Aristoteles perusopetuksen 6. 7. vuosiluokkien elämänkatsomustiedon opetuksen virikemateriaali Roolijako: : Esko Salminen Aristoteles: Juhani Laitala Aristoteleen isä: Jaakko Kytömaa Mies: Ari Kallio Ksenokrates: Erkki Hulkki Akatemialainen: Marek Urbanski Platon: Martti Järvinen Oppilas: Timo Tuominen Aristoteleen vaimo: Kristiina Halttu Käsikirjoitus ja ohjaus: Erkki Hulkki Äänileikkaus: Kai Rantala
Äänitteen osa 1: (kesto 8:00) Aristoteles lapsena Aristoteles syntyi 2390 vuotta sitten eli vuonna 384 eaa. nykyisessä Pohjois-Kreikassa sijaitsevassa Stageiran pikkukaupungissassa. Aristoteleen isä (Nikomakhos) oli Makedonian kuninkaan, Aleksanteri Suuren isoisän) henkilääkäri, joten Aristoteleella oli pienestä pitäen läheinen suhde hallitsijaperheeseen. Aristoteleen äiti (Festis) kuului myös tunnettuun lääkärisukuun. Aristoteleen koti oli sekä sivistynyt että vaikutusvaltainen. Kohtaus 1 Aristoteleen isä: Katso miten tämän eläimen jalkanivel toimii: jalkaluun pää on kuin pallo ja se liikkuu luisessa onkalossa ja luun päällä oleva lihas liikuttaa jalkaa näin vetäen sitä koukkuun. Aristoteles: Miksi jalassa on tuollainen taipuva nivel? Aristoteleen isä: Jalan on taivuttava, jotta sillä voisi kävellä ja juosta. Ojenna kätesi. Noin. Koukista nyt kätesi. Jännitä kovempaa, niin huomaat lihaksen, joka vetää kättäsi koukkuun. Aristoteles: Onko kaikilla elämillä samanlainen mekanismi. Aristoteleen isä: Joillakin on, mutta eläinten ja ihmisten luut poikkeavat niin paljon toisistaan, että niitä ei voi verrata. Aristoteles: Mielenkiintoista. Kiinnostus luonnontutkimukseen oli kodin ja suvun perintöä. Aristoteleen säilyneestä tuotannosta suuri osa käsitteleekin eläintieteellisiä kysymyksiä. Aristoteles jäi nuorena orvoksi. Kun hänen holhoojansa (Proksenos) huomasi pian nuoren Aristoteleen poikkeuksellisen lahjakkuuden; hän päätti lähettää tämän Kreikan kuuluisimpaan ja parhaimpaan oppilaitokseen: Platonin filosofikouluun Akatemiaan. Akatemia oli pari vuosikymmentä kestäneen toimintansa aikana saavuttanut mainetta ympäri sen aikaista kreikkalaismaailmaa ja kerännyt piiriinsä sekä tieteellisesti että poliittisesti kunnianhimoisia oppilaita. 17-vuotiaana Aristoteles matkusti Ateenaan, oman aikansa kulttuurimetropoliin, ja aloitti opinnot Platonin Akatemiassa, jossa hän sai tuon parhaan mahdollisen koulutuksen. Kohtaus 2 Saapuminen Ateenaan Aristoteles nuorena Ääni: Kadun ja ihmisen ääniä. Aristoteles: Anteeksi, mutta missä on Platonin Akatemia? Mies: Näetkö tämän tien päässä olevan rakennuksen?
