UUDENMAAN MUISTIO TYÖSUOJELUPIIRI Lakimies Anu Hirvonen päivitetty 20.4.2007 1 EVANKELISLUTERILAISTEN SEURAKUNTIEN TYÖNANTAJAORGANISAATIO YLEISTÄ Tässä muistiossa tarkastellaan, ketkä ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä niitä työnantajan edustajia, joilla on velvollisuus itse noudattaa työturvallisuusmääräyksiä, valvoa niiden noudattamista alaisessaan työssä ja huolehtia taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista ja muista työsuojelun edellytyksistä. Ensin tarkastellaan itsenäisiä seurakuntia ja sen jälkeen seurakuntayhtymiä. Rikoslain 47 luvun 8 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan työnantajan edustajalla tarkoitetaan työnantajana olevan oikeushenkilön lakimääräisen tai muun päättävän elimen jäsentä sekä sitä, joka työnantajan sijasta johtaa tai valvoo työtä. Seurakunnissa työnantajan edustajia ovat siten esimiehet ja luottamusmiehet eli kirkkovaltuuston ja kirkkotai seurakuntaneuvoston jäsenet. Seurakuntayhtymissä työnantajan edustajia ovat esimiehet ja yhteisen kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet. Työnantajan edustajien välillä vastuu työturvallisuudesta jakautuu kunkin työtehtävien ja toimivaltuuksien perusteella. Seurakunnissa tehtävien ja toimivallan jakaantuminen luottamuselinten ja esimiesten välillä ei ole yhtä yksiselitteistä kuin liikeyrityksissä, vaikka samat periaatteet pätevätkin. Seurakunnissa luottamuselimet käyttävät suurempaa valtaa ns. juoksevien asioiden hoitamisessa, kun taas liikeyrityksissä nämä asiat kuuluvat yksin toimivalle johdolle. Ongelmallista on myös se, että seurakunnissa esimiehiä saattaa ohjata yksi taho ja valvoa toinen. Se, kummalle, luottamuselimelle vai esimiehelle, työturvallisuusvastuu kulloinkin kuuluu, ratkaistaan tapauskohtaisesti. TYÖNANTAJAN EDUSTAJAT SEURAKUNNASSA Seurakunnan johtaminen Kirkkolainsäädännöstä käy ilmi, että seurakuntia johtavat sekä kirkkoherra ja kirkkoneuvosto, mutta niiden toimivaltuuksien suhteita ei ole ilmaistu kovinkaan selkeästi. Kirkkoneuvoston tehtävistä on säädetty kirkkolain (KL) 10 luvun 1 :n 1 momentissa 1 kohdassa, jonka mukaan kirkkoneuvoston asiana on, jollei toisin ole säädetty tai määrätty, yleisesti johtaa seurakunnan toimintaa. Kirkkolaissa ei ole lainkaan säännöksiä kirkkoherran tehtävistä, vaan ne ovat kirkkojärjestyksessä (KJ), jonka on kirkkolain nojalla antanut kirkolliskokous. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 34 :n 1 momentin mukaan kirkkoherran tehtävänä on johtaa kirkkolain 4 luvun mukaista seurakunnan toimintaa.
Muut seurakunnissa valtaa käyttävät elimet KL 4 luvun otsikkona on Seurakunnan toiminta. Käsitettä ei siis ole otsikossa mitenkään rajoitettu. Luvussa käsitellään lähinnä kristilliseen sanomaan perustuvia julistus- ja palvelutehtäviä kuten lähetystyötä, jumalanpalveluksia ja muita kirkollisia toimituksia. Luvun sisältö ja kirkkolain uudistamisvaliokunnan mietintö viittaavat siihen, että kirkkoherran tehtävänä on seurakunnan hengellisen toiminnan johtaminen. Kirkkoherra ei siis KJ 6:34.1:n perusteella johda kaikkea seurakunnan toimintaa. Hengellisen toiminnan johtamisen lisäksi kirkkolainsäädännössä on määrätty, että kirkkoherralla on seurakunnassa myös esimiesasema. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 34 :n 4 momentin kirkkoherra on seurakunnan jumalanpalveluksessa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa hengellisessä työssä sekä kirkkoherran virastossa toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden esimies. Kirkkojärjestyksellä on siis määrätty, että kirkkoherra on työnjohdossa seurakunnassa lähinnä hengellisessä työssä toimivaan henkilöstöön nähden. Alaisuussuhteen ulkopuolelle jää muun muassa seurakunnan talous- ja kiinteistöpuolen henkilöstö. Vaikka kirkkoherra ei olekaan tämän henkilöstön suoranainen