Eduskunnan puhemiesneuvoston asettamien kansainvälisten valtuuskuntien toimintakertomukset

vedos 2 Eduskunnan puhemiesneuvoston asettamien kansainvälisten valtuuskuntien toimintakertomukset 2014 Helsinki/Eduskunta 1

Sisällysluettelo Johdanto Johdanto 1 Itämeren parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan toiminta 1.1 Suomen valtuuskunnan kokoukset 1.2 Itämeren 23. parlamentaarikkokokous Olsztynissa Puolassa 24. 26.8.2014 1.3 Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan innovaatiotyöryhmä 2 Arkisten alueen parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan toiminta 2.1 Suomen valtuuskunnan kokoukset 2.2 Valtuuskunnan vierailu Norjassa 2.3 Pysyvä komitea 2.4 Arktisen alueen 11. parlamentaarikkokonferenssi Whitehorsessa Kanadassa 9. 11.9.2014 2.5 Muu toiminta 3 Välimeren unionin parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan toiminta 3.1 Välimeren unionin parlamentaarisen yleiskokouksen istunto Jordaniassa 8.-9.2.2014 Eduskunta osallistuu yhdeksän kansainvälisen järjestön toimintaan. Eduskunnalla on näissä parlamenttienvälisissä järjestöissä yhteensä 103 paikkaa. Täysistunto valitsee Suomen valtuuskunnan kolmeen järjestöön (PN, EN, ETYJ). Muut valtuuskunnat nimeää puhemiesneuvosto. Tähän asiakirjaan on koottu viiden puhemiesneuvoston asettaman valtuuskunnan sekä Parlamenttienvälisen liiton Suomen ryhmän toimintakertomukset vuodelta 2014. Valtuuskuntien jäsenet on lueteltu liitteessä. Valtuuskunnat ovat jatkaneet aktiivista osallistumista ao. järjestöjen toimintaan vuonna 2014. Tämän lisäksi valtuuskunnat ovat järjestäneet asiantuntijakuulemistilaisuuksia järjestöjen toimialaan liittyvistä kysymyksistä. Valtuuskuntien jäsenyys tarjoaa kansanedustajille tilaisuuden olla mukana ja luoda kansainvälisiä kontakteja. Kansainvälisen yhteistyön kautta kansanedustajat edistävät Suomen ulkopoliittisia intressejä kuten demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia, arktista yhteistyötä, lähialueyhteistyötä, transatlanttisia suhteita ja globaalihallintaa. Helsingissä 18.4.2015 4 Aasian ja Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen (ASEP) Suomen valtuuskunnan toiminta 4.1 Suomen valtuuskunnan kokoukset ja keskustelutilaisuudet 4.2 Kahdeksas ASEP-kokous Roomassa 6 7.10.2014 5 Naton parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan toiminta 5.1 NATO:n parlamentaarisen yleiskokouksen kevätkokous 30.5. 1.6.2014 5.2 NATO:n parlamentaarisen yleiskokouksen syyskokous 21. 24.11.2014 5.3 Transatlanttinen foorumi Washingtonissa 8. 9.12.2014 Katriina Kuusinen Kansainvälisten asiain yksikön johtaja 6 Parlamenttienvälisen liiton Suomen ryhmän toiminta 6.1 IPU:n 130. yleiskokous Genevessä 16. 20.3.2014 6.2 IPU:n 131. yleiskokous Genevessä 12. 16.10.2014 6.3 IPU:n hallintoneuvosto 6.4 Alueellinen yhteistyö 6.5 Muu toiminta Liite Valtuuskuntien kokoonpanot 2 3

1. ITÄMEREN PARLAMENTAARIKKOKONFERENSSIN SUOMEN VALTUUSKUNNAN TOIMINTA VUONNA 2014 1.1 Suomen valtuuskunnan kokoukset Itämeren parlamentaarikkokonferenssin (Baltic Sea Parliamentary Conference, BSPC) Suomen valtuuskunta edistää Itämeri-yhteistyötä mm. kuulemalla asiantuntijoita sekä järjestämällä oheistapahtumia esim. seminaarien muodossa. Toimintakertomusvuonna valtuuskunta piti neljä varsinaista kokousta: 27.2, 23.8., 11.9. sekä 23.10. Lisäksi Itämerivaltuuskunta järjesti pikkuparlamentissa ja Suomen luontokeskus Haltiassa kansainvälisen Itämeren alueen energiatehokkuutta käsittelevän seminaarin yhteistyössä Itämeren valtioiden neuvoston (CBSS) sihteeristön ja Itämeren energiayhteistyöjärjestö BASREC:n Suomen sihteeristön kanssa, osana Suomen CBSS-puheenjohtajuuskautta (2013 2014). Seminaarin keskeisimpänä tarkoituksena oli seurata 22. Itämeren parlamentaarikkokonferenssin vihreää kasvua ja energiatehokkuutta käsittelevän raportin suositusten täytäntöönpanoa. Energiatehokkuusseminaarin teemoja olivat energiatehokkuustilanteen kartoittaminen, Saksan energiatäyskäännös sekä energiatehokkuuden ja vihreään kasvun rahoitusmekanismit ja projektit. Suomen valtuuskunnan jäsenistä edustaja Christina Gestrin toimi toimintakertomusvuonna Helsingin suojelukomission (Helsinki Commission, HELCOM) raportoijana ja edustaja Hanna Tainio BSPC:n sosiaali- ja terveydenhuoltoalan innovaatiotyöryhmän jäsenenä. Itämeri-suurlähettiläs Erja Tikka ja vastuuvirkamies Christina Pingoud ulkoministeriön Eurooppaosastolta olivat 27.2. sekä 11.9.2014 valtuuskunnan kuultavina Suomen Itämeri-politiikasta sekä sen yhteydestä Euroopan unionin päivitettyyn Itämeristrategiaan. Em. lisäksi Suomen ympäristökeskus SYKE:n tutkija Raisa Turja esitteli CHEMSEAyhteistyöprojektin tuloksia 27.2.2014 koskien toisen maailmansodan jälkeen Itämereen upotettujen kemiallisten ammusten sisältämien taisteluaineiden aiheuttamia ekologisia ja terveydellisiä riskejä. Ympäristöneuvos Eeva-Liisa Poutanen Valtioneuvoston luontoympäristöosastolta oli valtuuskunnan kuultavana 23.10. Itämeren suojelukomission Itämeren toimintaohjelmasta (BSAP) sekä EU:n Itämeren alueen strategiasta (EUBSRS). 1.2 Itämeren 23. parlamentaarikkokokous Olsztynissa Puolassa 24. 26.8.2014 Itämeren parlamentaarikkokonferenssin vuosikokous järjestetään vuosittain järjestön puheenjohtajamaassa. Kansallisella tasolla Suomen valtuuskunta vastaa konferenssin päätöslauselman suositusten seurannasta. Keskeisimpiä aihe-alueita 23. konferenssissa olivat alueen maiden sitouttaminen Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi vuoteen 2021 mennessä suojelukomission BSAP-toimenpideohjelman mukaisesti, talouskasvun vauhdittaminen uusiin luoviin ja ympäristöystävällisempiin teknologioihin ja polttoaineisiin perustuvaan innovaatiotoimintaan panostamalla sekä vastaaminen väestön ikääntymisen luomiin haasteisiin mm. sosiaali- ja terveydenhuoltoalojen yhteistyötä tiivistämällä sekä sotetalouden kehittämistä tukemalla. Konferenssi peräänkuulutti harmonian, suvaitsevaisuuden ja vuoropuhelun jatkuvuutta sekä yhteisen alueellisen identiteetin pönkittämistä lujittamalla entisestään Itämeren alueen koulutus-, tutkimus- ja kulttuuriyhteistyötä ja -rakenteita. Itämeri on arktisen alueen raja-aluetta ja parlamentaarikot toivoivat, ettei Arktiksen napanuoraa Itämereen katkaistaisi, vaan yhteistyötä pyrittäisiin tulevaisuudessa lisäämään. Jää nähtäväksi onnistutaanko tulehtuneessa kansainvälisessä tilanteessa lisäämään luottamusta, kehittämään alueen inhimillistä ja taloudellista potentiaalia sekä löytämään yhteisymmärrystä ja identifioimaan potentiaalisia synergiaetuja esim. kahden tärkeän alueellisen kehitysstrategian, päivitetyn EU:n Itämeristrategian (EUSBSR) sekä Luoteis- Venäjän federaatiopiirin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen strategian välillä. Edustaja Gestrin raportoi konferenssille Itämeren typpi- ja