1 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET RIKOSOIKEUS/Aineopinnot STRAFFRÄTT/Ämnesstudier OTK/JK 2.5.2006 Kysymysten 4-7 vastaustila on rajoitettu kahteen sivuun kysymystä kohden. Kysymysten 1-3 vastaustila on rajoittamaton, mutta suositellaan, ettei minkään vastauksen pituus ylittäisi yhtä (neljän sivun) arkkia. Ne, jotka täydentävät ruotsalaista Juk-tutkintoa vastaavat kysymyksiin 1-3. Suoritetut luentokuulustelut vapauttavat vastaamasta kysymyksiin seuraavasti: - kevätlukukaudella 2003 tai myöhemmin suoritettu rikosoikeuden seuraamusjärjestelmän luentosarja: kysymys 3 -kevätlukukaudella 2003 tai myöhemmin suoritettu kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarja: kysymys 6 -kevätlukukaudella 2003 tai myöhemmin suoritettu rikosoikeuden aineopintoluennot, aktiiviset oikeustapausharjoitukset tai Tvärminnen kurssi: kysymys 7 Luentokuulusteluja suorittaneiden tulee jättää asianomaiseen pinoon vastauspaperi, josta ilmenevät kuulustelun suoritusaika ja saadut pisteet. * * * Varje fråga besvaras på separat ark. Texta tydligt ditt namn på varje svarspapper. Svarsutrymmet för frågorna 4-7 är begränsat till två sidor per fråga. Svarsutrymmet för frågorna 1-3 är obegränsat, men det rekommenderas att svarslängden inte överstiger ett (fyra sidors) ark per fråga. De som kompletterar svensk JK-examen svarar på frågorna 1-3. Avlagda föreläsningsförhör befriar från att besvara frågor enligt följande: - under vårterminen 2003 eller senare avlagd föreläsningsserie om straffrättens påföljdssystem: fråga 3 -under vårterminen 2003 eller senare avlagd föreläsningsserie i kriminologi och kriminalpolitik: fråga 6 -under vårterminen 2003 eller senare avlagd föreläsningsserie i straffrättens ämnesstudier, rättsfallsövningar i straffrätt eller kursen i Tvärminne: fråga 7 De som avlagt föreläsningsförhör skall i vederbörande svarshög inlämna ett svarspapper, varav framgår när kursen avlagts samt erhållna poäng.
2 1. Työrikosasiassa yleisessä alioikeudessa virallisen syyttäjän ja huoltomies A:n asianomistajana ajamaa syytettä käsiteltäessä esitettiin näiden kantajien puolesta seuraavaa: Teknikko B oli toimiessaan Oy X:n vaneritehtaan liimausosaston vastuunalaisena työnjohtajana ryhtynyt johtamaan osaston kolmospuristimen syöttönosturin tiivisteessä todetun vuodon korjaustyötä kehottamalla A:ta ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin vian korjaamiseksi. A:n ryhdyttyä korjaustyöhön yksi syöttönosturi oli nostettu puutukien varaan. Kun tällöin oli irrotettu syöttönosturin tiivisteitä B:n hoitaessa katkaisijoita käyttämällä syöttönosturin ylösnostamisen, oli nosturi sylinteriin lasketun paineen johdosta noussut jonkin verran ylös irroten tukipuista, mutta yhtäkkiä pudonnut ohjausholkin katkeamisen takia alaspäin, jolloin toinen tukipuu oli päässyt kaatumaan ja nosturi oli pudonnut ala-asentoon seurauksin, että nosturin alla ollut A oli jäänyt puristukseen saaden rintakehän puristusvamman, kylkiluiden murtuman ja aivovaurion. Syytteen perusteluina esitettiin, ettei korjaustyössä ollut käytetty nosturin tukemiseen sitä varten teräsputkesta valmistettuja tukia. B:n tehtäviin tehtaan liimausosaston vastuunalaisena työnjohtajana oli mm. kuulunut ilmoittaa osastolla ilmenneistä teknisistä vioista ja häiriöistä tehtaan korjaamoon. Korjaamon asianomaisen korjausmestarin tehtäviin oli puolestaan kuulunut vastata alueellaan kaikesta korjaustoiminnasta mm. valvomalla, että koneiden suojalaitteet olivat asianmukaisesti paikoillaan ja kunnossa sekä että työturvallisuudesta annettuja ohjeita noudatettiin kaikessa kunnossapitoon liittyvässä toiminnassa. Mikäli kysymyksessä oli korjaustyö, jossa korjaamon työnjohtaja ei ollut paikalla, korjaamon työnjohdon oli annettujen ohjeiden mukaan pitänyt antaa asianomaisen tuotanto-osaston työnjohdolle korjaustyötä suorittavan asentajan nimi, jolloin tämän asentajan oli tullut määrätä ja vastata ainoana henkilönä kulloinkin kysymyksessä olleen koneen käynnistämisestä. B oli ilmoittanut nyt kysymyksessä olleesta viasta korjaamon huoltomiehenä toimineelle A:lle ja A oli esimiehensä, korjausmestari C:n tavatessaan ilmoittanut tälle viasta. Korjausmestari C oli sen jälkeen antanut A:lle ohjeita