1 Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto 2 Opiskelijapoliittinen ohjelma 3 4 Hyväksytty hallituksen kokouksessa 27.3.2011 5 6 7 Johdanto 8 9 Maailmamme rakentuu yhä enemmän tiedon ja osaamisen varaan. Siksi opiskelun ja 10 koulutuksen suuri merkitys sekä yksilölle että yhteiskunnalle kasvaa entisestään. Hyvä 11 koulutusjärjestelmä parantaa jokaisen mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä sekä luo 12 tilaa pohdinnalle ja uusille ajatuksille. Hyvinvointivaltion säilyttäminen vaatii ajan 13 haasteisiin vastaavaa koulutusta. Tasa-arvoinen, maksuton ja laadukas koulutus on 14 elinehto yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle ja kehitykselle. 15 16 Tähän opiskelijapoliittiseen ohjelmaan on koottu tavoitteita ja keinoja, joita hyvä opiskelu ja 17 koulutus edellyttävät toisella ja korkea-asteella. Ne pohjaavat sivistykseen, 18 yhdenvertaisuuteen, ympäristövastuuseen ja aitoon demokratiaan. 19 20 21 1. Opiskelun puitteet korjattava 22 23 Hyvinvointiin vaikuttavat yhtä lailla fyysiset, psyykkiset kuin sosiaalisetkin tekijät. 24 Opiskelijan hyvinvointi luo pohjan hyville oppimistuloksille ja opintojen etenemiselle. 25 Hyvinvoivan yhteiskunnan kannalta on tärkeää huomioida opinnoissa jaksamisen 26 vaikutukset myös työelämään. Riittävät opintojen ohjaus- ja tukipalvelut ovat edellytys 27 tasapainoiselle opiskelulle. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistäviä toimintatapoja 28 tarvitaan sekä opintoihin hakeutumisessa että oppilaitoksissa. Koulutuksen periytyvyyden 29 vaikutukset tulee huomioida jo peruskouluvaiheessa. 30 31 32 1.1 Tasavertainen toimeentulo 33 34 Opintotuki on sidottava indeksiin 35 Opintotukeen on saatava huoltajakorotus 36 Asumisen tuki ei ole sidottu opintojen etenemiseen ja tuen on oltava 37 yksilökohtainen 38 39 Opintotukijärjestelmä tulee lakkauttaa siirryttäessä perustuloon. Tätä ennen on kuitenkin 40 pidettävä huolta siitä, että opintotuen taso ei jää jälkeen yleisestä elinkustannusten 41 noususta. Opintotuella on pystyttävä opiskelemaan täyspäiväisesti, ilman tarvetta nostaa 42 opintolainaa. Opintorahapainotteinen opintotuki on sidottava indeksiin vuoden 2012 43 alussa. Kouluverkon harveneminen asettaa erityisiä haasteita toisen asteen opiskelijoiden 44 toimeentulolle. Lainapainotteinen tuki asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan paitsi 45 keskenään, myös kaikkiin muihin edunsaajaryhmiin nähden. Lainan ottaminen on aina 46 riski, sillä yhä harvemmalla alalla voi odottaa saavansa opintojen päätteeksi työpaikan tai 47 vakituisen työpaikan. Pahimmassa tapauksessa lainapainotteisuus ajaa opiskelijat 48 tekemään entistä enemmän töitä, mikä johtaa opintoaikojen pitenemiseen. Toisen asteen 49 opiskelijoiden tuleekin olla oikeutettuja riittävään opintotukeen iästä ja vanhempien tuloista 50 riippumatta. 51
52 Opiskelijat eivät ole samasta muotista. Erityisryhmien jääminen väliinputoajiksi on 53 estettävä. Lapsen saaminen ei saa heikentää opiskelijoiden toimeentuloa. Opintorahaan 54 on lisättävä huoltajakorotus. Tällä hetkellä noin 61 % perheellisistä opiskelijoista elää 55 köyhyysrajan alapuolella, mikä tarkoittaa noin 30 000 lasta. Myös esimerkiksi joustavat 56 päivähoitopalvelut ovat perheelliselle opiskelijalle ensiarvoisen tärkeitä. Sairauspäivärahaa 57 nostavan opiskelijan on saatava tehdä opintoja jaksamisensa puitteissa, ettei hän täysin 58 erkaannu opiskeluyhteisöstään. Opiskelijan sairauspäiväraha on nostettava minimitasolle. 