fosforitilanteesta ja totesi, että Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuusohjelmilla on suuri merkitys Itämeren alueen Venäjän kanssa tehtävään yhteistyöhön. Hän myös ilmaisi huolensa Itämeren ekologisesta tilasta, mikäli Venäjälle suuntautuva ympäristöprojektien rahoitus lopetetaan ja muistutti, että Venäjä on luvannut huolehtia Kaliningradin vedenpuhdistuslaitoksen kunnostamisesta. EU:n tulisi Gestrinin mielestä jatkaa käytännönläheistä ympäristöyhteistyötä niin Venäjän kuin Itämeren valuma-alueeseen kuuluvan Valko-Venäjän ja Ukrainan kanssa, mikäli haluamme antaa jälkipolville perinnöksi puhtaamman ja turvallisemman Itämeren. Rauhan mereksi tituleerattu Itämeri elää paraikaa keskellä syvää geopoliittista myllerrystä. Itämeriyhteistyön piiriin kuuluvien kokouksessa käsiteltyjen haasteiden, kuten merenpohjan syvänteiden puhdistaminen vaarallisista kemiallisista aseista, uusien ravinne- ja fosforivuotojen paikantaminen, rikin ja typen vähentäminen, Itämeren rehevöitymisen torjuminen ja monimuotoisuuden säilyttäminen sekä liikenneturvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat yhdessä avoimen, vuosien työn tuloksena rakennetun länsi-itä-suuntaisen Itämeri-dialogin kanssa uhattuina Ukrainan kriisistä johtuen. Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Riitta Myller korosti konferenssissa että on ensisijaisen tärkeää, että Itämeri-yhteistyöhön panostetaan jatkossakin ja että länsi-itä-yhteydet toimivat. Niin ikään olemassa olevien yhteistyöprojektien politisoimista ei pidetty kenenkään etujen mukaista. Isäntämaa Puolan, Latvian, Liettuan ja Ruotsin Venäjä-linjat olivat pysyvän komitean kokouksessa odotetun jyrkkiä. BSPC:n puheenjohtaja puolalainen senaattori Ryszard Górecki totesi, että Ukrainan kriisissä on rikottu sekä kansainvälistä lakia että ihmisoikeuksia vastaan ja tilanne vaikuttaa Itämeren alueen vakauteen. Hän kehotti löytämään välittömän ratkaisun kriisiin olemassa olevia kansainvälisiä mekanismeja käyttäen. Erityisesti Suomi ja Saksa tiedostivat, että Venäjän osallistaminen Itämeri-yhteistyöhön ja Itämeri-yhteistyön jatkuvuus ovat perusedellytyksiä alueellisten kysymysten ratkaisemiselle ja järjestön tulevaisuudelle. Venäjän Itämeri-valtuuskunnan puheenjohtaja Valentina Pivnenko korosti puolestaan, ettei Venäjä ole Ukrainan kriisin osapuoli. Hänen mielestään Ukrainan on suvereenina valtiona itse otettava täysi vastuu syntyneestä tilanteesta yhdessä maan nykyisten EU-kumppaneiden kanssa. Pivnenko totesi, että Venäjällä on miljoona pakolaista kriisin seurauksena ja kritisoi voimakkaasti tiettyjen BSPC-maiden pyrkimyksiä sisällyttää päätöslauselmaan väkisin sellaisia kohtia, jotka viittaisivat Venäjän vastuuseen ja/tai osasyyllisyyteen Ukrainan tilanteesta. Venäjän äänensävy ja jyrkkäsanaiset kannanotot olivat omiaan tulehduttamaan konferenssin ilmapiiriä erityisesti päätöslauselmaa käsiteltäessä. Itämeri-konferenssien päätöslauselmat ovat yhdessä työryhmien loppuraporttien ja järjestön julkilausumien kanssa BSPC:n tärkeimpiä ja näkyvimpiä poliittisia työkaluja. Suomen valtuuskunta seuraa yhdessä muiden maiden kanssa Itämeri-konferenssin päätöslauselmien suositusten täytäntöönpanoa vuosittain pyytämällä vastuuministeriöiltä selontekoa olennaisiksi katsomistaan kysymyksistä. Seurantaprosessia ja raportointimenettelyä on vuosien varrella pyritty kehittämään, koordinoimaan ja tehostamaan, vaikka kansallisten valtuuskuntien menettelytavoissa onkin yhä suuria eroja. Saksan osavaltio Mecklenburg-Etu-Pommeri aloitti Itämeri-konferenssin jälkeen puheenjohtajuuskautensa, jonka prioriteeteiksi noussevat erityisesti sosiaali- ja terveystalous, terveysmatkailu sekä näihin liittyvät tutkimus- ja liiketoimintamahdollisuudet. Puheenjohtajana toimii osavaltion parlamentin puhemies Sylvia Bretschneider (SDP) ja 24. Itämerikonferenssi on määrä pitää Rostockissa 30.8 1.9.2015. Järjestön uudeksi pääsihteeriksi valittiin 26.9.2014 Bodo Bahr Mecklenburg-Etu-Pommerista. Hän on ilmoittanut yhdeksi keskeiseksi tavoitteekseen järjestön näkyvyyden nostamisen. Itämeri on merkittävä liikenneväylä, josta halutaan tehdä kilpailukykyinen merenkulun mallialue. Tämä edellyttää kuitenkin meriturvallisuuden parantamista. Itämeren parlamentaarikkoyhteistyötä on vuosien varrella kehitetty ja se on osoittanut elinvoimaisuutensa ja merkityksensä erityisesti ympäristöön liittyvissä kysymyksissä. On itsestään selvää, ettei yksikään maa selviä suuresta liikenne- tai ympäristöonnettomuudesta Itämeren alueella omin toimin ilman yhteistyötä. Järjestö voisi halutessaan kantaa oman kortensa kekoon luottamuksen palauttamiseksi alueen maiden ja niiden parlamenttien välille. Itämeren valtioiden neuvosto on yksi keskeisimmistä toimijoista tämän työn koordinoimisessa ja yhteistyö Suomessa valtuuskunnan ja CBSSsihteeristön välillä on ollut hyvällä mallilla. Lukuisista edistysaskelista huolimatta Itämeren alueen BSAP-toimintasuunnitelma on yhä melko kaukana tavoitteistaan ja maat tulisi sitouttaa kansallisten tavoitteiden täytäntöönpanoon. Tuoreimpana uhkana nähdään muovit sekä merijäte, jotka uhkaavat hyvän ekologisen tilan saavuttamista. Vaikka aihetta vain sivuttiin itse konferenssissa, tuntunevat kriisin kerrannaisvaikutukset valitettavasti myös esim. Pohjoismaisen investointipankin (NIB) Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön (NEFCO) kautta rahoittamissa tärkeissä Venäjä-projekteissa, jotka usein liittyvät jätevesien puhdistukseen. Projektit voidaan Itämeren osalta lukea Venäjä-vuoropuhelun konkreettisiin saavutuksiin. Haasteelliseksi on paradoksaalisesti muodostunut myös Puola, joka toisaalta tiedostaa rakentavan Itämeri- ja PN-yhteistyön ulkopoliittisen merkityksen hankalassa geopoliitti- 4 5

sessa tilanteessa, mutta joka ei kuitenkaan ole aina valmis sitouttamaan itseään konkreettiseen ympäristöyhteistyöhön ja avoimuuteen esim. fosforipäästöjä käsiteltäessä. 1.3 Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan innovaatiotyöryhmä Itämeren parlamentaarikkokonferenssin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan innovaatiotyöryhmä perustettiin Olsztynissa pidetyssä Itämeren parlamentaarikkokonferenssissa elokuussa 2014. Työryhmän keskeisimpänä tehtävänä on pohtia sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmiä ja palveluita koskevia uudistuksia ja parhaita käytäntöjä Itämeren alueen maiden demografisia ja palveluiden rakenteellisia haasteita silmälläpitäen ja valmistella asiaa koskevia suosituksia BSPC:n tulevia kokouksia varten. Työryhmän ensimmäisessä kokouksessa Riiassa 4.11. pohdittiin ryhmän sisältöön ja toimintatapoihin liittyviä asioita sekä kuultiin ScanBalt-järjestön asiantuntijaa Thomas Karopkaa, joka kertoi terveydenhuollon ekosysteemeistä. Tromssassa 27. 