korjaustyöstä ja määrännyt hänelle apulaisen työn suoritukseen. A oli kuitenkin ryhtynyt korjaustyöhön odottamatta siihen apulaisen saapumista. Liimausosastolla olisivat olleet käytettävissä nosturin tukemista varten korjaustyön aikana asianmukaiset teräsputkesta valmistetut tuet. Näiden tukien olemassaolosta olivat A, B ja C olleet tietoisia ennen korjaustyöhön ryhtymistä. A oli ollut B:tä paremmin perillä korjaustyöhön liittyvistä seikoista, ja molemmat olivat tienneet teräsputkesta valmistettujen tukien käyttämistä koskevasta määräyksestä. Arvioi edellytyksiä saattaa B ja korjausmestari C rikosoikeudelliseen vastuuseen kuvatusta menettelystä ja sen seurauksista. Asiaa on arvioitava säädösaineiston sekä rikosoikeudellista tuottamusta, laiminlyöntiä ja rikosvastuun kohdentamista koskevien yleisten periaatteiden pohjalta (Fränden oppikirjaan tukeutuen). Rikosoikeus-kirjan työrikosluku ei kuulu tenttivaatimuksiin. 1. Då man i allmän underrätt handlade ett arbetsbrottsärende på åtal av den allmänna åklagaren och målsäganden, servicemannen A, anförde käranden följande. Tekniker B hade då han verkade som ansvarig arbetsledare på limningsavdelningen vid fanérfabriken Ab X, börjat leda ett reparationsarbete med att uppmana A att vidta nödvändiga åtgärder för att reparera felet. Felet orsakades av ett konstaterat läckage i en packning i matarkranen till press nummer tre på avdelningen. När A påbörjade reparationsarbetet hade
3 matarkranen lyfts på trästöd. När man därvid lösgjorde matarkranens packning och B med hjälp av en avbrytare skötte upplyftandet av matarkranen, hade kranen p.g.a. insläppt tryck i cylindern stigit en aning så att den inte längre vilade på trästöden. Plötsligt, p.g.a. att styrningsholken brustit, hade kranen fallit nedåt varvid det ena trästödet fallit omkull och kranen hade fallit i underläge. Följden var att A, som befann sig under kranen, kommit i kläm och ådragit sig en inklämd bröstkorg, revbensbrott och en hjärnskada. Som motivering till åtalet anfördes att man i reparationsarbetet inte hade stött kranen med stöd för detta ändamål tillverkade av stålrör. Till B:s uppgifter som ansvarig arbetsledare på limningsavdelningen hörde bl.a. att meddela fabrikens reparationsverkstad om fel och störningar som framkommit på avdelningen. Vederbörande reparationsmästare vid verkstaden hade för sin del haft till uppgift att på sitt område ansvara för all underhållsverksamhet, bl.a. genom att övervaka att maskinernas skyddordningar sakenligt fanns på plats och var i skick, samt att de föreskrifter som givits om arbetsskyddet följdes i all verksamhet som anknöt till reparationer. Om det var fråga om ett reparationsarbete där verkstadens arbetsledare inte var på plats var verkstadens ledning enligt givna direktiv skyldig att meddela vederbörande produktionsavdelnings arbetsledning namnet på den montör som skötte reparationsarbetet, varvid denna person som enda person bestämde om och ansvarade för igångsättandet av maskinen ifråga. B hade anmält det aktuella felet till A, som verkade som serviceman på verkstaden, och A hade när han träffade sin förman, reparationsmästare C, meddelat denne om felet. Reparationsmästare C hade därefter gett A direktiv om reparationsarbetet och förordnat honom en medhjälpare för utförandet av arbetet. A hade dock inlett reparationsarbetet utan att vänta på att medhjälparen anlände. Sakenliga av stålrör tillverkade stöd för kranen hade funnits tillgängliga på limningsavdelningen under reparationsavdelningen. A, B och C hade varit medvetna om existensen av dessa stöd innan reparationsarbetet inleddes. A hade varit bättre insatt i de omständigheter som berörde reparationsarbetet än B och båda hade varit medvetna om direktivet gällande användningen av de av stålrör tillverkade stöden. Bedöm förutsättningarna för att B och reparationsmästare C skall kunna dömas till straffrättsligt ansvar för det beskrivna förfarandet och dess följder. Saken bör bedömas utifrån författningsmaterialet och de allmänna principerna om straffrättsligt vållande, underlåtenhet och fördelning av straffansvar (genom att använda Frändes lärobok). Rikosoikeus-bokens avsnitt om arbetsskyddsbrott hör inte till tentamensfordringarna.