59 60 Niinä kuukausina, joilta opiskelija ei nosta opintotukea, on hänellä oltava oikeus yleiseen 61 asumistukeen. Opiskelijoiden asumista on tuettava ympärivuotisesti ja opiskelija- 62 asunnoissa sekä asuntoloissa tulee saada asua myös kesäisin. Asumisen tukea on 63 yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava siten, ettei uudistaminen kuitenkaan heikennä 64 opiskelijoiden asemaa. Yleiseen asumistukeen sen nykyisessä muodossa ei tule siirtyä, 65 sillä se pudottaisi tuhansia opiskelijoita pois tuen piiristä puolison tulojen sekä 66 matalampien tulorajojen vaikutuksen vuoksi. 67 68 Opintotuen tulorajojen tulee seurata ansiotason kehitystä. Aikaraja opintotuen 69 vapaaehtoiselle palauttamiselle on ulotettava seuraavan vuoden elokuuhun ja 70 takaisinperinnässä siihen lisättävää korotusta on kohtuullistettava. Tukikuukausien 71 takaisinperintä tulee aloittaa tukisummaltaan pienimmästä kuukaudesta. 72 73 74 1.2 Kestävää asuntopolitiikkaa ja vuorovaikutteista elämää 75 76 Monimuotoinen ja kestävä asuminen on mahdollistettava 77 Kotikansainvälistyminen on nykyaikaa 78 Opiskelija-asuntojen on oltava energiatehokkaita 79 Opiskelijoiden asema paikallisessa päätöksenteossa on vakiinnutettava 80 81 Kaikki hyötyvät, jos opiskelija voi asua lähellä oppilaitostaan tai hyvien 82 joukkoliikenneyhteyksien päässä siitä. Sosiaalista asuntotuotantoa on tuettava julkisesti 83 enemmän, jotta edullisia opiskelija-asuntoja on tarjolla riittävästi. 84 85 Kaikkia asuntotyyppejä keskustayksiöistä lähiösoluihin ja perheasunnoista 86 kimppakämppiin tarvitaan. Perheasuntoja jaettaessa on otettava huomioon perhemuotojen 87 moninaisuus. Omaehtoisesti perustetut asumisyhteisöt on myös nähtävä tasavertaisena ja 88 yhteisöllisenä asumisen muotona. Esteettömiä opiskelija-asuntoja on oltava riittävästi. 89 Alueilla, joilla asuminen on kallista, voidaan paljon tilaa vievistä esteettömyysvaatimuksista 90 kuitenkin tinkiä osassa asunnoista, jotta vuokrat pysyisivät kohtuullisina. 91 92 Kansainvälisiä opiskelijoita ja muualla kuin asumispaikkakunnallaan opiskelevia on 93 kohdeltava tasa-arvoisesti opiskelija-asuntoja jaettaessa. Eri ihmisryhmiä ei tule 94 perusteetta erottaa toisistaan; esimerkiksi vaihto-opiskelijoille tarkoitettujen asuntojen 95 sijoittaminen muiden opiskelijoiden kanssa samoihin asuntoloihin kannustaisi 96 kotikansainvälistymiseen. 97 98 Rakentamisessa avainkäsitteitä ovat energiatehokkuus ja ekologisuus. Uudet opiskelija- 99 asunnot tulee rakentaa suomalaisten passiivirakennuskriteerien mukaisesti. Kaikissa 100 opiskelija-asunnoissa on siirryttävä vihreään sähköön. Sähköstä ja vedestä on maksettava 101 kulutuksen mukaan ja asuntoihin sisälle on asennettava veden- ja sähkönkulutusta 102 osoittavat mittarit. 103
104 Kunnan tulee nähdä opiskelijat voimavarana ja satsauksena omaan tulevaisuuteensa. 105 Viihtyäkseen paikkakunnalla opiskelijat tarvitsevat toimivia palveluja, avointa ja 106 moninaisuutta arvostavaa ilmapiiriä sekä kulttuuritarjontaa. 107 108 109 1.3 Hyvinvointi edellyttää ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa 110 111 Ammattikorkeakouluopiskelijat on saatava Ylioppilaiden 112 terveydenhoitosäätiön piiriin 113 Opiskelijoille on taattava kattavat liikunta- ja hyvinvointipalvelut kaikilla 114 koulutusasteilla 115 Joustavia ja esteettömiä opintosuoritusmahdollisuuksia on lisättävä 116 huomattavasti 117 Kansainvälisille opiskelijoille on taattava sairausvakuutusmaksu 118 119 Ammattikorkeakouluopiskelijat on otettava Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) 120 piiriin palveluiden laadun ja määrän vaarantumatta. Pitkällä tähtäimellä julkista 121 terveydenhuoltoa on kehitettävä siten, ettei ole erillisryhmiä joilla on muita parempi 122 terveydenhuolto, kuten YTHS ja työterveyshuolto. 