Toimeksiannon tavoite Benchmarkkauksen tavoitteena oli analysoida koti- ja ulkomailla eräiden tunnettujen maaseutuja järvimatkailukohteiden matkailukonseptien toimintaympäristöä, kilpailukykyä ja sen keskeisiä osatekijöitä, matkailun kokonaiskonseptia sekä tuotekehityksen potentiaalia. Kohdeanalyysien pohjalta tehdään Etelä-Savon matkailun aluerakenteen, matkailukonseptien potentiaalia ja tulevaisuuden kehittämistä koskevat johtopäätökset sekä kehittämissuositukset.
Toimeksiannossa tarkasteltavat asiat Matkailukohteiden toimintaympäristö Matkailutoimijat Kohteen matkailu- ja kehityshistoriaa Keskeisten vetovoimatekijöiden analyysi Tuotetarjonta (profiloiva) ja kysyntä Kilpailukyvyn osatekijät Matkailukonseptin analyysi Tuotekehittelyn potentiaali matkailukohteena (Etelä-Savo) Johtopäätökset suhteessa Etelä-Savon matkailun aluerakenteeseen ja sen tulevaisuuden matkailukonseptin kehityspotentiaaliin
Toimeksiannon toteutustapa Matkailukohteiden toimintaympäristö (kirjallisuus, haastattelut, analyysi) Matkailutoimijat (haastattelut, kirjallisuus, nettiaineisto) Vetovoimatekijät (netti- ja kirjallisuusaineisto, haastattelut, vertaisarviointi, analyysi) Tuotetarjonta ja kysyntä (nettiaineisto, haastattelut) Kilpailukyvyn osatekijät (netti- ja kirjallisuusaineisto, haastattelut, vertaisarviointi) Matkailukonsepti (haastattelut, analyysi) Tuotekehittelyn potentiaali matkailukohteena (analyysi, vertaisarviointi) Johtopäätökset suhteessa Etelä-Savon matkailun aluerakenteeseen ja tulevaisuuden matkailukonseptin kehityspotentiaaliin (analyysi, vertaisarviointi)
Tarkastelun yleisiä lähtökohtia Etelä-Savossa on ollut tarve terävöittää sen matkailun alueellista toimintaympäristöä ja matkailun kehittämiskonsepteja (tuotteet, palvelujärjestelmät) etenkin tulevaisuuden (mm. ilmastonmuutoksen ja kansainvälistymisen haasteet) matkailukehityksen näkökulmista. Perustana kaikessa matkailun kehittämisessä ovat tarpeeksi vetovoimaiset luonnon ja kulttuurin resurssit, mahdollisuus hyödyntää näitä resursseja matkailun tarpeisiin, riittävä määrä matkailun kehittämisdynamiikkaa (resurssien tuotteistus ja ylläpito, markkinointi ja myynti) ylläpitäviä ja sitä uusintavia sekä kilpailukykyisiä matkailuyrittäjiä. Etelä-Savossa näitä kaikkia on matkailun nykykysynnän tarpeiden tyydyttämiseksi.
Tarkastelun yleisiä lähtökohtia Toimintaympäristön, julkisen ja yksityisen, on tuettava eri tavoin tämän dynamiikan kehitysehtoja ja kohdistettava taloudellisia ja toiminnallisia resursseja tarpeen mukaan matkailutoimintojen edistämiseen. Matkailu kilpailee tässä mielessä kaikkien muiden toimialojen kanssa samalla viivalla näiden resurssien käytöstä. Etelä-Savo keskeiset luonnonresurssit ovat hyvin kasvavat laadukkaat metsät, laajat puhtaat reittivesistöt, viljelyyn kelpaavat maa-alueet ja näitä resursseja hyödyntävänä kulttuurisena toimintona maaseutuasutus, maatalous sekä maaseutukulttuuri. Aluerakenteeltaan Etelä-Savo muodostuu kolmesta seutukaupungista vaikutusalueineen, harvaan asutun maaseutualueiden kuntakeskuksista ja laajoista harvaan asutuista maaseutualueista paikallisine kyläyhteisöineen tai yksittäisine asumuksineen.
Tarkastelun yleisiä lähtökohtia Viimeisen 50 vuoden aikana Etelä-Savon aluerakenteeseen on muodostunut uutena asutuksellisena ja toiminnallisena elementtinä vapaa-ajan asutus (kesämökkiasutus) järvien ranta-alueille, joka tuottaa merkittävän määrän alue- ja paikallistaloudellista dynamiikkaa alueen kuntiin sekä ylläpitää sellaisia palvelurakenteita, joita alueen väestömäärä ei muuten pystyisi yksin maaseutualueilla tai kaupungeissa kannattelemaan. Etelä-Savon matkailussa matkailukeskusten syntymisen toimintaympäristö ja kysyntä on erilaista kuin Lapissa. Pohjoisessa lähtökohtana on talvimatkailu, jonne sijoittuvat alueen luonto- ja kulttuuriresursseja (pohjoisen taiga-alueen tunturit, avarat tunturimaisemat ja saamelaiskulttuurin eksotiikka) hyödyntävät ja keskelle ei mitään sijoittuvat täyden palvelun paikalliset matkailukeskittymät päätuotteina (hiihto, laskettelu, talviset ohjelmapalvelut kuten kelkkailu). Etelä-Savossa pääsesonki sijoittuu kesään ja myös aluerakenteeltaan se on toiminnallisesti hajautuneempi pieniin paikallisiin matkailukohteisiin kuin haulikolla ammuttuna. Lähtökohtana tämä pakottaa tarkastelemaan Etelä-Savon matkailukehitystä kokonaan toisesta näkökulmasta asiakasryhmien ja -volyymien, tuotteistuksen, matkailun paikallisen kehittämisen ja markkinoinnin (brändin rakentamisen) osalta.
Tarkastelun yleisiä lähtökohtia Yhden keskittymän tapaisia matkailukohteita luonteeltaan Etelä-Savossa ovat lähinnä seutukaupunkikohteet, ensisijaisesti perinteinen matkailukaupunki Savonlinna ja parhaillaan uusiutuva maaseudun kauppa- ja palvelukaupunki Mikkeli. Näissä kahdessa kaupungissa on luontaista luonnon ja tuotettua kulttuurin vetovoimaa, jolla on myös matkailullista merkitystä. Maakunnan maaseudun kyläyhteisöissä ja osin myös kuntakeskuksissa (esim. Mäntyharju, Heinävesi, Hirvensalmi, Punkaharju, Enonkoski, Kangasniemi, Puumala) on matkailupotentiaalia, mutta toistaiseksi niiden palveluvarustus ja matkailutoiminnot eivät ole vastanneet uusiutuvan matkailun tarpeita. Ne toimivat lähinnä oman alueensa asukkaiden ja kesäaikaisen vapaa-ajan asutuksen palvelu- ja hallintokeskuksina. Näille keskuksille on olemassa selvä uusiutumistarve sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jos vain löydetään sopivat kokonaiskonseptit niiden kehittämiseksi tulevaisuuden haasteiden näkökulmasta (mm. kirkonkylien asutuksen eheyttäminen, uudet työn muodot, kestävän kehityksen haasteet ja siihen liittyvät monipuoliset huoltoturvan, asumisen, työn ja vapaa-ajan uudelleenjärjestelyt).
Tarkastelun yleisiä lähtökohtia Etelä-Savossa on erinomainen hetki tarkastella matkailun aluerakenteen uusia haasteita ja matkailukonseptin mahdollisuuksia tilanteessa, jossa kysyntä omaperäisille, omaehtoisille ja aluetta profiloiville, etenkin kestävän matkailun, matkailukonsepteille kasvaa jatkuvasti maailmalla. Etelä-Savo on uuden ohjelmakauden 2014-2020 julkisen sektorin keskeisten toimijoiden (kunnat, maakuntahallinto, ELY-keskus) osalta ison haasteen edessä; mihin suuntaan matkailua halutaan maakunnassa painottaa (mihin taloudellisia resursseja ohjataan)? Mikä on oikeastaan Etelä-Savon matkailun perusmalli ja konsepti? Millä se profiloituu jatkossa etenkin nopeasti muuttuvan kulutuskysynnän aallokoissa ja mikä on sellainen konsepti, joka tuottaa lisäarvoa, ei vain matkailun toimialalle, vaan laajemmin alueen paikallisyhteisöihin ja talouksiin? Matkailun konseptoinnissa kyse on yhteisestä tahtotilasta, strategisista valinnoista ja konkreettisista toimenpiteistä matkailun tulevaa kehityssuuntaa määritettäessä. Tämä kuuden kohteen benchmarking tarkastelu antaa eväitä paikallisten maaseutu(kylä-)yhteisöjen sekä järvivesistöjen entistä kestävämpien matkailukäytäntöjen kehittämiseen, johon Etelä-Savon alueella on olemassa runsaasti luontaisia vahvuuksia, mutta toki yhtälailla heikkouksia.
