira Oyj:n vesikemikaalitehdas ja OMG Harjavalta Nickel Oy:n nikkeli- ja kemikaalitehtaat. Lisäksi alueella sijaitsee Porin Lämpövoima Oy:n voimalaitos. Tuotantolaitokset sijaitsevat Harjavallan kaupungissa kiinteistöllä 79-203-51-37. Harjavalta Copper Oy:n koko tehdasalueen pinta-ala on noin 240 hehtaaria, josta 75 ha on prosessikuonien sijoitusalueita ja 30 ha asfaltoituja tai rakennettuja alueita. Muita alueita on 135 ha, joista osa on vuokrattu alueella toimiville yrityksille. Nykyinen käytössä oleva prosessikuonien sijoitusalue Lammainen IV sijaitsee Harjavallan kaupungissa kiinteistöllä 79-204-8-1. Torttilan ja Ratalan sijoitusalueet sijaitsevat kiinteistöllä 79-204-7-2 ja Tehdasalueen sijoitusalue kiinteistöllä 79-203-51-37. Tehdasalue on pääosin asfaltoitu ja kaikki asfaltoidut alueet on sadevesiviemäröity. Alueella on hyötykäytetty prosessikuonia useissa kohteissa, mm. meluvalleissa, teiden penkereissä ja ylikulkusillan maarakenteissa. Prosessikuonien sijoitusalueet Prosessikuonien sijoitusalueet sijoittuvat Tehdasaluetta lukuun ottamatta Poriin johtavan rautatien ja valtatien 2 väliselle alueelle. Valtatien etelänpuoleinen alue on pääosin maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Ratalan kohdalla valtatien eteläpuolella toimii pienteollisuutta. Rautatien pohjoispuolinen alue on puolestaan valtaosin teollisuus- ja ratapihaaluetta. Lammaisen kohdalla alue rajoittuu rautatien pohjoispuolelta metsätalousalueeseen. Lammaisen aluetta käytetään rikastushiekan sijoitusalueena. Lisäksi alueelle tuodaan hiekkapuhalluksessa käytettyä kuonaa. Alueelle on sijoitettu rikastushiekkaa vuodesta 1990 lähtien, ja aluetta ollaan parhaillaan laajentamassa nykyisin käytössä olevan alueen kaakkoispuolelle. Laajennuksen jälkeen käytössä olevan alueen pinta-ala on noin 30 ha. Laajennusalueen sivuitse kulkee pohjois-eteläsuunnassa voimajohtolinja. Laajennusalue rajoittuu kaakkoisosaltaan peltoihin, joista valtatien 2 puoleinen osa on viljelyskäytössä. Radan puoleinen peltoalue on Harjavalta Copper Oy:n omistuksessa ja poissa viljelykäytöstä. Noin 300 m leveä peltovyöhyke päättyy Torttilantiehen, jonka toisella puolella alkaa Torttilan läjitysalue. Luoteispuolelta Lammaisen sijoitusalue rajoittuu alueelle, jossa kasvaa harvakseltaan matalaa mäntyä ja koivua, osalla aluetta puusto on tiheämpää ja suurikokoisempaa. Torttilan alue muodostuu vanhasta, käytöstä poistetusta rikastushiekan läjityskentästä. Kenttä kohoaa ympäröivää maastoa noin 10 m korkeammalle. Rikastushiekan läjitykseen aluetta on käytetty vuosina 1982-
10 1996. Alueen pinta-ala on 14 ha ja rikastushiekkaa alueelle on läjitetty noin 2,6 miljoonaa tonnia. Alueella on nykyisin OMG Harjavalta Nickel Oy:n käytössä oleva rautasakan varastoallas. Alue rajautuu kaakkoispuolella nk. patakenttään ja edelleen Harjavalta Copper Oy:n sadevesien tasausallastoon. Ratalan alue sijaitsee sadevesien tasausallaston kaakkoispuolella. Alue on otettu sulaton rakeistetun kuonan sijoituskäyttöön vuonna 1970. Tätä ennen alueella oli maa-ainesten ottopaikka. Käytössä olevan alueen pinta-ala on noin 9 ha. Alueen itäpuolitse noin 100 m leveän metsävyöhykkeen takana kulkee valtatieltä 2 Harjavallan kaupungin keskustaan johtava Siltatie. Kipsisakan sijoitusalueena käytettävä Tehdasalue sijoittuu Harjavallan teollisuusalueen teollisuusrakennusten välittömään yhteyteen. Alue muodostuu ympäröivää maastoa noin 10 m korkeammalle kohoavasta vanhasta rikastushiekkatäytöstä. Rikastushiekkaa alueelle läjitettiin vuosina 1967-1984 noin miljoona tonnia. Alueen pinta-ala on noin 12 ha. Alueella sijaitsee kaksi rikastushiekkaan kaivettua ja muovilla ympäristöstään eristettyä kipsisakan varastoallasta.tehdasalueen pohjoispuolella on teollisuusalueeksi kaavoitettu alue, jossa nykyisin kasvaa metsää. Lännessä alue rajoittuu Torttilantiehen ja sen toisella puolella oleviin teollisuusalueisiin. Maaperän tila Harjavallan alueen maaperä Harjavallan alue jakaantuu eteläiseen sedimenttitasankoon ja pohjoiseen peruskallioalueeseen. Kokemäenjoen eteläpuolinen kallioperä on hiekkakiveä, jonka yhteydessä esiintyy myös diabaasia. Sedimenttitasanko on pääasiassa viljeltyä peltoaluetta ja metsäalueet ovat pääasiassa puolukkatyypin mäntymetsiä. Pohjoinen peruskallioalue on metsäistä moreenipohjaista kankaremaastoa, jossa on loivia mäkiä ja kallioita. Laaksokohdissa on joko soita tai viljeltyjä saviperäisiä peltoja. Tavallisimmat maalajit ovat moreeni ja turve sekä rannan