RADON UUDISRAKENTAMISESSA

YMPÄRISTÖN SÄTEILYVALVONTA / JOULUKUU 2016 RADON UUDISRAKENTAMISESSA Otantatutkimus 2016 Katja Kojo, Olli Holmgren, Anni Pyysing, Päivi Kurttio

Säteilyturvakeskus PL 14 00881 Helsinki www.stuk.fi Lisätietoja Katja Kojo katja.kojo@stuk.fi Olli Holmgren olli.holmgren@stuk.fi ISBN: 978-952-309-353-9 (pdf)

Sisällys 1 Tiivistelmä... 1 2 Johdanto... 2 3 Tausta... 3 3.1 Miten radon tulee asuntoon?... 3 3.2 Määräykset uudisrakentamisessa radoniin liittyen... 3 3.3 Uudisrakentamisen radontorjunnan rakennustekninen ohjeistus... 4 4 Aineisto ja menetelmät... 6 4.1 Pientalojen rakennusluvat... 6 4.2 Tietojen poiminta... 7 4.3 Mittausmenetelmä... 7 4.4 Tutkimuksen toteutus... 7 4.5 Aineiston analyysi... 7 5 Tulokset... 9 5.1 Tutkimuksen osallistumisaktiivisuus... 9 5.2 Perustiedot pientaloista... 11 5.3 Radonpitoisuus tutkimukseen osallistuneissa asunnoissa... 11 5.3.1 Perustustavan vaikutus radonpitoisuuteen... 16 5.3.2 Torjuntatoimien yleisyys... 17 5.3.3 Torjuntatoimien vaikutus radonpitoisuuteen... 19 5.3.4 Asunnon ilmatiiviyden yhteys radonpitoisuuteen... 21 6 Vertailu aikaisempaan uusien rakennusten otantaan... 24 7 Johtopäätelmät... 26 8 Kirjallisuus... 27 Liitteet... 29

1 Tiivistelmä Avainsanat: radon, sisäilma, asunnot, otantatutkimus, uudisrakentaminen Tutkimuksessa mitattujen asuntojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 71 Becquereliä kuutiometrissä ilmaa (Bq/m 3 ) ja mediaani 42 Bq/m 3. Keskiarvo oli 25 % ja mediaani 26 % pienempi kuin edellisessä otannassa, vuosina 2006-2008 valmistuneissa pientaloissa. Tässä tutkimuksessa radonpitoisuudet olivat korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa 38 % pienempiä kuin seitsemän vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa. Muualla maassa radonpitoisuudet olivat 17 % pienemmät. Uusien asuntojen radonpitoisuuden enimmäisarvo 200 Bq/m 3 ylittyi 5,6 % mittauksista. Suurimmat 200 Bq/m 3 ylitysosuudet mitattiin Kymenlaaksossa ja Kanta-Hämeessä. Pohjanmaa ja Etelä-Savo olivat ainoita maakuntia, joissa ei esiintynyt kyseisen raja-arvon ylittäviä mittauksia. Arvo 300 Bq/m 3 ylittyi 2,1 % kaikista mittauksista ja arvo 400 Bq/m 3 1,4 % mittauksista. Radonpitoisuuden mediaani ja keskiarvo sekä ylitysosuudet olivat pienimpiä asunnoissa, joissa oli tuulettuva alapohja. Radonpitoisuudet olivat suurimpia rinne- ja kellaritaloissa. Radontorjuntaa oli tehty eniten Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa (> 95 %). Vähiten radontorjuntaa oli tehty Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa sekä Ahvenanmaalla (<40 %). Radonputkisto oli asennettu 70 % pientaloista ja korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa 98 % pientaloista. Radontorjuntatoimenpiteiden yleistyminen ja myös mahdollinen tehostuminen ovat alentaneet merkittävästi uusien pientalojen radonpitoisuutta. Rakennusten ilmatiiveyden ja sisäilman radonpitoisuuden välillä havaittiin yhteys niissä asunnoissa, joissa radontorjuntatoimia ei oltu tehty. Ilmatiiveyden kasvaessa, myös mitattu radonpitoisuus nousi. Tämä havainto korostaa ilmatiiviiden talojen radontorjunnan tärkeyttä. Sisäilman radonpitoisuus mitattiin 1332 satunnaisesti valitussa pientaloasunnossa, jotka saivat rakennusluvan aikavälillä marraskuu 2012 lokakuu 2013. Radonmittaukset tehtiin 1.12.2015 15.6.2016. Tutkimukseen hyväksyttyjen mittausten osuus on 48 % alkuperäisestä otannasta ja 87 % tutkimuskutsuun myönteisesti vastanneista. Korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa (Kymenlaakso, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Etelä-Karjala ja Kanta-Häme) tutkimukseen ilmoittautui 60 % kutsutuista, kun taas muualla Suomessa vastaava luku oli 54 %. Mittauspurkin palauttaneista 95 % on lopullisessa tutkimusaineistossa. Tämä on 20 % kaikista luvan saaneista ja asuinkäytössä olleista pientalorakennuksista lokakuussa vuonna 2015.

2 (47) 2 Johdanto Sisäilman radonille altistuminen lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään (Darby ym. 2005, 2006). Suomessa tämä merkitsee lähes 300 radoniin liittyvää uutta keuhkosyöpätapausta vuosittain. Altistuminen sisäilman radonille lisää erityisesti tupakoijien keuhkosyöpäriskiä. Radonin aiheuttama keuhkosyöpäriski on todettu kiistatta ensin kaivosmiesten sairastuvuuden perusteella, ja myöhemmin myös asuinympäristössä toteutetuilla tutkimuksilla. Sisäilman radon on toiseksi merkittävin tunnettu keuhkosyövän aiheuttaja tupakoinnin jälkeen Radonin haittavaikutusten vähentämiseksi tarvitaan sekä olemassa olevan asuntokannan radonkorjauksia että radontorjuntatoimia uudisrakentamisessa. Voidaan karkeasti arvioida, että puolet asuntokannasta uudistuu seuraavan 50 vuoden kuluessa. Tämän vuoksi uudisrakentaminen vaikuttaa ratkaisevasti tulevan asuntokannan radonpitoisuuksiin. Pientalojen radonpitoisuudet olivat pienimmillään ennen 1970-lukua valmistuneissa taloissa (Mäkeläinen ym. 2009). Tällöin vallitsevana perustapana ja talotyyppinä oli tuulettuva alapohja, ja lisäksi 1940- ja 1950-luvuilla paljon rakennetut rintamamiestalot. Rintamamiestaloissa oli tavallisesti kellari, joka osaltaan alentaa asuinkerrosten radonpitoisuutta. 1960- ja 1970-luvuilla pitoisuudet lähtivät nousuun maanvaraisen laatan käytön yleistymisen myötä. Samalla myös koneellinen poistoilmanvaihto lisääntyi hieman (Arvela ym. 2014). 1990-luvulla pitoisuudet ovat kääntyneet laskuun ja 2000-luvulla laskuvauhti on kasvanut muun muassa radontorjunnan ja ryömintätilaisten perustusten yleistymisen ansiosta. Myös koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon yleistyminen 2004 jälkeen, sekä korvausilmaventtiileihin liittyvien määräysten tuleminen rakentamismääräyksiin 1987 ovat pienentäneet radonpitoisuuksia. Laajamittaiset radonmittaukset asunnoissa on aloitettu 1980-luvulla (Lääkintöhallitus 1986), jolloin käynnistyi myös Suomeen soveltuvien radonkorjaus- ja torjuntamenetelmien tutkimus. Pientalorakentamisessa uudisrakentamisen radontorjuntamenetelmät otettiin käyttöön 1990-luvulla. Torjuntamenetelmät perustuvat perustustavan ratkaisuihin, sillä lattialaatan ja perustuksen välinen rako sekä tiivistämättömät läpiviennit altistavat asunnon sisätilat maaperästä virtaavalle radonpitoiselle ilmalle. Säteilyturvakeskuksen (STUK) edellinen uudisrakennuksiin keskittyvä otanta kohdennettiin pientaloihin, jotka oli rakennettu vuosina 2006-2008 (Arvela ym. 2010). Otannassa mitattujen pientalojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 95 Bq/m 3. Lukema oli 30% pienempi kuin vuosina 2000-2005 rakennetuissa pientaloasunnoissa (Mäkeläinen ym. 2009). Tutkimuksessa (Arvela ym. 2010) havaittiin, että rakennuksissa, joissa torjuntatoimia (mm. radonputkisto, bitumikermin asentaminen) oli tehty, oli 55% matalammat radonpitoisuudet verrattuna kohteisiin, joissa torjuntatoimia ei oltu tehty. Energiamääräykset Suomen rakentamismääräyskokoelmassa ovat kiristyneet huomattavasti vuosina 2010 ja 2012. Samalla rakennusten seinien, katon ja lattian sekä näiden liittymien ilmatiiviys on parantunut merkittävästi. Parantunut ilmatiiviys edellyttää huolellista radonin torjuntaa. Mikäli radonin torjuntatyö laiminlyödään, kasvanut ilmatiiviys voi johtaa radonpitoisuuden kasvuun useilla kymmenillä prosenteilla (Arvela ym, 2013). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan radonpitoisuutta uusissa pientaloissa, jotka ovat saaneet rakennusluvan marraskuun 2012 ja lokakuun 2013 välisenä aikana. Lisäksi selvitetään radontorjuntatoimien yleisyyttä ja niiden vaikutusta radonpitoisuuteen sekä asunnon ilmatiiviyden vaikutusta sisäilman radonpitoisuuteen.

