Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon suunnitteluun Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo TYÖTERVEYSHUOLLON JÄRJESTÄMISEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN POHJA Nykyinen lainsäädäntö asettaa kaksi työterveyshuoltoon liittyvää järjestämisvelvollisuutta (kuva 1). Ensinnäkin, jokaisen työnantajan on työterveyshuoltolain nojalla järjestettävä työterveyshuolto työntekijöilleen. Maakuntauudistuksessa tämä tulee koskemaan sekä maakuntaa että kuntia työnantajan ominaisuudessa. Toiseksi, terveydenhuoltolaissa säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää työterveyshuollon tarjolla olo kunnan alueella sijaitsevien työpaikkojen työntekijöille, alueen yrittäjille ja muille omaa työtään tekeville. Tämä järjestämisvastuu on säädetty sen varmistamiseksi, että kaikilla alueilla työterveyshuollon palveluja on saatavissa. Maakuntauudistuksessa tämä järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnalle. Laajemmin työnantajan vastuista huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä säädetään työturvallisuuslaissa. Kuva 1: Työterveyshuollon järjestämisen velvoitteet kunnan näkökulmasta 1
Työterveyshuolto koostuu lakisääteisesti pakollisista ennalta ehkäisevistä palveluista sekä vapaaehtoisesta työterveyshuollon sairaanhoidosta. Sekä työnantajan että kunnan (tulevaisuudessa maakunnan) järjestämisvelvollisuus koskee ensisijaisesti työterveyshuollon ennalta ehkäiseviä palveluja (työterveyshuoltolaki 12 ). Tämän lisäksi työnantaja voi järjestää työntekijöilleen, ja kunta (tulevaisuudessa maakunta) alueen työpaikoille työterveyshuollon sairaanhoitoa (terveydenhuoltolaki 18, työterveyshuoltolaki 14 ). Työterveyshuoltolaissa 21.12.2001/1383 säädetään tavoista, joilla työnantaja voi työterveyshuoltopalvelut järjestää (7 ). Päävaihtoehdot ovat 1) hankkimalla palvelut kunnan terveyskeskukselta, 2) järjestämällä palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa, tai 3) hankkimalla palvelut palveluiden tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä (7 ). Kuvassa 2 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia sille terveydenhuoltolain mukaan kuuluvasta järjestämisvastuusta alueen työpaikkoja, yrittäjiä ja omaa työtään tekeviä varten. Kuva 2: Kunnan vaihtoehdot järjestää ennaltaehkäiseviä (tth-lain 12 ) mukaisia palveluja tarjolle alueensa työpaikkojen työntekijöille tai alueella toimiville yrittäjille ja muille omaa työtä tekeville (NYT). 2
Kuvassa 3 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia työterveyshuollon järjestämisvelvollisuudestaan työnantajana 1.1.2019 alkaen. Kuva 3: Kunnan vaihtoehdot työnantajana työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä henkilöstölleen (1.1.2019 lähtien). Tarkemmin työterveyshuollon sisältöä ja toimintatapaa kuvataan valtioneuvoston asetuksessa (708/2013 Vna hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta). Asetuksen keskeisiä periaatteita ovat työterveysyhteistyö, työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyö. Työterveyshuollon toimintatavassa korostetaan työterveyshuollon asiakaslähtöistä, luottamuksellista, eettistä, monitieteistä ja moniammatillista lähestymistapaa sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa. Muun terveydenhuollon ja työterveyshuollon toiminnallisen yhteistyön kannalta huomioitavaa on, että terveydenhuoltolaissa (34 ) säädetään terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä sairaanhoitopiirin