Professori Raimo Lahti: Ammatillinen OTL-tutkinto, Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke ja yliopistoyhteistyö 15 vuoden kehitys (1997 2012) Lakimiesten elinikäinen oppimisen idea ja koulutustarpeen lisääntyminen Yliopistojen järjestämä oikeustieteellinen peruskoulutus eli oikeustieteen kandidaatin ja vuoden 2005 tutkinnonuudistuksen myötä oikeustieteen maisterin tutkinto antaa yleiset valmiudet lakimiehen tehtäviin. Yhä yleisemmin on tiedostettu, että oikeudenhoidon ja lainkäytön eri tehtäviin hakeuduttaessa tarvitaan lisäksi harjoittelun tuottamaa tai ammattiin pätevöittävää lisäkoulutusta. Lainkäyttötehtävissä jo olevat taas tarvitsevat oikeustieteellistä täydennys- ja jatkokoulutusta ammattiin kuuluvien tietojen ja taitojen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi jatkuvan koulutuksen ja elinikäisen oppimisen ideain mukaisesti. Oikeustieteellisen perustutkinnon jälkeistä, lakimiestehtäviin aikoville tarkoitettua koulutusta ei ole järjestelmällisesti kehitetty, vaan tuomareiksi, asianajajiksi, syyttäjiksi ja poliisilakimiehiksi hakeutuville on aikojen kuluessa luotu omia harjoittelu- ja koulutusmuotoja. Tällaisen lisäkoulutuksen monimuotoisuus on ollut tavallaan rikkaus, mutta samalla ovat puuttuneet yhtenäiset kriteerit eri koulutusmuotojen laajuuden ja laadun arvioimiseksi ja eri koulutusmuotojen vertailu on ollut vaikeaa. Yliopistot eivät ole yhtenäisen suunnitelman mukaan osallistuneet näiden koulutusmuotojen järjestämiseen tai niiden tason arvioimiseen, vaikka oikeustieteelliset tiedekunnat ja niiden laitokset ovat vaihtelevasti tarjonneet koulutuspalveluja ja tiedekuntien opettajat ovat toimineet täydennyskouluttajina. Koulutusmuotojen suunnittelu- ja järjestämisvastuu on keskeisesti ollut lainkäyttöhenkilöstön eri ryhmien keskeisten taustaorganisaatioiden oikeusministeriön, Suomen Asianajajaliiton, Valtakunnansyyttäjänviraston ja sisäasiainministeriön käsissä. Oikeustieteelliset tiedekunnat aktivoituvat asiassa 2000-luvun alussa. Lainkäyttötehtäviin hakeutuvien tai sellaisissa tehtävissä jo toimivien lakimiesten lisäkoulutuksen tarve on mm. lainsäädännön ja muiden oikeuslähteiden laajentumisen ja nopeatahtisten muutosten vuoksi entisestään kasvanut. Samaan aikaan paineet lainkäyttötehtävissä erikoistumiseen ovat lisääntyneet. Kumpikin näistä seikoista nostetaan aiheellisesti esiin tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä: "Kattavaan ja tehokkaaseen täydennyskoulutukseen panostaminen on tärkeää koko tuomioistuinlaitoksen toiminnan kehittämisen kannalta." (KM 2003:3, s. 360.) Asia oli sen jälkeen esillä etenkin tuomarikoulutusta suunniteltaessa, jolloin virallisehdotukset tuomareiden pätevöitymiskoulutuksesta saivat ristiriitaisen vastaanoton eivätkä johtaneet jatkotoimiin. Yksimielisyys on tuntunut vallitsevan kuitenkin siitä, että myös tuomareiden täydennyskoulutusta on entisestään lisättävä ja edelleen kehitettävä. Jotta turvataan laadukas sekä samalla puolueeton ja riippumaton koulutus, yliopistotutkijoiden tulee keskeisesti osallistua sellaisen koulutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja tason valvontaan. Ammatillinen OTL-tutkinto ja vuoden 2005 tutkinnonuudistus Ammatillisesti suuntautuneen lisensiaatin tutkinnon kehittämisen alkuna voidaan pitää vuotta 1997, jolloin Suomen Lakimiesliiton hallitus nykyisen emerituslaamannin Heikki Nousiaisen johdolla esitti sitä. Olin silloin Lakimiesliiton hallituksessa ja asiaa valmistelleen työryhmän puheenjohtaja. Asiaa valmisteltiin edelleen oikeustieteellisten tiedekuntien yhteisessä työryhmässä. Tämän tutkinnon ja opetusmuotojen kehittämiseksi oikeustieteellisten tiedekuntien yhteistyönä