lähellä sora ja hiekka. Vallitsevia ovat puolukka- ja mustikka-tyypin kuusivaltaiset metsät. Tammirannan (2000) selvityksen mukaan Harjavallan maaperä on laajalta alueelta saastunut. Syyt löytyvät pitkästä teollisesta historiasta. Outokumpu Oy:n kuparisulatto aloitti toimintansa Harjavallassa vuonna 1945 ja nikkelisulatto 1960. Kemira Oy:n rikkihappo- ja lannoitetehtaat käynnistettiin 1947-1948. Muita ympäristön kuormittajia ovat olleet mm. kaupungissa toimineet ja toimivat valimot. Teollisuuden pitkään jatkunut metallikuormitus ja happamoittava laskeuma ovat yhdessä vaikuttaneet Harjavallan alueen maaperään useiden kilometrien säteellä tehtaista. Teollisen toiminnan vaikutus on nähtävissä kohonneina metallipitoisuuksina ja maaperän happamuutena. Maaperän tilan huonontuminen ilmenee metsän kasvussa, maatalous- ja puutarhatuotteiden laadussa ja lähimaisemassa. Kuormitus on viime vuosina pienentynyt merkittävästi, mutta ympäristön toipuminen on kuitenkin hidasta ja vaikutukset tuntuvat vielä pitkään. Saastuminen on selvityksen mukaan kuitenkin luonteeltaan sellaista, ettei se akuutisti vaaranna asukkaiden terveyttä. Harjavallan ympäristön maaperän metallipitoisuuksia on selvitetty mm. Deromen väitöskirjassa (2000). Derome tutki kupari- ja nikkelisulaton sula-
Pohja- ja orsiveden tila 11 ton vaikutuksia maaperän ja pohjaveden metalli-, magnesium-, rikki- ja fosforipitoisuuksiin neljältä eri syvyydeltä ja neljältä eri etäisyydeltä otetuista näytteistä. Näytteet olivat humuskerroksesta ja kolmelta eri syvyydeltä mineraalimaasta (0-5 cm, 5-10 cm, 10-12 cm). Näytteenottopisteet olivat puolen, kahden, neljän ja kahdeksan kilometrin päässä sulatosta. Tulosten mukaan Harjavallan sulaton vaikutus näkyy aina kahdeksan kilometrin päässä maaperän kohonneina metalli-, magnesium-, rikki- ja fosforipitoisuuksina. Suurimmat metallipitoisuudet on todettu orgaanisessa kerroksessa (humuksessa). Teollisuusalueen maaperä Ympäristöluvan velvoittamana Kemiran Harjavallan toimipaikalla on kesällä 2000 toteutettu maaperän mahdollisen pilaantuneisuuden kartoitus. Maanäytteitä otettiin 22 paikasta ja jokaisesta pisteestä näytteet analysoitiin 0-0,5 m:n ja 1,5-2,5 m:n syvyydestä otetuista näytteistä. Tutkimuksen taustana käytettiin kaikkea mahdollista historiatietoa vuosien varrelta, mm. erilaisten säilytys- ja varastointipaikkojen sijaintia. Selvitystä tehtiin tutkimalla vanhoja asiapapereita ja haastattelemalla toimipaikalla aikaisemmin työskennelleitä ja nykyisiä työskenteleviä henkilöitä. Tutkimuksen toteutti Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy. Näytteiden analyysituloksia verrattiin maaperän pilaantuneisuuden arviointiin tarkoitettuihin raja-arvoihin. Tutkituista kohteista viidessä oli joidenkin aineiden kohdalla pitoisuuksia, jotka ylittivät raja-arvot. Tutkimuksissa löytyi muutamasta pisteestä raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia mineraaliöljyjä, lyijyä, kuparia ja sinkkiä. Raja-arvon yli olevat mineraaliöljypitoisuudet (K1, K17) löytyivät kahden poistetun öljysäiliön kohdalta. Öljyn levinneisyys saatiin molemmissa kohdissa syvyyssuunnassa rajattua. Yli raja-arvon olevat metallipitoisuudet (K2 Pb, K13 Cu+Zn, K14 Cu+Zn) löytyivät maan pintakerroksista. Syvemmältä otetuista näytteistä ei löytynyt raja-arvon ylittäviä metallipitoisuuksia. Maaperän ph oli paikoitellen hapan. Suurelta osin asfaltoiduilla teollisuusalueilla maaperän pintakerroksissa olevat metallipitoisuudet eivät aiheuta ympäristö- ja terveyshaittaa. Raportti tutkimuksista on toimitettu Lounais-Suomen ympäristökeskukselle. Selvityksen pohjalta Kemira GrowHow Oy:lle tai Kemira Oyj:lle ei ole asetettu toimenpidevaatimuksia. Vuosikymmeniä jatkunut laaja teollinen toiminta Harjavallassa on vaikuttanut alueen pohjaveden laatuun. Laadunmuutokset ovat kuitenkin pohjaveden virtausolosuhteista johtuen rajoittuneet melko pienelle alueelle teollisuusalueen ja Lammaisenlahden välille. Järilänvuoren pohjavesialueen muissa osissa ja kaikilla käytössä olevilla vedenottamoilla pohjaveden laatu on hyvä. Tehtyjen pohja- ja orsivesitarkkailujen perusteella ei voida todeta selviä alueellisia eroavaisuuksia haitta-ainepitoisuuksissa. Tuloksissa on havaittavissa ajoittaisia heilahteluja, mutta yleisesti ottaen sekä pohja- että orsiveden laatu on säilynyt samanlaisena viimeisen kymmenen vuoden aikana (1991-2001; VTT yhdyskuntatekniikka 2000, tutkimusselostus N:o YKI807/00 ja Ins. tsto Paavo Ristola, työnro 15362).