4 2. Kissa Nöpö inhosi tulla jätetyksi yksin. Sitä tapahtui valitettavasti aika usein, koska Nöpön omistaja, oik.yo Lotta harjoitteli kovaa Helsinki City maratonia varten samaan aikaan kun hän luki rikoksen tenttiin. Eräänä perjantai-iltana Lotta katsoi lukeneensa riittävästi yllytyksestä ja lähti ulos kevätiltaan. Tämä ei miellyttänyt Nöpöä lainkaan. Heti kun rivitalohuoneiston ulko-ovi suljettiin, se aloitti äänekkään ja jatkuvan naukumisen. Melu herätti Sepon, joka asui Lotan seinänaapurina. Seppo oli lepäämässä rasittavan ulkomaanmatkan jälkeen, ja hän vimmastui kohta serenaadiin. Hän puki vaatteet ylleen, meni ulos, hyppäsi Lotan rivitaloasuntoon kuuluvaa pientä nurmikkoa ympäröivän pensasaidan yli ja alkoi kolkuttaa huoneistoon johtavaan terassinoveen. Ovessa oli lasiosa ja hetken kuluttua lasi meni rikki. Vihoissaan hän tuli kolkuttaneeksi hiukan liian kovaa. Kun lasi särkyi, Seppo huomasi, että hän saattoi mennä huoneistoon, mikä hänen mielestään oli tarpeellista, jotta naukuminen saataisiin loppumaan. Kun Nöpö näki Sepon vihaisen hahmon, se piti viisaimpana livahtaa tiehensä avoinna olevan terassinoven kautta. Valitettavasti seikkailu päättyi Nöpön kannalta huonosti. Kissa jäi myöhemmin illalla Pertin ajaman henkilöauton alle. Tämä ei pitänyt kissoista eikä välittänyt pysähtyä ja katsoa, kuinka Nöpön oli käynyt. Jälkeenpäin voitiin todeta, että eläinlääkärin nopea apu olisi pelastanut Nöpön hengen. Sisällä huoneistossa Seppo oli löytänyt sikarivaraston, joka kuului Lotan poikaystävälle. Hän sytytti yhden sikarin ja heitti palavan tulitikun läheiseen paperikoriin ja poistui jatkaakseen uniaan. Jonkin ajan kuluttua hän heräsi savun hajuun ja huomasi, että palokunta oli sammuttamassa tulipaloa Lotan huoneistossa. Seuranneessa poliisikuulustelussa Seppo kertoi totuudenvastaisesti, että hän oli illalla tuntenut savun hajua ja olettanut, että Lotta oli unohtanut sammuttaa hellan lähtiessään yhdelle järjettömistä harjoituslenkeistään. Kuinka tapausta on rikosoikeudellisesti arvioitava? Anna perusteltu vastaus. (10 p) 2. Katten Nöpö avskydde att bli lämnad ensam. Det hände tyvärr ganska ofta eftersom Nöpös ägare, jur.stud. Lotta, hårdtränade inför Helsinki City maraton samtidigt som hon läste på straffens tent. En fredagskväll ansåg sig Lotta ha läst tillräckligt om anstiftan och gav sig ut i vårkvällen. Detta föll inte alls Nöpö i smaken. Genast när ytterdörren till radhuslägenheten stängdes inledde han ett högljutt och ihållande jamande. Oljudet väckte Seppo, som bodde vägg i vägg med Lotta. Seppo höll på att vila ut efter en ansträngande utlandsresa och blev efter ett tag rosenrasande på serenaden. Han klädde på sig, gick ut, hoppade över häcken som omgärdade den lilla gräsmatta som hörde till Lottas radhuslägenhet och började banka på den terassdörr som ledde in till lägenheten. Dörren hade en glasdel och efter ett tag gick glaset sönder. På grund av ilskan kom han att banka något för kraftigt. När glaset splittrades märkte Seppo att han kunde komma in i lägenheten, något som enligt honom behövdes för att få slut på jamandet. När Nöpö såg Seppos uppretade gestalt fann han det klokast att smita ut genom den öppna terassdörren. Tyvärr slutade äventyret illa för Nöpö. Katten blev senare under kvällen påkörd av en personbil som framfördes av Pertti. Denne ogillade katter och brydde sig inte om att stanna och se efter hur det hade gått för Nöpö. I efterhand kunde det konstateras att ett snabbt veterinäringripande hade räddat Nöpös liv. Inne i lägenheten hade Seppo hittat ett cigarrförråd som tillhörde Lottas pojkvän. Han tände en cigarr och kastade den brinnande tändstickan i en närliggande papperskorg samt avlägsnade sig för att fortsätta sovandet. Efter ett tag vaknade han av röklukt och märkte att brandkåren höll på att släcka en eldsvåda i Lottas lägenhet. I det efterföljande polisförhöret berättade Seppo i strid med sanningen att han hade känt röklukt och antagit att Lotta hade glömt att släcka spisen när hon gav sig ut på ett av sina meningslösa träningspass. Hur skall fallet straffrättsligt bedömas? Ge ett motiverat svar. (10 p)