opetusministeriö myönsi vuosille 2001 2003 yhteensä 250.000 euron suuruisen määrärahan. Tällä määrärahalla järjestettiin noina vuosina 30 opintojaksoa, joille osallistui yhteensä noin 250 jatkoopiskelijaa (heistä arviolta puolet asianomaisen opintojakson kokonaan suorittaen). Kokeilukauden aikana ja sen jälkeen toiminut ammatillispainotteisen OTL-tutkinnon valtakunnallinen johtoryhmä hyväksyi myös eräitä muulla rahoituksella järjestettyjä vastaavia opintojaksoja jatkotutkintokelpoisiksi, silloin kun niihin on liittynyt asianmukainen oppimisen kontrollointi. Sellaisista ovat esimerkkeinä Suomen Lakimiesliiton aloitteesta vuosina 2001 2002 järjestetyt kansainvälisen rikosoikeudenhoidon Robert Schuman -koulutusohjelmat ja varsinkin Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeeseen kuuluvat koulutusjaksot vuodesta 2003 alkaen. Jouduin hankkeen puuhamiehenä alkuvaiheessa julkisesti puolustamaan ammatillista OTLtutkintoa, kun sitä ei kritiikissä pidetty tiedeyliopiston tutkintorakenteeseen sopivana (ks. kirjoituksiani Lakimiesuutisissa 3/2001, s. 52 53 ja 2/2002, s. 34 35). Yliopistoissa tutkintojärjestelmää uudistettiin 1.8.2005 lukien ns. Bolognan julistuksen mukaisesti, jolloin perustutkinnoista tuli yhtenäisen eurooppalaisen mallin mukaisesti kaksiportaisia. Oikeustieteen maisterin (entinen kandidaatin) tutkinto säilyi yleistutkinnon luonteisena. Siten lakimiesten lisäkoulutuksen tarpeeseen tutkinnonuudistus ei tuonut olennaista muutosta. Sitä vastoin jatkotutkintoihin tutkintojärjestelmän uudistus merkitsi Helsingin yliopistossa melko olennaisia muutoksia 1.8.2007 lukien. Linjausten mukaan oikeustieteen tohtorin tutkinto on ensisijainen jatkotutkinto tutkijanuralle aikoville ja muilla tutkijankoulutusta tarvitseville, kun taas oikeustieteen lisensiaatin tutkintoa kehitetään ammatillisesti suuntautuneen lisensiaatin tutkinnon mallin suuntaan. Oikeustieteelliseen jatkokoulutukseen hakeutuvilla on nyttemmin kaksi vaihtoehtoa: joko tieteellisesti painottunut oikeustieteen tohtorin tai ammatillisesti suuntautuneen lisensiaatin tutkinnon linja, ja kumpaankin on eri hakumenettely. Oikeustieteellisen tiedekunnan nykyisissä tutkintomääräyksissä kuvataan ammatillisesti suuntautunutta lisensiaatin tutkintoa siten, että se on ammatillista osaamista syventävä koulutusohjelma käytännön työelämästä tuleville. Ammatillista osaamista syvennetään harjoittamalla opintoja tietyllä valitulla omaan ammattitaustaan liittyvällä erikoisalalla. Tutkinnon painopiste on ammatillisen osaamisen syventämisessä, joskin siinäkin tähdätään myös tieteellisteoreettisen osaamisen syvenemiseen ja harjaantumiseen tieteellisen tutkimuksen taidoissa itsenäisen työskentelyn kautta. Käytännössä eroavuus perinteiseen oikeustieteen lisensiaatin tutkintoon ilmenee siinä, että ammatillisessa OTL-tutkinnossa työkokemus ja siihen liittyvä koulutus kytkemään osaksi ammatillisia opintoja ja että tutkinnon päättötyöllä sekin lisensiaatintutkimuksen nimikkeinen osoitetaan ammatillisen osaamisen syvenemistä erikoisalalla eikä päättötyö ole tarkoitettu puhtaasti tieteelliseksi opinnäytteeksi. Hakemuksessa ilmoitettava erikoisala vastaa useimmiten tiedekunnan oppiainetta, mutta voi poiketa niistä (esimerkkinä lainkäyttö). Hakijalla tulee olla erikoisalan työkokemusta vähintään kolmen vuoden ajalta. Uusimuotoisen tutkinnon päättötyön suosituslaajuus on 70 100 sivua, kun perinteisen lisensiaatintutkimuksen suosituslaajuus on 100 150 sivua. Päättötyö voi koostua myös useasta samaa erikoisalaa koskevasta julkaistusta kirjoituksesta, jolloin on käytännössä pidetty riittävänä kolmea sellaista kirjoitusta. Uusien tutkintomääräysten mukaan tiedekunnassa ei välttämättä järjestetä sellaista erikoisalan koulutusta, joka olisi sisällytettävissä ammatillisen OTL-tutkinnon mukaisiin opintoihin. Henkilökohtainen opintosuunnitelma laaditaan nimettävän työnohjaajan kanssa neuvotellen ottamalla huomioon tarjolla oleva tutkintoon soveltuva opetus. Sellaista opetusta ovat tyypillisesti Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeeseen kuuluvat koulutusjaksot.