3 (47) 3 Tausta 3.1 Miten radon tulee asuntoon? Mineraalien sisältämä uraani ylläpitää maaperän huokosilmassa jatkuvasti korkeaa radonpitoisuutta, joka on tavallisesti 20 000 100 000 Bq/m 3. Tämä maaperän radonpitoinen huokosilma on merkittävin radonlähde pientaloissa. Suomen ilmastossa talon ulkopuolella on normaalisti kylmempää ilmaa kuin sisätiloissa. Näiden ilmamassojen tiheysero aiheuttaa sen, että sisätiloissa vallitsee alipaine ulkoilmaan nähden. Koneellinen ilmanvaihto kasvattaa osaltaan alipainetta. Alipaine on suurimmillaan alhaalla perustusten tasolla, jossa se pakottaa maaperän radonpitoisen ilman liikkeelle maaperästä asunnon sisätiloihin. Kun maaperän huokosilman radonpitoisuus on erittäin korkea, riittää pieni virtaus nostamaan sisäilman radonpitoisuuden satoihin becquereleihin kuutiometrissä (Kuva 1). Kuva 1. Maaperän huokosilma virtaa perustuksen rakojen kautta sisätiloihin ja kasvattaa sisäilman radonpitoisuutta. Maaperästä sisätiloihin virtaavan ilman määrään vaikuttaa kaikkein merkittävimmin maaperän ilmanläpäisevyys. Karkeassa sorassa tai kalliomurskeessa ilmanläpäisevyys on yli tuhatkertainen verrattuna tiiviisiin maalajeihin, kuten hieta ja savi. Myös läpäisevä täyttösorakerros lisää vuotoilman virtausta. Siten tiiviillekin alkuperäismaalle rakennetun talon radonpitoisuus voi kasvaa, kun laatan alle sijoitetaan kosteusteknisistä syistä karkea täyttösora- tai sepelikerros. Merkittävin vuotoreitti on maanvaraisen lattialaatan ja sokkelin välillä oleva kutistumarako. Radontorjunnan onnistumisessa avainasemassa on maaperästä ilmavirtauksen mukana asuntoon kulkeutuvan radonmäärän pienentäminen. Muita mahdollisia radonin vuotoreittejä ja lähteitä ovat muun muassa alapohjalaatan ja kantavien väliseinien liitoskohdat, maanvastaiset harkkoseinät rinne- ja kellaritaloissa, lattialaatan läpivientikohdat, takan perustusten ja lattian saumat tai takkarakenteet, radonpitoinen talousvesi, porakaivot ja kivipohjaiset rakennusmateriaalit (Arvela ym. 2010). Pien- tai kerrostaloasunnoissa, joiden seinät on tehty betonielementeistä, rakennusmateriaaleista erittyvä radon aiheuttaa tyypillisesti sisäilman radonpitoisuuden 20-70 Bq/m 3. Pientalossa, jossa vain lattialaatta on betonista, lattialaatan vaikutus sisäilman pitoisuuteen on alle 20 Bq/m 3. Rakennusmateriaalit eivät tiettävästi Suomessa ole yksin aiheuttaneet enimmäisarvon 400 Bq/m 3 ylittäviä sisäilman radonpitoisuuksia. (Arvela ym. 2010) 3.2 Määräykset uudisrakentamisessa radoniin liittyen Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 944/92 mukaan sisäilman radonpitoisuuden ei tulisi ylittää arvoa 400 Bq/m 3. Uudet asunnot tulee rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m 3 (Sosiaali- ja terveysministeriö 1992). EU:n säteilysuojelun perusnormidirektiivin mu-

4 (47) kaan maksimiarvo laskee kuitenkin vähintään arvoon 300 Bq/m 3 :n vuoteen 2018 mennessä (2013/59/EURATOM). Suomen rakentamismääräyskokoelman (SRMK) osan D2, Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto (Ympäristöministeriö 2012) perusteella uudet rakennukset tulee suunnitella ja rakentaa siten, että sisäilman radonpitoisuus on alle 200 Bq/m 3. Vuonna 2004 voimaan tulleen SRMK:n osan B3, Pohjarakenteet (Ympäristöministeriö 2004), määräysten mukaan rakennuspaikan radonriskit on otettava huomioon suunnittelussa ja rakentamisessa. Ohjeen mukaan radontekninen suunnittelu voidaan jättää tekemättä vain, jos paikkakuntakohtaiset radontutkimukset selkeästi osoittavat, että radonpitoisuus asunnoissa alittaa enimmäisarvon säännönmukaisesti. B3-osan määräykset on korvattu YM:n pohjarakenteita koskevalla asetuksella vuonna 2014. Tähän liittyvää Rakentamismääräyskokoelman osaa, jossa annetaan tarkemmat ohjeet, ei ole vielä julkaistu. Rakennusten energiamääräykset ovat tiukentuneet viime vuosina. Rakentamismääräyskokoelman osaa D3 Rakennusten energiatehokkuus, on uudistettu 2010 ja 2012. Viimeisimmässä D3:ssa on annettu määräys rakennusvaipan (ulkoseinät, lattia ja katto) ilmanpitävyydestä. Rakennusvaipan ilmanvuotoluku q 50 saa olla enintään 4 (m 3 /(h m 2 )). Pienempi ilmanpitävyys voidaan osoittaa mittaamalla tai muulla menettelyllä. Jos ilmanpitävyyttä ei osoiteta mittaamalla tai muulla menettelyllä, rakennusvaipan ilmanvuotolukuna käytetään arvoa 4 (m 3 /(h m 2 )) rakennuksen energiatehokkuuslaskelmissa. Ilmanvuotoluvulla q 50 (m 3 /(h m 2 )) tarkoitetaan rakennusvaipan keskimääräistä vuotoilmavirtaa tunnissa 50 Pascalin paine-erolla, kokonaissisämittojen mukaan laskettua rakennusvaipan pintaalaa kohden. Rakennusvaipan pinta-alaan lasketaan ulkoseinät aukotuksineen sekä ylä- ja alapohja. Mitä pienempi ilmanvuotoluku on, sitä parempi on rakennuksen ilmanpitävyys. Määritelmän mukaan passiivitalon ilmanvuotoluvun saa olla korkeintaan 0,6 m 3 /(h m 2 ). 3.3 Uudisrakentamisen radontorjunnan rakennustekninen ohjeistus Uutta taloa rakennettaessa voidaan merkittävästi vaikuttaa sisäilman radonpitoisuuteen yksinkertaisilla ja hinnaltaan edullisilla toimenpiteillä. Maanvarainen laatta on ylivoimaisesti yleisin alapohjarakenne nykyrakentamisessa. Samalla tämä rakenne on radontorjunnan kannalta haastava. Lattialaatan ja perustuksen välinen rako ja tiivistämättömät läpiviennit tarjoavat maaperän radonpitoiselle ilmalle helpon pääsyn rakennuksen sisätiloihin. Uudisrakentamisen radontorjunnan ohjeistus keskittyykin erityisesti tämän perustustavan radonteknisiin ratkaisuihin. Samalla suositellaan radonturvallisten perustustapojen käyttöönottoa. Tällaisia ovat tuulettuva alapohja ja reunavahvistettu laatta. Keskeisiä toimia maanvaraisen laatan radontorjunnassa ovat sokkelin ja laatan välisen raon tiivistäminen sekä radonputkiston asentaminen laatan alle. Ympäristöministeriö julkaisi ensimmäisen ohjeen torjuntatoimista vuonna 1994 (Ympäristöministeriö 1994). Vuoden 1994 oppaassa tiivistämistyö toteutettiin kuumakumibitumin avulla. STUK teki vuonna 1997 tutkimuksen radontorjunnan tilanteesta Suomessa (Ravea ym. 1997). Tutkimus osoitti, että kuumakumibitumin käyttö tiivistystyössä koettiin erittäin vaikeaksi toteuttaa. Sen sijaan ohjeen mukainen radonputkistojen asentaminen oli vuonna 1997 jo alkanut yleistyä korkeiden radonpitoisuuksien kunnissa. STUKin kyselytutkimuksen perusteella jo kolme neljästä korkeiden radonpitoisuuksien kunnista suositteli radonin huomioimista. Usein vaatimukset kohdistuivat kuitenkin vain kunnan osa-alueisiin (Voutilainen ym. 1998). Uusia tiivistämisratkaisuita tutkittiin vuosina 2001-2003 Suomen ympäristöterveyden tutkimusohjelmaan (SYTTY) kuuluvassa kehityshankkeessa: Radonturvallinen perustus, kosteuseristys ja ilmanvaihto terveessä talossa (Arvela ym. 2002). Hankkeessa kehitettiin uusi bitumikermin käyttöön perustuva tiivistysratkaisu (Kuva 2 ja 3). Radonputkiston asentamiseen liittyvä ohjeistus säilyi lähes ennallaan (Kuva 4).

5 (47) Ohjeistusta uudistettiin vuonna 2003 tutkimustulosten pohjalta. Ohjeet radonturvallisen rakentamisen toteuttamiseen julkaistiin RT ohjekorttina (Rakennustieto Oy 2003, 2012). Kortti korvasi vuonna 1994 julkaistun Ympäristöministeriön oppaan, jonka ohjeita tarkistettiin em. tutkimushankkeen ja muiden kokemusten pohjalta. Uuden ohjeen tiivistysratkaisu pohjautuu bitumikermin käyttöön. Kuva 2. Perusmuurin ja maanvaraisen laatan liitoksen tiivistäminen ohjeen RT 81-11099 mukaisesti kumibitumikermillä. Kuva 3. Maanvaraisen kevytsoraharkkoseinän tiivistäminen ohjeen RT 81-11099 mukaisesti kumibitumikermillä.

6 (47) Kuva 4. Vapaasti tuulettuvan radonputkiston asentaminen ohjeen RT 81-11099 mukaisesti. 1 imukanavisto, 2 siirtokanava, 3 tiivistetty läpivienti lattialaatassa, 4 lämpöeristetty poistoputki, 5 läpivienti vesikatolla, 6 poistokanavan hattu. 4 Aineisto ja menetelmät 4.1 Pientalojen rakennusluvat Aikavälillä marraskuu 2012 - lokakuu 2013 myönnettiin Suomessa rakennuslupa 8170 pientalolle. Pientalorakennusten rakennusluvat kattavat noin 11000 pientaloasuntoa sillä esimerkiksi yksi rivitalorakennus kattaa monta rivitaloasuntoa. Tässä raportissa rivitalo tarkoittaa sekä rivi- että ketjutaloja. Poiminnan perusjoukoksi valittiin ne rakennukset, jotka olivat saaneet rakennusluvan tarkastellulla aikavälillä ja olivat lokakuussa 2015 vakituisessa asuinkäytössä. Tällaisia rakennuksia oli 6641, joka on 81% kaikista (8170) aikavälillä marraskuu 2012 - lokakuu 2013 myönnetyistä rakennusluvista. Perusjoukkoon kuuluvista rakennuksista 16% oli rivi- tai paritaloja ja 84% yhden asunnon taloja (Taulukko 1). Taulukko 1 Rakennusten lukumäärä pientalotyypeittäin otannan perusjoukossa. Pientalotyyppi Yksikkö Paritalot Rivitalot Rivitalot ja paritalot yhteensä Kaikki yhteensä Rakennukset 5589 489 563 1052 6641 Osuus rakennuksista (%) 84 7 8 15 100

