Subjektiivisen ja objektiivisen taloudellisen hyvinvoinnin suhde Näkökulmia talouteen ja hyvinvointiin seminaari
Hyvinvoinnin mittaaminen, käsitteellinen lähtökohta: Hyvinvointi on moniulotteinen käsite, joka koostuu sekä yhteiskunnallisista mahdollisuuksista ja yksilöllisistä kyvyistä tai resursseista. Käsitteenä se kokoaa paitsi objektiivisia elinoloja myös subjektiivisesti raportoitua onnellisuutta, elämän laatua tai tyytyväisyyttä. Atkinson, A.B. Marlier, E. Wolff, P. 2010. Beyond GDB, measuring well-being and EU-SILC. Teoksessa Income and living conditions in Europe 2010. toim. Atkinson, A.B. Marlier, E. Eurostat statistical books. Eurostat.
Kotitalouksien taloudellinen hyvinvointi- ja hyvinvointierot Määritellään kulutushyödykkeiden ja palveluiden saatavuudella (esim. Expert Group on Household Income Statistics, The Canberra Group, Ottawa 2001. ) Käytettävissä olevat tulot ovat taloudellisen hyvinvoinnin tärkein objektiivinen osoitin (emt.), Ne ovat myös hallinnollisesti keskeinen mittari hyvinvoinnin monitoroinnin kannalta
Tulonjakotilastoinnissa sovelletaan kansantalouden tilinpidon (SNA 93) käytettävissä olevien tulojen määritelmää, jossa tulot viittaavat tilinpitokautena siihen rahamäärään, joka kotitaloudella on korkeintaan kulutettavissa hyödykkeisiin ja palveluihin ilman että sen varallisuus pienenee tai että se velkaantuu. Tuloja voidaan myös säästää ja investoida, ja näin kertyneitä säästöjä ja muuta varallisuutta voidaan käyttää myöhemmin kulutukseen. Niiden tuottama tulo luetaan käytettävissä oleviin tuloihin, mm. korot ja osinkotulot, vuokratulot ja omassa hallinnassa olevasta kiinteästä varallisuudesta vakinaisen asunnon tuottama asuntotulo.
Kansainvälisissä suosituksissa käytettävissä olevien tulojen määritelmää on esitetty laajennettavaksi osoittamaan paremmin kotitalouksien taloudellista hyvinvointia: asuntotulon ohella mm. julkisten hyvinvointipalveluiden kulutukseen (Kansantalouden tilinpidossa ns. oikaistut käytettävissä olevat tulot). Käytettävissä oleviin tuloihin ei lueta esim. varallisuuden siirtoja kuten perintöjä, ne kerryttävät varallisuutta, eikä epäsäännöllisiä tai kertaluonteisia tuloeriä kuten pelivoittoja, toiselta kotitaloudelta tai hyväntekeväisyysjärjestöiltä saatuja pieniä lahjoja, avustuksia tms., tai esim. henkilövakuutuksen muita kertakorvauksia (kuin ansionmenetyskorvaukset).
Käytettävissä olevien tulojen ohella muut käytössä olevat taloudelliset resurssit ja niiden saatavuus vaikuttavat kotitalouksien taloudelliseen hyvinvointiin, esimerkiksi tulotason pienetessä: Nettovarallisuus (varallisuus-velat), realisoitavissa oleva varallisuus Velan käytettävyys, saatavuus kulutukseen ja investointeihin eli luottokelpoisuus Rahallisen avun saatavuus toiselta kotitaloudelta
Taloudellisten hyvinvointierojen mittaaminen, Tilastokeskuksen (TK) otospohjaiset tietolähteet Ei yhtä tietolähdettä, tietoa kotitalouksien hyvinvoinnista tilastoidaan erillisesti useissa TK:n otospohjaisissa tilastoissa, mm. Tulonjakotilasto, Kulutustutkimus, Velkaantumistilasto, aiemmin Varallisuustutkimus (2004): tuloja tilastoidaan kulutusmenojen yhteydessä Kulutustutkimuksessa, samoin Varallisuustutkimuksen yhteydessä, tulomääritelmät ovat lähes Tulonjakotilastoa vastaavat Laajan ilmiöalueen mittaaminen ja tilastointi yhdessä tietolähteessä ei ole tarkoituksenmukaista (mm. tiedonkeruurasite, mittaamisongelmat, tiedon luotettavuus)
Tilastoissa käytettävät yhteiset luokittelutiedot (esim. sosioekonominen asema) mahdollistavat aihealueen hahmottamista taloudellisen hyvinvoinnin eri ulottuvuuksien mukaan ja johtopäätösten tekoa kokonaisuudesta kotitalousryhmittäin Tieteelliseen tutkimuskäyttöön tarkoitetutuilla anonymisoiduilla käyttäjäaineistoilla aihealuetta voidaan analysoida moniuloitteisesti. Aineistojen välisten tietojen tilastolliset imputoinnit kotitalouksien yhteisten luokittelukombinaatioiden mukaan ovat myös mahdollisia.