123 124 Terveydenhoitoa täytyy aina voida saada ongelmattomasti ja keskitetysti 125 opiskelupaikkakunnalla, asuinkunnasta huolimatta. Tämä koskee erityisesti toisen asteen 126 ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoita. Kansainvälisten opiskelijoiden tarvitsemat 127 terveyspalvelut on taattava myös englanniksi. 128 129 Toisella asteella opiskelijahuolto on toteutettava koordinoidusti yhteistyössä 130 koulupsykologien, -kuraattorien ja opinto-ohjaajien kesken. Näitä opiskelijahuollon 131 työntekijöitä on oltava kaikkialla riittävästi suhteessa opiskelijamäärään. Kunnille on 132 korvamerkittävä lisärahoitusta täysipäiväisen ja pätevän opinto-ohjaajan palkkaamiseen 133 jokaista 200 toisen asteen opiskelijaa kohtaan. Kaikille uusille opiskelijoille on tehtävä 134 terveystarkastus. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy ovat tehokkainta terveyden 135 edistämistä yksilön kannalta. Terveystiedon opetusta erityisesti ammattioppilaitoksissa on 136 lisättävä. Opiskelijoiden mielenterveysongelmien jatkuva kasvu on pysäytettävä 137 varaamalla vihdoin riittävästi resursseja mielenterveyspalveluihin. 138 139 Henkinen hyvinvointi syntyy virikkeistä, haasteista ja rentoutumisesta. Myös opiskelija 140 ansaitsee elämässään hengähdystaukoja, lomaa ja hetkiä ajatusten kokoamiseen. 141 Opintojen tiukka rajaaminen ajaa opiskelijat suorittamaan suppeita opintokokonaisuuksia 142 ja luo liiallisia paineita opiskeluun. 143 144 Terveellinen ja monipuolinen ruoka on keskeinen osa opiskelijan hyvinvointia. 145 Opiskelijalounas on monille päivän tärkein ateria. Sen on oltava laadukasta, ravitsevaa ja 146 eri ruokavaliot huomioivaa. Kunnon opiskelijaravintola tarjoaa lähellä tuotettua 147 luomuruokaa ja päivittäin laadukkaan kasvisvaihtoehdon. Oppilaitoksissa tulee 148 ekologisista ja eettisistä syistä olla viikoittainen kasvisruokapäivä. Kasvissyöntiä ja 149 veganismia ei pidä joutua millään koulutusasteella perustelemaan. Kasvisruoan hinta ei 150 saa olla korkeampi kuin liharuoan. Kelan ateriatuen suuruutta tulee tarkistaa, jotta ei 151 syntyisi paineita nostaa ateriatuetun aterian enimmäishintaa. 152 153 Liikunta auttaa opiskelijoita pärjäämään arjessa ja pysymään terveinä. Opiskelijan 154 saatavilla on oltava toimivat, monipuoliset ja kohtuuhintaiset liikuntapalvelut. Oppilaitosten 155 on varmistettava opiskeluympäristöjen fyysinen ja psyykkinen turvallisuus sekä
156 esteettömyys. Liikunnalla on merkittävä vaikutus myös henkiseen jaksamiseen. Kattavat 157 liikuntapalvelut on nähtävä ennaltaehkäisevänä hyvinvointipalveluna. 158 159 Hyvinvoinnin merkittävimpiä peruskiviä on, että jokainen opiskelija tuntee itsensä yhteisön 160 hyväksytyksi jäseneksi riippumatta esimerkiksi sukupuolesta, seksuaalisesta 161 suuntautumisesta tai etnisestä taustasta. Kaikenlaisten opiskelijoiden ja oppilaiden on 162 toimittava samoissa luokissa ja ryhmissä jo peruskoulusta asti, mieluummin jo 163 päivähoidossa. Häirintää ja kiusaamista ehkäiseviin ratkaisuihin tulee kiinnittää entistä 164 suurempaa huomiota jokaisella koulutusasteella. 