KIRJALLINEN KYSYMYS 423/2005 vp Kunnallisten linja-autonkuljettajien eläkeikä Eduskunnan puhemiehelle Kunnallisten liikennelaitosten linja-autonkuljettajien eläkeikä oli aikaisemmin 55 vuotta, mitä perusteltiin mm. kaupunkiliikenteen stressaavuudella. Kaupunkiliikenne on kuljettajalle hyvin eriluonteista kuin maantieajo. Ajaminen säännöllisesti lähes 38 tuntia viikossa vilkkaasti liikennöidyillä kaduilla ja aktiivinen liikenneympäristön ja linja-auton sisätapahtumien tarkkailu vaativat erityistä tarkkaavaisuutta ja luovat työlle omia lisärasituksiaan. Nykyaikainen liikennekurin höltyminen, huumeiden ja muiden päihteiden käyttäjien häiriköinti, kiristyneet aikataulut sekä kilpailutuksen tuomat uhkakuvat omasta työpaikasta ovat osaltaan kasvattaneet työn henkistä rasittavuutta. Tämä on heijastunut poissaoloina työstä sekä aiheuttanut terveydellisten ongelmien lisääntymistä. Kun työ on vielä pääsääntöisesti kaksivuorotyötä, se on muodostunut ikääntyneille kuljettajille varsin raskaaksi ja esimerkiksi unihäiriöt ovat yleistyneet. Aikaisemmin esimerkiksi Tampereen kaupungin liikennelaitoksella eläkeikä oli 55 vuotta, joka oli myös merkitty työsopimukseen ja joka oli monelle se "porkkana", jonka vuoksi henkilö siirtyi yksityiseltä puolelta kunnalliselle. Reilut kymmenen vuotta sitten tehdyllä eläkeikämuutoksella eläkeikä nostettiin uusilla kuljettajilla 65 vuoteen ja porrastettiin vanhoilla kuljettajilla tiettyjen laskentakaavojen mukaan henkilökohtaisiin eläkeikiin. Vuoden 2005 alussa voimaan tullut uusi eläkelaki kannustaa jatkamaan työssä pidempään. Eläkkeelle voi jäädä 63 68 vuoden iässä. Mitä pidempään on töissä, sitä parempi eläkekertymä tulee. Kun jatkaa työssään 63 ikävuoden jälkeen, eläkekertymän prosentti nousee 1,9 %:sta peräti 4,5 %:iin. Ongelmia seuraa siitä, että kuljettajat ikääntyvät ja ikääntyminen tuo mukanaan joskus vaikeitakin terveydellisiä ongelmia, jotka vaikuttavat joko suoraan tai lääkityksen kautta ajokykyyn. Linja-autonkuljettajilla on suuri vastuu, mukanahan saattaa kulkea jopa sata matkustajaa. Siksi heidän terveydentilansa on tarkkailussa. Mikäli lääkäri katsoo aiheelliseksi, hän voi nykylainsäädännön mukaan esittää poliisille ajokortin hyllyttämistä. Ammattikuljettajien osalta tämä on monesti tarkoittanut sitä, että raskaan liikenteen kirjaimet D ja E on poistettu kortista, mutta omalla autolla ajamista on voinut jatkaa. Tällöin kyseeseen tulee ikääntyneen kuljettajan uudelleensijoittaminen joko toisiin tehtäviin tai niiden puuttuessa uudelleenkoulutukseen. Tällöin linja-autonkuljettajan ansiotaso vaarantuu ja mahdollisesti työn mielekkyys laskee, eikä hän itse voi vaikuttaa asiaan millään lailla. Myös henkilön siirtäminen sairauseläkkeelle tuo muutoksen ansiotasoon. Liikennelaitosten henkilökunta on yrittänyt muuttaa eläkeikäänsä koskenutta muutosta, mutta toistaiseksi turhaan. Kuljettajat ovat kuitenkin hyvin huolissaan jaksamisestaan, fyysisestä ja psyykkisestä kunnostaan, ikääntymisen mukanaan tuomista refleksien ja havaintokyvyn heikkenemisestä sekä yleisestikin matkustajien sekä koko liikenneympäristön turvallisuudesta. Hallitus on jatkuvasti pyrkinyt tehostamaan tieliikenteen turvallisuutta monin keinoin mm. lisäämällä lääkärin ilmoittamisvastuuta. Vireillä on myös Versio 2.0
