POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma

POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma Anni Liimatta Heidi Rautiainen KÄSIEN DESINFEKTION TOTEUTUMINEN HOITOTILANTEISSA KIRURGISELLA VUODEOSASTOLLA Havainnointitutkimus Opinnäytetyö Marraskuu 2008

OPINNÄYTETYÖ Marraskuu 2008 Hoitotyön koulutusohjelma Tekijät Anni Liimatta, Heidi Rautiainen Tikkarinne 9 80200 Joensuu p. (013) 260 600 Nimeke Käsien desinfektion toteutuminen hoitotilanteissa kirurgisella vuodeosastolla Havainnointitutkimus Toimeksiantaja Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä, infektio- ja sairaalahygieniayksikkö Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa käsien desinfektion toteutumisesta Pohjois- Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän kirurgiselle vuodeosastolle ja hygieniahoitajille. Tutkimuksessa havainnoitiin käsien desinfektion ja desinfektiotekniikan toteutumista hoitotilanteissa. Tutkimus oli kvantitatiivinen havainnointitutkimus, jossa havainnoitiin 116:ta hoitotilannetta. Tutkimuksessa havainnoitiin yhteensä 22:ta hoitohenkilökunnan jäsentä, joista hoitajia oli 16 ja lääkäreitä kuusi. Aineisto kerättiin strukturoidulle havainnointilomakkeelle ja analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Tutkimustulosten mukaan hoitohenkilökunta desinfioi kätensä useammin huoneesta poistuttaessa kuin sinne mentäessä. Suurin osa hoitohenkilökunnasta jätti desinfioimatta kätensä ennen iv-linjan käsittelyä. Ennen haavan käsittelyä kukaan hoitohenkilökunnan jäsenistä ei desinfioinut käsiään. Käsien desinfektiotekniikassa ilmeni eniten puutteita sormenpäiden ja ranteiden desinfioinnissa. Kaikki hoitohenkilökuntaan kuuluvat ottivat käsihuuhdetta kuiviin käsiin, ja lähes kaikki ottivat käsihuuhdetta riittävän määrän. Hoitohenkilökunnalla oli vähän kelloja ja käsikoruja käytössä, ja hoitohenkilökunnan kynnet olivat lyhyet ja käsien iho ehjä. Tutkimustulosten avulla tutkimusosasto voi kehittää käsihygienian toteutumista. Pohjois- Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän hygieniahoitajat saavat myös tietoa, mihin asioihin hoitohenkilökunnan käsihygieniakoulutuksessa ja erityisesti käsien desinfektiossa on syytä kiinnittää huomiota. Jatkossa aihetta voisi tutkia yhdistetyllä kysely- ja havainnointimenetelmällä ja vertailemalla käsihygienian toteutumista sisätautien ja kirurgian vuodeosastoilla. Kieli suomi Asiasanat käsien desinfektio, sairaalainfektio, havainnointitutkimus Sivuja 44 Liitteet 6 Liitesivumäärä 11

Authors Anni Liimatta, Heidi Rautiainen THESIS November 2008 Degree Programme in Nursing Tikkarinne 9 FIN 80200 Joensuu FINLAND Tel. 358 13 260 600 Title The realization of hand disinfection in nursing situations in a surgery ward Observation study Commissioned by The Joint Municipal Authority for Medical and Social Services in North Karelia Abstract The purpose of this study was to provide information about the realization of hand disinfection to the surgery ward of the Joint Municipal Authority for Medical and Social Services in North Karelia and to hygiene nurses. In this study the realization of hand disinfection and disinfection techniques were observed in nursing situations. The current research was a quantitative study in which 116 nursing situations were observed. In this study 22 members of nursing staff were observed. Of this number, 16 were nurses and six (6) were doctors. The material was collected on a structured observation form and it was analyzed by using SPSS statistics program. According to the results, the nursing staff disinfected their hands more often after than before a patient contact. The majority of the nursing staff did not disinfect their hands before handling the iv-line. Furthermore, none of them disinfected their hands before wound care. Hand disinfection techniques were mostly lacking pertaining to the disinfection of fingertips and wrists. All members of the nursing staff used hand disinfection on dry hands and almost all used it sufficiently. Only few nurses and doctors wore watches and jewelry. They also had short nails and their hand skin was in good condition. The results of the present study can help the research department to improve the realization of hand hygiene. The hygiene nurses of the Joint Municipal Authority for Medical and Social Services in North Karelia also receive information about the issues to which the attention should be paid in hand hygiene education and particularly what should be emphasized in hand disinfection. In future this topic could be studied by combining inquiry and observation methods and by comparing the realization of hand hygiene in medical and surgery wards. Language Finnish Keywords hand disinfection, hospital infection, observation study Pages 44 Appendices 6 Pages of Appendices 11

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO...5 2 INFEKTIOT SAIRAALASSA...6 2.1 Sairaalainfektiot ja antibiooteille resistentit sairaalabakteerit...6 2.2 Sairaalainfektioiden yleisyys...8 3 KÄSIHYGIENIA SAIRAALAINFEKTIOIDEN TORJUNTAMENETELMÄNÄ.10 3.1 Sairaalainfektioiden torjuntaan liittyvät käsitteet...10 3.2 Käsien desinfektio...11 3.2.1 Käsien desinfektiotekniikka...12 3.2.2 Käsien desinfektion toteutumista haittaavia tekijöitä...15 3.3 Sairaalainfektioiden eston merkitys...16 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT...18 5 AINEISTO JA MENETELMÄT...18 5.1 Tutkimusmenetelmä ja tutkittavat...18 5.2 Havainnointilomakkeen laadinta ja käyttö...20 5.3 Aineiston keruu...23 5.4 Aineiston käsittely ja analyysi...24 6 TULOKSET...25 6.1 Käsien desinfektion perustilanteet...25 6.2 Käsien desinfektion toteutuminen kosketusta vaativissa hoitotilanteissa...27 6.2.1 Käsien desinfektio potilaskontaktien välillä...27 6.2.2 Käsien desinfektio aseptisten toimenpiteiden yhteydessä...28 6.2.3 Käsien desinfektio muissa tilanteissa...28 6.3 Käsien desinfektiotekniikka...29 7 POHDINTA...30 7.1 Tutkimustulosten tarkastelu...30 7.2 Tutkimuksen johtopäätökset...33 7.3 Opinnäytetyöprosessi...34 7.4 Opinnäytetyön luotettavuus...36 7.5 Opinnäytetyön eettisyys...38 7.6 Tutkimuksen hyödynnettävyys ja jatkotutkimusaiheet...40 LÄHTEET...42 LIITTEET Liite 1 Toimeksiantosopimus Liite 2 PKSSK:n käsihygieniaohjeet Liite 3 Havainnointilomake Liite 4 Tutkimuslupahakemus Liite 5 Tutkimuslupa Liite 6 Saatekirje osastolle

5 1 JOHDANTO Sairaalassa on monia mikrobilähteitä, joista hoitohenkilökunnan sekä siellä olevien ja asioivien ihmisten kädet voivat kontaminoitua. Jos tartuntateitä ei katkaista, infektiot leviävät helposti käsien välityksellä otollisiin kohteisiin. (Jakobsson & Ratia 2005, 600.) Sairaalainfektiot lisäävät terveydenhuollon kustannuksia, aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä ja voivat jopa tappaa potilaan (Laine & Lumio, 2005, 39 40, 44). Kaikkien potilaiden suojaamiseksi tartunnoilta on otettu käyttöön tavanomaiset varotoimet. Sairaalassa niihin kuuluu neljä keskeistä osaa: oikea käsihygienia, joka käytännössä tarkoittaa käsien desinfektiota, oikea suojainten käyttö, oikeat työskentelytavat sekä pisto- ja viiltotapaturmien välttäminen. Kosketustartunta on tärkein sairaalainfektioiden tarttumistapa, ja siksi käsihygienia ja alkoholipitoisen käsihuuhteen käyttö ennen ja jälkeen jokaisen potilaskontaktin on keskeisin osa tavanomaisia varotoimia. (Syrjälä 2005, 27.) Käsien desinfektion tarkoituksena on poistaa käsistä väliaikainen mikrobifloora. Väliaikaiseen mikrobiflooraan voi kuulua useita tauteja aiheuttavia mikrobeja, esimerkiksi Staphylococcus aureus. Se voi säilyä iholla pitkiäkin aikoja tartuntakykyisenä, ja mikrobimäärä saattaa jopa lisääntyä, jos käsiä ei desinfioida. Näin hoitotyöntekijä voi levittää tartuntaa, vaikkei hän ole vähään aikaan koskettanut potilasta. (Syrjälä, Teirilä, Kujala & Ojajärvi 2005, 612.) Tässä opinnäytetyössä selvitetään Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän 1 kirurgisen vuodeosaston hoitohenkilökunnan käsien desinfektion toteutumista hoitotilanteissa. Tutkimus oli havainnointitutkimus, ja se saatiin toimeksiantona PKSSK:n hygieniahoitajilta. Tutkimus antaa tietoa hoitajien käytännön käsien desinfektiotaidoista, ja PKSSK:n hygieniahoitajat voivat hyödyntää tutkimustuloksia hoitohenkilökunnan hygieniakoulutuksessa. 1 Tässä opinnäytetyössä käytetään myöhemmin lyhennettä PKSSK puhuttaessa Pohjois- Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymästä.

6 Kiinnostuimme aiheesta, koska käsihygienian toteutumiseen liittyvää havainnointitutkimusta ei ole aikaisemmin toteutettu PKSSK:ssa. Aihe on myös aina ajankohtainen hoitotyössä eikä käsihygienian tärkeyttä voi koskaan korostaa liikaa. Mielestämme osaston hoitohenkilökunnalla on tärkeä rooli sairaalainfektioiden leviämisen estämisessä. Tässä opinnäytetyössä osaston hoitohenkilökunnalla tarkoitetaan sairaanhoitajia, lähi- tai perushoitajia ja lääkäreitä, joita havainnoitiin. Hoitotilanne tarkoittaa sellaista tilannetta, jossa hoitohenkilökuntaan kuuluva ihminen on fyysisessä kosketuksessa potilaaseen tai potilaan lähihoitoympäristöön (potilassänky, pöytä ja pöydällä olevat tavarat). Hoitotilanteeksi laskettiin myös pelkkä huoneessa käynti, koska kädet on desinfioitava aina huoneeseen mentäessä ja sieltä poistuttaessa. Tutkimuksen luotettavuuden turvaamiseksi hoitohenkilökuntaa ei havainnointijakson aikana informoitu tutkimuksen luonteesta. Hoitajien käsihygieniaa ja siihen liittyvää käsien desinfektiota on tutkittu Suomessa enimmäkseen kyselytutkimuksilla. Tulokseksi on saatu hoitajien omia käsityksiä käsihygienian toteutumisesta. (muun muassa Silvennoinen 2002, Routamaa & Hupli 2007.) Suomessa on myös toteutettu ainakin yksi laajamittaisempi havainnointitutkimus (Nuutinen 2001). Lisäksi Geneven yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1994 1997 toiminut hygieniatyöryhmä teki laajan havainnointitutkimuksen, jonka mukaan käsihuuhteen käytön lisääntyminen vähensi hoitoon liittyviä infektioita (Pittet, Hugonnet, Harbarth, Mourouga, Sauvan, Touveneau, Perneger and members of the Infection Control Programme 2000). 2 INFEKTIOT SAIRAALASSA 2.1 Sairaalainfektiot ja antibiooteille resistentit sairaalabakteerit Sairaalainfektio tarkoittaa infektiota, joka on saanut alkunsa tai tullut sairaalahoidon aikana (Karhumäki, Jonsson & Saros 2005, 140). Sairaaloissa tartunnat voivat levitä kosketus-, pisara- sekä ilmatartuntana. Kosketustartunta on näistä

7 tärkein ja yleisin leviämistapa, koska potilaan hoito vaatii kosketusta. Bakteerit säilyvät käsissä pitkiä aikoja ja leviävät helposti seuraavaan potilaaseen hoitajan käsien välityksellä. (Vuento 2006, 59 60.) Sairaalainfektio voi olla endogeeninen eli sisäsyntyinen tai eksogeeninen eli ulkosyntyinen. Endogeeninen infektio on lähtöisin potilaan omasta mikrobifloorasta, kun eksogeeninen infektio on lähtöisin potilaan ympäristöstä. Sairaalahygieenisen toiminnan tavoitteena on estää eksogeenisten infektioiden leviäminen sairaalassa. Tähän pyritään aseptisella toiminnalla, korkeatasoisilla tukipalveluilla, kuten väline- ja ravitsemushuollolla, sekä henkilökunnan jatkuvalla koulutuksella, jossa korostetaan muun muassa käsien desinfektion tärkeyttä potilaskontakteissa. Endogeeniset sairaalainfektiot kuuluvat väistämättä nykyaikaiseen lääketieteeseen, kun yhä vanhemmille tehdään suuria toimenpiteitä. Endogeenisille sairaalainfektioille altistavat myös yhä tehokkaammat sytostaattihoidot. (Holmia, Murtonen, Myllymäki & Valtonen 2006, 154.) Terveiden henkilöiden limakalvolla ja iholla on yleisesti (25 30%:lla) Staphylococcus aureus -bakteeria. Tällaisesta Staphylococcus aureus -kantajuudesta ei aiheudu ihmiselle mitään oireita. Vaurioituneella iholla se voi aiheuttaa lieviä infektioita, mutta infektiot voivat olla myös vakavampia, kuten leikkaushaavainfektioita, keuhkokuumeita tai endokardiitteja 2. Suurin osa Staphylococcus aureus -kannoista tuottaa penisillinaasientsyymiä, joka hajottaa penisilliiniä. Tämän takia näitä infektioita on viime vuosikymmeninä hoidettu penisillinaasia kestävillä stafylokokkipenisilliineilla, joihin kuuluu muun muassa metisilliini. Staphylococcus aureuksen kehitettyä näille antibiooteille vastustuskykyisiä eli resistenttejä kantoja näiden infektioiden hoito on vaikeutunut. Metisilliinille resistenttiä Staphylococcus aureusta nimitetään MRSA:ksi, ja se on metisilliinin lisäksi vastustuskykyinen myös muille beetalaktaamiantibiooteille. MRSA-kannat voivat myös olla moniresistenttejä eli vastustuskykyisiä beetalaktaamien lisäksi monille muille antibiooteille. (Kansanterveyslaitos 2004, 742.) MRSA leviää tehokkaimmin sairaaloissa ja laitoksissa, joissa henkilökunnalla on lyhyessä ajassa paljon lyhyitä potilaskontakteja. Jos käsiä ei desinfioida niiden 2 Sydämen sisäkalvon tulehdus (Hervonen & Nienstedt 2000, 74).

8 välillä hyvin, MRSA leviää helposti potilaasta toiseen. (Lumio 2005.) Pelkkä käsihygienian tehostaminen ei kuitenkaan usein riitä estämään epideemisen MRSA -kannan leviämistä sairaalassa, vaan potilaita täytyy eristää ja tehdä MRSA -seulontatutkimuksia tartunnan saaneiden potilaiden tunnistamiseksi. (Kotilainen, Kolho & Lyytikäinen 2005, 591.) MRSA:n aiheuttamien infektioiden lääkehoito on varsin hankalaa. MRSA-infektioiden lisääntyessä myös vankomysiinin käyttö lisääntyy. Tämä voi johtaa muun muassa vankomysiinille resistenttien enterokokkikantojen (VRE:n) yleistymiseen. (Kansanterveyslaitos 2004, 742, 744.) VRE:n eli vankomysiinille resistentin enterokokin torjunnan lähtökohtana on infektioiden ja kantajuuden nopea toteaminen, tartuntareittien tunnistaminen ja katkaiseminen sekä glykopeptidiantibioottien käytön rajoittaminen sairaalassa. Kuten MRSA myös VRE tarttuu kosketustartuntana, ja siksi hyvä käsihygienia on tartuntojen ehkäisemiseksi tärkein yksittäinen toimenpide. (Kotilainen ym. 2005, 593.) MRSA:n lisäksi on myös monia muita jopa uhkaavampia sairaalabakteereja, erityisesti ESBL 3. Se on Coli- tai Klebsiella tyyppinen sairaalainfektion aiheuttaja, joka on hankkinut resistenssin esimerkiksi kaikkia kefalosporiineja vastaan. Suomessa on jo sellaisia Coli- ja Klebsiella kantoja, joihin on olemassa vain yksi tehoava antibioottiryhmä. Sairaalahygieniaa ja erityisesti käsihygieniaa olisikin tehostettava sairaalabakteerien lisääntymisen ja -kantojen muuttumisen takia, ei vain MRSA:n vuoksi. (Lumio 2005.) 2.2 Sairaalainfektioiden yleisyys Arvioiden mukaan Suomessa esiintyy vuosittain 50 000 sairaalainfektiota. Niistä tavallisimpia ovat virtsatieinfektiot, leikkausalueen infektiot, vaikeat yleisinfektiot ja keuhkokuume. (Holmia ym. 2006, 152.) Sairaalainfektioiden takia potilaiden sairastavuus ja kuolleisuus lisääntyvät merkittävästi. Noin 48 000:een aikuisten hoitojaksoon liittyy vuosittain vähintään yksi sairaalainfektio. Näistä noin 1 500 3 Extended Spectrum Beta-Lactamase (Lauhio & Kolho 2005, 2373).

9 johtaa kuolemaan. On arvioitu, että ainakin 20 prosenttia sairaalainfektioista on ehkäistävissä. Tämän perusteella osa sairaalainfektioiden aiheuttamista kuolemista voitaisiin estää. Yli puolella sairaalainfektioon menehtyneistä potilaista ei ollut välittömästi kuolemaan johtavaa perustautia. Tämän takia sairaalainfektioiden ehkäisy on erityisen tärkeää. (Kanerva, Ollgren, Virtanen, Lyytikäinen sekä kansalliseen sairaalainfektioiden prevalenssitutkimukseen osallistuneet sairaalat 2008, 1699.) Suurin riski sairaalainfektion saamiseen on kirurgisilla potilailla, mutta riski vaihtelee sairaalatyypin ja osaston mukaan. Postoperatiiviset 4 infektiot ovat 60 prosentissa tapauksista joko aiheuttamassa tai myötävaikuttamassa leikkauksen jälkeiseen kuolemaan. Traumapotilaiden kuolleisuus lisääntyy kolminkertaiseksi sairaalainfektioiden takia. Kirurgisen toimenpiteen luonne vaikuttaa infektioiden esiintymiseen ja tyyppiin. Mahalaukun ja suoliston kirurgiassa infektioita esiintyy eniten, ja tyräkirurgiassa niiden esiintyvyys on vähäisintä. (Rantala 2005, 233) Vuonna 2005 tehtiin sairaalainfektioiden prevalenssitutkimus aikuisten vuodeosastoilla 30 sairaalassa. Tutkimus tehtiin päivän tai tarvittaessa muutaman päivän sisällä, ja kaikki sairaalassa sisällä olleet potilaat otettiin tutkimuspäivänä mukaan tutkimukseen. Sairaalahoidossa olleista potilaista 9 %:lla oli tutkimuspäivänä vähintään yksi sairaalainfektio. Näistä infektioista 29 % oli leikkausalueen infektioita. (Lyytikäinen, Kanerva, Agthe & Möttönen 2005, 3119 3120, 3122.) 4 Leikkauksenjälkeiset (Hervonen & Nienstedt 2000, 246).

10 3 KÄSIHYGIENIA SAIRAALAINFEKTIOIDEN TORJUN- TAMENETELMÄNÄ 3.1 Sairaalainfektioiden torjuntaan liittyvät käsitteet Sairaalahygienia tarkoittaa terveyden- ja sairaanhoidossa tartuntojen ehkäisemiseksi ja estämiseksi tehtäviä toimia. Infektioiden torjumiseksi noudatetaan hyvää käsihygieniaa, huolehditaan hoitoympäristön ja -välineiden puhtaudesta sekä toimitaan aseptisia periaatteita noudattaen. (Karhumäki ym. 2005, 54.) Aseptiikalla tarkoitetaan työskentelytapaa, jolla pyritään suojaamaan steriiliä materiaalia tai elävää kudosta mikrobikontaminaatiolta estämällä, poistamalla tai tuhoamalla mikrobeja (Ratia, Vuento & Grönroos 2005, 139). Aseptiikkaan liittyviä keskeisiä käsitteitä ovat puhdistus, desinfektio ja sterilointi. Näiden avulla varmistetaan, etteivät hoidossa käytetyt tilat ja välineet aiheuta potilaalle infektioriskejä. (Hietala & Terho 1999, 70.) Aseptinen työjärjestys tarkoittaa hoito- ja siivoustoimenpiteiden huolellista suunnittelua ja toteuttamista puhtaasta likaiseen. Aseptisen työskentelyn onnistumiseksi olisi huomioitava työjärjestys, käsihygienia, riittävän ajan varaaminen työskentelyyn, hyvä työnsuunnittelu, välineiden varaaminen valmiiksi, kiireetön ja rauhallinen työympäristö, hyvässä valaistuksessa työskenteleminen sekä potilaan opettaminen ja ohjaaminen. Aseptiikan toteutumista ohjaa aseptinen omatunto. Se on eräänlainen eettinen ohje siitä, millaista potilaan hoidon tulee olla. (Hietala & Terho 1999, 70.) Käsihygienialla tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään mikrobien siirtymistä käsien välityksellä ympäristöstä potilaaseen, henkilökunnasta potilaaseen ja potilaasta toiseen. Käsihygieniaan lasketaan käsien saippuapesu, käsien desinfektio, käsien ihonhoito ja tarvittaessa suojakäsineiden käyttö. (Kassara, Paloposki, Holmia, Murtonen, Lipponen, Ketola & Hietanen 2005, 68.) Tässä tutkimuksessa keskitymme käsien desinfektioon ja sen toteutumiseen.

11 3.2 Käsien desinfektio Käsien desinfektiolla tarkoitetaan alkoholipitoisen desinfektioaineen hieromista käsiin. Tämän tarkoituksena on poistaa ja tuhota käsistä väliaikainen mikrobifloora. (Syrjälä ym. 2005, 611 612.) Käsihuuhteen teho perustuu alkoholin proteiineja tuhoavaan vaikutukseen. Se tehoaa nopeasti bakteereihin, sieniin, moniin viruksiin, mykobakteereihin 5 ja moniresisitentteihin mikrobeihin. Se ei kuitenkaan tehoa bakteerien itiöihin ja parasiittien 6 ookystiin 7. (Trampuz & Widmer 2004, 111.) Yleensä käsihuuhteen vaikuttavana aineena on 80-prosenttinen etanoli. Lisäksi käsiä suojaavaksi tekijäksi tuotteisiin on lisätty glyserolia. (Syrjälä ym. 2005, 615.) Kun käsihuuhde hierotaan käsiin oikealla tekniikalla, myös hoitavat aineet imeytyvät ihoon. Tämä estää ihoa kuivumasta. (Liite 3.) Käsien desinfektio tapahtuu alkoholin haihtuessa iholta ja teho on sitä parempi, mitä pidempään kädet ovat kosteat. (Syrjälä ym. 2005, 615.) Alkoholihuuhteen vaikutus on niin nopea, että mikrobit eivät ehdi kehittää sille resistenttiä (Trampuz & Widmer 2004, 114). Käsien desinfektio on infektioiden torjunnassa yksittäisistä toimenpiteistä tärkein. Käsien desinfektio poistaa käsistä tartuntaa aiheuttavia mikrobeja ja estää niiden siirtymisen potilaasta toiseen kosketustartuntana. (Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 2005.) Lisäksi käsihuuhteen käyttö vähentää henkilökunnan käsien iho-ongelmia verrattuna vesipesuun (Laitinen, Agthe, Saunamäki, Fellman & Henriksson 2006, 54). Käsihuuhteella on noin 100 kertaa parempi teho viruksiin kuin saippuavesipesulla. Saippuavesipesuun verrattuna käsihuuhteen käyttö vie vähemmän aikaa ja sitä voidaan käyttää myös siirryttäessä paikasta toiseen. (Trampuz & Widmer 2004, 111, 113). Geneven yliopistossa vuosina 1994 1997 tehdyssä tutkimuksessa professori Didier Pittet työryhmineen todisti käsihuuhteen käytön lisääntymisen vähentävän hoitoon liittyviä infektioita. Käsihygienia-aktiivisuuden noustessa 48 %:sta 5 Sienirihmaston tavoin kasvava ohut sauvabakteeri (Hervonen & Nienstedt 2000, 201). 6 Loinen (Hervonen & Nienstedt 2000, 230). 7 Itiöeläimen lepomuoto (Tirri, Lehtonen, Lemmetyinen, Pihakaski & Portin 2003, 508).

12 66 %:iin, hoitoon liittyvät infektiot vähenivät 16,9 %:sta 9,9 %:iin. Tutkimuksen aikana myös MRSA:n leviämisluvut vähenivät. (Pittet ym. 2000, 1307.) Routamaan ja Huplin (2007, 2398) tekemässä kyselytutkimuksessa 82 % hoitotyöntekijöistä kertoi desinfioivansa kätensä keskimäärin 49 kertaa työvuoron aikana. Vastaajista 98 % käytti käsihuuhdetta potilaskontaktien välillä, ja 99 % desinfioi kätensä sekä toimenpiteiden välillä että ennen aseptisia toimenpiteitä. Käsineiden riisumisen jälkeen kätensä desinfioi 89 % vastaajista. Tutkimuksen tuloksien mukaan suurin este käsien desinfektion toteutumiselle oli kiire. Toiseksi yleisin syy käsien desinfektion huonoon toteutumiseen liittyi asenteisiin ja esimerkkikäyttäytymiseen ja kolmanneksi yleisin este oli annostelijoiden puute, niiden huono sijainti, annostelijan tyhjyys tai käsihuuhteen epämiellyttävyys. (Routamaa & Hupli 2007, 2398 2399.) Silvennoisen (2002, 34) kyselytutkimuksen mukaan 79 % hoitotyöntekijöistä oli sitä mieltä, että käsien desinfektio riittää ennen joitakin asiakaskontakteja. Osittain tai täysin eri mieltä pelkästä käsien desinfektiosta oli 21 % vastaajista. 75 % vastaajista oli sitä mieltä, että kädet voidaan ainoastaan desinfioida joidenkin asiakaskontaktien jälkeen. Täysin tai osittain päinvastaista mieltä oli noin 25 % vastaajista. (Silvennoinen 2002, 34.) Nuutisen (2001, 7) yliopistollisen keskussairaan sisätautien, kirurgisen ja tehohoidon osastoilla toteutetun havainnointitutkimuksen mukaan hoitajien käsien desinfektio toteutui useammin hoitotilanteen jälkeen (24 %) kuin ennen sitä (12 %). 3.2.1 Käsien desinfektiotekniikka Kädet on desinfioitava aina osastolle ja potilashuoneeseen mentäessä sekä sieltä poistuttaessa, ennen ja jälkeen jokaisen potilaskontaktin, ennen suojakäsineiden pukemista ja suojakäsineiden riisumisen jälkeen, ennen ja jälkeen aseptisia toimenpiteitä, likaisten tai käytettyjen välineiden koskettelun jälkeen, ennen ja jälkeen näytteiden käsittelyn sekä ennen ruokailua ja ruokailussa

13 avustamista (liite 3). Lisäksi kädet tulee desinfioida aina käsien pesun jälkeen ja kun potilaan hoidossa siirrytään likaiselta alueelta puhtaalle alueelle (Syrjälä ym. 2005, 617). Käsien desinfektiossa käsihuuhdetta otetaan kuiviin käsiin riittävä määrä eli vähintään 2 ml (kuva 1). Sitä hierotaan kaikkialle käsiin, niin kauan kunnes alkoholi on haihtunut ja kädet tuntuvat kuivilta. Tämä vie aikaa 20 30 sekuntia. Desinfektiovaikutuksen saavuttamiseksi käsihuuhdetta käytettäessä oleellisia asioita ovat käsihuuhteen riittävä määrä ja huolellinen tekniikka. (von Scantz 2005, 28.) Käsien desinfektion vaiheita ovat käsihuuhteen ottaminen kuiviin käsiin (kuva 1), sen hierominen sormenpäihin (kuva 2), sormenväleihin, kämmeniin ja kämmenselkiin sekä ulkosyrjiin (kuva 3), peukaloihin (kuva 4), sekä ranteisiin. Kädet hierotaan kuivaksi asti (kuva 5). (liite 3.) Käsihuuhdetta ei saa pyyhkiä paperilla eikä sitä saa pyyhkiä kyynärvarsiin tai vaatteisiin (Syrjälä ym. 2005, 616). Kuva 1. Käsihuuhdetta otetaan kuiviin käsiin riittävä määrä. Kuva 2. Desinfioidaan sormenpäät.

14 Kuva 3. Hierotaan käsihuuhdetta kaikkialle käsiin ja huomioidaan myös sormenvälit. Kuva 4. Desinfioidaan peukalot. Kuva 5. Desinfioidaan ranteet ja hierotaan kädet kuivaksi. Kuvat: Anni Liimatta Kinnarin ja Kujalan (2001, 16) tekemässä havainnointitutkimuksessa 21 %:ssa tapauksista käsihuuhdetta otettiin käsiin tarpeeksi paljon (2 painallusta). Käsihuuhteella hierottiin kämmenselät lähes aina (97 %:ssa tapauksista) ja 80 %:ssa tapauksista hierottiin peukalot. Sormien välit hierottiin lomittain 77 %:ssa tapauksista, ja 41 % havainnoiduista hieroi käsihuuhdetta myös ranteisiin. Sormenpäät hierottiin käsihuuhteella sormet koukistettuina 21 %:ssa tapauksista, ja 13 % havainnoiduista hieroi käsihuuhdetta sormenpäihin. Vain 15 %:ssa tapauksista käsihuuhde vaikutti tarpeeksi pitkän ajan (yli 20 sekuntia). (Kinnari & Kujala 2001, 16.)

15 3.2.2 Käsien desinfektion toteutumista haittaavia tekijöitä Suurin osa käsien mikrobeista on kynsien alla ja sormenpäissä. Kynsien kunnosta huolehtiminen onkin tärkeä osa käsihygieniaa. Teko- tai rakennekynsien käyttö on kiellettyä, kun tehdään potilastyötä, koska niiden alle kerääntyy helposti likaa ja kosteutta ja näin ne ovat otollinen kasvualusta bakteereille. Lisäksi ne estävät tehokkaan käsien desinfektion. (Syrjälä ym. 2005, 620.) Sormusten alla on muuta sormien ihoa enemmän mikrobeja. Työntekijöiden käsi-ihottumat aiheutuvat usein sormusten alle jääneen kosteuden ja pesuainejäämien vuoksi. Mikrobimäärä suurenee, mitä enemmän sormuksia on sormessa. Sormuksien käyttö potilastyössä ei ole sallittua, koska ne estävät käsihygienian toteutumisen; käsihuuhde ei pysty vaikuttamaan sormusten alle. Myös käsikorut ja rannerenkaat haittaavat hyvän käsihygienian toteutumista, ja siksi niitäkään ei pitäisi käyttää terveydenhuoltotyössä. (Syrjälä ym. 2005, 621.) Nuutisen (2001, 7) havainnointitutkimuksessa teho-osastolla työskentelevistä hoitajista yksikään ei käyttänyt kelloja eikä koruja. Vastaavasti kirurgisella vuodeosastolla yksi sairaanhoitaja käytti kelloa tai koruja, ja sisätautien vuodeosastolla niitä käytti kaksi sairaanhoitajaa ja yksi perushoitaja. Routamaan ja Huplin (2007, 2398) kyselytutkimuksessa suurin osa (95 %) vastaajista ilmoitti, etteivät he käytä sormuksia töissä, ja rakennekynsiä ei ollut yhdelläkään. Kynsilakkaa käytti 5 % vastaajista. Lähtökohtana käsihygienialle on käsien hyvä kunto. Jos kädet ovat ihottumaiset tai käsissä on haavoja, ne vaarantavat käsihygienian perustan. Sairaalainfektioiden leviämistä estettäessä on kiinnitettävä huomiota erityisesti henkilökunnan ja potilaiden käsiin, koska ne ovat tärkeimpiä mikrobien levittäjiä. (Hänninen & Huovinen 1994, 100 101.) Ihon tulehtuminen on merkki siitä, että ihoon kohdistuva ärsytys on ihon kestokykyä suurempi. Tällaisen ärsytyskäsi-ihottuman tärkein syy on ihon puhdistus. Krooninen ärsytysihottuma syntyy pienten ärsytystapahtumien summana. Siihen vaikuttaa käsien pesun tiheys ja kesto. Kädet on syytä pestä saippualla vain kun ne ovat näkyvästi likaiset. Muuten käytetään käsihuuhdetta, joka ei

16 ärsytä ihoa. (Syrjälä & Lahti 2005, 106.) Tärkeää on kuitenkin muistaa, että käsihuuhdetta käytetään vain kuiviin käsiin, sillä märkiin käsiin annosteltaessa huuhde voi aiheuttaa ihoärsytystä (Trampuz & Widmer 2004, 113). Tarpeetonta suojakäsineiden käyttöä tulee välttää, koska se voi altistaa ärsytysihottumalle. Jos työntekijällä on infektio tai ihottumaa, töitä ei saisi tehdä suojakäsineitä käyttäen, vaan hänen olisi otettava yhteyttä työterveyshuoltoon. Suojakäsineet ovat myös potilas- ja työvaihekohtaiset. Kertakäyttöisiä suojakäsineitä ei saa pestä, desinfioida eikä käyttää uudelleen. Desinfioinnin myötä käsineiden pintamateriaali muuttuu pehmeämmäksi, ja mikrobit pystyvät tarttumaan niihin helpommin. (Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalveluiden kuntayhtymä, liite 3.) Käsineiden käyttö hoitotilanteiden yhteydessä tähtää potilaiden suojaamiseen käsien välityksellä tapahtuvilta tartunnoilta. Se ei kuitenkaan poista tarvetta käsien desinfektioon, koska toimenpiteen aikana käsineet voivat rikkoutua tai kädet voivat kontaminoitua käsineitä riisuttaessa. (Ojajärvi 2000, 98.) 3.3 Sairaalainfektioiden eston merkitys Sairaalainfektio on hoidon aiheuttama komplikaatio, jonka vuoksi sairastavuus ja kuolleisuus lisääntyvät. Sairaalainfektiot myös lisäävät hoidon kustannuksia. Niiden vuoksi mikrobilääkkeiden käyttö ja diagnostisten tutkimusten tarve lisääntyy, ja hoitojaksot pidentyvät. Infektiot myös aiheuttavat uusia hoitojaksoja, ja samalla hoitohenkilöstön tarve kasvaa. Yksi hoidon laadun mittareista onkin juuri sairaalainfektioiden esiintyvyys. Osa sairaalainfektioista voidaan ehkäistä panostamalla seuranta- ja torjuntamenetelmiin. (Lyytikäinen ym. 2005, 3119.) Sairaalainfektioita estämällä voidaan vähentää potilaalle koituvia haittoja (Lehtonen 2000, 168). Potilaan infektioalttiuteen vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset riskitekijät. Potilashoidosta on tullut entistä toimenpidekeskeisempää ja siinä käytetään infektioportteja, jotka ohittavat elimistön puolustusjärjestelmän. Myös mikrobilääkehoitoja on nykyään enemmän, ja infektioita aiheuttavien mikrobien kirjo on

17 muuttunut. (von Schantz 2007, 210.) Vuonna 2005 tehdyn kansallisen sairaalainfektioiden prevalenssitutkimuksen sekä hoitoilmoitus-, väestö- ja kuolemansyyrekisterin avulla tehdyn tutkimuksen perusteella hoitojaksot pitenivät sairaalainfektion takia keskimäärin 15 päivällä. Sairaalainfektiot lisäävät hoidon kustannuksia arviolta 195 492 miljoonaa euroa vuodessa. (Kanerva ym. 2008, 1698 1699.) Terveydenhuollon ammattihenkilöistä säädetyssä laissa (L559/1994) ammattitoiminnan päämääräksi on määritelty muun muassa terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä sairauksien ehkäiseminen. Terveydenhuollon ammattihenkilön on toimittava parhaan olemassa olevan tiedon mukaisesti. (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994.) Jos käsihygieniaa ei toteuteta tarpeeksi hyvin, se voidaan katsoa laiminlyönniksi, josta voi aiheutua potilaalle komplikaatioita infektioiden muodossa. Edelleen monet uskomukset ja väärinymmärrykset rasittavat käsihygienian tärkeyden ymmärtämistä. (Routamaa & Hupli 2007, 2400.) Kaikkien hoitotyöntekijöiden olisi ymmärrettävä, että käsihygienia on tärkein potilasturvallisuutta edistävä tekijä, johon yksittäinen työntekijä voi vaikuttaa (Lumio 1996, 845). Nykyään potilaat ja muut asiakkaat ovat entistä paremmin selvillä käsihygienian tämänhetkisistä tavoitteista ja siitä, mitä seurauksia käsien desinfektion laiminlyönnillä voi olla. Sen takia käsihygienian toteutumisella on suuri merkitys yksittäisen työntekijän, osaston, kyseisen toimenpiteen, laitoksen ja jopa koko terveydenhuollon imagolle. (Kujala 2004, 117.) Myös laki potilaan asemasta ja oikeuksista (L785/1992) velvoittaa antamaan potilaalle laadultaan hyvää hoitoa (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992).

18 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGEL- MAT Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa käsien desinfektion toteutumisesta kirurgisella vuodeosastolla. Havainnoimalla pyrimme kartoittamaan hoitohenkilökunnan käytännön taitoja käsidesinfektiossa sekä kartoittamaan myös siinä mahdollisesti ilmeneviä puutteita. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitohenkilökunnan hygieniakoulutuksessa. Opinnäytetyön tutkimusongelmat olivat: 1. Missä hoitotilanteen vaiheissa osaston hoitohenkilökunta käyttää käsihuuhdetta? 2. Mitä puutteita ilmenee osaston hoitohenkilökunnan käsien desinfektiotekniikassa? 5 AINEISTO JA MENETELMÄT 5.1 Tutkimusmenetelmä ja tutkittavat Tutkimusmenetelmän valintaan vaikuttaa se, millaista tietoa etsitään ja keneltä tai mistä tietoa halutaan saada (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2006, 173). Tämä tutkimus oli kvantitatiivinen eli määrällinen havainnointitutkimus, jossa seurasimme tutkittavien toimimista toimintaympäristössään eli osaston potilashuoneissa. Kvantitatiiviseen tutkimukseen tarvittavat tiedot voidaan hankkia tilastoista, rekistereistä, tietokannoista tai ne voidaan kerätä itse. Tiedonkeruumenetelmän valintaan vaikuttavia asioita ovat tutkittavan asian luonne, tutkimuksen tavoite,

19 aikataulu ja budjetti. (Heikkilä 1998, 17.) Kvantitatiivisen tutkimuksen avulla saadaan selvitettyä lukumääriä ja prosenttiosuuksia sekä asioiden välisiä riippuvuuksia tai tutkittavassa ilmiössä tapahtuneita muutoksia. Tätä varten otoksen on oltava tarpeeksi suuri ja edustava, ja aineiston keruuseen käytetään yleensä strukturoituja tutkimuslomakkeita. Asiat kuvataan numeeristen suureiden avulla, ja usein olemassa oleva tilanne pystytään kartoittamaan mutta asioiden syitä ei pystytä tarpeeksi selvittämään. Usein kvantitatiivista tutkimusta arvostellaan sen pinnallisuudesta, koska tutkijalla ei ole mahdollisuutta päästä riittävän syvälle tutkittavien maailmaan. (Heikkilä 1998, 15 16.) Tieteellinen havainnointi eli observointi tarkoittaa systemaattista tietojen kokoamista ja toimintaa, joka on suuntautunut tieteelliseen työskentelyyn. Havaintojen tekemisen on oltava systemaattisesti suunniteltua ja keräämisen järjestelmällistä. (Anttila 1996, 218.) Käsitteenä havainnointi voidaan jakaa systemaattiseen ja osallistuvaan havainnoitiin (Hirsjärvi ym. 2006, 203 204). Tässä tutkimuksessa käytetään systemaattista havainnointia. Olennaista sille on, että havainnointi toteutetaan tarkasti rajatussa tilassa, ja tutkija ei osallistu tutkittavaan toimintaan (Hirsjärvi ym. 2006, 203 204). Sekä systemaattisen että osallistuvan havainnoinnin voi toteuttaa strukturoituna tai strukturoimattomana. Toteutimme tutkimuksen strukturoituna havainnointina, koska halusimme saada tietoa vain tietyistä ennalta rajatuista asioista. Sitä varten tutkijan on määriteltävä tutkimusongelma ennen varsinaista havainnointia ja laadittava jaotteluita, jotka riippuvat tutkimusongelmasta. (Anttila 1996, 219 220.) Strukturoitua havainnointia varten on suunniteltava ja määriteltävä tarkasti, mitä ominaisuuksia halutaan tutkia ja mitkä ovat ne havaintoyksiköt, jotka näitä ominaisuuksia ilmaisevat. On myös päätettävä, milloin havainnoidaan ja kuinka kauan kerrallaan. (Krause & Kiikkala 1996, 105.) Tätä tutkimusta varten kehitimme strukturoidun havainnointilomakkeen (liite 3). Menetelmänä havainnointi on työläs, ja tämän takia kysely- ja haastattelumenetelmät ovat osittain syrjäyttäneet sen. Kuitenkin sen avulla on mahdollista saada välitöntä ja suoraa tietoa yksilöiden tai yhteisön toiminnasta. Havainnointimenetelmän suurimpana haittana pidetään sitä, että havainnoija saattaa häiritä havainnoitavaa tilannetta ja ehkä jopa muuttaa sen kulkua. (Hirsjärvi ym. 2006,

20 202.) Mielestämme havainnointi oli paras tapa tiedonkeruuseen tässä tutkimuksessa, koska halusimme tietää, kuinka ihmiset todella toimivat käytännössä. Havainnoijan läsnäolon aiheuttamaa käyttäytymisen muutosta pyrimme vähentämään sillä, ettemme kertoneet tarkasti, mitä asiaa havainnoimme. Havainnointia pidetään usein luotettavana menetelmänä ja sen avulla voidaan saada syvällisempää tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Sen avulla saadaan myös sellaista tietoa, jota ei muuten olisi mahdollista saada. Tutkimusaineistossa ei myöskään esiinny katoa, koska havainnointitilanteessa ovat mukana kaikki tutkimukseen valitut. (Krause & Kiikkala 1996, 107.) Tutkimuksen perusjoukkona olivat kaikki kyseisen osaston hoitohenkilökuntaan kuuluvat. Otokseen kuuluivat kaikki ne hoitohenkilökunnan jäsenet, jotka olivat työvuorossa havainnointipäivinä. Havainnoitaviin ammattiryhmiin kuuluivat sairaanhoitajat, perus- tai lähihoitajat ja lääkärit. Laitosapulaiset rajasimme tutkimuksen ulkopuolelle, koska heillä ei ole terveydenhuoltoalan koulutusta. 5.2 Havainnointilomakkeen laadinta ja käyttö Tutkimuksessa havainnoinnin apuvälineenä käytettiin strukturoitua havainnointilomaketta. Havainnointilomakkeen kehitimme syksyllä 2007. Lomakkeen luomisessa käytimme apuna australialaisten Brownin, Burrelin, Edmontsin, Martinin, O`Keeffen, Johnsonin ja Graysonin (2005) kehittämää havainnointilomaketta. Saimme luvan lomakkeen käyttöön sähköpostitse. Lomakkeessa vasemmalla oleva Polku -sarake kuvaa potilashuonetta, johon merkitään tutkittava ja sen toiminnot. Viereiseen Huomiot -sarakkeeseen merkitään huomioitavat asiat, kuten tarkennukset merkintöihin. Numeroidut sarakkeet kuvaavat käsihuuhteen käyttöä plus- ja miinus -merkeillä riippuen siitä miten käsien desinfektio onnistuu. Kullekin numerolle on annettu merkitys. Merkitykset löytyvät taulukosta 2 sivulla 22. Toimintoja ja havaintoja merkitään lyhenteillä, jotka löytyvät taulukosta 3 sivulla 22. Havainnointilomaketta käytetään yhtä hoitohenkilökunnan jäsentä havainnoidessa niin kauan, kunnes hän poistuu huo-

21 neesta kokonaan. Jos yksi lomake ei riitä, havainnointia jatketaan toiselle lomakkeelle ja lomakkeet nidotaan yhteen. Taulukossa 1 hoitaja (HO) tulee potilashuoneeseen. Kysymysmerkki (?) kuvaa sitä, ettei hoitajan käsien desinfektiosta ole tietoa. PK kuvaa potilaskontaktia, esimerkiksi verenpaineen mittausta. Tämän jälkeen hoitaja desinfioi kätensä (KD). Hoitaja ottaa käsihuuhdetta kuiviin käsiin riittävän määrän ja hieroo käsihuuhteen kaikkialle käsiin, lukuun ottamatta sormenpäitä ja ranteita. Hoitaja myös hieroo kätensä kuivaksi. Seuraavaksi hän siirtyy seuraavan potilaan luokse ja tekee hänelle invasiivisen toimenpiteen (IV). Tämän jälkeen hän pesee kätensä (KP) ja poistuu huoneesta desinfioimatta käsiään (X). Taulukko 1. Havainnointilomakkeen malli Polku HO? Huomiot 1 2 3 4 5 6 PK KD ```````````` IV sama HO siirtyy toisen potilaan luokse + + + + X KP HO poistuu huoneesta

22 Taulukko 2. Numeroitujen sarakkeiden merkitykset 1. Ottaa käsihuuhdetta kuiviin käsiin 2. Ottaa käsihuuhdetta riittävän määrän 3. Desinfioi sormenpäät 4. Hieroo käsihuudetta kaikkialle käsiin 5. Desinfioi ranteet 6. Hieroo kädet kuiviksi Taulukko 3. Havainnoinnissa käytettävät lyhenteet HAVAINNOINTILOMAKKEEN LYHENTEET? Ei tietoa käsien desinfektiosta, esim. huoneeseen tullessa HO Hoitaja LÄ Lääkäri PK Potilaskontakti, esim. verenpaineen/kuumeenmittaus, asennon vaihto, hygieniassa avustaminen X Toteutumaton käsien desinfektio KD Käsien desinfektio IV IV-lääkitys, iv-nesteytys, kanylointi PI Pistos, esim. im- tai sc -lääkitys, verensokerin mittaus HH Hengitysteiden hoito esim. limaimu, trakeostomian hoito, suunhoito KP Käsien pesu vedellä KK Kertakäyttökäsineet käteen KKP Kertakäyttökäsineet pois ET Potilaan eritystoimintaan liittyvät toimenpiteet, esim. vaipanvaihto, katetrointi, virtsapussin tyhjentäminen KT Potilaan katetrien käsittely, esim. virtsakatetri, dreenit HA Haavan hoitoon liittyvät toimenpiteet esim. sidosten vaihto TK Tavaroiden koskettelu PE Petaus Käynti huoneessa, ei kosketusta

23 Ennen tutkimuksen varsinaista suorittamista lomake testattiin koulussa hoitotyön tunnilla. Testauksessa ilmeni joitakin käytännön ongelmia, joita täytyi pohtia ennen varsinaisen tutkimuksen suorittamista. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, että havainnoitavan toimintaa ei voitu aina nähdä tarkasti. Kun menimme osastolle tekemään tutkimusta, testasimme vielä havainnointilomaketta oikean havainnointiajankohdan löytämiseksi. Tässä testauksessa olevat lomakkeet otettiin mukaan tutkimuksen analysointiin. Paras aika tutkimuksen suorittamiselle oli aamuvuoron aikana kello 8 11 ja iltavuorossa kello 17.30 20.30. 5.3 Aineiston keruu Keräsimme tutkimusaineiston havainnoimalla hoitohenkilökunnan toimintaa potilashuoneissa yhteensä 116 hoitotilanteessa. Havainnointi kesti 24 tuntia ja se toteutettiin kolmen viikon aikana vuoden 2008 kevättalvella. Havainnointipäiviä kertyi yhteensä kahdeksan. Havainnoimme sekä aamu- että iltavuoroissa, koska kyseisissä vuoroissa oli eniten hoitotilanteita. Aamuvuorossa havainnoimme yhteensä 15 tuntia ja iltavuorossa 9 tuntia. Aamuvuorossa havainnoimme enemmän, koska toiminta osastolla oli tällöin vilkkaampaa. Havainnointi tapahtui osaston eri hoitotiimeissä 1 5 hengen potilashuoneissa. Useamman hengen potilashuoneissa voitiin tutkia käsihuuhteen käyttöä myös hoitotilanteiden välillä. Aineiston keräsimme havainnoimalla yhdessä. Pyrimme havainnoimaan mahdollisimman montaa hoitohenkilökunnan jäsentä eli valitsimme sellaisen hoitotiimin, jonka hoitohenkilökunnan jäseniä emme olleet vielä havainnoineet. Ennen havainnoinnin aloittamista kävimme informoimassa potilaita ja kysyimme heiltä myös suullisesti luvan havainnointiin. Potilaille kerrottiin, että olemme havainnoimassa hoitajien toimintaa, emme potilaita. Lisäksi selvitettiin, ettemme ole osaston hoitohenkilökuntaa ja apua tarvitessaan heidän on pyydettävä osaston hoitohenkilökuntaa avuksi. Näin menettelimme siksi, koska olimme pukeutuneina hoitajan työasuihin. Ensimmäisenä havainnointipäivänä istuimme valmiina potilashuoneessa odottamassa, kuten olimme aluksi suunnitelleet. Saimme kuitenkin kerättyä tiedot

24 vain kolmesta hoitotilanteesta, joten päätimme vaihtaa havainnointistrategiaa. Seuraavilla havainnointikerroilla kuljimme hoitohenkilökunnan jäsenten mukana hoitokiertojen edetessä. Lähdimme aina sen hoitohenkilökunnan jäsenen mukaan, joka ensimmäisenä meni potilashuoneeseen. Potilashuoneessa sijoituimme paikkaan, josta näki hyvin koko huoneen. Jos hoitohenkilökunnan jäseniä meni huoneeseen samaan aikaan useampia, havainnoimme ensimmäisenä huoneeseen mennyttä hoitohenkilökunnan jäsentä. 5.4 Aineiston käsittely ja analyysi Valmiiksi numeroiduista havainnointilomakkeista tarkistettiin, että ne ovat soveltuvia tutkimusaineistoksi. Lomakkeiden jaotteluista muodostettiin muuttujia ja aineisto muutettiin numeeriseen muotoon. (Hirsjärvi ym. 2006, 209 210.) Aineiston tiedot syötettiin yksitellen SPSS (Statistical Package for the Social Sciences) 15.0 for Windows -ohjelmaan. Näin muodostettiin ensin havaintomatriisi. Havaintomatriiseja tehtiin kaksi, koska käsien desinfektion toteutumista ja käsien desinfektiotekniikkaa ei voitu tutkia samasta havaintomatriisista. Havainnointilomakkeen Muuta -kohdan havainnot käsiteltiin yksitellen. Käsien desinfektion toteutumisen kohdalla analysoitiin jokainen tilanne erikseen, koska hoitotilanteet ovat kaikki yksilöllisiä ja ennen hoitotilannetta tapahtunut toiminta on yhteydessä hoitotilanteeseen. Voitiin kuitenkin määritellä toimintamallit, milloin kädet pitäisi desinfioida. Toimintamallit pohjautuivat PKSSK:n käsihygieniaohjeeseen (Liite 2). Toimintamalleja mietittiin yhdessä hygieniahoitajien kanssa. Potilaskontaktin katsottiin loppuneen, jos hoitotyöntekijä siirtyi potilaan luota toisen potilaan lähihoitoympäristöön, poistui huoneesta tai haki potilashuoneen kaapista tarvikkeita. Tällöin hoitohenkilökunnan jäsenen olisi desinfioitava kätensä ennen seuraavaa potilaskontaktia, vaikka kyseessä olisikin sama potilas, jota tämä oli aiemmin hoitanut. Iv-linjan käsittelyksi katsottiin kaikki tilanteet, joissa hoitohenkilökunnan jäsen oli kosketuksissa joko pistopaikan ympäristöön, iv -letkustoon, rullasulkijaan tai infuusioliuospussiin. Kädet on desinfioitava kyseisiä kohteita liikuteltaessa, kos-

25 ka esimerkiksi kanyloidessa hoitohenkilökunnan jäsen voi joutua välillä koskettamaan rullasulkijaa ja iv-letkua desinfioiduin käsin. Tällöin taataan se, että kesken kanyloinnin kädet kestäisivät mahdollisimman puhtaina. Ennen eritystoimintaa liittyvää toimenpidettä kädet on desinfioitava, koska tällöin täytyy pukea kertakäyttökäsineet. Myös ennen katetrien käsittelyä on desinfioitava kädet, koska katetri on infektioportti potilaan elimistöön. Tuloksia päädyttiin kuvaamaan vain frekvenssi- ja prosenttijakaumina, koska eri hoitotilanteissa saattoi olla sama hoitaja ja näin ollen hoitotilanteet eivät olleet toisistaan riippumattomia. Näitä jakaumia havainnollistetaan tekstissä taulukkoina 4 9. Aineistosta vertailtiin keskenään lääkärien ja hoitajien käsien desinfektion toteutumista vain huoneeseen menon ja poistumisen suhteen sekä ennen ja jälkeen potilaskontaktin, koska ainoastaan näissä tilanteissa molemmilla ammattiryhmillä oli hoitotilanteita. Käsien desinfektiotekniikan kohdalla riittäväksi määräksi katsottiin yksi painallus seinässä kiinni olevasta käsihuuhdeannostelijasta. Pöydillä olleista pumppupulloista täytyi ottaa kaksi painallusta, jotta käsihuuhdetta tuli riittävä määrä. Tämä mitattiin tutkimusta varten mittalasilla. 6 TULOKSET 6.1 Käsien desinfektion perustilanteet Havainnointilomakkeita kertyi yhteensä 61 kappaletta, joissa yksittäisen potilaan hoitotilanteita oli 116 (=N) kappaletta. Eri havaintoyksikköjä oli yhteensä 22, joista hoitajia oli 16 (73 %) ja lääkäreitä 6 (27 %). Havainnoitujen hoitajien osuus oli 57 % koko osaston hoitajamäärästä. Havainnointilomakkeita kertyi aamuvuorossa 48 (79 %) ja iltavuorossa 13 (21 %). Tilanteista 72 % (f=44) kohdistui hoitajiin ja 28 % (f=17) lääkäreihin. Havainnoidut tilanteet jakautuivat hoitotoimenpiteisiin, jotka eritellään seuraavissa taulukoissa 4 9.

26 Hoitajiin kohdistuvissa havainnointitilanteissa (n=68) kädet desinfioitiin useammin huoneesta poistuttaessa (44 %, f= 30) kuin sinne mennessä (12 %, f=8). On kuitenkin otettava huomioon, että 22 %:ssa tilanteista ei hoitajan mennessä huoneeseen ollut tietoa, oliko hoitaja desinfioinut kätensä vai ei. Havainnointijakson aikana vain yksi lääkäri (6 %) desinfioi kätensä huoneeseen mennessä. Huoneesta poistuttaessa kädet desinfioi 19 % (f=3) lääkäreistä. (Taulukko 4.) Tarkasteltaessa kaikkien havainnoitujen henkilöiden toimintaa (n=84), hoitohenkilökunnan jäsenten käsien desinfektio toteutui useimmin huoneesta poistuttaessa (39 %, f=33) kuin sinne mentäessä (11 %, f=9). Tilanteita, joissa käsien desinfektiosta ei tiedetty ennen huoneeseen tuloa, oli 19 % (f=16). (Taulukko 4.) Taulukko 4. Käsien desinfektion toteutuminen huoneeseen mentäessä ja sieltä poistuttaessa Käsien desinfektio Kyllä Ei Ei tietoa f % f % f % Hoitajat (n =68) Huoneeseen mennessä 8 12 45 66 15 22 Huoneesta poistuttaessa 30 44 36 53 2 3 Lääkärit (n=16) Huoneeseen mennessä 1 6 14 88 1 6 Huoneesta poistuttaessa 3 19 12 75 1 6 Yhteensä (n=84) Huoneeseen mennessä 9 11 59 70 16 19 Huoneesta poistuttaessa 33 39 48 57 3 4

27 6.2 Käsien desinfektion toteutuminen kosketusta vaativissa hoitotilanteissa 6.2.1 Käsien desinfektio potilaskontaktien välillä Potilaskontaktia vaativissa havainnointitilanteissa (n=33) hoitajat desinfioivat käsiään useammin potilaskontaktin jälkeen (42 %, f= 14) kuin ennen sitä (27 %, f=9). Desinfektiosta ei ollut tietoa 12 %:ssa (f=4) tilanteista ennen potilaskontaktia. Lääkäreihin kohdistuvissa havainnointitilanteissa (n=17) ei ilmennyt eroa käsien desinfioinnissa ennen ja jälkeen potilaskontaktin. Kummassakin tapauksessa kädet desinfioi 18 % (f=3) lääkäreistä. (Taulukko 5.) Ennen potilaskontaktia kädet desinfioi vajaa neljännes, 24 % (f=12), kaikista hoitohenkilökunnan jäsenistä ja jätti desinfioimatta yli puolet, 66 % (f=33). Tilanteista 10 % (f=5) oli sellaisia, joissa käsien desinfektiosta ei ollut tietoa. Potilaskontaktin jälkeen kädet desinfioi 34 % hoitotyöntekijöistä (f=17). Potilaskontakteja oli yhteensä 50. (Taulukko 5.) Taulukko 5. Käsien desinfektion toteutuminen ennen ja jälkeen potilaskontaktin Käsien desinfektio Kyllä Ei Ei tietoa f % f % f % Hoitajat (n=33) Ennen potilaskontaktia 9 27 20 61 4 12 Jälkeen potilaskontaktin 14 42 19 58 0 0 Lääkärit (n=17) Ennen potilaskontaktia 3 18 13 76 1 6 Jälkeen potilaskontaktin 3 18 14 82 0 0 Yhteensä (n=50) Ennen potilaskontaktia 12 24 33 66 5 10 Potilaskontaktin jälkeen 17 34 33 66 0 0

28 6.2.2 Käsien desinfektio aseptisten toimenpiteiden yhteydessä Käsien desinfektio oli myös aseptisten toimenpiteiden yhteydessä yleisempää hoitotilanteen jälkeen kuin ennen sitä. Invasiivisen toimenpiteen jälkeen 47 % (f=15) hoitajista desinfioi kätensä, mutta ennen toimenpidettä vain 28 % (f=9) Vielä harvemmin käsien desinfektio toteutui ennen injektion antamista, sillä vain yksi (11 %) havainnoiduista desinfioi kätensä. Injektion annon jälkeen kädet desinfioi 44 % hoitajista (f=4). Havainnointijakson aikana injektioita annettiin määrällisesti kuitenkin vain 9 kertaa. Myös haavan käsittelykertoja oli vähän, vain kuusi kappaletta. Ennen haavan käsittelyä käsiä ei desinfioinut yksikään (f=6, 100 %). Haavan käsittelyn jälkeenkin vain kaksi hoitajaa (33 %) desinfioi kätensä siirtyessään toisiin hoitotoimenpiteeseen. (Taulukko 6.) Taulukko 6. Käsien desinfektion toteutuminen aseptisissa toimenpiteissä Käsien desinfektio Kyllä Ei Ei tietoa f % f % f % Ennen IV-linjan käsittelyä (n=32) 9 28 23 72 0 0 IV-linjan käsittelyn jälkeen (n=32) 15 47 17 53 0 0 Ennen injektiota (n=9) 1 11 8 89 0 0 Injektion jälkeen (n=9) 4 44 5 56 0 0 Ennen haavan käsittelyä (n=6) 0 0 6 100 0 0 Haavan käsittelyn jälkeen (n=6) 2 33 4 67 0 0 6.2.3 Käsien desinfektio muissa tilanteissa Kertakäyttökäsineisiin liittyvissä tilanteissa (n= 26) hoitotyöntekijät desinfioivat käsiään useammin kertakäyttökäsineiden riisumisen jälkeen (46 %, f= 12) kuin ennen sitä (27 %, f=7). Tilanteita, joissa desinfektiosta ei ollut tietoa (esimerkiksi WC:ssä tapahtuvan toiminnan takia), oli 15 % (f=4). (Taulukko 7.)

29 Taulukko 7. Käsien desinfektion toteutuminen kertakäyttökäsineiden käytön yhteydessä Käsien desinfektio (n=26) Kyllä Ei Ei tietoa f % f % f % Ennen kertakäyttökäsineiden pukemista 7 27 15 58 4 15 Kertakäyttökäsineiden riisumisen jälkeen 12 46 13 50 1 4 Ennen eritystoimintaan liittyvää toimenpidettä tai katetrien käsittelyä (n=20) viidennes havainnoiduista (f=4, 20 %) desinfioi kätensä. Eritystoimintaan liittyvien toimenpiteiden tai katetrien käsittelyn jälkeen kädet desinfioi 45 % hoitotyöntekijöistä (f=9.) Käsienpesutilanteita oli havainnointijakson aikana yhteensä seitsemän, joista 57 %:ssa kädet desinfioitiin käsien pesun jälkeen. (Taulukko 8.) Taulukko 8. Käsien desinfektion toteutuminen eritystoimintaan liittyvän toimenpiteen ja katetrien käsittelyn yhteydessä sekä käsien pesun jälkeen Käsien desinfektio (n=20) Kyllä Ei Ennen eritystoimintaan liittyvää toimenpidettä tai katetrien käsittelyä (n=20) Ei tietoa f % f % f % 4 20 16 80 0 0 Eritystoimintaan liittyvän toimenpiteen tai katetrien käsittelyn jälkeen (n=20) 9 45 11 55 0 0 Käsien pesun jälkeen (n=7) 4 57 3 43 0 0 6.3 Käsien desinfektiotekniikka Kädet desinfioitiin yhteensä 73 kertaa (=n) havainnointijakson aikana. Käsihuuhdetta käytettiin aina (100 %, f=73) kuiviin käsiin ja riittävän määrän huuhdetta otti suurin osa (92 %, f=67). Yli puolet, 59 %, (f=43), jätti desinfioimatta sormenpäät. Kaikkialle käsiin käsihuuhteen jätti hieromatta vajaa puolet, 40 % (f=29), havainnoiduista. Ranteet jätti desinfioimatta yli puolet, 56 % (f=41), hoitohenkilökunnasta. Yli puolet (55 %, f=40) hieroi kädet kuivaksi asti. Tuloksissa

30 on kuitenkin otettava huomioon, että kaikissa tilanteissa desinfektiotekniikan toteutumista ei voitu nähdä kokonaan. (Taulukko 9.) Taulukko 9. Käsien desinfektiotekniikan toteutuminen Käsien desinfektio (n=73) Kyllä Ei Ei tietoa f % f % f % Ottaa käsihuuhdetta kuiviin käsiin 73 100 0 0 0 0 Ottaa käsihuuhdetta riittävän määrän 67 92 4 6 2 3 Desinfioi sormenpäät 21 29 43 59 9 12 Hieroo käsihuuhteen kaikkialle käsiin 34 47 29 40 10 14 Desinfioi ranteet 21 29 41 56 11 15 Hieroo kädet kuivaksi 40 55 22 30 11 15 Hoitohenkilökunnalla oli melko vähän kelloja tai käsikoruja käytössä, ja hoitotyöntekijöiden kynnet olivat lyhyet. Kolmella havainnoiduista hoitotyöntekijöistä oli kello kädessään, ja kahden hoitotyöntekijän kynnet olivat sallittua pidemmät. 7 POHDINTA 7.1 Tutkimustulosten tarkastelu Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa käsien desinfektion toteutumisesta PKSSK:n kirurgisella vuodeosastolla. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, missä vaiheissa hoitotilannetta hoitohenkilökunta käyttää käsihuuhdetta sekä tutkia, mitä puutteita hoitohenkilökunnan käsien desinfektiotekniikassa on. Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla hoitajien ja lääkäreiden käsien desinfektiota potilashuoneessa 116 hoitotilanteen aikana. Tutkimuksen perusjoukosta havainnoitiin noin puolta. Sen vuoksi tutkimustuloksia ei voida yleistää koko osastoa koskeviksi, vaan ne kertovat kyseisten hoitohenkilökunnan jäsenten käsien desinfektion toteutumisesta. Toisaalta tulokset ovat kuitenkin suuntaa-