165 166 Opetusmateriaalien pitää olla yhdenvertaisuutta edistäviä, sukupuolisensitiivisiä ja 167 uskonnollisesti vakaumuksettomia. Toisen asteen oppilaitosten opetussuunnitelmien 168 perusteisiin on selvästi kirjattava opetus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Myös 169 sukupuolien moninaisuus ja seksuaalisuuden koko kirjo on tuotava opetussuunnitelmiin, 170 jotta niiden asiallinen käsittely varmistetaan. 171 172 173 2. Koulutusta opiskelijan ja yhteiskunnan tarpeisiin 174 175 Kaikkien koulutusasteiden perusrahoituksen tulee olla julkista 176 Duaalimalli on säilytettävä toisella ja korkea-asteella 177 Pakkoruotsista on luovuttava ja kieliopintoja on monipuolistettava 178 179 Kvartaalitalouden ajatusmallit eivät sovi koulutuspolitiikkaan. Koulutuspoliittiset uudistukset 180 tulee tehdä pitkäjänteisesti ja opiskelijat huomioiden. Uudistusten lähtökohtana ei saa olla 181 koulutusjärjestelmän muuttaminen liike-elämää palvelevaksi innovaatiotehtaaksi. Kaikkien 182 koulutusasteiden perusrahoituksen tulee olla julkista. Korkeakoulujen julkista 183 perusrahoitusta on lisättävä ja rahoituksen on oltava demokraattista, tasa-arvoista ja 184 laatuun perustuvaa. Perusrahoitus on jaettava korkeakoulujen sisällä tasaisesti eri 185 tiedekunnille ja koulutusaloille. 186 187 Korkeakoulujen perusrahoituksessa tulee huomioida niiden asema tieteen ja taiteen 188 instituutioina. Myös korkeakoulujen yhteiskunnallinen vaikuttavuus esimerkiksi työllistävinä 189 sekä aktiiviseen kansalaisuuteen kannustavina instituutioina on huomioitava. Tieteen ja 190 taiteen riippumattomuuden sekä vahvan asiantuntemuksen säilyttäminen on lähtökohta 191 myös yksityisen rahoituksen kanssa toimittaessa. 192 193 Opetuksen joustavuutta ja tavoitettavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä teknologiaa, 194 kuten lisäämällä sähköisiä suoritusmahdollisuuksia, esim. tenttiakvaariot, videoimalla 195 oppitunteja ja lisäämällä etäoppimismahdollisuuksia. Läsnäolo oppitunneilla ei saa olla 196 itsetarkoitus. Ylioppilaskirjoitukset on voitava suorittaa tietokoneella internetiä apuna 197 käyttäen. Näin keskitytään menetelmiin ja ajattelutapoihin ulkoaopettelun sijaan. 198 199 Lukion opetussuunnitelmaan on sisällytettävä yksi pakollinen tietotekniikan kurssi. 200 Opetusteknologiaa ja tietoteknisiä työvälineitä on lisäksi käytettävä luontevasti kaikissa 201 oppiaineissa. 202 203 Koulutuksen duaalimalli, eli jako tieto- ja taitopainotteiseen linjaan on toisella asteella 204 säilytettävä. Korkeakoulutuksen duaalimallia on selkeytettävä, jotta ammattikorkeakoulu- 205 ja yliopistotutkintojen sisällölliset erot ovat selkeät niin työnantajille kuin opiskelijoillekin. 206 Korkeakoulutus ei ole lähipalvelu. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen erillisiä 207 profiileja vahvistetaan ja tutkinnot pidetään toisistaan erillään. Paikallinen yhteistyö ura- ja
208 rekrytointipalveluiden, työelämä- ja kieliopintojen sekä hallinto- ja tukipalveluiden 209 järjestämisessä mahdollistetaan. 210 211 Oppilaitosten kansainvälistymiskehitystä on tuettava. Ratkaisut tähän löytyvät riittävästi 212 resursoiduista kansainvälisistä palveluista, erikoistuneesta osaamisesta, integraatiosta, 213 avoimesta ilmapiiristä ja tasavertaisista työllistymismahdollisuuksista. 214 Lukukausimaksukokeilu ei edistä korkeakoulujen kansainvälistymistavoitteita. Kokeilua ei 215 tule laajentaa uusiin maisteriohjelmiin tai kandidaatintutkintoihin, vaan siitä tulee luopua. 