alueella. Järjestämissuunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystys-, kuvantamis- ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken (28.12.2012/914). Työterveyshuolto on kuitenkin useimmiten jäänyt kokonaan vaille huomiota tässä suunnittelussa ja esimerkiksi siihen liittyvässä hoitoketjutyössä. Konkreettinen vastuu tehtävästä on nimetty sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikölle (35 ), jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus ja joka tukee alueen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista 34 :n mukaisesti. Työterveyshuoltoa koskevat nykyiset ja tulevat muutokset Erityisesti kunnallisen työterveyshuollon toimintaan nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat kilpailulainsäädännön vaatimukset, joihin liittyen kuntasektorin tuottamien palveluiden yhtiöittämisvelvoite koskee työterveyshuollon tuottamia vapaaehtoisia palveluja (käytännössä tarkoitetaan sairaanhoitopalveluja). Yhtiöittämisvelvoite ei koske työterveyshuoltolain (12 ) mukaisia ennalta ehkäiseviä palveluja. Uusimpana säännöksenä tässä asiassa on kuntalain (150 ) muutos, jonka perusteella kunnallisen työterveyshuollon yhtiöittämisvelvoite siirtyi vuoden 2019 alkuun. Kun kunta (tai kuntayhtymä) tuottaa 3
työterveyshuoltopalveluita markkinoilla, sitä velvoitetaan siirtymäaikana eriyttämään kirjanpidossaan työterveyshuollon palvelut muista terveydenhuollon palveluista. Edelleen todetaan, että siirtymäaikana viranomaisten tulee varmistaa, että työterveyshuollon sairaanhoito- ja muista palveluista veloitetaan markkinaperusteinen hinta. Kuva 4: Kunnan vaihtoehdot työterveyshuoltopalvelujen tuottajana omille ja kuntakonsernin työntekijöille 1.1.2019 (tarkennettava, kun varmistuu) Työterveyshuollon palvelujen yhtiöittämisvelvoite tulee näin ollen voimaan samaan aikaan kuin sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutos. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestämis- ja tuottamistapaa koskevat lainsäädännön tarkistukset ja niihin liittyvät käytännön järjestelyt (mm. henkilöstöä, tiloja ja käyttöomaisuutta koskevat järjestelyt) voidaan siis toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksen yhteydessä. Siirtymäajalla on mahdollista välttää kunnan alueen työterveyshuollon palvelujen tuotannon katkoja ja niihin liittyviä toiminnan uudelleen käynnistämisen vaikeuksia, joita voisi syntyä, jos kunta nyt vetäytyisi työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen tuottamisesta. Jos kunta (kunnallinen työterveyspalveluntuottaja) tuottaisi vain ennalta ehkäiseviä työterveyshuollon palveluja asiakaskunnalleen, tältä palveluntuottajalta työterveyshuoltopalvelut hankkiva työnantaja ei halutessaan voisi järjestää sairaanhoitoa työntekijöilleen. Näiden työnantajien työntekijät olisivat eriarvoisessa asemassa verrattuna niihin työntekijöihin, joiden työnantaja hankkii palvelut muilta kuin kunnalliselta palveluntuottajalta. Sairausvakuutuslain (1224/2004) 13 luvun 3 :n 2 momentin mukaisten työnantajalle maksettavien korvausten edellytyksenä on, että työnantaja hankkii ennalta ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon palvelut samalta palveluntuottajalta. 4
Valmisteilla olevassa lainsäädännössä työterveyshuolto on esillä niukasti. Valmisteltavassa alueuudistuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakennemuutoksessa kuntien vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvelvoitteet siirtyvät pääosin muodostettaville 18 maakunnalle (maakuntalaki 6 ja 7 ). Tämä koskee myös työterveyshuollon järjestämisvastuuta. Kuva 5: Työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuus siirtyy maakunnalle Kuva 6: Maakunnan mahdollisuudet järjestää työterveyshuoltopalvelut alueellaan 1.1.2019. 5