Pohjavesivyöhyke 12 Orsivesivyöhyke Lammaisen suljetulla vedenottamolla on mitattu kadmiumpitoisuuksia vuodesta 1980 lähtien. Korkeimmillaan pitoisuus on ollut 24 µg/l, kun STM:n talousvedelle asettama raja-arvo on 5 µg/l. 1990-luvulla kadmiumpitoisuus on vaihdellut välillä 10-20 µg/l. Myös nikkelipitoisuus on kohonnut Lammaisten vedenottamolla, 1990-luvun alusta saakka se on ollut noin 1 mg/l. Kohonneita kadmiumpitoisuuksia on havaittu myös teollisuusalueen ja Lammaisen vedenottamon välisellä alueella, mutta ei Porin Lämpövoima Oy:n vedenottamolla. Ratalan sijoitusalueen läheisyydessä on havaittu kohonneita nikkelipitoisuuksia, jotka ylittävät paikoin STM:n talousveden nikkelipitoisuuden raja-arvon 20 µg/l. Muutamia havaintoja nikkelistä, kadmiumista ja arseenista on tehty myös muualla alueella. Sulfaattipitoisuudet ovat paikoin ja ajoittain olleet hyvin korkeita. Korkeimpia metallipitoisuuksia on havaittu tehdasalueen pohjavedessä, jossa on myös tavattu hyvin alhaisia pharvoja (< 2) pohjaveden alimmissa kerroksissa. 1990-luvun lopulla ph on noussut ja metallipitoisuudet ovat selvästi laskeneet. Vuoden 2001 pohjavesitarkkailussa ei havaittu selviä merkkejä orsiveden pohjaveteen purkautumisen vaikutuksista. Paikoitellen tehdasalueella havaittiin pohjavedessä kohonneita metallipitoisuuksia. Kokemäenjokeen purkautuvan pohjaveden laadussa todettiin kohonneita nikkeli- ja kadmiumpitoisuuksia,. Muuten veden laatu vuonna 2001 oli hyvä. Teollisuusalueen alapuolella esiintyvässä orsivedessä on kohonneita pitoisuuksia arseenia, kadmiumia, kuparia, nikkeliä, lyijyä sekä sulfaattia. Vuoden 2001 orsivesitarkkailussa todettiin Ratalan alueen orsivedessä vain kohonneita nikkelipitoisuuksia, kun taas muualla tehdasalueella orsiveden laatu oli heikompi. Pintaveden tila Kokemäenjoki Hydrologia Kokemäenjoen vesistöalueen pinta-ala on keskimäärin 27 000 km 2. Vuosina 1961-90 Kokemäenjoen virtaamatiedot Harjavallan voimalaitoksen kohdalla ovat olleet: - Ylin virtaama (HQ) 918 m 3 /s - Keskiylivirtaama (MHQ) 641 m 3 /s - Keskivirtaama (MQ) 231 m 3 /s - Keskialivirtaama (MNQ) 40 m 3 /s - Alin virtaama (NQ) 2,0 m 3 /s Vuosina 1983-1999 Harjavallan kohdalla voimalaitoksen kesäkuukausien keskimääräinen juoksutus oli noin 198 m 3 /s, vaihteluvälin ollessa 64-647 m 3 /s.
Veden laatu ja kuormitus 13 Kokemäenjoen tilaa ja siinä tapahtuvia muutoksia seurataan yhteistarkkailuna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n toimesta. Tulosten perusteella jokiveden laatu oli heikoimmillaan 1970-luvun alkuvuosina, jolloin se ajoittain oli jopa huonoa. Veden laadun parantumista tapahtui 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, mutta yleistila pysyi edelleen välttävänä. Ratkaiseva muutos ajoittui vuoteen 1985, jolloin yläpuolisella reitillä loppui kahden selluloosatehtaan toiminta. Kuormituksen aleneminen näkyi välittömästi happitilanteen parantumisena ja metsäteollisuuden jätevesien leiman vähentymisenä. Myös ravinnepitoisuudet ovat pienentyneet merkittävästi 1970-luvun alkuun verrattuna. Viimeiset yhteistarkkailun tulokset ovat vuodelta 2001. Tuolloin Kokemäenjoessa happitilanne oli hyvä, eikä jokialueella todettu kuormituksesta johtuvaa happipitoisuuden laskua. 1970-luvun alkuvuosiin verrattuna fosforipitoisuus on laskenut alle puoleen. Yläjuoksulla fosforia oli jokivedessä keskimäärin 26 µg/l. Veden yleislaatu oli keskimäärin tyydyttävä. Lähinnä hajakuormituksesta johtuen veden laatu heikkenee ajoittain ja laatuluokka laskee välttäväksi. Voimakkaiden ylivalumien aikana vesi on erittäin sameaa, runsasravinteista ja hygieenisesti likaantunutta. Kokemäenjoen ja Pihlavanlahden rehevyystaso määräytyy ensi sijassa veteen kulkeutuvan fosforimäärän perusteella, sillä näillä vesialueilla tuotannon minimiravinne on fosfori. Siten typpikuormituksen merkitys on tässä suhteessa toissijainen. Myöskään joessa tapahtuvalla ammoniumtypen hapettumisella eli nitrifikaatiolla ei ole oleellista merkitystä Kokemäenjoen veden kesäaikaisen happitilanteen kannalta. Vuonna 2001 teollisuuden osuus biologisesti happea kuluttavasta kuormituksesta oli keskimäärin 70 %, typpikuormituksesta 10 % ja fosforikuormituksesta 30 %. Oleellinen parannus virkistyskäytön kannalta, kuormituksen vähenemisen ohella, on myös ollut se, että metsäteollisuuden jätevesien aiheuttamat haju- ja makuongelmat ovat jo lähes hävinneet varsinaiselta jokialueelta. Myös metallikuormitus on vähentynyt eikä elohopeaongelmaa enää ole. Tilapäisten päästöjen vaikutukset ovat nyt selvemmin havaittavissa, kun vesi on ajoittain jopa hyvälaatuista. Eliöstö ja sedimentti Pohjaeläimistön perusteella viimeksi vuonna 1997 tehty rehevyystarkastelu osoitti, että Harjavallan kohdalla Kokemäenjoki on edelleen rehevä. Merkittävää muutosta 1980-luvun lopun tilanteeseen verrattuna ei ollut havaittavissa. Harjavallan seudulta jokeen kohdistuvan metallikuormituksen on todettu nostaneen sedimentissä esiintyviä pitoisuuksia alapuolisilla näyteasemilla. Kokemäenjoen kalataloudellinen arvo on lisääntymässä joen tilan paranemisen myötä. Tästä osoituksena Harjavallan alapuolisella osalla jokea lohikalojen osuus kalansaaliissa on runsastunut. Viime vuosina myös kuhakannoissa on todettu vahvistumista. Harjavallan alapuolelta joesta tutkittujen näytehaukien elohopeapitoisuus on ollut alle 0,5 mg/kg, joka on raja-arvo kalojen ravinnoksi käytön kannalta. Toisaalta hauissa ja lahnoissa on ollut havaittavissa vesistön rehevyydestä, jätevesistä ja hajakuormituksesta aiheutuvia maku- ja hajuhaittoja.
