SOSIAALI- JA TERVEYSALAN ASIANTUNTIJALAITOSTEN YHTEENLIITTYMÄ SOTERKO Toimintasuunnitelma 2011 HYVÄKSYTTY 10.3.2011 SOTERKO 2011 toimintasuunnitelma 10.3.2011.doc
1 Toimintasuunnitelma 2011 1. Yhteenliittymän tehtävä Yhteenliittymä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja Säteilyturvakeskuksen sekä muiden sosiaali- ja terveysalan tutkimustoiminnan harjoittajien yhteistyöelin. Yhteenliittymä edistää tutkimus- ja kehittämistoiminnan laatua ja tehokkuutta rakentamalla toimijoiden välille yhteistyötä. Keinoina ovat asiantuntijaverkostot, tutkimusja kehittämisohjelmat sekä yhteistyö yksittäisissä hankkeissa tai muissa toiminnoissa. Yhteenliittymän toimintaan voivat osallistua kaikki yhteistyöstä kiinnostuneet tahot. Yhteenliittymällä on viisi tutkimus- ja kehittämisohjelmaa (luku 2.) sekä tietovarantojen kehittämisohjelma (luku 3.) 2. Tutkimus- ja kehittämisohjelmat 2011 2015 Yhteenliittymällä on viisi tutkimus- ja kehittämisohjelmaa. Kullakin ohjelmalla on koordinaattori ja yhteistyöryhmä, joka koordinoi ohjelman toimintaa. Yhteistyöryhmä edistää tutkijoiden ja asiantuntijoiden vuorovaikutusta, yhteisten hankkeiden luomista sekä hankkeiden tulosten hyödyntämistä. Koordinaattori yhteistyöryhmän tukemana vastaa ohjelman työsuunnitelmasta, seuraa ohjelman edistymistä, pitää yllä yhteisten hankkeiden ja muun yhteistyön luetteloa sekä raportoi ohjelman toiminnasta ja suunnitelmista vuosittain yhteenliittymän johtoryhmälle. Osallistuvat organisaatiot vastaavat ohjelman voimavaroista. Hankkeisiin ja muuhun yhteistoimintaan voidaan hakea ulkopuolista rahoitusta, jolloin hakijana on jokin yhteistyön osapuolista yksin tai yhdessä. Yksittäiset hankkeita ja muuta yhteistyötä koskevat päätökset tehdään kunkin osallistuvan organisaation käytäntöjen mukaisesti. 2.1. Nuorten aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja työhön osallistumisen erojen kaventaminen Nuorten aikuisten syrjäytymiseen ja mielenterveyden häiriöihin liittyvä työkyvyttömyys on yleistymässä. Nuorten työmarkkinoille kiinnittyminen on entistä haastavampaa. Työurien pidentäminen alkupäästä edellyttää, että palvelujärjestelmä ja työelämä kykenevät tunnistamaan ja puuttumaan ajoissa terveyden ja muun hyvinvoinnin vajeisiin. Nuoria aikuisia koskeva tutkimustieto yhdistyy toistaiseksi vajavaisesti heidän tulevan terveytensä, hyvinvointinsa ja työhön osallistumisensa ennakointiin sekä arviointiin hyvinvoinnin ja työllisyyden tulevasta kehityksestä. seminaareja, joiden tavoitteena on edistää nuorten koulutuksesta työelämään pääsemistä edistää nuorten työntekijöiden työhön sosialisaatiota, työuraa, terveyttä ja muuta hyvinvointia ehkäistä nuorten aikuisten syrjäytymistä työmarkkinoilta.