Maakunta voi tuottaa palvelut itse (maakuntalaki 8 ), yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palveluntuottajalta, jolloin järjestämisvastuu säilyy edelleen maakunnalla. Kuva 7: Maakunnan mahdollisuudet tuottaa työterveyshuoltopalveluja 1.1.2019. Maakunnan tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuuta koskevia palveluita tuottavalla liikelaitoksella sekä palveluita tuottavilla yrityksillä, yhteisöillä tai säätiöillä on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Maakuntalaissa käsitellään myös maakunnan toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla (118 ja 119 ). Lakiluonnoksessa/ hallituksen esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (9 ), säädetään maakunnan lakisääteisten tehtävien järjestämisestä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittamisesta kokonaisuuksiksi sekä yhteensovittamisesta kunnan, valtion ja maakunnan palvelujen kesken. Maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanolaissa (3 ) sosiaalija terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille 1.1.2019. Tämä koskee myös työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvastuuta. Valinnanvapautta koskevassa lakiesityksessä todetaan, että palvelun tuottajan on kirjanpidossaan pidettävä erillään julkinen rahoitus, joka on annettu a) suoran valinnan vapauden palvelujen tuottamiseen ja b) työterveyshuollon palvelujen tuottamiseen (38 ). Maakuntauudistuksen voimaanpanoa koskevan lakiesityksen mukaan maakuntien on yhtiöitettävä valinnanvapauden piirissä oleva ja markkinoilla harjoitettava toiminta vuoden 2020 loppuun mennessä. Työterveyshuollon osalta säädökset todennäköisesti vielä täsmentyvät. 6
MAAKUNNAN PERUSTIEDOT: Etelä-Karjala 1. Maakunnan työvoima, työlliset, työttömät, palkansaajat, yrittäjät, työvoiman ulkopuolella olevat sekä työpaikat Työvoimaa koskevat tiedot ovat Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilaston vuotta 2015 koskevaa ennakkotietoa. Tarkasteltaessa tietoa työterveyshuoltopalvelujen järjestämisen näkökulmasta, palvelujen tarve on 44196 palkansaajalla ja 5324 yrittäjällä. Kuva 8: Etelä-Karjalan maakunnan väestön jakauma Väestötiedoista voi päätellä, että kokonaisuudessaan työterveyshuolto on maakunnan alueella järjestettävä noin 44000 palkansaajalle. Työterveyshuoltoa tulisi lisäksi olla tarjolla reilulle 5300: lle yrittäjälle. Suurella osalla heistä on käytettävissään myös työterveyshuollon sairaanhoidon palvelut. Työllisten osuus työvoimasta on jonkin verran koko maan väestön keskiarvoa pienempi, eläkkeellä olevien osuus on suurempi kuin maassa keskimäärin. Työttömyysaste on vain hieman keskimääräistä korkeampi. Kuva 9: Työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, Etelä-Karjalan ja koko väestön vertailu (%). 7
Etelä-Karjalan työttömyysaste on lähellä maan keskitasoa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen viime vuotta koskevassa tilastossa. Työllisyysaste puolestaan jää maan keskitason alapuolelle. Kuva 10: Työllisyys- ja työttömyysaste v. 2016 (%). 1.1. Maakunnan työpaikat Etelä- Karjalan maakunnan työpaikkojen jakauma vastaa koko maan keskimääräistä jakaumaa niin yksityisen sektorin, julkisen sektorin kuin yrittäjienkin osalta. Kuva 11: Etelä-Karjalan työpaikat vs. koko maa 2014 (maakunnissa työskentelevien henkilöiden lukumäärän mukaan). 8