Vesistön käyttö 14 Kokemäenjoen virkistyskäyttö liittyy lähinnä kalastukseen, veneilyyn, uimiseen, loma-asutukseen sekä ulkoiluun ja luontoharrastukseen. Jokivarren asukkaat käyttävät rantoja lähivirkistysalueina. Kalastus on nykyisin virkistys- ja kotitarvekalastusta. Veneilyä harrastavat lähinnä seudun asukkaat ja loma-asunnon omistajat. Voimalaitospadot ja merkitsemättömät väylät estävät laajamittaisempaa veneilyä. Rantojen käyttöä virkistysalueina vaikeuttaa julkisten rantojen vähyys. Pellot ulottuvat tavallisesti rantaan asti ja paikoin myös loma-asutus on vallannut rannat kokonaan. Kokemäenjoen rantojen loma-asutus on runsasta etenkin Kokemäellä ja Porissa. Kokemäen vesiensuojeluyhdistys ry:n mukaan Kokemäenjoki vastaa virkistyskäyttöluokkaa tyydyttävä. Tyydyttävään luokkaan kuuluvia vesialueita voidaan kuvata seuraavasti: "Tyydyttäviä ovat vesialueet, joihin johdetaan jätevesiä, mutta joissa näkyvät haitat ovat vähäisiä. Leväkukintoja esiintyy satunnaisesti. Rantakasvillisuus on lisääntynyt jonkin verran. Vesi täyttää hyvän uimaveden laatuvaatimukset. Lievää rantojen ja pyydysten limoittumista esiintyy." Isojuopassa Luotsinmäen puhdistamon alapuolisella jokiosalla ja Pihlavanlahden perukassa luokitus laskee välttäväksi. Kurkelanoja ja Tattaranjoki Kurkelanoja Kurkelanojan veden laadusta on tietoja vuosilta 1992-2001. Vuosien 1992-2001 veden laadun vaihtelut eri näytteenottokertojen välillä ovat olleet melko suuria. Ojavesi on keskimäärin selvästi hapanta (ph 5,2). Ajoittain leväkasvu on voinut nostaa ph:n emäksiselle puolelle (vaihteluväli ph 2,7-8,2). Liukoisten suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on vaihdellut välillä 28-79 ms/m, keskiarvon oltua 54 ms/m. Kiintoaineen määrä on ollut keskimäärin korkea 13 mg/l (vaihteluväli 1-54 mg/l). Kurkelanojan vedessä on havaittu liuenneena kuparia, nikkeliä, sinkkiä ja rautaa sekä sulfaattia. Lisäksi vedessä on ollut aika ajoin myös kadmiumia ja lyijyä. Kurkelanojaan menevien vesien määrää on vähennetty 1990-luvulla johtamalla Ratalan alueen vedet, Serenan alueen orsivedet sekä Lammaisen sijoitusalueen suotovedet vesienkäsittelyyn. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kurkelanojan veden metallipitoisuudet ovat pienentyneet selvästi. Nykyään Kurkelanojan veden laadussa on havaittavissa lievästi kohonneita kupari-, nikkeli-, sinkki- ja sulfaattipitoisuuksia. Kurkelanojan laskiessa Tattarajokeen pitoisuudet laimenevat selvästi. Kurkelanojan vesinäytteiden kiintoaineessa metallit ja arseeni ovat olleet alle laboratorion määritysrajan. Tattaranjoki ennen Kurkelanojan liittymää Tattaranjoesta on vedenlaatutietoja vuosilta 1998-2001. Vuosina 1998-2001 ojavesi on ollut keskimäärin lievästi hapanta (ph 6,7 ja vaihteluväli 5,2-7,5). Veden sähkönjohtavuuden keskiarvo on 34 ms/m (23-47 ms/m). Kuten Kurkelanojassa, täälläkin kiintoaineen määrässä on esiintynyt suurta vaihtelua, keskiarvon oltua 20 mg/l (4-47 mg/l). Tattaranjoesta ennen Kurkelanojan liittymää otettujen vesinäytteiden suodoksista mitattujen metallien, rautaa lukuun ottamatta, sekä arseenin ja sulfaatin pitoisuudet ovat täällä pienempiä kuin Kurkelanojassa. Kiintoaineeseen sitoutuneiden metallien pitoisuudet ovat olleet pieniä. Kuparipitoisuus on vaihdellut välillä <0,01-0,12 mg Cu/l ja sinkkipitoisuus <0,01 -
15 0,06 mg Zn/l. Kadmiumin ja lyijyn pitoisuudet ovat kaikilla näytekerroilla olleet alle laboratorion määritysrajan. Tattaranjoki Kurkelanojan liittymän jälkeen Tältä osalta Tattaranjokea on olemassa vesinäytetuloksia vuosilta 1995-2001. Ojavesi on ollut keskimäärin hapanta (ph 6,3 ja vaihteluväli 4,8-8,0). Sähkönjohtavuus on keskimäärin 38 ms/m (25-56 ms/m) ja kiintoaineen määrä 31 mg/l (6-106 mg/l). Liittymäkohdan alapuolella pitoisuudet nousevat Kurkelanojan veden laadun johdosta. Kadmiumin, lyijyn ja arseenin pitoisuudet ovat viime vuosina olleet sekä suodoksesta että kiintoaineesta tehdyissä analyyseissä alle laboratorion määritysrajan. Ilman laatu Mittaukset Harjavallassa toteutetaan seurantatutkimuksena jatkuvaa ilmanlaadun tarkkailua, johon sisältyy mm. rikkidioksidin mittaus kolmessa pisteessä 0,2-1,4 km etäisyydellä suurteollisuusalueesta (Kaleva, Torttila ja Pirkkala). Ulkoilman pitoisuuksien kehitystä on havainnollistettu seuraavissa kuvissa. µg SO2/m3 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Kaleva Torttila Pirkkala 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Vuosi Harjavallan ulkoilman rikkidioksidipitoisuuksien (toiseksi suurin vrk-ka) kehitys v. 1991-2001 eri mittauspisteissä. Kuvaan on merkitty erillisillä viivoilla ilmanlaadun ohjearvot.
