Luonnonsuojelija. Michael Lettenmeier tutkii, miten liikenne kuluttaa luonnonvaroja. s. 4 5 ja 12 13 1/06. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti

Luonnonsuojelija 1/06 Michael Lettenmeier tutkii, miten liikenne kuluttaa luonnonvaroja. s. 4 5 ja 12 13 Elohopean vienti ja Suomi hallittua kauppaa vai myrkkyvirtoja kehitysmaihin? s. 10. Pelle Miljoona mainostaa linjaautoja Suomessa ja kirjoittaa romaania Intiassa s. 19. Miksi luonnonsuojelusta on tehty niin vaikeaa, kysyy MTK:n Markku Tornberg s. 6. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Irtonumero 2 euroa

2 Linjan veto Käsi kahvalla Pääkirjoitus 6.2.2006 Presidenttivaalien TV-tenteissä puolustusministerinäkin toiminut Matti Vanhanen totesi varovaisen harkitsevasti, että ilmastonmuutos voi olla tulevaisuudessa myös turvallisuuskysymys. Todellakin. Kun ilmastonmuutoksen oletetaan vaikuttavan voimakkaimmin maapallon köyhillä ja kuumilla alueilla, elinkelpoisuuttaan menettävillä alueilla on odotettavissa tuohtumusta ongelman aiheuttaneita länsimaita kohtaan. Samaan aikaan ympäristöpakolaisuuden paine kasvaa. Pahimmillaan tartutaan aseisiin. Suomen reagointi ilmastonmuutokseen on ollut viipyilevää. Maamme ylintä johtoa myöten ollaan huolestuneita, mutta kilpailukykyä ei haluta vaarantaa. Kansalaisille annetaan kuva vakaasta ja viisaasta harkinnasta, mutta Montrealin ilmastoneuvotteluissa Suomi hamuili kuitenkin taantumuksellisesti jarrukahvaa. Ja heinäkuusta alkaen tämän maan pitäisi tarttua hetkeksi maailman ilmastopolitiikan veturin, Euroopan unionin, ohjaimiin. Toisaalta Suomi on onnistuneesti profiloitunut jopa maailmanpolitiikan näyttämöllä tasapuolisen keskustelufoorumin tarjoajaksi huippukokouksille. Keskittyykö Suomi nyt kotiinpäin vetämiseen vai laajemmin yhteisten asioiden ajamiseen? Suomen vaikutusmahdollisuuksien ollessa suurimmillaan nousevat Euroopan ympäristöasioista esille esimerkiksi laittomasti hakattujen puiden tuontikiellot. Suomi on nävertänyt laittomia hakkuita torjuvaa FLEGT-ohjelmaa turvatakseen Venäjän tuontinsa ja näin edistänyt halumattaankin tropiikin metsien häviämistä. Kiinnostavaa on myös, että Metsäsäätiö (metsänomistajat, metsäyhtiöt, sahat ja Metsähallitus) sponsoroi 150 000 eurolla puheenjohtajuuskautemme kokouksia. Muitakin sponsoreita EU-kokouksille on ilmaantunut, Volvo Autokin tarjoaa kyytiä nahkapohjakenkäisille. Toivottavasti oma peltilehmä ei ole ojassa brändihyötyä enempää. Jättimäinen Asem-huippukokous on vuorossa syyskuussa Helsingissä. Aasian ja Euroopan valtionpäämiestason neuvottelujen asiat ovat vielä auki. Kyse on vuosiin merkittävimmästä Suomessa pidettävästä kokouksesta, jossa olisi hyvä mahdollisuus edistää esimerkiksi yhteistä ilmastopolitiikkaa. Ensimmäinen puheenjohtajuuskautemme vuonna 1999 meni vähän jännittäessä harjoitteluksi. Viimeaikaiset puheenjohtajamaat ovat näyttäneet mallia, kuinka kansallisia etuja vaalitaan. Suomessakin on vaadittu, että etujamme pitäisi turvata selvästi verenhimoisemmin. ***** Luonnonsuojelija on uudistunut. Toivottavasti kiinnostavimmat asiat löytyvät tästäkin lehdestä. Kokonaan uuttakin on mukana. Tänä vuonna lehtemme ilmestyy kuusi kertaa, sivuja on tullut hieman lisää. Palaute on poikkeuksellisen tervetullutta. MATTI NIEMINEN 32. vuosikerta nro 1/helmikuu ISSN 0788-8708 Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Lehti kuuluu Aikakauslehtien liittoon. www.sll.fi/tiedotus/ luonnonsuojelija TOIMITUS luonnonsuojelija@sll.fi Matti Nieminen, päätoimittaja p. (09) 2280 8222 matti.nieminen@sll.fi Reetta Harmaja, toimittaja, p. (09) 2280 8202, luonnonsuojelija@sll.fi TOIMITUSNEUVOSTO Eero Yrjö-Koskinen, Tapani Veistola, Tarja Ketola, Jorma Laurila, Laura Manninen. AVUSTAJAT tässä numerossa: Liisa Hulkko, Maura Ryömä ULKOASUN SUUNNITTELU JA VÄRIEROTTELUT Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky PALSTALOGOT Henna Lepistö PAINOPAIKKA Art-Print Oy, Kokkola 2006 TILAUSHINTA 2006 Jäsenmaksu on 28 euroa ja se sisältää Luonnonsuojelijan vuosikerran. Erikseen tilattuna tilaushinta 12 kk on 35 euroa. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET arkisin klo 9 15. Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja, puh. (09) 2280 8210, irma.kaitosaari@sll.fi Ks. palvelukortti s. 23. ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 3100 euroa, 1/2 sivu 1550 euroa, 1/4 sivu 820 euroa, 1/8 sivu 420 euroa tai 1,9 euroa/ palstamillimetri. Ilmoitukset toimitetaan sähköisesti lopullisessa pdf-formaatissa. ILMESTYMINEN Luonnonsuojelija ilmestyy vuonna 2006 kuusi kertaa (suluissa aineiston viimeinen toimituspäivä): 27.3. (8.3.) 12.6. (24.5.) 4.9. (16.8.) 16.10. (27.9.) 4.12 (15.11.) KANNEN KUVA Petri Kuokka Huteja ja osumia Vaeltajista Useimmat erämaahan suunnistavat vaeltajat eivät uhraa ajatustakaan hapenottokyvylleen, eikä heillä ole tarvetta näyttämiseen tai rajojen ylityksiin. Näistä asioista puhuvat yleensä luonnosta vieraantuneet modernistit, jotka kiertävät pururataa sykemittari naputtaen ja eksyvät välittömästi ilman gps-paikanninta ja joiden lapset eivät osaa edes pissiä metsään. Helena Kaartinen Helsingin Sanomat mielipide 9.1.2006 Liikenteestä Ajoin vanhan auton risteyskolarissa lunastuskuntoon. Pari kuukautta yritin sinnitellä ilman, kun työmatka vei hitaasti kävellen 5 minuuttia. Sitten tilasin uuden. Mukavuudenhalu voitti järjen. Kari Raivio Suomen Kuvalehti 3/2006 Sudesta Jos Suomen susitiheys olisi sama kuin Minnesotassa, täällä jolkottelisi 4 500 sutta. Terho Poutanen Etelä-Saimaa 24.1.2006 En tiedä mistä susiviha on lähtenyt. Minusta pahuuden liittäminen luontokappaleisiin on lähinnä heijastus ihmisen omasta pahuudesta. Suden ääni -tapahtuman päätuottaja Senja Korhonen Helsingin Sanomat 27.1.2006. Jätteenpoltosta Jotkut tahot valittavat [jätteenpoltto]voimaloista periaatteellisista syistä. Ne lähtevät siitä, että jos jätteiden hyödyntäminen estetään, estetään niiden syntyminen. Totuus on kuitenkin se, että jos jätettä ei voida hyödyntää, se toimitetaan kaatopaikalle, koska sitä kuitenkin syntyy. Lassila & Tikanoja Oy:n toimialajohtaja Arto Nivalainen Savon Sanomat 8.1.2006 Järjestelmällisen [Luonnonsuojeluliiton] viivytystaistelun olisi pitänyt jo synnyttää pontevaa toimintaa jätteiden synnyn ehkäisemiseksi, mutta onko kukaan nähnyt merkkejä jätepaineen alla kehitetystä hätkähdyttävästä viranomaiskampanjasta, jonka seurauksena kansalaiset alkavat ostaa vain pakkaamattomia elintarvikkeita ja täysin kierrätyskelpoisia muita tavaroita? Tapani Mäkinen Kauppalehti 26.1.2006 Ydinvoimasta Viides ydinvoimala saapuu painajaisineen / ja kaikki paitsi fissio on turhaa. / Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen / kun insinöörit tekee massamurhaa. / Sun kanssas katson voimalaa ja pahaa unta nään / kuin hullu huudan terveyteni perään. / Mä säteilystä käperryn ja kärsin, yöksi jään / ja kun aamu on niin tuskin jaksan elää. Dj Kiilusilmä Nuorten Luonto 1/2006 Kun teollisuus ei enää investoi Suomeen ei tarvita kuudetta ydinvoimalaakaan. Viimeinen vihreä sammuttaa valot. Sudet ja Pentti Linkola ulvovat kuorossa Euroopan ainoan autiomaan kunniaksi. Lasse Lehtinen Ilta-Sanomat 7.1.2006

3 Uutiset AARNI NUMMILA/LUONTOKUVAT Kevätmetsästyksen loppuminen tuo pesimärauhan riistalintujen lisäksi myös rauhoitetuille lajeille. Kuvassa oleva kevätmetsästäjän uhri on koirashaahka. Loppuuko kevätmetsästys jo tänä vuonna? E uroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi joulukuisessa päätöksessään, että Suomen ja Ahvenanmaan on muutettava metsästyslakejaan ja lopetettava vesilintujen kevätmetsästys. Näin myös metsästyksen häiritsemät rauhoitetut linnut saavat lintudirektiivin edellyttämän pesimärauhan. Metsästys siirtyy syksyyn Kevätmetsästys kohdistuu lintukannan arvokkaimpaan osaan, lisääntymistään aloittaviin lintuihin. Tuomioistuimen mukaan metsästyksen tulisikin kohdistua kannan tuottoon syksyllä. Tuomio on pantava täytäntöön viivytyksettä. Komissio kysyy jäsenmailta tuloksia yleensä jo kuukauden kuluttua päätöksestä. Elleivät vastaukset tyydytä, komissio voi vetää maan oikeuteen oikeuden halventamisesta. Tämä toinen tuomio voi sisältää tuntuvan