Kaikki metsäkoneenkuljettajien ja urakoitsijoiden vastaukset

Kaikki metsäkoneenkuljettajien ja urakoitsijoiden vastaukset Mitä keinoja tai menetelmiä on säästää tai lisätä monimuotoisuutta siten, että se ei haittaa tai hidasta koneenkuljettajan työtä? Onko antaa joitakin omia esimerkkejä? Kasvatushakkuilla urien väliin jätetään tiheitä puskia ensiharvennuksista alkaen. Ei haittaa eikä hidasta työtä. Tuulikaatojen säästäminen kiertämällä 4-5 m eurokantoja tekemällä syntyy pökkelöitä kuivuneiden koivujen katkaisu 4-5 m korkeudelta, jotta ne säilyvät pidempään pystyssä isot lahopuut pitäisi jättää jalot lehtipuut säästetään pitää tunnistaa o tunnistus talvella vaikeampaa säästetään raidat, lepät ja muut vähäarvoiset puut isompien kivien vierelle usein säästöpuuryhmiä ei kannata hakata vaikeita kohteita joista kertymä pieni (kolukot 5 m3) yleensä kaikki normaalista poikkeava pyritään säästämään, jos niistä ei ole haittaa esimerkiksi kuljetukselle säästöpuuryhmiä mietitään jo harvennuksilla riistatiheikköjä on jätetty (metsästysharrastus) pellonreunoista mielellään isot kuuset pois, jätetään vähäarvoisia puita, jos pystytään perustelemaan maanomistajalle kosteat painanteet pyritään hakkaamaan reunalta, ei ajeta yli riistatiheikköjä jätetty kuusi-koivu sekametsissä tekopökkelöitä tehty pystykuivat puut, hieskoivut, joskus maannouseman lahottamat puut, jos selkeästi nähtävissä haava, raidat, pihlajat ym. jää paitsi jos isäntä haluaa ne pois, kaikki eivät hyväksy o puukauppakohtainen, haapaa menee myös selluksi painanteet hakataan reunalta eikä läpi o alueen koko vaikuttaa, isoihin voidaan tehdä pistoja avo- ja harvennushakkuilla säästetään aluskasvillisuutta o riistatiheikköjä, leppäryhmiä o kierretään alueet o vaikka asiasta ei ole sovittu maanomistajan kanssa jalopuut säästetään suojakaistat jätetään o vesistöt, purot, norot, mete-kohteet ja muut suojellut alueet ratkaisut leimikkokohtaisia puhtaissa kuusikoissa ei tehdä väkisin mitään

Jos maanomistajan toive on, että kaikki puut poistetaan haavasta voi tehdä pitkän tekopökkelön ja jättää latvan maahan, ei paljon vesomista kivikoissa ym. vaikeissa kohteissa voi jättää hakkuut tekemättä lahopuut säästetään mahdollisimman hyvin aina kuin mahdollista o jos sattuu eteen pyritään kiertämään latvan puolelta o maanomistajan toivomuksesta kerätään kuivat puut, muut jäävät pihlajat, raidat, lepät kerätään, jos ovat yksittäisiä puita (paitsi isot jää) o puun koko ja näyttävyys vaikuttaa o paremmat ryhmät säästetään vaihettumisvyöhykkeitä vähän tullut vastaan o tiedostettava hakkuun suunnittelussa miten toimitaan o yksittäiset arvopuut voidaan poistaa o nuorta puustoa jätetään pellon reunametsissä maanomistajan suhtautuminen kriittistä puihin, jotka peittävät peltoa, koska se pienentää pellon pinta-alaa o peltosaarekkeissa sama homma Kosteat painanteet jätetään koskematta o tuore esimerkki, että jätti männikön keskellä olevan hieskoivikon hakkaamatta, koska tuottoa ei olisi tullut kenellekään o ei haluta ajaa raiteita painanteisiin o hakataan korkeintaan se, mitä kuivalta maalta ylettyy o jos ei ole taloudellisesti kannattavaa, niin ei tehdä pökkelön teko koivusta voi nopeuttaa puun korjuuta raidat lepät ym. jätetään pystyyn jos alhainen puuston määrä, turha lähteä hakkaamaan o jätetään ainakin osa alueesta hakkaamatta o rinteet, kiviset ja kallioiset paikat o joillakin kohteilla vahinkoa, jos ei tule ajouralle riittävää havumattoa säästöpuut harvennuksilla haastava asia o Jos ei ole mitään erikoista jäljellä, silloin ei mahdollista > jo taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksessa otettava huomioon täytyy tunnistaa alueet, missä kannattaa tuottaa tehokkaasti ja missä säästää o näiden yhdistämine tuo parhaan tuloksen riistatiheiköt ovat murrosvaiheessa o kun on mahdollisuuksia, niin jätetään aina kuin mahdollisuuksia toimia monimuotoisuuden eteen eikä siitä koidu taloudellista tappiota, niin silloin tulisi toimia niin energiapuukorjuu pistää siivoamaan liikaa luontaista taimiainesta nykyään jätetään, mikä on hyvä asia o vähentää muokkaustarvetta, mikä säästää varpukasvillisuutta lahopuu o voi nostaa tarvittaessa kouralla toiseen paikkaan o pystykuivista osa energiapuuksi, jätetään 3-5 m pökkelö pystyyn, tyvi puuainekseltaan usein pehmennyttä