350 300 250 Kaleva Torttila Pirkkala 16 µg/m3 200 150 100 50 0 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Vuosi Harjavallan ulkoilman rikkidioksidipitoisuuksien tuntiarvojen (99% tuntipitoisuus) kehitys v. 1991-2001 eri mittauspisteissä. Kuvaan on merkitty erillisillä viivoilla ilmanlaadun ohjearvot. µg/m3 80 70 60 50 40 30 20 10 Kokonaisleijuma (TSP) PM10 TSP 60 µg/m3 PM10 70 µg/m3 TSP 50 µg/m3 0 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Vuosi Harjavallan ulkoilman pölypitoisuuden (kokonaisleijuma (TSP) ja hengitettävät hiukkaset PM 10 ) kehitys v. 1985-2000 Torttilan mittauspisteessä (0,2 km päässä suurteollisuusalueesta). Kuvaan on merkitty erillisillä viivoilla ilmanlaadun ohjearvot. Edellä kuvatun seurannan lisäksi on teetetty vuosien mittaan useita ilmanlaadun erillisselvityksiä. Ilmatieteen laitos on toteuttanut Harjavallassa vuodesta 1987 alkaen viiden vuoden välein muutaman kuukauden pituisia ilmanlaadun mittauskampanjoita. Mittauksissa on selvitetty muun muassa tutkimusalueen rikkidioksidin, eri kokoisten hiukkasten ja niiden sisältämien alkuaineiden pitoisuustasoja sekä arseenin ja metallien laskeumaa. Tutkimusten tavoitteena on ollut selvittää Harjavallan ilmanlaadun kehittymistä teollisuuden päästöjen muuttuessa. Vuonna 1997 tutkimuksissa mitattiin kokonaisleijumaa (TSP) ja hengitettävää pölyä (PM 10 ) Verkkotiellä, Kalevassa ja Torttilassa. Missään tutkimuspisteistä ei havaittu kokonaisleijuman ohjearvopitoisuuden ylityksiä (120 µg/m 3 ). Kokonaisleijuman suurimmat vuorokausipitoisuudet olivat Verkkotiellä 46 µg/m 3, Kalevassa 108 µg/m 3 ja Torttilassa 54 µg/m 3. Hengitettävän
Vaikutustutkimukset 17 pölyn suurimmat pitoisuudet olivat Verkkotiellä 24 µg/m 3, Kalevassa 30 µg/m 3 ja Torttilassa 22 µg/m 3. Hengitettävästä pölystä analysoitujen viiden korkeimman vuorokausipitoisuuden vaihteluvälit olivat Kalevassa ja Verkkotiellä seuraavat: kupari 390-2 600 ng/m 3, sinkki 43-190 ng/m 3, nikkeli 44-230 ng/m 3, lyijy 15-97 ng/m 3, kadmium 2-15 ng/m 3 ja arseeni 22-140 ng/m 3. Kadmiumin, lyijyn ja sinkin laskeumat olivat Harjavallassa noin kymmenkertaisia, arseenin noin satakertaisia ja kuparin sekä nikkelin noin tuhatkertaisia verrattuna Ilmatieteen laitoksen Lammin tausta-asemalla mitattuihin kuukausilaskeumiin. Ilmatieteen laitos mittasi rikkidioksidin pitoisuuksia Verkkotien tutkimuspisteessä huhtikuusta kesäkuuhun 1997. Toukokuun mittausten perusteella rikkidioksidin tuntiohjearvoon (VNp 480/1996) verrattava pitoisuus oli 37 µg/ m 3, joka on 15% ohjearvosta. Vuorokausiohjearvoon verrattava rikkidioksidipitoisuus oli 11 µg/ m 3, joka on 14 % ohjearvosta. Vuonna 2002 Harjavallassa toteutettuun tutkimukseen sisältyi rikkidioksidija hiukkasmittausten lisäksi uutena osakokonaisuutena myös sulfaatin ja ammoniumin laskeumamittauksia sekä kaasumaisen ammoniakin ja hiukkasiin sitoutuneen ammoniumin pitoisuusmittauksia. Tutkimuspisteet sijaitsivat Kalevassa ja Pirkkalassa. Ulkoilman rikkidioksidipitoisuuksissa ei ole vuoden 1995 jälkeen tapahtunut oleellista muutosta, mutta aiempiin vuoden 1992 mittauksiin nähden pitoisuudet ovat pienentyneet sekä keskiarvo- että tuntipitoisuustasolla huomattavasti. Rikkidioksidin raja-arvojen ylityksiä ei esiintynyt mittausjaksolla. Suurin tuntipitoisuus oli 261 µg/m³ ja korkein vuorokausipitoisuus 34 µg/m³. Ohjearvoihin verrattavat pitoisuudet olivat alle 40 % vastaavista ohjearvoista. Suurimpien rikkidioksidin tuntipitoisuuksien mittausaikoina tuuli kävi mittauspisteisiin pääasiassa Harjavallan tehtailta päin. Hengitettävien hiukkasten mittausjakson vuorokausipitoisuuksien keskiarvo oli Kalevassa 12 µg/m³ ja Pirkkalassa 7 µg/m³. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuuksien keskiarvoissa ei ole tapahtunut oleellista muutosta vuoteen 1997 nähden. Myös suurimmat vuorokausipitoisuudet ovat samaa tasoa kuin vuonna 1997. Suuntaa antavasti voidaan sanoa, että vuorokausipitoisuudet ovat Kalevassa vähintään 13-33 % ohjearvosta ja Pirkkalassa vähintään 7-19 % ohjearvosta. Mittausjaksolla ei esiintynyt yli 50 µg/m³:n vuorokausipitoisuuksia (raja-arvon numeroarvo). Pirkkalan ja Kalevan hengitettävien hiukkasten näytteistä analysoitiin arseeni- ja metallipitoisuudet ICP-MS -tekniikalla Ilmatieteen laitoksessa. Arseenin ja metallien pitoisuustaso oli Kalevassa yli kaksinkertainen Pirkkalaan nähden. Suurimmat vuorokausipitoisuudet olivat Kalevassa kuitenkin laskeneet vuoden 1997 tasosta kadmiumia lukuun ottamatta. Pirkkalan ja Kalevan tutkimuspisteissä mitattiin myös kokonaisammoniumin pitoisuuksia. Näissä esiintyi mittausjakson aikana sekä taustapitoisuuksien tasoa olevia kokonaisammoniumin vuorokausipitoisuuksia että taustapitoisuuksiin nähden moninkertaisia pitoisuuksia. Korkeita pitoisuuksia esiintyi lähinnä OMG Harjavalta Nickel Oy:n päästöhäiriöpäästöjen aikana ja niiden jälkeen. Turun yliopiston alainen Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus on selvittänyt sekä Porin - Harjavallan kuormitetulla alueella että tausta-alueella
18 Pohjois-Satakunnassa ilman laatua bioindikaattoreiden avulla vuosina 2001-2002. Sama tutkimus on tehty aiemmin vuosina 1990-1991, 1992-1993 ja 1996-1997. Tutkimus on tehty joka kerta samoilla havaintoaloilla ja samoilla puilla, jolloin tulosten vertailu on mielekästä. Satakunnan ympäristöntutkimuskeskuksen laatiman raportin (Jussila, 2003) yhteenvedossa todetaan metsäympäristön tilan myönteisen kehityksen pysähtyneen ja jopa sen heikkenneen Porin Harjavallan alueella. Päästöjen ja kuormituksen vähenemisestä huolimatta tämä kehitys on mahdollista, koska sulfaatti-ionit voivat varastoitua maaperään, josta ne vapautuvat vasta vuosikymmenien aikana aiheuttaen samalla ravinteiden huuhtoutumista. Myös typen yhdisteet voivat varastoitua maaperään, jos voimakas kuormitus jatkuu riittävän kauan. Havupuiden elinvoimaisuuden heikkenemisen taustalla on useita tekijöitä. Ilman epäpuhtauksien kuormituksella ja laskeuman varastoitumisella ekosysteemiin lienee oma osuutensa. Neulasten rikkipitoisuus on kuitenkin hieman laskenut viimeisen viiden vuoden aikana. Alueen voimakas typpikuormitus näkyy neulasten typpipitoisuuksien nousevana suuntauksena. Hiukkaspäästöjen väheneminen Harjavallassa näkyy sammalten metallipitoisuuksien huomattavana pienenemisenä, mutta pitoisuudet ovat edelleen korkeita. Männyn runkojäkälien esiintymisen perusteella laskettu ilmanpuhtausindeksi on heikentynyt viiden viime vuoden aikana vuoden 1990 tasolle ja se on alhainen voimakkaimmin kuormitetuilla alueilla. Ilmeisesti myös jäkälien toipumisessa on viivettä ja ajallista vaihtelua, joten kuormituksen vähentymisen lopullista vaikutusta joudutaan odottamaan vielä pitkään. Maaperän happamoituminen etenee, ja yhdessä vanhojen kertymien kanssa nykyinen kuormitus ilmeisesti ylittää maaperän kriittisen kuormituksen tason. Melu Harjavallan tehtaiden ympäristömelua on selvitetty mittaamalla merkittävimpien ympäristömelulähteiden melupäästöt sekä laskemalla meluvyöhykkeet tehdasalueen ympärillä ympäristömelun laskentamallia käyttäen. Useat eri lähteet osallistuvat kokonaismelun syntyyn. Jatkuvasti esiintyvän ympäristömelun kannalta tärkeimmistä lähteistä useimmat sijaitsevat eri tehdasyksiköiden katoilla. Ympäristön kannalta merkittävimpiä melulähteitä ovat mm. eri piippujen lähistöllä olevat puhaltimet ja kattopuhaltimet. Monet maanpinnan tasolla voimakkailta kuulostavat lähteet eivät ole ympäristön kannalta yhtä merkittäviä. Ajoittain toimivat lähteet eivät juuri vaikuta tehtaiden keskiäänitasoon, mutta niiden toiminnan aikana hetkellinen melu kasvaa huomattavasti. Tällaisia ajoittain toimivia lähteitä ovat mm. piikkaus sulatolla sekä voimalaitoksen höyrynpäästö ja turbiinipumppu. Laskentatulosten mukaan melun yöohjearvoa 50 db vastaava vyöhyke ulottuu Harjavalta Copper Oy:n ja OMG Harjavalta Nickel Oy:n tehdasalueen koillis- ja kaakkoispuolella noin 300 metrin etäisyydelle alueen reunasta. Yöohjearvo ylittyy näissä suunnissa lähimpien asuintalojen luona. Myös Kemira GrowHow Oy:n tehdasalueen itäpuolella melun yöohjearvoa 50 db vastaava vyöhyke ulottuu lähimpien asuintalojen luokse.