Muita taloudellisen hyvinvoinnin tietolähteitä Kansalliset Findikaattorit, esittää keskeisimmät toimeentulon aihealueen objektiiviset indikaattorit Kv. vertailevaa tietoa: Eurostatin EU:n laajuiset indikaattorit, ns. OMC -indikaattorit, Rakenneindikaattorit, Eurooppa 2020 indikaattorit (mm. köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhan alla olevat pienten tulojen, alhaisen työintensiteetin ja materiaalisen deprivaation perusteella); OECD:n sosiaali-indikaattorit
TK:n tilastoaineistoista esimerkkinä Tulonjakotilasto Tulonjakotilaston yhteydessä on kerätty ja tuotettu tiedot lisäksi EU:n Tulo- ja elinolotilastoa (EU-SILC, EU:n parlamentin ja neuvoston asetus 1177/2003) varten vuodesta 2003 alkaen, tilastoaineiston tietosisältö on näin laajentunut, tietoja on kotitalouksien tuloista, veloista, materiaalisista elinoloista, taloudellisesta tilanteesta ja kotitalouksien subjektiivisia kokemuksia toimeentulostaan. EU-SILC:in primaaritietoja täydentäviä tietoja kerätään vuosittain ns. ad hoc-moduuleissa (mm. rahoituksellinen syrjäytyminen 2008; materiaalinen deprivaatio 2009).
Tulot Kulutusmenot Varallisuus Velat Säästäminen: rahamäärä, Kyllä/ei Taloudellinen tilanne (mm. maksamattomat laskut) Materiaaliset elinolot, (mm. eräät kulutusmenot ja kestokulutushyödykkeiden omistus (kyllä/ei)) Subjektiiviset kokemukset toimeentulosta
Taloudellisen hyvinvoinnin osatekijät ja mittaaminen keskeisten ulottuvuuksien mukaan Epäsuora (resurssit) Objektiivinen (Oikaistut) Käytettävissä olevat tulot Nettovarallisuus (realisoitavissa) Velan käytettävyys Epävirallisen avun käytettävyys Subjektiivinen Suora (toteutuma) Kulutus Säästäminen Taloudellinen tilanne Nettovarallisuus Materiaaliset elinolot Kokemukset toimeentulosta
Milloin subjektiivinen tiedon käyttö voi olla relevanttia? Käytettävissä olevat tulot, jotka kotitalous voi käyttää hyvinvointinsa tyydyttämiseen tarvitsemallaan ja haluamallaan tavalla, ovat lähtökohtaisesti tärkein taloudellisen hyvinvoinnin mittari. Mittaamisen laajentaminen useisiin objektiivisesti mitattaviin tekijöihin lisää ilmiöalueen mittaamisen kompleksisuutta kotitaloustasolla, samoin tulosten tulkintaa ja johtopäätösten tekoa. Tähän sisältyy myös taloudellisen hyvinvoinnin normien asettamisen ongelmat ja niiden legitimiteetti. Tietoa kaikista tekijöistä ei aina ole edes saatavissa tyhjentävästi tai luotettavasti. Tietojen itsenäisen käytön relevanttius perustuu tilastojen erityisiin näkökulmiin aihealuuelta.
Subjektiivinen tieto kotitalouksien toimeentulosta paitsi vahvistaa objektiivisesti mitatun tiedon validiteettia (käytettävissä olevien tulojen ohella kulutusasteikon validiteetti), lisää myös tietoa kotitalouksien toteutuneesta taloudellisesta hyvinvoinnista ja tyytyväisyydestä.
Subjektiivinen tieto toimeentulon riittävyydestä Tulonjakotilaston tieto kotitalouksien subjektiivisesta toimeentulosta haastatellaan tilaston tiedonkeruussa seuraavalla kysymyksellä: Kun taloutenne kaikki tulot ja menot otetaan huomioon, saatteko tavanomaiset menonne niillä katetuiksi: 1) suurin vaikeuksin, 2) vaikeuksin, 3) pienin vaikeuksin, 4) melko helposti, 5) helposti, 6) hyvin helposti? Tiedon tulomääritelmässä ei rajauduta eksplisiittisesti käytettävissä oleviin tuloihin Tieto ottaa huomioon tulojen dynaamisuutta, muutosvaiheen
Ottaa huomioon saavutettua yksilöllistä toimeentulon tasoa ja sen riittävyyttä kotitalouden tavanomaisiin menoihin (ml. kotitalouksien erilaiset kulutusrakenteet ja kulutushyödykkeiden, -palveluiden hinnat), myös taloudellisissa ja sosiaalisissa riskitapahtumissa (tulotason pieneneminen tai yllättävät menot) Tavanomaiset menot ovat määritelmältään kulutusmenoja laajemmat, joihin voidaan lukea säännöllinen ja sitoutunut säästäminen Ei tietona yksinomaan riitä kuvaamaan taloudellista hyvinvointia (mm. sopeutuminen stabiileissa tilanteissa, ns. tyytyväisyysparadoksi). On voimakkaasti yhteydessä tulotasoon, ja täydentää tuloille perustuvaa tietoa kotitalouksien taloudellisesta hyvinvoinnista.
Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet vuonna 2008, % tulokvintiiliryhmästä. Lähde: Tilastokeskuksen tulonjakotilasto. 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 I II III IV V Kaikki Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet
Ei yleensä säästä, eikä selviydy yllättävistä menoista vuonna 2008, % tulokvintiiliryhmän toimeentulovaikeuksissa olevista ja kaikista kotitalouksista. Lähde: Tilastokeskuksen tulonjakotilasto. 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 I II III IV V Kaikki Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet Kaikki kotitaloudet