Merenrantalaitumien hoitosuunnitelma

Merenrantalaitumien hoitosuunnitelma Ympäristökorvaus maatalousluonnon ja maiseman hoitoon 2015 2020 Kalle Hellström, Oulun Maa ja kotitalousnaiset 18.12.2014 Tämä suunnitelma on laadittu osana VYYHTI hankkeen mallisuunnitelma aineistoa 1

1. Hakija Ympäristökorvaus maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon, 5- vuotinen sopimus, 1.10.2015-30.9.2020 tai 1.5.2015-30.4.2020 Maatalousyhtymä X (emolehmätila) Katuosoite Postinumero ja -toimipaikka p. 000 000 0000 Y-tunnus: 0000000-0 Viljelijän nimi (lypsykarjatila) Katuosoite Postinumero ja -toimipaikka p. 000 000 0000 Y-tunnus: 0000000-0 Suunnitelman laatija: Kalle Hellström, ProAgria Oulu/Maa- ja kotitalousnaiset Osoite: PL 106, 90101 Oulu Puh. 043 825 5253, 08-316 8611 (vaihde) Kuva 1. Merenrantalaitumien sijainti X:n kunnassa. Karttoja voi ladata esim. Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen tiedostopalvelusta. 2

2. Sopimusalue Emolehmätilan sopimukseen haettavat lohkot ja niiden pinta-alat: 0001 Oma ranta 10,00 0002 Laidunhaka 1 0,28 0003 Laidunhaka 2 0,05 U1 Uusi ranta 1 10,55 0004 Rantalaidun 7,43 U2 Uusi ranta 2 4,27 U3 Uusi ranta 3 2,23 Haettava pinta-ala yhteensä 34,81 ha Lypsykarjatilan sopimukseen haettavat lohkot ja niiden pinta-alat: 1001 2,91 1002 4,07 1003 2,54 1004 1,96 1005 1,66 1006 0,30 1007 0,73 1008 5,33 1009 0,54 1010 0,25 1011 0,52 1012 4,96 1013 4,99 Haettava pinta-ala yhteensä 30,76 ha 3. Yleiskuvaus Sopimukseen haettava alue sijaitsee X:n kunnassa. Kirkonkylälle on matkaa noin X kilometriä (Kuva 1). Kohteella sijaitsee luonnonsuojelualue, Y:n merenrantaniitty, jolle on tehty luontotyypin rajauspäätös. Rajauksen pinta-ala on n. 50 ha. Luontotyypin rajauspäätöksellä halutaan turvata sen ominaispiirteet ja niitä heikentävä toiminta on kielletty. Joidenkin luontotyyppien säilymistä auttaa niiden perinteinen käyttö, kuten merenrantaniityillä laidunnus ja niitto. Tällaiset toimenpiteet ovatkin kohteilla sallittuja ja ne on yleensä kirjattu myös rauhoituspäätökseen. Kiellettyjä toimenpiteitä ovat sen sijaan esim. rakentaminen, ruoppaus, uusien ojien kaivaminen ja lintujen häiritseminen pesimäaikana. 3