On yliopistojen ja niiden oikeustieteellisten tiedekuntien sekä lainkäyttöhenkilöstön koulutusintresseistä huolehtivien organisaatioiden edun mukaista kehittää yhteisesti koulutusmuotoja (opintojaksoja), jotka täyttävät yliopistollisen jatkokoulutuksen tai yliopiston yhteiskunnallisen vaikuttamisen vaatimukset ja vastaavat lainkäyttöorganisaatioiden koulutustarpeisiin. Kun koulutus järjestetään maksullisena palvelutoimintana, yliopistot saavat kipeästi kaipaamaansa lisärahoitusta. Yksittäisiä opintojaksoja voidaan maksullisena palvelutoimintana järjestää niin, ettei jatko-opiskelijaksi hakeutuminen niihin osallistumiseksi ole välttämätöntä silloinkaan kun opintojakso on sinänsä hyväksyttävissä jatkotutkintoon. Oikeustieteellisillä tiedekunnilla on yhteiskunnallisen vaikuttamisen osana sekä tiedekuntakuntaista että yhteistä täydennyskoulutustoimintaa, johon ei liity ammatillisen tain muun jatkotutkinnon tarkoitusperiä. Tätä toimintaa tiedekuntien ja niiden yksiköiden suoraan järjestämänä on viime vuosina voimakkaasti laajennettu. Oikeustieteellisten tiedekuntien tehostunut koulutusyhteistyö lainkäyttöhenkilöstöön kuuluvien ja heidän organisaatioidensa suuntaan on myös osaltaan lisännyt näiden henkilöiden hakeutumista oikeustieteen tohtorin tutkinnon suorittamiseen. Jopa suurimmalla osalla oikeustieteen tohtoriksi väitelleistä on vahva ammatillinen tausta, ja he myös pääosin sijoittuvat yliopistolaitoksen ulkopuolisiin tehtäviin. Oikeustieteen tohtorinkaan tutkinto ei siis ole vain teoreettisesti asennoituvien ja yliopistouralle tähtäävien koulutusväylä. Helsingin hovioikeuspiirin ja Helsingin yliopiston koulutusyhteistyö vuodesta 2002 alkaen Kun Helsingin hovioikeuspiirissä aloitettiin lainkäytön kehittämistyö eli laatuhanke, sen keskeiseksi osaksi liitettiin Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kanssa harjoitettava koulutusyhteistyö. Alkuneuvotteluun vuonna 2002 osallistuivat hovioikeudenpresidentti Olli Huopaniemi, valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja allekirjoittanut oikeustieteellisen tiedekunnan varadekaanina. Yhteistoimintaperiaatteista on 5.7.2004 allekirjoitettu muistio hovioikeuden ja oikeustieteellisen tiedekunnan kesken. Vastaavanlaisia laatuhankkeita olivat Rovaniemen hovioikeuspiirissä 1999 alulle pannut käräjäoikeuksien lainkäytön laadunparannushanke ja Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan kanssa toteutettu kolmivuotinen Pohjois-Suomen tuomarikoulu. Sikäläinen laadunparannushanke johti muun muassa julkaistuihin valmisteluryhmien loppuraportteihin, jotka sisältävät suosituksia näyttöratkaisujen perustelemiseksi ja käytäntöjen yhtenäistämiseksi rangaistuksen määräämisessä, sekä vuonna 2005 julkaistuun laatumittaristoon tuomioistuinratkaisujen perustelujen kehittämiseksi. Helsingin hovioikeuspiirin ja Helsingin yliopiston koulutusyhteistyö toteutetaan maksullisena palvelutoimintana, jonka tilaajana on hovioikeus ja jonka kustantavat koulutettavien työnantajat ilmoittamiensa kurssilaisten puolesta. Opintojaksojen kokonaissuunnittelusta vastaa laatuhankkeen koulutustoiminnan ohjausryhmä. Siihen kuuluvat oikeustieteellisen tiedekunnan nimeämä henkilö puheenjohtajana (alusta alkaen allekirjoittanut), Helsingin