DEA-MALLILLA SUORITETTAVAN TEHOKKUUSMITTAUKSEN KEHITTÄMINEN

LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO SÄHKÖTEKNIIKAN OSASTO RAPORTTI 8.12.2006 DEA-MALLILLA SUORITETTAVAN TEHOKKUUSMITTAUKSEN KEHITTÄMINEN PL 20, 53851 LAPPEENRANTA, p. 05 62111, fax. 05 621 6799 http://www.ee.lut.fi/fi/lab/sahkomarkkina/

2 Esipuhe Tässä raportissa esitetään DEA-mallilla suoritettavan tehokkuusmittauksen kehittäminen tutkimusprojektin tuloksia. Tutkimushanke on Energiamarkkinaviraston tilaama ja se on toteutettu Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (LTY) aikavälillä 11/05 10/06. Tutkimustyön toteuttamiseen ovat osallistuneet Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta DI Samuli Honkapuro, DI Kaisa Tahvanainen, TkT Satu Viljainen, DI Jukka Lassila ja prof. Jarmo Partanen. Lisäksi tutkimustyön toteuttamiseen KAH-arvojen analysoinnin osalta ovat osallistuneet Tampereen teknillisestä yliopistosta (TTY) DI Kimmo Kivikko, TkL Antti Mäkinen sekä prof. Pertti Järventausta. Tutkimushankkeen tavoitteena on ollut kehittää DEA-mallilla suoritettavaa tehokkuusmittausta siten, että sitä voidaan käyttää luotettavasti verkkoliiketoiminnan hinnoittelun kohtuullisuusvalvonnan apuvälineenä. Tutkimushankkeessa on tarkasteltu sähkön laadun sisällyttämistä taloudelliseen valvontaan, investointien roolia tehokkuusmittauksessa sekä mahdollisuuksia siirtyä käyttämään vakioskaalatuottoista DEA-mallia. Lisäksi on pohdittu tehokkuusmittauksen roolia valvonnassa sekä tarkastelu kansainvälisiä valvontakäytäntöjä. Lappeenrannassa 8.12.2006 Samuli Honkapuro Kaisa Tahvanainen Satu Viljainen Jukka Lassila Jarmo Partanen Kimmo Kivikko Antti Mäkinen Pertti Järventausta

3 SISÄLLYSLUETTELO Esipuhe... 2 SISÄLLYSLUETTELO... 3 1 Johdanto... 5 2 Tehokkuusmittaus verkkoliiketoiminnan valvonnassa... 6 2.1 Tehokkuusmittauksen ohjausvaikutukset... 6 2.2 Suomessa käytettävä valvontamalli... 8 2.2.1 Valvontamalli 1999-2004... 8 2.2.2 Nykyinen valvontamalli; 2005-2007...9 2.3 Mallin kehittäminen... 11 2.3.1 Poikkeuksellisten yhtiöiden käsittely... 11 2.3.2 Sähkön laatu valvonnassa... 12 2.3.3 Investoinnit tehokkuusmittauksessa...12 3 Kansainvälisten käytäntöjen vertailu... 13 3.1 Yleistä... 13 3.2 Sähkön laatu valvontamallissa eri maissa... 14 3.3 Investointien mallinnus valvontamallissa eri maissa... 18 3.4 Tehokkuusmittausmenetelmät eri maissa...20 3.4.1 Sähkön laatu tehokkuusmittauksessa... 21 3.5 Poikkeuksellisten yhtiöiden käsittely tehokkuusmittauksessa eri maissa... 24 4 Poikkeukselliset yhtiöt DEA-mallissa... 25 4.1 Tehokkuusluvut VRS ja CRS malleissa...26 4.1.1 Toimintaympäristön vaikutukset tehokkuuslukuun... 27 4.1.2 Yhtiön koon vaikutus tehokkuuslukuun... 30 4.1.3 Tehokkuusluvut ja tehokkuutta kuvaavat suhdeluvut... 33 4.2 Yhteenveto poikkeuksellisten yhtiöiden käsittelystä... 39 5 Sähkön laatu verkkoliiketoiminnan valvonnassa... 40 5.1 KAH-parametrien määritys... 41 5.1.1 Laskentamenetelmän tarkentaminen... 42 5.1.2 Energiaosuuksilla painotetut KAH-arvot... 45 5.2 Sähkön laatu tehokkuusmittauksessa... 46

4 5.3 Laatukannustin taloudellisessa valvonnassa...47 5.3.1 Esimerkki keskeytyskustannusten vaikutuksesta sallittuun liikevaihtoon... 48 5.4 Keskeytyskustannukset suomalaisille verkkoyhtiöille... 50 5.5 Laadun valvonnan verkostovaikutukset... 51 5.5.1 Kaapeloinnin kannattavuus... 52 5.5.2 Maasulkuvirran kompensoinnin kannattavuus... 52 5.6 Laadun valvonnan implementointi... 53 5.6.1 Suurhäiriötilanteet... 54 5.7 Yhteenveto sähkön laadun valvonnan kehittämisestä... 54 6 Investoinnit verkkoliiketoiminnan valvonnassa... 55 6.1 Investoinnit tehokkuusmittauksessa... 57 6.1.1 Vuotuiset investointikustannukset... 58 6.1.2 Investointien mallintaminen vuotuisena poistona... 58 6.1.3 Investointien mallintaminen tasapoistoina... 59 6.2 Menetelmien ohjausvaikutukset... 63 6.2.1 Vaikutukset yksittäisiin investointeihin...63 6.2.2 Investointihistorian vaikutus... 67 6.3 Yhteenveto investointien käsittelystä tehokkuusmittauksessa... 68 7 Ehdotus mallin kehittämiseksi...70 7.1 Poikkeuksellisten yhtiöiden käsittely... 70 7.2 Sähkön laadun käsittely... 70 7.3 Investointien käsittely... 71 7.4 Valvontajaksolle määritettävä tehostamistavoite... 71 7.5 Vaikutukset tehokkuuslukuihin... 72 7.6 Mallin implementointi... 72 7.6.1 Lähtötiedot... 74 7.6.2 Aikataulu... 74 7.7 Jatkotyöskentely... 75 7.7.1 Keskeytystilastoinnin kehittäminen...75 8 Johtopäätökset ja yhteenveto...77 9 Lähdeluettelo... 79 LIITE I LIITE II DEA-menetelmän teoriaa Keskeytyskustannusten laskenta