Tämä merenranta on todennäköisesti ollut aikoinaan lähitalojen karjan laitumena ja siltä lienee tehty myös heinää, sillä vuoden 1953 peruskartassa sille on merkitty aitoja tilanrajoille ja latoja ainakin 7 kappaletta nykyiselle laitumelle. Aitoja on merkitty myös vielä vuoden 1970 peruskarttaan. Laidunnuksessa lienee ollut välillä taukoa 1970-80-luvuilla. Tämä suunnitelma on tehty kahdelle karjatilalle, joilla on alueella käytössä myös yhteislaidunta. Näistä käytetään jatkossa nimityksiä emolehmätila ja lypsykarjatila. Emolehmätilalla rantalaidunnus alkoi uudelleen noin 1989 ja lypsykarjatilalla vuonna 1996. Kuva 2. Emolehmätilan laidunlohkot merenrannassa. Sisältää Maanmittauslaitoksen Ortoilmakuvan 10/2014 aineistoa. Rantaniitty emolehmätilan kohdalla on hyvin alavaa ja kovapohjaista sekä karjan matalaksi laiduntamaa. Yläosan lohko on emolehmätilan itse omistama ja rajautuu käytössä olevaan nurmipeltoon. Rannan puolen laidun on jakokunnan maalla. Oma ranta (lohko xxx3; tukiala 2007-2012 oli 16,12 ha) on aiemmin sisältänyt emolehmätilan omistaman laidunalan lisäksi myös jakokunnan maalla olevan rantaniityn (ks. Liite 1A). Jakokunnan maalla ovat olleet eri aikoina alkaneet sopimukset lohkoilla xxx1 Vanha ranta (1,42 ha) ja xxx2 Mökkiranta (2,50 ha). Emolehmätilan osalta erityistukisopimus on loppunut 2012. Vuoden 2015 sopimuksessa lohkot on syytä erottaa maanomistajan mukaan. Lohko 0001 sisältää jatkossa tilan omistaman rantalaitumen, josta on tilatuen vuoksi rajattu pois kaksi pientä puustoista lohkoa 0002 (0,28 ha) ja 0003 (0,05 ha). Lohkon 0001 (Oma ranta) uusi pintaala on 10,0 ha (Kuva 2). Jakokunnan maalla oleville lohkoille (xxx1, xxx2 ja osa lohkosta xxx3) muodostetaan uusi lohko U1. Sen nimeksi tulisi Uusi ranta 1 ja sen pinta-ala on 10,55 ha (Kuva 2). Laidun rajautuu lännessä mökkikylään ja kaivettuun kanavaan. Mökkikylän puolella on kokooma-aitaus (Kuva 2). Rantaniitty on edustavaa merenrantaniittyä ja järviruokoa ei sillä käytännössä ole lainkaan. Valtalajeina ovat luhtakastikka, rönsyrölli ja vesisara. Huomionarvoisista merenrantaniityn kasveista tavattiin vilukkoa ja rantanätkelmää. Ylempänä rannalla on hakamaista laidunnettua koivikkoa, jonka kenttäkerroksessa 4

vallitsevat kuivemman paikan heinät, mm. nurmirölli (kannen kuva). Yleisiä ovat myös syysmaitiainen ja valkoapila. Rantaniitty jatkuu samantyyppisenä myös lypsykarjatilan rantalaitumella. Kasvilajisto muodostuu enimmäkseen rantaniityn heinistä ja saroista, järviruokoa ei juuri ole. Ylempänä rannalla rantaniitty muuttuu metsälaitumeksi, jonka puusto on lähes yksinomaan noin 20-40-vuotiasta koivua (Kuva 4). Kasvillisuus on lehtomaista tyyppilajin vaihdellessa kosteampien kohtien mesiangervosta kuivempien kohtien ruohokanukkaan ja mesimarjaan. Muita yleisiä lajeja ovat nurmirölli, metsätähti, jokapaikansara, isotalvikki, lehtovirmajuuri ja korpikastikka. Kun lypsykarjatilan sopimus uusitaan vuonna 2015, olisi samalla mahdollista yhdistää eri vuosina alkaneiden sopimusten lohkoja toisiinsa. Tämä onnistuu, jos lohkoilla on sama maanomistaja ja tilatukiominaisuus. Jakokunnan maalla olevilla rantalohkoilla 1005, 1008 ja 1013 on tilatukiominaisuus pysyvä laidun, joten ne voitaisiin yhdistää samaksi lohkoksi (Kuva 3). Uuden lohkon pinta-ala olisi 11,98 ha. Jakokunnan maalle jäisivät ennalleen puustoiset lohkot 1007 ja 1006 (Kuva 3). Tilan omalla maalla olevista lohkoista voitaisiin yhdistää avoimet lohkot 1001 ja 1003, joilla on tilatuki (ala yhteensä 5,45 ha, Kuva 3). Myös puustoiset lohkot 1002 ja 1004, joilla ei ole tilatukea, voisivat jatkossa olla samaa lohkoa (yhteisala 6,03 ha, Kuva 3). Omalla maalla olevista itäosan lohkoista lohkot 1011 ja 1012 voinee yhdistää. Lohko 1010 säilyy erillisenä. Koska lohkon 1011 pohjoisosassa ei ole juuri Kuva 3. Lypsykarjatilan laidunlohkot merenrannassa. Sisältää Maanmittauslaitoksen Ortoilmakuvan 10/2014 aineistoa. 5