Aristoteles: Näen. Mies: Pylväikköjen keskellä on Akatemian sisäänkäynti. Aristoteles: Paljon kiitoksia neuvoistanne. Mies: Onkos Akatemiassa pidot? Aristoteles: Ei tietääkseni. Mies: No miksi olet pukeutunut noin hienoon viittaan ja tuoksut hyvältä. Aristoteles: Nämä ovat vaatteeni, joissa aina kuljen. Mies: No mikäs sinusta sitten isona tulee? Aristoteles: En tiedä vielä ehkä filosofiaan perehtynyt hovimies Mies: No onnea sitten vaan. Aristoteles: Kiitos I KESKUSTELUKOHTA (3:16) kuka oli Platon minkälainen oli Aristoteleen koti/perhe/lapsuus kuka lähetti Aristoteleen Platonin akatemiaan Filosofi Platonin vuonna 388/7 ennen ajanlaskun alkua perustamaa Akatemiakoulua voisi ehkä kutsua Euroopan ensimmäiseksi yliopistoksi. Opinnot Akatemiassa eivät rajautuneet vain filosofiaan, vaan niihin sisältyi matematiikkaa, tähtitiedettä ja lääketiedettä. Opiskelijoita tuli Akatemiaan myös ulkomailta, mikä kertoo sen arvostuksesta ja suosiosta (Askelten ääni tulee sisään.) Opintojen aloittaminen Akatemiassa Äänet: Aristoteles astuu sisään (askeleet) tilaan, jossa puheensorinaa, jonka seasta alkaa nousta keskustelu. (Näyttelijät tekevät kohtauksen eteen feidaus-dialogin.) Kohtaus 3 Ksenokrates: Missä nämä ideat sitten ovat? Akatemialainen: Niin, niin, mutta ideat ovat ikuisia ja muuttumattomia. Ksenokrates: Mutta jos pöydästä leikataan yksi jalka pois, niin eikö silloin pidä olla myös kolmijalkaisen pöydän idea?
Akatemialainen: Nyt ajattelet ideoita tämän maailman kautta ideat ovat ideamaailmassa valmiina ja kaikki mitä näet on heijastusta ideamaailmasta. Eli tämä silmin havaittava todellisuus ei ole syvintä ja aidointa. Ksenokrates: Missä se ideamaailma sitten on? Akatemialainen: Ideamaailma on saavutettavissa ainoastaan järjellä eli ajattelun tuloksena. Tämä aistein havaittava maailma on vain näennäisyyttä (doxa). Etko sinä ole vielä kuullut Platonin luolavertausta? Ksenokrates: En. Akatemialainen: Sinä olet ollut täällä jo kaksi kuukautta, etkä ole vielä Aristoteles (rykäisee): Anteeksi. Minne voin ilmoittautua saapuneeksi? Akatemialainen: Ksenokrates vie tämä hyvin pukeutunut uusi oppilas asuntojen puolelle. Ksenokrates: Selvä. Mennään. (Äänet: kertojan taustalla Aristoteleen askelten äänet) Aristoteles menestyi opinnoissaan Akatemiassa erinomaisesti. Aristoteles kehitti itsenäisen ajattelutapansa niissä useissa väittelyissä, joita hän kävi Platonin kanssa kahdenkymmenen vuoden aikana. Vaikka Aristoteles puolusti omia näkemyksiään opintojensa alusta lähtien Platon arvosti lahjakkainta oppilastaan, kuten hänen opettajansa Sokrates aikanaan arvosti häntä. Tiivistetysti voisi sanoa, että Platonin filosofian pohjana ja kulmakivenä on ideaoppi, joka sitoo yhteen hänen filosofiansa muita aineksia. Ideaopin mukaan maailmassa tosiolevaista eli todellista on vain niin sanottu ideoiden maailma. Ideoiden maailmaan kuuluvat kaikkien asioiden niin tuolin, hevosen, talon kuin hyvän ja kauniinkin perimmäiset olemukset. Näitä olemuksia Platon kutsuu ideoiksi ja yhdessä ne muodostavat oman näkymättömän todellisuutensa eli ideamaailman. Se maailma, jonka me näemme ja havaitsemme, yksittäiset tuolit ja hevoset, on Platonin mukaan vain pelkkää heijastusta ideoiden maailmasta. Näkemämme maailma ei siis ole todellinen samassa mielessä kuin tuonpuoleinen ideamaailma, joka on Platonin ajattelussa ikuinen ja muuttumaton. Aristoteles sen sijaan esittää, että hevonen ja tuoli ovat todellisuudessa sellaisia kuin ovat ilman ideoitakin. Ihmisen käyttämä kieli muodostaa yleiskäsitteet, jotka ovat samankaltaisessa roolissa kuin Platonin ideat. Platonin ideat ja Aristoteleen yleiskäsitteet antavat asioille ja olioille nimiä. Aristoteles kieltäytyy uskomasta tuonpuoleiseen ideamaailmaan. Aristoteleelle maailma oli yksi kokonaisuus. Hän ei olettanut erikseen tätä maailmaa ja tuonpuoleista. Aristoteles palautti aistein havaittavan maailman tutkimuksen kohteeksi. Samalla hän palautti aistihavaintojen arvon. Platonin ja Aristoteleen eron voisi kiteyttää siten, että siinä missä Platon puhui näkymättömistä ideoistaan, Aristoteles tarkasteli ympärillä olevaa todellisuutta. Aristoteleen omat käsitykset ja ajatukset kehittyivät vasten Platonin oppeja.
