KIRJALLINEN KYSYMYS 1102/2006 vp Vammaisten ja mielenterveyspotilaiden subjektiivinen oikeus työtoimintaan Eduskunnan puhemiehelle Eduskunta paransi vammaislainsäädäntöä niin, että päivätoiminta kuuluu kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Päivätoimintaa on järjestettävä työikäiselle henkilölle, jonka toiminta rinnastuu pääosin sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettäviin etuuksiin. Määritelmä vastaa sosiaalihuoltolain 27 e :n määritelmää työkyvyttömästä henkilöstä, jolle järjestetään työtoimintaa. Lisäksi edellytetään, että henkilöllä on työrajoite. Suurin yksittäinen ryhmä, joka uudistetulla lainsäädännöllä tuli päivätoiminnan piiriin, ovat henkilöt, joilla on erittäin vaikea mielenterveysongelma. Perussääntönä voi myös todeta, että ne henkilöt, jotka eivät pärjää työtoiminnassa, siirtynevät päivätoimintaan, ja jo aiemmin on ollut voimassa kehitysvammaisten lainsäädäntö päivätoiminnasta. Ongelmallista vaan on se, että työtoimintaa ei ole säädetty subjektiiviseksi oikeudeksi ja kuntien päätökset vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Turku ei myönnä Vaisaaren palvelukodissa asuville asukkailleen sitoumusta työtoimintaan. Työtoiminnalla tarkoitetaan toimintakyvyn ylläpitämistä ja sitä edistävää toimintaa. Työtoimintaan voivat osallistua ne henkilöt, joilla ei ole vamman tai sairauden vuoksi mahdollisuutta osallistua työsuhteiseen työhön. Tutustuessani Vaisaaren palvelukotiin Raisiossa palvelukodin vieraspaikkakuntalaiset, lähinnä turkulaiset asukkaat, valittivat, ettei Turun kaupunki myönnä heille tukea työtoimintaan, vaikka kaupunki ostaa palvelukodista asumispalveluja. Vaisaaren yksityinen palvelukoti tarjoaa erittäin tasokasta työtoimintaa, ja ohjaajina toimivat sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen saaneet henkilöt. Monet asukkaat kertoivat, että he mielellään osallistuisivat työtoimintaan, mutta se ei ole mahdollista, koska Turun kaupunki ei osta kyseistä palvelua. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus pikaisesti selvittää mahdollisuuden säätää työtoiminta subjektiiviseksi oikeudeksi kansalaisille ja kuntia velvoittavaksi lainsäädännöksi päivätoiminnan tapaan, koska työtoiminta on ensiarvoisen tärkeää toimintaa henkilöille, joilla ei ole vamman tai sairauden vuoksi mahdollisuutta osallistua työsuhteiseen työhön? Helsingissä 26 päivänä tammikuuta 2007 Marjaana Koskinen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marjaana Koskisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1102/2006 vp: Aikooko hallitus pikaisesti selvittää mahdollisuuden säätää työtoiminta subjektiiviseksi oikeudeksi kansalaisille ja kuntia velvoittavaksi lainsäädännöksi päivätoiminnan tapaan, koska työtoiminta on ensiarvoisen tärkeää toimintaa henkilöille, joilla ei ole vamman tai sairauden vuoksi mahdollisuutta osallistua työsuhteiseen työhön? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kunnat järjestävät vammaisille henkilöille työtoimintaa sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 e :n perusteella sekä työ- ja päivätoimintaa kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977, jäljempänä kehitysvammalaki) 2 :n perusteella. Vuoden 2007 alusta alkaen lakia vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987, jäljempänä vammaispalvelulaki) muutettiin siten, että kunnan on lain 8 :n 2 momentin mukaan järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle päivätoimintaa, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Sosiaalihuoltolain 27 e :n mukaan työtoimintaa on järjestetty vuodesta 2002 alkaen kaikille vammaisryhmille. Tämän toiminnan laajuudesta ei ole käytettävissä tilastotietoja. Kehitysvammalain perusteella järjestettävän päivä- ja työtoiminnan piirissä on lähes 12 000 vammaista henkilöä. Vammaispalvelulain mukaista päivätoimintaa kunnat ovat alkaneet järjestää vasta kuluvan vuoden alusta alkaen. Kunnilla on Suomen perustuslain 121 :ssä turvatun kunnallisen itsehallinto-oikeuden mukaan harkintavaltaa palvelujensa järjestämiseen varaamiensa määrärahojen suhteen. Sosiaalihuoltolain 27 e :n mukaiseen vammaisten henkilöiden työtoimintaan ei ole säädetty subjektiivista oikeutta, kuten ei suurimpaan osaan muitakaan sosiaalipalveluja. Kehitysvammalain mukaisten erityishuolto-ohjelmien toteuttamisen kautta kehitysvammaisille henkilöille on käytännössä syntynyt subjektiivinen oikeus päivä- ja työtoimintaan. Vammaispalvelulaissa erityinen järjestämisvelvollisuus on kohdennettu vaikeavammaisten henkilöiden välttämättömiin palveluihin. Henkilölle, jolla on erittäin vaikea toimintarajoite, on järjestettävä päivätoimintaa. Vammaislainsäädäntöä uudistettaessa on arvioitava kaikkien vammaisten henkilöiden palvelutarpeet ja