esimies, niin kirkkojärjestyksen 6 luvun 34 :n 4 momentin (ks. kirkkolainsäädännön kommentaarikirjan 2004 selitysten kohta 4) mukaan kirkkoherralla on laillisuuden ja päätösten valvontavelvollisuuden johdosta vastuu myös hallinnon ja talouden sekä kiinteistöjen hoidossa työskentelevien viranhaltijoiden ja työntekijöiden ajankäytön ja työskentelyn seuraamisesta ja hän voi puuttua työn ulkonaisessa suorittamisessa ilmeneviin epäkohtiin. Talous- ja kiinteistöpuolen henkilöstön johto- tai ohjesäännössä voi myös olla maininta kirkkoherran esimiesasemasta näihin viranhaltijoihin ja työntekijöihin. Kirkkoneuvosto käyttää suurinta valtaa seurakunnan johtamisessa, mutta senkään toimintavalta ei ole kaikenkattava. Kirkkoneuvoston tehtäviä koskevan säännöksen alussa oleva viittaus jollei ole toisin säädetty tai määrätty tarkoittaa, että kirkkoneuvosto, vaikka se johtaa seurakunnan toimintaa, ei voi puuttua opetuksen tai julistuksen sisältöön. Sillä ei ole myöskään työnohjausvaltaa siltä osin kuin sitä on muilla säännöksillä siirretty viranhaltijoille. Kirkkoneuvosto ei se saa myöskään käyttää valtaa tuomiokapitulin alaisen papiston tehtäväalueella, eli se ei voi antaa kurinpitorangaistuksia papistolle. Sen sijaan kirkkoneuvosto käsittelee kurinpitoasiat, jotka koskevat muita seurakuntien viranhaltijoita. Kirkkolain 10 luvun 1 :n 1 momentin kohdan 3 mukaan kirkkoneuvosto myös johtaa seurakunnan hallintoa ja seurakunnan talouden ja omaisuuden hoitoa. Seurakunnan ylintä päätösvaltaa käyttää kirkkovaltuusto. Se päättää muun muassa virkojen perustamisesta, talousarviosta ja rakennushankkeista. Työnjohdollista asemaa kirkkovaltuustolla ei ole. 2
3 Myös tuomiokapitulilla on valtaa seurakunnan viranhaltijoihin ja työntekijöihin nähden, vaikka sillä ei olekaan työnjohdollista asemaa. Tuomiokapituli määrää papin virkasuhteen alkamisesta ja lakkaamisesta. Se myös päättää pappisvirasta erottamisesta, virantoimituksesta pidättämisestä ja muista kirkkolain mukaisista kurinpidollisista toimista. Sen sijaan työnjohdollisten huomautusten antaminen ei kuulu sille. Vuosiloman ja virkavapauden myöntäminen kirkkoherralle ja vapaa-ajan vahvistaminen lääninrovastille on myös tuomiokapitulin asia. Virkavapauden myöntäminen muille papinviran haltijoille on tuomiokapitulin asia, mikäli virkavapauden kokonaiskesto ylittää yhden kuukauden. Piispa johtaa hiippakunnan hallintoa ja toimintaa tuomikapitulin kanssa sekä valvoo seurakuntia ja pappeja. Piispat ovat hiippakuntiensa itsenäisiä ja täysivaltaisia johtajia. Seurakunnan esimiehet Kuten yllä on selostettu, kirkkoherralla on kirkkojärjestyksen mukaan esimiesasema seurakunnassa hengellisessä työssä ja kirkkoherranvirastossa työskenteleviin viranhaltijoihin ja työntekijöihin nähden. Tämän asemansa nojalla kirkkoherra muun muassa järjestää alaistensa työt, antaa työhön opastusta ja työnjohdollisia ohjeita ja tarvittaessa huomautuksia. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 3 :ssä tämä on ilmaistu niin, että viranhaltijan on noudatettava työnjohto- ja työnvalvontamääräyksiä ja esimies voi antaa alaiselleen viranhaltijalle huomautuksen. Kirkkoherra myös järjestää alaistensa työajat ja antaa vapaapäivät, vuosilomat ja lyhyet virkavapaat. Kirkkolaki tai kirkkojärjestys eivät määrittele, kuka on esimies muussa kuin hengellisessä työssä toimivalle seurakunnan henkilöstölle. Kirkkolain mukaan ainoat pakolliset virat seurakunnassa kirkkoherran lisäksi ovat diakoni ja kanttori. Kahden viimeksi mainitun virkojen luonteesta johtuu, että nämä eivät ainakaan toimi esimiehinä sille osaa henkilökunnasta, jotka eivät ole kirkkoherran alaisia kirkkolain mukaan. Muun henkilöstön asemasta määrätään siis seurakuntien sisäisillä määräyksillä. Seurakunnan keskushallinnon organisaatiosta ja tehtäväpiiristä määrätään kirkkoneuvoston