Kuva 4. Lypsykarjatilan valoisaa laidunnettua rantakoivikkoa. puita, voisi sen kautta yhdistää käytävällä lohkot 1003, 1001 ja 1009, joilla on tilatuki (Kuva 3). Puuston määrässä lienee tapahtunut jonkin verran muutoksia ja tämän voisi huomioida lohkorajoissa. Yhteislaitumen itäreunalla olevan ojan itäpuolella on myös laidunnukseen sopivaa rantaniittyä 6,5 ha, joka aidataan mukaan edellä mainittuun kahden tilan 51 ha yhteislaitumeen (ks. Liite 1B). Laidun koostuu kahdesta uudesta lohkosta. Rannan puolen lohkon U2 (Uusi ranta 2, pinta-ala 4,27 ha) omistaa jakokunta ja lohkon U3 (Uusi ranta 3, pinta-ala on 2,23 ha) yksityishenkilö (Kuva 5). Nämä kaksi lohkoa tulisivat emolehmätilan sopimukseen. Niitty on melko ruovikoitunut yläosastaan. Ruovikko on n. 1,5 m korkeaa ja seassa kasvaa myös muuta lajistoa, kuten luhtakastikkaa, tupassaraa, rantakukkaa, luhtakuusiota, rentukkaa, myrkkykeisoa, terttualpia, rantanätkelmää ja rantamataraa (Kuva 6). Lohkon U3 länsiosassa on noin 0,35 ha laajuinen avoin niitty, jota on viime vuosina niitetty traktorilla vuosittain. Kasvillisuus on kosteaa suurruohoniittyä, jossa on mm. mesiangervoa ja korkeita heiniä. Lohkon U2 eteläosa ja lohko U3 kasvavat pajukkoa ja nuorta lehtipuustoa, jota on hyvä harventaa laitumen kunnostuksen yhteydessä. Mökkikylän ja venevalkaman länsipuolella on rantaniittyalue, josta otetaan laidunnukseen noin 7,4 hehtaarin alue. Rantalaidun-nimisen lohkon (nro 0004) omistaa jakokunta ja se tulisi osaksi emolehmätilan sopimusta (Kuva 7, Liite 1C). Kohde on enimmäkseen kohtuullisen edustavaa saravaltaista rantaniittyä, mutta ruovikkoa on myös laikkuina siellä täällä. Myös pajukkoa ja nuorta lehtipuustoa on eteläreunalla ja nauhamaisesti alueen keskellä. Yleisimpiä lajeja ovat vesisara, kurjenjalka, suohorsma, terttualpi, suoputki ja rantanätkelmä. 6

Kuva 5. Uudet laidunlohkot U2 ja U3 yhteislaitumen itäpuolella. Sisältää Maanmittauslaitoksen Ortoilmakuvan 10/2014 aineistoa. Kuva 6. Laidunnukseen tulevaa uutta lohkoa U2 yhteislaitumen itäpuolella. 7