Etelä- Karjalassa toimi vuonna 2015 yhteensä 2734 työnantajaa. Heillä on työterveyshuoltoa koskeva järjestämisvelvollisuus työntekijöilleen. Maakuntatieto on johdettu yrityksen kotikuntatiedosta. Lukumäärät sisältävät kaikki yritykset, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja julkisyhteisöt, jotka ovat merkitty työnantajarekisteriin. Tilastokeskus saa tiedot työnantajarekisteriin kuulumisesta verohallinnolta. Yrityksiä ei ole rajattu pois koko Suomen luvuista mm. toiminta-ajan tai koon perusteella. Määrät sisältävät mm. myös yritykset, joiden vuositason henkilöstömäärä oli nolla vuonna 2015. Näitä ed. mainittuja löytyi koko Suomen luvuista 18 470 yritystä. Tämän lisäksi koko Suomen luvuissa on 5352 uutta yritystä, joiden henkilöstömäärästä ei ole tietoa vuodelta 2015. Lähde: Tilastokeskus Kuva 12: Työnantajien lukumäärä maakunnissa 2015. 1.2 Mikä Etelä-Karjalassa työllistää? Toimialoista kaksi merkittävintä työllistäjää Etelä-Karjalassa ovat teollisuus ja sosiaali- ja terveyspalvelut. Kolmanneksi yltää tukku- ja vähittäiskauppa. Valtakunnallisessa vertailussa Etelä-Karjala profiloituu teollisuusmaakuntana (kuva 14). Terveydenhuollossa toisin kuin teollisuudessa työpaikat ovat pääosin julkisen sektorin työpaikkoja. SOTE- muutos tulee vaikuttamaan julkisen sektorin terveyden- ja sosiaalialan työhön merkittävästi. Muutoksen ennakoiminen (viimeistään nyt?) työterveysyhteistyössä nykyisten työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa on tärkeää. Yhtä tärkeää on valmistella ratkaisuja, miten maakunta järjestää henkilöstönsä ja myös alueensa työterveyshuoltopalvelut 1.1.2019 jälkeen. Kuva 13: Etelä-Karjalan työlliset toimialoittain v. 2014 (lkm). 9
Kuva 14: Työlliset toimialoittain Etelä-Karjala vs. koko maa (%). 10
1.3 Yritystoiminta Etelä-Karjalassa Tilastokeskuksen alueellisessa yritystoimintatilastossa Etelä-Karjalassa teollisuus (7358 työllistä), tukku- ja vähittäiskauppa (4824 työllistä), rakentaminen (3519 työllistä) ja kuljetus (2718 työllistä) muodostavat työllistäjinä neljän kärjen ja edustavat yrityskooltaan maakunnan suurempia yrityksiä. Etelä- Karjalassa, kuten myös muualla Suomessa, pienten yritysten osuus yrityskannasta on kuitenkin suuri (alemmat kuvat). Alle kymmenen työntekijää työllistäviä mikroyrityksiä on 88 %, kuten maassa keskimäärin. Pienet yritykset ovat pääsääntöisesti hankkineet työterveyshuollon palvelunsa kunnallisen sektorin palveluntuottajilta (terveyskeskuksilta, kunnallisilta liikelaitoksilta ja osakeyhtiöiltä) niin Etelä-Karjalassa kuin koko maassa. Kaikkien näiden yritysten työterveyshuollon palveluntuottaja tulee muuttumaan 1.1.2019 alkaen. Maakunnalliset ratkaisut työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä tulevat olemaan merkittäviä Etelä-Karjalan pienten yritysten kannalta. Kuva 15: Yritystoiminta v.2015 11
Kuva 16: Yritysten koko Etelä-Karjalassa. Kuva 17: Mikroyritysten (alle 10 työntekijää) osuus toimipaikkojen lukumäärästä. 12