Yhdessä Platonin ja Aristoteleen jälkeensä jättämät kirjalliset teokset muodostavat merkittävän osan filosofian historiallisesta perustasta. II KESKUSTELUPAIKKA (8:00) minkälaisia ovat Platonin ideat olemassaolon näkökulmasta(näkyviä, materiaalisia vai ) mikä on Platonin ajattelun/filosofian perusta? mikä on Aristoteleen ja Platonin ero filosofisesta näkökulmasta Äänitteen osa 2: (kesto 11:38) Aristoteles pysyi Akatemiassa Platonin kuolemaan (347 ekr.) asti. Akatemiassa olon viimeisinä vuosina näkemykset opettajan ja oppilaan välillä alkoivat erota toisistaan. Eräänä päivänä kun Aristoteles saapui kävelyretkeltään, hänet ohjattiin suoraan Platonin luokse. Kohtaus 4 Platon: Missä olet ollut? Aristoteles: Olin keräämässä kasveja. Platon & Aristoteles Platon: Miksi kulutat aikaasi kasvien keräämiseen? Aristoteles: Kasveja keräämällä selvitän kasvien ominaisuuksia - välttämättömiä ja satunnaisia sekä niiden keskinäisiä suhteita. Katso esimerkiksi näitä kahta kasvia Platon: Pistä kasvit takaisin koriisi. Oletko unohtanut, että tämä on Akatemia, eikä mikään kasvitarha. Aristoteles: En ole unohtanut. Ajatuksesi ideamaailmasta on herättänyt minussa uusia kysymyksiä. Platon: En ole kuullut sinun pitkään aikaan opetuskeskusteluissasi puhuvan ideamaailmasta, joka on kaiken ajattelun ja filosofian pysyvin perusta. Aristoteles: En voi ohittaa tätä konkreettista maailmaa, joka on täynnä tutkimattomia alueita. Platon: Roskaa! Näkö, kuulo ja kosketusaistein havaittava todellisuus on vain näennäisyyttä, joka häilyy olemisen ja olemattomuuden välimailla. Ideamaailma on ehdottoman lainalainen, säännönmukainen ja se on tavoitettavissa vain ajatuksella.