4. Hoidon tavoitteet Hoidon tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden edistäminen, merenrantaniittyjen kasvija eläinlajiston elinolosuhteiden parantaminen, rantojen perinteisten maankäyttötapojen jatkaminen ja maiseman hoito. Tämä merenranta-alue lienee ollut läheisten talojen karjan laitumena jo siitä saakka kun alue on kohonnut merestä. Ainakin lypsykarjatilan eläimet ovat laiduntaneet 1950-60-luvuilla laajaa 45 hehtaarin laidunta, joka on ulottunut tilan peltojen takaa rantametsän läpi rantaan. Vaikka hoidossa oli välillä parinkymmenen vuoden katkos, on rantaa hoidettu taas jo noin 20 vuoden ajan ja se on varsin hyvässä kunnossa. Merenrantaniityt ovat vuonna 2008 valmistuneen luontotyyppien uhanalaisarvioinnin mukaan äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi (CR-kategoria). Korkeaan uhanalaisluokkaan on syynä luontotyypin voimakas väheneminen. Rantaniittyjen pinta-ala on vähentynyt 1950-luvulta alle 10:een prosenttiin. Syynä on rantojen umpeenkasvu laidunnuksen ja niiton loputtua. Myös meren rehevöityminen on lisännyt ruovikoitumista. Pohjois-Pohjanmaalla on jäljellä vielä suuria hoidettuja matalakasvuisia rantaniittyjä ja maakunnalla on erityisvastuu niiden säilyttämisessä. On hyvä, että hoidettuja rantoja on tasaisesti eri puolilla merenrannikkoa. Kuva 7. Laidunlohko 0004 Rantalaidun (pinta-ala 7,43 ha). Sisältää Maanmittauslaitoksen Ortoilmakuvan 10/2014 aineistoa. Riittävän laidunpaineen avulla tämä rantalaidun on säilynyt matalakasvuisena ja ruovikoitumattomana. Tavoitteena on säilyttää tämä hoitotaso myös jatkossa. Laitumella pidetään eläinmäärää, jonka avulla kasvillisuus tulee syödyksi elokuun 20. päivään mennessä. Lypsykarjatilan metsälaidunosalla voisi puustoa vielä jatkossa jonkin verran harventaa, jolloin laitumen lajisto voisi muuttua vielä enemmän tuoreen niityn suuntaan. 8

5. Perustamis- ja hoitotoimenpiteet Suunnitelman päälaitumen muodostaa n. 10 vuoden ajan kahden tilan yhteislaitumena ollut noin 51 hehtaarin alue. Alue on aidattu maan puolelta n. 3100 metriä pitkällä sähköaidalla. Lisäksi on noin 200 metriä pitkät johdeaidat mereen. Matalan veden aikaan ne ulottuvat n. 40 cm syvyyteen. Aitamateriaalina on kestopuutolppia ja kaksi 2 mm sähkölankaa sekä ylimpänä hirvinauha, jossa kulkee myös virta. Emolehmätilan puolella aitaan saadaan virta Kuva 8. Karja lepäilee mielellään hiekkaisella merenrannalla hellepäivänä. verkkovirrasta muuntajan kautta. Itäosassa lypsykarjatilan aidassa käytetään akkupaimenta. Kokooma-aitaus on ollut emolehmätilan laitumen länsiosassa mökkikylän luona ja se on koottu metalliporteista ja purettu käytön jälkeen pois (Kuva 2). Aitauksen halkaisija on ollut noin 20 metriä. Jatkossa voisi rakentaa kiinteän kokooma-aitauksen esim. sähkötolpista. Uudet lohkot U2 ja U3 aidataan osaksi vanhaa 51 ha laidunta ja laitumen kokonaisaidan pituudeksi tulee n. 3250 m + johdeaidat n. 400 m. Länsipuolen erilliselle lohkolle 0004 rakennetaan tukikauden alussa n. 1300 metrin pituinen sähköaita samasta materiaalista kuin vanhalla laitumella. Samoin lohkot U2-U3 aidataan uudella sähköaidalla (Taulukko 1). Emolehmätilan uusilla lohkoilla 0004, U2 ja U3 tehdään tukikauden alussa kunnostusraivausta. Raivaustarvetta on lohkolla 0004 noin 0,5 hehtaarin alueella ja lohkoilla U2-U3 yhteensä n. 4 ha alalla. Lohkoilta raivataan pajukkoa ja tarpeen mukaan myös leppiä voidaan vähentää. Tarkoitus on helpottaa laiduneläinten liikkumista alueella ja edistää niittykasvillisuuden menestymistä. Raivausjätteet kerätään pois ja viedään esim. 9

