Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 22.9.2016 COM(2016) 617 final 2016/0296 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS Kansainvälisen merenkulkujärjestön meriympäristön suojelukomitean 70. ja 71. istunnossa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta Itämeren ja Pohjanmeren nimeämistä typen oksidien päästöjen valvonta-alueeksi (NECA) ja nimeämisen voimaantuloa koskevien MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI muutosten hyväksymiseen ja vahvistamiseen FI FI

PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Tämä komission ehdotus koskee Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) meriympäristön suojelukomitean (MEPC) 70. ja 71. istunnossa vahvistettavaa unionin kantaa aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä MARPOL-yleissopimus, liitteeseen VI tehtävien muutosten hyväksymiseen ja vahvistamiseen. Muutokset koskevat Itämeren ja Pohjanmeren nimeämistä typen oksidien päästöjen valvonta-alueiksi, jäljempänä NECA-alue, ja nimeämisen voimaantuloa. Jotta voitaisiin estää, vähentää ja valvoa aluksista tulevien typen oksidien (NO x ) päästöjä, MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI määrätään mahdollisuudesta nimetä NECA-alue, jos sopimuspuolet, joiden yhteistä etua tietty merialue koskee, niin pyytävät. Pyyntö nimeämisestä on esitettävä IMOlle, jonka on harkittava asiaa ja hyväksyttävä ja vahvistettava tarvittavat MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI muutokset niin, että tietyn merialueen nimeämistä NECA-alueeksi koskeva ehdotus voi tulla voimaan ja sen täytäntöönpano alkaa. Kaikki EU:n jäsenvaltiot, paitsi Itävalta ja Unkari, ovat ratifioineet liitteen VI. Ensimmäiset NECA-alueet nimettiin Pohjois-Amerikan merialueella ja Yhdysvaltojen Karibianmerellä, ja voimaantulo tapahtui 1. tammikuuta 2016. Kun toimitaan kyseisillä merialueilla, mainitun päivämäärän jälkeen rakennettuihin aluksiin asetettavien moottoreiden on oltava MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI vahvistettujen niin kutsuttujen kolmannen tason vaatimusten mukaisia. Yleisimmät käytettävissä olevat päästöjen vähentämisteknologiat, joilla voitaisiin varmistaa kolmannen tason vaatimusten noudattaminen, ovat pakokaasujen kierrätysjärjestelmät (EGRjärjestelmät), selektiivinen katalyyttinen pelkistys (SCR-järjestelmät) tai moottorit, jotka (osittain) kulkevat nesteytetyllä maakaasulla (LNG). Ennakoiden merkittäviä ympäristö- ja terveysetuja ja seuraten Pohjois-Amerikan esimerkkiä kaikki Itämeren ja Pohjanmeren rannikkovaltiot päättivät yhdessä ehdottaa IMOlle näiden molempien merialueiden nimeämistä NECA-alueeksi, jotta voitaisiin merkittävästi ajan mittaan vähentää aluksista tulevien NO x -päästöjen kokonaismäärää. Alusten NO x -päästöt Itämerellä ja Pohjanmerellä lisäävät merkittävästi ilman pilaantumista, erityisesti suurissa rannikkokaupungeissa, hiukkasmateriaalin muodostumisen, maanpintaotsonin muodostumisen ja typpidioksidin (NO 2 ) pitoisuuksien lisääntymisen välityksellä. Tällä kaikella on kielteinen vaikutus ihmisten terveyteen. Meri- ja maaympäristöön ilmansaastelaskeuman välityksellä kohdistuva typpikuormitus myös lisää meri- ja maa-alueiden rehevöitymistä. Rehevöityminen on merkittävä ongelma Itämerellä. Alusten NO x -päästöt lisäävät meriympäristön typen kokonaiskuormitusta ilmansaastelaskeuman välityksellä pahentaen näin Itämeren rehevöitymisongelmaa. Itämeren nimeämisestä NECA-alueeksi johtuva kolmannen tason säännösten soveltaminen voisi vähentää rehevöitymistä useilla Itämeren alueilla jopa 20 30 prosenttia. Jos torjuntatoimenpiteitä ei toteuteta, Pohjanmeren merenkulun NO x -päästöt lisäävät ilman keskimääräisiä vuotuisia NO x -pitoisuuksia 7 24 prosenttia Pohjanmeren rannikkovaltiossa vuoteen 2030 mennessä. Merenkulun vaikutus typpilaskeumaan Pohjanmeren valtioissa on 2 5 prosenttia. Pohjanmeren nimeämisen NECA-alueeksi odotetaan vähentävän näiden Pohjanmeren merenkulun päästöjen vaikutusta noin yhdellä kolmanneksella. FI 2 FI