7 (47) 4.2 Tietojen poiminta Tutkimuksen pohjana oli Väestörekisterikeskuksen (VRK) tekemä satunnaisotanta. Poiminnan perusjoukkona olivat sellaiset omakoti-, sekä rivija paritalorakennukset (pientalot), joille oli myönnetty rakennuslupa marraskuun 2012 ja lokakuun 2013 välisenä aikana. Rakennusluvan myöntöaika valittiin siten, että mahdollisimman moni pientalo olisi ehtinyt poimintaan mennessä valmistua ja että niissä on noudatettu heinäkuussa 2012 voimaan tullutta rakentamismääräyksen osaa D3. Poiminta kohdistettiin vain uudisrakennuksiin ja asuntoihin, joita valintaa tehtäessä (lokakuu 2015) käytettiin vakituiseen asumiseen. Edellä määritellyistä pientalosta poimittiin satunnaisotannalla 2800 pientaloa. Tarvittava otoksen koko arvioitiin otoskokolaskelmalla, jossa oletettiin radontorjuntatoimien frekvenssiksi 50 % ja sallittiin virhemarginaaliksi 3 %. Lisäksi oletettiin, että tutkimukseen kutsutuista vähintään 35 % osallistuu tutkimukseen. Yhteyshenkilöksi poimittiin valitun huoneiston vanhin asukas. Yhteystietojen lisäksi saatiin talotyyppitieto, rakennustunnus, asuinpaikan tunnus, rakennuksen käyttötarkoitus ja huoneistojen lukumäärä, rakennuksen kokonaisala, kantavien rakenteiden pääasiallinen materiaali ja rakennuksen karttakoordinaatit. Lisäksi tutkimuksen käyttöön saatiin otannan perusjoukosta tilastotietona rakennusten kokonaismäärä sekä asuttujen rakennusten lukumäärä kunnittain. 4.3 Mittausmenetelmä Mittaukset tehtiin käyttäen asukkaalle postitse toimitettuja STUKin radonmittauspurkkeja. STU- Kin Ympäristön säteilyvalvonta ja valmius-osasto on standardin SFS-EN ISO/IEC 17025 mukaan FINASin akkreditoima testauslaboratorio T167, ja sen yhtenä pätevyysalueena on radonmittaukset sisäilmassa. Mittausmenetelmää kutsutaan alfajälkimenetelmäksi, jolla voidaan mitata ilman radonkaasun aktiivisuuspitoisuus (eli radonpitoisuus). Radonmittaus tapahtuu 0.25 mm paksun polykarbonaattimuovin avulla, joka on pienen pyöreän purkin pohjalla. Purkin halkaisija on 7 cm ja korkeus 2 cm. Radonin ja sen hajoamistuotteiden lähettämät alfahiukkaset jättävät jälkiä muoviin. Muovin sähkökemiallisen käsittelyn jälkeen jäljet ovat silmin nähtäviä. Jälkimäärä lasketaan mikroskoopin sekä automaattisen kuva-analyysiohjelmiston avulla. Sisäilmassa mittauksen aikana vallinnut keskimääräinen radonpitoisuus on verrannollinen laskettuun jälkimäärään. 4.4 Tutkimuksen toteutus Tutkimukseen poimituille henkilöille lähetettiin marraskuussa 2015 kysely (Liite 1) halukkuudesta osallistua tutkimukseen. Samalla tarjottiin vastaanottajille ilmainen kaksi kuukautta kestävä radonmittaus yhdellä mittauspurkilla. Tutkimukseen hyväksyttiin mukaan kaikki ne, jotka ilmoittivat halukkuudestaan osallistua 16.2.2016 mennessä. Radonpurkin yhteydessä vastaanottajalle postitettiin radonmittauksen tiedonkeruulomake (Liite 2), sekä radontorjuntaan keskittyvä lisäkyselylomake (Liite 3). Lisälomake täydensi radonmittauksen perustiedonkeruulomakkeen kysymyksiä. 4.5 Aineiston analyysi Asuntoja koskevia tietoja luokiteltiin VRK:n toimittamien tietojen, sekä radonpurkin yhteydessä palautettujen tiedonkeruulomakkeiden (Liitteet 2 ja 3) perusteella. Radonpitoisuuden tunnuslukuja (keskiarvo, mediaani, minimi ja maksimi sekä ylitysosuuksia) laskettiin sekä koko maan tasolla, maakunnittain ja lisäksi rakennustyypeittäin (omakotitalot ja rivi- sekä paritalot). Tunnuslukuja laskettiin rakennuksen perustamistavan sekä erilaisten torjuntatoimien mukaan. Lisäksi tutkittiin asunnon radonpitoisuuden ja asunnon ilmatiiveyden välistä yhteyttä. Perustustavat jaoteltiin matalaperustaisiin sekä rinne- ja kellaritaloihin kyselylomakkeen Pientalotyyppi vastausten perusteella. Tämän jaottelun perusteella matalaperustaisten pientalojen

8 (47) perustustapa määritettiin päälomakkeen Matalaperustaisen pientalon perustustapa tietoihin pohjautuen ja rinne- sekä kellaritalot ryhmiteltiin omaan erilliseen luokkaansa. Vuoden 2009 tutkimuksessa noin puolet reunavahvistetuiksi laatoiksi merkitystä kohteista osoittautuikin maanvaraisiksi laatoiksi puhelinhaastattelun perusteella. Tässä tutkimuksessa reunavahvistetuiksi laatoiksi ilmoitettuja kohteita ei tarkistettu puhelimitse. Kaikki reunavahvistetuiksi laatoiksi ilmoitetut siirrettiin Ei tietoa luokkaan. Radonpitoisuuden tunnuslukuja, keskiarvo, mediaani sekä ylitysosuudet 50, 100, 200, 300 ja 400 Bq/m 3 laskettiin erikseen korkeiden radonpitoisuuksien maakunnille sekä muille maakunnille. Korkeiden radonpitoisuuksien maakuntia ovat Kymenlaakso, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Etelä- Karjala ja Kanta-Häme. Radonpitoisuuden tunnuslukuja verrattiin vuoden 2009 otantatutkimukseen. Radonpitoisuuden keskiarvon, mediaanin sekä ylitysosuuksien muutosta tarkasteltiin sekä rakennustyypeittäin että erikseen korkeiden radonpitoisuuksien alueilla ja muilla alueilla. Vuoden 2009 otantatutkimuksessa korkeiden radonpitoisuuksien maakuntia oli kuusi. Kuudes korkeiden radonpitoisuuksien maakunta oli Itä-Uusimaa, joka liitettiin vuonna 2012 Uudenmaan maakuntaan. Lomakkeiden kysymykset olivat ilmeisen haastavia, sillä moni tutkimukseen osallistunut pientalon asukas oli jättänyt useita kohtia täyttämättä. Lisälomakkeen kaikissa kysymyksissä oli myös En tiedä - vaihtoehto. Lisälomakkeen ja päälomakkeen tietoja verrattiin toisiinsa, jotta tuloksista voitiin karsia ristiriitaiset vastaukset analyysin ulkopuolelle. Ainoastaan ne vastaukset, joissa vastaukset olivat yhdenmukaiset pää- ja lisälomakkeen yhtenevissä kysymyksissä, sisällytettiin analyysiin. Myös niiden yhtenevien kysymysten vastaukset säilytettiin, joissa ainoastaan toiselle lomakkeista oli vastattu kyseiseen kysymykseen, mikäli datassa ei ilmennyt ristiriitaisuuksia. Molemmissa lomakkeissa toistuvat kysymykset käsittelivät lähinnä radontorjuntaa. Ainoastaan toisessa lomakkeessa esiintyvien kysymyksien vastausten joukosta karsittiin epäselvät vastaukset ja vastauksia täydennettiin tarvittaessa VRK:lta saatujen tietojen perusteella. Erilainen osallistumisaktiivisuus eri maakunnissa voi aiheuttaa radonpitoisuuden tunnuslukuihin vääristymää koko Suomen tasolla tarkasteltaessa. Tämän vuoksi kappaleessa 5.4 on esitetty myös painotetut lukuarvot. Painotetut tunnusluvut laskettiin painottamalla maakuntakohtaisia radonpitoisuuksia maakunnasta tutkimukseen kutsuttujen määrällä. Tällöin osallistumisaktiivisuuden vaikutus maan laajuisen keskiarvon laskentaan saadaan kumottua. Torjuntatoimien toteuttamisaktiivisuus saattaa vaihdella alueellisesti sen mukaan, minkälaisia radonpitoisuuksia eri alueilla on aikaisemmin mitattu. Tämä voi aiheuttaa radonpitoisuuden tunnuslukuihin vääristymää, kun radonpitoisuuksia tarkastellaan eri torjuntatoimien välillä. Tämän vuoksi kappaleessa 5.4.3 tarkasteluun käytettiin myös suhteellisia radonpitoisuuden arvoja, joiden laskemisessa hyödynnettiin STUKin yli 120 000 pientaloasuntoa sisältävän mittaustietokannan radontietoja. Aluekohtaiseksi vertailuarvoksi valittiin radontietokannasta kohteen postinumeroalueen pientaloasuntojen radonpitoisuuksien mediaani. Mikäli havaintoja postinumeroalueella oli alle 10, käytettiin koko kunnan mittauksien mediaania. Kullekin tässä tutkimuksessa mitatulle radonpitoisuudelle laskettiin radonpitoisuuden suhde aluekohtaiseen mediaaniarvoon. Näin saatuja suhdelukuja hyödynnettiin torjuntamenetelmien vertailussa. Sisäilman radonpitoisuuden ja asunnon tiiveyden välistä yhteyttä tutkittiin tarkastelemalla ilmavuotoluvun ja mitatun radonpitoisuuden välistä riippuvuutta. Tarkastelu tehtiin sekä luokiteltujen, että jatkuvien muuttujien avulla. Myös suhteellisen radonpitoisuuden ja ilmanvuotoluvun välistä yhteyttä tarkasteltiin, jolloin eri alueiden luonnollinen radonpitoisuuden vaihtelu saatiin huomioitua. Ilmatiiveystarkastelussa käytettiin ilmavuotolukua q 50, sillä se oli täytetty lomakkeelle useammin kuin ilmavuotoluku n 50.

9 (47) 5 Tulokset 5.1 Tutkimuksen osallistumisaktiivisuus Tutkimukseen kutsutuista (N=2800) yhteensä 1535 (55 % otoksesta) ilmoitti halukkuutensa tutkimukseen määräpäivään mennessä. Kaikille ilmoittautuneille toimitettiin radonmittauspurkki ja mittauslomakkeet. Mittauspurkin palautti näistä 1404 osallistujaa, joka on 50 % otannasta ja 91 % tutkimukseen ilmoittautuneista (Taulukko 2). Asukkaan palauttaman mittauspurkin tulos hylättiin tutkimuksesta, mikäli mittausta ei oltu aloitettu helmikuun loppuun mennessä. Mittaus hylättiin myös, jos mittauksen kesto oli alle 50 päivää. Mittausaikaan liittyvien ehtojen vuoksi hylättiin yhteensä 16 mittausta. Mittaus hylättiin lisäksi, jos asukkaan merkitsemän lopetuspäivän ja STUKin vastaanottopäivän väli oli enemmän kuin 14 vuorokautta. Tällöin tuloksen laskennassa käytetty mittausaika saattaa tällöin poiketa liikaa todellisesta mittausajasta. Muista syistä hylättiin 33 mittausta. Mittaus hylättiin jos radonpurkki ei ollut sijoitettu asuintiloihin tai rakennuksen perustiedot, kuten valmistumisvuosi ja osoite eivät olleet poimintatietojen mukaisia. Mittaustulos hylättiin aineistosta myös, jos asunto ei ollut asuinkäytössä mittausaikana. Ennen vuotta 2012 valmistuneet talot hylättiin aineistosta. Valmistumisvuodeksi oli muutamassa lomakkeessa ilmoitettu vuosi 2016, joka ei ole mahdollinen. Nämä tulkittiin kuitenkin todennäköisesti kirjoitusvirheiksi ja sisällytettiin analyysiin. Lisäksi sellaiset asunnot, joissa oli tehty radonmittaus ja radonkorjaus jo aiemmin, hylättiin aineistosta. Taulukko 2. Tutkimukseen kutsutut, ilmoittautuneet sekä tutkimuksesta karsiutumisen syyt ja lomakkeen palautus talotyypeittäin. Talotyyppi perustuu rekisteritietoihin. Aineisto Rivitalot ja paritalot Kaikki yhteensä Otos 2332 (85 %) 468 (15 %) 2800 Ilmoitti halukkuudesta 1305 (56 %) 230 (49 %) 1535 (55 %) Ei vastannut tai kieltäytyi 1027 (44 %) 238 (51 %) 1265 (45 %) Tutkimukseen osallistuneista Palautti radonpurkin 1) 1188 (91 %) 216 (94 %) 1404 (91 %) Ei palauttanut radonpurkkia 1) 125 (9,4 %) 15 (6,5 %) 138 (9,0%) Mittausta ei hyväksytty 2) 67 (5,6 %) 11 (5,1 %) 78 (5,5 %) Lomake palautettu 2) 1187 (> 99 %) 216 (100 %) 1403 (> 99 %) Lopullinen aineisto 3) 1125 (48 %) 207 (44 %) 1332 (48 %) 1) Prosenttiosuudet niistä, joille radonpurkki on postitettu 2) Prosenttiosuus radonpurkin palauttaneista 3) Prosenttiosuus Väestörekisterikeskuksen otoksesta