haketettavaksi tai poltetaan rannassa. Puuston käsittely tehdään mieluiten lintujen pesimäajan ulkopuolella, ennen 15.5. tai 15.8. jälkeen. Myös lypsykarjatilan 7:llä puustoisella lohkolla tehdään tarpeen mukaan puustonhoitotoimia (Taulukko 1, Kuva 3). Rantametsälaitumet ovat jo nyt pääosin valoisia koivikoita, mutta osalla aluetta maltillinen harventaminen voisi suosia edelleen niittykasvillisuuden runsastumista kohteella. Puuston käsittely kannattaa tehdä talvikorjuuna, jolloin maastoon ei jää pitkään pysyviä jälkiä. Oksat ja hakkuutähteet on hyvä kerätä pois, jotta ne eivät haittaa laidunnusta ja rehevöitä lahotessaan kasvillisuutta. Pienempää nuoren puuston raivausta voidaan tehdä myös toisen kerran tukikauden aikana, esim. 3. vuonna (Taulukko 1). Uudessa ympäristökorvaussopimuksessa vesakon raivaus kaksi kertaa tukikauden aikana on huomioitu kiinteässä tukitasossa. Taulukko 1. Suunnitellut perustamis- ja hoitotoimenpiteet lohkoittain 5 vuoden aikana emolehmätilan ja lypsykarjatilan osalta. Lohkot Toimenpide 1. vuosi 2. vuosi 3. vuosi 4. vuosi 5. vuosi Emolehmätila U2, U3, 1175 aitaaminen x U2, U3, 1175 raivaus x x U1, U2, U3, 1175, 2476, 2477, 2478 laidunnus x x x x x Lypsykarjatila 2002, 2004, 2006, 2007, 2010, 2011, 2233 raivaus x x 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011, 1182, 2233 laidunnus x x x x x Laidunnus aloitetaan kesäkuun 10. päivän tienoilla, kun laitumella on syötävää eläimille ja rannalla pesivät linnut, kuten kahlaajat, ovat saaneet poikasensa maastoon. Joinakin vuosina laidunnus on alkanut lähempänä juhannusta (20.6.). Laidunnus jatkuu sorsastuksen alkuun, elokuun 20. päivään. Kaikkia suunnitelmassa mainittuja lohkoja hoidetaan laiduntamalla naudoilla (Taulukko 1). Yhteislaitumella (n. 51 ha) laiduntavat toisen tilan emolehmät ja toisen tilan lypsykarjahiehot. Limousin-rotuisia emolehmiä ja/tai hiehoja on laitumella ollut 30-40 kappaletta ja lypsyrodun hiehoja 5-10 kappaletta. Laidunpaineeksi tulisi 30 emolehmällä ja 5 lypsyhieholla n. 0,7 eläintä/ha. Jos emolehmiä on 40, paine on 0,88 eläintä/ha. Laidunpainetta voidaan tasoittaa myös uusilla 14 ha laajuisilla lohkoilla. Kun uudet lohkot lasketaan mukaan, eläintiheydeksi tulisi n. 0,55 eläintä/ha (tai 40 emolehmällä 0,7 eläintä/ha). Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietinnössä vuodelta 2000 suositellaan rantaniityille emolehmiä 0,5-1,0 eläintä hehtaarille. Hakamailla laidunpaine tulisi olla lähes sama, 0,4-0,8 eläintä/ha. Käytetty eläinmäärä on ollut melko sopiva laitumen tuottokykyyn nähden ja rehua on riittänyt laidunkauden loppuun. Syyskesällä 2014 laidunkausi jatkui hiukan pidempään lämpimän syksyn ansiosta. Eläimet voivat juoda merestä, sillä johdeaita on vedetty niin pitkälle, että se yltää veteen 10