2. TÄHÄNASTINEN KEHITYS Koska Itämeren ja Pohjanmeren rannikkovaltiot ilmaisivat toiveensa siitä, että NECAnimeämisprosessi tapahtuisi yhtä aikaa ja synkronoidusti niin Pohjanmerellä kuin Itämerellä, laadittiin etenemissuunnitelma, jossa vahvistetaan vaiheet kohti molempien merialueiden samanaikaista NECA-alueiksi nimeämistä ja nimeämisen voimaantuloa. Etenemissuunnitelman 1 mukaan molemmat nimeämispyynnöt on tarkoitus esittää IMOlle heinäkuussa 2016, jotta ne voitaisiin hyväksyä MEPC:n 70. istunnossa (lokakuussa 2016) ja vahvistaa MEPC 71:ssä (keväällä 2017). Päivämääräksi, jona molempien NECA-alueiden on tarkoitus tulla voimaan, ehdotetaan 1. tammikuuta 2021, jotta toimijoilla olisi tarpeeksi aikaa valmistautua ja mukautua. Molempien NECA-nimeämisten vaikutuksia ja hyötyjä käsiteltiin kattavasti valmistelutöissä, minkä jälkeen nimeämispyyntöjen luonnoksista keskusteltiin teknisissä työpajoissa, jotka järjestettiin Venäjällä ja Tanskassa toukokuussa 2016. Nimeämispyyntöjen (lopullisia) luonnoksia myös kierrätettiin neuvoston merenkulkutyöryhmässä 19. toukokuuta 2016 ja 29. kesäkuuta 2016. Itämeren suojelukomission Virossa 15. 16. kesäkuuta 2016 pitämässä edustustojen päällikköjen 50. kokouksessa hyväksyttiin etenemissuunnitelman mukaisesti se, että rannikkovaltiot esittäisivät NECA-nimeämispyynnöt IMOlle 1. heinäkuuta 2016. Itämeren suojelukomission esittämän hyväksynnän jälkeen Pohjanmeren valtiot pystyivät etenemään samanaikaisessa nimeämispyynnössään, jotta voidaan noudattaa yhteisessä etenemissuunnitelmassa esitettyä aikakehystä IMOn samanaikaisesti tekemästä hyväksynnästä ja vahvistamisesta. 3. MARPOL-YLEISSOPIMUKSEN LIITTEEN VI MUUTOKSET MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI olevassa 13.6 säännössä ja lisäyksessä III esitettyjen, jonkin merialueen nimeämiseksi NECA-alueeksi tehtävään ehdotukseen liittyvien perusteiden ja menettelyn mukaisesti Itämeren ja Pohjanmeren rannikkovaltioiden esitys sisältää 13 säännössä olevien 5.1, 5.2 ja 5.3 kohdan muuttamiseksi tarvittavat muutokset. Näillä muutoksilla lisättäisiin Pohjanmeri ja Itämeri jo nimettyihin NECA-alueisiin (Pohjois- Amerikan merialue ja Yhdysvaltojen Karibianmeri) ja samalla tarkennettaisiin, että Pohjanmeren ja Itämeren NECA-alueet tulisivat voimaan 1. tammikuuta 2021. Pohjanmeren ja Itämeren valtiot esittivät ehdotetut muutokset IMOlle 1. heinäkuuta 2016, ja ehdotettujen muutosten harkinnan ja hyväksymisen odotetaan tapahtuvan MEPC:n 70. istunnossa (joka on tarkoitus järjestää 24. 28. lokakuuta 2016), minkä jälkeen muutokset on tarkoitus esittää vahvistettaviksi MEPC:n 71. istunnossa (joka on tarkoitus järjestää keväällä 2017). Kun komitea on hyväksynyt ja vahvistanut MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI olevan 13 säännön edellä esitetyt muutokset, ne viedään MARPOL-ylessopimuksen liitteen VI sopimuspuolten hyväksyttäviksi. 4. ASIAA KOSKEVA EU:N LAINSÄÄDÄNTÖ JA EU:N TOIMIVALTA NECA-alueiden nimeäminen EU:n vesillä auttaisi tuntuvasti unionin ympäristöpolitiikassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Tavoitteena on meriympäristön laadun säilyttäminen, 1 Ks. myös https://portal.helcom.fi/meetings/hod 49-2015-247/MeetingDocuments/4-29 Roadmap for designating a NECA in the Baltic Sea in parallel with the North Sea.pdf FI 3 FI