o aina kun lehtipuussa kääpä, tehdään tekopökkelö tai jätetään pystyyn vähäarvoiset puut jätetään aina pystyyn o yhtiöiden ohje on samansuuntainen (UPM), harmaat puut pystyyn vaihettumisvyöhykkeiden käsittelystä vähän käytännön kokemuksia o voimakas harvennus lähellä vyöhykettä, jotta tulisi kerroksellisuutta ennen päätehakkuuta painanteet o ajouria ei tehdä läpi vaan käytetään ennakoivia joustavia mutkia o ei hakkuita jos puustopotentiaali marginaalinen ajourien välejä ei hakata niin tehokkaasti o moni asia toteutuu luonnonhoidon kannalta o nopeuttaa työskentelyä hyvä tuotto o uran lähellä valoa ja ravinteita paljon o kannattamatonta ottaa ajouran kauimmaisia puita, ne hakataan vasta toisessa harvennuksessa säästöpuuryhmät oikeisiin kohtiin o rinteet, hankalat kohteet, alikasvos säästetään harvennuksilla kosteat notkelmat hakkuun ulkopuolelle riistatiheikköjä on jätetty pääasiassa aukoille alikasvoskuusikkona lahopuun yli ei ajeta, jos mahdollista säästää o pystykuivat otetaan maanomistajan tahdon mukaan työturvallisuus pökkelöitä tehtäessä, saattaa kaatua katkaistessa koneen päälle ja on myös ulkopuoliselle vaarallisia, jos sen ympäriltä poistettu puita, jotka ei enää tue vähäarvoiset yleensä jätetään, jos ei metsänomistaja erikseen kiellä haapa otetaan yleensä pois, jos on muuta kasvatettavaa puuta tilalle Säästöpuuryhmät olisi hyvä valita jo pienessä metsässä, Metsähallituksessa tätä jo toteutetaan. Maapuita tarvittaessa tulee siirrettyä koneen edestä pois, pystypuut hankalampia, tahtovat kaatua jo itsestään. Tekopökkelöitä tulee tehtyä (Metsä Groupin ohjeistus). Kaksi kappaletta hehtaarille tuntuu pieneltä, voisi tehdä enemmänkin. Erikoisempia puuyksilöitä tulee mielellään jätettyä. 8. Säästöpuuryhmät saataisiin parhaiten sijoitettua oikeisiin paikkoihin ja oikea laatuisina, kun ne valittaisiin jo metsien nuoruusvaiheessa. Jotta ne havaittaisiin myöhemmissä hakkuissa, tulisi ne saada sähköisille kartoille, koska leimikkoja tehtäessä niitä harvoin nauhoitetaan. Jos riistatiheikköjä on jätetty taimikonhoidossa tai hakkuun ennakkoraivauksessa tulisi konekuskin saada tästä tieto.

