Verbien morfosyntaksista, osa 2 Finiittiverbi ja sen rakenne mitä verbin finiittimuotoon sisältyy muodon ja merkityksen kannalta? kokonaisuuden ytimenä on verbin vartalo: LEKS aikamuoto (tempus) ja tapaluokka (modus): TM (samaan verbimuotoon ei voi liittää molempia, vain imperfektin tai esim. konditionaalin tai potentiaalin: tulen, tulin, tulisin, * tuliisin) persoona: PRS luku (numerus): NUM passiivi (PSS), apuverbi (AV), kielto[verbi] (NEG), [2. partisiipilla ilmaistu] mennyt aika (T2) Yksinkertaisia verbimuotoja: LEKS TM PRS NUM puhu- i- puhu- Ø puhu- isipuhu- ne- tte n vat t verbin vartalo, tempuksen/moduksen tunnus ja persoonapääte persoonapääte kattaa sekä persoonan että luvun
Liittotempuksia: AV TM PRS NUM LEKS T2 ole- Ø -n puhu- -nut ole- i- tte puhu- neet ole- isi- n puhu- nut lie- ne- mme puhu- neet liittomuodoissa tempusta, modusta, persoonaa ja lukua ilmaisee apuverbi lukua ilmaisee apuverbin persoonapäätteen lisäksi pääverbin partisiippimuoto Kieltomuotoja: neg PRS NUM LEKS TM e- -n puhu- Ø ei- -vät puhu- ne persoonataivutus kieltoverbissä, modustaivutus pääverbissä tempuksen (t. ajan) ilmaisu vain partisiipissa: ei lainkaan imperfektin tunnusta: neg PRS NUM LEKS T2 e- -n puhu- -nut e- -tte puhu- neet
Liittomuodot yhtäältä verbin tiettyjä yksiä muotoja, toisaalta kahden sanan (kahden verbimuodon) muodostamia kombinaatioita erityisesti sanajärjestykseen liittyvät asiat puoltavat jälkimmäistä tulkintaa liittomuodon osien väliin tulee usein adverbiaaleja tai jopa subjekti tai objektikin: Kalle on eilen lähtenyt Kiinaan. Liisa ei todellakaan välitä asiasta. Ville on työnsä tehnyt. Hyvän kirjan on Vilkuna kirjoittanut. apuverbi on usein lauseen alussa (varsinkin kieltoverbi); silloin apu- ja pääverbin välissä voi olla paljonkin muuta: en minä kyllä mitenkään enää jaksaisi luennoida lauseoppia. oli kai Kalle joskus asiasta jotakin kuullut. järjestyksenä ei aina ole apuverbi pääverbi: Tuskin minä sitä syönyt olisin. Puhunut minä en takuulla olisi.
Liittomuodon kaltaisia tapauksia on olemassa monenlaisia verbirakenteita, jotka voisivat olla liittomuotoja mutta joita ei yleensä tulkita sellaisiksi suomen kielen futuuri? Olen tekevä: vanhahtava ja vieraan kuuloinen tulen tekemään: hyvin tavallinen ilmaustyyppi Viisitoistavuotispäivänään lapsi on satuttava sormensa värttinään. Te tulette kyllä huomaamaan, miten hyödyllistä lauseoppi on. suomen kielen progressiivi? olen tekemässä: hyvin samanlainen kuin esim. englannin I am doing -progressiivi: Olin lukemassa lauseopin tenttiin. I was studying for the syntax exam. erityisesti suomen kielen eri infinitiivimuodot viihtyvät tällaisissa melko vakiintuneissa, verbiketjumaisissa tai jopa liittomuotoa muistuttavissa ilmaustyypeissä
Kielto suomessa kieltoa ilmaistaan tavallisesti verbillä lähellä oleviin indoeurooppalaisiin kieliin verrattuna outo tapa kieltoverbi on outo verbi: mm. sen taivutus on vajavainen kieltoverbillä ei ole pääluokka-, tempus- ja modustaivutusta niitä vastaavat asiat ilmaistaan liittoverbin muissa osissa kieltoverbi ei näillä tavoilla taivu: Tullaan ~ ei tulla ~ * eidään tulla Tulimme ~ emme tulleet ~ * eimme tulleet Tulisimme ~ emme tulisi ~ * eisimme tule kieltoverbillä ei ole nominaalimuotoja infiniittisiin rakenteisiin kieltoa (tai ainakaan kieltoverbiä) ei yleensä voi panna: Minun pitää syödä ~ minun ei pidä syödä ~ * minun pitää ei syödä ~ * minun pitää eidä syö Näin, että Kalle on syönyt ~ näin Kallen syöneen ~ näin, ettei Kalle ole syönyt ~ * näin Kallen eivän syönyt monenlaisia infiniittisiä rakenteita vastaava kielteinen ilmaus saadaan käyttämällä 3. infinitiivin abessiivia: Minun pitää syödä ~ minun pitää olla syömättä Kalle söi ahmimalla ~ Kalle söi ahmimatta Ville Kielsi Kallea puhumasta ~ Ville kielsi Kallea olemasta puhumatta
Tehtävä: Etsi tekstistä kaikki verbin liittomuodot (ja nimeä ne) liittomuodon kaltaiset rakenteet Ulkonäöstä lupa iloita Kristitty saa hoitaa ulkonäköään sekä iloita piirteistä, joihin itsessään on tyytyväinen, painottaa pastori Auni Kaipia Kangasalan seurakunnasta. Seurakuntaväen piirissä suhtautuminen naispappien meikkaamiseen on hänen mielestään selvästi vapautunut etenkin Etelä- ja Keski-Suomen suurissa asutuskeskuksissa. Maaseudulla ja pohjoisempana meikkaaminen ei kuulu tyyliin vieläkään. Mitään selkeästi tulkittavaa yleisohjetta meikkien käytöstä Suomen naispapeille ei ole annettu, vaan jokainen saa käyttää kosmetiikkaa oman harkintansa mukaan. Vähän ja hillitysti, määrittelee Auni Kaipia linjansa. Käytännössä se tarkoittaa yleensä ripsiväriä ja huulipunaa. Auni Kaipian mielestä meikki kuuluu osana hyvään pukeutumiseen. Huoliteltu ulkoasu viestii muiden ihmisten arvostamisesta ja huomioonottamisesta. Hautajaiset ovat kuitenkin tilaisuus, johon voimakas meikki ei mielestäni sovi kenellekään.