suojeleminen ja parantaminen sekä ihmisten terveyden suojeleminen ilmanlaatua parantamalla. Vuonna 2013 esitettyyn puhtaan ilman toimenpidepakettiin 2 liitetyssä komission vaikutustenarvioinnissa todettiin, että vaikka merenkulun NO x -päästöjä sääntelevistä erityisistä unionin toimenpiteistä mahdollisesti tehtävistä päätöksistä tarvitaan erillinen, tarkempi analyysi, merenkululla on selvää potentiaalia saada kustannustehokkaasti aikaan NO x -päästöjen vähennyksiä, joilla osaltaan parannettaisiin meriympäristön ja ilman laatua. Meristrategiadirektiivissä 3 edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Ympäristön hyvällä tilalla tarkoitetaan ympäristön tilaa merivesissä, kun nämä ovat ekologisesti monimuotoisia ja dynaamisia valtameriä ja meriä, jotka ovat luontaisissa olosuhteissaan puhtaita, terveitä ja tuottavia, ja kun meriympäristön käyttö on kestävää ja turvaa nykyisten ja tulevien sukupolvien käyttö- ja toimintamahdollisuudet (meristrategiadirektiivin 3 artiklan 5 kohta). Ympäristön hyvän tilan määrittäminen edellyttää muun muassa, että ihmisen aiheuttama rehevöityminen, erityisesti sen haitalliset vaikutukset, kuten luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, ekosysteemin rappeutuminen, haitalliset leväkukinnat ja pohjavesien happikato (joita kaikkia esiintyy Itämerellä laajalti) minimoidaan. Merenkulusta aiheutuvan typpikuormituksen väheneminen sen myötä, että sovelletaan Pohjanmeren ja Itämeren nimeämisestä NECA-alueiksi johtuvia kolmannen tason vaatimuksia, tukee näitä merialueita ympäröiviä EU:n jäsenvaltioita meristrategiadirektiivin mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamisessa. Ilmanlaatudirektiivissä 4 vahvistetaan muun muassa typpidioksidin raja-arvot ilmansaasteista ihmisen terveydelle ja/tai ympäristölle aiheutuvien haitallisten seurausten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Typpidioksidin vuotuisen pitoisuuskeskiarvon raja-arvo on 40 mikrogrammaa/m 3.. Erityisesti Pohjanmeren rannikkovaltioissa tämä enimmäispitoisuus ylittyy eri alueilla ja vyöhykkeillä. Merenkulun päästöt voivat vaikuttaa huomattavasti paikallisiin ilmanlaatuongelmiin Euroopassa, erityisesti kun otetaan huomioon, että Pohjanmerellä 89 prosenttia alusten päästöistä tapahtuu 50 meripeninkulman päässä rannikosta 5. Ilmanlaatudirektiivissä todetaan, että direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi on erityisen tärkeää torjua epäpuhtauspäästöjä niiden lähteellä varsinkin toimenpitein, joilla rajoitettaisiin erilaisissa liikkuvissa ja paikallaan pysyvissä lähteissä olevien moottoreiden pakokaasupäästöjä moottoreiden tai polttoaineiden laatuvaatimusten turvin. Unioni on antanut useita säädöksiä, joilla päästöjä säännellään moottoreita koskevilla standardeilla eri maantieliikennemuotojen osalta (autoja, kuorma-autoja ja pakettiautoja säännellään Euro-normeilla 6 ) ja liikkuvien työkoneiden osalta (sisävesialuksia ja vetureita 2 3 4 5 6 Ks. http://ec.europa.eu/environment/air/clean_air_policy.htm Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi), EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta, EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1. Euroopan