9. ei omaa ehdotusta Ovatko seuraavat menetelmät jo käytössä ja onko niillä työtä hidastava vaikutus: säästöpuiden valinta jo harvennushakkuuvaiheessa riistatiheikköjen jättäminen harvennuksissa lahopuuston säilyttäminen tekopökkelöiden teko harvennuksissa ja uudistuksissa metsätaloudellisesti vähäarvoisten puiden ja pensaiden säästäminen energiapuuja kasvatushakkuissa soiden ja kankaiden vaihettumisvyöhykkeiden luontoarvojen huomioon ottaminen pellonreunametsien luontoarvojen vahvistaminen pienialaisen kostean painanteen tai suon säilyttäminen säästöpuiden valinta jo harvennushakkuuvaiheessa hyvä ajatus ei metepurojen raja häilyvä ei liian rajua hakkuuta, poimitaan taloudellisesti arvokkaimmat puut vaihettumisvyöhykkeiden puun kuljetuksessa syntyy helposti raiteita, vaikka hakkuu saataisiin toteutettua siististi. o ura kangasmaan puolelle ja puiden puinti ajouralle o ajokoneen kuljettajille kunnia-asia, että kaikki puut tulee kerättyä tarkasti talteen pienialaisten painanteiden säästäminen - tieto kohteista pitäisi kulkeutua kuskeille, mutta hyvä asia, että säästyvät Kaikki vastaukset annettu edellisessä kysymyksessä, koska menetelmät jo käytössä säästöpuiden valintaa ei ole tehty harvennusvaiheessa lahopuuston ei pysty aina kiertämään harvennuksilla vaihettumisvyöhykkeet hakataan normaalisti niin kuin muutkin metsät pellonreunoissa raidat ja pihlajat jäävät, mutta haavat yleensä pois Kaikki vastaukset annettu edellisessä kysymyksessä, koska menetelmät jo käytössä Kaikki vastaukset annettu edellisessä kysymyksessä, koska menetelmät jo käytössä säästöpuut harvennushakkuiden yhteydessä o olisi hyötyä, ei kaikkia monotoniseen asentoon o aika vähän tehty. Tulee helposti kysymyksiä, miksei ole hoidettu o metsänomistaja on joskus merkannut säästöpuut reunavyöhykkeiden hoidosta ei kokemusta

pellonreunan hoito enemmän pellon ehdoilla o pellon puolelle kallellaan olevat puut poistetaan Ei tehnyt riistatiheikköjä. Jos tehdään pitää asia perustella metsänomistajalle. Vaihettumisvyöhykkeiden käsittely ei ole tuttua. Pellon reunoilta viljelijät haluavat usein soiron metsää pois. Muuten niiden käsittelyä mielellään välttäisi. Pienialaisten soiden tai painanteiden käsittelyä ei ole tullut mietittyä, selkeille suokohteille ei muutenkaan ole asiaa. 9. Säästöpuiden valinta harvennushakkuuvaiheessa olisi hyvä, päätehakkuussa on puhtaasta kuusikosta vaikea rakentaa hyvää sp-ryhmää. Teen lähinnä päätehakkuita, riistatiheikköjä voi tehdä, jos maanomistaja haluaa/hyväksyy. Maanomistajista 80 % haluaa, että lahopuusto korjataan pois. Polkujen varsilla varsinkin lahot koivut voivat olla vaarallisia. Eurokantoja on tullut tehdyksi, tekopökkelöiden teko kyllä onnistuu. Joskus maanomistaja on kyllä todennut, että jos motokuski ei tekopökkelöä kaada niin kaataa sitten itse. Soiden vaihettumisvyöhykkeet olisi hyviä kohteita, mutta omalla toimialueella niitä tulee harvemmin vastaan. Peltojen reunametsiä säästäisi mielellään, koska niissä on usein piikkilankaa haittana, mutta jos peltoja viljellään, niin maanomistaja haluaa reunametsän varjostuksen pois. Pienialaiset suot ja kosteat painanteet jättäisi mielellään käsittelemättä. Tulee syviä painumia ja kohteet ovat vaikeita ja kalliita uudistaa. 10. Riistalle harvennuksissa jätettävät tiheämmät ryhmät sopivat säästöpuuryhmiksi Maalahopuut pyritään kiertämään Pienpuustoa tulee säästettyä hankalammissa korjuukohteissa Omat kokemukset: esim. pienialaisiin märkiin notkelmiin voidaan jättää koivunrankoja (kuitupuita). Harvennuksissa jätetään kuusiryhmiä riistan suojaksi. 1 Joissakin hakkuissa on säästöpuita jätetty jo harvennusvaiheessa. Riistatiheikköjä on tehty firman maille. Tekopökkelöitä on tehty (Metsä Group), joskus isännät kieltävät tekemästä. Muiden kuin 10 purojen reunojen hakkuut eivät eroa muista talousmetsistä, ei huomioitu. Pienialaisten soiden tai painanteiden puusto jää pääosin pystyyn ja suojakaistojakin näihin jätetään.