5 1 Johdanto Luonnollisten monopolien valvonnassa vallitsevana trendinä on viime vuosina ollut siirtyminen kohti kannustavaa sääntelyä, johon kuuluu olennaisena osana monopolitoiminnoille asetettavat tehostamisvaatimukset. Tehostamistavoitteet johdetaan tavallisesti erilaisten tehokkuusarviointien tulosten perusteella. Ideaalitapauksessa tehostamistavoitteet kuvaavat yksittäisten yhtiöiden mahdollisuuksia tehostaa toimintojaan. Käytännössä tehokkuusarviointien tuloksiin liittyy aina epävarmuutta johtuen mm. sovellettavien arviointimenetelmien asettamista rajoituksista sekä lähtötietojen luotettavuuteen liittyvistä ongelmista. Tämä asettaa suuria haasteita sekä tehokkuusarvioinnissa käytettävien menetelmien kehittämistyölle että tehokkuusarvioinnin tulosten soveltamiselle valvonnassa. Toimialalla, jossa suunnittelun aikajänne on pitkä, tyypillisesti useita kymmeniä vuosia, tehokkuusmittauksen absoluuttinen tarkkuus ei useinkaan ole tulosten soveltamisen kannalta kriittisin tekijä. Tarkkuuteen tulee luonnollisesti pyrkiä, mutta toimialan kehittymisen kannalta valvonnan pitkän aikavälin ohjausvaikutuksilla on suurempi merkitys kuin lyhyen aikavälin tehostamistoimilla. Nyt tehtävien investointipäätösten vaikutus ulottuu jopa 50 vuoden päähän, kun taas valvontamenetelmät ehtivät sinä aikana muuttua useamman kerran. Tehokkuusmittauksen eräs keskeinen tavoite onkin kyetä luomaan verkkoliiketoimintaan vakaa toimintaympäristö, joka vastaa eri sidosryhmien asettamiin odotuksiin. Tehokkuusarvioinnissa tarkasteltavien parametrien valinnalla on myös huomattava merkitys valvonnan kohteena olevan toimialan kehittymiseen, sillä jo pelkästään tehokkuusarvioinnin liittäminen osaksi sääntelyä alkaa ohjaamaan toimialan yritysten käyttäytymistä siten, että vertailtaviin tunnuslukuihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Tuloksena on usein kohonnut suoritustaso niissä toiminnoissa, joita mitataan tehokkuusarvioinnissa mukana olevilla tekijöillä. Tiettyjen tekijöiden jättäminen tehokkuusarvioinnin ulkopuolelle voi toisaalta johtaa heikentyneeseen suoritustasoon niitä vastaavissa toiminnoissa. Regulaation sekä omalta osaltaan siihen liitetyn tehokkuusmittauksen tuleekin ohjata verkkoyhtiöitä kokonaiskustannusten minimointiin. Mikäli tehokkuusmittauksessa esimerkiksi huomioidaan ainoastaan operatiiviset kulut ja investoinnit sekä sähkön laatu jätetään tarkastelun ulkopuolelle, voi se aiheuttaa ns. trade-off vaikutuksen, eli toisin sanoen tulkinnanvaraisissa tapauksissa operatiivisia kustannuksia kannattaa siirtää investoinneiksi. Parametrivalinnan lisäksi myös itse tehokkuusmittaukseen käytettävä metodologia aiheuttaa ohjausvaikutuksia yhtiöiden sekä jakeluverkkojen kehittymiseen. Mikäli esimerkiksi yhtiön koko vaikuttaa voimakkaasti tehokkuuslukuun, saattaa se johtaa tehokkuuden keinotekoiseen parantamiseen yhtiöjärjestelyin. Tässä raportissa on esitetty DEA-mallilla suoritettavan tehokkuusmittauksen kehittäminen tutkimushankkeen tuloksia. Raportin alkuosassa on esitetty tehokkuusmittauksen tavoitteet ja yleinen rooli regulaatiomallissa sekä katsaus kansainvälisiin käytäntöihin. Lisäksi tarkastellaan poikkeuksellisten yhtiöiden käsittelyä DEA-mallissa. Raportin loppupuolella on puolestaan paneuduttu sähkön laadun ja investointien rooliin regulaatiossa ja tehokkuusmittauksessa. Raportin lopussa esitetään yhteenveto tuloksista sekä ehdotukset siitä, kuinka tehokkuusmittausta tulisi kehittää.

6 2 Tehokkuusmittaus verkkoliiketoiminnan valvonnassa Koska monopolitoiminnassa ei ole luontaisia kannustimia toiminnan tehostamiseen, on regulaation yhtenä tavoitteena luoda yhtiöille tehokkuuskannustimet. Nämä kannustimet luodaan yleensä sisällyttämällä taloudelliseen valvontaan joko liikevaihtoon tai yksittäisiin kulukomponentteihin kohdistuva tehostamistavoite. Tehostamistavoite voi olla joko yleinen tai yhtiökohtainen. Yleinen tehostamistavoite, joka on kaikille yhtiöille saman suuruinen, kuvastaa yleistä tuottavuuden kasvua toimialalla ja/tai yhteiskunnassa. Yhtiökohtainen tehostamistavoite puolestaan kuvastaa kunkin yhtiön omaa tehostamispotentiaalia. Tämän tehostamispotentiaalin määrittämiseen käytetään useimmiten tehokkuusmittausta. Yhtiökohtaista tehostamistavoitetta ei kuitenkaan voida määrittää suoraan tehokkuusmittauksen tulosten perusteella, vaan siinä tulee huomioida myös, mitkä ovat yhtiön tosiasialliset mahdollisuudet toiminnan tehostamiseen valvontajakson aikana. Tällöin tulee pohtia, mistä kulukomponenteista tehokkuusmittauksen panostekijä koostuu ja mitkä ovat yhtiön mahdollisuudet vaikuttaa kuhunkin kustannuserään yhden valvontajakson aikana; jotta yhtiöillä olisi tosiasialliset mahdollisuudet vaadittuun panosten käytön tehostamiseen, tulee panostekijöiden olla selvästi yhtiöiden kontrolloitavissa. Lisäksi tulee huomioida mitattavan suureen ominaisuudet; tehokkuus ei ole absoluuttinen suure, jota voidaan mitata tarkasti, vaan tehokkuusmittaus on aina luonteeltaan enemmänkin arvio mitattavan yksikön tehokkuudesta. Tämän vuoksi tehokkuusmittauksen tuloksiin sisältyy mahdollisia virheitä, jotka aiheutuvat mm. lähtötietojen epätarkkuuksista ja tehokkuusmittausmenetelmän ominaisuuksista. Lisäksi, koska tehokkuusmittaukseen on mahdollista sisällyttää ainoastaan rajallinen määrä tuotostekijöitä, voi osa tehokkuusmittauksessa esille tulleesta panosten käytön tehottomuudesta aiheutua puuttuvista tuotostekijöistä. Edellä mainitut seikat eivät kuitenkaan estä tehokkuusmittauksen käyttöä regulaatiossa, mutta ne täytyy huomioida sovellettaessa tehokkuusmittausta taloudelliseen valvontaan. 2.1 Tehokkuusmittauksen ohjausvaikutukset Taloudellinen sääntelyjärjestelmä, kuten verkkoliiketoiminnan valvonta ja siihen liitetty tehokkuusmittaus, ohjaa aina säänneltävän toimialan kehitystä. Tämän vuoksi regulaatiomallia ei voida kehittää tukeutumalla ainoastaan sääntelyteorioihin, vaan sääntelyn toimialalle luomat ohjausvaikutukset tulee analysoida kattavasti kehittämistyön yhteydessä. Toisaalta ohjaussignaaleja ei synnytä ainoastaan regulaatio, vaan niihin vaikuttaa sen ohella aina toimialan ominaispiirteet. Esimerkiksi sähköverkkoliiketoiminnan kohdalla voidaan ajatella, että sähkötekniikan teoria sekä sähköturvallisuusstandardit asettavat tekniset reunaehdot jakeluverkkojen suunnittelulle ja käytölle, kun taas regulaatio luo taloudelliset reunaehdot toiminnalle. Lisäksi toimialan ominaispiirteet, kuten investointien pitkä pitoaika sekä yhteiskunnan vahva vaikutus verkkojen kehittämiseen, muokkaavat ohjaussignaaleja. Edellä mainitut seikat, toimialan ominaispiirteet sekä valvontaan sovellettava regulaatiomalli, luovat yhdessä kokonaisuuden, joka muodostaa taloudelliset ohjaussignaalit. Tämän vuoksi yksittäistä valvontamallin osaa, kuten tehokkuusmittausta, ei voida kehittää muusta kokonaisuudesta irrallisena, vaan kehitystyössä tulee huomioida kokonaisuuden ohjausvaikutukset.

7 Kuvaan 2.1 on hahmoteltu verkkoliiketoiminnan valvontaan liitetyn tehokkuusmittauksien ohjaussignaalit verkostoinvestointien kannalta. Kuvan lähtökohtana on Suomessa käytettävä valvontamalli. Investointien sekä keskeytyskustannusten vaikutukset tehokkuusmittaukseen, kuten myös tehokkuusmittauksen vaikutus tuottoon, on esitetty katkoviivoilla, koska nämä ovat tällä hetkellä kehitystyön alla. Keskeytystunnusluvut * KAH-arvot Operatiiviset kulut Keskeytyskustannukset Verkostoinvestoinnit Tehokkuusmittaus Verkkopääoma Sallittu liikevaihto Kuva 2.1 Pelkistetty esimerkki investoinnin vaikutuksista sallittuun liikevaihtoon. Kuvassa 2.1 on pääpiirteittäin esitetty mekanismi, jolla regulaatio vaikuttaa verkostoinvestoinnin tuotto-odotuksiin. Koska käytännössä kaikki investoinnit kasvattavat jakeluverkon nykykäyttöarvoa, vaikuttavat ne positiivisesti sallittuun tuottoon. Useimmat investoinnit myös parantavat sähkön laatua ja/tai pienentävät operatiivisia kustannuksia, mikä lisää niiden positiivista vaikutusta tuottoon. Tällaisten investointien kohdalla tehokkuusmittauksella sekä laatukannustimella on merkittävä vaikutus investoinnin tuottoon. Koska tehokkuusmittauksen tulee kannustaa verkkoyhtiöitä toiminnan tehostamiseen, tulee tehokkuuden parantamisen johtaa parempaan liiketaloudelliseen tulokseen. Toisaalta myös asiakkaiden tulisi hyötyä toiminnan tehostamisesta, jonka vuoksi tehokkuuden parantumisen tulisi pienentää hintoja. Nämä osittain ristiriitaiset tavoitteet asettavat omalta osaltaan lisähaasteita tehokkuusmittauksen käyttämiselle valvonnassa. Mikäli regulaatiomallissa ei ole lainkaan tehokkuusmittausta ja toteutuneet kustannukset toimivat referenssitasona määritettäessä sallittua liikevaihtoa tulevalle valvontajaksolle, ei verkkoyhtiö hyödy pitkällä tähtäimellä lainkaan toiminnan tehostumisesta. Yhtiö saavuttaa kustannusten pienentämisellä hetkellisesti paremman tuloksen, mutta seuraavalla valvontajaksolla sallittu liikevaihto pienentyy samassa suhteessa kustannusten pienentymisen kanssa ja näin ollen tehostamishyöty menee kokonaisuudessaan asiakkaalle. Toisaalta, jos toteutunut kustannustaso ei vaikuta sallittuun liikevaihtoon millään tavoin, jää tehostamishyöty täysin yhtiölle. Näin ollen voidaan ajatella, että tehokkuusmittauksen avulla tehostamishyöty voidaan jakaa asiakkaan ja yhtiön välille. Se, miten hyöty käytännössä jakautuu, riippuu siitä, miten tehokkuusluvusta muodostetaan tehostamistavoite.