28.3. työryhmä kuuli terveydenhuollon sähköisestä asioinnista sekä telelääketieteen kustannustehokkaasta hyödyntämisestä Norjan harvaan asuttujen alueiden potilaita hoidettaessa. Työryhmä vieraili Pohjois- Norjan yliopistollisessa sairaalassa tutustuen siellä sijaitsevaan Norjan telelääketieteen keskuksen toimintaan. Kolmannen kokouksensa työryhmä piti Birštonasissa, Liettuassa 19. 20.6. Se tutustui Itämeren alueen terveysmatkailun tilaan, vieraili useissa hoitoloissa ja pohti kuinka alueen maiden terveyskylpylöitä ja kylpyterapiahoitoja voitaisiin paremmin hyödyntää terveydenhuollossa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä. Työryhmä jatkaa työskentelyään vuoden 2015 aikana. 2. ARKTISEN ALUEEN PARLAMENTAARIKKOKON- FERENSSIN SUOMEN VALTUUSKUNNAN TOIMINTA VUONNA 2014 Arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssit järjestetään kahden vuoden välein. Konferenssiin kuuluvat arktisen alueen maiden parlamentit (Pohjoismaat, Kanada, Venäjä, Yhdysvallat) ja Euroopan parlamentti. Alkuperäiskansojen keskeiset järjestöt ovat pysyviä osanottajia, ja Arktisen neuvoston tarkkailijamaidenkin parlamentit voivat osallistua. Konferenssit ottavat kantaa arktisiin yhteistyökysymyksiin ja tekevät aloitteita arktisen alueen maiden hallituksille ja erityisesti Arktiselle neuvostolle. Suomen valtuuskunta vastaa konferenssissa tehtyjen päätösten seurannasta kansallisella tasolla. Pysyvän komitean tärkeimmät tehtävät ovat konferenssien valmistelu, johto ja seuranta ja Arktisen neuvoston parlamentaarinen seuranta sekä arktisen alueen yhteistyön edistäminen yleisemminkin kansallisesti ja kansainvälisellä tasolla. Suomen valtuuskunnalla on läsnäolo- ja puheoikeus Suomen arktisen alueen neuvottelukunnan kokouksissa. Neuvottelukunnan tehtävä on valvoa ja yhteen sovittaa Suomen arktista toimintaa ja Suomen arktisen strategian toimeenpanoa. Lisäksi neuvottelukunta kiinnittää laaja-alaisesti huomiota arktisen alueen kysymyksiin sekä seuraa ja tukee Suomen roolia ja kannanottoja kansainvälisissä yhteyksissä. 2.1 Suomen valtuuskunnan kokoukset Valtuuskunta piti neljä varsinaista kokousta sekä valmistelukokouksen ennen Whitehorsen konferenssia. Keskeisiä asioita toiminnassa olivat yhteistyön vahvistaminen erityisesti Norjan kanssa, Pohjois- Suomen liikenneyhteyksien kehittäminen, Suomen arktisen strategian päivittäminen sekä EU:n roolin vahvistaminen arktisessa yhteistyössä. Valtuuskunta kiinnitti lisäksi huomiota Arktisen neuvoston toiminnan kehittämiseen. Valtuuskunta on myös edelleen ajanut aktiivisesti eri foorumeilla EU:n arktisen tiedotuskeskuksen perustamista Rovaniemelle. Valtuuskunnan kokouksessa 2. huhtikuuta yksikön päällikkö Mikael Nyberg liikenne- ja viestintäministeriön liikennepolitiikan osastolta informoi Pohjois- Suomen liikenneyhteyksien kehittämisestä sekä alan yhteistyöstä naapurimaidemme kanssa. Hän totesi, että käytännön yhteistyö etenee Barentsin euro-arktisen neuvoston liikennetyöryhmän Beatan kautta. Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteistyö toimii erittäin hyvin virkamiestasolla ja mailla on tahtoa selvittää tulevia hankkeita yhdessä. Nyberg piti Suomen ongelmana liikenne- ja viestintäministeriön kehittämishankkeiden katastrofaalista rahoitustilannetta. Tulevaisuutta ajatellen yhteisrahoitus naapurimaiden kanssa voisi olla yksi vaihtoehto, ja yhteistyömahdollisuuksia myös elinkeinoelämän ja EU:n eri elinten kanssa haetaan. Lentoyhteyksien osalta Nyberg totesi, että Lapin lentokenttäverkostoon ei tällä hetkellä kohdistu paineita, vaikka lentoliikenteen keskittämisestä voisikin olla hyötyä. Pohjois-Suomen liikenneyhteyksien kehittäminen on keskeinen kysymys Suomen kilpailukyvyn varmistamiseksi arktisessa yhteistyössä. Kokouksessa 4. kesäkuuta Suomen arktinen suurlähettiläs Hannu Halinen raportoi Suomen arktisen strategian päivittämisestä. Valtuuskunta piti tärkeänä, että Suomi jatkaa kahdenvälisten kumppanuuksien kehittämistä eri arktisten maiden kanssa. Todettiin, että Venäjän ja Norjan kanssa on jo päästy alkuun ja että lähemmän yhteistyön aikaansaaminen myös Kanadan kanssa on tärkeää. Todettiin myös, että Yhdysvaltojen puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa alkaa jo keväällä 2015 ja että USA:n jälkeen puheenjohtajavuorossa on Suomi. Siitäkin syystä yhteistyötä myös USA:n kanssa olisi vahvistettava. Valtuuskunta toivoi myös, että Suomi pyrkisi edelleen vahvistamaan EU:n roolia arktisessa yhteistyössä. Olisi tärkeää, että myös EU:n johtohenkilöt toisivat yhteistyökysymykset nykyistä selkeämmin esille. Halinen piti selvänä edistysaskeleena sitä, että Arktisen neuvoston piirissä on pystytty sopimaan uudesta talousyhteistyöelimestä Arctic Economic Councilista, jonka varapuheenjohtajaksi valittiin Kanadassa syyskuun alussa pidetyssä perustamiskokouksessa Arctia Shippingin toimitusjohtaja Tero Vauraste. Valtuuskunnan kokouksessa 5. marraskuuta Halinen raportoi Moskovassa pidetystä Suomen ja Venäjän välisestä arktisesta neuvottelusta sekä Arktisen neuvoston ajankohtaisista asioista. Moskovassa olivat olleet erityisesti esillä talousyhteistyö ja liikenneasiat. Venäjällä tämä Suomen aloitteesta järjestetty kokous oli otettu hyvin myönteisesti vastaan ja sitä oli pidetty osoituksena Suomen halusta kehittää edelleen arktista yhteistyötä Ukrainan kriisiin liittyvistä ongelmista huolimatta. Kanadassa pidetyssä Arktisen neuvoston virkamieskokouksessa oli ollut esillä USA:n tuleva puheenjohtajuusohjelma. USA tulee panostamaan edelleen ympäristöyhteistyöhön sekä öljyvahinkojen torjuntaan. Se on korostanut myös hyvää yhteistyötä Suomen kanssa. Kysymys EU:n tarkkailija-asemasta ei ollut kokouksessa vieläkään lopullisesti ratkennut. Kanadan ja EU:n väliset ongelmat ovat nyt poistuneet päiväjärjestyksestä, mutta Venäjä edellyttää, että lopullinen päätös EU:n asemasta tehdään vasta seuraavassa ministerikokouksessa. Valtuuskunnan varapuheenjohtaja Johanna Ojala- Niemelä kiitti valtuuskunnan puolesta suurlähettiläs Hannu Halista erittäin hyvästä yhteistyöstä. Halinen on ollut Suomen ensimmäinen arktinen suurlähettiläs ja näin ollen myös uranuurtaja, kun Suomea on viety arktiselle kartalle. Valtuuskunta on saanut suurlähettiläältä ja ulkoasiainministeriöltä arvokasta tukea toiminnalleen. Halinen jää alkuvuodesta 2015 eläkkeelle. Tämä kiitti valtuuskunnalta saamastaan tuesta ja totesi valtuuskunnan aikanaan olleen avainroolissa, kun viran perustamisesta päätettiin. Halinen kiitti valtuuskuntaa myös osallistumisesta arktisten parlamentaarikoiden kansainväliseen toimintaan ja katsoi, että erityisesti parlamentaarikoiden konferenssien julkilausumat ovat tuoneet paljon hyviä uusia ideoita. 2.2 Valtuuskunnan vierailu Norjassa Valtuuskunta vieraili 5. toukokuuta Oslossa ja osallistui 6. 7. toukokuuta Suomen arktisen neuvottelukunnan kokoukseen Tromssassa. Suomen ja Norjan parlamentaariset arktiset valtuuskunnat ovat tiivistäneet yhteydenpitoaan ja vahvistaneet maiden arktista vuoropuhelua. Norjan valtuuskunta vieraili Rovaniemellä ja Helsingissä keväällä 2013. Norjanvierailuun osallistuivat valtuuskunnan jäsenistä varapuheenjohtaja Ojala-Niemelä ja Heikki Autto Päätavoitteena oli selvittää sektorit, joilla Suomella ja Norjalla on tarvetta ja edellytyksiä vahvistaa arktista yhteistyötään. 6 7