Lisäisikö metsien monimuotoisuuden laajempi huomioon ottaminen työn rasittavuutta vai tekisikö se työn entistä mielenkiintoisemmaksi? työ on sujuvaa, kun on selkeät työohjeet ei liian monimutkaisia ohjeita vaan selkeitä linjauksia Molempia. Kiinni omasta asenteesta kaikkea turhaa mielellään ei, ensin ne ovat suosituksia, sitten niistä tulee pakko o vaikka kuskilla oli periaatteessa hyvä suhtautuminen, koki kuitenkin jollain lailla rasittavina, jos uusia ohjeita tulee paljon lisää o painotti moneen kertaan leimikkokohtaisia ohjeita, jotka helpottaisivat työskentelyä Jos on selkeät linjat ja toimintaohjeet, niin tuskin rasittaisi millään lailla jos leimikko on suunniteltu ennen hakkuuta hyvin, ei ongelmia määrättyyn saakka ei häiritse tai hidasta metsänomistajan pitäisi olla enemmän mukana kaksipiippuinen juttu riippuu hyvin paljon mitä tultaisiin vaatimaan, jo nyt paljon muistettavaa ja asioita joihin on keskityttävä metsänomistajan ja ostomiehen ohjeet ja tutkimuksen kautta saatu tieto (=olemassa oleva luontotieto) olisi hyvä saada kaikki kartoille jakaa porukan kahtia jos on harrastuneisuutta luonnonhoitoon, esim. riista, niin ei silloin rasita jos asenne, että taas vihreät piipertäneet uusia ohjeita, ei välttämättä pysty hallitsemaan työtään jos annetaan liikaa ohjeita, siitä voi tulla rasite > työmaakohtaiset ohjeet ei tee työtä rasittavammaksi voi jopa helpottaa työtä Ei lisää rasittavuutta. 8. Maanomistajia on monenlaisia ja heillä on erilaisia toiveita. Hakkuun onnistumisen kannalta on hirmu tärkeää, että välitetään tieto motokuskille siitä mitä on sovittu maanomistajan ja puun ostajan kanssa.

Hakkuun aloituksesta soitetaan aina maanomistajalle, ja silloin on monesti noussut esille asioita, joista konekuski ei ole ollut tietoinen. 9. Ei hankalaa, jos on selkeä ohjeistus. 10. Jos on selkeä ohjeistus, niin ei ole hankala ottaa uusia menetelmiä käytäntöön, on jopa kiintoisampaa. Mikä pitäisi muuttua toimintaympäristössä, jotta hakkuiden toteutus (laajoilla pintaaloilla) olisi nykyisiä ohjeita ja suosituksia parempi luonnon monimuotoisuuden kannalta? Pitää kertoa metsäkoneenkuljettajille hyvät perustelut eri toimenpiteille, jotta ne on helpompi hyväksyä ja ottaa käyttöön koulutuksessa saatu hyvät perustiedot, jos ne on omaksuttu. Lisäkoulutus on myös tarpeen, mutta kuka maksaa kaikin puolinen informaation lisääminen ei tietokatkoksia maanomistajan ja ostajan / motokuskin välillä koulutus tärkeää - mitä enemmän ikää, sen vaikeampi omaksua uusia menetelmiä on aina yhteydessä metsänomistajaan ennen hakkuun aloittamista. Jos ei saa kiinni, laittaa viestin tiedossa, ettei kaikilla motokuskeilla ole asenne kohdallaan tietoa ja osaamista on paljon o kun tiedetään, mitä tehdään, tulee hyvä lopputulos Kommunikointi ostomiehen kanssa tärkeässä roolissa sähköinen ohjeistus joskus puutteellista jatkuva suorituspaine hankaloittaa kokonaisuuden hallintaa motokuskilla on usein prioriteettina joku muu asia, esim. puiden katkonta vastuu siirretään monissa asioissa helposti motokuskille o joitakin asioita jätetään määrittelemättä tarkemmin jos ei makseta ylimääräistä, tehdään minimi puunostajan kirjattava kaikki metsänomistajan toiveet ja laitettava ne sopimukseen toisaalta motokuskin on luettava ohjeet

o mitä pidempi erityisohje, sitä helpommin se jää lukematta (oikeasti?) tai sitä ei ymmärretä tiedon välittämisessä jonkin verran ongelmia selkeä ohjeistus hyväksyttävä koneenkuljettajan näkemys, jos ei muuta ohjeistusta ole annettu! jälkikäteen ei kannata valittaa Maanomistajien suuntaan pitäisi lisätä tietoa: lahopuustoa aristellaan tuhojen pelossa ja isoja lehtipuita eivät halua jätettävän liito-oravien takia vaikka pienillä ja halvoilla keinoilla voitaisiin liito-oravat turvata. 8. Tietoa tulisi jakaa metsänomistajille ymmärryksen lisäämiseksi luonnonhoitomenetelmien vaikutuksista monimuotoisuuteen ja jotta termit tulisivat tutuiksi. Myös suorittavalle tasolle pitää antaa koulutusta aiheesta. 9. Vaikea kysymys, konekuskin asenne ratkaisee paljon. Motokuskin sana painaa paljon eli hän osaa perustella ratkaisuja maanomistajalle ja pystyy halutessaan vaikuttamaan tehtäviin ratkaisuihin. 10. Jos saadaan metsänomistajat ymmärtämään asia, ja menetelmä hyväksytään yleisesti, niin konekuskit pystyvät viemään toteutuksen käytännön tasolle. 1 Konekuskien koulutus ratkaisevassa asemassa. Kuinka usein luonnonhoito toteuttamissasi hakkuissa perustuu muuhun kuin lain ja sertifioinnin vähimmäisvaatimusten toteuttamiseen? Anna esimerkki tällaisesta tilanteesta. Ei selkeää näkemystä asiasta menetelmät laajasti käytössä ks. kohta 1 konekuski tekee enemmän monimuotoisuuden hyväksi, vaikka ei ole sovittukaan ei ole valitettu työn jäljestä > hyvä myyntivaltti on sanottu, että muitten ei tartte tulla hakkaan

säästöpuut ja kolopuut leimikosta pois rajattavat alueet sovittava puukaupassa, esim. luontokohteiden suojakaistat (mete, rannat) alikasvoksen säästämisestä sovittava menetelmät laajasti käytössä ks. kohta 1 melkein aina! järven ranta tai muu maisemallisesti poikkeava alue tulee hoidettua varovaisemmin Tulee silloin tällöin vastaan vanhoja ojia jotka ovat puronomaisia, mutta eivät silti lakikohteita. Ne voitaisiin jättää raivaamatta ja niiltä poimitaan vain isompaa puustoa. 9. Kerran, kaksi vuodessa voi tulla joku kohde, esim. tervaleppäkohde, joka jää hakkaamatta vaikka ei olisi ohjeistettu. 10. On hyvät mahdollisuudet noudattaa suosituksia laajemmin, ohjeistus ei ole kireää eikä maanomistajilta ole tullut mutinaa vaikka joihin kohteisiin jätetään ylimääräisiä puita Riittääkö metsäkoneenkuljettajalle yleisellä tasolla oleva ohjeistus vai pitääkö olla leimikkokohtainen työohje luontoarvojen huomioon ottamiseksi? Saako koneenkuljettaja usein leimikkokohtaisia luontoarvoihin liittyviä työohjeita? Millaisia? Pitää olla metsänomistajan tahto takana, jos toimitaan metsäsertifioinnista tai -laista poiketen moto-kuski soittaa metsänomistajalle, koska hakkuu alkaa, jolloin voi vielä käydä läpi hakkuuseen liittyviä asioita. Myös ostomies voi olla soittaja. (Toteutuuko tämä kaikkialla?) yleinen ohjeistus pitää riittää tulee 8 milj. suullista ohjetta, on varmistettava jos on jotain epäselvää soitetaan jos ei ymmärretä tai tulee vastaan hankalia kohteita esimerkkeinä iso pihlaja tai ikivanha mänty, yleensä yksittäisten puiden säästäminen