ympäristökeskus, Tekninen raportti N:o 4/2013, The impact of international shipping on European air quality and climate forcing 14.3.2013, s. 38. Esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715//2007, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta, EUVL L 171, 29.6.2007, s. 1, tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 595/2009, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009, moottoriajoneuvojen ja moottorien tyyppihyväksynnästä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta. FI 4 FI

säännellään liikkuvia työkoneita koskevalla direktiivillä 7 ). Meriliikenteen rikkipäästöjä Euroopan vesillä säännellään alusten polttoaineiden rikkipitoisuutta koskevista vaatimuksista annetulla direktiivillä 8. Kyseisellä direktiivillä myös saatetaan osaksi unionin lainsäädäntöä MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI mukainen Pohjanmeren ja Itämeren nimeäminen rikkioksidipäästöjen valvonta-alueiksi (SECA). Vähärikkistä polttoainetta koskevien vaatimusten voimaantulo 1. tammikuuta 2015 kyseisillä kahdella SECA-alueella on johtanut rikkipitoisuuksien laskuun rannikkoalueilla. Vaikka kansainvälisen merenkulun NO x -päästöjä ei ole säännelty päästöjen lähteellä unionin lainsäädännöllä, tunnustetaan, että meriliikenne lisää tuntuvasti näiden päästöjen kokonaismäärää ja myös pitoisuuksia ja laskeumia unionissa, ja näitä päästöjä olisikin vähennettävä 9. Koska Itämeren ja Pohjanmeren nimeäminen NECA-alueiksi nopeuttaa kansainvälisen meriliikenteen päästöjen vähenemistä, kuten unionin lainsäädännössä on tavoitteena, ehdotettuja IMOlle tehtäviä nimeämispyyntöjä olisi tuettava. Kun otetaan huomioon yhteydet MARPOL-yleissopimuksen liitteeseen VI ehdotettujen muutosten (nimetään Pohjanmeri ja Itämeri NECA-alueiksi) ja unionin lainsäädännön eri välineissä vahvistettujen tavoitteiden ja vaatimusten (meriympäristön laadun säilyttäminen, suojeleminen ja parantaminen sekä ihmisten terveyden suojeleminen ilmanlaatua parantamalla) välillä, MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI muutosten hyväksyminen ja vahvistaminen voivat luoda puitteet tämän alan EU:n lainsäädännön tulevalle kehitykselle. 5. PÄÄTELMÄT Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 218 artiklan 9 kohdan määräyksiä sovelletaan IMOn MARPOL-yleissopimuksen liitteeseen VI tekemiin muutoksiin, minkä vuoksi on hyväksyttävä neuvoston päätös Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta MARPOL-yleissopimuksen liitteeseen VI tehtäviin muutoksiin, joilla nimetään Pohjanmeri ja Itämeri NECA-alueiksi ja jotka on tarkoitus hyväksyä ja vahvistaa MEPC:n 70. ja 71. istunnossa. 7 8 9 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/68/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1997, liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, EYVL L 59, 27.2.1998, s. 1. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) N:o 2016/802, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä, EUVL L 132, 21.5.2016, s. 58. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista, EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22. FI 5 FI