ohjesäännössä, josta säädetään kirkkolain 10 luvun 3 :ssä. Ohjesääntö on seurakuntakohtainen, ja sen hyväksyy seurakuntaneuvosto. Ohjesääntö on alistettava tuomikapitulin vahvistettavaksi. Kirkkohallitus on antanut kirkkoneuvoston malliohjesäännön, jossa on osoitettu kirkkolain ja kirkkojärjestyksen tarjoamat erilaiset hallinnolliset mahdollisuudet järjestää seurakunnan päätöksentekoa kirkkoneuvostossa ja sen alaisuudessa. Mitkä vaihtoehdot katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, ratkaistaan kussakin seurakunnassa. Kirkkohallituksen kirkkoneuvostoa koskevan malliohjesäännön mukaan talouspäällikkö tekee muun kuin hengellistä työtä tekevän henkilökunnan osalta päätökset muun muassa tietyistä sijaisuuksista, määräaikaisuuksista, vuosilomista ja virkavapauksista. Käytännössä talouspäällikölle on usein seurakunnissa annettu laajempikin työnjohtovalta. Malliohjesäännön virkanimikkeet eivät ole mitenkään
Työturvallisuustehtävien jakaantuminen 4 sitovat, eli ko. esimiesvaltaa voi käyttää myös esimerkiksi talousjohtaja nimikkeellä toimiva viranhaltija. Jos kirkkoneuvoston ohjesäännössä ei ole määritelty ketään esimiestä sille osaa henkilökuntaa, joka ei ole kirkkoherran alaisuudessa, kirkkoneuvosto on näiden työntekijöiden työnjohdossa. Varsinkin suuremmissa seurakunnissa on yleensä kuitenkin useampiakin viranhaltijoita, joille on annettu esimiesasema. Kirkkojärjestyksen 7 luvun 1 :n mukaan kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä säädettyjen alistettavien ohjesääntöjen lisäksi voi seurakunta tai seurakuntayhtymä hyväksyä johtosääntöjä toimielimien, viranhaltijoiden ja työntekijöiden toiminnan sekä seurakunnan muun hallinnon järjestämiseksi. Johtosäännöillä siis tarkennetaan viranhaltijoiden tehtäviä. Kirkkohallitus on antanut mallijohtosäännön muun muassa talouspäällikön/talousjohtajan tehtävistä ja kirkkoherranvirastosta. Jos ohjesääntö tai johtosääntö on ristiriidassa ylemmänasteisen säädöksen kanssa, sitä ei saa soveltaa. Ylempiä säädöksiä ovat kirkkolain lisäksi kirkkojärjestys, joka on syntynyt kirkon oman norminantovallan puitteissa ja osa Suomen oikeusjärjestystä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos kirkkoherran viran johtosäännössä on määrätty jotain, joka on ristiriidassa kirkkojärjestyksessä määrättyjä kirkkoherran tehtävien kanssa, johtosääntö väistyy ja sen sijasta sovelletaan kirkkojärjestystä. Vastuu seurakuntien työturvallisuuden yleisistä organisatorisista ja aineellisista edellytyksistä on eräiltä osin viime kädessä kirkkovaltuustolla. Organisatorista edellytyksistä se vastaa siltä osin, kun kyse on ohjesäännössä tai johtosäännössä määrätystä tehtävienjaosta, sillä ohjesääntöjen ja johtosääntöjen hyväksyminen kuuluu kirkkovaltuustolle. Kirkkovaltuuston velvollisuutena on siis varmistua siitä, että tehtävienjako on asianmukaisesti organisoitu siltä osin kuin tehtävistä ei ole kirkkolainsäädännössä säädetty. Sen sijaan esimiesten valinta ei kuulu kirkkovaltuuston toimivaltaan. Kirkkoherra valitaan vaaleilla ja muut esimiehet kuten talouspäällikön valitsee kirkkoneuvosto. Työturvallisuuden aineellisista edellytyksistä huolehtiminen kuluu myös jossain määrin kirkkovaltuustolle. Se tekee päätökset rakennushankkeista ja hyväksyy talousarvion ja taloussuunnitelman. Tilojen ja välineiden (esimerkiksi haudankaivussa tarvittavien välineiden) turvallisuus tulee ottaa huomioon jo investointipäätöksiä tehtäessä. Kirkkovaltuusto ei kuitenkaan itse valmistele ratkaistavakseen tulevia asioita. Kirkkolain 10 luvun 1 :n 2 momentin mukaan kirkkoneuvoston on valmisteltava kirkkovaltuustossa käsiteltävät asiat. Kyse on sikäli ehdottomasta valmistelupakosta, että kirkkovaltuusto ei kirkkojärjestyksen 8 luvun 6 :n mukaan saa ottaa asiaa päätettäväksi, jollei kirkkoneuvostolla ole ollut tilaisuutta valmistella sitä.