Alue ja kohteet, joihin toiminnalla on vaikutuksia 19 Harjavalta Copper Oy:n tehtaiden lähialueen asutus keskittyy alueen itäpuolelle tehtaan vanhalle asuntoalueelle. Alueella on kerros-, rivi-, parija yhden perheen asuintaloja. Tehtaan lähialueella asuu noin 200 ihmistä. Harjavallan kaupungilta on tarvittaessa saatavissa väestörekisterilistaus alueella asuvista henkilöistä. Prosessikuonien sijoitusalueiden välittömässä läheisyydessä ei ole asutusta. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat Lammainen IVsijoitusalueen pohjoispuolella noin 500 metrin etäisyydellä ja tehdasalueen sijoitusalueen pohjoispuolella noin 300 metrin etäisyydellä. Suojelu- ym. erityiskohteet Harjavallan ja Nakkilan alueella sijaitsee Natura 2000 suojeluverkostoon sisällytetty Pirilänkoski (FI0200045). Alueen pinta-ala on 147 ha. Pirilänkosken alue on voimalaitoksen alapuolisen Kokemäenjoen suvannon jyrkkään ja korkeaan eroosiotörmään syntynyt rantalehto. Siihen liittyy pitkä ja kapea rantaa myötäilevä, varjoisaa lehtipuustoa kasvava deltasaari. Samantyyppistä lehtomaista aluetta on myös joen etelärannalla. Alueelta on Torttilan teollisuusalueelle matkaa noin 1,5 km. Pirilänkosken - Paratiisin -lehtoalue kuuluu myös lehtojensuojeluohjelmaan. Suojelu on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulailla, vesilailla ja kaavoituksella. Kokemäenjoen suistoalue Pihlavanlahti on myös sisällytetty Natura 2000 verkostoon (FI02000079). Natura-alueen pinta-ala on 2 885 ha ja se käsittää Pihlavanlahden kokonaisuudessaan ja osan Ahlaisten saaristoa. Alue on sisällytetty Natura 2000 verkostoon siellä olevien luontotyyppien ja linnuston perusteella. Pirilänkosken - Paratiisin -alueen lisäksi seutukaavaan on merkitty Arantilankosken ja Rutilankosken (vapaita Kokemäenjoen koskia ja edustavia maisemakokonaisuuksia) sekä Kukkaskosken (Kokemäenjoen jokivarsilehtoalue), Takaveräjänojansuun (puronvarsi ja kolvelehto) ja Ruskilankosken (rauhoitettu Kokemäenjoen törmäranta) suojelualuevaraukset. Nämä kohteet sijaitsevat 6,5 11 km:n etäisyydellä teollisuusalueesta. Satakunnan seutukaavassa on myös esitetty alueita ja kohteita, jotka ovat rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittäviä. Tällaisia Torttilan teollisuusalueen läheisyydessä sijaitsevia kohteita on hakemuksessa lueteltu neljä kappaletta. Harjavallan kaupungin keskustaajaman osayleiskaavoituksessa on tavoitteeksi asetettu vanhojen työläisasuntojen miljöön, maatilojen ja aukeiden jokivarsinäkymien sekä tehdasalueelle rajautuvien vanhojen puistoalueiden säilyttäminen. Osayleiskaavaluonnoksessa on esitetty 11 tällaista kohdetta Torttilan teollisuusalueen läheisyydestä. Torttilan teollisuusaluetta lähin muinaisjäännös on kivikautinen asuinpaikka, joka sijaitsee rautatien eteläpuolella noin kilometrin etäisyydellä. Kohde on tutkittu arkeologisin kaivaustutkimuksin. Siitä ei aiheudu muinaismuistolain asettamia rajoituksia alueen maankäytölle.