Aristoteles: Akatemiassa annetut todistukset ideoiden maailmasta ja sekä niiden tavasta olla olemassa eivät ole vakuuttavia. Platon: Nyt sinä puhut kuin luolaihminen, joka on kahlittu kasvot luolan seinään päin ja näet kaiken mitä luolan suulla tapahtuu vain varjoina seinillä. Jos luolan suulla seisoo hevonen näet siitä vain epäselvän hevosen muotoisen varjon. Ymmärrätkö, et näe mitä ulkona valossa todella tapahtuu tai millaisia esineet ja olennot oikeasti ovat. Aristoteles: Entä jos emme tarkastele asiaa luolavertauksen avulla? Platon: Kautta koiran. Kun olet luolaihmisen tilassa, niin luulet, että nuo varjot ovat todella olemassa olevia asioista. Aristoteles: Luolavertauksesi on puhutteleva ja siitä varmasti tullaan puhumaan akatemiassa pitkään, mutta en ole vakuuttunut näiden ideoiden suhteesta tähän aistein havaittaviin olioihin. Jos tämän todellisen maailman lisäksi on olemassa toinen yliaistillinen, näkymätön ideoiden maailma, niin mikä on näiden kahden eri maailman suhde? Ajatellaanpa vaikka keksimääsi hyvän ideaa eli hyvän todellista olemusta. Tuleeko mattojen kutojasta tai lääkäristä parempia jos hän tutustuvat hyvän ideaan? Platon: Älä katsele varjoja luolan seiniltä, vaan keskity ideoiden saavuttamiseen. Lähesty ideoita ajatuksillasi, käytä pelkkää ajatustasi ja yritä saada selville asioiden puhdas olemus riippumattomasti silmistä, korvista ja ylipäätänsä koko ruumiista, koska ne häiritsevät ja estävät sielua pääsemästä käsiksi totuuteen ja viisauteen. (Faidon-dialogista) Aristoteles: Ideoiden avulla ei voi kuitenkaan selittää tämän konkreettisen maailman tosiasioita, kuten kasvua ja muutosta. Kuinka esimerkiksi siemenestä tulee kasvi? Kuinka siemenen idea voisi muuttua kasviksi? Platon: En ymmärrä kiinnostustasi muutokseen. Aristoteles: Ensimmäinen filosofi Thales oli jo viisi sukupolvea sitten kiinnostunut muutoksesta. Platon: Thales latrasi sen veden kanssa ja se ei johtanut häntä mihinkään muuhun kuin harhaiseen oletukseen, että kaikki on vettä. Sinä tarkastelet ideamaailmaa konkreettisen maailman kautta käyttämällä silmiäsi ja korviasi. Aristoteles: Niin koska se on Platon: Usko nyt tämä konkreettinen maailma ei voi olla tiedonkohteena. Todellinen tieto voi kohdistua vain ideoihin. Aristoteles: Minusta ongelma on tämä: jos on olemassa tämän aistittavan maailman ohella toinen yliaistillinen ideoiden maailma, niin mikä on näiden kahden maailman keskinäinen suhde miten ne kiinnittyvät toisiinsa? Platon: Aistimaailma jäljittelee ideamaailmaa ja tulee näin osallisiksi niistä.
Aristoteles: Sanoo kuka? Platon: Minä. Aristoteles: Sinun sanasiko meillä on takeena siitä, että ympärillä oleva maailma on vain ideamaailman heijastetta? Platon: Kyllä. Aristoteles: Vai niin. III KESKUSTELUKOHTA (12:47) jos halutaan pohtia Aristoteleen ja Platonin keskustelua Platonin ideoiden maailma muistuttaa uskonnollista ajattelua, siinä todellinen ja aito ovat jossakin tuonpuoleisessa, aistien ulottumattomissa. Aristoteleen maailmankuva oli tieteellisempi, hänen mukaansa olemassa olevaa on vain se, minkä voimme havaita. Näiden kahden filosofin suhdetta ja eroa kuvaa hyvin erään heidän väittelynsä loppu. Platon kysyy Aristoteleelta: Miten voit hylätä opettajasi ajatukset ja ajatella