Valtuuskunta vieraili suurkäräjillä ja ulkoministeriössä ja sai ennen näitä tapaamisia katsauksen Norjan sisäpolitiikkaan ja Suomen ja Norjan kahdenvälisiin suhteisiin Suomen silloiselta Norjan-suurlähettiläältä Maimo Henrikssonilta. Suurlähettiläs totesi, että maiden välillä on tiivis pohjoismainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö. Arktiset kysymykset ovat nousseet yhä keskeisempään asemaan. Suomen arktiset linjaukset kiinnostavat Norjaa, ja taloudellisissa suhteissa on ehdottomasti kasvupotentiaalia. Suurlähettiläs korosti, että öljy- ja kaasualan kehitysnäkymät, panostus infrastruktuuriin ja kaivostoimintaan sekä Koillisväylän avautuminen kaupalliselle liikenteelle luovat uusia mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Suurkäräjillä valtuuskunta keskusteli Norjan arktisen valtuuskunnan kanssa sen puheenjohtajan Eirik Sivertsenin johdolla. Keskustelussa todettiin, että Suomella on paljon arktista osaamista tarjottavana ja pidettiin tärkeänä, että yhteinen Barentsin alueen liikennesuunnitelma etenee. Erityisen tärkeänä pidettiin liikenneyhteyksien kehittämistä sekä maantie- että rautatieliikenteen osalta ja varsinkin itälänsi-yhteyksien vahvistamisen osalta. Työmarkkinayhteistyötä pidettiin myös tulevaisuutta ajatellen tärkeänä, ja arktisen kumppanuuden kehittämisestä maiden välillä vallitsi yksimielisyys. Ulkoministeriössä valtuuskunta keskusteli poliittisen valtiosihteerin Bård Glad Pedersenin kanssa. Hän viittasi mm. Suomen, Norjan ja Ruotsin pääministereiden asettamaan työryhmään, jonka tehtävänä on konkretisoida maiden yhteistyömahdollisuuksia. Suomen edustaja työryhmässä on Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä. Ryhmän raportti valmistuu alkuvuodesta 2015. Alueen hallinnon kehittämisen osalta valtiosihteeri viittasi YK:n merisopimukseen ja totesi, että Arktinen neuvosto on alueen tärkein yhteistyöjärjestö. Suomen valtuuskunta yhtyi tähän ja korosti samalla, että arktisten rantavaltioiden tulee pysyä myös jatkossa tiiviisti mukana juuri Arktisen neuvoston toiminnassa. Keskustelussa Venäjän toimintaa Ukrainassa pidettiin huolestuttavana, mutta todettiin, että sekä Norja että Suomi pyrkivät arktisella alueella kahdenväliseen yhteistyöhön edelleen myös Venäjän kanssa. Tromssassa Suomen arktinen neuvottelukunta kävi keskusteluja Norjan hallinnon ja elinkeinoelämän edustajien kanssa. Norjan ulkoministeri Børge Brende vieraili Suomessa 13. 14. toukokuuta, jolloin Norjan ja Suomen arktisen kumppanuuden tavoitteista sovittiin. 2.3 Pysyvä komitea Suomen edustaja Arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssin pysyvässä komiteassa (Standing Committee of Parliamentarians of the Arctic Region) raportoi valtuuskunnan kokouksissa komitean toiminnasta, jonka pääkohdat olivat 11. arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssin valmistelu sekä työ Arktisen neuvoston toiminnan ja arktisen alueen liikenne- ja talousyhteistyön vahvistamiseksi. Arktinen tutkimusyhteistyö oli myös laajasti esillä. Komitea kokoontui viisi kertaa: 24. helmikuuta Ottawassa, 10. 11. kesäkuuta Kööpenhaminassa, 9. ja 10. syyskuuta Whitehorsessa ja 20. marraskuuta Helsingissä. Kokouksissa valtuuskuntaa edustivat varapuheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä ja sihteeri. Ottawan kokouksessa Arktisen neuvoston puheenjohtaja, Kanadan ympäristöministeri Leona Aglukkaq esitteli neuvoston toimintaa Kanadan puheenjohtajuuskaudella. Hän totesi, että Kanada on keskittynyt inhimillistä kehitystä arktisella alueella käsitteleviin kysymyksiin ja tähdensi, että alueella asuvien talouteen liittyvää toimintaa ja osaamista pitää tukea. Kanadalle on myös ollut hyvin tärkeää käynnistää Arctic Economic Council -foorumi, jolla saadaan liike-elämän edustajat mukaan yhteistyöhön. Neuvosto on myös asettanut työryhmän selvittämään edellytyksiä vahvistaa edelleen arktista tutkimusyhteistyötä. Kanadalaiset asiantuntijat alustivat myös Luoteisväylän kehityksestä. Reitin kehittäminen on luonnonolosuhteista johtuen hitaampaa kuin Koillisväylän. Ensimmäinen varsinainen rahtikuljetus tapahtui syyskuussa 2013, kun tanskalainen rahtilaiva toi hiiltä Kanadan Vancouverista Poriin. Kanada aikoo panostaa reitin kehittämiseen, mutta tässä vaiheessa ainoastaan kymmenen prosenttia siitä on kunnolla kartoitettu. Kanadan edustajat totesivat, että ulkomaiset alukset ovat tervetulleita maan vesille, kunhan noudattavat Kanadan sääntöjä. Kanada ja Venäjä tulkitsevat pohjoisten merireittien kansainvälistä asemaa toisella tavalla kuin USA ja monet EU-maat. Varsinkin USA on tähdentänyt merialueiden vapautta sekä kaikkien oikeutta liikkua vapaasti kansainvälisillä vesillä. Pysyvä komitea keskusteli kesäkuun kokouksessaan Kööpenhaminassa Tanskan ulkoministerin Martin Lidegaardin kanssa Tanskan arktisesta strategiasta. Ulkoministeri korosti arktisen yhteistyön merkitystä koko kuningaskunnan sisällä eli myös Färsaarten ja Grönlannin kanssa. Ministerin mukaan myös Arktisen neuvoston tarkkailijamailla on suuri vastuu neuvoston toiminnan kehittämisestä, ja niiden tulee osoittaa tukevansa neuvoston päämääriä ja olevansa myös valmiita tukemaan alkuperäiskansojen tavoitteita. Hän korosti myös arktisten rantavaltioiden merkitystä. Arktiset parlamentaarikot ovat monessa yhteydessä vahvistaneet, että tärkein arktinen yhteistyöfoorumi on Arktinen neuvosto, jossa kaikki arktiset maat ovat mukana. Kokouksessa esiteltiin tieteellinen selvitys Grönlannin luonnonvaroista ja niiden mahdollisista vaikutuksista itsehallintoalueen talouteen. Selvityksen mukaan Grönlannin luonnonvarojen hyödyntämisellä voi olla tärkeä merkitys alueen taloudelle, mutta ei kuitenkaan sitä luokkaa, että Grönlanti voisi rakentaa itsenäisyytensä sille pohjalle. Pysyvä komitean neljäs kokous järjestettiin Ottawassa 11.9.2014, välittömästi parlamentaarikkokonferenssin päätyttyä. Pysyvälle komitealle, joka on myös Arktisen neuvoston tarkkailija, annettiin tehtäväksi huolehtia parlamentaarikkokonferenssin loppuasiakirjan seurannasta Helsingin kokouksesta alkaen sekä asioiden kehittymisestä raportoinnista seuraavalle konferenssille. Samassa kokouksessa pysyvä komitea valitsi uudeksi puheenjohtajakseen Norjan Eirik Sivertsenin. Toimikausi on kaksi vuotta, eli seuraavan konferenssin päättymiseen asti. Maiden välillä ei ole kiinteää vuorottelujärjestelmää, vaan