hovioikeuden edustajat sekä käräjäoikeuksista, Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja Asianajajaliitosta kustakin yksi edustaja. Kullakin opintojaksolla (kurssilla) on oma suunnitteluryhmänsä, jossa tiedekunnan edustaja toimii tieteellisenä vastuuhenkilönä. Ohjausryhmä huolehtii opintojaksojen sisällön suunnittelemisesta siten, että ne ovat tasoltaan hyväksyttävissä osaksi ammatillispainotteisesta lisensiaatin tutkintoa tai muuta oikeustieteellisestä jatkotutkintoa (nykyisin 10 tai 15 opintopisteen laajuisina). Opintojaksot on tarkoitettu hovioikeuspiirin tuomareille ja esittelijöille, syyttäjille ja asianajajille, mutta myös muita juristeja on harkinnanvaraisesti hyväksytty joillekin kursseille. Myös Kouvolan hovioikeuden lainkäyttöhenkilöstöä on äskettäisen sopimuksen mukaan voinut osallistua tähän koulutukseen.
Tähän mennessä toteutettuja tai toteutettavia opintojaksoja ovat seuraavat: 1) Rikosoikeuden uudistuneet yleiset opit, syksy 2003 kevät 2004; vastuuopettajana professori Raimo Lahti. 2) Todistusoikeus, kevät 2004 syksy 2004; vastuuopettajana professori Juha Lappalainen. 3) Rikostuomion perusteleminen, syksy 2004 kevät 2005; vastuuopettajina käräjätuomari, OTT Mika Huovila ja professori Raimo Lahti. 4) Velvoiteoikeus, kevät 2005 syksy 2005; vastuuopettajana professori Mika Hemmo. 5) Talousrikosoikeus, syksy 2005 kevät 2006; vastuuopettajina professori Raimo Lahti ja valtionsyyttäjä, OTT Pekka Koponen. 6) Insolvenssioikeus, kevät 2006 syksy 2006; vastuuopettajana yliopistotutkija, OTT Tuomas Hupli. 7) Kansainvälinen oikeusapu siviili- ja rikosasioissa, syksy 2006 kevät 2007; vastuuopettajina dosentti Risto Koulu ja professori Raimo Lahti. 8) Immateriaalioikeudet, kevät 2007 syksy 2007; vastuuopettajana professori Niklas Bruun. 9) Eurooppaoikeus, kevät 2008 syksy 2008; vastuuopettajana professori Juha Raitio. 10) Työoikeus, syksy 2008 kevät 2009; vastuuopettajana professori Kari-Pekka Tiitinen. 11) Viestintäoikeus, kevät 2009 syksy 2009; vastuuopettajana yliopistotutkija, OTT Päivi Tiilikka. 12) Asiantuntemustieto ja asiantuntijat oikeudessa, syksy 2009 kevät 2010; vastuuopettajana professori Raimo Lahti. 13) Perus- ja ihmisoikeudet rikosprosessi- ja rikosoikeudessa, syksy 2010 kevät 2011; vastuuopettajina professori Laura Ervo ja professori Raimo Lahti. 14) Rangaistuksen määrääminen, syksy 2011 kevät 2012; vastuuopettajana professori, ylijohtaja Tapio Lappi-Seppälä. 15) Lapsioikeus, syksy 2012 kevät 2013; vastuuopettajana professori Tuulikki Mikkola. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeen kunkin koulutusjakson tarkastetuista lopputöistä on tavoitteena laatia kurssikohtainen julkaisu. Helsingin hovioikeuden julkaisemina ja oikeusministeriön verkkosivuilta sähköisesti luettavina ovat tähän mennessä ilmestyneet seuraavat teokset: 1) Rikosoikeuden uudistuneet yleiset opit. Toim. Raimo Lahti ja Timo Ojala. 2004; 2) Rikostuomion perusteleminen. Toim. Mika Huovila, Raimo Lahti ja Timo Ojala. 2005; 3) Kirjoituksia todistusoikeudesta. Toim. Juha Lappalainen ja Timo Ojala. 2006; 4) Kirjoituksia talousrikosoikeudesta. Toim. Pekka Koponen, Raimo Lahti ja Timo Ojala. 2007; 5) Kirjoituksia kansainvälisen oikeusavun alueelta. Toim. Risto Koulu, Raimo Lahti ja Timo Ojala. 