päivittäisen uhkasakon siihen asti, kunnes asiat on korjattu. Luonnonsuojeluliitto ja BirdLife ovat esittäneet maa- ja metsätalousministeriölle metsästysasetuksen muuttamista niin, että kevätmetsästys loppuisi jo tänä keväänä. Kansainvälinen ennakkopäätös Espanja sai keväällä vastaavan tuomion sepelkyyhkyn kevätmetsästyksestä. Espanjan ja Suomen ennakkotapaukset antavat nyt Euroopan yhteisöjen komissiolle vankan pohjan ryhtyä oikeustoimiin esimerkiksi Maltaa vastaan. Kun Etelä-Euroopan pikkulintupyynti saadaan kuriin, pelastuu moni suomalainenkin muuttolintu. Alli mukaan Tuomio koski haahkaa, telkkää, tukkakoskeloa, isokoskeloa, pilkkasiipeä ja tukkasotkaa. Sen sijaan allin osalta tapahtui työtapaturma, kun alli jäi komission kannekirjelmästä pois. Järjestöjen mielestä Suomen ja Ahvenanmaan pitää osata lopettaa allin kevätmetsästys itse. Allin kevätmetsästys on erityisen vahingollista, koska pyyn- Tässä lehdessä Viherpiipertäjä-palstalla eletään arjen myötä- ja vastamäkiä, tällä kerralla tuskia tuottaa ruokakaupan talvinen HEVI-osasto s. 22. JU SS I PE SEPPO LEINONEN SOLA Jätteenpolton lopputuotteelle ei ole kysyntää: Lahdessa polton myötä Vesijärveen ajettaisiin noin 70 000 omakotitalon lämmitykseen riittävä määrä kaukolämpöä. s. 20. ti kohdistuu sekä koiraisiin että naaraisiin. Lisäksi metsästäjä ei voi tietää, ampuuko hän Suomen omia lintuja vai Siperian muuttolintuja. Suomen allikanta romahti 1900-luvulla. Alleja on jäljellä enää 1500 2000 paria PohjoisSuomessa ja jokunen pari saaristossa. Mikäli Suomi ja Ahvenanmaa eivät heti lopeta myös allin kevätmetsästystä, Luonnonsuojeluliitto aikoo tehdä siitä uuden kantelun komissiolle. Kevätmetsästyksen jälkeen Luonnonsuojeluliitto tulee puuttumaan myös muihin keväisiä muuttolintuja uhkaaviin vaaroihin. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa laivojen öljypäästöjen jäljittämisen tehostaminen sekä armeijan ammuntojen siirtäminen pois herkiltä pesimäsaarilta. TAPANI VEISTOLA KEVÄTMETSÄSTYS Entisaikaan lintuja metsästettiin keväällä koko maassa, koska ruoka oli talven jälkeen vähissä. Saaliina oli kaikkea joutsenesta kanalintuihin ja pulmuseen. Lintujen metsästysaikoja ja -lajeja rajoitettiin asteittain 1800 1900-luvulla. Vesilintujen kevätmetsästys on jatkunut harrastuksena VarsinaisSuomen ja Uudenmaan riistanhoitopiireissä sekä Ahvenanmaalla. Saalislajeja ovat alli, haahka, isokoskelo, pilkkasiipi, telkkä, tukkakoskelo ja tukkasotka. Vuonna 2000 kevätmetsästystä harjoitti 192 suomalaista ja 2 582 ahvenanmaalaista. Suomen kevätsaalis vuonna 2004 oli 4 943 ja Ahvenanmaan 15 576 lintua. Suomen vesilintusaaliista 98 % saadaan syksyisin. www.birdlife.fi/suojelu/lainsaadanto/ kevatmetsastys.shtml Kaija Kärkisen perheparatiisiin on luikerrellut käärme. Kolumni s. 14. EMI MUSIC Luonnonsuojeluliiton ja BirdLifen yli kymmenen vuoden yhteistyö toi voiton vesilintujen kevätmetsästyksestä Suomessa ja Ahvenanmaalla. Alli jäi kuitenkin päätöksestä pois.

4 Uutiset Tiet kuluttavat luonnonvaroja ajoneuvoja enemmän Liikenne kuluttaa Suomessa vuosittain 130 miljoonaa tonnia uusiutumattomia luonnonvaroja. Suurin osa siirtyy hiekkana ja sorana teiden alustaksi tai uuden tien tai radan alta pois. J okaiselle suomalaiselle jyvitettynä liikenteeseen kuluu kiinteitä luonnonvaroja yli 10 kauppakassillista päivittäin. Tähän tulokseen päästiin reilut kaksi vuotta kestäneessä Luonnonsuojeluliiton Liikenne-MIPS -hankkeessa. Keskimäärin liikenne Suomessa kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja reilun kilon per kuljettu henkilökilometri. Tiet ja radat syöppöjä Tulokset kertovat karua kieltään eri liikennemuotojen välisistä eroista. Henkilöauto on suurin syntinen: henkilöautolla ajaminen kuluttaa 1,4 kiloa uusiutumattomia luonnonvaroja henkilökilometriä kohden. Raideliikenteessä vastaava luku on 1,2 kiloa ja linja-autoliikenteessä vain 0,3 kiloa. Yllättäen pyöräily kirii linja-automatkan kanssa samalle tasolle. Erityisesti haja-asutusalueilla pyöräteillä on suhteellisesti vähän käyttöä, jolloin niiden MIPSluku on suuri. Helsingissä taas pyöräteillä on enemmän käyttöä ja luku laskee, hankkeen koordinaattori, ekotehokkuuskonsultti Michael Lettenmeier selvittää. 