Maaseudun toimintaympäristö Etelä-Savossa oli vuonna 2011 yhteensä noin 3 000 maatilaa. Peltoalaltaan eteläsavolaiset tilat ovat maan pienimpiä (keskimäärin 25,6 ha/tila), mutta jos mukaan lasketaan myös metsä- ja muu pinta-ala, tilojen koko hieman on maan keskimäärää suurempi (noin 102 ha). Taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna alueen tärkein maatalouden tuotantosuunta on maidontuotanto. Etelä-Savo on yhdyskuntarakenteeltaan hajautunut ja taajamien ulkopuolella asuu suhteessa enemmän väkeä kuin koko maassa keskimäärin. Vuonna 2010 noin 62 % alueen väestöstä asui kaupungeissa. Harvaan asutulla maaseudulla asui 27 %, ydinmaaseudulla 7 % ja kaupunkien läheisellä maaseudulla 4 %. Alueen asutus on harvaa ja asukastiheys on noin 11,1 asukasta/maakm², mutta asutus on kuitenkin tasaisesti läpi alueen sijoittunutta. Etelä-Savossa on vapaa-ajan asukkaita toiseksi eniten koko maassa heti Varsinais- Suomen jälkeen. Vuonna 2011 kesämökkejä oli noin 46 370 kappaletta, joista 58 % oli maakunnan ulkopuolella asuvien omistuksessa. Maakunnassa 220 kylätoimikuntaa, -yhdistystä tai muuta kylätoimintaa harjoittavaa yhdistystä. Maaseudun väestö on jatkuvasti vähentynyt ja ikääntyy nopeasti, vaikka vastakaupungistumisesta ja uudesta tulo-/paluumuutosta on olemassa jo merkkejä. (Rantanen ym. 2009; Etelä-Savon ELY-keskus 2012)
Maaseudun toimintaympäristö Etelä-Savo on vahvaa luomuviljelyn, -tutkimuksen ja -osaamisen aluetta. Maakunnan pelloista luonnonmukaisessa tuotannossa oli vuonna 2011 siirtymävaiheen peltoala mukaan lukien 10,6 % (vrt. koko maa 8,8 %). Syksyllä 2012 Etelä-Savon luomuala oli noussut jo noin 9 000 hehtaariin eli 12,3 prosenttiin alueen peltopinta-alasta. Mikkeliin on tuloillaan Luomuinstituutti, jonka tavoitteena on edistää Etelä-Savon kehittymistä luomumaakunnaksi ja edistä luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden sekä luomuruokaketjun yritystoiminta sekä siten kehittää merkittävä elinkeinoala. Etelä-Savossa maa-pinta-alasta neljää viidesosaa peittävät puut, enimmäkseen männyt ja kuuset. Vuonna 2010 metsämaata yhteensä 1,81 miljoonaa hehtaaria. Yksityisessä omistuksessa metsistä on noin 77 %. Etelä-Savon metsien omistajakunta on ikääntynyt ja suurimmaksi omistajaryhmäksi ovat nousseet eläkeläiset, joiden osuus Etelä-Savossa on 50 %. Etelä-Savossa alueen keskeisinä vahvuuksina ovat runsaiden metsäluonnonvarojen lisäksi niiden ympärillä jo olemassa olevat tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-toimintarakenteet (TKI), näiden verkostot ja siten vahva osaaminen mm. bioenergiassa, materiaali- ja ympäristöteknologiassa ja kuituosaamisessa. Maakunnassa on myös biotalouden ja teknologia-alan kärkiyrityksiä, joissa TKI-työn tuloksia viedään yrityskenttään. (Etelä-Savon ELY-keskus 2012)
Järvivesistöjen toimintaympäristö Etelä-Savolle tyypillisiä ovat karut ja suuret järvi- sekä reittivesistöt. Paljon on myös pienvesiä. Suurin osa järvivesistöistä kuuluu Saimaan järvialtaaseen (3800 km 2 ) osana Vuoksen vesistöä. Saimaa muodostaa Etelä-Savon alueella runsassaarisen reittisokkelon (järvilabyrintin), joka on ollut merkittävä kulkuväylä ja sen hyvät eteläiset ranta-alueet ovat olleet asuinkohteena koko alueen asuttamisesta saakka. Saimaa jakautuu suuriin selkävesiin, joista Haukivedelle ja Kolovedelle on perustettu kansallispuistot. Osin Etelä-Savon puolelle ulottuu Repoveden kansallispuisto. Myös Pihlajavesi, Luonteri, Katosselkä ja Puruvesi ovat arvokkaita luontokohteita, joista osia on suojeltu rantarakentamiselta. Erämaiset järvet Puula ja Kyyvesi sijaitsevat myös eteläisessä Savossa. Saimaan syväväylä vilkkaassa veneily- ja tavarankuljetuskäytössä. Vesipinta-ala 25% koko maakunnan pinta-alasta (18768 km 2 ). Järvien pinta-alan osuus 99.2% (4745 km 2 ) vesipinta-alasta.
Järvivesistöjen toimintaympäristö Järvisimmät kunnat Mikkeli, Mäntyharju ja Juva. Järviä pinta-alasta: Savonlinna 40,2 %, Rantasalmi 39,3 %, Hirvensalmi 36,7%, Puumala 39,4%. Rantaviivaa noin 30000 km. Luokitellusta vesipinta-alasta (87% koko vesistöalasta) valtaosa eli 77 % sijoittuu erinomaiseen luokkaan, hyvään 15 % ja tyydyttävään noin 8 %. Kaksi järvikansallispuistoa; Linnansaari ja Kolovesi (osin Repovesi). Vesistöjen pahana uhkana typpi- ja fosforipäästöjen takia rehevöityminen Etelä-Savon pinta-alasta neljännes on vettä ja veden laatu on pääosin joko hyvää taikka erinomaista. Kirkkaita ja lähes kauttaaltaan puhdasvetisiä järviä on seitsemäntuhatta, pieniä lampia lukematon määrä ja monipolvisina virtaavia jokia ja puroja viisituhatta kilometriä Etelä-Savon alueen kalavarat, etenkin vahvat muikkukannat, ovat hyvät ja siksi myös alueella on edellytyksiä ammattikalastukselle ja kalojen jatkojalostukselle. Ammattikalastajien lisäksi Etelä-Savossa kalastaa vuosittain noin 200 000 vapaa-ajan kalastajaa.
(SYKE 2013)
Yksittäisiä havaintoja Saksassa korostetaan markkinoinnissa vuoristoilman laatua ihmisten parantavana voimana. Suomessa keuhkoparantolat ennen perustettiin mäntykankaille järvien lähistölle, joissa ilma säilyi kuivana, raikkaana ja hengittäminen oli helppoa. Tämä on suomalainen vastine vuoristoilmalle, mutta ei kuitenkaan verrannollinen Saksaan tai Itävaltaan, jossa kaikki mitataan luotettavina arvoina ja vasta sitten voidaan käyttää tätä tietoa todellisessa matkailun markkinoinnissa. Vain näin jokin alue voi saada vasta esimerkiksi ilmakylpylä- tai allergiastatuksen. Vrt. http://www.badhindelang.de/informieren/allergikerfreundlicher-urlaub.html Keski-Euroopassa järvenrantapaikat ovat sen verran niukka resurssi, että parhaita rantoja ei ole täytetty kesämökeillä, vaan ne pyritään pitämään yhteisessä käytössä suojelu-, kaavoitus- ym. toimenpitein. Suomessa hyvien vapaiden, yhteisessä käytössä olevien rantojen, määrä on rajallinen johtuen voimakkaasta mökkirakentamisesta, joka rajoittaa osin järvikohteiden vetovoimaa ja matkailukäyttöä. Matkailu ei ole sen enempää Bad Hindelangissa kuin Weissenseen alueella irrallinen muihin toimintoihin, erityisesti maatalouteen ja paikalliseen kulttuuriperinteeseen ja keskeisiin sidosryhmiin (viranomaiset ja luonnonsuojelu) nähden, irrallinen kohde. Kaikki pelaavat jatkuvasti yhteen ja samaan sovittuun suuntaan.