myös meriveden ollessa alhaalla. Veden suolapitoisuus on niin alhainen, ettei siitä ole haittaa naudoille. Hoitotuki edellyttää, että hoitosuunnitelmassa määritellyt toimenpiteet tehdään vuosittain. Mikäli jotain kohtaa ei voida laiduntaa jonakin vuonna ollenkaan tai riittävästi, tulee alue hoitaa muulla tavoin, esim. niittämällä tai raivaamalla. Niitto- ja raivausjäte tulee kerätä kasaan ja viedä pois tukialueelta (tai polttaa). Edellä mainittua 51 hehtaarin yhteislaidunaluetta hoidetaan edellä mainitulla tavalla eli molemmat tilat tuovat laiduntamaan eläimiä mahdollisuuksiensa mukaan. Jos lypsyhiehoja on jonakin vuonna vähemmän, voi emolehmiä olla vastaavasti enemmän. Viime kädessä tilat vastaavat itse siitä, että heidän hallussaan olevilla tukilohkoilla hoito on suunnitelman mukaista (esim. tilavalvontatilanteet). Uusimuotoisessa ympäristökorvausjärjestelmässä on tietyt laitumen hoitotoimenpiteet laskettu valmiiksi esitettyyn kiinteään hoitokorvaukseen. Näitä ovat mm. aitojen huolto, eläinten valvonta, juomaveden järjestäminen, kunnostusraivaus kaksi kertaa 5-vuotisen tukikauden aikana, eläinten kuljetus ja täydennysniitto. Edellä mainitut hoitotoimet edistävät edustavan, laajan merenrantaniityn monimuotoisuusarvojen ja maisema-arvojen säilymistä ja kehittymistä edelleen. Karja pitää korkeampaa kasvillisuutta, kuten järviruokoa, kurissa ja mahdollistaa monien matalakasvuisten merenrantakasvien ja ylempänä metsälaitumella/hakamaalla niittylajien menestymisen laitumella. Tämä puolestaan tarjoaa elinpaikkoja esim. näistä riippuvaisille hyönteisille ja matalakasvuiset rantaniityt ovat tärkeitä pesimäpaikkoja mm. kahlaajalinnuille. Myös monet muut linnut käyttävät rantaniittyjä mm. ruokailualueina (esim. hanhet). Laidunnus estää rantojen umpeenkasvua ja on tärkeää avoimen rantamaiseman ylläpitämisessä (Kuva 8). Rantalaidunnus jatkaa myös vuosisatoja jatkunutta perinnettä. 6. Muuta Hoitosuunnitelma on laadittu ProAgria Oulun/Maa- ja kotitalousnaisten toimesta osana VYYHTI-projektia. Suunnittelu on hakijalle maksutonta sillä edellytyksellä, että hoitosuunnitelmaa voidaan käyttää VYYHTI-projektin mallisuunnitelmana (internet-julkaisu). Tästä on laadittu 30.9.2014 sopimus hakijoiden, maanomistajien ja suunnitelman laatijan kesken. Hakijoiden henkilötietoja ei anneta julkisuuteen, mutta esim. suunnitelman karttoja voidaan käyttää esimerkkiaineistossa. Suunnitelman laatija tutustui hoitoalueeseen 22.7.2014, jolloin tässä suunnitelmassa olevat kuvat on myös otettu. Hakijat hakevat ELYkeskuksesta ympäristökorvausta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon kevään 2015 tukihaussa. Lypsykarjatilan osalta kyseessä on voimassa olevan sopimuksen uusiminen ja tämä sopimus voinee alkaa 1.5.2015. Emolehmätilalla ei ole voimassa olevaa sopimusta ja todennäköisesti sopimus voi alkaa aikaisintaan 1.10.2015. 11

Allekirjoitukset (suunnittelija): Paikka ja päiväys Kalle Hellström ProAgria Oulu/Maa- ja kotikotitalousnaiset Hoitosuunnitelman laatija Allekirjoitukset (emolehmätila): Paikka ja päiväys Etunimi Sukunimi Ympäristökorvauksen hakija Allekirjoitukset (lypsykarjatila): Paikka ja päiväys Etunimi Sukunimi Ympäristökorvauksen hakija 12

LIITE 1 A. Emolehmätilan tukilohkot 2014 VIPU:ssa. Sinisellä rajattu tilatuessa ollut alue. Keltaisella suunniteltu perinnebiotoopin hoitoalue. Kartta viljelijältä. LIITE 1 B. Uudet lohkot (U2-U3) rajattuna VIPU-palvelun kartalle. 13

LIITE 1 C. Lohko 0004 (Rantalaidun) rajattuna VIPU-palvelussa. 14