5 Kirkkoneuvoston aktiivinen velvollisuus huolehtia työsuojelun edellytyksistä perustuukin juuri sen oikeuteen valmistella kirkkovaltuuston ratkaistavaksi tulevat asiat. Kirkkoneuvosto myös johtaa talousarvion valmistelua. Näissä tehtävissään sekä valitessaan esimiehiä kirkkoneuvoston on huolehdittava, että työturvallisuuden edellytykset otetaan huomioon. On myös tiettyjä tilanteita, joissa kirkkoneuvostolle syntyy työsuojeluun liittyvä toimintavelvollisuus sillä perusteella, että jokin epäkohta viedään sen tiedoksi. Näin on erityisesti häirintä- ja kuormittumistilanteissa. Kirkkoneuvostolle saattaa syntyä työturvallisuuslain 28 :n mukainen toimintavelvollisuus, jos seurakunnan työntekijää kohdellaan epäasiallisesti ja asia viedään kirkkoneuvoston tietoon. Tämä johtuu siitä, että kirkkoneuvosto on se elin, joka antaa muille kuin pappisvirassa toimiville viranhaltijoille ja työntekijöille kirkkolain mukaiset kurinpitorangaistukset ja päättää virka- tai työsuhteen päättämisestä. Kirkkoneuvostolle syntyy myös työturvallisuuslain 25 :n nojalla toimintavelvollisuus niissä tilanteissa, joissa henkilöstö on työssään kuormittunutta terveyttä vaarantavalla tavalla työn liiallisen määrän vuoksi ja asia viedään kirkkoneuvoston tietoon. Kirkkoneuvoston on tuolloin huolehdittava, että se esittää kirkkovaltuustolle riittävien taloudellisten resurssien varaamista henkilökunnan ja sijaisten palkkaamiseksi. Suurin osa työturvallisuustehtävistä kuuluu seurakunnan esimiehille, joita ovat vähintään kirkkoherra mutta yleensä myös talouspäällikkö ja isoissa seurakunnissa muitakin viranhaltijoita. Kaikille esimiehille kuuluvat muun muassa työyhteisön sosiaalisten suhteiden ja henkisen työsuojelun valvonta, tilojen turvallisuuden ja käytössä olevien laitteiden kunnon valvonta, esitysten tekeminen luottamuselimille sekä viranhaltijoiden ja työntekijöiden perehdytys ja opastus. Vaarojen selvittäminen ja arvioiminen, työsuojelun toimintaohjelman laatiminen ja työyhteisön käyttäytymissääntöjen ja muiden työturvallisuusohjeiden laatiminen sopivat lähinnä talouspäällikön toimenkuvaan, mutta mikään ei estä seurakuntaa esimerkiksi johtosäännöllä päättämästä toisinkin. TYÖNANTAJAN EDUSTAJAT SEURAKUNTAYHTYMÄSSÄ Seurakuntayhtymän luonne Seurakuntayhtymän muodostaminen on pakollista saman kunnan alueella toimiville seurakunnille, mutta yhtymä voidaan muodostaa myös kahden tai useamman kunnan alueella olevista seurakunnista. Seurakuntayhtymä on seurakunnista erillinen oikeushenkilö, ja sillä voi olla työntekijöitä, jotka eivät ole työsuhteessa mihinkään yhtymään kuuluvan seurakuntaan. Yhtymän toimesta hoidetaan kirkkolain 11 luvun 2 :n nojalla tehtävät, jotka koskevat kirkollista verotusta, kirkollisveron ja seurakuntien muiden yhteisten tulojen jakamista seurakuntien kesken, maksuja Kirkon keskusrahastoon sekä seurakuntien rahatointa, kirjanpitoa ja tilintarkastusta. Seurakuntayhtymän on myös hoidettava seurakuntien
Työturvallisuustehtävien jakaantuminen 6 henkilöstöasiat, jotka koskevat muun muassa palkan maksamista, nimikirjanpitoa, työsuojelua, työterveyshuoltoa ja työntekijöiden ja työnantajan välistä yhteistoimintaa. Seurakuntayhtymän päätettäväksi voidaan sen perussäännössä antaa myös muita hallintoon ja talouteen liittyviä asioita sekä siinä mainittuja seurakunnalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä ja työmuotoja. Useissa seurakuntayhtymissä perussäännön nojalla yhtymän toimintapiiriä on laajennettu koskemaan muun muassa taloudenpitoa, kiinteistöjen hoitoa, hautaustoimia, väestökirjanpitoa, tiedotustoimintaa ja diakoniaa. Seurakuntayhtymä päättää myös yksittäistä seurakuntaa koskevissa kirkkovaltuustolle kuuluvissa asioista, kuten virkojen perustamisesta ja lakkaamisesta sekä seurakuntien kiinteästä omaisuudesta ja sen luovuttamisesta, jollei päätösvaltaa ole näissä asioissa siirretty seurakunnalle. Seurakuntayhtymien ylin päättävä elin on yhteinen kirkkovaltuusto. Se siis käyttää myös yksittäisiä seurakuntia koskevaa päätösvaltaa, jollei sitä ole uskottu seurakuntaneuvostolle. Yhteisen kirkkovaltuuston tehtäviin kuuluu esimerkiksi talousarvion