KK 80/1999 vp- Mari Kiviniemi /kesk KIRJALLINEN KYSYMYS 80/1999 vp Maitoallergiaa sairastavien lasten kalkkivalmistekulujen korvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Lehmänmaitoallerginen lapsi on allerginen maidon valkuaiselle. Kun maitoallergia on todettu, niin ruokavaliosta on syytä poistaa maito ja muut maitotaloustuotteet kokonaan. Maidottomassa ruokavaliossa kalkin saanti on turvattava koko kasvuiän. Kalkin saannin turvaamiseksi maitoallergisten lasten on käytettävä kalliita kalkkivalmisteita. Kalkkivalmisteet ovat maitoallergisille yhtä pakollisia kuin lääkkeiden käyttö joissain muissa sairauksissa. Korvausta kalkkivalmisteisiin ei kuitenkaan saa Kansaneläkelaitokselta. Muutenkin jo vaativaan allergiahoitoon syntyy kalkki- valmisteiden vuoksi huomattavia lisäkustannuksia, joita hoitotukikaan ei riitä korvaamaan. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen maitoallergiaa sairastavien lasten suurista kalkkivalmistekuluista, ja aikooko se ryhtyä toimenpiteisiin asiassa? Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 1999 Mari Kiviniemi /kesk Versio 2.0
KK 80/1999 vp- Mari Kiviniemi /kesk Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mari Kiviniemen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 80/1999 vp: Onko hallitus tietoinen maitoallergiaa sairastavien lasten suurista kalkkivalmistekuluista, ja aikooko se ryhtyä toimenpiteisiin asiassa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Lehmänmaitoallergia on pikkulasten sairaus. Useimmat sitä potevat sietävät lehmänmaitoa kahden vuoden ikään tultuaan. Lehmänmaidolle allergisten lasten hoito perustuu lehmänmaidon poistamiseen ruokavaliosta. Tällöin lehmänmaito korvataan maidon vastikkeella, joka ei sisällä maitovalkuaista, mutta sisältää maidolle ominaisia ravintotekijöitä kalsium mukaan lukien. Sairausvakuutuslain 4 :n perusteella vakuutetulla on oikeus saada sairauden perusteella korvausta tarpeellisen sairaanhoidon kustannuksista. Lain 6 :n mukaan korvausta sairaanhoidon kustannuksista suoritetaan siltä osin, minkä hoito tarpeettomia kustannuksia välttäen, vakuutetun terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta, olisi tullut vakuutetulle maksamaan. Sairausvakuutuslain 5 :n mukaan sairaanhoitona sairausvakuutuksesta korvataan lääkärin määräämät lääkkeet sekä vaikean sairauden hoitoon tarpeelliset, lääkärin määräämät ja apteekista tai sairaalasta hankitut kliiniset ravintovalmisteet ja niitä vastaavat tuotteet. Korvattavalla lääkkeellä tarkoitetaan lääkelain mukaista lääkemääräystä edellyttävää lääkettä, joka on tarkoitettu joko sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantamaan tai helpottamaan sairautta tai sen oiretta ja jolle on vahvistettu kohtuullinen korvausperusteeksi hyväksyttävä tukkuhinta, ei kuitenkaan rohdosvalmistetta eikä homeopaattista ja antroposofista valmistetta. Korvattavalla lääkkeellä tarkoitetaan lisäksi niitä sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä mainittuja lääkkeitä, joita saadaan myydä ilman lääkemääräystä ja joille on vahvistettu kohtuullinen korvausperusteeksi hyväksyttävä tukkuhinta. Korvausten piiriin eivät kuulu sairauden ehkäisyyn tai terveydentilan ylläpitämiseen tarkoitetut hoidot. Lääkkeen kohtuullisen, korvausperusteeksi hyväksyttävän tukkuhinnan vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva lääkkeiden hintalautakunta. Valtioneuvoston päätöksen (243/1999) vaikeista sairauksista ja niiden hoitoon käytettävistä kliinisistä ravintovalmisteista, joihin suoritetaan sairausvakuutuslain mukaista korvausta, mukaan lehmänmaitoallergiassa tarpeelliset kliiniset ravintovalmisteet ovat sairausvakuutuksesta erityiskorvattavia 75 prosentin korvausluokan mukaan. Tällöin vakuutetun tarpeellisen sairaanhoidon kustannuksista suoritetaan korvausta 75 prosenttia 25 markkaa ylittävästä määrästä kultakin ostokerralta, kun kysymyksessä on vaikean ja pitkäaikaisen sairauden hoidossa tarvittava välttämätön lääke. Lehmänmaitoallergiassa oikeus kliinisten ravintovalmisteiden erityiskorvattavuuteen voidaan yleensä myöntää kahden vuoden ikään saakka. Pienellä osalla lehmänmaidolle allergisista lapsista allergia jatkuu yli kaksi vuotiaana. Jos yli kaksivuotias lapsi joutuu käyttämään lehmän- 2