10 (47) Taulukko 3. Mittauksen alku- ja loppupäivän sekä mittauksen keston jakaumien tunnuslukuja. Tunnusluku Mittauksen alkupäivä Mittauksen loppupäivä Mittauksen kesto, vuorokautta Pienin arvo 2.12.2015 1.2.2016 55 1 % 3.12.2015 3.1.2016 60 5 % 3.12.2015 4.2.2016 61 25 % 6.12.2015 10.2.2016 63 Mediaani 12.12.2015 1.3.2016 69 75 % 29.12.2015 23.3.2016 88 95 % 20.1.2016 17.5.2016 137 99 % 9.2.2016 2.6.2016 171 Suurin arvo 29.2.2016 8.6.2016 181 Tutkimukseen hyväksyttyjä mittauksia oli lopulta 1332 kpl. Hyväksyttyjen mittausten osuus on 48 % alkuperäisestä otannasta ja 87 % tutkimuskutsuun myönteisesti vastanneista. Mittauspurkin palauttaneista 95 % on lopullisessa tutkimusaineistossa. Lopullinen osallistumisprosentti oli jonkin verran korkeampi omakotitaloissa (48 %) kuin rivija paritaloissa (44 %). Radonmittauksen kesto oli tyypillisesti kahdesta kolmeen kuukautta (Taulukko 3). Yli neljän kuukauden mittauksia oli vain noin viisi prosenttia aineistosta. Taulukossa 4 esitetään maakuntakohtainen osallistumisaktiivisuus, eli hyväksyttyjen mittauksen osuus kutsutuista. Osallistuminen oli suurinta Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa (69 %). Osallistuminen oli alhaisinta Pohjanmaan maakunnissa sekä Lapissa, Satakunnassa ja Varsinais- Suomessa (33-47%). Taulukko 4. Osallistuminen tutkimukseen maakunnittain Maakunta Tutkimukseen kutsuttujen määrä Tutkimukseen osallistuneiden määrä Osallistumisaste (%) Uusimaa 644 345 54 Varsinais-Suomi 225 93 41 Satakunta 77 33 43 Kanta-Häme 85 41 48 Pirkanmaa 246 133 54 Päijät-Häme 87 37 43 Kymenlaakso 45 30 69 Etelä-Karjala 48 33 69 Etelä-Savo 50 26 52 Pohjois-Savo 142 72 51 Pohjois-Karjala 95 50 53 Keski-Suomi 152 87 57 Etelä-Pohjanmaa 142 57 40 Pohjanmaa 163 68 42 Keski-Pohjanmaa 58 27 47 Pohjois-Pohjanmaa 387 129 33 Kainuu 22 13 59 Lappi 116 48 41 Ahvenanmaa 16 10 63 Yhteensä 2800 1332 48

11 (47) Sijainti tunnetusti korkeiden radonpitoisuuksien maakunnassa saattaa vaikuttaa osallistumisaktiivisuuteen. Korkeiden radonpitoisuuksien kunnissa tutkimukseen ilmoittautui 60 % kutsutuista, kun taas muualla Suomessa vastaava luku oli 54 %. 5.2 Perustiedot pientaloista Pää- ja lisälomakkeen kysymysten vastausten jakautuminen on esitetty liitteissä 4 ja 5. Taulukkoon 5 on koottu keskeisiä tietoja tutkimukseen osallistuvien pientalojen ominaisuuksista. Taulukko 5 Tutkimukseen osallistuneiden pientaloasuntojen ominaisuuksia. Luvut perustuvat asukkaiden täyttämiin tietoihin. Asunnon tai rakennuksen ominaisuus Pinta-ala m 2, keskiarvo 180 88 Kerrosten lukumäärä, matalaperustaiset talot, keskiarvo 1,3 1,4 Kerrosten lukumäärä, rinnetalot, keskiarvo 2,2 2,3 Puu kantavana materiaalina, osuus 86 % 78 % Betoni/kevytbetoni kantavana materiaalina, osuus 11 % 20 % Matalaperustaisten pientalojen osuus 89 % 88 % Rinne- ja kellaritalojen osuus 11 % 12 % Maanvarainen laatta, osuus 75 % 70 % Ryömintätilainen alapohja, osuus 20 % 23 % Radonputkisto asennettu, osuus 61 % 64 % Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, osuus 96 % 96 % 5.3 Radonpitoisuus tutkimukseen osallistuneissa asunnoissa Tutkimukseen hyväksyttyjen 1332 asunnon radonpitoisuuden keskiarvo oli 70,5 Bq/m 3 (Taulukko 6). Omakotitaloissa keskiarvo on hieman korkeampi (71,6 Bq/m 3 ) kuin muissa pientaloasunnoissa (64,6 Bq/m 3 ). Maakuntien radonpitoisuuden keskiarvot on esitetty taulukossa 6 myös maakunnasta tutkimukseen kutsuttujen asuntojen määrillä painotettuina. Painotus ei muuttanut tuloksia merkittävästi.

12 (47) Taulukko 6 Osallistuneiden pientalojen keskeisiä radonpitoisuuden tunnuslukuja omakoti- sekä rivija paritaloille. Tunnusluku Kaikki Mitattujen asuntojen lukumäärä 1125 207 1332 Painottamattomat arvot Aritmeettinen keskiarvo Bq/m 3 72 65 71 Mediaani Bq/m 3 44 39 42 Minimi Bq/m 3 < 20 Bq/m 3 < 20 Bq/m 3 < 20 Bq/m 3 Maksimi Bq/m 3 960 426 960 50 Bq/m 3 ylittävien %-osuus 46 43 45 100 Bq/m 3 ylittävien %-osuus 20 19 20 200 Bq/m 3 ylittävien %-osuus 6 6 6 300 Bq/m 3 ylittävien %-osuus 2 2 2 400 Bq/m 3 ylittävien %-osuus 2 0,5 1 800 Bq/m 3 ylittävien %-osuus 0,5 0 0,5 Maakuntien tutkimukseen kutsuttujen asuntojen määrällä painotetut arvot Aritmeettinen keskiarvo Bq/m 3 70 63 69 Maakuntakohtaiset tulokset tämän tutkimuksen hyväksytyistä radonmittauksista on esitetty taulukoissa 7 ja 8. Suurimmat radonpitoisuuden keskiarvot esiintyvät Pohjois-Karjalassa, Päijät- Hämeessä ja Kymenlaaksossa. Jokaisessa maakunnassa pienin tulos oli alle määritysrajan 20 Bq/m 3. Uusien asuntojen radonpitoisuuden enimmäisarvo 200 Bq/m 3 ylittyi 5,6 % kaikista mittauksista. Suurimmat 200 Bq/m 3 ylitysosuudet mitattiin Kymenlaaksossa ja Kanta-Hämeessä. Pohjanmaa ja Etelä-Savo olivat ainoita maakuntia, joissa ei esiintynyt kyseisen raja-arvon ylittäviä mittauksia. Arvo 300 Bq/m 3 ylittyi 2,1 % kaikista mittauksista ja arvo 400 Bq/m 3 1,4 % mittauksista.

13 (47) Taulukko 7. Uudisrakennusten sisäilman radonpitoisuuden tunnuslukuja maakunnittain. Vertailuarvoina vuoden 2009 otantatutkimuksen tulokset. Maakunta Tämä tutkimus Radonpitoisuus Bq/m 3 Mediaani Pienin arvo Suurin arvo Uusimaa 345 72 40 <20 903 101 55 Asuntoja mitattu tässä tutkimuksessa Keskiarvo 2009 otantatutkimus Radonpitoisuus Bq/m 3 Keskiarvo Mediaani Varsinais- Suomi 93 71 34 <20 960 72 37 Itä- (32) (91) (40) (<20) (903) 119 61 Uusimaa 1) Satakunta 33 51 30 <20 226 66 36 Kanta- Häme Pirkanmaa Päijät- Häme Kymenlaakso Etelä- Karjala 41 81 52 <20 319 185 75 133 60 42 <20 271 90 62 37 105 82 <20 610 145 91 30 103 91 <20 299 176 107 33 92 79 <20 426 116 86 Etelä-Savo 26 63 56 <20 172 84 78 Pohjois- Savo Pohjois- Karjala Keski- Suomi 72 40 20 <20 221 65 42 50 120 74 <20 872 121 96 87 91 53 <20 944 105 78 57 62 39 <20 464 86 70 68 49 34 <20 161 60 42 Lappi 48 89 57 <20 873 99 83 Etelä- Pohjanmaa Pohjanmaa Keski- 27 60 44 <20 253 43 34 Pohjanmaa Pohjois- 129 48 34 <20 285 52 45 Pohjanmaa Kainuu 13 78 74 <20 219 98 46 Ahvenanmaa 10 94 63 <20 382 84 68 Yhteensä 1332 71 42 <20 960 95 58