8 2.2 Suomessa käytettävä valvontamalli Suomessa verkkoliiketoiminnan valvonnassa on lähtökohtana tuoton valvonta. Tuoton valvonnassa regulaattori määrittelee yhtiölle toimintaan sitoutuneen pääoman sekä liiketoiminnan riskitason huomioivan korkokannan perusteella suurimman sallitun tuoton, johon verkkoyhtiön toteutunutta tuottoa verrataan. Puhtaassa tuoton valvonnassa yhtiöillä ei ole lainkaan kannusteita kulujen pienentämiseen, toisaalta menetelmä ohjaa yhtiöitä investointien kasvattamiseen. Tämän vuoksi tuoton valvonnan yhteydessä onkin nähty usein tarpeelliseksi määritellä pääoman tuoton lisäksi myös muille kustannuskomponenteille kohtuulliseksi katsottava taso. Tällöin tehokkuusmittauksen avulla voidaan vertailla yhtiöitä toisiinsa ja määritellä näin jokaiselle yhtiölle tehokkaaksi katsottu kulutaso. 2.2.1 Valvontamalli 1999-2004 Verkkoliiketoiminnan hinnoittelun valvontaan käytettävä menetelmä muotoutui ensimmäisen hinnoittelun kohtuullisuutta koskevan päätöksen myötä vuonna 1999. Vuotta myöhemmin, vuonna 2000, esiteltiin hinnoittelun kohtuullisuusvalvonnassa käytettävä DEA-malli (Korhonen et al. 2000) ja suuntaviivat mallin soveltamisesta hinnoittelun valvontaan vuoden 2001 syykuussa (Lavaste 2001). Hinnoittelun valvonta perustui tuoton valvontaan. Pääomapohjana käytettävä jakeluverkon nykykäyttöarvo määriteltiin jälleenhankinta-arvon, verkon iän sekä pitoajan perusteella, yhtälön (2.1) mukaisesti. ikä NKA = 1 JHA pitoaika (2.1) Pelkistetty kuvaus vanhasta valvontamallista on esitetty kuvassa 2.2. VERKON pitoaika JÄLLEEN- HANKINTA-ARVO verkon ikä uusinvestointi korvausinvestointi INVESTOINTI Verkkoliiketoiminnan tuoton laskenta: Operatiiviset kulut VERKON NYKYKÄYTTÖ- ARVO Sähkön laatu x % TEHOKKUUS Verkostopituus SALLITTU TUOTTO Asiakkaiden lukumäärä Siirretty energia Tulot - operatiiviset kulut - investoinnit (3 vuoden keskiarvo) Tuotto Kuva 2.2. Verkkoliiketoiminnan kohtuullisen tuoton sekä toiminnan laskennallisen tuoton määritys, vanha valvontamalli, pelkistetty kuvaus. (Partanen et al. 2002) Tehokkuusmittaus puolestaan kytkeytyi valvontamalliin siten, että tehokkuusluvun perusteella määriteltiin suoraan kohtuulliseksi katsottava operatiivisten kulujen taso yhtälön (2.2) mukaisesti.

9 KK = (TL + 0,1) * OPEX (2.2) Missä KK = Kohtuullinen kustannustaso TL = DEA-mallilla määritetty tehokkuusluku OPEX = Tarkasteltavan yhtiön toteutuneet operatiiviset kustannukset Tehokkuuslukuihin lisättiin 0,1 suuruinen virhemarginaali. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että yhtiöllä, jonka tehokkuusluku oli suurempi kuin 0,9, oli mahdollisuus saada kohtuullisen tuoton laskentaan toteutunutta suuremmat operatiiviset kulut ja siten ns. kannustinlisä. Yhtiöillä, joiden tehokkuusluku oli alle 0,9, katsottiin kohtuulliseksi kustannustasoksi puolestaan toteutunutta pienemmät operatiiviset kulut. Tehokkuuden arvioinnissa käytettäviksi mittareiksi valikoitui viisi tekijää; operatiiviset kulut, asiakkaiden kokema kokonaiskeskeytysaika, kulutukseen siirretty energia, eri jännitetasojen yhteenlaskettu verkkopituus ja sähkön käyttäjämäärä. Energiamarkkinaviraston alkuperäinen tavoite oli käyttää tehokkuusmittausta vuodesta 2002 eteenpäin kaikkien yhtiöiden kohdalla. Tätä edeltäviltä vuosilta, 2000 ja 2001, tehokkuusmittausta aiottiin soveltaa vain niissä tapauksissa, joissa se toimisi yhtiön eduksi, toisin sanoen niiden yhtiöiden kohdalla, joiden tehokkuusluku oli suurempi kuin 0,9. Koska verkkoliiketoiminnan valvontaa oli tarpeen uudistaa vuonna 2003 muutetun Euroopan Unionin sähkömarkkinadirektiivin (2003/54/EY) johdosta, Energiamarkkinavirasto päätti vuonna 2003, ettei tehokkuusmittausta käytetä tehottomiksi osoittautuneiden yhtiöiden kohdalla. Toisaalta myös itse tehokkuusmittauksessa oli mm. lähtötietojen epäluotettavuudesta johtuvia ongelmia. Näin ollen tehokkuusmittausta käytettiin vuoden 2004 loppuun saakka sovelletussa hinnoittelun valvonnassa ainoastaan niiden yhtiöiden kohdalla, jotka olivat oikeutettuja kannustinlisään. 2.2.2 Nykyinen valvontamalli; 2005-2007 Sähkön sisämarkkinoita koskevan uuden EU direktiivin (2003/54/EY) asettamista velvoitteista johtuen verkkoliiketoiminnan valvontamalli uudistui vuoden 2005 alusta. Uudessa valvontamallissa ensimmäisen valvontajakson pituus on kolme vuotta ja sitä seuraavien jaksojen neljä vuotta. Hinnoittelun kohtuullisuutta arvioidaan valvontajakson aikana kokonaisuutena, eikä yksittäisten vuosien tunnuslukuja käytetä päätöksenteon perusteena. Sallittu tuotto lasketaan uudessa valvontamallissa edelleen jakeluverkon nykykäyttöarvoon perustuen. Vuoden 2005 alun nykykäyttöarvo lasketaan jälleenhankinta-arvon perusteella. Tätä seuraavina vuosina nykykäyttöarvo kehittyy toteutuneiden investointien ja tasapoistojen perusteella, yhtälön (2.3) mukaisesti. Missä k NKA (2.3) NKA t k t TP t INV t ( NKA TP + INV ) t 1 t = t 1 t 1 t 1 kt 2 = Verkon nykykäyttöarvo vuonna t = Rakennuskustannusindeksin toisen neljänneksen arvo vuona t = Verkosta tehdyt laskennalliset tasapoistot vuonna t = Verkkoon tehdyt investoinnit vuonna t