Yksittäisiä havaintoja Molenmat alueet, Weissensee ja Bad Hindelang, ovat hyvin voimakkaasti siirtyneet nettivaraussysteemeihin, sosiaaliseen mediaan ja hyödyntävät tehokkaasti omia nettisivuja asiakastiedon jakamisessa. Luonnonsuojelua kohtaan asenne Keski-Euroopassa on toisenlainen, sillä sitä ei koeta niin suurena uhkana, vaan matkailun vetovoimatekijänä. Monet menestyvät matkailukohteet ovat eri asteisesti suojeltuja ja ihmisen sekä luonnon toiminnot on pyritty sovittamaan kestävällä tavalla toisiinsa. Tällä tavalla saadaan luontokohteille markkinoinnillista lisäarvoa ja pidempää toiminnallista kantavuutta. Tavallaan toteutetaan biosfäärialueen ideaa, jossa suojelua ja luonnon taloudellisesta hyödyntämistä ei nähdä vastakkaisina toisilleen. Kysymys on kokonaisvaltaisesta näkemyksestä alueiden hyötykäytössä ja vaalimisessa eli kokonaisvaltaisesta matkailukonseptista, silloin kun alueen pääasiallisena toimintona on matkailu. Tässä bm-tarkastelussa toimivat kohteet kehittävät matkailua juuri biosfäärialueen tavoitteiden mukaisesti eli 1) vaalivat luonto- ja kulttuuriarvoja, 2) edistävät ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä sekä 3), tukevat matkailukohteessa kehityshankkeita, neuvontaa, ympäristökasvatusta ja tutkimusta usealla eri tavalla.
Yksittäisiä havaintoja Biosfäärialueen ideassa tiivistyy (Suomessa toistaiseksi Saaristomeri ja Pohjois-Karjalan biosfäärialue) hyvin Keski- Euroopan ekologisesti tietoisten matkailukohteiden kehittämismalli. Aiemmin oli suunnitelmissa laajempi Saimaan järviluonnon biosfäärialue, mutta se kaatui paikalliseen vastustukseen, joka kertoo siitä, että miten vaikeaa esimerkiksi Etelä-Savossa on omaksua suojelun ja matkailun välistä kohtalonyhteyttä. Sama asia toteutuu myös Saimaan Norpan kohdalla, joka on erittäin harvinainen ja ainutkertainen vesieläin koko maailmassa ja todellinen matkailun vetovoimatekijä, mutta sitä ei saada brändättyä kunnolla osaksi järvimatkailua, vaikka toki sen ympärille on luotu logoja, tapahtumia, markkinointitoimenpiteitä ja matkailutuotteita. Tässä asiassa Etelä-Savolla on merkittävästi vielä kehittämistä.
Yksittäisiä havaintoja Ruotsissa yhteistyön kulttuuri ( samarbete tai samverkan ) ovat keskimäärin pidemmällä kuin Suomessa ja samoin paikallisuuden ymmärtäminen ja kunnioittaminen tekemisessä eli paikallinen juurruttaminen ( lokal föränkring ). Toiminta lähtee aina ensin paikalliselta ruohonjuuritasolta ja se ei ole kertakokousmalli, vaan perustoimintamalli, jossa alun alkaen matkailu juurrutettiin olennaiseksi osaksi paikallista kehittämistoimintaa. Ruotsin ajattelutapa on samantapainen malli kuin Itävallassa ja Saksassa (saksankielisessä maailmassa), jossa juurruttaminen on kokonaisvaltaisen matkailuprosessin 1. vaihe. Tätä prosessia kutsutaan Saksassa nimellä Leitfaden tai Ganzheitliches Konzept. Kyseessä on kestävän matkailun ajattelu- ja toimintamalli, jossa käydään ensin 1,5-2 vuotta sisäisesti tiukkoja keskusteluja/ analyyseja alueen (tietyn paikan) väestön kanssa mahdollisesta matkailukonseptista ja vasta sitten kutsutaan asiantuntijat arvioimaan konseptin toimivuutta sekä auttamaan jatkotyössä. Prosessiin varataan riittävästi aikaa eikä heti rynnätä tekemään ratkaisuja yhden tai kahden kokouksen perusteella. Malliin liittyy olennaisena osana ajattelutapa, jossa paikallisväestön oletetaan hyötyvän matkailusta tavalla tai toisella. Kyse on yhteiskuntavastuusta, jossa huomioidaan myös paikallisen väestön sosiaaliset, ekologiset, taloudelliset ja kulttuuriset oikeudet tasavertaisesti. Prosessi on raskas, mutta palkitsee itse itsensä toiminnan pitkäjänteisyytenä sekä matkailun toimintaympäristönä, jossa vältetään turhat jännitteet matkailuelinkeinon kehittäjien ja paikallisten välillä, saadaan väestö sitoutumaan omilla ehdoilla prosessiin ja syntyy vahva tahtotila, joka vie kehitysprosessia jatkossa eteenpäin. Hyödyt ohjataan myös paikallisväestölle ja kaikin tavoin muutenkin hyödynnetään paikallisia palveluja. Näin on tehty Weissenseellä ja Bad Hindelangissa.
Yksittäisiä havaintoja Saksassa ja Itävallassa kuntien viranhaltijat ja poliitikot ovat tiiviisti mukana kehittämisessä matkailua, mutta kenties hieman toisella tavalla kuin Suomessa, jossa usein matkailua kehitetään aluenäkemyksen pohjalta. Näkemys on keinotekoinen rajoiltaan ja perustuu hallinnolliseen ajatteluun sekä vallankäytön tarpeisiin, ei taloudellisiin realiteetteihin/ rakenteisiin/ keskittymiin ja niiden toimintaan tai asiakkaiden kulutusmieltymyksiin. Matkailua tulisi Etelä-Savossa kehittää ainoastaan ammattimaisen matkailun kehittämisen ehdoilla asiakkaiden näkökulmasta, jolloin se saisi ansaitsemaansa arvoa ja olisi yhtä arvostettu kuin mikä muu tahansa elinkeinosektori. Ruotsin malli sijoittuu kenties Suomen ja Weissenseen sekä Hindelangin mallin välimaastoon, mutta yhtä kaikki; turhaa vastakkainasettelua julkisen sektorin (viranhaltijat/poliitikot) ja matkailuelinkeinon yksityisten toimijoiden välillä pyritään välttämään koska kaikki ovat kirjaimellisesti benchmarkingin järvikohteissa samassa veneessä.