Määritelmiä: Työvoima Työvoimaan luetaan kaikki 15-74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Työvoimaan kuuluvuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella Työllinen Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 18-74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin. Työllisyysaste Työllisten prosenttiosuus saman ikäisestä väestöstä. Koko väestön työllisyysaste lasketaan 15-64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä. Työttömyysaste Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko väestön työttömyysaste lasketaan 15-74-vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta. Työpaikka Tietyllä alueella työskentelevien henkilöiden lukumäärää voidaan käyttää kuvaamaan työpaikkojen lukumäärää tällä alueella. Jokaisen työllisen henkilön on tällöin ajateltu muodostavan yhden työpaikan. Näin osa-aikaistakin työtä tekevä henkilö muodostaa laskennallisesti yhden työpaikan. Jos työtä esimerkiksi äitiysloman vuoksi hoitaa sijainen, saattaa vastaavasti muodostua kaksi työpaikkaa. Työsuhteet voivat olla luonteeltaan myös tilapäisiä ja lyhytaikaisia. Rekisteripohjaisissa väestölaskennoissa ja työssäkäyntitilastossa ei ole tehty eroa kiinteissä työpaikoissa tehtävän työn ja luonteeltaan liikkuvan työn välillä, vaan kaikki henkilöt on pyritty sijoittamaan johonkin toimipaikkaan työn luonteesta riippumatta. Tarkemman työpaikan sijaintitiedon puuttuessa on henkilöt kiinnitetty asuinkuntaansa. Valtaosalla yrittäjistä työpaikan sijaintikunta on henkilön asuinkunta. Toimipaikka Toimipaikalla tarkoitetaan taloudellista yksikköä, jossa saman omistajuuden tai valvonnan alaisuudessa harjoitetaan mahdollisimman samanlaisten hyödykkeiden tuotantoa tavallisimmin yhdellä sijaintipaikalla. Toimipaikkoja ovat esim. maatila, tehdas, myymälä, torikoju ja kioski. Julkishallinnon toimipaikkoja ovat mm. verotoimisto, kunnan kirjasto ja terveyskeskus. Yrittäjä Yrittäjäksi luetaan henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Osakeyhtiössä toimiva henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi. http://www.stat.fi/til/tyokay/kas.html http://www.tilastokeskus.fi/meta/kas/index.html 13
2. Työterveyshuollon asiakaskunta Työterveyshuoltoa koskevat tiedot pohjautuvat Työterveyshuolto Suomessa 2015 tutkimukseen. Etelä- Karjalassa 2157 työnantajalla oli työterveyshuoltosopimus. Lisäksi 626 maatalousyrittäjää ja 192 yksinyrittäjää tai ammatinharjoittajaa oli tehnyt itselleen sopimuksen työterveyshuoltopalveluista. Työterveyshuolto Suomessa 2015 aineistossa työnantajien määrä on laskettu työterveyshuoltoyksiköiden ilmoittamista luvuista Laatuportaalissa ja luvuissa saattaa olla harhaa. Sopimusten lukumäärä, työnantajaasiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa, muodostuu summasta vain lakisääteinen työterveyshuolto, sopimusten lukumäärä työnantaja-asiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa ja sairaanhoidon sisältävien tth-sopimusten lukumäärä työnantaja-asiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa. Kuva 18: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset Etelä-Karjalassa. Tarkasteltaessa työnantajien työterveyshuoltosopimuksia tuottajaryhmittäin havaitaan, että sopimusten määrä niiden työnantajien osalta, joilla on palkattua henkilökuntaa, jakautuu melko tasan lääkärikeskusten ja kunnallisen liikelaitoksen/osakeyhtiön välillä. Maakunnan erityispiirre on työnantajien yhteisten työterveysyksiköiden lähes 30 % osuus työnantajien työterveyshuoltosopimusten määrästä. Kunnallisella liikelaitoksella/osakeyhtiöllä on asiakkainaan suurin osa alueen maatalousyrittäjistä. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestelyt tulevat erityisesti koskemaan alueen maatalousyrittäjiä. Etelä-Karjalan yrittäjien työterveyshuolto jakautuu varsin tasaisesti lääkärikeskusten, kunnallisen työterveyshuollon ja työnantajien yhteisen työterveyshuollon välille. 14