10 Huomattavimmat uudistukset uudessa, vuoden 2005 alusta voimaan tulleessa, valvontamallissa olivat tehokkuusmittauksen korvautuminen yleisellä tehostamistavoitteella sekä tasapoistojen käyttäminen kohtuullisen investointitason määrittelyssä. Muutoksia toi myös siirtyminen vuosittaisesta kohtuullisarvioinnista valvontajaksoihin; yhden vuoden ylituotto on mahdollista paikata alituotolla toisena vuotena. Toisaalta uuteen valvontamalliin liittyy myös ylituottojen palautusvelvollisuus; yhdellä valvontajaksolla mahdollisesti kertyneet ylituotot tulee palauttaa asiakkaille seuraavalla valvontajaksolla. Valvontamalli on pääpiirteissään esitetty kuvassa 2.3. Liikevaihto Liikevaihto (-) Ei-kontrolloitu OPEX Kontrolloitu OPEX (x) Tehostamisvaatimus Ei-kontrolloitu OPEX (-) Satunnaiset. erät Sallittu kontrolloitu OPEX KP:n poistot Ei huomioida (-) KP:n tuotto Tasapoistot Rahoitus tuotot (-) (-) LM-kertymän muutos Laskennalliset verot Investoinnit Komponenttien määrät ja standardihinnat ( ) JHA Verkon pitoaika Verkon pitoaika ja keski-ikä NKA (-) (x) WACC Toteutunut tuotto Sallittu tuotto (-) (-) Muu pääoma taseesta Mahdolliset eliminoinnit Oikaistu muu pääoma Yli/alituotto Kuva 2.3 Verkkoliiketoiminnan hinnoittelun valvonta Suomessa. Tällä hetkellä valvontamallissa on yhtiön kontrolloitavissa oleviin operatiivisin kustannuksiin kohdistuva yleinen, 1,3 % suuruinen, tehostamisvelvoite. Kohtuulliseksi kulutasoksi katsotaan vuosien 2000-2003 operatiivisten kulujen keskiarvo korjattuna vuotuisella tehostamistavoitteella. Tehokkuusmittaus, kuten myöskään sähkön laatu, ei kytkeydy tällä hetkellä hinnoittelun valvontaan. Nykyisen valvontamallin suurimpana ongelmana onkin nähty erityisesti laatukannustimien puuttuminen. Toisaalta myös yleinen tehostamisvelvoite on ongelmallinen, koska se ei huomioi jo tehtyjä tehostamistoimenpiteitä. Yleinen tehostamistavoite on määritelty tehokkuusrintaman muutoksen perusteella eli sen mukaan, kuinka paljon tehokkaimmat yritykset ovat aiemmin pystyneet tehostamaan toimintaansa. Niiden yhtiöiden, jotka eivät ole tehostaneet toimintaansa, on yleensä helpompi saavuttaa asetettu yleinen tehostamistavoite kuin jo ennen valvontajakson alkua toimintaansa voimakkaasti tehostaneiden.

11 2.3 Mallin kehittäminen Tämän tutkimushankkeen tavoitteena on ollut kehittää tehokkuusmittausmallia siten, että sitä voidaan käyttää luotettavasti hinnoittelun valvonnan apuvälineenä. Lähtökohtana kehitystyössä on ollut Suomessa aiemmin käytetty DEA-malli sekä hinnoittelun valvontaan tällä hetkellä käytettävä malli. Kuvassa 2.4 on kysymysmerkein esitetty kehittämistyön kohteena olevat kohdat valvontamallista. Tärkeimpinä kehityskohteina ovat poikkeuksellisten yhtiöiden käsittely tehokkuusmittauksessa, investointien rooli tehokkuusmittauksessa sekä sähkön laadun rooli tehokkuusmittauksessa sekä valvonnassa yleisesti. Näiden lisäksi avoimia kysymyksiä ovat myös mekanismi, jolla tehostamistavoite muodostetaan tehokkuusluvusta, kuten myös se, mihin kustannuskomponentteihin tehostamistavoite kohdistuu. Liikevaihto Liikevaihto (-) Ei-kontrolloitu OPEX Toteutuneet keskeytyskustannukset? Laatukannustin? Ei-kontrolloitu OPEX (-) (-) Kontrolloitu OPEX Satunnaiset. erät KP:n poistot KP:n tuotto Rahoitus tuotot LM-kertymän muutos Ei huomioida? ( ) Verkkopituus Energiaarvo Asiakasmäärä Verkon pitoaika Tehokkuusmittaus Tehostamisvaatimus (-) (-)? Kohtuullinen kontrolloitu OPEX Tasapoistot (-) (-) Laskennalliset verot (-) Investoinnit Toteutunut tuotto Komponenttien määrät ja standardihinnat JHA Verkon pitoaika ja keski-ikä NKA (x) WACC (-) Sallittu tuotto Muu pääoma taseesta Mahdolliset eliminoinnit Oikaistu muu pääoma Yli/alituotto Kuva 2.4 Kehitystyön kohteena oleva valvontamalli 2.3.1 Poikkeuksellisten yhtiöiden käsittely Nykyisin käytettävän muuttuvien skaalatuottojen DEA-mallin selkeä metodologinen ongelma on poikkeuksellisten yhtiöiden käsittely mallissa. Suurimmat ja pienimmät yhtiöt osoittautuvat aina tehokkaiksi, joten tällaisten yhtiöiden todellisen tehokkuusluvun määrittäminen on mallilla ongelmallista. Lisäksi poikkeukselliset yhtiöt osoittautuvat usein nk. supertehokkaiksi, jolloin panosten kasvattaminen ei vaikuta niiden tehokkuuslukuun. Poikkeuksellisten yhtiöiden käsittelyn osalta tavoitteena on kehittää tehokkuusmittauksen metodiikkaa siten, että jatkossa kaikille yhtiöille voidaan määrittää tehokkuusluku DEA-mallilla.

12 2.3.2 Sähkön laatu valvonnassa Tämän hetkisen valvontamallin selkeä puute on, että mallissa ei huomioida sähkön laatua lainkaan. Sähkön laatu oli aiemmin sisällytetty valvontamalliin siten, että keskeytysaika oli DEA-mallissa kontrolloimattomana panostekijänä. Ongelmana kyseisessä lähestymistavassa oli kuitenkin se, että keskeytysajan merkitys tehokkuuslukuun vaihteli voimakkaasti verkkoyhtiöiden välillä. Toisaalta keskeytysajan painoarvo vaihteli vuodesta toiseen yksittäisen yhtiön kohdalla. Tämän vuoksi tehokkuusmittauksen ohjausvaikutukset laadun osalta jäivät epäselviksi. Toisaalta ongelmana oli myös se, että keskeytysaika oli ainut sähkön laadun tunnusluku, joka mallissa vaikutti. Tämän vuoksi keskeytysten määrä, kuten myös lyhyet keskeytykset jäivät huomiotta. Laadun osalta tämän tutkimushankkeen tavoitteena on luoda hinnoittelun valvontaan erillinen laatukannustin ja toisaalta kehittää tehokkuusmittausta siten, että sähkön laatu voidaan huomioida myös siinä. 2.3.3 Investoinnit tehokkuusmittauksessa Aiemmin käytetyn tehokkuusmittauksen ainut kontrolloitu panostekijä oli operatiiviset kulut. Siten verkkoyhtiöt pystyivät vaikuttamaan tehokkuuslukuun tietyissä tilanteissa kirjaamalla kuluja investoinneiksi. Tällainen kirjauskäytäntöjen muutoksilla tehtävä tehostaminen vääristää toisaalta tehokkuusmittausta eikä toisaalta kannusta kokonaiskustannusten minimointiin. Investointien sisällyttäminen tehokkuusmittaukseen takaisi sen, että malli kannustaisi yhtiöitä aitoon kokonaiskustannusten minimointiin. Tältä osin tutkimustyön tavoitteena onkin löytää optimaalinen menetelmä investointien huomioimiseksi tehokkuusmittauksessa.

