Seksuaalioikeudet Seksuaalisuuden myytti Sukupuolisuus ja seksuaalisuus ovat normaali ja olennainen osa ihmisen elämää. Ne kuuluvat jokaisen elämään niihin liittyvine haluineen, toiveineen, mielikuvineen ja pelkoineen. Ei ole olemassa ihmisiä, joille nämä perustarpeet eivät kuuluisi ja joita sukupuolisuus- tai seksuaalisuuskysymykset eivät koskettaisi. WHO on ehdottanut seuraavaa määritelmää seksuaalisuudelle: Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa elämän vaiheissa, ja se käsittää sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, mielihyvän, sukupuolisuhteet ja lisääntymisen. Seksuaalisia kokemuksia ja seksuaalisuuden ilmenemismuotoja ovat ajatukset, fantasiat, halut, uskomukset, asenteet, käyttäytyminen, seksuaalisuuden harjoittaminen, roolit ja suhteet. Vaikka seksuaalisuus voi pitää sisällään kaikki nämä ulottuvuudet, ihminen ei aina koe tai ilmennä niitä kaikkia. Biologiset, psykologiset sosiaaliset, taloudelliset, poliittiset, eettiset, lailliset, historialliset, uskonnolliset ja hengelliset tekijät vaikuttavat vuorovaikutuksessa seksuaalisuuteen. Seksuaaliterveyden määritelmä WHO:n (2006, 10) mukaan: Seksuaaliterveys on seksuaalisuuteen liittyvän fyysisen, emotionaalisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila; siinä ei ole kyse vain sairauden, toimintahäiriön tai raihnaisuuden puuttumisesta. Hyvä seksuaaliterveys edellyttää positiivista ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin suhteisiin sekä mahdollisuutta nautinnollisiin ja turvallisiin 1 / 7
seksuaalisiin kokemuksiin ilman pakottamista, syrjintää ja väkivaltaa. Hyvän seksuaaliterveyden saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttää kaikkien ihmisten seksuaalisten oikeuksien kunnioittamista, suojelemista ja toteuttamista. YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen artiklassa 3 velvoitetaan kunnioittamaan vammaisten lasten kehittyviä kykyjä ja identiteetin säilyttämistä, mikä tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon jo lapsuudessa kehittyvä identiteetti, johon kuuluu myös sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kehitys. SEKSUAALIOIKEUDET Seksuaalioikeuksilla on universaali luonne, sillä ne perustuvat YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaisesti kaikille kuuluvaan vapauteen, arvoon ja tasavertaisuuteen. Seksuaalioikeudet tarkoittavat kokonaisvaltaista hyvinvoinnin tilaa niin fyysistä, henkistä kuin sosiaalistakin. Kysymys on siis myös tyydyttävästä ja turvallisesta intiimielämästä sekä oikeudesta lisääntyä hallitusti ja terveellisesti. (Korhonen 2011 a.) Seksuaalioikeudet käsittävät erityisesti oikeuden saada tietoa ja valistusta. WHO:n (2006) seksuaalioikeuksien määritelmäluonnos on seuraava: 2 / 7
Seksuaalioikeuksiin sisältyvät ihmisoikeudet, jotka on tunnustettu kansallisissa lainsäädännöissä, kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja muissa yhteisesti hyväksytyissä asiakirjoissa. Ne pitävät sisällään kaikkien ihmisten oikeuden (ilman pakottamista, riistoa ja väkivaltaa): parhaaseen saavutettavissa olevaan seksuaaliterveyden tilaan, mikä käsittää myös mahdollisuuden käyttää seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä terveydenhoitopalveluja, hakea, saada ja levittää seksuaalisuuteen liittyvää tietoa, seksuaalikasvatukseen, kehon koskemattomuuden kunnioittamiseen, kumppanin valintaan, omasta aktiivisuudestaan päättämiseen, yhteiseen tahtoon perustuviin seksuaalisiin suhteisiin, yhteiseen tahtoon perustuvaan avioliittoon, sen päättämiseen, haluaako ylipäänsä hankkia lapsia ja milloin, tyydyttävän, turvallisen ja nautinnollisen seksielämän tavoitteluun. Nämä oikeudet toteutuvat hyvin eriasteisesti eri puolilla maailmaa. Tilanne on Suomeen verrattuna suuressa osassa maailmaa järkyttävällä tolalla, mutta Suomessakin oikeuksien läpivieminen teettää työtä. Vaikuttaa siltä, että kaikissa seksuaalioikeuksien kohdissa olisi myös Suomessa parantamisen varaa. On myös ryhmiä, kuten vammaiset henkilöt ja erityisesti kehitysvammaiset henkilöt, joiden kohdalla nämä oikeudet toteutuvat vaihtelevasti. On näkemyksiä, joiden mukaan juuri vammaisten henkilöiden ryhmässä kohdataan keskimääräistä enemmän seksuaalisuuteen liittyviä kielteisiä asenteita ja usein myös konkreettisia rajoituksia (ks. esim. Ilmonen 2008, 41). 3 / 7
