IKI OPETA USKONTOA UUDELLA TAVALLA! Pedagogiset periaatteet Sisällysluettelo Opeta uskontoa uudella tavalla!... 1 IKIn neljä keskeistä periaatetta... 2 Eletty uskonto... 2 Normikriittisyys... 2 Spiraalirakenne... 3 Hyvä elämä... 3 Oppimaan oppiminen, dialogisuus ja kielitietoisuus... 3 Oppimaan oppiminen... 4 Dialogisuus... 4 Kielitietoisuus... 5 Opeta uskontoa uudella tavalla! IKIn lähtökohtina ovat oppilas ja avoimuus. Materiaalin keskiössä on arki ja kokemus. Näkökulma pidetään siis nuoressa ja häntä ympäröivässä ja häntä kiinnostavassa maailmassa. Oppikirja ja opettaja tarkastelevat ja ihmettelevät yhdessä oppilaan kanssa katsomusten ja uskontojen maailmaa ja hyvää elämää. Oppiminen on yhteistä havainnointia, analysointia, tulkintaa ja ymmärtämistä. Opettajan ei tarvitse asettua oppilaan ja uskonnon väliin tulkiksi tai puolestapuhujaksi. Uskontoihin ja hyvään elämään voi löytää erilaisia näkökulmia, eritasoisia tulkintoja ja hyvin tai huonosti perusteltuja väitteitä. Oppilaslähtökohta kannustaa etsimään tietoa tulkintojen tueksi, ymmärtämään ja argumentoimaan perustellusti. Samalla se kannustaa jatkuvaan oppimiseen: uskontoihin ja hyvään elämään liittyvien aihepiirien oppiminen ei tule valmiiksi kirjan tekstin omaksumalla. IKI haluaa suunnata tarkastelun elettyyn elämään ja elettyyn uskontoon. Uskontojen opettaminen pysyvinä ja kattavina oppijärjestelminä ei vastaa todellisuutta. Pahimmillaan se voi olla rajoittavaa ja pitää yllä stereotypioita tai jopa luoda niitä. Uskontoperinteistä tulee oppitunneilla eläviä ja todellisia, kun niitä tarkastellaan ihmisten arjen, eletyn uskonnollisuuden, näkökulmasta. 1
Hyvän elämän kannalta arki- ja kokemuslähtöisyys tarkoittaa painopisteen sijoittamista arkiseen kokemusmaailmaan siihen, mistä nuorella on kokemusta. Hyvä elämä ei ole käsityksemme mukaan teoreettisten moraaliprobleemien akateemista pohdintaa vaan vastuullisen ja mielekkään arjen jäsentämistä. Hyvä elämä ei ole vain moraalia, sillä ihmisen valintoihin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin moraalinen harkinta: ihminen ei ole kone. IKIn neljä keskeistä periaatetta IKIssä valitut sisällöt ovat erottamaton osa pedagogiikkaa. Oppimateriaalissa on neljä läpäisevää periaatetta, jotka ovat ohjanneet niin aiheiden valintaa kuin sitä tapaa, jolla aiheita käsitellään. Seuraavassa esitellään näitä periaatteita. Eletty uskonto Globaalina ilmiönä uskonto pakenee määritelmiä. Sitä ei voi erotella selvärajaisesti esimerkiksi kulttuurista, filosofiasta, ihmisten uskomuksista, arvoista ja toimintatavoista. IKI on kiinnostunut uskonnosta ensisijaisesti elävien ihmisten uskomuksina, käytänteinä ja kokemuksina. Uskonnollinen elämä eri puolilla maailmaa palautuu varsin heikosti esimerkiksi tiettyjen maailmanuskontojen mukaisiin oppijärjestelmien lokeroihin. Silti esimerkiksi mediassa uskontoa tarkastellaan usein juuri tällaisten luokittelujen kautta. IKI vastaa haasteeseen nostamalla rohkeasti keskiöön eletyn uskonnon monimuotoisuuden. Normikriittisyys Normikriittisyydellä tarkoitetaan yhteiskunnassa