13 3 Kansainvälisten käytäntöjen vertailu Tässä osiossa käsitellään erilaisia käytäntöjä sähkön laadun sekä investointien sisällyttämiseksi verkkoliiketoiminnan sääntelyyn kansainvälisten esimerkkien avulla. Lisäksi on esitelty tehokkuusmittaukseen käytettyjä menetelmiä sekä niiden tulosten soveltamista kunkin maan tapauksessa. Tarkasteluun on pyritty ottamaan mukaan mm. Pohjoismaat, koska niiden verkkoliiketoiminnan toimintaympäristö muistuttaa Suomen olosuhteita. Sähköverkkoliiketoiminnan kannustinjärjestelmät ovat osa kunkin maan erityisolosuhteisiin kehitettyä sääntelyä. Sääntelyyn käytettyjä malleja ei ole tässä yhteydessä esitetty kattavasti. 3.1 Yleistä Seuraavissa kohdissa on esitetty eri maissa käytössä olevia valvontamalleja, jotta myöhemmin esiteltävien kannustinjärjestelmien kokonaiskuva hahmottuisi. Taulukossa 3.1 on esitetty lyhyt yhteenveto tarkasteltavien maiden valvontamallien laatu- sekä tehokkuuskannustimista. Investointeja tarkastellaan myöhemmin erikseen. Tarkasteltavissa maissa sovelletut valvontamallit ovat pääsääntöisesti etukäteisiä hinnan- tai liikevaihdon sääntelymalleja, jossa sallittu tulos määritellään etukäteen tietyn valvontajakson ajalle (ex-ante sääntely). Kyseisiin sääntelymalleihin kuuluvat läheisesti erilaiset kannustinjärjestelmät, joilla pyritään tarkentamaan sääntelyn haluttuja ohjausvaikutuksia, kuten kustannustehokkuuteen tähtäävä tehostamisvaatimus ja sähkön laadun kannustinjärjestelmä. Kannustinjärjestelmien tehtävänä on vaikuttaa sallittuun tulokseen, jotta haluttu ohjausvaikutus saavutetaan. Tehostamisvaatimus voi koostua yleisestä sekä yhtiökohtaisesta osasta, joista yhtiökohtainen osa määritetään tehokkuusmittauksella. Laadun kannustinjärjestelmä on tyypillisesti sellainen, jossa mitataan yhtiön suoriutumista suhteessa odotettuun laatutasoon. Vaikutus voi olla positiivinen tai negatiivinen yhtiön sallittuun tulokseen.

14 Taulukko 3.1. Sähköverkkoliiketoiminnan valvontajärjestelmiä eräissä Euroopan maissa. Maa Valvontamalli Valvontajakso Laatukannustin Tehokkuusmittaus Espanja Ex-ante liikevaihdon ei säädetty Erillinen suunnitelma laadun - sääntely parantamiseksi Hollanti Ex-ante tariffikorin sääntely 3 vuotta Hintakattosääntelyssä laatutekijä Yhtiökohtainen tehostamisvaatimus DEA-mallilla Irlanti Ex-ante liikevaihdon sääntely 5 vuotta Laatusuoritus vaikuttaa yhtiön sallittuun liikevaihtoon - Iso- Britannia Italia Itävalta Norja Portugali Ruotsi Tanska Unkari Ex-ante liikevaihto- ja tariffisääntely Ex-ante tariffisäätely Ex-ante tariffisääntely Ex-ante liikevaihdon sääntely Ex-ante tariffi- ja tuottosääntely Ex-ante/ex-post liikevaihdon sääntely verkkohyötymallilla Ex-ante tariffisääntely Ex-ante tariffisääntely 5 vuotta Laatusuoritus vaikuttaa yhtiön sallittuun liikevaihtoon Yhtiökohtainen tehostamisvaatimus COLS-mallilla 4 vuotta Hintakattosääntelyssä laatutekijä - 4 vuotta - Yhtiökohtainen tehostamisvaatimus DEA- ja MOLSmalleilla 5 vuotta Laatusuoritus vaikuttaa yhtiön Yhtiökohtainen tehostamisvaatimus sallittuun liikevaihtoon DEA-mallilla 1 3 vuotta Laatusuoritus vaikuttaa yhtiön sallittuun liikevaihtoon 1 vuosi Laatusuoritus vaikuttaa yhtiön sallittuun liikevaihtoon 4 vuotta Hintakattosääntelyssä laatutekijä - Verkkohyötymalli määrittää tehokkaat kustannukset - - - 3.2 Sähkön laatu valvontamallissa eri maissa Sähkön laadun sisällyttäminen valvontamalliin tapahtuu pääasiassa kahdesta syystä. Ensiksi liiallinen kustannustehokkuus voi johtaa heikentyneeseen sähkön laatuun ja toiseksi verkkoyhtiön asiakkaiden odotukset sähkön laadulle ovat kasvaneet. Tästä syystä monissa maissa viranomaiset ovat ottaneet käyttöön kannustimia sähkön laadun huomioimiseksi valvontamallissa. Kannustin voi esimerkiksi tarkoittaa suoraa korjausta yhtiölle määritettyyn sallittuun liikevaihtoon sen perusteella, miten yhtiö pärjää suhteessa sille asetettuihin tavoitteisiin. Kannustinjärjestelmät keskittyvät lähinnä sähkönjakelun toimitusvarmuuteen, tarkemmin ns. pitkiin keskeytyksiin. Pitkiksi keskeytyksiksi on määritelty EN 50160 standardissa yli 3 minuuttia kestävät sähkönjakelun keskeytykset ja samaa määritelmää on käytetty esitellyissä maissa. Myös voidaan erotella ennalta suunnitellut sekä suunnittelemattomat sähkönjakelun keskeytykset. Suunnittelemattomien keskeytysten sisällyttäminen laatukannustimeen on luontevaa, kun taas käytäntö suunniteltujen keskeytysten osalta vaihtelee. Koska laatukannustin mittaa verkkoyhtiöiden suoritusta kokonaisuuden kannalta, on yleensä tarpeen huomioida yksittäisille asiakkaille pitkistä keskeytyksistä aiheutunut haitta erikseen. Tämä tarkoittaa yleensä asiakkaille maksettavia korvauksia pitkistä (useiden tuntien) keskeytyksistä.

15 Huomattavaa on myös kannustinjärjestelmien pituus suhteessa varsinaisen valvontajakson pituuteen. Jotkin kannustinjärjestelmät seuraavat taloudellisen valvonnan valvontajaksoja, kun taas joissain maissa tavoitteiden saavuttamiselle on asetettu valvontajaksosta riippumaton ajanjakso. Taulukko 3.2 esittää eri maissa olevia laatukannustinjärjestelmiä sekä niissä käytettäviä laatusuoritusta kuvaavia mittareita. Lisäksi on esitetty asiakkaille maksetut korvaukset useiden tuntien mittaisista keskeytyksistä. Sähkön laadun roolia tehokkuusmittauksessa tarkastellaan tehokkuusmittausmenetelmiä käsittelevässä kappaleessa 3.4.1. Taulukko 3.2. Sähkön laatu valvontamallissa. Maa Laatumittari Laadun rooli valvontamallissa Asiakkaille maksettavat korvaukset Espanja - Laadun parantamiseksi verkkoyhtiöt joutuvat Ei suoria korvauksia tällä hetkellä. esittämään erillisen suunnitelman. Hollanti Tariffikoria korjataan yhtiön suoriutumisen SAIDI Yli 4 h keskeytyksistä 35 pienjänniteasiakkaille ja 900 keski- perusteella tavoitetasoon nähden. Tavoitetaso (viimeisimmän on kaikkien yhtiöiden keskimääräinen suoritus. Kannustimen maksimisuuruus on ± 5 kolmen vuoden jänniteasiakkaille. keskiarvo) %/a liikevaihdosta. Irlanti Iso- Britannia Italia Norja Portugali SAIDI, häviöt (vuodesta 2006 alkaen myös SAIFI) CI ja CML 1, puhelinpalvelun laatu: henkilökunnan kohteliaisuus, halukkuus auttaa, saadun tiedon paikkansapitävyydestä sekä hyödyllisyys SAIDI (Kahden vuoden keskiarvo) Toimittamatta jäänyt energia Toimittamatta jäänyt energia määritetään TIEPI 2 -tunnusluvun avulla Sallittu liikevaihtoa korjataan yhtiön suoriutumisen perusteella tavoitetasoon nähden. Kannustimen maksimivaikutus on ±4 % liikevaihdosta (aikaisemmin ±2 %) Sallittu liikevaihtoa korjataan yhtiön suoriutumisen perusteella tavoitetasoon nähden. Tavoitetaso määritellään yhtiön oman suoriutumisen perusteella. Kannustimen kokonaisvaikutus liikevaihtoon ± 3 %/a: tunnusluvun CI maksimivaikutus on 1,2 %, tunnusluvun CML 1,8 % liikevaihdosta. Puhelinpalvelun vaikutus -0,25 % +0,05 %. Hintakattoa korjataan yhtiön suoriutumisen perusteella tavoitetasoon nähden, tavoitetasolle on ±5 % ns. dead band. Kannustimelle on asetettu maksimivaikutus. Kannustinjaksolle ei ole asetettu pituutta. Sallittua liikevaihtoa korjataan yhtiön suoriutumisen perusteella tavoitetasoon nähden. Suoriutuminen määritetään toimittamatta jääneen energian avulla määritetystä keskeytyskustannuksista. Tavoitetaso määritetään yhtiön oman suoriutumisen perusteella. Kannustinjaksolle ei ole asetettu pituutta. Toimitta jääneelle energialle on asetettu vuosittainen tavoitetaso ja yhtiön suoriutuminen siihen nähden vaikuttaa sallittuun liikevaihtoon kahden vuoden viiveellä. Vaikutus on rajattu. Tavoitetasosta on ±12 % dead band. Ei suoria korvauksia tällä hetkellä. Korvauksia maksetaan yli 12 h keskeytyksistä normaaleissa olosuhteissa 50 100 + 25 seuraavista 12 tunnista. 24 141 h keskeytyksistä erityisolosuhteissa korvauksia maksetaan 25 + 25 seuraavista 12 tunnista. Enimmäiskorvaus 200. Ei suoria korvauksia tällä hetkellä. Ei suoria korvauksia tällä hetkellä. Vuodesta 2007 alkaen yhtiöiden muutettava hinnoittelua laatusuoriutumisen mukaan. Korvauksia maksetaan jännitetason, liittymätehon, keskeytysten todellisen pituuden mukaan sekä sovittujen korvausaikojen perusteella: Pj-asiakkaat: kaupunki 6 h/a; esi- 1 CI kuvaa keskeytyksistä kärsineiden asiakkaiden lukumäärää sataa asiakasta kohti, CML kuvaa keskeytysaikaa asiakasta kohti 2 TIEPI on asennetulla teholla painotettu keskeytysaika