SEKSUAALISUUDEN MYYTTI YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen artiklassa 8 velvoitetaan seuraavaa: Torjutaan vammaisiin henkilöihin liittyviä, myös sukupuoleen ja ikään perustuvia, stereotypioita, ennakkoluuloja ja haitallisia käytäntöjä kaikilla elämänalueilla. Tätä artiklaa voidaan soveltaa myös seksuaalisuuden alueella. Vammaisten henkilöiden seksuaalisuuden suhteen on olemassa osittain myyttisiä ja ennakkoluuloisia käsityksiä. Paikoittain ilmenee, että vammaisia henkilöitä ei pidetä seksuaalisina, seksuaalisuutta kokevina ja seksuaalista tyydytystä tarvitsevina ihmisinä. Usein huomaamattakin oletetaan, että vammaisuus sulkisi pois seksuaalisen ilmaisun, seksuaalisen tyydytyksen ja seksuaalisuhteet. Seksuaalisuus on kuitenkin kokemuksellinen asia, eikä vaikeakaan fyysinen vamma estä tätä kokemusta. Vamma itsessään on harvoin myöskään esteenä seksuaalisuuden toteuttamiselle ja siitä nauttimiselle. (Ilmonen 2008, 42.) Eräs haastateltu toteaa, että: 4 / 7
Vammaisella on samat halut, fantasiat ja toiveet kuin kaikilla muillakin. Pitäisi olla enemmän seksuaalisuuteen liittyvää vertaistukea ja keskustelua: pitäisi pystyä vapautuneesti puhumaan seksuaalisuuteen, sukupuolisuuteen ja parisuhteeseen liittyvistä toiveista, peloista. Myyttinen käsitys vammaisten henkilöiden seksuaalisuudesta on erittäin harmillinen ja se vaikeuttaa esimerkiksi asumispalveluyksiköissä asuvien vammaisten henkilöiden elämää. On erityisen ongelmallista, jos henkilön lähiympäristössä ja kodin piirissä vahvistetaan seksuaalisuuden ja seksin tabuja. Niitä voidaan vahvistaa monella tavalla. Tabun luominen ja vahvistaminen tapahtuu siten, että henkilöä torutaan suoraan seksuaalisesta käytöksestä tai tehdään siitä muutoin likaista ja epätoivottavaa puheen, eleiden ja ilmeiden kautta. Vammaisen henkilön seksuaalisuus saatetaan torjua ulkopuolelta myös pelon vuoksi ja tällä voi olla kohtalokkaita seurauksia. Amu Urhonen (2011) on todennut seuraavaa: Usein vammaista ihmistä halutaan säästää pettymyksiltä ja hänen pelätään joutuvan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Tällöin vammaisen ihmisen seksuaalisuutta saatetaan rajoittaa kohtuuttomasti. Tällaiset käsitykset alkavat vaikuttaa haitallisesti myös vammaisten ihmisten mielikuviin omasta itsestään. Liian moni on jo oppinut ajattelemaan, ettei vammaisena ihmisenä voi olla viehättävä. Pahimmillaan seurauksena voi olla täydellinen eristäytyminen, ajautuminen epävakaisiin suhteisiin tai alistuminen väkivaltaan. Pelon vuoksi henkilöä saatetaan suojella pahalta, mutta hänelle tullaan aiheuttaneeksi muuta pahaa. On selvää, että ilmeinen hyväksikäyttö tulee ehkäistä ja sen jälkeiset toimet ovat tärkeitä, jotta väärinkäytöksiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa. On kuitenkin arvioitava tarkkaan, 5 / 7
mikä on hätävarjelun liioittelua ja mikä normaaliin elämään kuuluvaa riskinottoa. Ihmissuhteethan ovat omalla tavallaan aina riski, sillä aina on mahdollisuus lopulta pettyä. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla se, että jokaisella on samat seksuaalioikeudet. Lähteet Ilmonen, Tuisku (2008). Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden seksuaaliterveyspalvelut. Teoksessa: Ritamo, Maija (toim.) (2008). Seksuaalisuus ammattihenkilöstön koulutuksessa sekä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden terveyspalveluissa. Stakes, Stakesin työpapereita 26/2008, Valopaino Oy, Helsinki. Korhonen, Elina (2011 a). Seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille. Teoksessa: Korhonen, Elina ja Mäkinen, Inka. Ilman esteitä. Vammaisten seksuaalioikeudet ja kehitys. Väestöliitto, Nordp-rint Oy, Helsinki. Urhonen, Amu (2011). Vammaisuus ja seksuaalisuus. Kaksi tabua. Teoksessa: Korhonen, Elina ja Mäkinen, Inka. Ilman esteitä. Vammaisten seksuaalioikeudet ja kehitys. Väestöliitto, Nordprint Oy, Helsinki. 6 / 7
YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus, Euroopan komission virallinen lehti L23/35, 27.1.2010. http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=oj:l:2010:023:0035:0061:fi:pdf WHO (2006). Defining sexual health. Report of a technical consultation on sexual health, 28 31 January 2002. Geneva. http://www.who.int/reproductivehealth/topics/gender_rights/defining_sexual_health.pdf. (Ks. 31.12.2013.) 7 / 7