5 3. A (synt. 6.6.1980) tuomitaan tänään 2.5.2006 Helsingin KO:ssa 1) vahingonteosta (tehty 15.12.2005) ja 2) törkeän pahoinpitelyn yrityksestä (tehty 20.1.2006). Syytteet näistä rikoksista on nostettu 4.4.2006. Asiakirjoista käy ilmi, että A on aikaisemmin tuomittu Helsingin KO:ssa lainvoimaisesti 3) 20.10.2004 varkaudesta (tehty 1.7.2004) 3 kk vankeutta, joka oli määrätty ehdolliseksi 31.12.2005 päättyvin koeajoin ja 4) 21.2.2006 moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta (tehty 8.12.2005) 60 vrk vankeutta, joka oli määrätty ehdolliseksi 30.6.2007 päättyvin koeajoin. Miten KO:n tulee tänään 2.5.2006 suhtautua A:n aikaisempiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin? Minkälaisia yhteisiä sakko- tai vankeusrangaistuksia A:lle on tänään mahdollista tuomita? Tee selkoa eri vaihtoehdoista! Esitä tapaukseen soveltuvat rangaistusasteikot sekä yksittäisten rikosten että yhteisten vankeus- ja sakkorangaistusten osalta! Perusteltu vastaus. (10 p) 3. A (född 6.6.1980) döms i dag 2.5.2006 i Helsingfors TR för: 1) skadegörelse (begånget 15.12.2005) och 2) försök till grov misshandel (begången 20.1.2006). Åtal för dessa brott har väckts 4.4.2006. Ur handlingarna framgår att A tidigare i Helsingfors TR har dömts medelst laga kraftvunnen dom 3) 20.10.2004 för stöld (begången 1.7.2004) till 3 månader fängelse, som förordnades villkorligt med en prövotid som upphörde 31.12.2005, och 4) 21.2.2006 för bruksstöld av motordrivet fortskaffningsmedel (begången 8.12.2005) till 60 dagar fängelse som förordnades villkorligt med en prövotid som upphörde 30.6.2007. Hur skall TR i dag 2.5.2006 förhålla sig till A:s tidigare villkorliga fängelsestraff? Vilka gemensamma bötes- och fängelsestraff är det i dag möjligt att ådöma A? Redogör för olika alternativ! Redogör för de olika straffskalor som kan tillämpas i fallet, både med avseende på de enskilda brotten och de gemensamma fängelse- och bötesstraffen! Motiverat svar. (10 p) 4. Välillinen tekeminen. (10 p) 4. Medelbart gärningsmannaskap (10 p) 5. Lainkonkurrenssi. (10 p) 5. Lagkonkurrens (10 p)
6 Niille, jotka eivät ole hyväksytysti suorittaneet kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarjaa (tutkintovaatimusten kohta 2): För dem som inte med godkänt betyg avlagt föreläsningsserien i kriminologi och kriminalpolitik (punkt 2 i examensfordringarna): 6. Tee selkoa sosiaalisen oppimisen teorian (Social Learning Theory) pääpiirteistä Akersin mukaan. (10 p) 6. Redogör för huvuddragen i teorin om social inlärning (Social Learning Theory) enligt Akers (10 p) Niille, jotka eivät ole hyväksytysti suorittaneet rikosoikeudessa aineopintoluentosarjaa tai oikeustapausharjoituksia (tutkintovaatimusten kohta 1): För dem som inte med godkänt betyg avlagt föreläsningsserien i straffrättens ämnesstudier eller rättsfallsövningar i straffrätt (punkt 1 i examensfordringarna): 7. Tee selkoa Fletcherin esityksestä luvussa Substance versus Procedure. (10 p) 7. Redogör för Fletchers framställning om Substance versus Procedure (10 p) Tulokset maanantaina 22.5.2006 klo 14.00 Resultaten måndagen 22.5.2006 kl. 14.00