14 (47) 1) Itä-Uusimaa on nykyään osa Uudenmaan maakuntaa, sulkeissa entisille Itä-Uudenmaan kunnille lasketut arvot Taulukko 8. Uudisrakennusten sisäilman radonpitoisuuden tunnuslukuja maakunnittain. Radonpitoisuuksien 50 Bq/m 3, 100 Bq/m 3, 200 Bq/m 3, 300 Bq/m 3 ja 400 Bq/m 3 ylitysprosentit. Vertailuarvoina ovat vuoden 2009 otantatutkimuksen ylitysosuudet. Maakunta Ylitysosuus > 50 Bq/m 3 (%) > 100 Bq/m 3 (%) > 200 Bq/m 3 (%) > 300 Bq/m 3 > 400 Bq/m 3 (%) Tutkimus 2016 2016 2009 2016 2009 2016 2016 2009 Uusimaa 42,6 20,9 29,4 6,1 12,3 2,6 1,5 3,1 Varsinais-Suomi 32,3 12,9 22,4 7,5 10,9 5,4 3,2 0,0 Itä-Uusimaa (40,6) (21,9) 38,9 (9,4) 19,4 (3,1) (3,1) 8,3 Satakunta 30,3 15,2 20,0 3,0 6,7 0 0 1,7 Kanta-Häme 51,2 24,3 40,3 14,6 17,7 2,4 0 8,1 Pirkanmaa 46,6 19,6 32,4 3,8 8,9 0 0 1,1 Päijät-Häme 67,6 32,4 48,1 10,8 27,8 0 2,7 7,4 Kymenlaakso 70,0 43,3 53,5 16,7 30,2 0 0 7,0 Etelä-Karjala 66,7 30,3 45,1 9,1 15,7 3,0 3,0 0,0 Etelä-Savo 57,7 23,1 31,3 0 3,1 0 0 0,0 Pohjois-Savo 27,8 9,7 18,7 2,8 1,3 0 0 1,3 Pohjois-Karjala 72,0 36,0 48,4 8,0 9,7 6,0 6,0 1,6 Keski-Suomi 54,0 24,1 39,6 6,9 15,4 3,5 3,5 1,1 Etelä-Pohjanmaa 38,6 10,5 30,0 5,3 7,1 3,5 1,8 1,4 Pohjanmaa 41,2 14,7 14,9 0 2,1 0 0 2,1 Keski-Pohjanmaa 40,7 14,8 4,5 3,7 0,0 0 0 0,0 Pohjois-Pohjanmaa 31,8 11,6 8,4 2,3 0,6 0 0 0,0 Kainuu 53,9 23,1 18,2 7,7 9,1 0 0 4,5 Lappi 58,3 20,8 40,4 4,2 13,5 2,1 2,1 0,0 Ahvenanmaa 70,0 30 22,2 10,0 11,1 10,0 0 0,0 Yhteensä 45,1 19,7 29,4 5,6 10,6 2,0 1,4 2,1

15 (47) Radonpitoisuuden tunnuslukuja, keskiarvo, mediaani sekä ylitysosuudet, on laskettu erikseen korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa (Alue 1) ja muissa maakunnissa (Alue 2) (taulukot 9 ja 10). Alueella 1 radonpitoisuuden mediaani on 42 % ja keskiarvo 13 % korkeampi kuin alueella 2. Taulukko 9. Radonpitoisuuden keskiarvo ja mediaani uudisrakennuksissa korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa (Alue 1) ja muualla Suomessa (Alue 2). Radonpitoisuuden muutokset vuoden 2016 tutkimukseen verrattuna vuoden 2009 otantatutkimuksen tuloksiin. Tutkimus ja alue Radonpitoisuuden keskiarvo Bq/m 3 Radonpitoisuuden mediaani Bq/m 3 Rivi- ja Kaikki Omakoti- Rivi- ja Kaikki paritalot talot paritalot Alue 1 76 89 78 59 55 58 Alue 2 70 59 69 41 37 41 Koko maa 72 65 71 44 39 42 Radonpitoisuuden muutos (%), vuoden 2016 tutkimus verrattuna vuoden 2009 tutkimukseen Rivi- ja Kaikki Omakoti- Rivi- ja Kaikki paritalot talot paritalot Alue 1-31 -42-38 -18-30 -22 Alue 2-19 -23-17 -25-21 -23 Koko maa -22-35 -25-25 -28-28 Alue 1: Kymenlaakso, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Etelä-Karjala ja Kanta-Häme Alue 2: Muu Suomi

16 (47) Taulukko 10. Enimmäisarvojen 200 Bq/m 3 ja 400 Bq/m 3 ylitysosuudet uudisrakennuksissa korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa (Alue 1) ja muualla Suomessa (Alue 2). Tuloksia on verrattu vuoden 2009 otantatutkimuksen tuloksiin. Alue 200 Bq/m 3 ylitysosuus (%) 400 Bq/m 3 ylitysosuus (%) Kaikki Kaikki Alue 1 7,1 16,7 8,4 0,4 2,8 0,7 Alue 2 5,1 4,1 4,9 1,8 0 1,5 Koko maa 5,5 6,3 5,6 1,5 0,5 1,4 Radonpitoisuuksien ylitysosuuksien muutos prosenttiyksiköissä verrattuna vuoden 2009 tutkimukseen 200 Bq/m 3 ylitysosuuden muutos (%) 1) 400 Bq/m 3 ylitysosuuden muutos (%) Kaikki Kaikki Alue 1-7,9-2,6-8,1-2,5-3,4-3,3 Alue 2-3,6-3,4-3,5 0,4-1,4 0,1 Koko maa -4,9-4,7-5,0-0,3-2,4-0,7 1) Ylitysosuuden muutos on laskettu vähentämällä vuoden 2016 tutkimuksen osuudesta vuoden 2009 osuus Alue 1: Kymenlaakso, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Etelä-Karjala ja Kanta-Häme Alue 2: Muu Suomi 5.3.1 Perustustavan vaikutus radonpitoisuuteen Radonpitoisuuden mediaani ja keskiarvo olivat pienimpiä asunnoissa, joissa oli tuulettuva alapohja. Radonpitoisuudet olivat suurimpia rinne- ja kellaritaloissa (Taulukko 11). Myös kaikki ylitysosuudet olivat matalimmillaan asunnoissa, joissa on tuulettuva alapohja. Suurimmat ylitysosuudet ovat rinne- ja kellaritaloissa (Taulukko 12).

17 (47) Taulukko 11. Radonpitoisuuden keskiarvo ja mediaani eri perustustapaluokissa omakoti- sekä rivija paritaloissa. Perustustapa Kaikki pientalot Maanvarainen laatta Bq/m 3 Bq/m 3 Lukukumäärä Radonpitoisuus (Bq/m 3 ) Kes- Mekiarvdiaani Lukukumäärä Keskiarvo Mediaani Lukukumäärä Keskiarvo Mediaani 690 77 49 60 68 41 750 76 48 Tuulettuva alapohja 173 31 20 23 34 27 196 32 21 Rinne- ja kellaritalot 118 104 73 21 91 63 139 102 71 Ei tietoa/muu/yhd. 144 69 41 103 64 40 247 67 40 Kaikki 1125 72 44 207 65 39 1332 71 42 Taulukko 12 Radonpitoisuuden 100 Bq/m 3, 200 Bq/m 3 ja 400 Bq/m 3 ylitykset eri perustustapaluokissa omakoti- sekä rivija paritaloissa. Perustustapa 100 Bq/m 3 ylitysosuus (%) 200 Bq/m 3 ylitysosuus (%) 400 Bq/m 3 ylitysosuus (%) Maanvarainen laatta Tuulettuva alapohja Rinne- ja kellaritalot Ei tietoa/muu/yhd. Omakotitalo Rivija paritalo Kaikki Omakotitalo Rivija paritalo Kaikki Omakotitalo Rivija paritalo Kaikki 21,7 23,3 21,9 5,9 5,0 5,9 1,9 0 1,7 5,8 0 5,1 0 0 0 0 0 0 33,9 28,6 33,1 10,2 14,3 10,8 1,7 4,8 2,2 16,0 19,4 17,4 6,3 5,9 6,5 1,4 0 0,8 Kaikki 19,8 19,3 19,7 5,5 6,3 5,6 1,5 0,5 1,4 5.3.2 Torjuntatoimien yleisyys Maakuntakohtainen torjunta-aktiivisuus on esitetty taulukossa 13. Torjuntatoimeksi on taulukossa luokiteltu mikä tahansa radontorjuntatoimi, joka on merkitty lomaketietoihin johdonmukaisesti. Taulukkoon on otettu mukaan vain ne talotyypit, joissa perustusratkaisuna on maanvarainen laatta, tai jotka ovat rinne- tai kellaritaloja. Torjuntatoimien yleisyyttä on verrattu kaikkiin niihin tutkimukseen hyväksyttyihin asuntoihin (889 kpl) ja radontorjuntaan liittyviin kysymyksiin vastanneisiin asuntoihin (851 kpl), joissa on maanvarainen laatta tai jotka ovat rinne- ja kellaritaloja. Ne lomakkeet, joissa kaikki radontorjuntaan liittyvät vastaukset olivat En tiedä jätettiin pois Tietoja täyttäneet asunnot -kategoriasta. Omakotitaloasukkaiden radontorjuntaan liittyvät tiedot ovat selkeästi rivija paritaloasukkaita kattavammat. Rivi- ja paritaloasukkaiden täyttämät liitetiedot sisältävät huomattavasti enemmän En tiedä vastauksia (Liite 5).

18 (47) Radontorjuntaa oli tehty eniten Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa (> 95 %). Vähiten radontorjuntaa oli tehty Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa sekä Ahvenanmaalla (<40 %). Taulukon 14 mukaan radonputkisto on asennettu huomattavasti yleisemmin korkeiden radonpitoisuuksien maakuntien (Alue 1) omakotitaloihin (98 %) kuin muille alueille (61 %). Sen sijaan sekä sokkelin ja lattialaatan liitoksen tiivistämisen että putkiston asentaneiden osuus oli lähes sama korkeiden radonpitoisuuksien alueilla ja muilla alueilla. Pohjanmaan maakunnissa sokkelin ja lattialaatan liitoksen tiivistäminen oli yleisempää kuin radonputkiston asentaminen (Kuva 5). Tämä kuvastaa hyvin sitä että nykyään pyritään tekemään tiiviitä rakenteita. Alapohjan tiivistys onnistuu helpoiten käyttämällä radonin torjunnassa käytettyjä tiivistysmenetelmiä. Taulukko 13 Radontorjuntatoimet maakunnittain taloissa, joissa on maanvarainen laatta tai jotka ovat rinne- tai kellaritaloja. Maakunta Tietoja täytetty asunnoista Torjuntatoimia tehty, osuus tietoja täyttäneistä (%) Torjuntatoimia tehty, osuus kaikista (%) Uusimaa 164 98 91 Varsinais-Suomi 44 82 75 Satakunta 17 76 65 Kanta-Häme 1) 30 97 97 Pirkanmaa 1) 92 99 93 Päijät-Häme 1) 31 97 97 Kymenlaakso 1) 20 100 100 Etelä-Karjala 1) 23 100 96 Etelä-Savo 21 86 86 Pohjois-Savo 57 98 94 Pohjois-Karjala 34 100 100 Keski-Suomi 67 100 97 Etelä-Pohjanmaa 39 59 59 Pohjanmaa 49 43 41 Keski-Pohjanmaa 20 30 29 Pohjois-Pohjanmaa 93 38 36 Kainuu 11 91 91 Lappi 32 41 41 Ahvenanmaa 6 33 33 Yhteensä 851 81 78 Alue 1: Kymenlaakso, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Etelä-Karjala ja Kanta-Häme