80 prosenttia liikenteen käyttämistä uusiutumattomista luonnonvaroista kuluu teiden ja katujen rakentamiseen sekä ylläpitoon. Suurin yllättäjä lienee lentoliikenne, joka kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja vain vajaat 0,6 kiloa henkilöä ja kilometriä kohden. Eli paljon vähemmän kuin raide- tai linja-autoliikenne. Lentoliikenteen infra eli len- Tuloksista käytäntöön Liikenne-MIPS -hankkeen tuloksia voivat hyödyntää niin kuluttajat kuin yrityksetkin eri liikennemuotoja ja kuljetusvaihtoehtoja vertailtaessa. Laskentamalleja ja konsultointia onkin tarkoitus tarjota esimerkiksi kuljetusliikkeille. Hankkeen tuottamat tiedot antavat lisää tarkkuutta myös kantoasemat sijaitsevat vain siellä täällä eivätkä siten tarvitut rakennusmassat ole niin suuria. 80 prosenttia liikenteen käyttämistä uusiutumattomista luonnonvaroista kuluu teiden ja katujen rakentamiseen sekä ylläpitoon. Luonnonvarojen kulutus henkilöliikenteessä Suomessa (kg/hlö-km) Liikennemuoto Elottomat Vesi Ilma luonnonvarat Henkilöauto 1,44 12,4 0,14 Pyörä 0,38 12,1 0,02 Linja-auto 0,32 2,79 0,06 Junaliikenne 1,20 29,0 0,04 Lentoliikenne 0,56 26,6 0,28 Meriliikenne 0,26 2,42 0,31 Sen sijaan lentoliikennne kuluttaa ilmaa lähes 0,3 kiloa henkilökilometriä kohden eli moninkertaisesti verrattuna esimerkiksi raideliikenteen 0,04 kiloon. Ilman kulutus kertoo polttoainekulutuksesta ja hiilidioksipäästöistä. Päästöistä säästöihin Perinteisesti ympäristöä on pyritty suojelemaan panostamalla päästöjen vähentämiseen tai siistimiseen. Ekotehokkuusajattelun lähtökohtana on, että luonnonvarojen käyttö pyritään minimoimaan jo alunperin. Toisin sanoen pyritään jälkien siivoamisesta luonnonvarojen käytön tehostamiseen, Lettenmeier toteaa. Jos autot varustetaan katalysaattoreilla, niin sehän on ihan kiva. Mutta jokaisessa katalysaattorissa on muutama gramma platinaa, mikä taas tarkoittaa tonnia luonnonvaroja autoa kohden eli tonnia lisää kaivosjätettä Etelä-Afrikassa. PETRI KUOKKA Toimivia sähkölaitteita romutetaan Aiempaa pienempi osa sähköja elektroniikkalaitteista kierrätetään. Viime elokuussa voimaan astunut asetus laitteiden tuottajavastuusta ei ole toiminut toivotulla tavalla. Käytöstä poistettavat sähkölaitteet ja niiden osat tulisi ohjata uudelleenkäyttöön, mutta osa tuottajista rikkoo ja romuttaa toimivatkin laitteet. Ympäristö- ja kierrätysjärjestöjen aloitteessa ehdotetaan, että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden uudelleenkäytölle säädetään tuotekohtaiset tavoitteet. Myös eduskunnan ympäristövaliokunta on esittänyt tämän tavoitteen ympäristöministeriölle. Kuluttajat voivat käyttää valtaansa vaatimalla uuden laitteen oston yhteydessä, että vanhat sähkö- ja elektroniikkalaitteet ja niiden osat uudelleenkäytetään. Kuusakoski Oy:n Heinolan tehtaille tulevat vanhat televisiot puretaan osiin ja raaka-aineista suurin osa löytää tiensä uuteen käyttötarkoitukseen. Kierrätykseen kelpaavat laitteet on jo aiemmin eroteltu joukosta. REETTA HARMAJA Viemärit eivät kuulu suojelualueelle Siuntion kunta on saanut luvan vetää viemäri- ja vesiputket suojellun Båtvikin saariston läpi. Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin mielestä viemärit eivät kuulu suojelualueelle, vaan hankkeelle tulisi etsiä alueen kiertävä vaihtoehto. Kun piiri valitti hankkeen vesiluvasta Vaasan hallinto-oikeuteen viime joulukuussa, kävi ilmi, että Uudenmaan ympäristökeskus oli jo antanut putkille poikkeamisluvan suojelumääräyksistä. Ympäristöjärjestöjä ei kuitenkaan oltu kuultu eikä niille oltu ilmoitettu lupapäätöksestä, jonka valitusaika oli ehtinyt umpeutua. Ympäristönsuojelupiiri on nyt hakenut korkeimmalta hallintooikeudelta menetetyn määräajan palautusta tekemällä luvasta harvinaisen ylimääräisen muutoksenhaun. Kyseessä on tärkeä lainsäädännöllinen varaventtiili siltä varalta, että esimerkiksi ympäristökeskus on unohtanut tiedottaa päätöksestä, kuten Båtvikin tapauk sessa.