16 Ruotsi Unkari SAIDI, SAIFI Suhdeluku: toimittamatta jäänyt/ käytettävissä oleva teho, SAIDI, SAIFI (Kolmen vuoden keskiarvo) Sallittua liikevaihtoa pienennetään, jos yhtiön keskeytyskustannukset ovat yhtiön fiktiivisen verkon avulla laskettuja keskeytyskustannuksia suuremmat Kannustin määritelty 3 vuodeksi 3. Rangaistus pienentää tariffia 0,5 % kunkin tunnusluvun osalta, jos tavoitteista jäädään 5-10 % ja 1 % jos tavoitteista jäädään yli 10 %. Maksimirangaistus on siten 3 %. Jos suoritus on jonkin tunnusluvun osalta yli 10 %, eikä mikään tunnusluku ole tavoitetta huonompi, yhtiön tuottoa voidaan nostaa 10 %. kaupunki 10 h/a; maaseutu 20 h/a Kj-asiakkaat: kaupunki 4 h/a; esikaupunki 8 h/a; maaseutu 16 h/a Sj-asiakkaat: 4 h/a Yli 12 h keskeytyksistä 12,5 % vuotuisesta sähkönsiirtolaskusta, jokaisesta yli 24 h keskeytyksistä 25 % korvaus, maksimissaan kolmen vuoden sähkönsiirtolasku. Yli 24 h keskeytyksiä ei hyväksytä vuodesta 2011. Yli 12 h keskeytyksistä (tai jos keskeytyssumma on yli 18 h) kotitalouksille 8 20, muille 12 120. Seuraavissa kappaleissa on esitelty tarkemmin kolme esimerkkiä laatujärjestelmien soveltamisesta. Isossa-Britanniassa sekä Norjassa laatujärjestelmistä on kokemusta useamman vuoden ajalta. Hollannissa puolestaan laadun valvonta on ollut otettu käyttöön äskettäin. Sähkön laatu valvontamallissa; Iso-Britannia Ison-Britannian regulaattorin Ofgemin määrittämä kannustin sähkönjakelun toimitusvarmuuteen on vuosittainen palkkio tai rangaistus sallittuun liikevaihtoon riippuen jakeluverkkoyhtiön suoriutumisesta sille asetettuihin tavoitteisiin. Sähkön toimitusvarmuuden osalta tavoitteet koskevat sähkönjakelun keskeytyksistä kärsineiden asiakkaiden lukumäärää 100 asiakasta kohti (Customer Interruptions CI) sekä keskeytysaikaa asiakasta kohti (Customer Minutes Lost CML) yli 3 minuuttia kestävissä keskeytyksissä. Yhtiöiden tavoitteet asetetaan kaikkien yhtiöiden keskimääräisen suoriutumisen perusteella. Kannustinjärjestelmän maksimivaikutus yhtiön liikevaihtoon on yhteensä ± 3 %; tunnusluvun CI maksimivaikutus liikevaihtoon on 1,2 % liikevaihdosta, tunnusluvun CML maksimissaan 1,8 % liikevaihdosta. Lisäksi yhtiöiden puhelinpalvelun laatua seurataan asiakaskyselyin. Kannustinjärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 2002, ja sen vaikutukset on voitu nähdä seurattujen tunnuslukujen parantumisena. (Ofgem 2004a, Ofgem 2004b) Sähkön laatu valvontamallissa; Norja Norjan laadun kannustinjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2001. Keskeytystilastoja oli kerätty vuodesta 1995 lähtien ja samalta ajanjaksolta on nähtävissä laskeva trendi toimittamatta jääneessä energiassa. Järjestelmää kutsutaan KILE:ksi (Kostand for Icke Leverert Energi) ja sillä pyritään saavuttamaan sosioekonomisesti optimaalinen luotettavuustaso. Yhtiön sallittua liikevaihtoa muokataan sen mukaan, miten se suoriutuu asetettuun tavoitetasoon nähden. Järjestelmä määrittää jokaiselle yhtiölle odotetut keskeytyskustannukset toimittamatta jääneen energian odotusarvon sekä eri asiakasryhmien keskimääräisen sähkönjakelun keskeytyksestä aiheutuneen haitan perusteella. Jos keskeytyskustannukset toteutuvat odotettua pienempinä, yhtiö voi kasvattaa liikevaihtoaan ja vastaavasti keskeytyskustannusten ylittäessä tavoitetason, liikevaihtoa on pienennettävä. 3 Valvontajakson kesto on kuitenkin 4 vuotta.