Yksittäisiä havaintoja Keski-Euroopassa kotimarkkinat ovat aivan toisenlaiset kuin Etelä-Savossa, jossa potentiaalisia asiakkaita voi 2-3 tunnin säteellä matkailukohteesta olla miljoonia, jopa kymmeniä miljoonia. Etelä-Savossa paikallinen/alueellinen matkailukysyntä on vastaavasti heikkoa, ts. kotimarkkinat pieniä, joka vaikeuttaa pääomien kerryttämistä ja ylipäätään rajoittaa matkailupalvelujen tarjoamaa etenkin kesäsesongin ulkopuolella. Vientikysyntä vastaavasti parhaimmalle Etelä-Suomen markkina-alueella ja ulkomaille vaatii hyvää osaamista (kontakteja ja sosiaalista taitoa) sekä resursseja, ja kun vaakakupissa ovat suhteellisen pienet pääomakertymät, ei hyville vientimarkkinoille pääsy Etelä-Savosta ole helppoa etenkään sesongin ulkopuolella. Tästä eivät kärsi ainoastaan matkailuyritykset, vaan myös oheispalveluja tuottavat yritykset. Esimerkiksi erikoiskauppojen ylläpito voi olla vaikeaa Savonlinnan tapaisessa kaupungissa muuten kuin kesäsesongin aikana. Tämän vuoksi matkailun kehittäminen ja siitä kasvun hakeminen on monin verroin haastavampaa Etelä-Savossa kuin useimmilla alueilla Keski-Euroopassa ja sen ratkaisemiseksi ei ole juuri olemassa oikoteitä. Markkinat määräävät tilanteen. Tämä puoltaa sellaisten paikallisten ja persoonallisten matkailukonseptien kehittämistä, jossa keskitytään minimoimaan kulurakenne, maksimoimaan tuotot tietyiltä valituilta kohderyhmiltä etenkin kesäaikaan ja luomaan sellaisia jakeluratkaisuja (esim. sosiaalinen media), joka minimoi jakelutiekulut sekä myös täytyy pohtia sitä, että mitä muuta mahdollisesti joutuu etenkin talvella tekemään, että saa kohtuullisen toimeentulon. Tällöin väistämättä joudutaan myös puhumaan elämäntapayrittäjyydestä ja hyväksymään sen tosiasia, että matkailulla harvoin ja hyvin harva rikastuu, mutta se voi tarjota mielekästä tekemistä mukavien ihmisten kanssa ja motiivin rakentaa pieniä paikallistaloudellisia ja hyvin toimivia (älykkäitä, osaavia ja kovasti yrittäviä) matkailuyksiöitä, joilla edes kohtuullisesti toimiessaan on myös aluetaloudellista vaikuttavuutta.
Yksittäisiä havaintoja Benchmarking kohteista tunnistettuja avaintekijöitä minkä tahansa paikallisen matkailukohteen kehityksessä ja menestyksessä ovat; Riittävän vetovoimainen kulttuurin- ja luonnonympäristö (esim. pitkä ja rikas kulttuurihistoria, hyvin suojeltuja alueita jne.), jota on mahdollisuus eri tavoin hyödyntää matkailun kehittämisessä. Matkailukohteiden varsinaisilla toimijoilla usein takana pitkä kulttuurihistoria ja pitkä paikalliset sukuperinteet, joka tuo tekemiseen itsetuntoa ja jatkuvuutta. Jokin paikallinen yhteisö (useimmiten kylä- tai kuntayhteisö) ja sen toimijat, jotka seisovat matkailun kehittämisen ja kehittäjien takana. Joukko sellaisia yrittäjiä, joilla näkemystä, tahtoa, taitoa, kontakteja ja taloudellisia pääomia ja jotka kiinnittyvät paikalliseen matkailukohteeseen erilaisin sosiaalisin & toiminnallisin sitein. Yhteinen näkymä ja arvopohja, joka innoittaa ja toimii johtolankana (filosofiana) matkailun kehittämistoiminnassa ja joka määritetty yhteisessä osallistuvan suunnittelun prosessissa. Toimijoiden kyky hyvään yhteistyöhön ja toiminnallista yhteistyötä tukevat organisaatiot & tekijät & peruspalvelut olemassa. Toimijoiden kyky jatkuvaan oppimiseen ja uusiutumiseen. Kilpailukyvyn säilyttämisessä on oltava jatkuvasti terävänä, muuten jää ulos markkinoilta. Määrätietoista pitkäjänteistä työtä yhteisen tavoitteen eteen ja sen tukena
Etelä-Savon toimintaympäristö ja matkailutuote Vetovoimatekijät Matkailutoimijat Erottautumistekijät (kärkituotteet) Kilpailukykytekijät ja kilpailukyky Matkailukonseptit Tuotekehittelyn potentiaali Tulevaisuuden matkailukonsepti Kehittämissuositukset
Etelä-Savon toimintaympäristö ja matkailutuote Etelä-Savon maaseutu on paitsi rikas metsä- ja järviluonnoltaan, niin alue on ollut perinteisesti vahvaa asutus- ja maaseutukulttuurin aluetta. Alueelle sijoittuu useita muinaiskohteita (mm. järvivesistöjen rannoilta on löydettävissä paljon muinaisia asuinpaikkoja ja ainutkertaisia kalliomaalauksia), mielenkiintoisia kyläkohteita ja lupsakkaan persoonallista eteläsavolaista maalaiselämää. Etelä-Savo on vahvasti maaseutua ja sen myönteisten puolien esiintuominen oikein tuotteistettuna on yksi alueen suurista vetovoimatekijöistä. Toimintaympäristönä Etelä-Savo sijoittuu Väli-Suomeen, jolloin sen ohi ajetaan esim. Tahkon, Vuokatin, Kuusamon tai Lapin matkailukeskuksiin. Alue on pääosin erittäin hyvin saavutettavissa pääkaupunkiseudulta omalla autolla ja julkisilla liikennevälineillä. Alueelle ei välttämättä kuitenkaan pysähdytä jäämään pidemmäksi aikaa ja laajemmalti, jota osoittaa sekin, että 5-tien varren läheiset maaseutukohteet menestyvät, mutta eivät välttämättä muut kohteet kauempana tästä alueen valtaväylästä.
Etelä-Savon toimintaympäristö ja matkailutuote Toimintaympäristössä maaseudun matkailuyrittäjät ovat pääosin mikroyrityksiä, joiden palvelutuotanto on alueellisesti hyvin hajautunutta ja suurella osalla yrittäjistä se on sivuelinkeino, vailla sen suurempaa menestys- ja kasvuhalukkuutta. Ammattitaidossakin on usein paljon parantamisen varaa, vaikka toimialalle onkin tullut viime vuosina uutta nuorta verta ja entistä kansainvälisempää matkailukokemusta sekä osaamista. Näistä lähtökohdista ja suhteellisen niukasta yrittäjien pääomakertymästä johtuen alueen maaseutumatkailun dynamiikka ja kilpailukyky ei ole paras mahdollinen. Siksi suuri osa alueen yrittäjistä tyytyy enemmän harrastuksenomaiseen elämäntapayrittämiseen, joka ei sekään ole niin kauan huono vaihtoehto kun tulos säilyy vain plusmerkkisenä. Myös yritysten tehokas yhteistyö on vielä kehittymisasteella, vaikka sitä kyllä pienemmissä puitteissa tehdään, mutta aluerakenteen ehdot (pitkät välimatkat yrittäjien välillä) ja toisaalta osaamis- ja motivaatiotason ja investointihalukkuuden eroavaisuudet yrittäjäkunnassa eivät välttämättä suosi yhteistyön vaihtoehtoa.
Etelä-Savon toimintaympäristö ja matkailutuote Matkailutuotteena ykkönen on mökkituote. Maakunnassa on runsaasti mökinvuokraajia ja alue tunnetaan (se on jo melkein brändi) nimenomaan hyvänä mökkeilymaakuntana. Maaseutumatkailu ja järvimatkailu muuten ovat muutamia yksittäisiä paikallisia kohteita (esim. Punkaharjun Tynkkylän Lomaniemi, Saimaa Holiday, Niinisaari, Valamon luostari) lukuun ottamatta suhteellisen suppeita tarjonnaltaan, vaikka joukossa on runsaasti myös hyvin toimivia mikroyrityksiä mm. maaseudun ohjelmapalvelutuotannossa. Tapahtumatuotteet ovat pääosin pieniä paikallisia kesään keskittyviä tuotteita ja joukosta ei välttämättä erotu sellaisia pitkälle vietyjä tuotteita tai tuotekonsepteja, jotka ylittäisivät jatkuvasti valtakunnallisen markkinointi- ja tunnettavuuskynnyksen. Maaseudun kulttuurikohteena Taidekeskus Salmela on esimerkiksi yksi tällainen kohde ja jossain määrin myös Mikkelin Kenkävero (kaupunkikohde samalla) ja alueen muutamat kartanot (esim. Tertti). Kokonaisuutena Etelä-Savo maaseutumatkailukohteena ja -tuotteena jää profiloitumattomaksi ja vaille vahvaa bränditekijää.