ja toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksyminen. Seurakuntayhtymän toimeenpano- ja hallintoelimenä toimii yhteinen kirkkoneuvosto. Sen tehtäviin kuuluu muun muassa johtaa seurakuntayhtymän hallintoa, talouden ja omaisuuden hoitoa ja seurakuntien yhteiseksi työmuodoksi otettuja seurakunnalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä ja työmuotoja. Jokaisella seurakuntayhtymään kuuluvalla seurakunnalla on oma seurakuntaneuvosto. Seurakuntaneuvosto hoitaa kaikki ne tehtävät, jotka seurakuntayhtymään kuulumattomassa seurakunnassa hoitaisi kirkkoneuvosto, jolleivät ne kuulu yhteiselle kirkkoneuvostolle. Seurakuntayhtymissä vastuu työturvallisuuden yleisistä organisatorisista ja aineellisista edellytyksistä on samalla tavalla kuin erillisissä seurakunnissa viime kädessä yhteisellä kirkkovaltuustolla. Yhteinen kirkkoneuvosto taas vastaa siitä, että se huolehtii yhteiselle kirkkovaltuustolle päätettäväksi tulevia asioita ja talousarviota valmistellessaan työturvallisuuden edellytyksistä. Seurakuntien omilla seurakuntaneuvostoilla on taas oikeus antaa lausunto talousarviosta. Kuten aikaisemmin on jo selostettu, seurakuntayhtymä on oma työnantajansa. Esimerkiksi talous- ja kiinteistöhallinto on useimmissa seurakuntayhtymissä määrätty perussäännöllä seurakuntayhtymän tehtäväksi. Seurakuntayhtymän esimiehet vastaavat samoista työturvallisuustehtävistä kuten seurakuntienkin esimiehet, eli he esimerkiksi valvovat työyhteisön sosiaalisia suhteita, tilojen ja välineiden turvallisuutta ja huolehtivat alaistensa perehdyttämisestä.
7 PUUTTUMISVELVOLLISET TYÖNANTAJAN EDUSTAJAT HUONON KOHTELUN TAPAUKSISSA Käytäntö on osoittanut, että yleisimmät puutteet seurakuntien työturvallisuudessa liittyvät työpaikalla esiintyvään työntekijöiden häirintään. Puuttumisvelvollinen työnantajan edustaja määräytyy sen mukaan, kuka seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä syyllistyy epäasialliseen kohteluun. Kirkkoherralla on puuttumisvelvollisuus silloin, kun hänen alaisensa kohtelee epäasiallisesti työtoveriaan ja tämä tekee siitä ilmoituksen kirkkoherralle. Kirkkoherran alaisia ovat esim. papit, kanttorit, diakonian viranhaltijat, nuorisotyönohjaajat, lapsityönohjaajat, lastenohjaajat sekä muut hengellistä työtä tekevät viranhaltijat ja työntekijät sekä kirkkoherranviraston henkilökunta. Kirkkoherran tulee käyttää työnjohtovaltaansa asian selvittämiseksi työpaikalla esimerkiksi johtamalla neuvotteluja asian ratkaisemiseksi. Kirkkoherra voi myös antaa epäasialliseen kohteluun syyllistyvälle työnjohdollisia määräyksiä ja ohjeita sekä tarvittaessa huomautuksen (KJ 6:3 ). Jos epäasiallinen kohtelu jatkuu kirkkoherran toimenpiteistä huolimatta, asian jatkokäsittely riippuu siitä, onko kiusaaja papistoon kuuluva viranhaltija vai muu kirkkoherran alainen viranhaltija tai työntekijä. Jos häirintää harjoittava työntekijä on muu kuin pappi eikä häirintä pääty kirkkoherran toimenpiteistä huolimatta, kirkkoherran tulee viedä asia kirkkoneuvoston tietoon. Kirkkoneuvosto voi antaa kirkkoherran virastossa työskentelevälle henkilölle kurinpitorangaistuksen tai irtisanoa hänet kirkkolain 6 luvun 8 a :n nojalla muun muassa silloin, kun viranhaltija toimii esimiehen todistettavasti antamasta huomautuksesta huolimatta jatkuvasti tai olennaisesti vastoin virkavelvollisuuksiaan. Jos kirkkoneuvosto ei täytä toimintavelvollisuuttaan, se voi itse joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen rikoslain 47 luvun 8 :n kohdentamissäännöksen perusteella. Kirkkoherralla tai seurakunnan luottamuselimillä ei ole kirkkolain mukaan oikeutta irtisanoa papin virassa toimivaa henkilöä. Jos häirintää harjoittaa pappi eikä asiaan tule korjausta kirkkoherran toimenpiteillä, kirkkoherran tulee tehdä tuomikapitulille kantelu. Kirkkoherra voi esittää tuomiokapitulille tapauksesta riippuen esimerkiksi kurinpitorangaistusta tai viraltapanoa. Kirkon oman käsityksen mukaan tuomiokapituli ei kuitenkaan ko. tapauksissa voi toimia työturvallisuuslain nojalla, sillä tuomiokapituli ei ole seurakunnan papiston työnantaja, vaan se toimii kirkkolain 23 luvun 