LAITOKSEN TOIMINTA 20 Yleiskuvaus Harjavalta Copper Oy harjoittaa kupariliiketoimintaa Harjavallassa (sulatto), Porissa (elektrolyysi) ja Espoossa (markkinointi) sekä sulattaa Harjavallassa nikkelirikastetta OMG Harjavalta Nickel Oy:n lukuun. Henkilökunnan lukumäärä Harjavalta Copper Oy tehtailla vuonna 2001 oli 325. Harjavallassa sijaitsevan sulaton päätuote on kupari, jota käytetään raaka-aineena katodikuparin valmistuksessa Porin kuparielektrolyysissä. Muita tuotteita ovat mm. rikkihappo ja nestemäinen rikkidioksidi. Nikkelin osalta myydään sulatuspalvelua OMG Harjavalta Nickel Oy:lle. Tehtaassa on kaksi tuotantolinjaa, kuparilinja ja nikkelilinja. Kuparilinja perustuu Outokumpu Oy:n kehittämään liekkisulatusprosessiin ja siitä syntyvän kiven konvertointiin Peirce-Smith-konverttereissa. Tuote on anodeiksi valettu kupari. Nikkelilinjalla sulatetaan OMG Harjavalta Nickel Oy:n nikkelirikasteita ja valmistetaan niistä nikkelikiveä. Nikkelilinja perustuu DONprosessiin (Direct Outokumpu Nickel Flash Smelting). Kuparin liekkisulatus ja PS-konvertointi ja DON-prosessi ovat parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Tuotantoprosessit ovat jatkuvia prosesseja, jotka toimivat läpi vuoden huoltoseisokkeja lukuun ottamatta. Raaka-aineena käytettävät rikasteet kuljetetaan Porin satamasta junalla Harjavaltaan ja välivarastoidaan rikastevarastoon. Eri rikastelaaduista ja kvartsihiekasta muodostetaan syöttöseos, joka kuivataan ja syötetään liekkisulatusuuniin. Kupari- ja nikkeliliekkisulatusuunien toimintaperiaate on sama. Liekkisulatuksessa osa rikistä ja raudasta hapettuvat eli palavat, mikä tuottaa rikasteen sulatukseen tarvittavan energian. Prosessikaasut johdetaan lämmöntalteenottokattilaan. Jäähtyneet kaasut puhdistetaan sähkösuodattimella ja johdetaan rikkihappotehtaille. Kuparirikasteiden liekkisulatuksessa syntyy kuparikiveä ja kuonaa. Kuparikivi kuljetetaan konverttereihin. Konvertterissa sulaan kuparikiveen puhalletaan happirikastettua ilmaa, ja loput raudasta ja rikistä hapettuvat. Konvertteriin lisätään kvartsihiekkaa kuonan muodostajaksi. Konvertoinnissa syntynyt kaasu johdetaan lämmöntalteenottokattilan ja sähkösuodattimen kautta rikkihappotehtaille. Konverttereista kupari kuljetetaan anodiuuneihin, joissa siitä hapetetaan ensin ilman avulla loput rikistä ja samalla osa epäpuhtauksista poistuu. Hapetuksen jälkeen kuparista poistetaan siihen liuennut happi johtamalla sulaan pelkistimeksi propaania. Anodiuuneista kupari valetaan kuparianodeiksi. Kuparianodit kuljetetaan junalla Poriin elektrolyysiin jatkojalostettavaksi. Osa kuparituotannosta myydään pääasiassa Euroopan markkinoille raakakuparina. Liekkisulatusuunin ja konvertterien kuona lasketaan patoihin, jotka kuljetetaan kuonan jäähdytysalueelle. Padat jäähdytetään hitaasti vesisuihkujen alla, jolloin kuonassa oleva kupari kiteytyy talteen otettavaan muotoon. Jäähtynyt kuona murskataan ja kuljetetaan rikastamolle. Siellä kuparipitoinen osa erotetaan muusta aineesta ja palautetaan kuparisulattoon sulatettavaksi. Jäljelle jäänyt rikastushiekka pumpataan rikastushiekan sijoitusalueelle.
Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti Nikkelirikasteiden liekkisulatuksessa syntyy kahdenlaista nikkelikiveä sekä kuonaa. Liekkisulatusuunin nikkelikivi rakeistetaan veteen ja kuljetetaan OMG Harjavalta Nickel Oy:lle. Kuona siirretään sähköuuniin, jossa sen sisältämät arvometallit erottuvat sähköuunin nikkelikiveen koksilla pelkistämällä. Sähköuunin nikkelikivi rakeistetaan veteen samalla tavoin kuin liekkisulatusuunin kivi ja kuljetetaan OMG Harjavalta Nickel Oy:lle. Sähköuunin kuona rakeistetaan ja kuljetetaan raekuonan sijoitusalueelle. Rikkihappotehtailla valmistetaan rikkihappoa, nestemäistä rikkidioksidia, pesuhappoa ja oleumia (savuavaa rikkihappoa) sinne johdettujen prosessikaasujen sisältämästä rikkidioksidista. Prosessissa oleva elohopea otetaan talteen ja toimitetaan asiakkaille, mm. Outokumpu Kokkola Zinc Oy:lle pasuton sivuraaka-aineeksi. Aluksi kaasu pestään ja kuivataan pesuosastoilla, joita on kolme kappaletta. Rikkidioksidi hapetetaan rikkitrioksidiksi kaksoiskontaktiaparaateissa (2 kpl). Rikkitrioksidi imeytetään imeytysosastoilla väkevään rikkihappoon, jolloin rikkitrioksidi reagoi rikkihapossa olevan veden kanssa muodostaen rikkihappoa. Pesuosastoilta saadaan talteen ns. pesuhappoa, joka väkevöidään haihduttimilla ja toimitetaan asiakkaille. Väkevöinnin yhteydessä pesuhaposta poistetaan epäpuhtauksia. Ylimääräinen pesuhappo kierrätetään väkevöinnin jälkeen liekkisulatusuuniin saannin parantamiseksi. Rikkihappo, nestemäinen rikkidioksidi ja oleum varastoidaan säiliöihin ja kuljetetaan säiliöautoilla ja junakuljetuksina asiakkaille. Kaksoiskontaktimenetelmä on parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Harjavalta Copper Oy:n Harjavallan tehtaiden päätuotteet ja niiden määrät vuosina 2000 ja 2001 sekä tuotantokapasiteetti on esitetty seuraavassa taulukossa: Tuote Vuonna 2000 (t/a) Vuonna 2001 (t/a) Kapasiteetti (t/a) Primäärikuparituotanto 155 000 169 000 200 000 Nikkelikivi 65 600 65 000 70 000 Rikkihappo 591 000 636 000 750 000 Nestemäinen rikkidioksidi 43 000 37 500 60 000 21 Lisäksi myydään prosessista talteenotettua energiaa (lämpöä ja höyryä), sekä pienempiä määriä oleumia, pesuhappoa, rakeistettua kuonaa ja elohopearikastetta. Raaka-aineet, kemikaalit ja polttoaineet Raaka-aineet ja niiden varastointi Harjavalta Copper Oy:n Harjavallan tehtaiden pääraaka-aineiden määrät vuosina 2000 ja 2001 sekä tuotantokapasiteetin mukainen kulutus on esitetty seuraavassa taulukossa: