KIRJALLINEN KYSYMYS 1004/2004 vp Sairauspäivärahan korottaminen työttömyysturvan tasolle Eduskunnan puhemiehelle Eräs pitkäaikaistyöttömyydestä aktivoitu outokumpulainen henkilö koki ikävän yllätyksen. Työhön lähteminen pudottikin hänet toimeentuloloukkuun. Kyseinen henkilö oli työllistetty työmarkkinatuella erään yhdistyksen palvelukseen. Hän ennätti olla neljä kuukautta työssä, kun hän joutui jäämään sairauslomalle selkäsairauden takia. Sairauspäivärahaa Kela maksoi hänelle 12 euroa. Hän menetti siis toimeentulostaan lähes puolet siihen tilanteeseen verrattuna, että hän olisi vain jatkanut työttömänä työnhakijana oloa eikä lähtenyt ollenkaan mihinkään tukitöihin. Aina kuitenkin joka tilanteessa kaikkien säännösten ja käytäntöjen pitäisi olla sellaisia, että ne kannustavat työntekoon ja toimeliaisuuteen ja että niillä samalla palkittaisiin osallistuvaa henkilöä ja kannustettaisiin häntä hänen osoittamastaan aktiivisuudesta. Esimerkkitapaus osoittaa voimassa olevan lainsäädännön toimivan juuri päinvastaisesti. Eikö henkilön edellä kuvatussa tapauksessa pitäisi saada vähintään työmarkkinatuen suuruinen korvaus myös sairauspäivien osalta? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen, että voimassa oleva lainsäädäntö tietyissä tilanteissa johtaa työttömän taloudelliseen ahdinkoon, jos hän lyhyen työllistymisjakson aikana joutuu jäämään sairauslomalle ja mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa eikä perusteluosassa esitettyjen kaltaisia toimeentuloloukkuja synny ja että kyseisissä tapauksissa sairauspäiväraha on vähintään työmarkkinatuen suuruinen? Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 2004 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1004/2004 vp: Onko hallitus tietoinen, että voimassa oleva lainsäädäntö tietyissä tilanteissa johtaa työttömän taloudelliseen ahdinkoon, jos hän lyhyen työllistymisjakson aikana joutuu jäämään sairauslomalle ja mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa eikä perusteluosassa esitettyjen kaltaisia toimeentuloloukkuja synny ja että kyseisissä tapauksissa sairauspäiväraha on vähintään työmarkkinatuen suuruinen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Voimassa olevan sairausvakuutuslain (364/1963) 17 :n mukaan sairauspäiväraha määräytyy vakuutetun verotuksessa vahvistettujen työtulojen perusteella. Päivärahan perusteena voidaan käyttää myös työkyvyttömyyttä edeltävien kuuden kuukauden aikana saatua työtuloja, jos kyseiset kuuden kuukauden tulot kerrottuna kahdella ovat vähintään 20 % suuremmat kuin indeksillä tarkistetut verotuksessa vahvistetut tulot. Sairausvakuutuslain 18 a :n 1 momentin nojalla vakuutetun sairauspäiväraha voi kuitenkin määräytyä myös työttömyysetuuden, koulutustuen tai työelämävalmennukseen myönnetyn työllistämistuen perusteella, jos vakuutettu on saanut neljän työkyvyttömyyden alkamista edeltäneen kuukauden aikana kyseistä etuutta. Kyseisen suojasäännöksen tarkoituksena on turvata vakuutetun toimeentulo muun muassa silloin, kun hän työttömänä ollessaan ottaa vastaan työtä, johon hän kuitenkin tulee työkyvyttömäksi niin pian, ettei työtuloja ole vielä ehtinyt kertyä. Suoja-ajan keston eli kyseisten neljän kuukauden aikana voidaan arvioida kertyvän työtuloja siten, että suoraan työtulojen perusteella määräytyvä sairauspäiväraha vastaa vähintään työmarkkinatuen perusteella määrättävää sairauspäivärahaa. Kysymyksessä kerrotaan, että sen perusteena olevassa konkreettisessa tapauksessa henkilö oli työllistetty työmarkkinatuella erään yhdistyksen palvelukseen. Työskentely ehti kestää neljä kuukautta, ennen kuin hän tuli työkyvyttömäksi. Kysymyksessä kuvattujen seikkojen perusteella tapauksessa on lienee kyseessä henkilö, joka ei ole saanut työkyvyttömyyttä edeltäneiden neljän kuukauden aikana sairausvakuutuslain 18 a :n 1 momentissa tarkoitettua etuutta, jolloin suojasäännöstä ei voida soveltaa. Työllistämistukityöhön palkatulle henkilölle maksetaan palkkaa. Työnantajalle maksettava työmarkkinatuki ei ole vakuutetulle maksettavaa etuutta, vaan se on palkkakustannuksiin kohdistuva tuki työnantajalle. Kuten muidenkin palkkatyössä olevien vakuutettujen kohdalla, kysymyksessä tarkoitetussa tapauksessa sairauspäiväraha määräytyy joko verotuksessa vahvistettujen työtulojen taikka kuuden kuukauden työtulojen perusteella. Kysymyksestä ei ilmene, kumman säännöksen perusteella päiväraha on määräytynyt. Vuoden 2005 alusta lukien tulee voimaan uusi sairausvakuutuslaki (1224/2004). Pääministeri Vanhasen hallitusohjelman linjan mukaisesti uuteen sairausvakuutuslakiin sisältyy muun muassa säännös, jonka tarkoituksena on helpottaa niin 2