Ministerin vastaus KK 80/1999 vp- Mari Kiviniemi /kesk maitoallergian takia kalliita ravintovalmisteita, hänelle voidaan myöntää taloudellisen ja muun rasituksen määrästä riippuen hoitotukea, korotettua tai erityishoitotukea. Hoitotukeen voi lehmänmaidolle allergiselle lapselle syntyä oikeus jo noin vuoden ikäisenä, vaiheessa, jossa hän ikänsä puolesta voisi käyttää normaalia ruokavaliota. Hoitotuen määrä on vuonna 1999 420 markkaa kuukaudessa, korotetun hoitotuen 980 markkaa kuukaudessa ja erityishoitotuen 1 819 markkaa kuukaudessa. Jos lehmämaitoallergiajatkuu lapsella kahden ikävuoden jälkeen ja arvioidaan, ettei hän saa ravinnosta riittävästi kalsiumia, lapsen ruokavaliota voidaan täydentää tabletteina saatavalla kalsiumilla. Tästä aiheutuva kustannus on lapsille suositelluin annoksin valittavasta kalsiumvalmisteesta riippuen jatkuvasti käytettynä vähintään noin 250 markkaa vuodessa. Apteekista saatavilla olevat ravinnon lisänä käytettävät kalsiumvalmisteet ovat ilman lääkemääräystä myytäviä. Siten edellä esitetyn perusteella niiden korvattavuus perustuu sosiaali- ja terveysministeriön päätökseen (876/1997). Tavanomainen suomalainen ruokavalio sisältää riittävästi kalsiumia, joten tablettimuodossa nautittava kalsiumlisä ei ole useimmille tarpeen eivät- kä tavanomaisen ravinnon lisänä käytettävät kalsiumvalmisteet ole siten sairausvakuutuksesta korvattavia. Eräissä vaikeissa ja pitkäaikaisissa sairauksissa kuten lisäkilpirauhasen vajaatoimintaa sekä D-vitamiinin kroonista aineenvaihduntahäiriötä sairastavat voivat tarvita kalsiumia suurempia määriä kuin tavanomaisesta ravinnosta on mahdollista saada. Nämä tautitilat sisältyvät valtioneuvoston päätökseen erityiskorvattavista lääkkeistä (34/1994) ja sosiaali- ja terveysministeriön päätökseen (876/1997). Näissä erityiskorvattavissa, useimmiten aikuisten sairastamissa sairauksissa erityiskorvatusta kalsiumista aiheutuu vuodessa noin 550 markan kustannus. Useimpien lehmänmaidolle allergisten lasten kalsiumin saanti voidaan turvata erityiskorvattavien kliinisten ravintovalmisteiden avulla. Kahden ikävuodenjälkeen vaikeasti oireilevat, kalliita ravintovalmisteita tarvitsevat lapset voivat saada hoitotukea 420 markasta 1 819 markkaan kuukaudessa. Ravintovalmisteiden lisäksi mahdollisesti vielä tarvittavista kalsiumvalmisteista aiheutuva kustannus on hoitotukeen verrattuna melko vähäinen ja hoitotuki riittänee näissä tapauksissa yleensä korvaamaan kaikki perheelle koituvat ylimääräiset kustannukset. Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 1999 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 3
KK 80/1999 vp- Mari Kiviniemi /kesk Ministerns svar Tili riksdagens talman 1 det syfte 3 7 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru talman, till vederbörande medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsman Mari Kiviniemi /gröna undertecknade skriftliga spörsmål SS 80/1999 rd: ir regeringen medveten om de stora kostnaderna för kalkpreparat för barn som lider av mjölkallergi och ämnar regeringen vidta åtgärder i saken? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Komjölksallergi är en småbarnssjukdom. De flesta som lider av den tål komjölk efter det att de har fyllt två år. Vården av barn som lider av komjölksallergi går ut på att komjölk lämnas bort från barnens diet. Härvid ersätts komjölken med komjölksersättning som inte innehåller mjölkprotein, men däremot näringsfaktorer som är typiska för mjölk inklusive kalcium. Enligt 4 sjukförsäkringslagen har en försäkrad rätt att vid sjukdom få ersättning för nödvändiga kostnader för sjukvård. Enligt 6 ersätts kostnaderna för sjukvård till den del, vartill kostnaderna för vården skulle ha uppgått för den försäkrade med undvikande av onödiga kostnader, men utan äventyrande av den försäkrades hälsa. Enligt 5 sjukförsäkringslagen ersätts från sjukförsäkringen såsom sjukvård av läkare ordinerade läkemedel samt kliniska näringspreparat och motsvarande produkter som behövs vid behandling av svår sjukdom, ordinerats av läkare och anskaffats på apotek eller