17 Yhtiön odotettu keskeytystaso valvontajaksolla 2002-2006 asetetaan jokaiselle yhtiöille erikseen. Tämä arvo saadaan kahden mallin laskennallisena keskiarvona. Ensimmäinen malli perustuu vuosien 1996 1999 FASIT-tietojärjestelmän dataan yhtiön keskimäärin toimittamatta jääneestä energiasta. Toinen on regressiomalli, joka perustuu yhtiön ilmastollisiin tietoihin, johtojen pituuksiin sekä muihin vastaaviin ympäristötekijöihin. Keskeytyskustannukset vaihtelevat asiakasryhmästä riippuen taulukon 3.3 mukaan (NVE). (Tengereid 2003, NVE 2001) Taulukko 3.3 Keskeytyskustannukset Norjan valvontamallissa (muuntokerroin 1 = 8 NOK) (NVE) Asiakasryhmä Häiriökeskeytys Suunnitellut keskeytykset [ /kwh] [ /kwh] Teollisuus 8,25 5,75 Kauppa ja palvelut 12,38 8,5 Maanviljely 1,88 1,25 Kotitaloudet 1 0,88 Julkinen 1,63 1,25 Puunjalostus ja energiaintensiivinen teollisuus 1,63 1,38 KILE järjestelmän lisäksi verkkoyhtiöiden on mahdollista tehdä isojen asiakkaiden kanssa (vuosikulutus yli 400 MWh) erillissopimuksia, jossa korvaus maksetaan suoraan asiakkaalle. Näiden sopimuksien vaikutus eliminoidaan kannustinjärjestelmästä. Norjassa on jo otettu käyttöön standardia EN 50160 tiukemmat rajat jännitteen laadulle. Sähkönkäyttäjä ja verkkoyhtiö voivat sopia laatukriteeristöstä poikkeamisesta, johon voi liittyä myös hintatasosta neuvottelu. Jos verkkoyhtiö ei toimi kriteeristön mukaan, sille ei langeteta varsinaisia sanktioita eikä asiakas saa kompensaatiota. Regulaattori voi kuitenkin määrätä sakon tai uhkasakon, jos verkkoyhtiö ei korjaa asiaa. Sakon määrääminen on kuitenkin harvinaista. Valvontamallin päivitysprosessi 2007 alkavaa valvontajaksoa varten on tuomassa muutoksia myös laatukannustimiin. Yksi tulevan valvontajakson kehitysehdotuksista on alle 3 minuutin keskeytysten sekä alle 1 kv:n jännitetasojen vaikutusten huomiointi. Sähkön laatu valvontamallissa; Hollanti Vuonna 2005 Hollannissa otettiin käyttöön sähkönjakelun luotettavuuden sääntely takautuvasti. Verkkoyhtiöiden, joiden suoritus on tavoitetasoa heikompi, täytyy alentaa tariffejaan laatu-tekijän mukaan. Jos verkkoyhtiö suoriutuu hyväksyttyä paremmin, saa se puolestaan korottaa tariffejaan. Tariffeja korjataan sen mukaan, mikä on asiakkaille keskeytyksestä aiheutunut haitta. Laadun sääntely koskee vain pienjänniteverkon asiakkaita (< 1kV) sekä pitkiä keskeytyksiä (yli 3 min.). Luotettavuutta kuvataan SAIDI -indeksillä. Kunkin yhtiön suoritusta verrataan kaikkien yhtiöiden keskimääräiseen suoritukseen. Regulaattori erittelee kaksi asiakasryhmää, kotitalous- sekä yritysasiakkaat. Regulaattorin tavoite on, että seuraavan valvontajakson loppuun mennessä kaikkien yhtiöiden laatutaso olisi samalla tasolla. (DTe & NMa 2004) Yhteenveto sähkön laadusta valvontamallissa eri maissa Regulaatioon liitetyt laatukannustimet kohdistuvat yleensä liikevaihtoon. Sallittua liikevaihtoa korjataan sen mukaan, miten yhtiö suoriutuu sille asetetuista tavoitteista. Kannustimet ovat yleensä symmetrisiä, eli jos yhtiö suoriutuu tavoitteita paremmin se saa kasvattaa liikevaihtoaan ja vastaavasti jos suoriutuminen on tavoitteita huonompaa pienentyy liikevaihto.

18 Tavoitetasojen asettelu pohjautuu joko yhtiön itsensä tai koko yhtiöjoukon historiatietoihin. Kannustimen maksimivaikutus on yleensä rajattu. 3.3 Investointien mallinnus valvontamallissa eri maissa Investointien vaikutukset verkkoliiketoiminnan valvonnassa voidaan jakaa suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin. Suorilla vaikutuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä investoinnin vaikutusta valvonnassa käytettyyn omaisuuskantaan; kasvattamalla valvonnan kohteena olevaa pääomaa investoinnit kasvattavat myös sallittua tuottoa. Toisaalta investoinnit voivat kasvattaa sallittua liikevaihtoa epäsuorasti vaikuttamalla esimerkiksi operatiivisiin kuluihin ja sähkön laatuun. Näiden tekijöiden vaikutus liikevaihtoon määräytyy pääosin valvontaan sisällytettävien kannustinjärjestelmien kautta. Joissakin maissa regulaattorin rooliin kuuluu verkkoyhtiöiden investointisuunnitelmien hyväksyminen. Vaihtoehtona on kaikkien investointien hyväksyttäminen regulaattorilla tai regulaattorilla voi olla ohjaava rooli investointien suunnittelussa. Esimerkiksi Norjassa verkonhaltijoiden tulee esittää viranomaiselle vuosittainen kehittämissuunnitelma alueestaan. Regulaattori voi myös käyttää harkintaa huomattavien investointien kohdalla huomioimalla ne esimerkiksi mahdollisina tariffikorotuksina, kuten Hollannissa. (CEER 2005) Tässä yhteydessä tarkastellaan erityisesti investointien mallintamista tehokkuusmittauksessa sekä tarkastellaan esimerkkien avulla investointien huomioimista valvontamallissa. Investoinneille saatavaa tuottoa ei tässä tarkastella, vaikka se onkin tärkeä näkökohta. Investointien vaikutus valvontamallissa sekä tehokkuusmittauksessa on esitetty taulukossa 3.4.

19 Taulukko 3.4 Investointien vaikutus valvontamallissa ja tehokkuusmittauksessa eräissä Euroopan maissa. Maa Norja Itävalta Hollanti Iso- Britannia Investoinnit tehokkuusmittauksessa DEA: P: Pääoma (kirjanpitoarvo tai JHA), henkilötyövuodet, toimittamatta jääneen energian vaikuttavat Investoinnit kustannus, häviöt, panostekijän opex T: Asiakasmäärä, siirretty (pääomaan) verkon arvoon energia Y: Verkkopituus, odotettu toimittamatta jääneen energian kustannus DEA: P: Totex T1: Huipputeho, painotettu asiakastiheys Investoinnit T2: Huipputeho, mallinnetaan painotettu yhdistetty panostekijässä asiakastiheys poistoina T3: Huipputeho, painotettu muuntajien painotettu kytkentätiheys DEA: P: Kokonaiskustannukset (standardisoitu pääoman kustannus, opex) T: siirretty energia, huipputehontarve, asiakasmäärä Y: muuntajien lukumäärä, verkkopituus - Investoinnit mallinnetaan panostekijässä tasapoistoina Investointien vaikutus valvonnassa käytettyyn pääomakantaan Investoinnit vaikuttavat verkon kirjanpitoarvoon Investoinnit vaikuttavat verkon kirjanpitoarvoon Investoinnit vaikuttavat standardisoituun kirjanpitoarvoon Investoinnit vaikuttavat verkon kirjanpitoarvoon Investoinnit valvontamallissa Sallittua liikevaihtoa korjataan vuosittain tekijällä, joka perustuu ko. alueen uusien rakennuksien lukumäärään sekä valtakunnallisella tasolla toimitettuun energiaan. Verkonhaltijoiden tulee esittää kehittämissuunnitelma alueestaan. Sallittuun liikevaihdon voidaan anoa korotusta poikkeuksellisten investointien rahoittamiseksi. - Tariffikattoon voidaan tehdä korjauksia yksittäisten investointien kohdalla. Yhtiöiden on mahdollista kasvattaa tuottoa ns. liukuma-asteikon mekanismien avulla, jos niiden todelliset pääomakustannukset ovat asetettujen määrärahojen suuruiset sekä jos yhtiöiden suoritus on yhtenevä viranomaisen/konsultin asettamien tavoitteiden kanssa. Investoinnit valvontamallissa; Iso-Britannia Ison-Britannian valvova viranomainen on ottanut käyttöön menu of contracts sääntelyn investointien osalta. Menetelmässä oman arvionsa tulevan valvontajakson investointitarpeesta esittävät verkkoyhtiö sekä viranomaista edustava konsultti. Mekanismin tuoma kannustin

20 riippuu verkkoyhtiön ja konsultin esittämien arvioiden suhteesta sekä toteutuneista kustannuksista. Investoinnit valvontamallissa; Norja Norjan sääntelymallissa laajennusinvestointien huomioiminen on toteutettu säätämällä tuloraameja vuosittain toimitetun energian kasvun mukaan sääntelykaudella 1997-2001. Valvontajaksolla 2002-2006 korjausparametri perustuu koko maan toimitetun energianmäärän keskimääräiseen kasvuun ja tekijään, joka riippuu jokaisen verkkoyhtiön alueen uuden rakentamisen määrästä. Alueverkkoon tehdyt investoinnit arvioidaan tapauskohtaisesti lupakäsittelyjen yhteydessä. Yhteenveto investoinneista valvontamallissa eri maissa Investointien huomioimiseksi valvontamallissa ei ole olemassa yhtä selvää metodiikkaa kuin sähkön laadun tai tehostamisvaatimusten osalta. Investoinnit voivat vaikuttaa suoraan valvonnassa käytettävään pääomakantaan ja/tai epäsuorasti esimerkiksi laatukannustimen kautta. Investoinnit huomioidaan yleisesti tehokkuusmittauksessa osana kokonaiskustannuksia poistoina mallinnettuna. Varmistaakseen tarvittavat investoinnit, viranomainen voi tehdä erityisjärjestelyjä yksittäisen investointien kohdalla yhtiöiden taloudelliseen valvontaan. Investointien varmistaminen erillisten kannustinjärjestelmien avulla on yleensä varta vasten suunniteltu järjestelmä. 3.4 Tehokkuusmittausmenetelmät eri maissa Tässä kappaleessa tarkastellaan tehokkuusmittaukseen käytettyjä metodologioita sekä tehokkuusmittauksen soveltamista verkkoliiketoiminnan valvonnassa. Yleensä tehokkuusmittaus liittyy ns. RPI-X sääntelymallin tehostamistavoitteen (X-tekijän) määrittämiseen. Käytetyimpiä menetelmiä ovat Data Envelopment Analysis (DEA) sekä erilaiset regressioanalyysin perustuvat menetelmät. DEA-mallista on käytössä kaksi versiota, vakioskaalatuotot (CRS) sekä muuttuvat skaalatuotot (VRS). Taulukossa 3.6 on esitetty tehokkuusmittauskäytäntöjä eräissä Euroopan maissa.