19 (47) Taulukko 14. Torjuntatoimien yleisyys korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa (Alue 1) ja muualla maassa (Alue 2). Tarkastelussa ainoastaan omakotitalot, joissa on maanvarainen laatta tai jotka ovat joko rinne- tai kellaritaloja. Alue Radonputkisto Radonputkisto sekä sokkelin ja lattialaatan liitos tiivistetty* Lukumäärä Osuus tietoja täyttäneistä (%) Lukumäärä Osuus tietoja täyttäneistä (%) Alue 1 179 98 140 78 Alue 2 366 61 293 80 Yhteensä 545 70 433 79 Alue 1: Kymenlaakso, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Etelä-Karjala ja Kanta-Häme Alue 2: Muut maakunnat * Sokkelin ja lattialaatan liitos tiivistetty joko kumibitumikermillä, elastisella saumausaineella tai muulla tavalla. 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Ahvenanmaa Radonputkisto Sokkelin ja lattialaatan liitos tiivistetty Kuva 5: Radontorjuntatoimien yleisyys maakunnissa. Radonputkiston sekä sokkelin ja lattialaatan liitoksen tiivistyksen (bitumikermillä, elastisella saumausaineella tai muulla tavalla) asentamisen osuudet maakunnittain omakotitaloissa, joissa maanvarainen laatta tai jotka ovat rinne- tai kellaritaloja. Korkeiden radonpitoisuuksien maakunnat (alue 1) ensimmäisinä vasemmalta alkaen. 5.3.3 Torjuntatoimien vaikutus radonpitoisuuteen Torjuntatoimet luokiteltiin taulukoiden 15 ja 16 mukaisiin pääluokkiin. Luokittelussa hyödynnettiin sekä päälomakkeessa (Liite 2) ja lisälomakkeessa (Liite 3) kerättyjä tietoja. Jos lisälomake oli

20 (47) täyttämättä, hyödynnettiin päälomakkeen johdonmukaisesti täytettyjä tietoja ja myös päinvastoin. Kohteet, joissa oli asennettu sekä kermi että vapaasti tuulettuva radonputkisto (VTP), muodostavat oman luokkansa (Kermi ja VTP). Omana luokkanaan ovat kohteet, joista oli selkeä tieto VTP:stä ja sekä siitä että kermiä ei oltu asennettu (VTP). Niitä kohteita, joista tiedettiin vain että putkisto on asennettu mutta ei sitä, onko putkisto tulpattuna ilmatiiviisti vai avoimena ulkona, ei analysoitu. Tällaisia kohteita oli 66 kpl. Rinne- ja kellaritaloissa ei analysoitu sellaisia kohteita, joissa VTP:n poistoputken pää oli tulpattu, sillä tällaisia kohteita oli vain yksi. Putkiston asentamatta jättäminen luokiteltiin Ei toimenpiteitä -luokkaan. Torjuntatoiminen vaikutusta tarkasteltiin erikseen kohteissa, joissa oli maanvarainen laatta (Taulukko 15) ja kohteissa, jotka olivat rinne tai kellaritaloja (Taulukko 16). Vain omakotitalot otettiin mukaan taulukoihin, koska pari- ja rivitaloasunnoissa vain pieni määrä vastauksista oli muuta kuin en tiedä. Taulukko 15. Radonpitoisuuden tunnuslukuja omakotitaloissa, joissa on maanvarainen lattialaatta torjuntatoimenpiteittäin. Suure Toimenpide Ei toimenpiteitä 1) Kermi ja VTP* 2) VTP* 3) Poistoputki tulpattu 4) Kaikki 5) Lukumäärä 218 218 60 22 690 Asunnon radonpitoisuus 69 73 75 83 77 (keskiarvo) Bq/m 3 Radonpitoisuus (mediaani) Bq/m 3 44 42 33 62 49 >50 Bq/m 3 (%) 45,4 45,9 36,7 54,6 48,8 >100 Bq/m 3 (%) 16,1 22,0 16,7 31,8 21,7 >200 Bq/m 3 (%) 4,6 6,4 6,7 4,6 5,9 >300 Bq/m 3 (%) 1,8 2,3 5,0 0,0 2,5 >400 Bq/m 3 (%) 1,4 1,4 5,0 0,0 1,9 Radonpitoisuuden 45 119 117 97 87 postinume- rokohtainen vertailuarvo (mediaani) Bq/m 3 Radonpitoisuuden suhde postinumerokohtaiseen 0,95 0,36 0,38 0,84 0,58 vertailuarvoon (mediaani) * Vapaasti tuulettuva radonputkisto 1) Radonputkistoa ei asennettu 2) Maanvaraisen laatan perustukseen on asennettu ohjeen mukainen bitumikermi ja vapaasti tuulettuva radonputkisto (VTP), poistoputken pää on avonaisena katolla. 3) Vain VTP, jonka poistoputken pää on avonaisena katolla. Kermiä ei ole asennettu. 4) Vain radonputkisto, jonka poistoputken pää on tulpattu. Kermiä ei ole asennettu. 5) Kaikki omakotitalot, joissa maanvarainen lattialaatta ja joissa tutkimukseen hyväksymiskriteerit täyttyivät.

21 (47) Taulukon 15 ja 16 sarakkeiden keskinäistä vertailua hankaloittaa se, että radontorjuntaa on tehty tietyllä alueella sitä enemmän mitä suuremmat radonpitoisuudet kyseisellä alueella on mitattu aikaisemmin. Siksi kullekin mitatulle radonpitoisuudelle on laskettu suhdeluku käyttämällä postinumerokohtaista vertailuarvoa. Taulukko 16. Radonpitoisuuden tunnuslukuja toimenpiteittäin omakotitaloissa, jotka ovat rinne- tai kellaritaloja. Suure Toimenpide Ei toimenpiteitä 1) Kermi ja VTP* 2) VTP* 3) Kaikki 4) Lukumäärä 17 43 34 118 Tutkimuskohteen radonpitoisuus 107,8 127,4 85,7 104,2 (keskiarvo) Bq/m 3 Radonpitoisuus Bq/m 3 (mediaani) 54,5 83,4 68,4 73,2 >50 Bq/m 3 (%) 52,9 (%) 74,4 38,2 70,3 >100 Bq/m 3 (%) 35,3 37,2 26,5 33,9 >200 Bq/m 3 (%) 17,7 11,3 5,9 10,2 >300 Bq/m 3 (%) 11,8 4,7 0,0 3,4 >400 Bq/m 3 (%) 0,0 2,3 0,0 1,7 Radonpitoisuuden paikkakuntakohtainen 76 108 112 105 vertailuarvo (mediaani) Bq/m 3 Radonpitoisuuden suhde paikkakuntakohtaiseen vertailuarvoon (mediaani) 0,67 0,87 0,65 0,76 * Vapaasti tuulettuva radonputkisto 1) Radonputkistoa ei asennettu 2) Maanvastaiseen harkkoseinään on asennettu ohjeen mukainen bitumikermi ja rakennuksen alle vapaasti tuulettuva radonputkisto (VTP), poistoputken pää on avonaisena katolla. 3) Vain VTP, jonka poistoputken pää on avonaisena katolla. Kermiä ei ole asennettu. 4) Kaikki omakotitalot, jotka ovat rinne- tai kellaritaloja ja joissa tutkimukseen hyväksymiskriteerit täyttyivät. 5.3.4 Asunnon ilmatiiviyden yhteys radonpitoisuuteen Tutkimukseen hyväksytyistä asunnoista ilmavuotoluvun q 50 oli ilmoittanut 246 (18 %). Keskimääräinen ilmoitettu ilmavuotoluku oli 0.96 ja mediaani 0.83. Ilmavuotoluvun frekvenssijakauma on esitetty kuvassa 6.

22 (47) Frekvenssi 0 10 20 30 40 50 0 1 2 3 Ilmavuotoluku Kuva 6. Ilmavuotoluku q 50 jakauma Ilmatiiviysluku luokiteltiin neljään luokkaan. Luokkien jakopisteiksi valittiin 25%, 50% ja 75% persentiilivälit. Taulukossa 17 esitetään radonpitoisuuden tunnuslukuja eri ilmavuotoluokissa. Taulukko 17. Radonpitoisuuden tunnuslukuja luokitellun ilmavuotoluvun mukaan. Mukana kaikki tutkimukseen hyväksytyt asunnot, jotka ilmoittaneet ilmavuotoluvun. Suure Ilmavuotoluku q 50 0,04 0,59 0,60 0,79 0,80 1,19 1,20 3,01 Lukumäärä 61 48 70 78 Asunnon radonpitoisuus (keskiarvo) Bq/m 3 57 70 57 78 Radonpitoisuus Bq/m 3 (mediaani) 36 51 35 48 Radonpitoisuuden suhde paikkakuntakohtaiseen vertailuarvoon* (mediaani) Bq/m 3 0,42 0,56 0,43 0,45 *Mitattu radonpitoisuus jaettiin postinumeroalueella aiemmin mitattujen pientaloasuntojen radonpitoisuuden mediaanilla. Jos havaintoja postinumeroalueella oli alle 10, on käytetty koko kunnan mittauksien mediaania. Asunnon tiiveyden ja mitatun radonpitoisuuden välillä ei ollut lineaarista riippuvuutta; ilmavuotoluvun ja mitatun radonpitoisuuden välinen korrelaatiokerroin oli 0.06 (p=0.3). Tiiviysmit-

23 (47) tauksen ja mitatun radonpitoisuuden välillä ei ole korrelaatiota (r=-0.21, p=0.12) vaikka aineistosta rajattiin radonputkiston asentaneet sekä tiivistystoimia tehneet (sokkelin ja lattialaatan liitos tiivistetty joko kumibitumikermillä, elastisella saumausaineella tai muulla tavalla) asunnot pois. Tiiviysmittauksen tuloksen ja radonpitoisuuden suhdeluvun (vertailuarvona postinumeroalueen radonpitoisuuden mediaani) välinen korrelaatiokerroin oli -0.05 (p=0.4). Jos radonputkiston asentaneet sekä tiivistystoimia tehneet asunnot rajattiin pois, tiiviysmittauksen tuloksen ja radonpitoisuuden suhdeluvun välillä oli havaittavissa tilastollisesti merkitsevä lievä negatiivinen korrelaatio (r=-0.39, p<0.05). Myös kuvia 7 ja 8 tarkastelemalla nähdään, että suhteellisten radonpitoisuuksien ja asunnon tiiviyden välillä voidaan havaita yhteys vain, kun aineistosta rajataan pois ne asunnot, joissa radonputkisto oli asennettu. Suhteellinen radonpitoisuus (logaritminen asteikko).04.07.1.2.3.4.5.6 1 2 3 4 6 10 0 1 2 3 Ilmavuotoluku Kuva 7. Suhteellinen radonpitoisuus vs. ilmavuotoluku, kaikki asunnot. Mitattu radonpitoisuus on jaettu postinumeroalueella aiemmin mitattujen pientaloasuntojen radonpitoisuuden mediaanilla. Jos havaintoja postinumeroalueella oli alle 10, on käytetty koko kunnan mittauksien mediaania.