Uutiset 5 santalouden ja aluetason luonnonvaratarkasteluihin, joissa kuljetuksia on toistaiseksi huomioitu suhteellisen karkealla tasolla, Lettenmeier kertoo. Tutkimuksessa mukana olevat väylälaitokset voivat jatkossa hyödyntää MIPS-laskentaa ja -tietoja omissa toiminnoissaan. Lapsen 4 km:n koulumatkan elottomien luonnonvarojen kulutus (kg/hlö-reitti) Linjaauto Auto, 3 lasta Auto, 1 lapsi Pyörä 0,5 1,3 1,2 0,9 0 kg 5,5 9,9 Henkilöauto on koulukuljetuksissa vähiten ekotehokas vaihtoehto, vaikka kyydissä olisi monta lasta. MIPS ON EKOTEHOKKUUDEN MITTARI Hyödykkeen koko elinkaarensa aikana vaatimat luonnonvarat jaetaan hyödykkeen tuottamalla hyödyllä. Luonnonvarat on jaettu viiteen luokkaan: elottomat ja elolliset luonnonvarat, vesi, ilma ja maaperä. FIN-MIPS Liikenne 2003 2005 on tutkimus henkilöja tavaraliikenteen aiheuttamasta luonnonvarojen kulutuksesta Suomessa. 19 Taajamassa Haja-asutusalueella 10 kg 20 kg 30 kg 40 kg 37 Kulutukseen on laskettu mukaan niin polttoaine, ajoneuvojen valmistus kuin väylien rakentaminen, valaistus ja kunnossapito. Hanketta koordinoi Suomen luonnonsuojeluliitto. Ulkopuoliset rahoittajat ovat ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Tiehallinto, Ratahallintokeskus, Merenkulkulaitos ja Ilmailulaitos. TARJA KETOLA Autolla vai bussilla kouluun? Liikenne-MIPS -tutkimuksen avulla voidaan tehdä erilaisia vertailulaskelmia. Tässä esimerkissä on verrattu lapsen 4 kilometrin koulumatkaa haja-asutusalueella ja taajamassa. Koulumatkan kulutus neljällä matkustustavalla: 1. Pyörällä 2. Autolla vietynä, yksi lapsi kyydissä 3. Autolla vietynä, kolme lasta kyydissä ja 1,5 km ylimääräistä ajoa 4. Linja-autolla 3 km Elottomien luonnonvarojen käytön näkökulmasta koulumatka taajamassa on ekotehokkaampaa kuin haja-asutusalueella, koska taajamassa on enemmän ihmisiä käyttämässä samaa infrastruktuuria. Pyörä ja linja-auto ovat selvästi henkilöautoa ekotehokkaampia vaihtoehtoja, vaikka henkilöauton kyydissä olisi monta lasta. Ilman kulutuksen luvut ovat suunnilleen samat, koska matkat ovat samanpituiset. Koulumatkan MIPS-luvut saattavat näyttää pieniltä, mutta kun matka tehdään kaksi kertaa päivässä ja 180 päivänä vuodessa, luvut ja niissä olevat erot alkavat olla merkittäviä. Esimerkiksi yhden lapsen koulukuljetukset henkilöautolla haja-asutusalueella kuluttavat vuodessa 13,3 tonnia uusiutumattomia luonnonvaroja, kun linja-autolla kuluu 470 kiloa uusiutumattomia luonnonvaroja vuodessa, laskelman tehnyt tutkija Satu Lähteenoja arvioi. REETTA HARMAJA FIN-MIPS Liikenne -hankkeen osatutkimusten raportit on julkaistu liikenneja viestintäministeriön julkaisusarjassa (www.mintc.fi/julkaisut)sekä koko liikennejärjestelmää koskeva raportti Suomen ympäristö -sarjassa (www.ymparisto.fi). Matkalla ekotehokkaaseen liikenteeseen? Luonnonsuojeluliiton FIN-MIPS Liikenne -hankkeen päätösseminaari 3.4 klo 12.30 16.30 Helsingissä (ympäristöministeriön auditorio Kuukkeli, Kasarminkatu 25). Lisätiedot seminaarista www.sll.fi/toiminta/tapahtumat/2006/liikennemips. Ilmoittautuminen sähköpostilla keskiviikkoon 22.3. mennessä osoitteeseen toimisto@sll.fi. Porkkalan kärki palautetaan luonnolle Suomen ehkä tunnetuin lintujen tarkkailupaikka suojellaan. Porkkalanniemi on tuttu paikka myös muille retkeilijöille ja kalastajille. Luonnonsuojelualueen pintaalaksi tulee 47 hehtaaria. Se kattaa niemen äärimmäisen kärjen eli Pampskatanin lähialueineen. Retkeily voi jatkua jokseenkin entiseen tapaan. Lähisaarille saadaan maihinnousukielto turvaamaan pesimis- ja levähdysrauhaa. Pampskatanille ei pääse autolla. Kärjen upean merinäkymän nähdäkseen on käveltävä kilometrin matka polkua, joka kulkee perustettavan suojelualueen kalliomänniköissä ja rehevissä notkelmissa. Kaksi palautusta Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Pesola suorastaan riemuitsee. Porkkala on nyt palautettu oikeastaan kahteen kertaan. Ensin Neuvostoliitto palautti Porkkalan Suomelle tasan viisikymmentä vuotta sitten ja nyt se palautetaan luonnolle. 