7 Mallivastaukset / Modellsvar Rikosoikeuden aineopintotentti 2.5.2006. Tapaustehtävä 1 (R. Lahti) I Yleistä Tehtävä koski työrikosasiaa, ja vastattavia asioita oli rajattu. Rikosoikeus-oppikirjan työrikosluku ei kuulu luettavaan tenttikirjallisuuteen. Vastausten painopisteen tuli olla rikosvastuun yleisten edellytysten käsittelyssä. Sanotusta rajauksesta huolimatta hyvin monet vastaukset olivat tarpeettoman vuolassanaisia ja niistä oli vaikeaa muodostaa vastaajan selkeää kantaa tehtävässä merkityksellisiin rikosoikeuden soveltamisongelmiin. Vastauksen johdonmukaisuuteen ja selkeyteen sekä analyyttiseen esitystapaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Vastauksessa käsiteltäviä asioita kannattaa myös erotella jäsennyksin, esimerkiksi otsikoin ja numeroinnein. Tehtävän myös sen tosiasiakuvauksen pohjana oli ennakkopäätöksellä KKO 1978 II 18 ratkaistu todellinen tapaus, jonka otsikko kuuluu näin: Työnjohtajaa vastaan nostettu syyte työturvallisuudesta annettujen määräysten rikkomisesta hylättiin, koska hänen tehtäviinsä ei vahingon sattuessa kuulunut sanottujen määräysten noudattamisen valvonta, mutta hänet tuomittiin rangaistukseen ruumiinvamman tuottamuksesta, koska hän oli ryhtynyt avustamaan korjaustyössä, vaikka hän oli havainnut korjaustyön vaatimien tukilaitteiden käytön laiminlyödyksi. (Ään. 4 1; vähemmistö olisi hylännyt syytteen.) Ennakkopäätöksen tarkoittamaa työnjohtajaa vastaa tehtävässä B. Tehtävän C:tä vastaan ei ollut nostettu syytettä. Mainitun ennakkopäätöksen antamisen jälkeen oikeustila on muuttunut, joskaan ei tehtävän ratkaisun kannalta oleellisissa kohdin: rikoslakiin (RL) on sisällytty työrikosluku (RL 47 luku; 578/1995), uudistettu RL 21 luku (578/1995) ja on annettu uusi työturvallisuuslaki (738/2002). Huomattakoon, että työturvallisuusrikokseen (RL 47:1) sovelletaan nykyään oikeushenkilön rangaistusvastuuta (RL 47:9; 61/2003), mutta tätä problematiikkaa ei tehtävässä edellytetty käsiteltävän. Tehtävän keskeiset oikeusongelmat koskevat, 1) onko tapauksessa syyllistytty työturvallisuusrikokseen, 2) onko sen lisäksi tai sijasta syyllistytty vammantuottamukseen (RL 21:10) tai jopa törkeään vammantuottamukseen (RL 21:11) ja 3) miten mahdollinen rikosvastuu kohdentuu B:n ja C:n kesken. Edelleen on tullut pohtia 4) A:n oman myötävaikutuksen merkitystä rikosvastuun ja sanktioiden kannalta. II Työturvallisuusrikos vai ei ja kehen vastuu siitä kohdentuu? RL 47:1:stä on luettavissa, että työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistöntekijät rajaavat 1) tekijänvastuussa olevien piiriä (työnantaja tai tämän edustaja) ja 2) työturvallisuusmääräyksen käsitesisältöä sekä edellyttävät 3) työturvallisuusmääräysten vastaisen olotilan aikaansaamista tai sen jatkumista. Työturvallisuusmääräysten sekä työnantajan ja hänen edustajansa määritelmät ovat RL 47:8:ssa ja vastuun kohdentumista koskeva säännös RL 47:7:ssä.
8 Vastauksissa on tullut problematisoida, onko B työnantajan edustaja eli hänen sijastaan työtä johtava tai valvova. RL 47:7:n mukaan olennaista on, kenen velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. KKO 1978 II 18:ssa katsottiin, ettei B ollut toiminut korjaustyön työnjohtajana, jolle vastuu työturvallisuudesta annettujen määräysten noudattamisesta korjaustyössä oli kuulunut. Hän ei siten saattanut työnantajan edustajana syyllistyä noiden määräysten rikkomiseen. Korjausmestari C:llä on riidattomasti työnantajan edustajan asema. Sitä, onko tapauksessa rikottu sitovia työturvallisuusmääräyksiä, on joissakin vastauksissa kyseenalaistettu, koska tehtävän kuvauksessa puhutaan osaksi työturvallisuudesta annetuista ohjeista. Työturvallisuusmääräyksiä ovat muun ohessa työturvallisuuslakiin sisältyvät määräykset. TyöturvallisuusL 41 :ssä on yleissäännös koneiden, työvälineiden ja muiden laitteiden käytöstä, ja sen mukaan mm. tarpeellisista suojalaitteista on huolehdittava eikä niiden käyttö saa aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöille eivätkä korjaustilanteet saa aiheuttaa näille vaaraa tai haittaa. Ts. lainsäännöksistä itsestään johtuu oikeudellisia velvollisuuksia. Tehtävän kuvauksessa todetaan C:n tehtäviin kuuluneen vastata kaikesta korjaustoiminnasta mm. valvomalla, että