Kuva 19: Työterveyshuoltosopimukset tuottajaryhmittäin Etelä-Karjalassa. Työterveyshuoltosopimuksista merkittävä osa Etelä-Karjalassa sisältää sairaanhoidon. Vain lakisääteinen työterveyshuolto on 4349 henkilöasiakkaalla (14 %). He ovat Etelä-Karjalassa pääosin ja muuta maata useammin kunnallisen työterveyshuollon asiakkaita (kuva 21). Kuva 20: Työterveyshuoltojen henkilöasiakkaat Etelä-Karjalassa. 15
Kuva 21: Työntekijöiden määrä, joilla vain lakisääteinen työterveyshuolto, Etelä-Karjala vs. Koko maa, tuottajaryhmittäin. 2.1. Sairaanhoito työterveyshuollossa Myös Etelä-Karjalan maakunnassa sairaanhoitopalvelut ovat osa työterveyshuoltopalvelua valtaosalla työterveysyksiköiden asiakkaista (86 %). Kuitenkin maatalousyrittäjistä vain hiukan yli kolmannes on tehnyt sopimuksen myös sairaanhoitopalveluista. Yrittäjistä lähes 80 % työterveyshuoltopalveluihin kuuluu myös sairaanhoito. Tuottajaryhmittäin sairaanhoito jakaantuu työterveyshuoltosopimusten suhteessa (alempi kuva). Kuva 22: Työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä olevat henkilöasiakkaat Etelä-Karjalassa 16
Kuva 23: Työntekijät, joilla työterveyshuolto sisältää sairaanhoidon, tuottajaryhmittäin, Etelä- Karjala vs. Koko maa 2.2. Työterveyshuoltosopimukset ja henkilöasiakkaat alueittain Alueellinen palveluiden tarpeen arviointi on työterveyshuollon järjestämisen kannalta yksi olennainen tekijä. Osa palveluista voidaan tulevaisuudessa korvata digitaalisilla palveluilla, mutta myös lähipalveluja tarvitaan. Työterveyshuollossa työskentelevien osalta palvelujärjestelyt voivat edellyttää nykyistä liikkuvampaa ja monipaikkaisempaa työtä. Työterveyshuolto Suomessa tutkimuksessa työpaikkojen alueellinen jako ei noudata kuntarajoja. Etelä-Karjalan työpaikat jakaantuvat Imatran ja Lappeenrannan alueille. Vain lakisääteinen työterveyshuolto on hieman useammalla Lappeenrannan alueen henkilöasiakkaalla (17 %) kuin Imatralla (5%) (alempi kuva). Eroa selittää Lappeenrannan alueen suurempi maatalousyrittäjäasiakkaiden määrä. 17
Kuva 24: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset alueittain* ja työnantajatyypeittäin. Kuva 25: Työnantajien lakisääteisen työterveyshuollon piirissä olevat henkilöt, alueellinen jakauma*, Etelä- Karjala 18
Kuva 26: Sairaanhoidon sisältävä työterveyshuolto, henkilöasiakkaiden alueellinen jakauma* 3. Työterveyshuoltohenkilöstö Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä työskentelee työterveyslääkäreitä, työterveyshoitajia, työfysioterapeutteja, työterveyspsykologeja sekä avustavaa henkilökuntaa. Etelä-Karjalan työterveyslääkäreiden suhteellinen osuus työterveyshuollon henkilökunnasta on yksi pienimmistä ja vastaavasti työterveyshoitajien suhteellinen osuus työterveyshuollon henkilökunnasta on yksi suurimmista. Työfysioterapeuttien suhteellinen osuus on maakuntien keskitasoa. Työterveyspsykologien suhteellinen osuus on hiukan keskimääräistä suurempi. Avustavan henkilökunnan suhteellinen osuus on keskitasoa maakuntien suhteellisia osuuksia toisiin verratessa. Kuva 27: Työterveyshuoltohenkilöstön suhteelliset osuudet maakunnittain (Lähde TTHS 2015) Tarkasteltaessa työterveyshuollossa toimivien ammattiryhmien määriä tuottajaryhmittäin havaitaan, että lääkäreiden osuus on suurin lääkärikeskusten työterveyshuollossa. Etelä-Karjalan alueella työterveyshuollossa työskentelevistä lääkäreistä hieman alle puolet työskentelee lääkärikeskuksissa. 19