21 Taulukko 3.6. Tehokkuusmittaus eräissä maissa. Selitykset tehokkuusmittausmallin parametreille: P = panostekijä, T = tuotostekijä, Y = ympäristötekijä, opex = operatiiviset kustannukset, totex = kokonaiskustannukset. Maa Norja Ruotsi Hollanti Itävalta Tehostamistavoite määritetään kahden DEA analyysin ja MOLS analyysin tuloksia painottamalla. Tehokkuusrintama saavutettava kahden valvontajakson aikana Iso- Britannia Tehokkuusmittausmalli DEA (VRS) Verkkohyötymalli DEA 1 lyhyelle aikavälille (VRS) DEA 2 pitkälle aikavälille (CRS) DEA (CRS) DEA (CRS) MOLS COLS (DEA (VRS)) Parametrit P: Pääoma (kirjanpitoarvo tai JHA), henkilötyövuodet, toimittamatta jääneen energian kustannus, häviöt, opex T: Asiakasmäärä, siirretty energia Y: Verkkopituus, odotettu toimittamatta jääneen energian kustannus Asiakkaiden sijainti verkossa, siirretty energia, loppuasiakkaiden jännitetaso, laskutus, sähkönjakelun keskeytys lukumäärä, keskeytysten keskipituus DEA 1: P: Opex T: Siirretty energia, asiakasmäärä, maksimiteho Y: Verkkopituus, asennettu teho/sähköasema DEA 2: P: Häviöt, opex, pääoma T: Siirretty energia, asiakasmäärä, maksimiteho Y: Verkkopituus P: Kokonaiskustannukset (standardisoitu pääoman kustannus, opex) T: siirretty energia, huipputehontarve, asiakasmäärä Y: muuntajien lukumäärä, verkkopituus DEA 1: P: Totex T: Huipputeho, asiakastiheys pj-verkossa, asiakastiheys kj-verkossa, asiakastiheys sj- verkossa DEA 2: P: Totex T: Huipputeho, yhdistetty asiakastiheys pj-, kj- ja sj- verkoissa MOLS: P: Totex T: Huipputeho, yhdistetty asiakastiheys pj-, kj- ja sj- verkoissa COLS 1: P: Opex 14 yksikölle T: Yhdistelmämuuttuja (50 % asiakasmäärä, 25 % siirretty energia, 25 % verkkopituus) COLS 2: P: Opex 9 yksikölle T: Yhdistelmämuuttuja COLS 3: P: Totex 14 yksikölle T: Yhdistelmämuuttuja Mallin soveltaminen Kohde: liikevaihto, vaikutus rajattu 50 % DEA-luvusta määrittää yhtiökohtaisen tehostamisvaatimuksen jokaiselle valvontajakson vuodelle. Kohde: liikevaihto Verkkohyötymallia käytetään ylihinnoitelleiden yhtiöiden valintaan. DEA ei käytössä valvonnassa suoraan Kohde: liikevaihto, vaikutus rajattu Yksilöllinen tehostamisvaatimus on jaoteltu ensimmäiselle ja toiselle valvontajaksolle, yhteensä kuuden vuoden aikajaksolle. Kohde: liikevaihto, vaikutus rajattu Kohde: operatiiviset kustannukset, regulaattori voi käyttää harkintaa Tehostamisvaatimus määritetään kolmen eri regressiomallin tulosten yhdistelmänä. DEA ei käytössä valvonnassa suoraan. 3.4.1 Sähkön laatu tehokkuusmittauksessa Sähkön laatua ei yleensä sijoiteta tehokkuusmittaukseen laadun valvonnan näkökulmasta. Monella maista on käytössä erillinen laadun valvonnan mekanismi, joten tehokkuusmittauksen rooli on kannustaa kustannustehokkuuteen. Vain Norjalla on sähkön laatu DEA-mallissa mukana sekä panos- että ympäristötekijänä. Ensimmäinen on toimittamatta jääneen energian

22 kustannus ja jälkimmäinen odotettu toimittamatta jääneen energian kustannus. Tunnusluvut ovat samat, kuin em. KILE järjestelmässä. Seuraavassa on lyhyesti käyty läpi käytännön kokemukset tehokkuusmittauksesta taulukossa 3.6 esitetyissä maissa. Tehokkuusmittauskäytännöt; Iso-Britannia Operatiivisiin kustannuksiin kohdistuva tehostamisvaatimus koostuu yleisestä ja yhtiökohtaisesta osasta, viimeksi mainittu määritetään COLS-menetelmää käyttäen (Corrected Ordinary Least Square). Regulaattori on katsonut menetelmän erityisen sopivaksi, koska verkkoyhtiöt ovat olleet valvonnan alaisina pidemmän aikaa ja valvottavia yhtiöitä on suhteellisen vähän (14 kappaletta). (Ofgem, 2004b) COLS-menetelmässä käytettävä regressiokäyrä korjataan kolmen eri regressioanalyysin keskiarvon perusteella. Ensimmäisessä analyysissä panostekijä ovat normalisoidut operatiiviset kustannukset 14 jakeluverkkoalueelle. Toisessa analyysissä em. panostekijä on jaoteltu alueiden omistajien mukaan yhdeksälle yhtiölle. Kolmannessa analyysissä panostekijänä on yhtiön kokonaiskustannukset. Tuotostekijänä käytetään kaikissa malleissa yhdistelmämuuttujaa, joka koostui asiakasmäärästä (50 %), siirretystä energiasta (25 %) sekä verkkopituudesta (25 %). Ofgem käyttää muuttuvien skaalatuottojen DEA-mallia tukemaan COLS-analyysin tuloksia. (Ofgem, 2004b) Tehokkuusmittauskäytännöt; Norja Norjassa verkkoyhtiöiden tehokkuutta mitataan muuttuvien skaalatuottojen DEA-mallilla. DEA-mallin panokset, tuotokset ja ympäristötekijät ovat taulukon 3.7 mukaiset (Grammedtvelt 2003). Taulukko 3.7 DEA-mallin lähtötiedot Norjassa. Panokset: Tuotokset: Ympäristötekijät: Pääoma (kirjanpitoarvo tai jälleenhankinta-arvo) Siirretty energia Odotettu toimittamatta jääneen Asiakasmäärä Verkkopituus Henkilötyövuodet energian kustannus Toimittamatta jääneen energian kustannus Häviöt Operatiiviset kulut Koska yhtiöiden pääomien kirjanpitoarvot ja jälleenhankinta-arvot eroavat toisistaan, NVE on päättänyt käyttää kahta eri versiota DEA-mallista. Toisessa käytetään kirjanpitoarvoja ja toisessa jälleenhankinta-arvoa. Näistä valitaan yhtiön kannalta suotuisampi analyysi valvontaan. (Grammedtvelt 2003) Tehokkuusmittauksen osalta Norjassa ollaan tekemässä muutoksia vuonna 2007 alkavalle valvontajaksolle. DEA tehokkuusmittauksen panostermiksi suunnitellaan kokonaiskustannuksia sisältäen operatiiviset kulut, poistot (kirjanpitoarvosta), tulos sekä keskeytyskustannukset. Muut DEA-mallin parametrit ovat todennäköisesti samat kuin ennenkin. Norjassa on myös ollut keskustelua DEA-mallin metodiikasta. Keskustelussa on esitetty siirtymistä CRS-mallin käyttöön.