menettelytavat tulisi kertoa yleisohjeessa tarkempi kohdentaminen leimikkokohtaisessa ohjeistuksessa o ei ole saanut juurikaan leimikkokohtaisia ohjeita o soittaa ongelmatilanteissa ostomiehelle tai korjuutyönjohtajalle, liito-orava, lähdepuro tms. riippuu tilanteesta, metsänomistajan mielipide painaa o minulla on hyvä ostomies, joka antaa hyviä leimikkokohtaisia ohjeita yleisen tason ohje pitäisi olla kaikille ja se pitäisi kerrata kerran vuodessa leimikkokohtainen ohjeistus erityiskohteille kerrataan ohjeistus jos tulee negatiivista palautetta vähän leimikkokohtaista ohjeistusta varminta nauhoittaa jotkut kohteet tarvittaessa mallileimaus yleinen ohje pääsääntöisesti riittää erikoiskohteilla leimikkokohtainen ohjeistus, joskus jopa merkintä tarpeen ei ohjeita soittamalla vaan kirjallisesti ei saa usein leimikkokohtaisia ohjeita o toivoisi saavansa o vastuu siirretään konemiehelle Yleinen ohjeistus riittää 8. Jonkun pitäisi käydä maastossa ja laittaa luontokohteet kartoille ennen kuin motokuski ajaa koneensa leimikkoon. 10 kohteista on kohtalaisen hyvin ennakkotiedot, mutta muista luontoarvoista ja säästöpuuston määrästä tai sijoittelusta vain harvoin on työohjeessa mainintaa. 9. Aina on saanut leimikkokohtaisen työohjeen. Niissä on hyvin harvoin lain ja sertifioinnin ylittäviä luontoarvojen säästämisesityksiä. 10. Yleinen ohjeistus riittää, mutta jos leimikossa on jotain erikoista, olisi hyvä tietää siitä etukäteen. Joissakin tapauksissa esim. pimeässä työskenneltäessä olisi hyvä olla vaikka kartalla tieto säästettävistä luontoarvoista.

1 Työohjeet tehdään aina koneille joka leimikkoon. Leimikkotiedot tulevat yhtiön korjuuesimieheltä, mutta myös ostomiehelle soitetaan aina jolla varmistetaan, jos leimikossa on jotain erikoista. Luontoasiat olisi hyvä olla merkittynä leimikkokartalla. Millaiset luontokohteet vaativat maastomerkinnän, että ne havaitaan hakkuissa? arvokkaimmat kohteet tulisi merkitä, muuten riittää työohjeistus pienialaiset lehdot tihkupinnat, huomaa vasta kun on ajanut yli: sulaa maata pyörän takana, jonka jälkeen paikka jäätyy säästöpuut harvennusvaiheessa karttamerkintä kohteista helposti voi jättää varman päälle aluksi liikaa ja myöhemmin voi leimikossa tulla parempia kohteita ja puuryhmiä vastaan ostomies nauhoittaa tärkeimmät kohteet aamu- ja päivävuoro pystyy itse näkemään kohteet, mutta yöllä on vaikeaa kolopuut talvella rehevät kohteet o nauhoituksesta voi tulla sekava potentiaaliset säästöpuuryhmät olisi hyvä merkitä vähintään karttaan talvella purot ja märät alueet (tihkupinnat) vaikea erottaa, jos on joka paikassa märkää tai päinvastoin Lakikohteet, kuten purot ja lähteet olisi hyvä olla merkittynä. Monesti niitä ei näe ennen kuin on jo kohteen vieressä. 9. Ilman muuta pitää luontokohteet (lakikohteet) olla maastoon merkitty. Lähteitä ja noroja on vaikea havaita. 10.