aivan omin päin? Aristoteles vastaa: Opettaja on minulle arvokas, mutta totuus on vieläkin arvokkaampi. (tauko) Aristoteles loi perustan myös biologialle, eritoten sen eläintieteelliselle osalle. Hän pohjusti merkittävästi politiikan- ja talouden teoriaa ja hahmotteli psykologista ja esteettistä eli taiteen tutkimusta. Myös Aristoteleen fysikaaliset ja tähtitieteelliset näkemykset pysyivät satojen vuosien ajan länsimaisen luonnonkuvan / maailmankuvan perustana. IV KESKUSTELUKOHTA (14:00) mikä Aristoteleen ja Platonin keskustelussa herätti kysymyksiä / ajatuksia minkälainen on Platonin luolavertaus miten Platonin ideat saavutetaan? (Välike: merimatka aaltoja, tuulta huutoja ) Akatemiasta lähdettyään Aristoteles asui Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella, missä hän aloitti järjestelmällisen perehtymisen luonnontieteisiin sekä eläintieteeseen. Vähässä-Aasiassa hän meni naimisiin sikäläisen hallitsijan sukuun kuuluneen naisen kanssa. Muutamaa vuotta myöhemmin (vuonna 343 ekr.) kutsui Aristoteleen kuningas Filippos II opettamaan 13-vuotiaasta Aleksanteria, josta tuli myöhemmin suuri maailmanvalloittaja Aleksanteri Suuri. Aristoteles opetti Aleksanteria kolme vuotta. Sitten Aristoteles palasi takaisin Ateenaan. Hänen maineensa alkoi kasvaa. Platonin Akatemiakouluun Aristoteles ei halunnut enää mennä vaan perusti oman koulun, Lykeionin. Koulu oli paikassa, jossa sofistit eli viisauden opettajat ja reettorit eli puhetaidon opettajat olivat perinteisesti viihtyneet. Samalla paikalla oli myös vanha mestari Sokrates viihtynyt. Lykeionin aikaan sijoittuu Aristoteleen tuotteliain vaihe. Tänä aikana hän oli myös maineensa huipulla; keikarimaisesti pukeutuvalla mestarifilosofilla oli Sokratekseen ja
Platoniin verrattavissa oleva vaikutus ympäristöönsä. Omassa koulussaan Aristoteles opetti mielellään samalla kun käveli oppilaidensa kanssa koulun julkisilla käytävillä. Aamupäivisin hän piti läheisimmilleen, filosofiaan ja tutkimukseen vakavasti suhtautuville oppilailleen oppitunteja logiikasta, tieteenteoriasta, metafysiikasta eli ensimmäisestä filosofiasta, eri luonnontieteistä, etiikasta, politiikasta, puhetaidosta ja runousopista. Aristoteleen koulu oli hengeltään yhtenäisempi kuin Platonin akatemia. Lykeion oli kuin yliopisto tai tieteellinen instituutio, jossa opettajilla oli oma kirjasto, mikä oli uutta tuohon aikaan. Iltapäivisin Aristoteles piti laajemmalle yleisölle suunnattuja yleistajuisia luentoja, joilla hän kehotti harrastamaan filosofiaa ja jotka käsittelivät erilaisia eettisiä ja poliittisia kysymyksiä. Kuulijat lienevät olleet enimmäkseen nuoria miehiä, jotka yrittivät hankkia itselleen valmiuksia poliittisella uralla menestymiseen. Jaha, iltapäivän opetus on juuri alkamassa. Kohtaus 5 Aristoteles opettaa Aristoteles: Ole hyvä Trikalon. Mistä kysymyksestä haluat keskustella? Oppilas: Kysymykseni liittyy traakialaisiin, jotka ovat siis ulkomaalaisia orjia. Nämä tuntemani traakialaiset orjat olivat asuneet pitkään entisen isäntänsä omistamassa majassa. He olivat tunnollisia työntekijöitä, mutta uusi maanomistaja hääti traakialaiset taivas alle ainoastaan siksi että he ovat uuden isännän mukaan barbaareja. Yritin puhua traakialaisten puolesta, vedoten