216 Suomessa opiskelevat ulkomaiset opiskelijat on liitettävä opiskelijayhteisöjen 217 täysivaltaisiksi jäseniksi, ja heille on tarjottava riittävät neuvontapalvelut. Kansainvälisten 218 koulutusohjelmien suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota niiden tarjoamiin 219 työllistymismahdollisuuksiin. Korkeakoulujen tulee tukea kansainvälisten opiskelijoiden 220 työllistymistä Suomeen tarjoamalla riittävästi suomen kielen opintoja. 221 222 Opiskelijoiden liikkuvuutta on parannettava esimerkiksi kehittämällä sekä Suomeen että 223 maailmalle suuntautuvaa opiskelijavaihtoa ja parantamalla eri oppilaitoksissa suoritettujen 224 opintojen yhteensovittamista. Kielenopetuksessa on painotettava nykyistä enemmän 225 käytännön kielitaitoa. 226 227 Pakollinen ruotsin kielen opetus on osoittanut tehottomuutensa taata kyseisen 228 kielivähemmistön oikeudet. Toisen kotimaisen kielen sijaan on erityisesti muualla kuin 229 kaksikielisillä seuduilla jo peruskoulussa voitava valita muu kieli. Vaihtoehtoina on 230 varsinkin saamelaisten kotiseutualueella tarjottava saamen kieliä. Korkeakoulujen 231 tutkintovaatimuksista on poistettava kaikille pakollinen virkamiesruotsi. Julkisilla 232 työpaikoilla kotimaisten kielten osaamisvaatimuksia on muutettava niin, että ne todella 233 edistävät kielellisiä oikeuksia. Kieliryhmien perusoikeudet taataan palkitsemalla palkanlisin 234 hyvä kielitaito niin suomessa, ruotsissa kuin muissakin kyseiselle viranomaiselle 235 tarpeellisissa kielissä. Ruotsinkielistä korkeakoulutusta on tarjottava kysynnän ja tarpeen 236 mukaan. Myös suomenkielisiä on rohkaistava pyrkimään ruotsinkielisiin koulutuksiin 237 kaksikielisyyden lisäämiseksi. 238 239 240 2.1 Demokratiaa oppilaitoksiin 241 242 Opiskelijaedustus on saatava tasavertaiseksi kaikille koulutustasoille 243 Opiskelijakunnille on saatava automaatiojäsenyys 244 Anonyymi tenttimismahdollisuus on kaikkien perusoikeus 245 246 Toisen asteen oppilaskuntien, ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien ja yliopistojen 247 ylioppilaskuntien vaikutusvaltainen ja aktiivinen toiminta on oleellista demokratian 248 toteutumiselle oppilaitoksissa. Oppilaskunnista ei saa tehdä hiekkalaatikkoja 249 leikkidemokratialle vaan niille on annettava todellista valtaa oppilaita koskevissa asioissa. 250 Opiskelijajäsenet kuuluvat tasavertaisesti kaikkien koulutusasteiden hallintoon. 251 252 Lailla on säädetty toisen asteen opiskelijoille mahdollisuus osallistua koulutuksen 253 kehittämiseen tuetusti sekä koulutuksen järjestäjälle velvollisuus kuulla opiskelijoita 254 opiskelijoihin olennaisesti vaikuttavassa päätöksenteossa. Lain antamia oikeuksia ja sen 255 asettamia velvollisuuksia tulee selventää, jotta lain tulkinta olisi yhtenäistä kaikissa 256 oppilaitoksissa ja jotta oppilaskuntien vaikutusmahdollisuudet olisivat todellisia. 257 Oppilaskuntien juridinen asema on selkeytettävä esimerkiksi tukemalla niiden muuttamista 258 rekisteröidyiksi yhdistyksiksi. Ylioppilaskunnan automaatiojäsenyys takaa parhaiten 259 opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet omiin asioihinsa. Myös ammattikorkeakoulujen