2009; 6) Kirjoituksia työoikeudesta. Toim. Risto Jalanko ja Marika Siiki. 2009; 7) Kirjoituksia viestintäoikeudesta. Toim. Päivi Tiilikka ja Jukka Siro. 2010; 8) Asiantuntemustieto ja asiantuntijat oikeudessa. Toim. Raimo Lahti ja Jukka Siro. 2011; 9) Perus- ja ihmisoikeudet rikosprosessissa. Toim. Laura Ervo, Raimo Lahti ja Jukka Siro. 2012. Opintojaksoille on tähän mennessä osallistuttu seuraavasti Helsingin hovioikeuspiirin eri yksiköistä tai aloilta (Anne Norrkniivilän 15.12.2011 päiväämän muistion mukaan): Helsingin hovioikeudesta 50 ja Kouvolan hovioikeudesta 2 lainkäyttöhenkilöä, käräjäoikeuksista tuomareita yhteensä 36, syyttäjiä yhteensä 29, asianajajia yhteensä 34 ja muita juristeja yhteensä 18;
kaikkiaan siis 169 henkeä. Monet ovat osallistuneet usealle kurssille. Kullekin kurssille on hyväksytty enintään 30 osanottajaa, ja useimmissa niistä on ollut 20 25 aktiivisesti opetukseen osallistunutta. Lopputyön yhteen tai useampaan julkaisuun tehneitä on ollut yhteensä 92. Sellaisia ammatillisen OTL-tutkinnon suorittaneita, joiden nämä jatko-opinnot ovat pääasiallisesti muodostuneet Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeen kursseihin osallistumisesta ja niihin kuuluvien kirjalliset töidenlaatimisesta ja julkaisemisesta, on ollut kymmenkunta. Myös väitöskirjan tekijöissä on niitä, jotka ovat jatko-opintojensa osana suorittaneet jonkin mainituista kursseista (Ritva Sahavirta, Sanna Palo, Timo Kerttula ja Helena Vihriälä). Saatujen kokemusten arviointia Hovioikeudenpresidentti Lauri Melanderin korostaman mukaan laatuhankkeen ensisijaisena tavoitteena on hovioikeuspiirin lainkäyttöhenkilöstön ammattitaidon kehittäminen oikeudellista tietoa syventämällä ja sitä kautta tuomioistuinten ratkaisujen laadun parantaminen. Kuvatulla koulutustoiminnalla pyritään kannustamaan lainkäyttöhenkilöstöä pitkäjänteiseen itsensä kehittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen. Sillä, että halukkaille mahdollistetaan opintojaksojen lukeminen hyväksi jatkotutkinnon suorittamisessa ja että koulutukseen osallistuneiden tarkastetut lopputyöt pääsääntöisesti julkaistaan, alennetaan heidän kynnystään aloittaa jatko-opinnot ja lisensiaatin- tai väitöstutkimuksen tekeminen. Lopputöiden julkaisemisella myös laajennetaan koulutuksen tulosten hyödyntämistä ja arvioimista koko hovioikeuspiirissä ja oikeusyhteisössä yleisesti. On syytä yhtyä tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean lausumaan, että aktiivinen ja menestyksellinen koulutukseen osallistuminen tulisi ottaa huomioon ansiona nimitysvaiheessa (KM 2003:3, s. 359). Laatuhankkeen koulutustoiminnan johtoryhmän puheenjohtajan ja neljän opintojakson vastuuopettajan kokemusten perusteella katson tällaisen koulutuksen ilmentävän molemmin puolin hyödyllistä vuorovaikutusta yliopistotutkijain ja lainkäyttöhenkilöstön kesken. Teoria tarvitsee tuekseen käytäntöä ja käytäntö teoriaa. Oikeustieteellisten tiedekuntien ja niiden opettajien on tunnettava kasvavaa vastuuta myös lainkäyttöhenkilöstön täydennys- ja jatkokoulutuksesta. Lainkäyttöhenkilöstön antia koulutusjaksoihin ja lopputöihin ovat käytännössä esiintyneiden ongelmien ja niiden ratkaisuvaihtoehtojen esiin tuominen.