5 :n nojalla (Wille Riekkisen muistio s. 3). Lisäksi kirkkolain 23:9 antaa tuomiokapitulille mahdollisuuden puuttua papin säännösten vastaisiin toimiin. Kirkkojärjestyksen 19:1 antaa niin piispalle kuin tuomiokapitulille (vaikka eivät ole esimiesasemassa) sekä oikeuden että velvollisuuden valvoa pappien viranhoitoa ja lisäksi näiden toimintaa pappeina. Kapitulin valvontavalta ulottuu siten seurakuntapappien lisäksi myös esim. niihin luterilaisen kirkon pappeihin, jotka ovat valtion viranhaltijoita tai työsuhteessa kristillisissä yhdistyksissä. Tähän valvontaan on siten yhteydessä nimenomaan kapitulin oikeus saada kurinpitomenettely vireille pappia vastaan KL 23:9 :n nojalla. Oikeus,
8 jota seurakunta-työnantajalla ei ole. Tuomiokapitulin jäsenillä on valvontavelvollisuus oikeuspykälien mukaan, jos tuomiokapituli ja piispa eivät puutu asiaan, joka heille on tiedoksi saatettu. Edellä mainitun perusteella myös jäsenet joutuvat rikosoikeudelliseen vastuuseen toimintavelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi rikoslain 47 luvun 8 :n kohdentamissäännöksen perusteella, jos kirkkoherra on jo käsitellyt asiaa omien toimivaltuuksiensa rajoissa. Seurakunnan papistoa koskevaa viraltapanoasian tai muun kurinpitorangaistuksen käsittely ei nimittäin kuulu papiston varsinaisen työnantajan eli seurakunnan tehtäviin ja toimivaltaan vaan se kuuluu ainoastaan tuomiokapitulille. Vaikka tuomiokapitulilla ei ole muodollista työnantaja-asemaa papistoon nähden, se käyttää kuitenkin tosiasiallisesti eräitä työnantajan oikeuksia. Toisinaan kirkkoherra on itse se henkilö, joka kohtelee alaisiaan tai muita työntekijöitä epäasiallisesti. Hiippakunnan piispalla ja tuomiokapitulilla on kirkkoherraan kohdistuva valvontavelvollisuus kirkkolain nojalla, mutta ne eivät ole kirkkoherraan nähden työnjohdollisessa asemassa. Jos kirkkoherran epäasiallinen toiminta saatetaan tuomiokapitulin ja piispan tietoon, näillä on mahdollisuus puuttua kirkkoherran epäasialliseen toimintaan kurinpitomenettelyllä, joka kohdistuu joko kirkkoherran viran hoitoon (KL 23:3 ) tai hänen toimintaansa pappina pappisvirassa (KL 23:9 ). Jälkimmäisen pykälän perusteella tuomiokapituli voi puuttua myös muun seurakunnan palveluksessa olevan papin toimintaan. Jos huonon kohtelun asia viedään tuomiokapitulin tai piispan tietoon ja tämä laiminlyö puuttua asiaan, näkisin, että rikoslain 47 luvun 8 :n perusteella vastuu on mahdollista kohdistaa myös näihin tahoihin. Kirkkoneuvostolla on mahdollisuus irtisanoa viranhaltija kirkkolain 6:8 a :n mukaisilla perusteilla tai irtisanoa työsuhteinen työntekijä työsopimuslain mukaisilla irtisanomisperusteilla. Pappia, vakinaista lehtoria ja kanttoria ei kuitenkaan kirkkolain 6:8 a :n nojalla voi irtisanoa lainkaan. Näihin viranhaltijaryhmiin on sovellettava KL 23 luvun mukaista kurinpitomenettelyä, jossa toimivalta on kanttorin ja lehtorin osalta kirkkoneuvostolla kirkkolain 23 luvun tarkoittamalla tavalla ja papin osalta tuomiokapitulilla. Jos kirkkoneuvosto tai tuomiokapituli laiminlyö puuttua asiaan, sen jäsenet voivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen laiminlyönnistä. Jos taas joku muu henkilö kuin kirkkoherran alainen viranhaltija kohtelee toista työntekijää tai viranhaltijaa epäasiallisesti, puuttumisvelvollisuus on tämän esimiehellä. Yleensä talouspäällikkö on esimiesasemassa seurakunnan talous- ja kiinteistöpuolen henkilökuntaan nähden, mutta suuremmissa seurakunnissa esimiehiä saattaa olla useampiakin. Talouspäälliköllä ja muilla esimiesasemassa olevilla on myös oikeus kirkkojärjestyksen 6 luvun 3 :n mukaan antaa alaisilleen työnjohdollisia määräyksiä ja tarvittaessa huomautus. Jos epäasiallinen kohtelu jatkuu esimiehen puuttumisesta huolimatta, esimies voi viedä asian kirkkoneuvoston käsiteltäväksi. Kirkkoneuvostolla on mahdollisuus antaa kurinpidollinen rangaistus häirintää harjoittavalle työntekijälle tai irtisanoa tämä kirkkolain 6 luvun 8 a :n nojalla. Jos kirkkoneuvosto laiminlyö puuttua asiaan, sen jäsenet voivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen työturvallisuussäännösten laiminlyönnistä.