heidän tunnollisuuteensa entisen isäntänsä alaisina, mutta uusi maanomistaja ei suostunut edes kuuntelemaan puhettani ja kysyi vihaisena, että olenko minäkin traakialainen. Aristoteles: Jos aiomme ratkaista tämän ongelman, niin ensiksi täytyy perehtyä ongelman perusteisiin ja rakenteeseen. Ongelmien ratkaiseminen on kuin solmun avaamista; solmu ei aukea, jos ei tiedä miten se on tehty. Oppilas: Olisit nähnyt maanomistajan vihan traakialaisia kohtaan. Traakialaisten orjien ja maanomistajan ongelma tuntuu aika tiukalta solmulta. Aristoteles: Tällainen vallan väärinkäyttö on vahingollista molemmille osapuolille kuten tässäkin, orjalla ja isännällä voisi olla yhteinen etu; ihmisyhteisön toimivuus vaikuttaa suuresti kotitalouden ilmapiiriin. Jonkintasoinen ystävyys yhdistäisi heitä ja he voisivat kahden kesken sopia asemansa suhteessa toisiinsa orjana ja maanomistajana. Tämän ongelman ratkaiseminen oikeudenmukaisesti parantaa ja edistää kaikkien viihtyvyyttä ja elämää. Oppilas: Mikä on Aristoteles solmun ydin? Aristoteles: Solmun ydin on se, että isäntä ei tunne henkilökohtaisesti yhtään traakialaista siksi hän toimii ennakkoluulojensa ja kuulopuheiden pohjalta ja häätää heidät pois. Käsitys traakialaisten barbaarisuudesta perustuu ulkomaalaisuuteen sekä käsitykseen siitä että he (dionyysisissä) juhlissaan juovat liian paljon viiniä ja olutta. Ulkomaalainen herättää aina tuntemattomuudellaan ja erilaisilla tavoillaan enemmän pelkoa kuin uteliaisuutta. Toiseksi
ulkomaalaisten erilainen käytös kyseenalaistaa omat tapamme, siksi reaktiomme on useammin torjuva kuin kiinnostunut. Oppilas: Miten minä saan maanomistajan näkemään asian juuri tuolla tavalla? Aristoteles: Vetoamalla hänen järkeensä. V KESKUSTELUKOHTA (19:38) kuka on nähnyt elokuvan Aleksanteri elokuvaa voisi käyttää ajankuvana kuka on Aristoteleen kuuluisin oppilas miten Aristoteles mieluiten opetti traakialainen edustaa tarinassa erilaisuutta keskustelu tämän päivän erilaisuuskysymyksistä Äänitteen osa 3: (kesto 9:27) Jatkuva osa Aristoteleen laajaa työtä oli tarkoitusperien eli päämäärien pohtiminen. Päämääräkeskeisyys on tärkeässä asemassa Aristoteleen ajattelussa. Aristoteleen käsitys luonnosta ja ihmisestä on läpikotaisin teleologinen eli siinä oletetaan että kaikki pyrkii kehittymään kohti jotakin päämäärää. Olioiden ja asioiden lopullinen selitys on päämäärässä, jota ne palvelevat. Aristotelesta kiinnostaa se, mitä asioista ja olioista on tulossa. Munan selityksenä on kana, siemenen selityksenä on kukka ja tiiliskiven selityksenä talo. Aristoteleen mukaan ihmisen elämän päämääränä on onnellisuus tai tarkemmin sanottuna onnistunut elämä. Aristoteles käyttää käsitettä eudaimonia, joka ei tarkoita yksittäistä hetkeen liittyvää onnenhetkeä, vaan yleistä menestyksellisyyttä elämässä. Onnellisuus on Aristoteleelle aktiivista toimintaa. Aristoteleen lämmin elämänläheisyys on kaukana kristillisestä ajattelusta, joka asettaa ihmisen päämäärän kuoleman esiripun taakse tuonpuoleiseen. Aristoteleen käsittämä korkein hyvä on tässä elämässä saavutettavaa onnellisuutta. VI KESKUSTELUKOHTA (21:15) mikä on keskeisessä asemassa Aristoteleen ajattelussa mitä tarkoittaa teleologisuus Aristoteleen ajattelussa mitä Aristoteles tarkoittaa