suunnitelmia tehdä ajokortista määräaikainen. Kuljettajien korkea eläkeikä on ristiriidassa edellä mainittujen seikkojen kanssa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen perusteluissa mainituista ongelmista ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kaupunkiliikenteessä säännöllisesti linja-autoa kuljettavien ikääntymisestä koituvat haitta- ja riskitekijät ja mahdolliset ajokorttien menetysten vaikutukset työllistymisen, ansiotason ja eläkekertymän näkökulmasta selvitetään ja ongelmakohtiin pyritään puuttumaan ja aikooko hallitus suhteuttaa kaupunkiliikenteessä säännöllisesti linja-autoa kuljettavien eläkeiän työn fyysisen kuormittavuuden ja uusien tiukentuneiden ajokorttimääräysten kanssa paremmin toimivaksi? Helsingissä 10 päivänä toukokuuta 2005 Saara Karhu /sd 2
Ministerin vastaus KK 423/2005 vp Saara Karhu /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Saara Karhun /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 423/2005 vp: Onko hallitus tietoinen perusteluissa mainituista ongelmista ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kaupunkiliikenteessä säännöllisesti linja-autoa kuljettavien ikääntymisestä koituvat haitta- ja riskitekijät ja mahdolliset ajokorttien menetysten vaikutukset työllistymisen, ansiotason ja eläkekertymän näkökulmasta selvitetään ja ongelmakohtiin pyritään puuttumaan ja aikooko hallitus suhteuttaa kaupunkiliikenteessä säännöllisesti linja-autoa kuljettavien eläkeiän työn fyysisen kuormittavuuden ja uusien tiukentuneiden ajokorttimääräysten kanssa paremmin toimivaksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tämän vuoden alusta on osana koko työeläkejärjestelmässä tapahtuvaa uudistusta tullut voimaan laki kunnallisen eläkelain muuttamisesta. Kunnallisen eläkelain eläkkeelle siirtymistä koskevat säännökset muuttuivat siten, että vanhuuseläkkeelle voi siirtyä valintansa mukaan 63 ja 68 ikävuoden välillä ja varhennetulle vanhuuseläkkeelle 62 vuoden iässä. Entisen kaltaisesta yleisestä eläkeiästä luovuttiin, ja uusi eläkeikämalli toi yksilölle mahdollisuuden valita itselleen sopivan eläkkeelle siirtymisiän. Myös eläkkeen laskentatapa muuttui. Entisestä kymmenen viimeisen vuoden palkan perusteella tehtävästä eläkepalkan laskennasta siirryttiin laskentatapaan, jossa eläke lasketaan kunkin vuoden ansioista ikään sidotun karttumaprosentin mukaan. Eläkkeen laskeminen nykyisin koko työuran ajalta vähentää viimeisten työvuosien aikana ansioissa tapahtuneiden muutosten vaikutusta eläkkeeseen, jolloin kevyempiin ja mahdollisesti palkkatasoltaan heikompiin tehtäviin siirtyminen ennen eläkkeelle jäämistä ei vaikuta eläkkeeseen yhtä merkittävästi kuin aikaisemmin. Työkyvyttömyyseläkeoikeuden harkinnassa on kunnallisessa eläkejärjestelmässä käytössä niin sanottu ammatillinen työkyvyttömyysmääritelmä. Arvioitaessa henkilön kykenemättömyyttä työhönsä otetaan tällöin huomioon sen ammatin vaatimukset, jossa henkilö eläkettä hakiessaan toimii. Vuoden 2004 alusta lukien kunnalliselle eläkelaitokselle on säädetty velvollisuus järjestää ammatillista kuntoutusta henkilöille, joilla voidaan todeta olevan sairaudesta, viasta tai vammasta johtuva uhka tulla työkyvyttömäksi. Kuntoutuksen avulla pyritään siihen, että työelämässä voivat jatkaa myös ne henkilöt, joiden työkyky ei muutoin enää riitä julkishallinnon ammattien vaativuuteen. Vuoden 2005 alusta voimaan tulleen eläkeuudistuksen tärkeimpänä tavoitteena on kannustaa työntekijöitä jatkamaan työelämässä nykyistä pidempään. Ammattikohtaiset eläkeiät poistuivat kunnallisesta eläkejärjestelmästä vuonna 1989, ja niiden palauttaminen ei olisi linjassa eläkeuudistuksen päätavoitteen kanssa. Linja-autonkuljettajien lisäksi ammatillinen eläkeikä koski aikanaan myös noin 100 muuta ammattinimikettä ja noin 170 000 henkilöä, joten asian tarkasteleminen pelkästään yhden ammattiryhmän osalta ei olisi perusteltua. 3