2 Ohjelman koordinaattori on teemajohtaja Päivi Husman Työterveyslaitokselta. 2.2 Kansantautien kanssa työelämässä: ehkäisevän, edistävän ja kuntouttavan toiminnan kehittämis- ja arviointihankkeet Työelämän kannalta merkittäviä kansantauteja ovat erityisesti tuki- ja liikuntaelin sairaudet ja mielenterveyshäiriöt, sydän- ja verisuonitaudit, yliherkkyyssairaudet ja infektiotaudit. Näille sairauksille on ominaista, että työkyvyn alenema on niissä vain osittaista ja oikeilla terveyden edistämisen toimilla ne olisivat myös ehkäistävissä. Sairastuvuutta vähentämällä ja myöhäistämällä sekä jäljellä olevan työkyvyn hyödyntämisellä voitaisiin merkittävästi vähentää sairauspoissaoloja, työkyvyttömyyseläkkeitä ja tuottavuuden alenemaa. seminaareja, joiden tavoitteena on kansantautien syntymekanismien ymmärtäminen (suurten tutkimusaineistojen ja rekisteritietojen hyödyntäminen) ehkäistä kansantauteja interventioilla sekä riskinarviointi- ja interventiomenetelmiä kehittämällä arvioida interventioiden ja preventiomenetelmien vaikuttavuutta. Ohjelman koordinaattori on teemajohtaja Eira Viikari-Juntura Työterveyslaitokselta. 2.3 Yhteiskunnallinen eriarvoisuus Suomen kehitys on kulkenut yhtä aikaa kohti vaurastumista ja eriarvoistumista. Väestörakenteen muutoksen konkreettiset vaikutukset alkavat näkyä yhteiskunnassa monin eri tavoin. Eriarvoisuuden vähentäminen on sekä kansainvälinen että kansallinen tavoite. Tutkimuksella voidaan selvittää eriarvoisuuden syntymekanismeja ja arvioida keinoja, joilla eriarvoisuutta voidaan vähentää. seminaareja, joiden tavoitteena on selvittää, miten eriarvoa on tutkittu tähän saakka, millaisia toimia eriarvon vähentämiseksi on toteutettu ja mitä toimilla on saatu aikaan miten ratkaista väestörakenteen muutoksen synnyttämät uudenlaiset kysymykset vastuunjaosta; miten taataan sukupolvien välisen hyvinvointisopimuksen jatkuvuus miten turvataan yhteiskunnan sosiaalisen kestävyys talouden globalisoituessa, väestörakenteen muuttuessa ja eriarvoisuuden kasvaessa. Ohjelman koordinaattori on ylijohtaja Marja Vaarama Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. 2.4 Asiakaskeskeiset sosiaali- ja terveyspalvelut paikallisessa ja alueellisessa yhteistyössä Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä on murroksessa. PARAS puitelaki ja kuntaliitokset myllertävät vaikuttaen sekä palvelujärjestelmän rakenteisiin. Terveydenhuoltolaki on valmistumassa. Pohdinnassa on erikoissairaanhoidon,
3 työterveyshuollon, perusterveydenhuollon ja sosiaalipuolen yhteistyöjärjestelyt. Kunnallisen työterveyshuoltojärjestelmän rakenteellinen muutos 2000-luvulla on johtanut useisiin liikelaitostamisprosesseihin. Yksityissektori on vahvistanut asemaansa kaiken aikaa terveyspalvelujen tuottajana. Väestörakenteen muutosten vuoksi palvelujärjestelmältä kokonaisuutena tarvitaan parempaa kustannusvaikuttavuutta. Asiakkaan tarpeen kokonaisvaltainen arviointi ja palvelujärjestelmän eri toimijoiden yhteistyö (case management) tarjoaa mahdollisuuksia parantaa sekä vaikuttavuutta että taloudellisuutta. seminaareja, joiden tavoitteena on, kehittää asiakaskeskeisiä (case management) malleja eri toimijoiden yhteistyöhön, kohteena erityisesti työkyvyttömyysriskissä olevien työntekijöiden työhön paluu sekä nuorten, työikäisten ja vanhusten terveyspalvelut parantaa palvelujärjestelmän toimivuutta koskevan tiedon keruuta ja arvioida palvelujärjestelmän vaikuttavuutta, kustannustehokkuutta ja rahoitusmalleja parantaa työhyvinvointia ja tuottavuutta sosiaali- ja terveysalalla. Ohjelman koordinaattori on osastojohtaja Markku Pekurinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. 