Vetovoimatekijät Etelä-Savon maaseudun ja etenkin järvivesistöjen kansallispuistojen luonnonvetovoima on suhteellisen vahva, mutta yksi ongelma on se, että alueella on vähän luonnonarvoja ja tunnettavuutta matkailijoiden silmissä markkinoinnillisesti korostavia tekijöitä. Keskeisimpiä näistä tekijöistä on matkailukäyttöön soveltuvien suojeltujen alueiden määrä ja laajuus, sillä järvikansallispuistoja on käytännössä vain kaksi ja samaa tai muuta sen arvoa korottavaa statusta (esim. biosfäärialue) ei ole muilla kohteilla vaikka ne olisivatkin muuten arvokkaita järviluonnoltaan kuten esim. Puulavesi, Kyyvesi, Kermanjärvi, Heinäveden reitti tai Pihlajavesi. Rantojensuojeluohjelma on säästänyt alueen suurjärvien selkävesien monet saaret ylettömältä rantarakentamiselta, joka tukee luontokeskeisen järvimatkailun kehittämistä alueella.
Vetovoimatekijät Etelä-Savossa kansainvälisen uutiskynnyksen ylittävä järvivesistöjen eittämätön vahvuus on elintavoiltaan erikoislaatuinen (persoonallinen) ja äärimmäisen harvinainen Saimaan Norppa. Ongelma on, että sen suojelun ympärillä käyty viime vuosina käyty eri toimijatahojen välinen keskustelu ei näytä tukevan sen ympärille rakentuvaa matkailubrändin rakentamista (vrt. Saimaan matkailumarkkinoinnissa aiemmin käytetty iloisen vilkuttavan Saimaan Norpan kuva). Kyseessä ei ole asia, jonka suojelu ja säilyminen hyväksyttäisiin yksimielisesti alueen matkailuelinkeinon yhtenä vetovoimatekijänä ja hienovaraisen kestävästi toteutetun tuotteistamisen lähtökohtana, vaan se aiheuttaa usealla tavalla alueen sisäisiä ristiriitoja, joka vastaavasti heikentää alueen matkailullista vetovoimaa ainakin tietyissä valituissa kohderyhmissä ja saa myös aikaan negatiivisia mielikuvia alueen matkailun kehittämissuunnasta. Norppa olisi hyvä keulakuva järvialueen ainutlaatuisuuden esille nostolle, mutta asian ristiriitaisuuden vuoksi siihen on suhtauduttava hyvin varonen niin kauan kun ei ole olemassa asiasta yhteisiä jaa laajasti hyväksyttyjä pelisääntöjä.
Matkailutoimijat Maaseutu- ja järvimatkailun yritystoiminta on em. pääosin maaseudun eri puolille hajautuneiden mikroyritysten varassa, joka luonnollisesti asettaa omat reunaehtonsa matkailutoimintojen kehittämiselle. Yritysten yhteistyöverkostoja on jo olemassa (esim. Saimaan Charmantit alueellisesti laajemmin, Puulataival ja Saimaa Holiday paikallisemmin) yritysmäärällisesti pienempinä tai suurempina konsortioina, mutta alueelta puuttuvat vielä sellaiset Bad Hindelangin tai Weissenseen tapaiset paikalliset kokoavat yritysten yhteistyökonseptit, joissa mukaan sekoittuisivat tehokkaasti yrittäjien lisäksi luonnonsuojelu, paikallis- ja aluehallinto ja myös alueen muiden elinkeinojen harjoittajat. Tässä voisi olla Etelä-Savon yksi mahdollisuus hyödyntää Weissenseen ja Bad Hindelangin tapaisia pitkälle vietyjä kestävän matkailun kokonaisuutta korostavia toimintamalleja, ei ainoastaan yksittäisiä toimenpiteitä.
Erottautumistekijät (kärkituotteet) Edellä on jo mainittu muutama maaseutu- ja järvimatkailun kärkituote ja vetovoimatekijä, mutta joutuu kysymään, että mitkä ovat lopulta Etelä- Savon matkailun kehittämisen perusvahvuuksiin (maaseutu ja järvivesistöt) perustuvia erottautumistekijöitä. Onko se kansallispuistot, mutta mitä ovat ohjelmapalvelut, jotka erottautuvat niiden toiminnallisena osana? Onko se jokin maaseutuun tai järviin kytkeytyvä tapahtuma, mutta mikä se voisi olla? Onko se jokin paikallinen tai alueellinen matkailuyritysten yhteinen markkinointiverkosto? Onko se jokin erityinen kulttuurien tuote (tapahtuma), joka profiloituu Etelä-Savon maaseutuun ja järvivesistöihin? Vai onko se yksinkertaisesti mökkituote, jossa on jo olemassa hyvä infrastruktuuri, se tukee kesän tapahtuma-, risteily- ym. tuotteita sekä paikallis- että aluetaloutta ja on tunnettu laajalti, mutta toisaalta mökkiläiset harvoin käyttävät paikallisia luontokeskeisiä ohjelmapalveluja ja mökkituote on jo hiipumassa Keski-Euroopassa ja osin venäläisten parissa ja miten tätä tuotetta kehitettäisiin brändiksi saakka. Jos näihin kysymyksiin ei ole selkeitä vastauksia, niin siinä tapauksessa erottamistekijät ovat toistaiseksi vähissä. Näitä kysymyksiä on syytä pohtia jatkotyöskentelyssä huomattavan tarkasti.
Kilpailukykytekijät (plussat) Alueen erityiset järvikohteet selkäsaaristoineen, joilla luonnonsuojelustatus ja niiden laatuomaisuudet (puhdas vesi, hiljaisuus, ilman puhtaus, upeat auringonlaskut, tilan tuntu), jotka myyvät niitä jo itsessään. Saimaan Norppa maailmassa ääriharvinaisena lajina (osana kansallispuistoihin kohdistuvaa matkailua). Venäläismatkailijat ja maakunnan kohtuullisen hyvä asema lähtöalueisiin nähden vaikka Etelä-Karjala on tätä kilpailua koko ajan kiristämässä merkittävästi. Jokamiehenoikeudet (myös siihen liittyvät velvollisuudet) suomalaisena liikkumisen erikoisuutena. Etelä-Savon 5-tien lähiympäristön erittäin hyvä saavutettavuus Suomen keskeisiltä markkina-alueilta, mutta muuten Etelä-Savo ei kaikilta osin ole helposti saavutettava. Maaseutumaisuus ja aktiiviset maaseutuyhteisöt osana matkailua (elämisen ja vapaa-ajan laatua tarjolla). Mökkimatkailu ja sitä tukevan palvelutuotannon pitkä kokemuspohja sekä palvelujen suhteellisen hyvä kattavuus ympäri maakuntaa. Tietyt yritysryppäät (yhteistyörakenteet), jotka toimivat jo alueella, ja ovat kyenneet ponnistamaan myös laajemmille kansainvälisille markkinoille. Miten tietty savolaisen kulttuurin alkuperäisyys (sen nykyisyys ja perinteet) voisivat olla myönteinen imagotekijä? Miten alueen maaseudun kehittyneisyyden heikkoudet ja rehellisen rehevä maalaisuus voi olla positiivinen tekijä, joka vetää valittuja kohderyhmiä puoleensa aidolla vilpittömyydellään, rehellisyydellään ja avoimella ystävällisyydellään. Positiivisessa mielessä Etelä-Savo on aidon villi, alkukantainen ja toistaiseksi tuntematon/kartoittamaton pohjoinen järvialue, jossa on olemassa oma alueellinen eksotiikkansa.
Kilpailukykytekijät (miinukset) Aluerakenteelliset perusongelmat kuten perusinfrastruktuurin investointivajeet, väestön ikääntyminen, pääomien heikko kertyminen ja riskipääoman liike alueella, palvelujen heikkeneminen maaseudulla ja uusiutuvien kasvuyritysten lisätarve. Matkailun painottuminen kesäsesonkiin, mutta talvi pitäisi nähdä myös uutena mahdollisuutena (vrt. Haukiveden luonnonjäinen luistelurata). Mikroyrittäjävaltaisuus yhdistettynä alhaisiin pääomiin, sivutoimiseen matkailuyrittäjyyteen, yhteistyöhaluttomuuteen ja osaamisvajeisiin. Tietynlainen osaamattomuus/passiivisuus (sokeus omille mahdollisuuksille) hyödyntää alueen erikoislaatuista järvi- ja maaseuturesurssia (ei koske kaikkia yrittäjiä, mutta on alihyödynnetty matkailun kehittämisessä). Oivalletaanko todelliset vahvuudet? Maaseutu- ja vesistötuotteiden profiili ja markkinoille pääsy on vajavaista. Puuttuvat toistaiseksi vahvat valtakunnalliset ja kansainväliset brändit (mielikuva Etelä-Savosta maaseutuna ja järvinä on heikko ja se jää ikään kuin jatkuvasti piiloon matkailijoilta). Missä ovat esimerkiksi alueen järvikohteita esittelevät kolmiulotteiset kartat, jotka ovat perustavaraa Keski-Euroopan matkailukohteiden markkinoinnissa?