etsittävä ratkaisuja, joilla yhdenvertaisuutta sekä vammaryhmien kesken että suhteessa muihin kansalaisiin voidaan parantaa. Työhön osallistuminen lisää vammaisen henkilön osallisuutta yhteiskunnan jäsenenä. Työtoiminnan kehittäminen on osa vammaisten henkilöiden työllistämisen kokonaisuutta. Työvoimahallinnon haasteena on kehittää työnantajille suunnattavaa tukea niin, että vammaisten henkilöiden työllistäminen on nykyistä houkuttelevampaa. Välityömarkkinoiden kehittämisen avulla on mahdollista löytää vammaisten henkilöiden työllistymiseen uusia ratkaisuja. Nykyisellään työtoiminnasta on tullut pysyvää toimintaa, vaikka sen tulisi olla luonteeltaan tilapäistä ja valmentaa henkilöä kohti työelämää. Kun vammaisten työllistymisen haasteet koskettavat opetus-, työ- 2
Ministerin vastaus KK 1102/2006 vp Marjaana Koskinen /sd ja sosiaaliviranomaisia, näiden tahojen yhteistyö on jatkossa ratkaisevan tärkeä toimivien keinojen aikaansaamiseksi. Eduskunnan edellyttämän vammaispoliittisen ohjelman valmistelu antanee tähän mahdollisuuden tulevina vuosina. Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 2007 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1102/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Marjaana Koskinen /sd: Ämnar regeringen med det snaraste utreda möjligheten att stadga arbetsverksamhet som en subjektiv rätt för medborgarna och som lagstiftning som är förpliktande för kommunerna på samma sätt som i fråga om dagverksamhet, eftersom arbetsverksamhet är ytterst viktig för personer som på grund av en skada eller sjukdom inte kan delta i arbete i anställningsförhållande? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: För handikappade ordnar kommunerna arbetsverksamhet på grundval av 27 e i socialvårdslagen (710/1982) och arbets- och dagverksamhet på grundval av 2 i lagen angående specialomsorger om utvecklingsstörda (519/1977, nedan lagen om utvecklingsstörda). Vid ingången av 2007 ändrades lagen om service och stöd på grund av handikapp (380/1987, nedan handikappservicelagen) så att kommunen enligt lagens 8 2 mom. skall ordna dagverksamhet för en gravt handikappad som på grund av sitt handikapp eller sin sjukdom nödvändigt behöver sådan service för att klara de funktioner som hör till normal livsföring. Enligt 27 e i socialvårdslagen har arbetsverksamhet sedan början av 2002 ordnats för alla handikappgrupper. Det finns ingen tillgänglig statistik över hur omfattande verksamheten är. Dag- och arbetsverksamhet som ordnas på grundval av lagen om utvecklingsstörda berör nästan 12 000 handikappade. Dagverksamhet enligt handikappservicelagen har börjat ordnas i kommunerna först från början av detta år. Kommunerna har enligt den kommunala självstyrelse som tryggats i 121 i grundlagen prövningsrätt när det gäller de anslag de har reserverat för anordnandet av service. Arbetsverksamhet för handikappade enligt 27 e i socialvårdslagen har inte stadgats som subjektiv rätt, liksom inte heller största delen av den övriga socialservicen. Genom att specialomsorgsprogram har genomförts enligt lagen om utvecklingsstörda har handikappade i praktiken fått en subjektiv rätt till dag- och arbetsverksamhet. I handikappservicelagen har en särskild skyldighet att ordna service inriktats på nödvändig service för gravt handikappade. För personer med ett mycket svårt funktionshinder skall ordnas dagverksamhet. Vid revideringen av handikapplagstiftningen skall man bedöma alla handikappades servicebehov och söka lösningar som gör att likställdheten både mellan olika handikappgrupper och i relation till andra medborgare kan förbättras. Deltagande i arbete ökar en handikappades delaktighet som medlem i samhället. Utvecklandet av arbetsverksamhet är en del av den helhet som sysselsättningen av handikappade utgör. Det är en utmaning för arbetskraftsförvaltningen att utveckla stödet till arbetsgivarna så att det blir attraktivare att sysselsätta handikappade. Genom att utveckla en s.k. mellanarbetsmarknad kan man finna nya lösningar för sysselsättningen av handikappade. I sin nuvarande form har arbetsverksamheten blivit permanent verksamhet även om den borde vara tillfällig till sin karaktär och förbereda personen i fråga för arbetslivet. Eftersom utmaningarna kring sysselsättningen av handikappade berör undervisnings-, arbets- och socialmyndigheterna, är ett samarbete mellan dessa instanser i fortsättningen 4
Ministerns svar KK 1102/2006 vp Marjaana Koskinen /sd av avgörande betydelse för att man skall finna fungerande utvägar. Beredningen av det handikappolitiska program som riksdagen förutsätter torde ge en möjlighet till detta under kommande år. Helsingfors den 21 februari 2007 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5