2.5 Riskienhallinnalla terveyttä ja hyvinvointia Terveyshaittojen kvantifiointi parantaa julkisessa keskustelussa ymmärrystä erilaisiin riskitekijöihin liittyvistä epävarmuuksista ja haittojen suuruusluokista. Suuri osa ympäristöaltisteiden aiheuttamista sairauksista on ehkäistävissä. Realistinen käsitys riskeistä ja tieto siitä, miten näitä riskejä omilla ja yhteiskunnan keinoilla voi vähentää, parantaa terveyden lisäksi myös yleistä hyvinvointia ja elämänhallintaa. Merkittäviä elin- ja työympäristön riskitekijöitä väestön terveyden kannalta ovat esimerkiksi ulkoilman pienhiukkaset, auringon UV-säteily, ympäristömelu, sisäilman radon, altistuminen tupakansavulle, erilaiset tapaturmavaarat, kemikaalit sekä rakennusten kosteusvauriot, joihin saattaa liittyä vuosittain kymmeniä tai satoja kuolemantapauksia, vakavia sairastapauksia, tai huomattava määrä muita sairastapauksia tai häiritsevyydestä kärsiviä. seminaareja, joiden tavoitteena on, tuottaa kokonaisvaltaista, vertailevaa tietoa ympäristötekijöiden riskeistä ja laajentaa riskinarvioinnin kattavuutta ottamalla mukaan uusia altisteita, kuten sähkömagneettiset kentät, äärilämpötilat sekä lääkinnällisen kuvantamisen laitteet arvioida, kehittää ja parantaa riskinarviointia ja riskinhallintaa ottaen huomioon myös Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan sisältyvät tavoitteet kehittää riskikommunikaatiota ja selvittää kansalaisten ja päättäjien riskikäsityksiin vaikuttavia tekijöitä. Ohjelman koordinaattori on laboratorionjohtaja Päivi Kurttio Säteilyturvakeskukselta. 3. Tietovarantojen kehittämisohjelma Julkisin varoin tuotettujen tietovarantojen käytön edistäminen on 2010-luvulla monella suunnalla ajankohtainen kysymys. Maaliskuussa 2011 annettu valtioneuvoston
4 periaatepäätös julkishallinnon digitaalisten tietoaineistojen saatavuudesta linjaa, että aineistojen tulee olla avoimesti saatavilla ja uudelleenkäytettävissä yhtenäisin, selkein ja kaikille tasapuolisin ehdoin. Aineistojen tulee olla pääsääntöisesti maksuttomia. Tietovarantojen käyttö on esillä myös tutkimusinfrastruktuurin kehittämishankkeissa, ja tietovarantoja sivuavat myös hankkeet sosiaali- ja terveyspalvelujen tietojärjestelmäkokonaisuuden kehittämiseksi. Koko valtionhallinnon tietoarkkitehtuurikysymykset koskevat myös tätä työtä. SOTERKO-yhteenliittymän laitoksilla on lisäksi mittavia näyteaineistoja, joihin liittyvät pyrkimykset biopankkitoiminnan kehittämiseksi. Laitosten yhteistyöllä kehitetään tietovarantoja näkyvämmiksi ja luodaan niiden hyödyntämiseen käytäntöjä, jotka palvelevat sekä laitosten omia tutkijoita ja asiantuntijoita että tietovarantojen ulkopuolisia käyttäjiä. Kehittämisohjelmalla on koordinaattori ja yhteistyöryhmä, joka koordinoi ohjelman toimintaa. Yhteistyöryhmä edistää tietovarantojen