Työterveyshoitajien osuus on suurin kunnallisissa liikelaitoksissa/osakeyhtiöissä. Sosiaalialan osaajia on vain lääkärikeskusten työterveyshuollossa. Avustavan henkilöstön suhteellinen osuus on suurin kunnallisissa liikelaitoksissa/osakeyhtiöissä. Kuva 28: Eri ammattiryhmien jakautuminen tuottajaryhmittäin jaoteltuna (Lähde TTHS 2015). 4. Työterveyshuollon tarve työikäisillä Työikäisen väestön työterveyshuollon tarvetta tarkastellaan ensin Työterveyslaitoksen ammattitautitilaston valossa. Sen rinnalla palvelutarvetta kuvaamassa on koettua työkykyä ja terveyttä kuvaava tutkimustieto (Työolobarometri, THL ATH tutkimus) sekä sairastavuus- ja työkyvyttömyystilastojen näkökulma (Kela, Eläketurvakeskus). Etelä- Karjalan tietoja verrataan koko maata koskeviin tietoihin. Osa tiedoista esitetään maakunnittain ja osa ELY-keskusten jaon mukaisena. 4.1 Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt Ammattitautien toteaminen ja ehkäisy ovat työterveyshuollon keskeisiä tehtäviä yhteistyössä työpaikkojen kanssa. Ammattitautien ja ammatti-tautiepäilyjen määrät ovat Etelä-Karjalassa jonkin verran maan keskiarvoja korkeammalla tasolla. Tämä voi kertoa sekä ammattitautien ja epäilyjen tehokkaasta havaitsemisesta ja/tai puutteista ammattitauteja aiheuttavissa työoloissa. 20
Kuva 29: Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt maakunnittain, TTL 2014. Etelä-Karjalassa ammattitautien tautiryhmistä ei korostu mikään erityisesti. Kaikkia eri tautiryhmiin kuuluvia ammattitauteja on todettu suhteellisesti hieman keskimääräistä enemmän kuin koko maassa. Kuva 30: Ammattitautien tautiryhmät sairauksittain ja maakunnittain, TTL 2014. 21
4.2. Koettu työkyky Etelä- Karjalan työikäisten (20-64 vuotiaat) arvio omasta työkyvystään vastaa varsin hyvin koko maan keskitasoa. Huomio kiinnittyi vain siihen, että henkilöt, joiden koulutustaso matala, kokivat muuta maata harvemmin työkykynsä heikentyneeksi. Ainoastaan usko siihen, että työkyky säilyy eläkeikään, oli Etelä- Karjalan vastaajilla muuta maata heikompi. Kuva 31: 20-64 vuotiaista työkykynsä heikentyneeksi kokevien osuus, Koko maa vs Etelä-Karjala. Työolobarometrissa Kaakkois-Suomessa oli työkykynsä työn ruumiillisten ja myös henkisten vaatimusten kannalta hyväksi tai melko hyväksi kokevia vähemmän kuin muualla maassa keskimäärin. 22
Kuva 32: Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, Tiedot ELYkeskuksittain. (n=1631) Kuva 33: Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, tiedot ELY-keskuksittain (n=1631) Työolobarometri, työ- ja elinkeinoministeriö Työolobarometrissa on seurattu työelämän laadun kehittymistä palkansaajien näkökulmasta. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan muun muassa töiden organisoimisesta, työaika- ja palkkausjärjestelmistä, työssä oppimisesta ja vaikutusmahdollisuuksista, syrjinnästä, kiusaamisesta ja väkivallasta työpaikalla, sekä työkyvystä. Lisäksi on tiedusteltu palkansaajien näkemyksiä työmarkkinoiden ja työelämän kehittymisestä. Tiedot kerätään syksyisin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä puhelinkyselynä. 23
4.3 Koettu terveys Etelä- Karjalan työikäiset kokevat voivansa hyvin. Etelä-Karjalassa työikäiset (20-64 v) kokivat maan keskiarvoa harvemmin terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi. Samoin työikäisten sairastavuusindeksi Etelä-Karjalassa on maan keskiarvoa alempi. Kuva 34: Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), 20-64-vuotiaat, 2015. 24