24 (47) Suhteellinen radonpitoisuus (logaritminen asteikko).04.07.1.2.3.4.5.6 1 2 3 4 6 10 0.5 1 1.5 2 Ilmavuotoluku Kuva 8. Suhteellinen radonpitoisuus vs. ilmavuotoluku kohteissa, joissa ei ole asennettu radonputkistoa eikä tehty tiivistystoimia (sokkelin ja lattialaatan liitos tiivistetty joko kumibitumikermillä, elastisella saumausaineella tai muulla tavalla). Mitattu radonpitoisuus on jaettu postinumeroalueella aiemmin mitattujen pientaloasuntojen radonpitoisuuden mediaanilla. Jos havaintoja postinumeroalueella oli alle 10, on käytetty koko kunnan mittauksien mediaania. (r=-0.39, p<0.05) 6 Vertailu aikaisempaan uusien rakennusten otantaan Osallistumisaktiviteetti oli tilastollisesti merkitsevästi alhaisempi (suhteellisten osuuksien testi, p<0.05) tässä otannassa, kuin vuoden 2009 otannassa. Vuoden 2009 otannassa tutkimukseen kutsutuista 62% ilmoitti halukkuudesta osallistua tutkimukseen, kun taas tässä otannassa 55% kutsutuista oli halukkaita osallistua tutkimukseen. Aikaisemmassa otannassa tutkimuksen hyväksyttyjä mittauksia oli lopulta 1561 kpl joka oli 52% alkuperäisestä otannasta. Tässä otannassa vastaavat lukemat olivat 1332 48 %. Nyt mitattujen uudisrakennusten radonpitoisuuden keskiarvo 71 Bq/m 3 on 25 % pienempi, kuin vuoden 2009 tutkimuksen keskiarvo 95 Bq/m 3. Myös mediaani on laskenut 26 %; vuoden 2009 tutkimuksessa se oli 58 Bq/m 3, ja nyt 42 Bq/m 3. Radonpitoisuudet ovat myös selkeästi pienempiä kuin koko Suomen otannassa (Mäkeläinen ym. 2009). (Kuva 9).

25 (47) 140 125 120 Radonpitoisuus Bq/m3 100 80 60 40 20 77 95 58 71 42 keskiarvo mediaani 0 Mäkeläinen ym. 2009* Arvela ym. 2010 Tämä otanta 2016 Kuva 9. Radonpitoisuuden tunnuslukuja koko Suomen otannassa (Mäkeläinen ym. 2009), edellisessä uudistalojen otannassa (Arvela ym. 2010) ja tässä otannassa. *Koko suomen otannassa raportoidut radonpitoisuudet ovat vuosikeskiarvoja, jotka oli arvioitu sekä talvi, että kesämittausten perusteella. Suurin radonpitoisuuden keskiarvon prosentuaalinen lasku tämän ja edellisen tutkimuksen välillä oli Kanta-Hämeessä (-56 %), Kymenlaaksossa (-41 %), Pohjois-Savossa (-38 %) ja Pirkanmaalla (-33 %). Radonpitoisuuden keskiarvo oli kasvanut Keski-Pohjanmaalla (+40 %) ja Ahvenanmaalla (+12 %), mutta on silti yhä alle 100 Bq/m 3 kyseisissä maakunnissa tämän tutkimuksen perusteella. Keski-Pohjanmaa (+29 %) ja Kainuu (+61 %) ovat ainoita maakuntia, joissa radonpitoisuuden mediaani on kasvanut. Ahvenanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Kainuussa mitattujen asuntojen määrä on kuitenkin alhainen, joten kyse voi olla satunnaisesta vaihtelusta. Vuoden 2009 tutkimukseen verrattuna 200 Bq/m 3 ylitysten osuuden aleneminen oli suurinta Päijät-Hämeessä (-17 %), Kymenlaaksossa (-14 %), Lapissa (-9 %) ja Keski-Suomessa (-9 %). Ylitysten osuus kasvoi Keski-Pohjanmaalla (+4 %), Pohjois-Pohjanmaalla (+3 %) ja Pohjois-Savossa (+2 %), mutta pysyi kyseisissä maakunnissa kuitenkin koko maan keskiarvon alapuolella. Jos 400 Bq/m 3 ylittävät asunnot jaotellaan maakunnittain, laskee määrä hyvin pieneksi. Korkeampien radonpitoisuuksien ylitysosuuksien muutosta kannattaa siis tarkastella suuremmilla alueilla. Edellisen tutkimuksen alimman radonpitoisuuden maakunnissa ylitysosuudet ovat muuttuneet edelliseen tutkimukseen verrattuna keskimäärin muutaman prosenttiyksikön verran. 100 Bq/m 3 ylitykset laskivat koko maan tasolla voimakkaimmin, kun taas 400 Bq/m 3 ylitysten alenema oli keskimäärin vähäisempää. Radonpitoisuuden mediaani on pienentynyt 22 % korkeiden radonpitoisuuksien alueilla ja 23 % muualla Suomessa verrattuna edelliseen tutkimukseen. 200 Bq/m 3 ylitysosuus on pienentynyt vastaavasti näillä alueilla 8,1 % ja 3,5 %. Radonpitoisuuden 400 Bq/m 3 ylitysosuudet ovat muuttuneet huomattavasti vähemmän verrattaessa edelliseen tutkimukseen: se on laskenut koko maassa 0,7 prosenttiyksikköä, vuoden 2009 tutkimuksessa 400 Bq/m 3 ylityksiä oli 2,1 % ja nyt 1,4 %. Tässä tutkimuksessa uudisrakennuksissa torjuntatoimia oli tehty asukkaiden ilmoituksen mukaan 81 % niissä kohteissa, joista tietoja oli täytetty. Tämä on 27 prosenttiyksikköä enemmän, kuin vuoden 2009 uudisasuntojen otannassa. Korkeiden radonpitoisuuksien alueilla torjuntatoiminen tekeminen oli pysynyt lähes samana. Vuonna 2009 radonputkisto oli asukkaiden ilmoituksen mukaan asennettu 92 % ja tässä tutkimuksessa 98 % korkeiden radonpitoisuuksien alueiden

26 (47) omakotitaloissa. Muilla alueilla radontorjuntaa oli tehty enemmän; vuonna 2009 radonputkisto oli asukkaiden ilmoituksen mukaan asennettu 38 % ja tässä tutkimuksessa 61 % omakotitaloon. 7 Johtopäätelmät Energiamääräykset Suomen rakentamismääräyskokoelmassa ovat kiristyneet huomattavasti vuosina 2010 ja 2012. Samalla rakennusten ilmatiiviys on parantunut merkittävästi, joka tietyissä tilanteissa voi johtaa suurempiin sisäilman radonpitoisuuksiin. Tämä ei kuitenkaan juuri näy tässä tutkimuksessa mitattujen asuntojen radonpitoisuudessa; radonpitoisuudet olivat kautta linjan alhaisempia kuin aikaisemmin. Syitä voi olla useita; esimerkiksi radontorjunta toimii hyvin myös tiiviimmissä taloissa, alapohjan ilmatiiviyteen kiinnitetään nykyisin paremmin huomiota tai ilmanvaihdon säätö tehdään tarkemmin, jolloin asunnon alipaineet pysyvät hyväksyttävällä tasolla. Niissä asunnoissa, joissa radonputkistoa ei oltu asennettu tai tehty sokkelin ja lattialaatan välin tiivistystoimia, ilmatiiveyden kasvaessa radonpitoisuus oli korkeampi. Tämä havainto korostaa ilmatiiviiden talojen radontorjunnan tärkeyttä. Nyt mitatuissa uudisrakennuksissa torjuntatoimia oli tehty asukkaiden ilmoituksen mukaan 81% kohteissa. Tämä on 27 prosenttiyksikköä enemmän, kuin vuoden 2009 uudisasuntojen otannassa. Torjuntatoimenpiteiden yleistyminen ja myös mahdollinen tehostuminen ovat alentaneet merkittävästi uusien pientalojen radonpitoisuutta. Alenema oli korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa merkittävämpi kuin muilla alueilla. Alenema on hieman pienempi, kuin aikaisemmassa otantatutkimuksessa havaittu. Korkeiden radonpitoisuuksien alueilla torjuntatoiminen tekeminen oli pysynyt lähes samana edelliseen otantaan verrattuna. Muilla alueilla torjunta-aktiivisuus oli kasvanut. Tässä otannassa kato oli suuri: mittaustulos saatiin tietoon hieman alle puolelta otantaan valituista. Osallistumisprosentti (48%) on kuitenkin riittävä (Baruch 1999). Tutkimuksen tuloksia ei välttämättä voi yleistää kaikkiin kohteena oleviin uudisrakennuksiin, jos osallistumattomat asunnot eroavat merkittävästi niistä, joiden radonpitoisuuden saatiin analysoitua tässä tutkimuksessa. Esimerkiksi tutkimuksesta kokonaan poisjääneiden keskuudessa torjuntatoiminen tekeminen voi olla vähäisempää kuin tutkimukseen mukaan lähteneiden asunnoissa. Tällöin tämän tutkimuksen tulokset antavat liian korkean arvion torjunta-aktiivisuudesta. Tutkimusaineisto osoittaa, että tuulettuva alapohja on radonturvallisin perustusratkaisu, kun taas rinnetaloissa radonpitoisuudet olivat korkeimmat. Radonpitoisuuden 200 Bq/m 3 ylityksiä ei ollut yhtään omakotitaloissa, joissa oli tuulettuva alapohja. Matalaperustaisissa taloissa ylityksiä esiintyi 6 % ja rinnetaloissa huomattavasti enemmän, eli 10 % omakotitaloissa. Tämä saattaa heijastaa sitä seikkaa, että maanvastaisten harkkorakenteisten seinien radontorjuntatoimet ovat edelleen merkittävä haaste rakentajille. Hyvän tuloksen saavuttaminen edellyttää ohjeiden noudattamista ja laadukasta työtä. Toisaalta rinnetalot voivat sijaita muita useammin harjulla tai louhitun kallion päällä, jolloin vastaavasti maaperän radontuotto on suurempi tai radonputkiston toiminta on vähemmän tehokasta kalliomurskeen takia, kuin muilla talotyypeillä. Tutkimustulokset osoittavat että kuntien rakennusvalvonnan asettamissa vaatimuksissa on vielä eroja eri osissa maata. Torjuntatoimia on vaadittu enemmän korkeimman radonpitoisuuden alueilla. Tämä näkyy merkittävänä radonpitoisuuden alenemisena. Niillä alueilla joilla torjuntatoimia ei ole tehty, radonpitoisuudet ovat ennallaan tai jopa kasvussa. Uudisrakentamisen radontorjuntatoimet ovat edullisia ja niillä on myös kosteusteknisiä edullisia vaikutuksia. Jo vapaasti tuulettuvan radonputkiston vaikutukset ovat niin merkittäviä, että putkiston asentaminen on suositeltavaa koko maassa. Rakennuttajan kannattaa vaatia suunnittelijalta ja talopaketin toimittajalta sekä kaikilta hankkeeseen osallistuvilta radontorjunnan toteutusta voimassa olevan ohjeistuksen mukaisesti.