koneiden suojalaitteet ovat paikoillaan ja kunnossa. Siten C:n olisi tullut valvoa mm., että teräsputkesta valmistettuja tukia käytettiin puisten tukien sijasta. Se, että C oli antanut A:lle ohjeita korjaustyöstä ja määrännyt hänelle apulaisen, ei varmaankaan ole riittänyt asianmukaisen valvonnan toteuttamiseksi. Tekotapa lienee luontevimmin juuri se, että C oli laiminlyönyt valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä ja siten aiheuttanut työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden (ks. RL 47:1.1:n 2 k.). III Vammantuottamus vai ei ja kehen vastuu siitä kohdentuu? Työturvallisuuslaissa säädetyn velvollisuuden laiminlyödessään työnantajan edustajan asemassa oleva korjausmestari C on ottanut kielletyn riskin suhteessa A:lle syntyneeseen vammaan, vaikka huoltomies A itse ryhtyi korjaustyöhön ilman teräsputkien antamaa tukea (ks. vastaavasta esimerkistä Frände, Yleinen rikosoikeus, 2005, s. 101). Vastuu seurauksesta edellyttää, että kyseinen henkilö on vastuuasemassa työhön kuuluvien kielletyn riskin suhteen (ibid. s. 243). Näin on C:n osalta riidatta asian laita. Riskinoton on oltava myös relevanttia seurauksen syntymiselle (ibid. s. 109 111), ja oikeuskäytännössä asetetaan usein myös erikseen seurauksen ennalta-arvattavuuden vaatimus (vrt. ibid. s. 111 114). Fränden mukaan ei saa jäädä varteenotettavaa epäilyä siitä, että rikosoikeudellisesti relevantti seuraus olisi syntynyt, vaikka käsketty (mutta todellisuudessa laiminlyöty) teko olisi toteutettu (ibid. s. 240). Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1984 II 224. Tehtävää vastaavassa KKO 1978 II 18:ssa vähemmistöön jäänyt jäsen katsoi, ettei teräsputkesta valmistettu tuki, jos sitä olisi käytetty, olisi vallinneissa olosuhteissa estänyt hissin putoamista; vammantuottamuksen vastuunedellytys siten puuttui. Tuottamusvastuun muidenkin edellytysten, kuten tekijän subjektiivisen huolimattomuuden, on täytyttävä (ks. yleisesti Frände, luku 6). Tehtävä ei kuitenkaan anna aihetta epäillä niiden käsillä oloa. Törkeästä vammantuottamuksesta tuskin on ollut kysymys (ks. RL 21:11 verr. RL 3:7.2:een). Myös liimausosaston työnjohtajana toimineen B:n osalta on pohdittava vastuuta vammantuottamuksesta. KKO 1978 II 18:ssa B:n katsottiin osallistumalla korjaustyöhön, vaikka hän oli ollut tietoinen siitä, että osastolla oli asianmukaiset metalliset tuet nosturien tukemiseen, ja vaikka hänen jo koulutuksensa perusteella olisi pitänyt todeta puisten tukien käyttämiseen liittynyt vaara, osaltaan myötävaikuttaneen A:lle aiheutuneiden vammojen syntymiseen. Tulkitsen tämän perustelun siten, että B:n katsottiin myötävaikuttaneen seurauksen syntymiseen aktiivisella tekemisellä samalla vaadittavat varotoimet laiminlyöden, jolloin hänen käyttäytymisensä merkitsi kiellettyä riskinottoa: B ryhtyi korjaustyöhön ilman asianmukaisia
suojaustoimia eli metallisiin tukiin turvautumatta, jolloin hän vaaransi A:n turvallisuutta. Toisen, samaan lopputulokseen johtavan tulkinnan mukaan B ryhtyi korjaustyön aloittaessaan vaaralliseen toimintaan, jolloin hänelle syntyi suojeluvastuu vaarallisen toiminnan vaikutusten estämisestä asianmukaisin suojaustoimin (ks. RL 3:3:n 4 k.). Ero C:tä koskevaan vastuurakennelmaan on siinä, että jälkimmäisen vastuu oli selvästi epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen muodossa tapahtunutta valvontavelvollisuuden rikkomista ja se edellytti C:ltä työnantajan edustajan asemaa. 