onnellisuudella (eudaimonia) Aristoteles kirjoitti uskomattoman monista eri aihepiireistä. Hän kirjoitti laajoja katsauksia oikeuskäytännön historiaan ja sivistykselliseen historiaan. Hän synnytti useita nykyisistä tieteenaloista, kuten mm. biologian ja logiikan. Hän oli myös ensimmäinen ajattelija, joka yritti antaa tieteille systemaattisen luokituksen. On vaikea nimetä tiedonalaa, jolla Aristoteles ei työskennellyt, kerännyt aineistoa ja osoittanut suuntaa tuleville tutkimuksille. Kohtaus 6
Aristoteles ja hänen vaimonsa Aristoteleen vaimo: Olet tehnyt pitkään työtä noiden papyrysten parissa mitä tutkit? Aristoteles: Tutkin hyveitä ja niihin liittyviä toimintoja sekä hyvän elämän kysymyksiä. Vaimo: Mikä on saanut sinut pohtimaan noita kysymyksiä? Aristoteles: Olen miettinyt mihin ihminen luonnostaan pyrkii ja ennen kaikkea mikä on ihmiselle hyväksi. Vaimo: No mikä se on? Aristoteles: Ihmiselle parasta on elämä järjen mukaan, koska se on ihmiselle eniten ominaista. Vaimo: Miten perustelet sen? Aristoteles: Veitsen tehtävä on leikata eikö? Vaimo: Kyllä. Aristoteles: Mitä terävämpi veitsi sitä paremmin se leikkaa ja silloin se täyttää parhaiten sille annetun tehtävän. Sama pätee huilunsoittajaan, jonka tehtävä on soittaa huilua Vaimo:. ja mitä taitavammin hän soittaa huilua sen paremmin hän täyttää tehtävänsä Aristoteles: Juuri näin. Ja koska vain ihmisellä on kyky ajatella, niin se tarkoittaa, että vain ihminen pystyy elämään järkensä ohjaamana. Vaimo: Ja järjen ohjaama elämä on parasta elämää ihmiselle vai? Aristoteles: Juuri näin. Järjen avulla ihminen voi punnita ääripäiden keskeltä keskitien? Vaimo: Mitä tarkoitat keskitiellä? Aristoteles: Hyve syntyy suhteessa kahden ääripään muodostamaan paheeseen. Rohkeuden hyve on saadaan selville siten, että janan toiseen päähän asetetaan pelkuruus ja toiseen päähän uhkarohkeus ja näiden keskivälissä on rohkeuden hyve. Samoin saamme selville anteliaisuuden hyveen asettamalla toiseen päähän tuhlailevaisuuden ja toiseen ahneuden. (harjoitustyö ryhmässä tästä) Vaimo: Nyt ymmärrän järjen avulla ihminen löytää oikeat hyveet ja käyttäytymisen. Aristoteles: Järki on ihmisen jumalallisen ainesosa sen avulla ihminen punnitsee asioiden keskivälin. Vaimo: Minkä nimen annat tälle kirjoitukselle? Aristoteles: Nikomahkoksen etiikka - kirjoitan tämän sairaalle pojallemme.
Vaimo: Miksi? Aristoteles: Haluan antaa hänelle hyvään elämään tarvittavat ajatukset, joiden avulla hän voi käyttää järkeään päämääriensä saavuttamiseksi. Vaimo: Poikamme on hyvin huonossa kunnossa ja en tiedä ehtiikö hän koskaan Aristoteles: Kirjoitan silti kirjoituksen valmiiksi. (Sulkakynän ääni) Nikomahkoksen etiikan Aristoteles kirjoitti viimeisinä vuosinaan ja omisti sen pojalleen, joka kuoli hyvin nuorena. Kirjassaan Aristoteles keskittyy hyveiden opettamiseen ja hahmottelee näin hyvän elämän pääpiirteitä. Se on Aristoteleen huolitelluimpia kirjoituksia ja sisältää jokaisella sivulla asioita, joita myöhemmät lukijat ja filosofit ovat pitäneet merkittävinä. Kirja on vaikuttanut hyvin paljon siihen, mitä hyvän elämän on ajateltu olevan. Aristoteleen toinen merkittävä kirja on Runousoppi, jonka vaikutus näkyy edelleen esimerkiksi elokuvissa. Elokuva-, teatteri- ja