Jos talouspäällikkö itse tai joku muu seurakunnassa esimiesasemassa oleva taho kuin kirkkoherra kohtelee alaisiaan tai työtovereitaan epäasiallisesti, häirintää kokeneella työntekijällä ei ole muuta tahoa kuin kirkkoneuvosto, jolle asian voi viedä selvitettäväksi. Kirkkoneuvosto voi esimerkiksi selvittää asiaa ulkopuolisen konsultin avustuksella. Kirkkoneuvosto voi myös tarvittaessa antaa kurinpidollisen rangaistuksen esimiehelle tai irtisanoa tämän. Jos seurakunta kuuluu seurakuntayhtymään, koskee se, mitä yllä on sanottu kirkkoneuvostosta, pääsääntöisesti yhteistä kirkkoneuvostoa. Mikäli huonon kohtelun asia viedään kuitenkin tiedoksi seurakunnan omalle seurakuntaneuvostolle, on sillä toimintavelvollisuus omien toimivaltuuksiensa rajoissa. 9 TYÖAJAN SEURANTA JA TYÖSSÄ KUORMITTUMINEN Toinen yleinen työsuojeluun liittyvä ongelma seurakunnissa on työssä kuormittuminen. Pappeihin ja muihin henkilöihin, jotka suorittavat uskonnollisia toimituksia seurakunnissa, ei sovelleta työaikalakia. Kirkkoherran on huolehdittava, etteivät hänen alaisensa, joihin ei sovelleta työaikalakia, kuormitu työssään terveyttä vaarantavalla tavalla työn määrän vuoksi. Mikäli kuormittuminen johtuu siitä, ettei seurakunnassa ole riittävästi uskonnollisia toimituksia suorittavia työntekijöitä, vastuu siirtyy luottamuselimille. Kirkkoneuvoston on huolehdittava siitä, että se esittää kirkkovaltuustolle riittävien taloudellisten resurssien varaamista henkilökunnan ja tarvittaessa sijaisten palkkaamiseen. Kirkkoneuvoston taas on päätöksissään varmistuttava siitä, että henkilökunnan ja tarvittaessa sijaisten palkkaamiseen on varattu riittävät taloudelliset resurssit.