Kilpailukykytekijät (miinukset) Kestävä kilpailukyky edellyttää jatkuvaa, nopeaa ja innovatiivista tuotekehitystä ja tähän ei ole välttämättä valmiuksia, sillä aluetta hallitsevan mökkituotteen vuokraus on suhteellinen yksinkertainen tuote, joka ei inspiroi kehittämään tuotetta kovinkaan pitkälle tai tekemään laajemmin sen markkinoinnissa/ myymisessä yhteistyötä muiden matkailuyrittäjien kanssa. Markkinoille pääsyn heikkoudet ja siellä pysyminen. Kulttuurisen ja sosiaalisen (yhteiskuntavastuullisen) ajattelun ohuus osana matkailutuotteen rakentamista. Rakennetun kulttuuriympäristön estetiikka kaupunkiympäristöissä ja myös kuntataajamissa ei ole samalla tavalla silmää miellyttävä kuin mitä se Keski-Euroopassa tai jo Ruotsissa on. Siellä vanhaa on säästetty ja korjattu sekä tehty vanhoista keskustoista eläviä ihmisten (matkailijoiden) kohtaamispaikkoja. Suomessa nämä miljööt vetovoimatekijöinä on aika pitkälle menetetty ruman ja epäyhtenäisen uudisrakentamisen myötä, myös Etelä-Savossa (vrt. esim. Savonlinnan kaupungin keskusta). Paikallisten kohteiden heikko saavutettavuus (oma auto oltava lähes kaikkiin kohteisiin mennessä) pitkien matkojen ja heikkojen julkisten liikenneyhteyksien takia. Myös alemmanasteisten teiden kunto on nopeasti heikkenemässä.
Kokonaiskilpailukyky Etelä-Savon järvimatkailun ja maaseutumatkailun kokonaiskilpailukyky matkailukohteena ja tuotteina vaikuttaa olevan sitä benchmarking kohteisiin, etenkin ulkomaisin, verrattuna vielä suhteellisen heikko. Alueella ei ole vahvoja jatkuvasti myyviä volyymituotteita muita kuin lähinnä mökinvuokraus. Erityistä kestävää kilpailuetua ei voida saavuttaa Etelä-Savossa juurikaan ylivoimaisella vetovoimalla, hinnoittelulla, ei edes infrastruktuurissa, aktiviteettien tai tapahtumien määrässä/laadussa toistaiseksi, mutta matkailun paikallisessa erityisosaamisessa kylläkin, jos se kehittyy voimakkaasti vastaaman erikoistuneita asiakastarpeita. Omat rajoitteensa asettavat alueen toistaiseksi heikohko kohdeimago, puutteelliset markkinayhteydet ja yhteistyön kehittymättömyys matkailua kehittävien eri toimijoiden välillä. Vieraanvaraisuus, ympäristöhallinto ja sitä tukeva lainsäädäntö, alueen turvallisuus, matkailua tukeva muu perusinfrastruktuuri (mm. tiestö, vaikka alempi tieverkko on osin rapautumassa) ja ainakin joiltain osin jo toimivat matkailuorganisaatiot ovat asioita, jotka ovat alueella suhteellisen hyvässä kunnossa. Kehittämistä löytyy siis vielä paljon suhteellisesta kilpailuedusta (ollaan joissain tekijöissä kilpailijaa merkittävästi parempia) koska absoluuttisessa resurssiperustaisessa kilpailuedussa ei olla edellä kuin Saimaan Norpan (sitä lajina ei ole missään muualla maailmassa) ja hyvin laajojen puhtaiden reittivesistöjen tapauksissa.
Matkailukonseptit Etelä-Savossa matkailun kylämatkailun ja matkailun kokonaiskonseptiin pyrkiviä paikallisia matkailukohteita on jo muutamia (esim. Niinisaari ja Saimaa Holiday). Sen lisäksi on muutamia markkinointiin keskittyneitä yhteistyöverkostoja, mutta laajemmin puuttuvat sellaiset paikalliset erikoistuneet (esimerkiksi jokin selkeä teema) ja hyvin brändätyt matkailukonseptit, joissa yhdistyy usean toimintaympäristössä toimivan yksityisen ja julkisen matkailukehittäjän toiminta samansuuntaiseksi tavoitteeksi. Aina jokin kulma pettää julkisella tai yksityisellä toimijalla osana matkailukonseptia. Tässä mielessä voisi olla hyvä ottaa joitakin kohteita mallikohteiksi ja osoittaa, että miten niiden kanssa on mahdollista päästä nykyistä pidemmälle matkailun yhteisessä kehittämistoiminnassa.
Tuotekehittelyn ja matkailukonseptien potentiaali Etelä-Savo maaseutu- ja järvimatkailulla on merkittävää potentiaalia piilossa mutta sen tuotekehitys ja matkailukonseptointi edellyttää kaikilla matkailutoiminnan kehittämisen tasoilla entistä parempaa työskentelyä. Työ voi alkaa hyvällä yhteissuunnittelulla kuten tehtiin Bad Hindelagissa ja Weissenseellä esimerkiksi jo toimivien matkailuyritysverkostojen kanssa. Joka tapauksessa tehtiinpä mitä tahansa tuotekehittelyä, se e ei voi tyytyä olemaan keskinkertainen (ainakaan kansainvälisesti), vaan on oltava riittävästi luovuutta pyrkiä entistä pidemmälle kulttuurin ja luonnon erikoislaatua hyödyntäviin ja myös kestävän laadukkaisiin matkailutuotteisiin. Palvelukonseptin täytyy olla hyvin yksilöllinen, paikalliseen toimintaympäristöön juurtuva ja volyymituotteiden sijaan täytyy harkita, että miten saa vähemmällä aikaan entistä laadukkaampaa tulosta (tosin tämä on täysin yritysten liiketoimintaideaan ja kykyyn sidottu asia). Matkailun kokonaiskonseptin omaksuminen Bad Hindelangin ja Weissenseen tapaan voisi olla yksi hyvä tie edetä, mutta sopii pohtia, että onko se Etelä-Savon kulttuurisessa ja toiminnallisessa ilmapiirissä miten mahdollinen konsepti. Miten pitkälle siinä voidaan mennä joissakin paikallisyhteisöissä, joissa matkailu ei ole välttämättä se keskeisin leiväntuoja ja löytyykö alueelta tarpeeksi yritysdynamiikkaa (määrässä ja laadussa) konseptien ylläpitoon.
Johtopäätökset Etelä-Savo Etelä-Savon suurin koukku maaseutumatkailussa, matkailun kehittämisessä yleensä, on järvivesistöjen moniulotteisten luontoarvojen, kulttuuristen merkitysten ja toiminnallisten ratkaisujen hyödyntäminen tuotteistamisen lähtökohtana ja matkailukonseptien (sisältää brändin) rakentamisessa. Järvivesistöjen erikoislaatuinen luonne (mm. rikkonaisuus, reitit, puhtaus, suhteellisen rakentamattomat selkäsaaristot, vesistökulttuuri, kalastus, Saimaa Norppa jne.) ovat historiallisesti määrittäneet ja määrittävät edelleen Etelä-Savon elämäntapaa ja tyyliä, vapaa-ajan viettoa, osin työn tekoa ja paikallistaloutta. Tämän koukun varaan tulee myös rakentaa matkailun tulevaisuuden ratkaisujen perusta. Tämä johtopäätös voi tuntua ilmeiseltä, mutta kun sitä vertaa siihen miten benchmarkatuissa kohteissa on korostettu niiden luonnon ja kulttuurin keskeisten vetovoimatekijöiden voimaa ja miten ne on älykkään kestävästi tuotteistettu, etenkin pienissä paikallisyhteisöissä, matkailun kehittämisen voimavaraksi matkailun kokonaiskonseptina, ei voi kuin ihmetellä, että miten Etelä-Savon olennaisimman matkailullisen resurssin ydin jää ikään kuin piiloon. Järvivesistöjen tuotteistaminen, markkinointi ja syvällisempi konseptointi eivät toistaiseksi profiloi Etelä-Savo kärkituotteena sekä erottautumistekijänä sillä painokkuudella mikä sen potentiaali on. Haaste on siinä, että tämän resurssin matkailullinen ominaislaatu on ensin tarkoin tunnistettava (muutenkin kuin mökkeilyssä), arvostettava näitä erityisominaisuuksia ja tuotteistettava ne hyvin älykkäästi sekä kestävästi.