Ministerin vastaus Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2005 Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen 4
Ministerns svar KK 423/2005 vp Saara Karhu /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 423/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Saara Karhu /sd: Är regeringen medveten om de problem som nämns i motiveringen och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att belysa och ingripa i de frågor som gäller de missförhållanden och risker som följer av den stigande medelåldern hos de busschaufförer som regelbundet kör buss i stadstrafik samt inverkan av en eventuell körkortsförlust för sysselsättning, inkomstnivå och pensionstillväxt och har regeringen för avsikt att bättre anpassa pensionsåldern för de busschaufförer som regelbundet kör buss i stadstrafik efter den fysiska arbetsbelastningen och de nya strängare körkortsbestämmelserna? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I början av året trädde en ändring av lagen om kommunala pensioner i kraft. Lagändringen är ett led i revideringen av hela arbetspensionssystemet. Bestämmelserna om pensionsavgång i lagen om kommunala pensioner ändrades så att den försäkrade kan ta ut ålderspension enligt eget val mellan 63 och 68 års ålder och förtida ålderspension efter fyllda 62 år. Det gamla systemet med allmän pensionsålder frångås och den nya modellen för pensionsålder gör det möjligt för var och en att själv välja lämplig ålder för uttag av pension. Också sättet att räkna ut pensionen ändras. Från tidigare praxis, där pensionslönen räknades på basis av lönen för de tio sista åren, övergår man till att räkna ut pensionen på basis av inkomsten för varje år enligt en åldersbunden tillväxtprocent. Det nya sättet att räkna ut pensionen utgående från alla arbetsår minskar effekten av förändringar i inkomsten under de sista arbetsåren. Om arbetstagaren före pensioneringen övergår till lättare arbetsuppgifter, eventuellt med en lägre lönenivå, har det inte lika stor inverkan på pensionen som tidigare. Inom det kommunala pensionssystemet tilllämpas vid bedömningen av rätten till invalidpension begreppet yrkesbaserad arbetsoförmåga. Vid bedömningen av om en person är förmögen att utföra sitt arbete beaktas kraven för det yrke som personen i fråga har vid tidpunkten för pensionsansökan. Från början av 2004 är den kommunala pensionsanstalten skyldig att ordna yrkesinriktad rehabilitering för den som på grund av sjukdom, lyte eller skada kan anses löpa risk att bli arbetsoförmögen. Syftet med rehabiliteringen är att ge också personer vars arbetsförmåga annars inte räcker till med tanke på de krav som ställs på yrken inom den offentliga förvaltningen möjlighet att fortsätta arbeta. Det främsta målet för pensionsreformen som trädde i kraft i början av 2005 är att sporra anställda till att stanna längre kvar i arbetslivet. Inom det kommunala pensionssystemet frångick man yrkesbaserade pensionsåldrar år 1989 och att återinföra dessa ligger inte i linje med huvudmålet för pensionsreformen. De yrkesbaserade pensionsåldrarna gällde tidigare förutom busschaufförer också 100 andra yrkesbeteckningar och omkring 170 000 personer, och därför är det inte motiverat att granska frågan enbart ur en yrkesgrupps synvinkel. 5
Ministerns svar Helsingfors den 31 maj 2005 Region- och kommunminister Hannes Manninen 6