260 opiskelijakunnilla on oltava automaatiojäsenyys, jotta ne voivat keskittyä lakisääteisten 261 tehtäviensä hoitamiseen. 262 263 Oppilaskuntien, opiskelijakuntien ja ylioppilaskuntien tehtävänä ei ole ajaa vain omia 264 etujaan vaan niiden on otettava rohkeasti rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina. 265 Yhteiskunnallisilla järjestöillä tulee olla mahdollisuus esitellä toimintaansa ja 266 kampanjoitaan oppilaitoksissa. 267 268 Yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon tulee olla kaikkien oppilaitosten toiminnan 269 lähtökohtana. Kaikkien oppilaitosten pitää laatia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, 270 jotka koskevat oppilaitoksen työntekijöiden lisäksi myös oppilaita tai opiskelijoita. 271 Korkeakouluissa tulee siirtyä anonyymin tenttimisen käytäntöön, jotta yhdenvertaisuus 272 tenttimisessä mahdollistuu. Julkisilla rahoilla laadittujen oppimateriaalien tulee 273 mahdollisuuksien mukaan olla internetissä kaikkien saatavilla. 274 275 276 2.2 Maksuttomuus edistää yhdenvertaisuutta 277 278 Maksuton koulutus on kirjattava perustuslakiin 279 Lukukausimaksukokeilusta luovutaan 280 281 Oikeus maksuttomaan koulutukseen kaikilla asteilla on turvattava kirjaamalla se 282 perustuslakiin. Koulutus ei ole tuote eikä opiskelija ole asiakas. Kaikille maksuton koulutus 283 takaa parhaiten osaamisen riittävyyden ja koulutuksen tasa-arvoisuuden. 284 Ylioppilaskirjoitusten sekä pakollisten oppikirjojen ja työvälineiden kustannukset on 285 siirrettävä opiskelijalta opetuksen järjestävälle taholle, jotta kaikki opiskelijat olisivat 286 samalla viivalla varallisuudesta riippumatta. Laittomien materiaalimaksujen keräämiseen 287 pitää puuttua. Oppikirjojen kierrättämisen on oltava aidosti mahdollista ja sähköisten 288 opetusmateriaalien käyttöä pitää lisätä. Myös pääsykokeisiin valmistautuvien toimeentulo 289 tulee taata. 290 291 Tilauskoulutus ja lukukausimaksukokeilut romuttavat korkeakoulutuksen maksuttomuutta. 292 Ne eivät saa viedä resursseja pois perustutkimuksesta tai perusopetuksesta. Mahdollisen 293 saadun lisärahan on näyttävä perusopetuksen laadun parantumisena. Opetuksen 294 vaatimusten tulee olla vastaavia kuin muussa opetuksessa, ja kaiken opetuksen tulee olla 295 avointa kaikille. Tilauskoulutuslainsäädäntöä ei pidä laajentaa siten että yksilön on 296 mahdollista ostaa koulutusta. 297 298 EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tarkoitetun lukukausimaksukokeilun päätyttyä 299 kokeilusta luovutaan. Lukukausimaksukokeilu ja tilauskoulutus eivät saa olla askelia kohti 300 kaikille maksullista korkeakoulutusta Suomessa. 301 302 Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen tulee luoda joustavia tapoja ja 303 työelämäkokemusvaatimus lyhentää yhteen vuoteen. Ylemmän amk-tutkinnon 304 suorittaminen kokopäiväopiskeluna on mahdollistettava. Yliopistoissa opiskelijat on 305 edelleen otettava ensisijaisesti suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa. 306 307 308 2.3 Pätevää apua valinnanvaikeuksiin 309 310 Oppivelvollisuusikä on nostettava 18 vuoteen 311 Pakkohaut on korvattava laadukkaalla opinto- ja työelämäohjauksella
312 313 Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada asiantuntevaa ja riittävää opinto- ja 314 työelämäohjausta. Opinto-ohjauksen resursseja on lisättävä kaikilla opintoasteilla 315 peruskoulusta aina korkeimman asteen opetukseen. Ohjausta antavan henkilöstön 316 pätevyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kuntien ja valtion yhdessä tulee huolehtia 317 vähintään lain vaatimukset täyttävän opinto-ohjauksen järjestämisestä lukioissa. Alle 25-318 vuotiaiden työttömyysetuuksien sitominen ammatti- tai ammattikorkeakoulutukseen niin 319 kutsutulla pakkohaulla edustaa jatko-opintoihin ohjausta huonoimmillaan ja on lopetettava. 