sjukhus. Med läkemedel som skall ersättas förstås ett i läkmedels- lagen avsett receptbelagt läkemedel vars ändamål är att vid invärtes eller utvärtes bruk bota eller lindra sjukdom eller sjukdomssymtom och för vilket har fastställts ett skäligt partipris som kan godtas som ersättningsgrund, dock inte naturmedel eller homeopatiska och antroposofiska preparat. Med läkemedel som skall ersättas förstås även ett sådant i social- och hälsovårdsministeriets beslut nämnt läkemedel som får säljas utan recept och för vilket ett skäligt partipris som kan godtas som ersättningsgrund har fastställts. Vård som är avsedd för förebyggande av en sjukdom eller för upprätthållande av hälsotillståndet ersätts inte. Det skäliga partipris för ett läkemedel som kan godtas som ersättningsgrund fastställs av läkemedelsprisnämnden, som verkar i samband med social- och hälsovårdsministeriet. Enligt statsrådets beslut om svåra sjukdomar samt om kliniska näringspreparat som används vid behandling av dessa och som ersätts enligt sjukförsäkringslagen (243/ 1999) är de kliniska preparat som behövs vid behandling av komjölksallergi specialersättningsgilla och ersätts med 75 procent från sjukförsäkringen. Enligt detta ersätts den försäkrades kostnader för nödvändig sjukvård med 75 procent av det belopp som vid varje inköpstillfålle överstiger 25 mk då det är fråga om ett nödvändigt läkemedel som behövs vid behandling av en svår och långvarig sjukdom. Vid komjölksallergi kan rätt till specialersättning för kliniska näringspreparat i allmänhet beviljas till dess patienten fyller två år. Hos en liten del av barn med komjölksallergi fortsätter allergin efter det att barnet fyllt två år. Om ett barn som har fyllt två år måste använda dyra näringspreparat på grund av komjölksallergi kan barnet beroende på den ekonomiska och 4
Ministems svar KK 80/1999 vp- Mari Kiviniemi /kesk övriga belastningen få antingen vårdbidrag, förhöjt vårdbidrag eller specialvårdbidrag. Ett bam med komjölksaliergi kan få rätt tili vårdbidrag redan vid ca ett års ålder, i det skede då bamet med tanke på åldem kan föra normal diet. Vårdbidraget uppgår tili 420 mk i månaden, det förhöjda vårdbidraget tili 980 mk i månaden och specialvårdbidraget tilli 819 mk i månaden år 1999. Om komjölksallergin fortsätter efter det att bamet har fyllt två år och man misstänker att det inte får tillräckligt mycket kalcium från sin näring kan bamets kost kompletteras med kalcium i tablettform. Den kostnad som detta föranleder är, beroende på vilket kalciumpreparat som väljs och den dos för bam som rekommenderas för kontinuerligt bruk, minst ca 250 mk om året. Kalciumpreparat som används som näringstillskott och som fås på apotek får säljas utan recept. På basis av vad som anförts ovan ersätts dessa enligt social- och hälsovårdsministeriets beslut (876/1997). Normal finländsk kost innehålier tiliräckligt med kalcium varför de flesta inte behöver äta kalcium i tablettform och kalciumpreparat som används som normalt näringstillskott inte ersätts av sjukförsäkringen. Vid vissa svåra och långvariga sjukdomar, t.ex. nedsatt funktion i bisköldkörteln och kroniska D-vitaminämnesomsättningsstörningar, kan det behövas större mängder kalcium än vad patienterna eventuelit får från normal näring. Dessa sjukdomsformer ingår i statsrådets beslut om specialersättningsgilla läkemedel (34/1994) och social- och hälsovårdsministeriets beslut (876/ 1997). Vid dessa specialersättningsgilla sjukdomar, som oftast vuxna insjuknar i, föranleder ersättningsgilit kalcium en kostnad på ca 550 mk om året. Tillgången på kalcium för barn som är allergiska mot komjölk kan i de flesta fall tryggas med hjälp av specialersättningsgilla kliniska näringspreparat. Barn över två år som har svåra symtom och behöver dyra näringspreparat kan få vårdbidrag från 420 mk tili 1 819 mk i månaden. Den kostnad som föranleds av sådana kalciumpreparat som eventuelit behövs utöver näringspreparaten är rätt liten jämfört med vårdbidraget och vårdbidraget torde i dessa fall i allmänhet täcka familjens samtliga extra kostnader. Helsingfors den 7 juni 1999 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 5