9 IV A:n oman myötävaikutuksen merkitys A:n myötävaikutus vaikuttaa vähintäänkin rangaistuksen lieventämisperusteena (RL 6:6:n 2 kohdan mukaan tosin vain, jos se on poikkeuksellisen suurta) ja vahingonkorvauksen sovittelun perusteena (ks. VahingonkorvausL 6:1). Voidaan myös kysyä, saattaisiko tulla kysymykseen sellainen yhteinen tietoinen riskinotto, josta vammautunut A on itse vastuussa. Eräissä vastauksissa oli viitattu KKO 1997:73:een, jossa ns. sukellusvanhin ei ollut vastuussa sellaisen sukeltajan kuolemasta, joka oli tietoisesti rikkonut turvamääräyksiä ja muita ohjeita. Fränden mukaan jos joku riskinottoon osallistuvista on vastuuasemassa riskinalaiseksi joutuneeseen nähden, kysymys ratkaistaan epävarsinaisia laiminlyöntirikoksia koskevien sääntöjen perusteella (Yleinen rikosoikeus s. 107 108). Siten ainakaan työantajan edustajana työturvallisuusvastuussa oleva (tapauksessa C) ei voi sanotun opin perusteella välttyä edellä kuvatusta vastuusta. Työturvallisuuslain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja -olosuhteita nimenomaan työntekijöiden suojaamiseksi eikä työntekijä ole rangaistusvastuussa työturvallisuusrikoksesta tai työturvallisuusrikkomuksesta (ks. RL 47:1 ja 7 8; TyöturvallisuusL 1 ja 63.1 ). B:n myötävaikutus on pitkälle rinnastettavissa A:n myötävaikutukseen, ja vastuusta vapautumista yhteisen tietoisen riskinoton periaatteen pohjalta voitaneen perustella (vaikka siis vastaavassa tilanteessa KKO 1978 II 18:ssa B tuomittiin). Tapaustehtävän mukaan A jopa tiesi B:tä paremmin korjaustyöhön liittyvistä seikoista. Tällaista ratkaisua vastaan puhunee kuitenkin se, että A:n asema huoltomiehenä Oy X:ssä tuskin on täysin tasavertainen työnjohtaja B:hen nähden, vaikka he työskentelivät eri osastoilla. Esimerkiksi Frände edellyttää tällaisessa tapauksessa vastuusta vapautumiselta sitä, ettei B:llä ole vastuuasemaa riskinalaiseen nähden ja että A:n ryhtyminen korjaustyöhön oli vapaaehtoista (ibid. s. 109). Rikosoikeus 2.5.2006 tehtävässä 2 käsiteltäviä asioita /JM Nöpö näyttää metelöineen (vrt. RL 24:1), jolloin vastuuvapauskeskustelua on voitu Sepon näkökulmasta periaatteessa käydä. Kun ei näytä siltä, että Lotalla olisi ollut tahallisuutta suhteessa Sepon häiritsemiseen ja kotieläimen pito äänineen muutenkin on yleensä pitkälti sosiaaliadekvaattia, on Lotta tuskin kuitenkaan syyllistynyt kotirauharikokseen. Näin voidaan jatkaa Sepon menettelyn tarkastelua. Ainakin jos asuntoon ei mennyt muitakin ovia, voidaan lähteä siitä, että tuolle ovelle koputtamaan meno oli oikeutettua. Koputtamisesta on seurannut ovilasin rikkoutuminen. Tätä voidaan tarkastella vahingontekorikosten, lähinnä lievän vahingonteon, edellytysten näkökulmasta. Kyse on lähinnä siitä, onko vahinko aiheutettu tahallaan. RL 3:6 edellyttää vähintään todennäköisyystahallisuutta, ts. sitä, että koputtaja pitää lasin rikkoutumista todennäköisempänä kuin että niin ei käy. Koputuksen liiallisuus näyttää liittyneen suuttumukseen tyvenin mielin toimiessaan Seppo olisi ehkä ymmärtänyt, että lasi
rikkoutuu. Kyseessä lienee vain huolimattomuus, jolloin vahingontekorikoksen edellytykset eivät tältä osin toteudu. 10 Nöpö juoksee ovesta ulos. Toisen kotieläimen päästäminen karkuun voi sekin olla vahingontekoa. Jos Sepolla oli mahdollisuus estää Nöpön karkaaminen, johon hän menettelyllään oli luonut mahdollisuuden, voidaan tässäkin käydä tahallisuuskeskustelua. Viimeistään jos Seppo jäi asuntoon pidemmäksi aikaa kuin todetakseen, ettei kotona ole ketään, hän jäi oikeudettomasti kotirauhan suojaamalle alueelle (RL 24:1). Siellä hän syyllistyi näpistykseen anastaessaan sikarin (RL 28:3). Sepon menettely johti tulipaloon Lotan huoneistossa. Tältä osin tulee arvioitavaksi vastuu yleisvaarallisista rikoksista. Kiinnostavia ovat lähinnä RL 34:1 ja 7. Seppo on sytyttänyt tulipalon. Molemmat edellyttävät yleisellä vaaralla operoivan vaaratunnusmerkin täyttymistä. Oliko tulipalo omiaan uhkaamaan satunnaisesti määräytyvää ihmisryhmää? Jos edellytys täyttyy, arvioidaan syyksiluettavuuskysymyksiä. Jos vastuuta ei 34 luvun mukaisista rikoksista synny, arvioitavaksi tulee vielä vahingontekorikos ja varomaton käsittely, RL 44:12. Nöpölle kävi huonosti. Tehtävästä