Ministerin vastaus KK 1004/2004 vp Esa Lahtela /sd sanottujen pätkätyöntekijöiden asemaa sairausvakuutuslain mukaisia etuuksia määriteltäessä. Säännöksen mukaan lyhytaikaisessa työsuhteessa työllistyvän vakuutetun sairausvakuutuslain mukainen päiväraha voi määräytyä vähintään kuukauden kestäneen työllistymisen perusteella edellyttäen, että työllistyminen täyttää tietyt laissa tarkemmin säädetyt edellytykset. Muutos merkitsee käytännössä sitä, että esimerkiksi yhden kuukauden työtulo voidaan kertoa suoraan vuoden tuloa vastaavaksi tuloksi, jolloin verrattuna voimassa olevaan lainsäädäntöön etuuden taso paranee. Säännöstä sovelletaan työkyvyttömyyteen, joka alkaa 1 päivänä lokakuuta 2005 tai sen jälkeen. Myös vähimmäismääräinen päiväraha nousee ja on vuoden 2005 alusta lukien 15,20 euroa päivässä. Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 2004 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1004/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Är regeringen medveten om att gällande lagstiftning i vissa situationer leder till ekonomisk kris för en arbetslös, om han eller hon under en kort period av sysselsättning blir sjukskriven och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att det alltid skall löna sig att ta emot arbete och att sådana brister i fråga om utkomsten som de som anges i motiveringen inte uppstår och att sjukdagpenningen i dylika fall är minst lika stor som arbetsmarknadsstödet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 17 i gällande sjukförsäkringslag (364/1963) bestäms sjukdagpenningen på grundval av den försäkrades arbetsinkomster som fastställts i beskattningen. Som grund för dagpenning kan även användas de arbetsinkomster som erhållits för de sex månader som föregår arbetsoförmågan, om dessa inkomster som intjänats inom en sexmånadersperiod multiplicerat med två är minst 20 % större än de indexjusterade inkomster som fastställts i beskattningen. Sjukdagpenningen för en försäkrad kan likväl med stöd av 18 a 1 mom. i sjukförsäkringslagen även fastställas på grundval av arbetslöshetsförmån, utbildningsstöd eller sysselsättningsstöd för arbetslivsträning, om den försäkrade under de fyra månaderna innan arbetsoförmågan börjar fått ifrågavarande förmån. Syftet med denna skyddsbestämmelse är att trygga den försäkrades utkomst bl.a. då han eller hon som arbetslös tar emot arbete, men likväl blir arbetsoförmögen så snabbt att några arbetsinkomster inte har hunnit intjänas. Under skyddstiden, dvs. under dessa fyra månader, kan man uppskatta att arbetsinkomster intjänas så att den sjukdagpenning som fastställs direkt på grundval av arbetsinkomsterna åtminstone motsvarar den sjukdagpenning som fastställs på grundval av arbetsmarknadsstödet. I spörsmålet sägs att i det konkreta fall som ligger till grund för spörsmålet hade en person sysselsatts med arbetsmarknadsstöd i en förenings tjänst. Arbetet hann pågå i fyra månader innan personen i fråga blev arbetsoförmögen. På basis av de omständigheter som beskrivs i spörsmålet torde det i detta fall vara fråga om en person som inte har erhållit en förmån enligt 18 a 1 mom. i sjukförsäkringslagen under de fyra månader som föregick arbetsoförmågan, och därför kan skyddsbestämmelsen inte tillämpas. Till en person som anställts i arbete med sysselsättningsstöd betalas lön. Det arbetsmarknadsstöd som betalas till arbetsgivaren är inte en förmån som betalas till den försäkrade, utan det utgör ett stöd till arbetsgivaren för lönekostnaderna. På samma sätt som i fråga om övriga försäkrade i lönearbete fastställs sjukdagpenningen i det fall som avses i spörsmålet antingen på grundval av de arbetsinkomster som fastställts i beskattningen eller de som intjänats under sexmånadersperioden. Det framgår inte av spörsmålet vilken bestämmelse som legat till grund för dagpenningen. Från och med ingången av 2005 träder den nya sjukförsäkringslagen (1224/2004) i kraft. I enlighet med riktlinjerna i statsminister Vanhanens re- 4
Ministerns svar KK 1004/2004 vp Esa Lahtela /sd geringsprogram innehåller den nya sjukförsäkringslagen bl.a. en bestämmelse vars syfte är att underlätta de s.k. korttidsanställdas ställning när förmåner enligt sjukförsäkringslagen fastställs. Enligt bestämmelsen kan dagpenningen enligt sjukförsäkringslagen för en försäkrad som sysselsätts i ett kortvarigt anställningsförhållande bestämmas utgående från sysselsättning som pågått minst en månad, förutsatt att sysselsättningen uppfyller vissa i lagen närmare angivna villkor. Förändringen innebär i praktiken att t.ex. arbetsinkomsten för en månad kan multipliceras direkt till inkomst som motsvarar årsinkomsten, varvid nivån på förmånen i jämförelse med gällande lagstiftning stiger. Bestämmelsen tillämpas på arbetsoförmåga som börjar den 1 oktober 2005 eller därefter. Också minimidagpenningen stiger, och den är från och med ingången av 2005 sammanlagt 15,20 euro per dag. Helsingfors den 31 december 2004 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 5