2016/0296 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS Kansainvälisen merenkulkujärjestön meriympäristön suojelukomitean 70. ja 71. istunnossa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta Itämeren ja Pohjanmeren nimeämistä typen oksidien päästöjen valvonta-alueeksi (NECA) ja nimeämisen voimaantuloa koskevien MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI muutosten hyväksymiseen ja vahvistamiseen EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sekä katsoo seuraavaa: (1) Jotta voitaisiin estää, vähentää ja valvoa aluksista tulevien typen oksidien (NO x ) päästöjä, aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä MARPOL-yleissopimus, liitteessä VI määrätään mahdollisuudesta nimetä typen oksidien (NO x ) päästöjen valvonta-alue, jäljempänä NECA-alue, jos sopimuspuolet, joiden yhteistä etua tietty merialue koskee, niin pyytävät. (2) Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) on harkittava asiaa ja hyväksyttävä ja vahvistettava tarvittavat MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI muutokset niin, että tietyn merialueen nimeämistä NECA-alueeksi koskeva ehdotus voi tulla voimaan ja sen täytäntöönpano alkaa. (3) Pohjanmeren ja Itämeren rannikolla sijaitsevat MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI sopimuspuolet päättivät yhteisesti laatia kaksi ehdotusta näiden merialueiden nimeämiseksi NECA-alueiksi niin, että nimeäminen olisi voimassa 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen. (4) Itämeren nimeämistä NECA-alueeksi koskevan pyynnön valmistelutyöt on tehty Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (Itämeren suojelukomissio eli Helsingin komissio) puitteissa. Itämeren suojelukomission 16 päivänä kesäkuuta 2016 pitämässä edustustojen päällikköjen kokouksessa sovittiin, että IMOn meriympäristön suojelukomitean (MEPC) harkittavaksi 70. istunnossaan tehtäisiin ehdotus Itämeren nimeämisestä NECA-alueeksi. (5) Pohjanmeren nimeämistä NECA-alueeksi koskevan pyynnön valmistelutyöt on tehty Pohjanmeren rannikkovaltioiden välillä ministeritasolla. (6) Neuvoston merenkulkutyöryhmälle tiedotettiin 19 päivänä toukokuuta 2016 ja 29 päivänä kesäkuuta 2016 (lopullisista) IMOlle esitettävistä ehdotusluonnoksista, joissa pyydetään Pohjanmeren ja Itämeren nimeämistä NECA-alueiksi ja joita on tarkoitus harkita MEPC:n 70. istunnossa. FI 6 FI

(7) MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI muutokset, joilla Pohjanmeri ja Itämeri nimetään NECA-alueiksi, odotetaan hyväksyttävän meriympäristön suojelukomitean (MEPC) 70. istunnossa, ja muutokset odotetaan vahvistettavan toukokuussa 2017 pidettävässä 71. istunnossa. (8) Jos IMOn meriympäristön suojelukomitea (MEPC) hyväksyy ja vahvistaa MARPOLyleissopimuksen liitteeseen VI ehdotetut muutokset, joilla Pohjanmeri ja Itämeri nimetään NECA-alueiksi, tällä olisi SEUT-sopimuksen 218 artiklan 9 kohdan mukainen oikeudellinen vaikutus. (9) Seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa 10 vahvistetaan unionin ilmanlaatupolitiikan pitkän aikavälin tavoite eli sellaisen ilmanlaadun saavuttaminen, josta ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle, ja tätä varten vaaditaan voimassa olevan ilmanlaatua koskevan unionin lainsäädännön täysimääräistä noudattamista, strategisia tavoitteita ja toimia vuoden 2020 jälkeisenä aikana, tehostettuja toimia alueilla, joilla väestö ja ekosysteemit altistuvat korkeille ilman epäpuhtaustasoille, sekä happamoitumista ja rehevöitymistä aiheuttavien ilman epäpuhtauksien tasojen ja laskeumien sekä otsonia muodostavien ilman epäpuhtauksien tason vähentämistä alle kriittisten kuormitusten ja tasojen. (10) Vuonna 2013 yhteensä 19 jäsenvaltiota 28 jäsenvaltiosta kirjasi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/50/EY 11 vahvistetun typpidioksidin vuosiraja-arvon ylityksiä yhdellä tai useammalla havaintoasemalla. EU-28-maiden kaupunkiväestöstä 9 prosenttia asuu alueilla, joilla EU:n vuotuinen raja-arvo ja Maailman terveysjärjestön julkaisemat ilmanlaadun suuntaviivat ylittyivät vuonna 2013 typpidioksidin osalta 12. (11) Alusten päästöillä tiedetään olevan unionissa vaikutuksia ihmisten terveyteen, ekosysteemeihin ja ilmanlaatuun aiheuttamiensa päästöjen vuoksi. Tällaisia päästöjä ovat esimerkiksi typen oksidit (NO x ), rikkioksidit (SO x ), metaani (CH 4 ), hiukkaset (PM) ja mustahiili (BC). (12) Joulukuun 2013 puhtaan ilman toimenpidepaketin 13 ohessa esitetyn vaikutustenarvioinnin mukaan meriliikenteen rikkipäästöjen on tarkoitus vähentyä huomattavasti meripolttoaineiden rikkipitoisuudesta annetun direktiivin 14 tarkistuksen vuoksi, kun taas moottoriin liittyvät alusten hiukkaspäästöt ja NO x -päästöt vaikuttavat edelleen ilmanlaatuun unionissa. Kansainvälisestä meriliikenteestä tulevat NO x - 10 11 12 13 14 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) N:o 1386/2013, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa, EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY ilmanlaadusta ja sen parantamisesta, EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1. Euroopan ympäristökeskus, Raportti N:o 5/2015, Air quality in Europe 2015 report, 30.11.2015, s. 30, s. 40. Komission yksiköiden valmisteluasiakirja N:o 531/2013, vaikutustenarvioinnista laadittu oheisasiakirja komission tiedonantoon Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma, ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen keskisuurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta, ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä ehdotukseen neuvoston päätökseksi valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan vuoden 1979 yleissopimukseen liittyvään happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan vuoden 1999 pöytäkirjaan tehdyn muutoksen hyväksymisestä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) N:o 2016/802, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä (kodifikaatio), EUVL L 132, 21.5.2016, s. 58. FI 7 FI

päästöt Euroopan vesillä saattavat olla yhtä suuret kuin mantereella sijaitsevien päästölähteiden päästöt vuodesta 2020 lähtien 15. (13) Ilman pilaantumisen asteittainen vähentäminen unionissa perustuu vähennyksiin, joihin päästään ainekohtaisella päästölähteeseen perustuvalla ilman pilaantumisesta annetulla, NO x -päästörajat määrittävällä lainsäädännöllä siten, että vahvistetaan muun muassa normeja, jotka koskevat polttoaineita ja moottoreita, erilaisille liikkuville ja paikallaan pysyville päästölähteille. (14) Vaikka unioni on vahvistanut meriliikenteessä käytettäviin polttoaineisiin sovellettavat vaatimukset sekä päästöjen seurantaa, päästöistä raportointia ja päästöjen varmentamista koskevat velvoitteet tavoitteena suojella ja parantaa ympäristön laatua ja ihmisten terveyttä, kun kyseessä ovat meriliikenteen aiheuttamat SO x - ja CO 2 - päästöt, nykyään ei ole päästölähdekohtaista unionin lainsäädäntöä, jolla puututtaisiin kansainvälisen merenkulun NO x -päästöihin. (15) Vuoden 2013 tiedonannossa Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma 16 korostetaan, että meriliikenteen päästöt vaikuttavat jatkossakin ilmanlaatuun maalla ja että merenkulkualan päästöjen vähennykset voisivat olla kustannustehokkaita. Siinä myös todetaan, että ottaen huomioon merenkulun kansainvälinen luonne periaatteessa etusijalle on asetettava toimenpiteiden kehittäminen kansainvälisellä tasolla, esimerkiksi typen oksidien päästöjen valvonta-alueiden nimeäminen ja IMOn jo hyväksymien typen oksidien päästönormien täytäntöönpano. Oheisen vaikutustenarvioinnin mukaan merenkulkualalla on selkeää potentiaalia saada kustannustehokkaasti aikaiseksi NO x -päästöjen vähennyksiä. NECA-alueiden nimeämisen EU:n merialueilla saisi aikaan merkittäviä ympäristö- ja terveysetuja. (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/81/EY 17 mukaan komissio ja tarvittaessa jäsenvaltiot jatkavat kahden- ja monenvälistä yhteistyötä kolmansien maiden ja asianomaisten kansainvälisten organisaatioiden, esimerkiksi Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO), kanssa tavoitteena parantaa edellytyksiä päästöjen vähentämisen helpottamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimuksen 218 artiklan soveltamista. (17) Edellisen perusteella on selvää, että MARPOL-yleissopimuksen liitteeseen VI tehtävien muutosten hyväksyminen ja vahvistaminen voivat luoda puitteet tämän alan EU:n lainsäädännön tulevalle kehitykselle. (18) Olisi hyväksyttävä SEUT-sopimuksen 218 artiklan 9 kohtaan perustuva neuvoston päätös kyseisten muutosten hyväksymistä koskevan unionin kannan vahvistamiseksi. (19) Jäsenvaltioiden olisi tuettava MARPOL-yleissopimuksen liitteeseen VI ehdotettujen, Pohjanmeren ja Itämeren nimeämistä NECA-alueiksi koskevien muutosten hyväksymistä MEPC:n 70. istunnossa (lokakuussa 2016) ja niiden myöhempää vahvistamista MEPC 71:ssä (keväällä 2017). (20) Unioni ei ole IMOn jäsen eikä MARPOL-yleissopimuksen sopimuspuoli. Neuvoston on sen vuoksi tarpeen valtuuttaa jäsenvaltiot esittämään unionin kanta ja ilmaisemaan suostumuksensa tulla mainittujen muutosten sitomiksi, 15 16 17 Euroopan ympäristökeskus, Tekninen raportti N:o 4/2013, The impact of international shipping on European air quality and climate forcing 14.3.2013. COM(2013/0918) final. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista, EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22. FI 8 FI

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla 1. Unionin kantana Kansainvälisen merenkulkujärjestön meriympäristön suojelukomitean 70. istunnossa on tukea MARPOL-yleissopimuksen liitteeseen VI tehtävien, Pohjanmeren ja Itämeren nimeämistä typen oksidien valvonta-alueiksi koskevien muutosten hyväksymistä. 2. Tämä kanta on voimassa kaikissa IMOn meriympäristön suojelukomitean (MEPC) muissakin kokouksissa, jos muutoksia ei hyväksytä MEPC:n 70. istunnossa. 2 artikla 1. Unionin kantana Kansainvälisen merenkulkujärjestön meriympäristön suojelukomitean 71. istunnossa on hyväksyä MARPOL-yleissopimuksen liitteeseen VI tehtävien, Pohjanmeren ja Itämeren nimeämistä typen oksidien valvonta-alueiksi koskevien muutosten vahvistaminen. 2. Tämä kanta on voimassa kaikissa IMOn meriympäristön suojelukomitean (MEPC) muissakin kokouksissa, jos muutoksia ei vahvisteta MEPC:n 71. istunnossa. 3 artikla 1. Jäsenvaltiot, jotka ovat IMOn jäseniä, esittävät 1 ja 2 artiklassa esitetyn unionin kannan yhdessä unionin etujen mukaisesti. 2. Unionin edustajat voivat tukea ja hyväksyä pieniä muutoksia 1 ja 2 artiklassa tarkoitettuihin muutoksiin ilman uutta neuvoston päätöstä. 4 artikla Jäsenvaltiot valtuutetaan ilmaisemaan suostumuksensa tulla 1 ja 2 artiklan tarkoitettujen muutosten sitomiksi unionin etujen mukaisesti. Tämä päätös on osoitettu jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä 5 artikla Neuvoston puolesta Puheenjohtaja FI 9 FI