675-vuotias Kirkkonummi näyttää hienoa esimerkkiä, miten kunta voi juhlistaa juhlavuottaan ja vastata asukkaiden odotuksiin. Kyselyissä luonnonläheisyys on ollut tärkeimpiä perusteita asua Kirkkonummella. Porkkalanniemen tyvellä asuvat kunnanvaltuutetut ja luonnontuntijat Pekka Borg ja Bo Ekstam saivat 10 uutta luonnonsuojelualuetta -aloitteensa taakse valtuutettuja kaikista puolueista. Samalla rysäyksellä suojeltiin yhdeksän muutakin aluetta kunnan luonnonperinnöksi, kuten Porkkalan Vetokankaan 24 hehtaaria metsää ja soita. Kansallispuistoksi? Luonnonsuojeluliitto on ehdottanut Porkkalan kansallispuiston perustamista uudelleen. Ensimmäisen kerran se perustettiin presidentti Kallion allekirjoittamana vuonna 1938, mutta purettiin vuonna 1957 Neuvostoliiton miehityksen jäljiltä. Kansallispuiston palauttaminen olisi kaukokatseinen päätös. MATTI NIEMINEN Porkkalanniemen korkeilta kallioilta avautuva näkymä on Suomenlahden hienoimpia. JUSSI PESOLA Kunnat mukaan metsiensuojeluun Uudenmaan ympäristökeskus perusti joulukuussa Vantaalle kaupungin esityksestä 190 hehtaarin Vestran luonnonsuojelualueen. Sen ansiosta Vantaan ja Espoon rajalle syntyi Etelä-Suomen mittakaavassa pitkä suojelumetsien ketju. Tammisaari on puolestaan liittynyt WWF:n Perintömetsä-kampanjaan 158 hehtaarilla ja Lahden kaupunki on päättänyt hakea metsilleen FSC-metsäsertifikaatin. Vastaavia hankkeita on monessa muussakin kunnassa. Keskustelu kuntien roolista metsiensuojelussa jatkuu osana Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa. Kunta- METSO-toimikunnalla on kaikille avoin keskustelupalsta: metsa. aspekti.net. Ensimmäisellä kerralla pääsee sisään käyttäjätunnuksella metsa ja salasanalla keskustelu. Maakaasuputki Itämerelle Itämeren pohjaan suunnitellaan uutta Venäjältä Saksaan kulkevaa maakaasuputkea. Luonnonsuojeluliitto ja WWF tekivät joulukuussa ympäristöministeriölle aloitteen, jotta putken ympäristövaikutukset arvioitaisiin kansainvälisesti. Suomella on aktiivisuuteen hyvät perusteet, sillä putki ulottuisi maamme talousvyöhykkeelle. Arviointiin velvoittavat EU:n yva-direktiivi, kansainvälinen Espoon sopimus ja Itämeren suojelusopimus. Aikaisemmin putki aiottiin vetää maitse Etelä-Suomen halki. Se olisi pirstonut monia suojelualueitakin. Kaasuputken sijoittamisessa merelle pitää ottaa huomioon monta asiaa, kuten kalojen kutualueet, hylyt, laivaväylät ja kaapelit. Baltian maat ja Puola ovat erityisen huolissaan kemiallisten aseiden upotuspaikoista. Laittomat hakkuut ministerien huolenaiheena Pietarissa keskusteltiin viime vuoden lopulla Euroopan ja Pohjois-Aasian metsälainsäädännön noudattamisesta ja metsähallinnosta (Europe-North Asia Forest Law Enforcement and Governance, ENA- FLEG). Laittomat hakkuut ja heikko metsälainsäädäntö ovat globaalisti merkittäviä ongelmia. Konferenssijulistuksen konkretian taso ei silti päätä huimaa. Isäntämaa Venäjälle näytti riittävän itse prosessi, konkreettisiin suunnitelmiin se ei halunnut sitoutua. Järjestöjen ja teollisuuden edustajat jätettiin neuvottelusalien ulkopuolelle. Jatkossa ratkaisevia ovat kansallisen tason toimet. Kaikkien osapuolten on voitava osallistua niihin, ja toimia on tuettava kitkemällä korruptiota ja lisäämällä läpinäkyvyyttä ja tiedonjakoa. FLEGistä ei saa tulla flegmaattinen!, järjestöt kiteyttivät. Lisätietoja: www.taigarescue.org/ enafleg

6 Näkökulma Vastarannalta URPO JOKINEIMI Miksi luonnonsuojelu on tehty näin vaikeaksi? Urpo Jokiniemen rakentamat lintulammet ovat entistä peltoa. Lammenrakentaja palkittiin Maanviljelijä Urpo Jokiniemi on omaaloitteisesti rakentanut Lavajärven kylään lintujen levähdys- ja pesintälampia jo usean vuoden ajan. pumiskorvauksia, tuli sopiva hetki, hän kertoo. Neljä lampea sijaitsee peräperää lähellä Jokiniemen kotia tien toisella puolella entisillä pelloilla. Luonnonsuojelua maanrakennuksen avulla Vesi tulee pellon yläkulmasta. Kaivettiin siitä edestä maata padoksi. Vesi kiertää padon ja laskee alas seuraavaan lampeen ja niin edelleen. Lammet keräävät vetensä ympäröiviltä valuma-alueilta, soilta ja pohjavedestä, Jokiniemi kuvaa systeemin toimintaa. JOUKO HANNU Jokiniemi palkittiin ponnisteluistaan joulukuussa Kyrön Luonnon myöntämällä Hyvä Luontoteko -kunniakirjalla. Hämeenkyrössä ja Viljakkalassa toimiva yhdistys juhlisti neljännesvuosisataista taivaltaan perustamalla vuosittaisen luontopalkinnon. Oman lammen rakentaminen vesilinnuille kangasteli Jokiniemen mielessä pitkään. Kerran hän sitä yrittikin, mutta kevättulva vei padon. Kun luovuin karjasta, ryhdyin suunnittelemaan lampia, ja kun valtio vielä alkoi tarjota luo- Luontokuvien, varsinkin lintujen, maalaaminen ja niistä keskusteleminen