Kuva 35: THL:n sairastavuusindeksi, ikävakioitu, 2013 THL:n sairastuvuusindeksi Indeksi kuvaa kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä on otettu huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa, joista sairauksien merkitystä arvioidaan. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia. Indeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ko. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Alueen indeksi on sairausryhmittäisten osaindeksien painotettu summa. Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus alueella on. Indeksin arvo on aikasarjan viimeisenä vuotena koko maassa 100. Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että myös aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. 25
4.4 Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeet Sairauspäivärahaa saaneita 25-64 -vuotiaita Etelä-Karjalassa oli hieman koko maan keskiarvoa enemmän. Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneita oli saman verran kuin maassa keskimäärin. Nämä luvut kuvaavat tilannetta pitkittyneen työkyvyn alenemisen suhteen, jonka ehkäiseminen on juuri työterveyshuollon erityisosaamista. Vastaavaa tietoa tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta ei ollut saatavissa. Kuva 36: Sairauspäivärahaa saaneet 25-64 vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä, 2015. 26
Kuva 37: Mielenterveysperusteisesti* sairauspäivärahaa saaneet 25-64 vuotiaat/1000 vastaavanikäistä, 2015. Sairauspäivärahan tulkinta Sairauspäivärahaa ei saa lyhyistä, alle 10 arkipäivää kestäneistä poissaoloista, joita on kuitenkin selvästi enemmän kuin pitkittyneitä. Lyhyistä poissaoloista ei ole keskitettyä rekisteritietoa. Kelan rekisterimuuttujaa voi käyttää lähinnä ilmaisemaan pitkittynyttä työkyvyn alenemista, ja muuttuja toimii kohtalaisen hyvin myös tulevan työkyvyttömyyden ennakointimuuttujana. Diagnoosi kirjautuu päivärahan saajilla nykyisin kaikkiin tapauksiin, aikaisemmin se on ollut vain pienehköllä otoksella. 27
4.5Työkyvyttömyyseläkkeiden trendit Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat viime vuosina olleet laskussa (ylempi kuva). Trendi näkyy keskeisimmissä työkyvyttömyyseläkkeelle johtavissa sairauksissa koko maassa. Etelä- Karjalassa (alempi kuva) mielenterveysperusteisissa eläkkeissä suunta on ollut tasaisesti laskeva. Kun taas tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvissä työkyvyttömyyseläkkeissä tapahtui ensin lasku vuosien 2013 (177 eläketapahtumaa) ja 2014 (136 eläketapahtumaa) välillä ja eläkkeiden määrä nousi uudelleen vuonna 2015 (158 eläketapahtumaa). Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat Etelä- Karjalassa suurin työkyvyttömyyseläkkeelle johtava syy ja näin ollen sairausryhmä, johon työkyvyttömyyden ehkäisyssä tulisi edelleen panostaa. Kuva 38: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Koko maa, 2013-2015. Kuva 39: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Etelä-Karjala, 2013 2015. 28
Etelä- Karjalassa työkyvyttömyyseläkettä saavia 25-64 vuotiaita on maakuntien välisessä vertailussa jonkin verran enemmän kuin maassa keskimäärin. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien osuus tämän ikäryhmän työkyvyttömyyseläkkeistä (alempi kuva) vastaa maan keskitasoa. Verenkiertoelinten sairaudet työkyvyttömyyseläkkeiden syinä ovat Etelä-Karjalassa yleisempiä kuin maassa keskimäärin. Kuva 40: Työkyvyttömyyseläkettä saavat 25-64 vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä 29
Kuva 41: Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16-64 vuotiaat (%) 30
Kuva 42: Verenkiertoelinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16-64 vuotiaat (%) 31