27 (47) 8 Kirjallisuus Tulosten perusteella radontorjuntatoimien vaatiminen rakennuslupakäytännön yhteydessä sekä toimenpiteiden laajamittainen ja huolellinen toteuttaminen koko maassa voi vähentää radonpitoisuuksia huomattavasti verrattuna nykyisen pientalokannan tilanteeseen. Tällä on merkittävä vaikutus suomalaisten radonaltistumiseen tulevina vuosikymmeninä. Arvela H, Bergman J, Yrjölä R, Kurnitski J, Jokiranta K, Matilainen M, Järvinen P. Radon-safe foundation, moisture prevention and air exchange in a healthy building. SYTTY Results. Publications of The Finnish Research Programme on Environmental Health - SYTTY 1/2002. Kuopio 2002, 53-57. Arvela H, Mäkeläinen I, Holmgren O, Reisbacka H. Radon uudisrakentamisessa. Otantatutkimus 2009. STUK A244. Helsinki 2010. Arvela H, Holmgren O, Reisbacka H, Vinha J. Review of low-energy construction, air tightness, ventilation strategies and indoor radon: results from Finnish houses and apartments. Radiat Prot Dosimetry 2014;162:351-63. Baruch Y. Response rate in academic studies: A comparative analysis. Human Relations 1999;52:421-38. COUNCIL DIRECTIVE 2013/59/EURATOM. https://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/documents/celex-32013l0059-en-txt.pdf Darby, S., Hill, D., Auvinen, A., Barros-Dios, J. M. et al. Radon in homes and risk of lung cancer: collaborative analysis of individual data from 13 European case-control studies. British Medical Journal 2005;330:23 227. Darby S, Hill D, Deo H, Auvinen A, Barros-Dios JM, Baysson H et al. Residential radon and lung cancer detailed results of a collaborative analysis of individual data on 7148 persons with lung cancer and 14 208 persons without lung cancer from 13 epidemiologic studies in Europe. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 2006;32 Suppl 1:1 84. Lääkintöhallituksen ohjekirje nro 2/1986. Terveydenhoitolain (469/65) ja -asetuksen (55/67) nojalla annetut huoneilman radonia koskevat ohjeet. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1986. Mäkeläinen, I, Kinnunen, T, Reisbacka H, Valmari, T, Arvela, H. Radon suomalaisissa asunnoissa Otantatutkimus 2006. STUK-A242. Helsinki: Säteilyturvakeskus; 2009. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös asuntojen huoneilman radonpitoisuuden enimmäisarvoista. n:o 944, 1992. Rakennustieto Oy. Radonin torjunta. RT ohjekortti RT 81-10791, LVI 37-10357, 2003. Rakennustieto Oy. Radonin torjunta. RT ohjekortti RT 81-11099, LVI 37-10513, KH 27-00510, 2012. Ravea T, Arvela H. Radonturvallinen rakentaminen Suomessa. STUK-A137. Säteilyturvakeskus 1997:1-45. Voutilainen A, Vesterbacka K, Arvela H. Radonturvallinen rakentaminen - kysely kuntien viranomaisille. STUK-A160, Helsinki 1998: 1-42.

28 (47) Ympäristöministeriö. Radonin torjuminen pien- ja rivitaloissa. Maanvastaisten rakenteiden radontekninen suunnittelu. Opas 2 1993, Painatuskeskus Oy, Helsinki: 1994: 1 32. Ympäristöministeriö. Pohjarakenteet, Määräykset ja ohjeet. 2004. Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa B3. Ympäristöministeriö. Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, Määräykset ja ohjeet. 2012. Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa D2.

29 (47) Liitteet LIITE 1 LIITE 2 LIITE 3 LIITE 4 LIITE 5 Kutsukirje tutkimukseen Radonmittauksen pääkyselylomake Radontorjuntaan liittyvä lisäkyselylomake Pääkyselylomakkeenlomakkeen tiedot Radontorjuntaan liittyvän lisälomakkeen tiedot

Liite 1. Kutsukirje Arvoisa vastaanottaja TUTKIMUS UUSIEN PIENTALOJEN SISÄILMAN RADONISTA Tarjoamme ilmaisen radonmittauksen asunnossanne Teidät on valittu mukaan Säteilyturvakeskuksen tutkimukseen, jossa selvitetään sisäilman radonpitoisuutta. Tutkimukseen on valittu yhteensä 2800 pien- ja rivitaloa, joille on myönnetty rakennuslupa vuonna 2013. Kirjeen vastaanottajaksi on valittu huoneiston vanhin asukas. Mitä radon on? Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu. Huoneilman radonpitoisuutta kasvattaa eniten maaperän radonpitoinen ilma, jota virtaa sisätiloihin. Radonille altistuminen lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Tarkempia tietoja on internetissä osoitteessa www.stuk.fi/radon. Mitä tutkimus merkitsee käytännössä? Jos päätätte osallistua tutkimukseen, lähetämme kotiinne radonmittauspurkin. Purkkia pidetään kahden kuukauden ajan asuinhuoneessa, esimerkiksi makuu- tai olohuoneessa. Sen jälkeen purkki palautetaan Säteilyturvakeskukseen postittamassamme palautuskuoressa. Kun mittauspurkki on analysoitu, lähetämme teille tiedon asuntonne radonpitoisuudesta. Mittauspurkin mukana toimitamme teille myös lomakkeen, jossa kysytään perustietoja talon perustuksesta ja radontorjunnasta sekä lisälomakkeen. Pyydämme täyttämään nämä lomakkeet ja palauttamaan mittauspurkin mukana. Osallistumalla tähän tutkimukseen saatte mittauksen ilmaiseksi. Säteilyturvakeskuksesta tilattuna mittauksen hinta olisi 57,04. Mittaustuloksia ja lomakkeilla antamianne tietoja käsitellään luottamuksellisesti, eikä niitä luovuteta ulkopuolisille. Tulokset julkaistaan yhteenvetoraporttina, josta teidän asuntoanne ei voida tunnistaa. Uuden asunnon radonpitoisuus kannattaa aina mitata Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen rakentamismääräysten mukaisesti uudet asunnot tulee suunnitella ja rakentaa siten, että sisäilman radonpitoisuus on alle 200 Bq/m 3 (becquereliä kuutiometrissä). Uusiin asuntoihin asennetaan yleisesti radonputkisto maanvaraisen lattialaatan alle. Mikäli enimmäisarvo ylittyy, voidaan putkistoon kytkeä huippuimuri, joka alentaa tehokkaasti radonpitoisuutta. Jos talossanne tarvitaan lisätoimenpiteitä, ne on syytä esittää tehtäväksi takuukorjausten yhteydessä. Tarjoamamme mittaus auttaa teitä arvioimaan asuntonne radontorjuntatilannetta. Miten toimia? Palauttakaa oheinen osallistumislomake Säteilyturvakeskukseen mahdollisimman pian, mieluiten viikon sisällä sen saapumisesta. Palauttakaa lomake, vaikka ette haluaisikaan osallistua tutkimukseen. Postimaksu on maksettu. Vaihtoehtoisesti voitte täyttää sähköisen osallistumislomakkeen osoitteessa www.webropolsurveys.com/radontutkimus.net. Kirjautumiseen tarvittava salasana on radon2015. Ilmoittautumisen yhteydessä kysytään myös oheisessa osallistumislomakkeessa olevaa tunnusnumeroa. Toivomme teidän osallistuvan tutkimukseen, vaikka asuntonne radonpitoisuus olisi jo mitattu. Mittausta ei voida siirtää toiseen kiinteistöön, jos olette muuttaneet. Lisätietoja antaa tarkastaja Katja Kojo, sähköposti katja.kojo@stuk.fi, (puh. 09 75988 472). Tarkastaja Katja Kojo Osoitelähde: Väestötietojärjestelmä, Väestörekisterikeskus, PL 70, 00581 HELSINKI

Liite 2. Radonmittauksen kyselylomake

Liite 3. Radontorjuntaan liittyvä lisälomake LISÄLOMAKE Uusien pientalojen radontutkimus 2015 Radontorjuntatoimet uudisrakentamisessa Tällä lomakkeella kysytään radonmittauksen peruslomaketta täydentäviä tärkeitä tietoja uudisrakentamisen radontorjuntatoimista pientaloasunnossanne. Jos ette osaa vastata kysymykseen, valitkaa vastaus: En tiedä. *Voitte halutessanne kirjoittaa selventäviä lisätietoja ja kokemuksia radontorjunnasta kääntöpuolelle. Kuva 1 Perusmuurin ja laatan liitoksen tiivistäminen bitumikermillä (punaisella) Tiivistämistyöt, matalaperustaiset talot 1. Sokkelin ja laatan liitoskohta on tiivistetty kumibitumikermillä (kuvat 1 ja 2). 2. Valubetonisokkelin ja laatan liitoskohta on tiivistetty elastisella sauma-aineella. 3. Putkien ja kaapelien läpiviennit on tiivistetty alapohjarakenteissa. kyllä ei en tiedä kyllä ei en tiedä kyllä ei en tiedä Kuva 2 Bitumikermin käyttö tiivistämistyössä Tiivistämistyöt, kellari- ja rinnetalot 4. Maanvastainen kevytsoraharkkoseinä on ohutrapattu sisäpuolelta. kyllä ei 5. Maanvastainen kevytsoraharkkoseinä on ohutrapattu ulkopuolelta. 6. Maanvastaiseen kevytsoraharkkoseinään on asennettu bitumikermi (kuva 3). 7. Maanvastaiseen kevytsoraharkkoseinään on asennettu patolevy bitumikermin sijaan. * 8. Maanvastaisen valubetoniseinän ja laatan liitos on tiivistetty bitumikermillä (kuva 4). 9. Maanvastaisen valubetoniseinän ja laatan liitos on tiivistetty elastisella aineella. 10. Putkien ja kaapelien läpiviennit on tiivistetty maanvastaisissa seinä- ja alapohjarakenteissa. Radonputkisto (Kuva 5) 11. Laatan alle on asennettu radonputkisto (lenkki tai monihaarainen putkisto). 12. Putkiston poistokanavan pää on tulpattu tiiviisti sisätiloissa/yläpohjassa. 13. Putkiston poistokanavan pää on avonaisena ulkona (sadehatulla tai ilman). en tiedä kyllä ei en tiedä kyllä ei en tiedä kyllä ei en tiedä kyllä ei en tiedä kyllä ei en tiedä kyllä ei en tiedä kyllä ei en tiedä kyllä ei en tiedä kyllä ei en tiedä 14. Putkistoon on liitetty huippuimuri. kyllä ei Kuva 3 Maanvastaisen harkkoseinän tiivistäminen bitumikermillä Kuva 4 Maanvastaisen valubetoniseinän ja laatan liitoksen tiivistäminen bitumikermillä KÄÄNNÄ