ovat lähellä Urpo Jokiniemen sydäntä. Padon tekemisessä on omat niksinsä. Sen tulee olla tarpeeksi leveä eikä siinä saa olla humusmaata ja kiviä sisällä. Edellisen vesi kuluttaa pois ja jälkimmäisiä routa liikuttelee. Lampien teko ei ole Jokiniemen mukaan työlästä eikä kallistakaan. Telaketjukone tekee työn nopeasti. Jokiniemi saa lampiin EU-tukea, jota myönnetään hehtaarikohtaisesti. Peltoa pitää kuitenkin olla hieman viljelyksellä, osa tosin kesannolla. Lampien lintuvieraat Jokiniemi teki heti alkuun kaksi telkänpönttöä ja ne asutettiin saman tien. Samana vuonna tuli vielä neljä tavipoikuetta. Toisena vuonna ei taas ollut kuin yksi tavipoikue, mutta aikuisia taveja oli heinäkuussa toistakymmentä. Ilmeisesti ne olivat niitä nuoria, jotka eivät vielä pesi. Metsäviklo on pesinyt Jokiniemen lammilla joka vuosi ja taivaanvuohi alusta asti. Kalalokkeja oli ensin yksi pari, mutta sitten jo kolme paria. Sinisorsat kävivät, mutta eivät pesineet ennen kuin muutaman vuoden kuluttua, Jokiniemi luettelee. Jokiniemi on ajatellut vielä hieman laajentaa keskimmäistä lampea ottamalla pintamaata pois. Kun vesi valtaa sen, kahlaajat saavat tilaa. Niitä käy muuttoaikoina monia lajeja. JOUKO HANNU Riman yli Suojeluohjelmien rahoitus: Vanhat suoje- Riman ali Kaivoslaki: Kivikautinen kaivoslakimme sallii monikansallisille yhtiöille satojen neliökilometrien uraanikaivosten varaukset ja valtaukset Suomessa ilman ympäristövaikutusten arviointia. luohjelmat ja Natura voidaan toteuttaa loppuun asti, kun valtioneuvosto päätti jatkaa rahoitusta vuoteen 2009 asti. Rahat käytetään suojelualueiden ostoon ja korvauksiin. Maanomistajien kannalta luonnonsuojelusta on tehty toivotonta toimintaa. Normaalisti ihmiset tuntevat erityistä mielihyvää, jos he tietävät omistamillaan maillaan olevan erityisiä luontopaikkoja. Näistä ollaan ylpeitä. Miksi nyt olemme joutuneet tilanteeseen, jossa maanomistaja kokee luonnonsuojelun vitsaukseksi? Tähän asti virallista luonnonsuojelupolitiikkaa on hoidettu pääasiassa laatimalla laajoja, valtion määrärahoihin nähden ylimitoitettuja valtakunnallisia luonnonsuojeluohjelmia. Vanhimmat luonnonsuojeluohjelmat ovat 1970luvun lopulta eikä niitä kaikkia ole vieläkään toteutettu. Nyt valtioneuvoston talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti, että toteutusaikaa jatketaan edelleen. Maanomistajille tilanne on ollut jo pitkään kestämätön. Luonnonsuojeluohjelmien toteuttaminen niin kuin sitä nyt tehdään, on selkeästi Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista. Suomen valtio tuomittiin jo Pertunmaalla erään maanomistajan kohdalla siitä, että alueet olivat olleet hieman yli kahdeksan vuotta toimenpidekiellossa ja erilaisten lunastustoimenpiteiden alla. MTK on ilmoittanut ympäristöministeriölle, että se antaa valtiolle aikaa vanhojen luonnonsuojeluohjelmien toteuttamiseen vuoden 2007 loppuun asti. Jollei tuohon mennessä kaikkia ohjelmia ole toteutettu ja rahoja maksettu, valtioneuvoston tulee tehdä selkeät päätökset loppujen alueiden osalta suojeluohjelmien purkamisesta. Vuosina 1997 ja 1998 käytiin Suomessa raju keskustelu Natura 2000 -suojeluohjelmasta. Tuolloin tapahtui selvä asenneselvää on kuimuutos luonnonsuojeluun. Maaseudulla ei enää katsota hyvällä tenkin se, että Naturan tapaista pakkosuojelua. pakkosuojelun Minulle on ollut valtava ylläaika on ohi. tys, että Etelä-Suomen metsien suojelussa kokeiluhankkeina olleet vapaaehtoiset suojelutoimenpiteet on otettu niin hyvin vastaan metsänomistajien keskuudessa. Halukkaita vapaaehtoiseen metsien suojeluun on ollut enemmän kuin mihin valtiolla on ollut kokeiluhankkeissa varaa. Pidän tätä eräänä aikamme suurista ihmeistä. Luonnonsuojelussa ei siis ole kaikkea vielä menetetty. Selvää on kuitenkin se, että pakkosuojelun aika on ohi. Jatkossa luonnonsuojelutoimien on oltava sellaisia, että maanomistajalla on mahdollisuus tosiasiallisesti vaikuttaa suojelun sisältöön. Luonnonsuojelujärjestöt ovat esittäneet Etelä-Suomen metsiensuojelussa vaatimuksenaan, että vähintään viisi prosenttia Etelä-Suomen metsäpinta-alasta tulisi välittömästi suojella. Rahaa ei valtiolla näin valtavaan suojeluun missään tapauksessa ole. Tiedän, että luonnonsuojelujärjestöt ovat erinomaisia lobbaajia ja taktikoijia. Taktiikkana kai näitä hölmöjä vaatimuksia täytyy pitääkin. MARKKU TORNBERG