vallitsevien normien kriittistä tarkastelua, syrjivien rakenteiden tunnistamista ja pyrkimystä niiden muuttamiseen. Normikriittisyys auttaa tunnistamaan normeja, jotka rajoittavat kaikkien olemassaoloa. IKIssä normikriittisyys kulkee läpileikkaavana teemana kaikessa aineistossa ja ajattelussa. Välttämällä esimerkiksi uskontojen määrittämistä selvärajaisiksi oppijärjestelmiksi annetaan tilaa monenlaisille katsomuksille, jotka voivat liittyä uskontoihin monin eri tavoin. IKI purkaa uskonnollisuuteen ja uskontoihin liittyviä stereotypioita, mutta normikriittisyys toimii tarvittaessa myös toiseen suuntaan. Materiaalissamme on nostettu esiin esimerkiksi uskonnollisiin perinteisiin joskus liittyvä heteronormatiivisuus suhteessa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen. 2
Haluamme haastaa nuoren pohtimaan, kuinka jokaisella olisi mahdollisuus olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi osana yhteisöään juuri sellaisena kuin on. Spiraalirakenne Uuden opetussuunnitelman (POPS 2014/OPS 2016) mukaisesti IKIssä on koostettu uskonnon opetussuunnitelman kolmesta eri sisältöalueesta kokonaisuuksia vuosiluokille 7 9. Sisältöalueiden teemoja käsitellään spiraalimaisesti: samaa aihepiiriä syvennetään, laajennetaan ja siihen annetaan uusia näkökulmia edettäessä vuosiluokalta toiselle. Oppilaiden ajattelu ja heidän maailmankatsomuksensa kehittyy yläkoulun aikana no peasti: on perusteltua palata jo käsiteltyihin teemoihin syventämällä niitä ja esimerkiksi hahmottamalla omasta elämänpiiristä yhteyksiä vaikkapa yhteiskunnalliselle tasolle. Yhteisnide IKI 7 9 mahdollistaa myös poikkeamisen spiraalimaisesta etenemisestä: yhteisniteen avulla opettaja voi käsitellä eri vuosiluokille jaoteltuja teemoja haluamassaan järjestyksessä. On mahdollista esimerkiksi muodostaa temaattinen kokonaisuus valikoimalla yhteisniteestä siihen liittyviä osioita eri vuosiluokilta. Hyvä elämä Oppimateriaalisarjan ajatus on, että hyvä elämä nähdään laajempana kuin etiikan ja moraalin ulkokohtaisena tarkasteluna. Etiikkaa ja moraalia ei IKIssä tarkastella vain älyllisenä harjoituksena vaan eletyn elämän näkökulmasta: ihmiset toimivat väärin, vaikka tietävät, mikä olisi oikein. Ihmiset myös rikkovat sääntöjä eri motiiveista johtuen. Hyvän elämän teemoja lähestytään nuoren kokemusmaailmasta. Näkökulmina toimivat muun muassa valinnanvapaus ja sen rajoitteet, yksilön ja yhteisön välinen suhde, erilaiset tilanteet ja rakenteet sekä tunteet, kuten syyllisyys ja pelko. Aihepiiriä on mielekästä käsitellä ja syventää joka vuosi, sillä yläkoulun aikana nuoret muuttuvat nopeasti ja heidän ajattelunsa laajenee ja monipuolistuu. Oppimaan oppiminen, dialogisuus ja kielitietoisuus Opetussuunnitelman hengessä IKIssä korostuvat oppimaan oppimisen taidot. IKIssä oppiminen nähdään parhaimmillaan dialogisena prosessina, jota pyritään tukemaan monipuolisilla materiaaleilla. Oppikirjan teksti ja materiaalien erilaiset tehtävät kehittävät myös oppilaan kielitietoisuutta. 3