pysyvä komitea on halunnut turvata toiminnan jatkuvuuden. Varapuheenjohtajaksi valittiin edelleen Dennis Bevington Kanadasta. Norjan parlamentti vastaa myös seuraavat kaksi vuotta pysyvän komitean sihteeristöstä. Silloin sihteeristö tulee toimineeksi Norjassa jo 10 vuotta. Aikaisemmin sihteeristö on ollut Suomessa ja Islannissa. Kovin monella jäsenparlamentilla ei ole käytännössä edellytyksiä järjestää komitean sihteeristöpalveluja. Ottaen huomioon, että Arktisen neuvoston puheenjohtajuus siirtyy Suomelle vuonna 2017 ja että Suomi toimii parlamentaarikkokonferenssin isäntänä viimeistään vuonna 2018, Suomelle voisi pian tarjoutua uusi tilaisuus vastata myös komitean sihteeristöstä. Tehtävä antaa hyvät mahdollisuudet vaikuttaa toiminnan sisältöön, ja lisäksi pääsihteerillä on virkamiestasolla tärkeä tarkkailijan rooli Arktisen neuvoston toiminnassa. Pysyvän komitean marraskuun kokous Helsingissä oli varsinainen tietoisku Suomen arktisesta politiikasta ja osaamisesta. Esillä olivat Suomen arktinen strategia, puhtaan teknologian politiikka sekä Suomen toiminta arktisen talousneuvoston käynnistämiseksi ja EU:n arktisen tiedotuskeskuksen perustamiseksi. Lisäksi osanottajat tutustuivat jäänmurtaja Urhoon ja Arctia Shippingin toimintaan. Suomen arktista strategiaa kokouksessa esitellyt ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja totesi, että Arktinen neuvosto täyttää pian 20 vuotta ja että nyt olisi hyvä hetki analysoida, miten neuvoston toimintaa voidaan vahvistaa. Hän piti Venäjän toimintaa Ukrainassa hyvin valitettavana mutta toivoi, että konflikti ei heijastuisi arktiseen yhteistyöhön. Alueen pysyminen vakaana on kaikkien etu. Hän toivoi myös, että EU:n komissio voisi vihdoinkin aloittaa toimintansa Arktisen neuvoston tarkkailijana. Asema oli hyväksytty jo edellisessä neuvoston ministerikokouksessa, mutta nyt Venäjä oli ilmoittanut vastustavansa päätöksen täytäntöönpanoa. Ministeri toivoi, että ongelma voitaisiin ratkaista keväällä 2015 pidettävään ministerikokoukseen mennessä. Ulkoministeri Tuomioja myös kiitti parlamentaarikoita heidän tuestaan Arktisen neuvoston työn kehittämisessä ja toivoi läheisen yhteistyön pysyvän komitean kanssa jatkuvan myös Suomen puheenjohtajuuskaudella 2017 19. Kysymykseen mahdollisen arktisen huippukokouksen järjestämisestä hän totesi, että Suomi tukee ajatusta mutta että tämänhetkinen kansainvälinen poliittinen tilanne tekee asiasta haasteellisen. Keskustelussa todettiin myös, että arktiset parlamentaarikot ovat jo pitkään tukeneet ajatusta Arktisen neuvoston kehittämisestä varsinaiseksi kansainväliseksi järjestöksi. Todettiin myös, että parlamentaarikot olivat Whitehorsen konferenssissaan nostaneet esille kulttuuriyhteistyön merkityksen arktisen alueen kehitykselle. Komitea päätti ryhtyä selvittämään, miten kulttuuriyhteistyölle voitaisiin luoda nykyistä paremmat toimintaedellytykset myös Arktisessa neuvostossa. Neuvostossa ei ole tällä hetkellä kulttuuriasioista vastaavaa elintä. Myös Suomen bioenergiapolitiikka sai kokouksessa paljon myönteistä huomiota. Suomessa on laadittu energia- ja ilmastotiekartta vuoteen 2050 saakka. Edustaja Mirja Vehkaperä, joka on ollut tiekarttaa valmistelleen parlamentaarisen komitean jäsen, kertoi Suomen toimenpiteistä hiilen käytön vähentämiseksi ja puun käytön lisäämiseksi energian tuotannossa. Suomi yrittää panostaa myös puhtaan teknologian vientiin. Rovaniemen Arktisen keskuksen johtaja Paula Kankaanpää kertoi alkusyksyllä valmistuneesta selvityksestä EU:n arktisen tiedotuskeskuksen perustamisesta. Selvitys osoittaa, millä tavalla erillisellä 8 9

tiedotuskeskuksella voitaisiin tukea EU:n arktista politiikkaa jatkossakin. EU:n seuraava arktinen tiedonanto valmistunee keväällä 2015 ja silloin komission odotetaan ottavan kantaa myös tiedotuskeskuksen perustamiseen. Komitean kokouksen jälkeen järjestettiin turvallisuuspoliittinen seminaari, jonka puheenjohtajana toimi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen. Tapahtuman avannut puolustusministeriön valtiosihteeri Marcus Rantala piti keskustelua alueen turvallisuudesta hyödyllisenä, kun otetaan huomioon viimeaikaiset maailmanpoliittiset muutokset. Rantala viittasi myös Puolustusvoimien arktiseen osaamiseen ja mahdollisuuksiin osallistua arktiseen koulutustoimintaan. Hän katsoi myös, että ympäristöongelmissa ja talouden haasteissa tarvitaan yhteistyötä maiden välillä. Muut alustajat keskittyivät rannikkovartiostojen yhteistyön vahvistamiseen, miehittämättömien lennokkien käyttämiseen arktisella alueella sekä ympäristöpoliittisiin toimenpiteisiin alueen väestön elinolosuhteiden turvaamiseksi. Keskustelussa todettiin, että kaikkien tavoitteena on alueen säilyttäminen rauhallisena ja vakaana. Tapahtumat muualla voivat kuitenkin heijastua yhteistyöhön. Nykyistä enemmän toivottiin yhteistyötä puolustusvoimien ja siviiliviranomaisten välillä pelastustoiminnan vahvistamiseksi, ympäristövahinkojen torjumiseksi ja katastrofivalmiuden kohentamiseksi. 2.4 Arktisen alueen 11. parlamentaarikkokonferenssi Whitehorsessa Kanadassa 9. 11.9.2014 Konferenssin isännöi Kanadan parlamentin Kanada Eurooppa -ryhmän puheenjohtaja David Tilson. Parlamentti oli tehnyt valmistelut yhteistyössä konferenssin pysyvän komitean kanssa. Konferenssiin osallistui noin 50 kansanedustajaa kaikista Arktisen neuvoston jäsenmaista. Euroopan parlamentti oli ainoa täysjäsen, joka ei tällä kerralla voinut osallistua. Se ei ollut ehtinyt vaalien jälkeen vielä asettaa uutta valtuuskuntaa. Arktisen neuvoston tarkkailijamaiden parlamenteista osallistuivat Iso-Britannia, Ranska ja Singapore. Kanadan-suurlähetystöjensä kautta olivat edustettuina Italia ja Espanja. Myös alkuperäiskansojen edustajia ja Arktisen neuvoston toiminnassa mukana olevien järjestöjen tarkkailijoita oli paikalla. Kaiken kaikkiaan osanottajia oli noin sata. Suomen valtuuskuntaan kuuluivat Suomen pysyvän komitean edustajan Johanna Ojala-Niemelän lisäksi kansanedustajat Heikki Autto ja Mirja Vehkaperä. Konferenssin pääaiheet olivat kestävän infrastruktuurin kehittäminen, arktisen yhteistyön hallinto ja päätöksentekoprosessit, pohjoisten talouksien vahvistaminen sekä ympäristöpoliittiset haasteet. Erityisaiheiden keskustelut käytiin pysyvän komitean jäsenten laatimien raporttien pohjalta. Yleiskeskustelu Yleiskeskustelun alusti pysyvän komitean väistyvä puheenjohtaja Sara Olsvig Tanskasta/Grönlannista. Hän korosti toimenpiteitä vakaampien talouksien kehittämiseksi arktiselle alueelle luonnonvarojen hyödyntämisen ohella. Hän viittasi erityisesti tutkimus- ja kehitysyhteistyöhön ja totesi arktisia innovaatioita tarvittavan. Arktisen neuvoston puheenjohtaja on myös yleensä puhunut yleiskeskustelussa, mutta tällä kertaa tehtävää Kanadassa hoitava ympäristöministeri Leona Aglukkaq oli