Lähteiköt ja kosteat painanteet voivat olla talvella hankalia, osan silti tunnistaa puuston perusteella. 8. Koetko, että puukauppasopimuksessa sovitut asiat välittyvät riittävän hyvin leimikossa työskenteleville koneenkuljettajille? Kyllä välittyy tiedot Vaihtelevasti, ostomiehestä kiinni jos ostomies ei muista kirjata sovittuja asioita ylös ja on kuitenkin luvattu välittää viestiä, motokuskista tulee helposti syyllinen > yhteys maanomistajaan aina ennen hakkuuta maine menee jos tulee virheitä, sana huonosta jäljestä kiertää nopeasti kylillä näkyy myyjän nimi ja yhteystiedot, puutavaralajit, lakikohteet, tiedot lähialueen aikaisemmista hakkuista, joissa lakikohde metsänomistajalla ei usein tietoa omasta metsästään saati luontokohteista o passiivinen omistaminen on lisääntynyt o metsänomistajilla luottamus ammattilaisiin tiedot välittyvät yleensä hyvin o joillakin ostomiehillä voi tiedonkulussa olla katkoksia ei välity aina metsänomistajalla saattaa olla kerrottavaa, mutta ei saa sanottua (ei kysytä) vaikka on sanonutkin, tietoa ei kirjata ylös soitto metsänomistajalle ennen hakkuun aloittamista kirjallinen dokumentti, mikä siirtyy myös seuraavalle kuljettajalle on yleensä riittävä tieto sopimuksen sisällöstä o parasta olisi jos asiat olisi ilmaistu myös kartalla Pääsääntöisesti puukauppasopimuksen asiat välittyvät hyvin. 8. Maanomistajia on monenlaisia ja heillä on erilaisia toiveita. Hakkuun onnistumisen kannalta on hirmu tärkeää, että välitetään tieto motokuskille siitä mitä on sovittu maanomistajan ja puun ostajan kanssa.

Hakkuun aloituksesta soitetaan aina maanomistajalle, ja silloin on monesti noussut esille asioita joista konekuski ei ole ollut tietoinen. 9. Hyvin välittyvät. 10. Hyvin välittyy koska 95 % hakattavista leimikoista on kaikissa asioissa tarkan ostomiehen leimikoita. Ko. ostomies kirjaa erityisasiat lokeroon kaikkea tavanomaisesta poikkeavaa. Tähän lokeroon merkityt asiat tulee aina suurelle mielenkiinnolla luettua. 1 Hyvin välittyy kun asiat varmistetaan soittamalla. 9. Lisäkysymys urakoitsijalle. Voitaisiinko joillakin luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavilla keinoilla säästää korjuukustannuksia ja lisätä hakkuun tuotosta? Esimerkiksi: jätetään maaston muodoiltaan vaikeimmat kohteet tai vähätuottoiset kohteet hakkuun ulkopuolelle monilajisen pienpuuston säästäminen jätetään hakkaamatta leimikossa määrältään vähäinen puusto, joka tuo kustannuksia korjuun eri vaiheissa Joku muu keino? kahta ensimmäistä kohtaa on käsitelty aikaisemmissa vastauksissa esitys: jätetään hakkaamatta leimikossa määrältään vähäinen puusto, joka tuo kustannuksia korjuun eri vaiheissa o vaikea sanoa, ellei ole ennakkotietoa, kuinka paljon tiettyä puutavaralajia kertyy o saattaa olla leimikon toisessa reunassa enemmän jotain tiettyä puuta jokin muu keino o kaikki hakkuutavat olisi hyvä toteuttaa yhdellä kertaa (harvennus, aukko, ylispuiden poisto), vaikka leimikossa olisi kesä- tai talvikorjuukelpoisia alueita. Säästää yrittäjän kustannuksia ja tulee vähemmän käyntikertoja ja rasitusta luonnolle Yhteinen näkemys asioista ja kohteet tiedossa etukäteen kostea painanne, lähde tms. vaikea havaita talvella ja varsinkin pimeässä o puita saatetaan kaataa kohteeseen vahingossa Jokin muu keino: pienalueita ei pitäisi hakata ollenkaan, jos ei erikseen sovittu o pienet pellon reunat, hakamaat, lepikot o arvopuuston osuus pieni o kustannusten säästö metsänomistajan on oltava hereillä, ettei kohteita hakata

8. Kosteat painanteet, hankalat maaston kohdat, riistalle tärkeät alueet ja puustoltaan vähämerkitykselliset alueet olisi järkevä kiertää hakkuussa. Haavat ovat tärkeitä monimuotoisuudelle, ne voisi harvennushakkuissa jättää pääsääntöisesti pystyyn. Ajokoneen tuottavuutta vähentävät määrältään pienet puutavaralajit, jotka joudutaan kasaamaan erilleen. 1 Hakkuu tehostuisi jos hankalimmat maastokohteet kierretään, eikä haeta sieltä jokaista pölkkyä. Poimintahakkuu lisää kustannuksia, joita ei läheskään aina saada hakkuutaksaan.