ei käy ilmi, liittyikö Nöpön yliajamiseen ylinopeutta tms. Voidaan arvioida, synnyttääkö Pertin ajon jatkaminen vastuuta vahingontekorikoksesta. Se voisi olla käsillä, jos laiminlyönti johti tahalliseen lisävahinkoon. Laiminlyönnin kausaalisuutta koskeva edellytys ei täyttyne. Pohtia on tullut myös eläinsuojelurikosten ja rikkomuksen sekä liikennerikkomuksen edellytyksiä. Ks. myös sekä Sepon että Pertin kannalta metsästyslain 75 ja 85. Sepon totuudenvastainen kertominen tulee arvioitavaksi mm. RL 15:2:n näkökulmasta. Rikokseen syyllistyminen riippuu mm. kuulemisen luonteesta, kuultavan asemasta ja siitä, onko kyse salaamisesta vai valehtelemisesta sekä totuudenvastaisen kertomisen syystä. Muu kuin rikoksesta epäilty voi tulla tuomittavaksi esitutkinnassa annetusta perättömästä lausumasta. Itsensä ilmiantamiseen ei tosin ole muillakaan velvollisuutta, ks. myös RL 15:13:n 2 kohta. Tästä ei seuraa, että voisi puhua mitä tahansa; voi seurata vastuu esim. väärästä ilmiannosta (RL 15:6). Myös haitanteon (RL 16:3) tai niskoittelua poliisia vastaan (RL 16:4) edellytyksiä on voinut pohtia. - Luonnollisesti erilaisia lainkonkurrenssisuhteita on tullut pohtia. RIKOSOIKEUS aineopinnot 3./2.5.2006 / Majanen A (synt. 6.6.1980) tuomitaan tänään 2.5.2006 Helsingin KO:ssa 1) vahingonteosta (tehty 15.12.2005) ja 2) törkeän pahoinpitelyn yrityksestä (tehty 20.1.2006). Syytteet näistä rikoksista on nostettu 4.4.2006. Asiakirjoista käy ilmi, että A on aikaisemmin tuomittu Helsingin KO:ssa lainvoimaisesti 3) 20.10.2004 varkaudesta (tehty 1.7.2004) 3 kk vankeutta, joka oli määrätty ehdolliseksi 31.12.2005 päättyvin koeajoin ja 4) 21.2.2006 moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta (tehty 8.12.2005) 60 vrk vankeutta, joka oli määrätty ehdolliseksi 30.6.2007 päättyvin koeajoin. Miten KO:n tulee tänään 2.5.2006 suhtautua A:n aikaisempiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin? Minkälaisia yhteisiä sakko- tai vankeusrangaistuksia A:lle on tänään mahdollista tuomita? Tee selkoa eri vaihtoehdoista! Esitä tapaukseen soveltuvat rangaistusasteikot sekä yksittäisten rikosten että yhteisten vankeus- ja sakkorangaistusten osalta! Perusteltu vastaus. (10 p)
Runkovastaus: 11 Aikaisemmat ehdolliset vankeudet: R3:n koeaika 20.10.2004-31.12.2005. R1 tehty koeaikana 15.12.2005. Jos siitä tuomitaan ehdotonta vankeutta, voidaan harkinnan mukaan aikaisempi ehdollinen vankeus määrätä osittain tai kokonaan täytäntöön. Syyte on nostettu vuoden sisällä koeajan päättymisestä. Ks. RL 2b:5. R4:n koeaika 21.2.2006-30.6.2007. A:lla ei ole nyt tuomittavana uusia tänä koeaikana tehtyjä rikoksia. Rangaistusasteikot: R1: vahingonteko, RL 35:1: 1-120 ps tai 14 vrk - 1 v vankeutta. R2: törkeä pahoinpitely, RL 21:6: 1 v - 10 v vankeutta. Rikoksen yritys, RL 6:8: 14 vrk - (3/4 x 10 v =) 7 v 6 kk vankeutta. Erityisen painavista syistä voidaan käyttää myös sakkoa 1-120 ps. R3: varkaus, RL 28:1: 1-120 ps tai 14 vrk - 1 v 6 kk vankeutta. Tuomittu 3 kk vankeutta ehdollisena. R4: moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, RL 28:9a: 1-120 ps tai 14 vrk - 1 v 6 kk vankeutta. Tuomittu 60 vrk vankeutta ehdollisena. Yhteiset rangaistukset (ks. RL 7:2 ja 7:3): 1) Yhteinen vankeus R1 & R2. Min. 14 vrk vankeutta. Maks. 7 v 6 kk + 1 v = 8 v 6 kk vankeutta (EI 7 v 6 kk + 3 v = 10 v 6 kk) 2) Yhteinen vankeus R1 & R2 sekä täytäntöönpannusta R3: Min. 3 kk vankeutta (jos aikaisempi ehdollinen kokonaan täytäntöön). Maks. 7 v 6 kk + 1 v + 3 kk = 8 v 9 kk vankeutta. (EI maksimien summa 7 v 6 kk + 1 v + 1 v 6 kk = 10 v, EIKÄ 7 v 6 kk + 3 v = 10 v 6 kk) 3) Yhteinen vankeus R1:stä ja täytäntöönpannusta R3:sta (epätodennäköinen vaihtoehto): Min. 3 kk vankeutta, jos R3 kokonaan täytäntöön ja maks. 1 v + 3 kk = 1 v 3 kk vankeutta. R2:sta sakkoa. 4) Yhteinen sakko R1 & R2: 1-240 ps.