Johtopäätökset Etelä-Savo Etelä-Savossa on viisasta tarkastella matkailukonseptia entistä painokkaammin paikallisten luonto- ja kulttuuripainotteisten resurssien/vetovoiman näkökulmasta, sellaisissa paikoissa, joissa piilee yhteisöllistä kehittämispotentiaalia, ja joilla on eväitä persoonallisen sekä arvopohjaisen matkailukonseptin toteutukseen. Osa näistä kohteista on jo matkailukäytössä, mutta osa vielä osin tunnistamatta tai vasta kehityksensä alkuvaiheessa. Konkreettisesti näitä kohteita ovat Etelä-Savossa esimerkiksi Linnansaaren kansallispuiston alueen/kyläyhteisöt, Niinisaari jo kehityksellisesti jo nyt tai Anttolan kyläkunnat Luonterin rannalla tai sitten matkailun kehittämistarkoitukseen sopivat kuntakeskukset kuten esim. Mäntyharjun Salmelan alue, Puumala tai Hirvensalmi. Markkinointiyhteistyötä kyllä voidaan tehdä laajemmallakin alueella, mutta konkreettisen kokonaisvaltaisen matkailukonseptin paikallinen kehittämisyhteistyö on aina tiettyyn paikkaan sidottua. Nämä kohteet tulisi kartoittaa Etelä-Savon alueella. Suomessa hyvin individuaalien ihmisten ja paikallisyhteisöjen sitominen yhteisen matkailukonseptin taakse on vaikeahkoa, mutta ei mahdotonta kuten benchmarkkauksessa Vuonislahden ja Möhkön paikalliset kylämatkailukylät osoittavat. Tähän vain tarvitaan vahvat vetovoimatekijät, sosiaalista taitoa käynnistää myönteinen kehitysprosessi, laajaa ja perusteltua näkemystä yhdessä toteuttavista - tulevaisuutta koskevista - kehittämisen linjanvedoista, tahtoa ja taloudellisia sekä toiminnallisia resursseja toteuttaa paikallisesti omaehtoista matkailukonseptia. Näitä prosesseja tulisi edistää Etelä-Savon alueella.
Johtopäätökset Etelä-Savo Se on syytä huomioida, että Etelä-Savossa Bad Hindelangin tai Weissenseen tapaisen paikallisen matkailukonseptin eri sidosryhmien joukko on todennäköisesti laajempi ja kehitettävän matkailukohteen maaseutu aluerakenteeltaan toiminnallisesti hajanaisempi kuin tiiviit Bad Hindelangin alueen tai Weissenseen pienelle alueelle sijoittuvat kunta-/kyläyhteisöt edustavat. Tämä asettaa suunnittelulle uusia haasteita, jotka parhaimmillaan voivat tuottaa uuden asumisen, työn ja vapaa-ajan vieton toimintamallin Etelä-Savoon. Suuren kysymysmerkin kokonaisvaltaisen matkailun tuotekonseptoinnin ylle heittää alueen kilpailullinen yritysdynamiikkaa. Keski-Euroopan tunnetuissa matkailukohteissa yritysten henkilöstö on yleensä erittäin hyvin koulutettua ja osaavaa sekä yritysten välinen kilpailu kovaa, joka pakottaa jatkuvasti uusiutumaan ja kehittämään yrityksen palveluja. Matkailijamäärät myös mahdollistavat pääomien kerryttämisen lyhyenäkin sesonkina, jolloin uusiutumiseen on myös olemassa taloudellisia resursseja. Tämä kaikki on vaikeampaa Etelä-Savon matkailun toimintaympäristössä. Myös alueen henkinen valmius yhteistyöhön perustuviin ratkaisuin on todettu useasti huonoksi. Ollaan usein mieluummin itse tekeviä kuin yhteisen hiileen puhaltavia. Tässä tarvitaan laajempaa asennemuutosta ja terävää osaamisen kehittämistä, johon voidaan myös kehittää uusia toimintatapoja.
Johtopäätökset Etelä-Savo Tarkasteluissa kohteissa, etenkin Hindelangin ja Weissenseen alueilla, ekoajattelu on nostettu keskeiseksi matkailun toiminnalliseksi määrittäjäksi. Se on iso haaste jatkossa, että missä määrin Etelä-Savon maakunnasta löytyy yhteistä viisautta ja rohkeutta nostaa matkailukehityksen keskiöön sen luontaiset vahvuudet (järvet & maaseutu) sekä kytkeä ne toiminnallisesti yhteen ekonäkemyksen välittämänä. Mikä rooli tässä on esimerkiksi Etelä-Savon kehittyvällä luonnonmukaisella maataloustuotannolla, alkutuotannon suoramyynnillä, talousmetsien käyttönä uusiutuvana energialähteenä tai ajatuksella yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä? Millaisia ratkaisuja näihin tulevaisuuden ekohaasteisiin on kehittävissä ja mikä yhteys näillä on kokonaisvaltaiseen matkailukonseptiin? Olennaista tulevissa ratkaisuissa on, että löydetään sellaisia poikkihallinnollisia ja - toimialoittaisia rajapintoja, joissa eri toimijat kohtaavat ja löytävät toisensa, eivät vain pelkästään matkailun kehittäjät, vaan kaikki maaseudun kehittäjät. Nämä matkailukonseptit eivät voi olla keinotekoisia rakennelmia, vaan lähtökohtana ajatukseen istuva luonteva paikka ja toiminnallinen kokonaisuus kuten Vuonislahti. Pienessä kylässä yhdistyvät saumattomasti toisiinsa kylä-, luonto-, kulttuuri- ja maaseutumatkailu sekä kyläyhteisön kehittäminen yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Matkailun elinkeinolliset ja työllistävät vaikutukset ulottuvat koko kylän kehittämiseen ja päinvastoin, jolloin sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys toteutuvat ja osin myös ekologinen.
Tulevaisuuden matkailukonsepti Etelä-Savon matkailun tulevaisuuden matkailukehittämisen ilmeiset perusvahvuudet ja vetovoimatekijät ovat monimerkityksiset boreaalisen havumetsävyöhykkeen järvivesistöt ja alueen rauhallinen sekä turvallinen maaseutu eri tavoilla matkailun viitekehyksenä ja tuotteistamisen lähtökohtana (mm. paikallinen ruokatuotanto, maaseutukulttuurin eri ilmentymät, maaseutumaisemat ja maaseudun pienten kunta- ja kyläyhteisöjen matkailua täydentävät perus- ym. palvelut,). Koska järvivesistöjen arvokkaimmat ja vetovoimaisimmat kohteet sijaitsevat Etelä-Savon maaseutualueilla, on näiden kahden vetovoimatekijän välillä vahva toiminnallinen riippuvuussuhde, jotka eivät ole matkailun kehittämisessä erotettavissa toisistaan. Matkailun kehittämisen tulevaisuuden suuri haaste Etelä-Savossa liittyy olennaisesti siihen, että miten kehittämisyhteys matkailuelinkeinon ja maaseutu- ja järviresurssin välillä saadaan rakennettua yhtä kiinteäksi kuin Vuonislahden, Möhkön, Hindelangin ja Weissenseen tapaisisssa kylä- tai kuntakohteissa. Etenkin Weissenseen ja Bad Hindelangin matkailukohteissa jo nyt tietoisesti ennakoidaan ja ratkotaan tulevaisuuden suuria haasteita (ilmastomuutos, fossiilisten polttoaineiden loppuminen ja energiaomavaraisuus, tietoyhteiskuntakehitys, globaalisaation kulttuuri, ravinnontuotannon huoltoturva) arkipäivän selviytymisen ja uusiutumisen tasolla. Näissä kohteissa maaseudun elinvoima ja matkailu kietoutuvat tiukasti yhteen, jossa matkailu on vain yksi, mutta keskeinen, apuväline tässä tavoitteenasettelussa. Matkailun kehittyminen = maaseudun kehittymistä ja päinvastoin, joka ylläpitää alueella paikallista alku-, kulttuuri- ja palvelu- tuotantoa, parantaa paikallista infrastruktuuria, markkinoi kohdetta asumisen-, työn ja vapaa-ajan kohteena jne.