tv-käsikirjoituksia kirjoitetaan monesti Runousopin mallia noudattaen. VII KESKUSTELUKOHTA (25:19) minkälainen elämä on Aristoteleen mukaan parasta ihmiselle minkälainen on Aristoteleen keskitien mukainen ajattelu miten Aristoteleen vaikutus näkyy tänä päivänä (Runousoppi) kenelle Aristoteles kirjoitti Nikomahkoksen etiikka kirjan mikä on Aristoteleen mukaan ihmiselle parasta Kohtaus 7 äänet: Nopeat askeleet / pihaportin avaus/ koputus poika: Tule nyt jo. tyttö: Mä en voikaan lähteä uimaan. poika: Mikset? tyttö: Meille tuli vieraita mun on oltava kotona. poika: Sä lupasit, että sä lähdet tyttö: Niin lupasinkin, mutta poika: Sä petit lupaukses. tyttö: Nyt sä et ymmärrä
poika: Mä lähden sitten yksin uimaan. Riiteleminen ja ristiriidat ovat osa elämää, niistä kuitenkin selviää kun ajattelee Aristoteleen tavoin riidat solmuiksi: on tiedettävä miten solmu on syntynyt niin sen avaaminen helpottuu. Tyttö ei voinut pitää lupaustaan koska isoisä ja isoäiti tulivat kylään, mutta sitä poika ei tiedä. Hän vain haluaa mennä tytön kanssa uimaan. Aristoteleen Nikomakhoksen etiikkaan sisältyy laaja ystävyydelle omistettu jakso (kaksi lukua kymmenestä). Ystävyydellä oli kreikkalaisten (moraalisessa) elämässä suuri merkitys. Aristoteles korostaa, että ystävyys on olennainen osa onnellisuutta. Ystävät auttavat toisiaan ja ovat toisiaan kohtaan vilpittömiä. Aidon ystävyyden edellytyksenä on se, että osapuolet tuntevat toisiaan kohtaan samaa kiintymystä kuin itseäänkin kohtaan. VIII KESKUSTELUKOHTA (26:34) ystävyys ja riiteleminen mistä tytön ja pojan riidassa on kyse Aristoteles oli filosofina monin tavoin hyvin toisenlainen kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Hän on ensimmäinen, jonka tutkimukset olivat järjestelmällisiä, hän oli opettaja eikä innostunut profeetta. Hänen teoksensa ovat kriittisiä, huolellisia, proosallisia, eikä niissä ole jälkeäkään hurmahenkisyydestä. Aristoteles oli arjen ja elävän luonnon filosofi. Hän tutki moninaisuutta biologin rakkaudella ja ymmärtää moninaisuuden arvoksi sinänsä. Hänellä oli silmää myös ihmiselämän monimutkaisuutta, ihanuutta ja katkeruutta kohtaan. Charles Darwinin tunnusti, että Aristoteles on edistänyt biologian ilmiöiden ymmärtämistä enemmän kuin kukaan muu koskaan. Aristoteleen teoksissa puhuu filosofi, jonka elämänkatsomus on pohjimmiltaan optimistinen. Hän tuntee läpikotaisin ihmisen sekä yksilönä että yhteisön jäsenenä. Suhtautumisessaan maailmaan hän on maltillinen, käytännöllinen ja tervejärkinen. Hän ei anna arvoa äärimmäisyyksille vaan korostaa tasapainoa, keskitietä ja kohtuullisuuden hyveitä. Hänen asenteensa yhteiskunnallisia kysymyksiä kohtaan on käytännöllinen ja hieman konservatiivinen. (tauko) Aristoteleeseen päättyy yksi kausi filosofian historiassa. Hänen jälkeensä ei antiikin filosofiassa esiinny merkitykseltään Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen veroisia ajattelijoita. Aristoteles oli aikansa parhaita, ellei sitten paras asiantuntija kaikilla älyllisillä aloilla tähtitieteestä ja logiikasta anatomiaan ja maantieteeseen. Aristoteleen vaikutus näkyy edelleen, etenkin eurooppalaisten valtioiden, tieteen ja taiteen piirissä. Kukaan ei ole pystynyt samaan häntä ennen eikä hänen jälkeensä.
LOPPU