Oppimaan oppiminen IKIssä on kiinnitetty erityistä huomiota oppimaan oppimiseen ja erilaisten oppimisstrategioiden omaksumiseen. Tämä auttaa oppilasta tulevissa jatkoopinnoissa ja elämässä laajemminkin. Erilaisilla tehtävätyypeillä on pyritty edesauttamaan eri oppimisstrategioiden kokeilua ja harjoittelua: on mahdollista oppia toiminnallisesti tai itsenäisesti työskennellen. Kaikille tärkeä taito on oppia omaksumaan kirjoitettua asiatekstiä. Tätä varten on heti oppilaan kirjan alussa esitetty yksi, hyväksi havaittu malli: silmäile, syvenny, muistele, kertaa. Malli tarjoaa yhden tavan ottaa haltuun ennestään tuntematon teksti. Oppikirjan tekstin esitystapa selkeyttää kokonaisuuden hahmottamista: varsinainen teksti jakaantuu väliotsikoituihin alalukuihin, joten otsikkoja silmäilemällä opiskelijalle muodostuu kokonaiskuva luvun sisällöstä. Huutomerkki-symbolin alle on koottu luvun tärkeimmät asiat, jotka kertaamalla opiskelija voi testata, ymmärsikö hän opiskellun asian. Muistiinpanovälineetsymbolin yhteyteen on koottu kysymyksiä, jotka haastavat opiskelijaa pohtimaan asioita sekä kirjan tekstin että omien käsitystensä pohjalta. Oppikirjan nostot, kappalekohtaiset tiivistelmät sekä lukukohtaiset kysymykset auttavat rytmittämään oppimista ja testaamaan, miten asiat on ymmärtänyt. Laajempien kokonaisuuksien hallintaa, syventävää pohdintaa ja mahdollisuuksia yhteistoiminnallisuuteen tarjoavat jokaisen jakson päättävät jaksotehtävät. Dialogisuus Oppikirja ja opettajan materiaali pyrkivät aitoon dialogisuuteen monella tasolla: oppilaan ja valittujen aihepiirien välillä, oppilaiden kesken sekä opettajan ja oppilaan välillä. Kysymykset kappaleiden väliotsikoissa ja kuvateksteissä aktivoivat oppilaan ajattelua: Mitä minä tästä asiasta ajattelen? Mihin ajatukseni perustuvat? Tehtävien valinnassa on yksilötehtävien ohella suosittu yhteistoiminnallista oppimista tukevia keskustelu- ja ryhmätyötehtäviä, jotka kannustavat käymään keskustelua valitun aihepiirin ympärillä. Tämä vastaa myös opetussuunnitelman oppimiskäsitystä, jonka mukaan oppilas rakentaa aktiivisesti tietoa erilaisissa yhteisöissä. Opettaja on oppilaalle tärkeä linkki opiskeltavan aihepiirin ja omien ajatusten välillä: opettaja muun muassa auttaa luomaan 4
yhteyksiä eri tiedonalojen välille, etsii oppilaiden kanssa monipuolisia esimerkkejä ilmiöistä ja rohkaisee pohtimaan käsiteltävää aihetta eri näkökulmista. Kielitietoisuus Helppolukuisen ja yleiskielisen esitystavan ansiosta uskontotieteen ja teologian tiedonaloille ominaiset tavat käyttää kieltä ja kuvata asioita tulevat IKIssä ymmärrettäväksi. Lukiessaan oppikirjan tekstiä oppilas omaksuu oppiaineelle ominaisia tapoja esittää ja käsitellä tietoa. Opettaja voi tukea ja tehdä näkyväksi kielitietoisuuden karttumisen prosessia esimerkiksi käsittelemällä oppikirjan tekstiä ohjatusti. Opettaja voi kannustaa tarkempaan lukutapaan auttamalla oppilaita huomaamaan, miten asiat esitetään tekstissä tai kuinka esimerkiksi käsitteet määritellään tekstissä ja IKIpediassa. Samalla on luontevaa harjoitella itse tuottamaan oppiaineen sisältöihin liittyvää tekstiä IKIn tehtävien avulla. 5