320 321 Oppivelvollisuusikä on nostettava 18 ikävuoteen. Näin ehkäistään peruskoulussa heikosti 322 menestyneiden syrjäytymistä, luodaan opiskelijalle aidosti maksuton toisen asteen 323 koulutus sekä varmistetaan koulutuspaikkojen riittävyys kaikille. 324 325 Peruskoulu ei anna riittäviä eväitä nyky-yhteiskunnassa pärjäämiseen. Kaikille on taattava 326 oikeus toisen asteen opiskelupaikkaan. Ylioppilas- tai muun vastaavan todistuksen 327 painoarvoa korkeakoulujen valintakriteerinä voidaan varovasti kasvattaa, mikäli 328 todistuksen voidaan katsoa mittaavan soveltuvuutta kyseiselle alalle. Hyvä todistus ei saa 329 kuitenkaan muodostua ainoaksi keinoksi päästä korkeakouluun. 330 331 Lukiossa opinto-ohjauksen pitää antaa opiskelijalle valmiudet oman alan valinnalle. 332 Puutteellisen ohjauksen seurauksena lukemattomat nuoret päätyvät opiskelemaan 333 itselleen väärää alaa. Lukioiden opetussuunnitelmaan tuleekin lisätä työelämään 334 tutustumista, jolloin opiskelijan on helpompi hahmottaa eri opintopolkujen antamia 335 työvalmiuksia. Yliopistoissa opiskeltavat aineet ovat myös usein vieraita toiselta asteelta 336 tuleville. Hyvin kapeisiin opintolinjoihin hakemista tuleekin soveltuvilla aloilla vähentää ja 337 lykätä erikoistumista esimerkiksi toiselle tai kolmannelle opintovuodelle. Opiskelujen 338 pitkittyminen ei saa johtua tiedon puutteen takia tehdyistä vääristä valinnoista. 339 340 341 2.4 Ovi työelämään 342 343 Oppisopimuskoulutuksen tunnettuutta on lisättävä 344 Harjoittelujaksot eivät saa aiheuttaa kuluja opiskelijoille 345 346 Ammatillista koulutusta tulee monipuolistaa niin, että eri tavoilla oppivat löytävät itselleen 347 sopivan tavan opiskella ammattiin. Kuntien pitää nykyistä rohkeammin kokeilla 348 vaihtoehtoisia koulutusmalleja, esimerkiksi oppisopimuskoulutusta. 349 Oppisopimuskoulutusta tulee kehittää ja laajentaa yhteistyönä seudun järjestöjen ja 350 yritysten välillä. Myös työpajatoiminta voi madaltaa kynnystä työelämään astuttaessa ja 351 ehkäistä syrjäytymistä. 352 353 Työharjoittelun ei pitäisi tarkoittaa ilmaista työpanosta vaan siitä on saatava 354 asianmukainen vastine. Harjoitteluun liittyy nykyään kaikilla koulutusasteilla ongelmia. 355 Monilla aloilla harjoittelu on täysin palkatonta, ja usein harjoittelija joutuu itse maksamaan 356 matkansa harjoittelupaikkaan sekä ruokailunsa. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus 357 harjoitteluapurahaan, jos harjoittelupaikka maksaa vain osan palkasta tai ei palkkaa 358 ollenkaan. Työtehtävien tulee vastata harjoittelun tavoitteita. 359 360 Yliopistoissakin oman alan työkokemus opintojen aikana auttaa opiskeluun 361 motivoitumisessa, opintojen suuntaamisessa ja työllistymisessä opintojen jälkeen. 362
363 Työelämän tarpeet muuttuvat jatkuvasti, joten niihin vastataan parhaiten mahdollistamalla 364 laaja ja monipuolinen opiskelu sekä joustavat opetussuunnitelmat. Viimeistään 365 korkeakouluvaiheessa opiskelijalle tulee taata riittävät resurssit urasuunnitteluun. 366 Korkeakouluharjoittelua on tuettava valtiollisesti, mikäli harjoittelupaikka sitä vaatii. 367 Koulutusten sisäänottomäärissä on otettava huomioon alan työllistymismahdollisuudet 368 koko maassa sekä kyseisellä alueella. Monen vuoden opiskelu koulutusta vastaamattomiin 369 töihin on inhimillisten resurssien haaskausta. Ammattikorkeakoulujen rahoituksen ei tule 370 perustua aloituspaikkojen määrään, vaan perusrahoituksessa tulee painottaa 371 tuloksellisuutta ja laatua.