ylläpitäjien, tutkijoiden ja asiantuntijoiden vuorovaikutusta, tietovarantojen hyödyntämistä ja yhteisten toimintakäytäntöjen kehittämistä. Koordinaattori yhteistyöryhmän tukemana vastaa ohjelman työsuunnitelmasta, seuraa ohjelman edistymistä, pitää yllä yhteisten hankkeiden ja muun yhteistyön luetteloa sekä raportoi ohjelman toiminnasta ja suunnitelmista vuosittain yhteenliittymän johtoryhmälle. Osallistuvat organisaatiot vastaavat ohjelman voimavaroista. Hankkeisiin ja muuhun yhteistoimintaan voidaan hakea ulkopuolista rahoitusta, jolloin hakijana on jokin yhteistyön osapuolista. Yksittäiset hankkeita ja muuta yhteistyötä koskevat päätökset tehdään kunkin osallistuvan organisaation käytäntöjen mukaisesti. Kansallisten rekistereiden, tilastovarantojen ja suurten tutkimusaineistojen parempi hyödynnettävyys ja hyödyntäminen tarjoavat suuria mahdollisuuksia suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Yhtenäisesti toimivat, eri tahojen monipuolisesti ja helposti käytettävissä olevat tietovarannot ovat koko sosiaali- ja terveyspalvelujen toiminnan kehittämisessä merkittävä apu. Lisäksi ne ovat suomalaisen terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuksen keskeinen menestystekijä ainutlaatuisina ja kansainvälisestikin kiinnostavina aineistoina. Ohjelmassa toteutetaan asiantuntijayhteistyötä, kehittämishankkeita ja yhteisiä seminaareja, joiden tavoitteena on tietovarantojen käytön esteiden poistaminen (sujuvat lupaprosessit, kansallisten tilasto- ja muiden tietovarantojen parempi hyödyntäminen) tietovarantojen muodostamisen ja hyödyntämisen tehostaminen (omat, kansalliset ja kansainväliset tietovarannot) tietovarantojen käytettävyyden parantaminen. Ohjelman koordinaattori on osastojohtaja Päivi Hämäläinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. 4. Johtoryhmä ja sihteeristö Vuonna 2011 yhteenliittymää johtaa johtoryhmä, jonka jäseniä ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja Säteilyturvakeskuksen pääjohtajat. Johtoryhmä hyväksyy yhteenliittymän toimintasuunnitelman, ratkaisee periaatteelliset kysymykset sekä seuraa tavoitteiden toteutumista. Johtoryhmää avustaa ja toimintaa koordinoi sihteeristö, jossa on edustaja kustakin kolmesta laitoksesta.
5 5. Toiminta 2011 Yhteenliittymä käynnistää toimintansa vuonna 2011. Tavoitteet vuonna 2011 ovat seuraavat: 1. Yhteistyöryhmät ja niiden koordinaattorit nimetään maaliskuussa 2011. 2. Yhteenliittymä järjestää aloitusseminaarin syyskuussa 2011. Tässä yhteydessä yhteenliittymästä viestitään laitosten henkilöstölle, muille yhteistyötahoille ja sidosryhmille sekä medialle. 3. Yhteistyöryhmät kartoittavat ohjelma-alueensa nykyiset hankkeet, vireillä olevan yhteistyön ja yhteistyötarpeet ja tekevät ohjelmille työsuunnitelman vuoteen 2015. Aikataulu on lokakuun 2011 loppuun mennessä. 4. Yhteistyöryhmät edistävät yhteisten hankkeiden syntymistä ja verkottumista ohjelman aihealueella. 5. Yhteenliittymä toimii ohjelmiensa toteuttamisessa avoimessa vuorovaikutuksessa sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. 6. Yhteenliittymä valmistelee toimintasuunnitelman 2012 2015 ja tarkistaa siinä yhteydessä organisoitumisensa. Aikataulu on marraskuun 2011 loppuun mennessä.