Tulevaisuuden matkailukonsepti Millainen sitten olisi Etelä-Savon tulevaisuuden matkailukonsepti alueen maaseutu- ja järvimatkailun näkökulmasta? Miten ehtoja sillä on ja miten se voisi rakentua? Lähtökohtana on, että matkailukehityksen dynamoita ovat alueelle sijoittuvat ja siellä toimivat pien- ja mikroyritykset, joiden liikkeelle paneva voima on vapaa taloudellinen kilpailu. Nämä yritykset voivat toimia kyllä yksin, mutta ne sijaitsevat aina jossakin tietyssä paikassa ja pärjätäkseen tarvitsevat liiketaloudelliseen oppimisen ja uuden tiedon luomisen lisäksi myös muiden yritysten tai matkailua palvelevien toimijoiden monenkeskisiä yhteistyösuhteita. Yksikään yrittäjä ei toimi tyhjiössä, vaan on monin eri tavoin sidottu oman paikallisen toimintaympäristönsä osatekijöihin ja tukeen. Tulevaisuuden matkailukonseptit voivat perustua jonkun yksittäisen yrityksen kykyyn toimia jossain tietyssä paikassa, mutta Mönnin, Vuonislahden, Hindelangin ja Weissenseen esimerkit osoittavat, että konsepti on merkittävän vahvalla pohjalla mikäli matkailuyritykset yhdessä integroituvat johonkin sellaiseen maaseudun kylätai kuntakohteeseen, joka sijaitsee vetovoimaisten luonto- ja kulttuuriresurssien lähellä. Tällöin myös matkailukohteen kehittämisen mittakaava on matkailuyrittäjän arkikäytäntöjen hallittavissa ja ihmisten väliset sosiaaliset verkostot ja materiaaliset rakenteet, yleensä yksilöllinen kokemusmaailma, ovat konkreettisimmin läsnä.
Tulevaisuuden matkailukonsepti Paikallisessa matkailukohteessa aika- ja paikkamääritteisten etäisyyserojen on siis hyvä olla lyhyitä ja yleensä kaikella vuorovaikutuksella, etenkin sosiaalisella, muotoutumisympäristössään olla vain pieniä etäisyyksiä verrattuna vaikkapa maakunnan aluetasoon. Etelä-Savon maaseudun aluerakenteessa näitä kohteita ovat juuri historiallisesti sopiviin kauppa tai muihin hyväksi katsottuihin paikkoihin aikoinaan syntyneet pienet kylä- ja kuntakeskusyhteisöt tai pikkukaupungit. Tosin jälkimmäisiä ei Etelä-Savossa ole samalla tavalla olemassa kuin esimerkiksi Pohjois- Karjalassa (Nurmes, Lieksa, Outokumpu, Kitee) ellei sellaisiksi lasketa Etelä-Savon kolmea suurempaa kaupunkikohdetta. Aluekehittämisen näkökulmasta nämä em. kohteet ovat keskeinen osa Etelä-Savon elävää maaseutua ja samalla ne pitävät yllä matkailun perusinfrastruktuuria sekä peruspalveluja. Näiden kylä- ja kuntakeskusten uusiutuminen ja elinvoimaisena säilyttäminen on Etelä-Savon aluekehityksen ja maaseutu- sekä järvivetoisen matkailukehityksen yksi suuria kohtalonkysymyksiä. Etelä-Savon maakunnan maaseutu ja koko maakunta ei voi tulevaisuudessa elää yksinomaan kolmen muita suuremman kaupunkikeskuksen varassa, vaan koko alueen on säilyttävä elinvoimaisena kunta- ja kyläkeskuksia myöten, että siellä säilyvät mahdollisuudet maaseutumatkailun ja muiden maaseutuelinkeinojen harjoittamiseen.
Tulevaisuuden matkailukonsepti Edellä kuvattujen seikkojen perusteella Etelä-Savon matkailukonsepti voisi tulevaisuudessa rakentua parhaiten sellaisten paikallisten kylä- ja kuntayhdyskuntien varaan, joissa matkailun kokonaiskonsepti on osa koko yhdyskunnan paikallisyhteisöllistä tulevaisuuden selviytymisstrategiaa, ei irrallinen osa sitä. Tämä ei sulje kehityksen ulkopuolelle harvaan asutun maaseudun yksittäisiä matkailukohteita tai -yrityksiä, mutta elinkelpoisissa kylä ja kuntakohteissa on mahdollisuus säilyttää vielä jossain määrin toimivat peruspalvelut, jotka ovat välttämättömiä myös matkailijoiden palvelemiseksi. Tulevaisuuden matkailukonsepti ei siis ole pelkkä matkailukonsepti, vaan toiminnallisesti täysin uusi kylä- ja kuntayhdyskuntien kehittämislogiikka, jossa kehityksen suunta ja ratkaisut tehdään yhteissuunnittelunmetodin (kutsuttu myös yhteisömuotoiluksi, eheyttäväksi yhdyskuntasuunnitteluksi tai Saksassa nimellä Ganzheitliches Konzept ). Kysymys on kokonaisuudesta, jossa haluttua muutosta tarkastellaan osana merkittäviä elinympäristöihin ja yhteiskuntaan kohdistuvia ja ennakoitavissa olevia tulevaisuuden muutosprosesseja. Tämä edellyttää vahvaa strategista ja pitkäjänteistä näkemyksellisyyttä sekä määrätietoista toimintaa halutun tulevaisuuden suuntaan. (Mäntysalo 2009; Viitamies 2013)
Paikallisen yhdyskunnan suunnittelun viitekehys Seuraavan dian kuvio tiivistää strategisesti eheyttävän ja yhteissuunnitteluun perustuvan paikallisen yhdyskuntasuunnittelun viitekehyksen. Se lähtee liikkeelle siitä, että on tunnistettu paikallisesti tarve tai mahdollisuus uuteen yhdyskuntakehitykseen. Aluksi tarvitaan valmiutta uusiutumiseen, tulevaisuusnäkemystä, osaamis- ja muita resursseja että prosessi yleensä käynnistyy. Sen lisäksi on oltava jokin sopiva vetovoimainen paikka/yhdyskunta, maata rakentamiseen ja oivallettava paikan henki (paikalle ominainen aineellinen ja aineeton luonne, sen ilmapiiri ja ympäristö, joka tekee siitä muista poikkeavan), joka ohjaa tulevaisuuden ratkaisuja, sillä se joko avaa tai sulkee kehittämisen mahdollisuuksia. Kun lähtökohdat ovat selvillä, alkaa strategisesti eheyttävä ja osallistuva paikallinen yhdyskuntasuunnitteluprosessi, joka viedään mahdollisimman avoimesti läpi ja tarpeeksi pitkällä aikajänteellä. Prosessin tavoitteena ja lopputuloksena on hakea paikallisesti kestävän kehityksen mukaisia yhdyskunnan kokonaisvaltaisia perusratkaisuja. Kun ulkokehän uusiutumis- ja kehittämisprosessi on viety onnistuneesti läpi, avautuu ihmisen arkielämän järjestämisen peruskolmion (työ, asuminen ja vapaa-aika) näkökulmasta uusia kehittämismahdollisuuksia ja ratkaisuja fyysisen, henkisen, sosiaalisen ja virtuaalisen tilan yksiköllisille tai yhteisöllisille järjestelyille. Näitä ratkaisuja toteuttamalla kohde saa uutta elinvoimaa ja uusiutuu ennakoidun tulevaisuusnäkymän suuntaan. Mitään suoraviivaista mallia prosessille ei ole, sillä se elää sen mukana. Olennaista on, että syntyy tahtotila, joka johtaa yhteiseen merkityksenantoon ja lopulta konkreettisiin kehittämiskäytäntöihin.