LIITE: 10 KIRKON YLEINEN ORGANISAATIO Toimintayksiköt Yhteinen hallinto Suomen evankelisluterilaisen kirkon perusyksiköitä ovat seurakunnat. Ne ovat julkisoikeudellisia oikeussubjekteja, jotka hoitavat itse asioitaan ja omaisuuttaan. Myös seurakuntayhtymät ovat oikeussubjekteja. Seurakuntayhtymän muodostaminen on pakollista saman kunnan alueella toimiville seurakunnille, mutta yhtymä voidaan muodostaa myös kahden tai useamman kunnan alueella olevista seurakunnista. Hiippakunta on kirkollinen hallintoalue, joka muodostuu seurakunnista ja seurakuntayhtymistä. Hallinnollisesti hiippakunta on jaettu pienempiin yksiköihin, rovastikuntiin, jotka muodostuvat muutamista seurakunnista. Kirkolliskokous Kirkkohallitus Piispainkokous Arkkipiispa Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä toimielin. Se käsittelee kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta koskevia asioita. Hallintoa koskevia asioita ovat mm. arkkipiispan, piispojen ja kirkkoneuvosten virkojen sekä hiippakuntien perustaminen ja lakkauttaminen. Kirkkohallitus hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa. Se myös huolehtii kirkolliskokouksen päätösten täytäntöönpanosta. Kirkkohallitus hoitaa ne tehtävät, jotka eivät kuulu muulle kirkon viranomaiselle. Piispainkokous on perusluonteeltaan hiippakuntien ja tuomiokapitulien yhteinen neuvotteluelin, jonka tehtävänä on käsitellä kirkon uskoa, julistusta ja työtä sekä hiippakuntien hallintoa ja hoitoa koskevia asioita. Turun arkkihiippakunnan piispa ja myös eräiden kirkon yhteisten elinten, kuten kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen, piispainkokouksen ja kirkon ulkoasiain neuvoston puheenjohtaja. Arkkipiispa vastaa kirkon ekumeenisista ja ulkomaisista suhteista. Arkkipiispa ei ole toisten piispojen esimies, eikä hänellä ole valvontatai johtotehtäviä toisissa hiippakunnissa. Hiippakuntien hallinto Piispa Tuomiokapituli Piispa johtaa hiippakunnan hallintoa ja toimintaa tuomikapitulin kanssa sekä valvoo seurakuntia ja pappeja. Piispat ovat hiippakuntiensa itsenäisiä ja täysivaltaisia johtajia. Tuomiokapituli on hiippakunnan yleistoimielin. Se myös edustaa kirkkoa hiippakunnan asioissa ja käyttää puhevaltaa tuomioistuimessa ja muissa viranomaisissa sekä tekee hiippakuntaa koskevat sopimukset ja muut oikeustoimet.
11 Tuomiokapituli koostuu tuomiokapitulin istunnosta ja virastosta. Tuomiokapitulin istunto on hallintoelin, joka yhdessä piispan kanssa vastaa hiippakunnan hallinnosta, toiminnasta ja taloudesta sekä valvoo heidän ja seurakunnan muiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden tehtävienhoitoa. Tuomiokapituli huolehtii myös hiippakunnanvaltuuston päätösten täytäntöönpanosta. Tuomiokapitulin tehtäviin kuuluvat lainkäyttöasiat alistusvalitusten osalta. Se myös myöntää eron pappisvirasta ja päättää seurakunnan papin virantoimituksesta pidättämisestä. Hiippakuntavaltuusto Johtokunta Hiippakuntavaltuusto tehtävänä on muun muassa edistää kirkon tehtävän toteutumista, hyväksyä hiippakunnan toiminta- ja taloussuunnitelma ja talousarvio ja perustaa ja lakkauttaa hiippakunnan virat. Hiippakunnanvaltuusto voi asettaa tuomiokapitulin avuksi sen alaisia johtokuntia. Seurakuntien hallinto Kirkkoherra Kirkkoherra johtaa seurakunnan toimintaa. Hengellisten tehtäviensä lisäksi kirkkoherra on seurakunnan jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa hengellisessä työssä sekä kirkkoherran virastossa toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden esimies. Kirkkoherra johtaa ja valvoo kirkkoherranvirastoa ja kirkonarkistoa. Kirkkoherra toimii myös kirkkoneuvoston puheenjohtajana. Kirkkovaltuusto Kirkkovaltuusto on seurakunnan ylin päättävä elin. Se päättää mm. talousarviosta, kirkollisveroäyristä, virkojen perustamisesta ja rakennushankkeista. Kirkko/SRK-neuvosto Kirkkoneuvoston tehtävänä on muun muassa yleisesti johtaa seurakunnan toimintaa, sen hallintoa ja seurakunnan talouden ja omaisuuden hoitoa, jollei ole tosin säädetty tai määrätty. Se myös huolehtii kirkkovaltuuston päätösten täytäntöönpanosta. Kirkkoneuvosto edustaa seurakuntaa ja tekee sen puolesta sopimukset ja muut oikeustoimet. Vaaleilla valitulla seurakuntaneuvostolla on sekä kirkkovaltuuston että kirkkoneuvoston tehtäviä, esimerkiksi kappalaisen ja kanttorin vaali sekä mahdollisesti myös virkojen perustaminen ja oman omaisuuden hallinta. Jaostot Johtokunnat Pääsääntöisesti kirkkoneuvosto on jakamaton. Sinne voidaan perustaa taloudellinen jaosto ja muitakin jaostoja, jos ohjesäännössä niin määrätään. Jaostoille voidaan antaa valta ratkaista kirkkoneuvoston puolesta ohjesäännössä mainittuja asioita. Sellaisia asioita, jotka koskeva päätös on alistettava tai jotka koskevat esityksen tekemistä kirkkovaltuustolle tai sen päätöksen toimeenpanemista, ei voida kuitenkaan siirtää jaostoille. Kirkkovaltuusto voi asettaa enintään toimikaudekseen kirkkoneuvoston avuksi sen alaisia johtokuntia, joiden tehtävät määritellään kirkkovaltuuston antamissa johtosäännöissä.