estynyt. Juuri ennen konferenssin alkua oli nimittäin yllättäen löytynyt laiva, joka oli ollut kadoksissa Sir John Franklinin tutkimusmatkasta lähtien vuodesta 1845. Kyseinen tutkimusmatka tapahtumineen on tärkeä osa Kanadan kulttuuriperintöä, ja laivan löytymisen johdosta järjestettiin tilaisuuksia sekä Ottawassa että ministerin kotipaikkakunnalla. Päivää pidettiin Kanadassa historiallisena. Yleiskeskustelussa edustaja Heikki Autto nosti esille erityisesti toimenpiteet, joilla voidaan turvata arktisen alueen asukkaiden toimeentulo sekä alueen vetovoima myös sen ulkopuolelta tuleville. Monella pohjoisella alueella väestö vähenee, vaikka talouden kehitys edellyttää työvoimaa. Keskustelussa todettiin myös, että monelta alueelta muuttavat pois varsinkin naiset. Perinteisen teollisuuden ja alkuperäiskansojen taloudellinen toiminnan säilymistä pidettiin tärkeinä. Samalla on pystyttävä kehittämään uutta ja innovatiivista sekä ympäristön huomioivaa teollista toimintaa. Ennen konferenssia oli monta viitettä siitä, että Venäjän toiminta Ukrainassa tulisi nousemaan esille keskusteluissa ja myrkyttämään kokouksen ilmapiiriä. Lopulta yksikään maa ei nostanut asiaa esille, ja konferenssi sujui hyvässä ja rakentavassa hengessä. Keskustelut erityisaiheista Pääkohdat erityisaiheista käydyistä keskusteluista on kirjattu konferenssin loppuasiakirjaan. Keskustelua kestävän infrastruktuurin kehittämisestä johti edustaja Johanna Ojala-Niemelä yhdessä yhdysvaltalaisen senaattorin Lisa Murkowskin kanssa. Kanadan edustajan Dennis Bevingtonin raportti keskittyi kaivostoiminnan kehittämiseen. Kanadassa on sekä hyviä että huonoja esimerkkejä kaivosyhtiöiden toiminnasta. Raportti korostaa, että kestävän kehityksen tulee liittyä läheisesti paikalliseen talouskehitykseen. Kaivannaisteollisuus voi tarjota pohjoisten alueiden asukkaille työtä, mutta kestävä yhteiskuntarakentaminen voi toteutua ainoastaan mikäli paikkakunnan talouselämä kokonaisuudessaan hyötyy toiminnasta. Kanadan maaalue on valtava, ja pohjoisten paikkakuntien väliset tieyhteydet ovat puutteelliset. Uusien teollisuushankkeiden käynnistäminen edellyttää tavallisesti myös uusien satamien ja uusien teiden rakentamista. Alkuvaiheessa kaikki tarvikkeet joudutaan yleensä kuljettamaan paikalle lentoteitse. Hyvin myönteisesti otettiin vastaan tieto Arctic Economic Councilin perustamisesta, jonka kehittämisessä Suomi on ollut erittäin aktiivisesti mukana. Kun Kanadan puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa ensi keväänä päättyy, talousneuvoston puheenjohtajuus siirtynee Suomelle. Edustaja Mirja Vehkaperä kiinnitti keskustelussa huomiota rajaseutuyhteistyöhön. Erityisesti energiasektorilla tarvitaan nykyistä enemmän yhteistyötä yli kansallisten rajojen. Valtioiden välisen yhteistyön lisäksi tarvitaan enemmän myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Suomen kehittynyt bioteknologia ja cleantech-osaaminen saivat myös myönteistä huomiota mm. Kanadan Dennis Bevingtonin puheenvuorossa. Edustaja Heikki Autto täydensi sitä vielä korostamalla Suomen teknologiaosaamista. Arktisen yhteistyön hallinto- ja päätöksentekoprosesseja koskevassa osuudessa puhui Kanadan hallituksen arktinen vastuuvirkamies Susan Harper. Hän kertoi Kanadan puheenjohtajuuskaudesta ja puhui hyvin yleisellä tasolla Arktisen neuvoston roolista arktisen politiikan kehittämisessä. Raportin laatija, Norjan Eirik Sivertsen korosti puheenvuorossaan lähinnä avoimen päätöksentekoprosessin merkitystä. Päätösten valmistelussa olisi otettava huomioon arktiset paikkakunnat, alkuperäiskansat, tiedeyhteisö ja elinkeinoelämä. Hän korosti myös, että arktiset alueet voivat luoda hallintomalleja, jotka voisivat toimia esimerkkeinä myös muualla maailmassa. Varsinaisessa raportissaan Sivertsen korosti YK:n meriyleissopimuksen merkitystä ja arktisten rantavaltioiden tärkeää roolia päätöksenteossa. Hän viittasi myös rantavaltioiden Grönlannissa vuonna 2008 pitämään kokoukseen (Ilulissat Declaration). Kokous sai aikanaan paljon kritiikkiä erityisesti Islannilta, mutta myös muilta arktisilta ei-rantavaltioilta Ruotsilta ja Suomelta. Talousyhteistyötä käsittelevässä keskustelussa nousi esille erityisesti toiminta paikallistasolla Alaskan ja Yukonin alueilla. Toimintaa pyritään kehittämään parantamalla infrastruktuuria ja mm. tietoverkostoja. Erittäin tärkeä hanke on myös valokaapeliyhteyden luominen Aasian ja Alaskan sekä Pohjois- Kanadan välille Luoteisväylän kautta. Paikallisella tasolla tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja erityisesti energiakulujen vähentämiseksi. Ympäristökysymyksistä keskusteltiin Venäjän liittoneuvoston edustajan Vladimir Torlopovin alustuksen jälkeen. Hän keskittyi metsien merkitykseen ja hoitoon sekä metsien eläinten suojeluun. Suomen valtuuskunnan esityksestä loppuasiakirjaan otettiin kestävän metsätalouden merkitystä korostava kohta. Loppuasiakirja Valtuuskunnat hyväksyivät konsensuspäätöksellä laajan loppuasiakirjan. Siitä neuvoteltiin työryhmässä, jossa Suomea edusti Johanna Ojala-Niemelä. Suomen valtuuskunta oli jo ennen konferenssia osallistunut aktiivisesti loppuasiakirjan valmisteluun ja tehnyt siihen esityksiä yhteistyössä suomalaisten asiantuntijoiden kanssa. Monet keskeiset kohdat oli saatu mukaan jo valmisteluvaiheessa ja loput Suomen esityksistä hyväksyttiin paikan päällä. Loppuasiakirjan suositukset on osoitettu Arktiselle neuvostolle sekä arktisen alueen maiden hallituksille ja Euroopan unionille. Asiakirjassa annetaan pysyvälle komitealle tehtäviä seuraavaksi kaudeksi ja mm. seuraavat asiat on syytä huomioida: - tuki EU:n arktisen tiedotuskeskuksen perustamiseksi Rovaniemelle (valmisteluvaiheen suositukset juuri luovutettu komissiolle) - rajaseutuyhteistyön vahvistaminen ja työvoiman liikkuvuuden edistäminen raja-alueilla - alueellisen tason huomioiminen entistä paremmin Arktisen neuvoston työssä - edelleen jatkuva tuki arktisten maiden huippukokouksen järjestämiseksi vuonna 2016, jolloin Arkti- 10 11

nen neuvosto täyttää 20 vuotta (Yhdysvallat silloin johtovuorossa, Suomen kausi 2017 alkaen) - vaihto-ohjelman kehittäminen arktisen alueen opiskelijoille ja tutkijoille - kaivannaisteollisuuden toimintaedellytyksiä vaativissa oloissa parantavien teknisten ratkaisujen kehittäminen - matkailun merkityksen huomioiminen ja yhteisten suuntaviivojen luominen sekä risteily- että muun matkailun edistämiseksi - ympäristö-, sosiaali- ja kulttuuritekijöiden yhteisten suuntaviivojen arvioiminen luonnonvarojen kestävän kehityksen varmistamiseksi. Lisäksi pysyvälle komitealle annettiin tehtäväksi selvittää edellytykset siirtyä vuosittaisiin konferensseihin. Samalla sovittiin myös, että seuraava konferenssi pidetään Venäjällä vuonna 2016. Vuotuisiin konferensseihin siirrytään näin ollen aikaisintaan vuonna 2017, jolloin on Suomen vuoro toimia isäntänä. Arktiset parlamentaarikot ovat jo aikaisemmin suosittaneet hallituksille, että Arktisen neuvoston ministerikokouksia tulisi järjestää joka vuosi. Ministerikokoukset ja arktisten parlamentaarikoiden konferenssit kulkevat käsi kädessä, joten siirtyminen vuotuisiin konferensseihin on pitkälti riippuvainen neuvoston tapahtumista. Joka tapauksessa Suomen vuoro järjestää konferenssi on viimeistään vuonna 2018. Singaporen osallistuminen ainoana aasialaisena tarkkailijamaana konferenssiin sai paljon myönteistä huomiota. Suomen valtuuskunnalla oli lyhyt kahdenvälinen kokous maan edustajien kanssa. He kiittivät Suomea tuesta tarkkailijajäsenyydelleen Arktisessa neuvostossa. Singapore haluaa seurata neuvoston toimintaa mahdollisimman hyvin ja on valmis myös tukemaan sitä. Heille tärkein kysymys on Koillisväylän kehittyminen ja sen vaikutukset Singaporen asemaan meriliikenteen solmukohtana. Aiheesta on suunnitteilla mm. kansainvälinen seminaari Singaporessa. Singaporen huolenaiheita ovat myös ilmastonmuutos ja merenpinnan nousu, joka aiheuttaa maalle suuria riskejä sadan vuoden kuluessa. Maa on kiinnostunut osallistumaan myös tutkimusyhteistyöhön ja laatimaan selvityksiä Aasialle tärkeistä asioista. Kanadan parlamentti laatii täydellisen raportin konferenssista. Lisätietoja konferenssista ja pysyvän komitean toiminnasta saa konferenssin kotisivulta www.arcticparl.org ja Kanadan parlamentin sivulta www.conferencesparl.ca/cpar11cpra. 2.5 Muu toiminta Edustaja Esko Kurvinen osallistui kahdeksannen vuotuisen Arctic Frontiers -konferenssin Policy Section -osuuteen 19. 21. tammikuuta Tromssassa. Edustajat Johanna Ojala-Niemelä ja Heikki Autto osallistuivat Suomen ja Venäjän arktisen kumppanuuden neljänteen seminaariin Rovaniemellä 11. maaliskuuta. Valtuuskunnan sihteeri osallistui Arctic Science Summit Week -tapahtumaan Helsingissä 5. 11. huhtikuuta. Eduskunnassa vieraili 16. kesäkuuta alaskalainen hallintoa ja talouselämää edustava valtuuskunta Alaska Policy and Business Leaders. Edustaja Heikki Autto edusti valtuuskuntaa Lapin yliopiston arktisen keskuksen seminaarissa Climate Change, Adaptation and Sustainability 18. marraskuuta Rovaniemellä sekä Northern Lights Corridor -seminaarissa Muoniossa 26. marraskuuta. 3. VÄLIMEREN UNIONIN PARLAMENTAARISEN YLEISKOKOUKSEN SUOMEN VALTUUSKUNNAN TOIMINTA VUONNA 2014 Suomesta Välimeren unionin parlamentaariseen yleiskokoukseen Jordaniassa osallistuivat valtuuskunnan puheenjohtaja Harri Jaskari ja varapuheenjohtaja Tom Packalén. Valtuuskunta tutustui lisäksi Kirkon ulkomaanavun toimintaan Za atrin pakolaisleirillä sekä tapasi Suomen kunniakonsulin Rakan Rshaidatin ja Arab Reporters for Investigative Journalism -järjestön toimitusjohtajan Rana Sabbaghin. Valtuuskunta on tämän ohella kokoontunut kaksi kertaa. Lisäksi puheenjohtaja Harri Jaskari kertoi ulkoasiainvaliokunnalle yleiskokouksesta. 3.1 Välimeren unionin parlamentaarisen yleiskokouksen istunto Jordaniassa 8. - 9.2.2014 Täysistunnon puheenjohtajana toimi Jordanian parlamentin puhemies Sa ad Hail al-sourouri. Puheenjohtajuus siirtyi kokouksen päätteeksi Jordanialta Portugalille ja Maria da Assunção Estevesille. Välimeriunionissa valitaan kahdeksi vuodeksi puheenjohtajuuskaksikko, joista toinen tulee EU:sta ja toinen Välimeriunionin kumppanimaista. Yleiskokouksessa käydyissä keskusteluissa nousi esille myönteisenä asiana Tunisian juuri hyväksytty uusi perustuslaki, jota voidaan pitää esimerkkinä siitä, että perinne ja nykyaika on mahdollista yhdistää. Naisten koulutuksen ja työelämään osallistumisen merkitys alueen maiden kehitykselle oli vahvasti esillä. Syyrian sisällissodan aiheuttama pakolaistilanne erityisesti naapurimaissa oli Lähi-idän rauhanprosessin ohella aiheena täysistuntokeskustelussa. Pakolaisten vastaanottamisesta aiheutuu merkittäviä kustannuksia ja sillä on syvällisiä demokraattisia, poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia vastaanottajamaissa. Pakolaiset ja maiden väestö kamppailevat niukoista varoista, mistä seuraa jännitteitä. YK:n pakolaisjärjestön aluejohtaja korosti, että tuen pitää perustua jatkuvuuteen ja vastata pidemmän aikavälin tarpeisiin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lapsiin. Inhimillinen turvallisuus (human security) ja kehitys ovat alueella eri raiteilla. Nämä lähestymistavat tulisi Jordanian mielestä yhdistää. Tarvitaan faktoja ja osaamista todellisen kehityksen aikaansaamiseksi. Keskustelua hallitsevat kovan turvallisuuden kysymykset. Täytyy löytää sopiva tapa lähestyä turvallisuutta kokonaisvaltaisesti aluenäkökulmasta. Matkalla vieraillulla Za atrin pakolaisleirillä Kirkon Ulkomaanavun työn kohderyhmänä ovat 15 24-vuotiaat nuoret. Tämä ryhmä jää helposti väliinputoajaksi leireillä. Ulkomaanapu järjestää heille taitoopetusta ja liikuntaa, esimerkkeinä valtuuskunta tutustui mm. tyttöjen näytelmäkerhoon, poikien sirkustunnille ja IT-taitojen opetukseen. 12 13

4. AASIAN JA EUROOPAN PARLAMENTAARISEN KOKOUKSEN (ASEP) SUOMEN VALTUUSKUNNAN TOIMINTA VUONNA 2014 ASEP-kokous (Asia - Europe Parliamentary Partnership Meeting) toimii ASEM-yhteistyön parlamentaarisena ulottuvuutena. ASEP-kokouksiin osallistuvat ASEM-maiden parlamentit ja Euroopan parlamentti. Kokouksissa laadittavalla julkilausumalla on tärkeä rooli toiminnassa. Suomen ASEP-valtuuskunnan tehtävä on seurata kansallisella tasolla, miten asiakirjaa toteutetaan sekä tehdä aloitteita Aasia Eurooppa -yhteistyön kehittämiseksi. Lisäksi valtuuskunta osallistuu aktiivisesti aina seuraavan ASEP-kokouksen ja julkilausuman valmisteluihin. Vuoden 2014 kokous pidettiin Roomassa, ja vuoden 2016 kokouksen järjestää Mongolia. Valtuuskunta edistää ASEM ASEP -yhteistyötä järjestämällä kuulemistilaisuuksia ASEM-työn etenemisestä eri sektoreilla. Keskeistä toiminnassa oli valmistautuminen Rooman ASEP-kokoukseen sekä ASEP ASEM -yhteistyön vahvistaminen Suomessa ja yleisemminkin Euroopassa. Valtuuskunta on keskittynyt erityisesti kansalaisjärjestöjen, hallinnon ja talouselämän yhteistyöverkoston vahvistamiseen sekä pyrkinyt edistämään varsinkin Euroopan maiden osallistumista nykyistä paremmin ASEP-toimintaan. Lisäksi valtuuskunta on pyrkinyt huolehtimaan siitä, että Suomen osaamista erityisesti koulutus-, kulttuuri- ja sosiaalisektoreilla sekä maa- ja metsätalouden alalla tuodaan esille. 4.1 Suomen valtuuskunnan kokoukset ja keskustelutilaisuudet Valtuuskunta järjesti 23. huhtikuuta keskustelutilaisuuden ASEM ASEP -yhteistyö-verkostolleen, johon kuuluu viitisentoista keskeisten ministeriöiden, kansalaisjärjestöjen, tutkimusalan ja elinkeinoelämän edustajaa. Keskustelua alusti suurlähettiläs Antti Kuosmanen ulkoasiainministeriön Aasian ja Oseanian yksiköstä. Hän viittasi erityisesti tulevaan ASEM-huippukokoukseen sekä edellytyksiin ottaa valmistelutyössä huomioon Suomen kokemukset vastaavasta kokouksesta. Keskustelussa pyrittiin pohtimaan asioita, joita Suomen ASEP-valtuuskunta voisi edistää syksyn ASEP-kokouksessa. Tärkeinä pidettiin mm. kulttuuriyhteistyön ja Aasia Eurooppa -kulttuurirahaston toiminnan vahvistamista, kansalaisyhteiskunnan vahvistamista monessa jäsenmaassa, teknologiayhteistyötä sekä edellytyksiä vahvistaa ASEM ASEP -toimintaa yleisellä tasolla ottaen huomioon, että ASEP tulee vuonna 2016 toimineeksi 20 vuotta. Asioiden käsittely jatkui valtuuskunnan kokouksessa 24. kesäkuuta, jolloin valtuuskunta keskusteli tulevan ASEP-kokouksen ohjelmasta. Valmistelut olivat sujuneet hyvässä yhteistyössä Italian parlamentin kanssa. Isäntämaan toivomuksesta Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja toimi ASEP-kokouksen toisen teemakeskustelun puheenjohtajana. Aiheena oli kestävä kehitys ja ruokaturvallisuus. Valtuuskunta järjesti toisen seminaariluonteisen kokouksen ASEM ASEP -yhteis-työverkostonsa kanssa 26. syyskuuta. Suurlähettiläs Antti Kuosmanen alusti myös sillä kertaa ASEMin Milanonhuippukokouksen aiheista. Keskustelut ASEMin laajentamisesta sekä edellytyksistä kehittää toimintaa jatkuivat. Toiminnan varsinaista luonnetta ei kuitenkaan ole tarkoitus muuttaa. Suomi tulisi ottamaan esille erityisesti kysymyksiä, jotka liittyvät puhtaaseen teknologiaan, arktiseen yhteistyöhön ja energiaturvallisuuteen. Kokouksen ilmapiiriin liittyvä suuri kysymys oli Venäjän toiminta Ukrainassa. Syyskuun seminaarissa suhtauduttiin myönteisesti edellytyksiin vahvistaa eri toimenpitein ASEMyhteistyötä. Aasia Eurooppa -kulttuurirahastoa ASEFia pidettiin tässä yhteydessä tärkeänä. Keskustelussa viitattiin myös Suomen tutkimushankkeeseen, joka liittyi vuoden 2006 ASEM-kokoukseen ja jossa yritettiin hahmotella myös mahdollisuuksia kehittää ASEM-toimintaa. Todettiin, että parlamentaarinen ulottuvuus tuo lisäarvoa ASEM-toiminnalle ja että Suomen tulisi edistää ASEPin toimintaa. Alueellisen yhteistyön vahvistamista Aasian sisällä pidettiin myös tärkeänä. Myös ASEP-julkilausuman luonnoksesta keskusteltiin ja todettiin, että Suomi voisi tehdä lisäehdotuksia puhtaan teknologian edistämisestä, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin roolien vahvistamisesta ympäristön suojelussa sekä ASEPin rakenteiden vahvistamisesta toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Valtuuskunta piti vielä 2. lokakuuta valmistelukokouksen ennen Rooman ASEP-kokousta. Kokouksessa vahvistettiin jäsenten välistä työnjakoa sekä täsmennettiin valtuuskunnan muutosehdotukset ASEPloppuasiakirjaan. Kokouksessaan 9. joulukuuta valtuuskunta arvioi Rooman ASEP-kokousta sekä sai raportin ASEMhuippukokouksesta. Suurlähettiläs Antti Kuosmanen totesi, että ASEM-maat olivat osallistuneet huippukokoukseen erittäin hyvin. Kokouksessa oli järjestetty myös erillinen tilaisuus, jossa ASEPin, AEPF:n (Asia - Europe People s Forum) ja AEBF:n (Asia - Europe Business Forum) edustajat saivat esitellä valtionpäämiehille omien kokoustensa tulokset. Näin palattiin Suomen puheenjohtajuuskaudellaan aloittamaan käytäntöön. Valtuuskunta piti toivottavana, että tämä ohjelmakohta olisi jatkossakin mukana, silloinkin kun kokoukset pidetään Aasiassa. Kiina oli huolehtinut ASEM-kokouksessa hyvin selkeästi siitä, että Etelä-Kiinan meren aluekiistoja ei mainita päätöslauselmissa, kun taas Venäjä oli suhtautunut avoimemmin Ukrainan tilanteesta keskustelemiseen. Suomen kannalta myönteistä oli ollut puhtaan teknologian saaminen päätöslauselmiin. Thaimaassa on tarkoitus järjestää keväällä 2015 symposium edellytyksistä vahvistaa ASEMin toimintaa tulevaisuudessa. Ajankohtaisia kysymyksiä ovat mm. jäsenmäärän lisääminen sekä ehdotus uusista ayliikkeelle ja nuorisolle suunnatuista oheisfoorumeista. Konkreettiset esitykset pyritään valmistelemaan syksyyn 2016 mennessä, jolloin järjestetään ASEMin 20-vuotisjuhlakokous Mongoliassa. Valtuuskunta piti hyvin myönteisenä sitä, että kaikki maat ja erityisesti Euroopan maat, olivat osallistuneet hyvin Italiassa järjestettyihin kokouksiin. Todettiin myös, että molemmat kokoukset ovat tärkeitä keskustelufoorumeja ja että se on toiminnalle riittävän hyvä tavoite. Varsinkin ASEPin toimintaa voidaan kuitenkin edistää perustamalla työryhmä toimimaan varsinaisten kokousten välillä ja huolehtimaan toiminnan jatkuvuudesta. Ryhmän perustaminen on ollut Suomen valtuuskunnan pitkäaikainen tavoite, ja Rooman ASEP-kokouksessa Euroopan parlamentti tekikin siitä konkreettisen esityksen. 4.2 Kahdeksas ASEP -kokous Roomassa 6. 7.10.2014 Italian parlamentin isännöimään kahdeksanteen ASEP-kokoukseen osallistui noin 250 kansanedustajaa ja virkamiestä 40 maasta. Suomea edustivat eduskunnan ASEP-val-tuuskunnan puheenjohtaja Aila Paloniemi ja jäsen Maria Tolppanen. Suomesta osallistui lisäksi tutkija Silja Keva Turun yliopistosta. ASEP-kokouksen perusohjelmaan kuuluu kaksi varsinaista istuntoa ja kaksi teemakeskustelua. Yleisteemat olivat parlamenttien rooli Eurooppa Aasia -vuoropuhelussa sekä kestävä kehitys ja hyvän hallinnon kehittäminen. Teemakokousten varsinaiset aiheet olivat talouspolitiikan rakenteet sekä kestävä kehitys ja ruokaturvallisuus. Edustaja Paloniemi toimi ruokaturvakeskustelun toisena puheenjohtajana, mikä oli selkeä saavutus ja osoitus eduskunnan aktiivisesta ja johdonmukaisesta osallistumisesta ASEP-toimintaan. Yleisistunnossa puhuivat Italian parlamentin molempien kamarien puhemiehet sekä edellisen kokouksen isäntämaan Laosin parlamentin varapuhemies. Toisessa istunnossa osanottajilla oli mahdollisuus kommentoida teemakeskusteluja, ja päätteeksi hyväksyttiin julkilausuma. Avauspuheenvuoroissa huomioitiin erityisesti viime vuosina tapahtunut ASEP-toiminnan vahvistuminen. Lähes kaikki jäsenparlamentit osallistuivatkin kokoukseen, myös uudet eurooppalaiset jäsenmaat Norja ja Sveitsi. Uutena tarkkailijana oli mukana Kazakstan. Sekä se että Kroatia saivat Milanossa ASEM-jäsenyyden ja voivat näin ollen osallistua täysjäseninä seuraavaan ASEP-kokoukseen. Yleisesti ottaen ohjelma rakentui perinteisesti hyvin tasapuolisesti, alustajia oli sekä Euroopasta että Aasiasta. Myös puheenjohtajat ja raportoijat tulevat aina tasapuolisesti kummastakin maanosasta. Konsensuksella saatiin aikaan kokouksen varsinaisiin teemoihin keskittyvä deklaraatio, johon Suomen valtuuskunta sai keskeisimmät tavoitteensa. Kestävä kehitys ja ruokaturvallisuus Avauspuheenvuorossaan ruokaturvallisuutta ja kestävää kehitystä käsittelevässä keskustelussa edustaja Aila Paloniemi piti tärkeänä, että ASEP kiinnittää jatkossakin huomiota näihin. Hän totesi ruokaturvallisuuden olevan hyvin riippuvainen tasapuolisesta ja kestävästä oikeudesta maahan ja veteen. Maatalous on edelleen tärkein työllistävä sektori 14 15