johtaja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Näkökulma 7 Sain kimmokkeen kirjoittaa ajatuksistani nähtyäni Luonnonsuojelija lehden (6/05) kannen, jossa talvimaiseman päällä luki sanat SAVE or DELETE. Pentti Linkolan mukaan yksi sana kertoo enemmän Lukijoilta Lähetä tekstit (max. pituus 2000 merkkiä): luonnonsuojelija@sll.fi Luonnonsuojelun oja ja allikko kuin tuhat kuvaa. Tässä tapauksessa kaksi sanaa puhuu ilmastonmuutoksesta enemmän kuin kaksituhatta kuvaa. Lähes kaikki maat haluavat tehdä sopimuksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä. Mutta sopimuksista pitäisi seurata toimenpiteitä. Autoilla ajaminen, lentokoneilla lentäminen ja öljylämmitys pitäisi kieltää, teollisuus lopettaa. Mutta jos tällaiseen ruvettaisiin, meidän kaikkien pitäisi olla penttilinkoloita ja ennakkoluulottomia uudistajia. Esimerkiksi vetyä voitaisiin käyttää polttoaineena. Ja sitten tästä vanhojen metsien suojelusta. Ristiriita luonnonsuojeluaatteen ja aikoinaan hankkimani metsänhoitajan arvon välillä on ollut vuosikymmenet. Olisihan tietysti mukavaa, jos vaikka VASTAUS PENTTI KÄHKÖSELLE Kahden rykmentin idea on jo osin käytössä PIIRROKSET: MATTI LIIMATAINEN kaikki Suomen vanhat metsät suojeltaisiin. Mutta ei pidä argumentoida sillä, että silloin metsissä olisi mukavaa retkeillä ja marjastaa. Nimittäin kuinka moni on käynyt Etelä-Suomessa täysin luonnontilaan jätetyssä vanhassa metsässä. Se on niin synkkää, rämettynyttä ja vaikeakulkuista, ettei sinne tee ihmisen mieli mennä. Eikä siellä kasva marjanvarpujakaan. Voidaan myös ajatella, että kaikki Suomen metsät olisivat talousmetsiä. Olisivatko silloin asiat paremmin? Kuinka pian metsämaa köyhtyy tuottamattomaksi? Tällaistahan on tapahtunut esimerkiksi Kreetalla, jossa entiset metsät kasvattavat vain lyhyttä puuta ja pensaikkoa eli macchiaa. Pahimmassa tapauksessa macchiasta syntyy frigana, jossa eivät viihdy kuin piikkipensaat ja maustekasvit. Eli vanhan sanonnan mukaan Incidit in Skyllam, qui vult vitare Charybdis eli Se joutuu Skyllalle (ihmissyöjen asuttama saari), joka haluaa välttää Charybdiksen (meressä oleva pyörre, joka imaisee laivat). Suomeksi sanottuna mennään ojasta allikkoon. Ratkaisu voisi koto-suomessa olla se, että kun metsä ei enää kasva, kasvatettaisiin alueella vaikka omenapuita, ilmastonmuutos voisi jopa tukea tätä. Kreetakin on nykyään täynnä oliivipuuistutuksia. PEKKA JOKINEN Lappeenranta On erittäin ilahduttavaa, että Luonnonsuojeluliiton jäsenet haluavat ottaa osaa ideointiin järjestön jäsenmäärän ja Suomen Luonnon levikin kasvattamiseksi. Toivotan tällaiset aktiivit erittäin tervetulleiksi järjestömme eri aluetasoille toimimaan. Haluan kuitenkin muutamalla sanalla kommentoida Pentti Kähkösen (Luonnonsuojelija 6/05) analyysiä ja ehdotuksia. a) Jäsenistömme, kuten maamme asukkaiden yleensäkin, painopiste on kaupungeissa ja juuri heitä luonto kiinnostaa. Tosi on, että varsinkin yhdistysten aktiivijäsenistöön kaivataan nuorta väkeä. Toisaalta nuorten kiinnostuksesta kilpailevat monet muut järjestöt ja harrastukset. Lisäksi muodollinen jäsenyys ei ole samalla tavalla suosittua kuin oli silloin, kun nykyinen vanhempi aktiivijoukko tuli toimintaan mukaan 1980-luvulla. b) Mielestäni eri puolilla Suomea on ollut railakkaita kamppailuja, joihin jäsenistömme on ottanut osaa muun muassa metsien puolesta. SLL on kansalaisjärjestö ja toivonkin että nuo Pentti Kähkösen kaipaamat kovemmat otteet näkyvät paikallisyhdistysten ja piirien tempauksissa. Valtakunnallisella tasolla eriävät mielipiteet toimikunnissa, valitukset hankkeista tai julkilausumat ovat perustyökaluja ja niissä sanat lausutaan niin suoraan kuin ne suomen kielellä vaan voi. Suoraan toimintaan esimerkiksi ministeriöitä tai yhtiöiden pääkonttoreita vastaan ei järjestömme ryhdy, enkä usko jäsenistöltämme siihen myöskään kannustusta löytyvän. c) Yksi kirjoituksen väite täytyy tyrmätä suoralta kädeltä. SLL ei ole kannatanut kirjoituksissaan globalisaatiota, kilpailuyhteiskuntaa tai kaupan vapauttamista. Näiden ilmiöiden murheellisista kääntöpuolista on mielestäni lehdissämme ollut tavan takaa hyviä kirjoituksia. d) Toivotan tervetulleiksi ja odotan mielenkiinnolla niitä toimenpide-ehdotuksia, joilla SLL voi puuttua esimerkiksi väestönkasvuun buldogin raivolla. Kahden rykmentin idea on oikeastaan osin käytössä. Liitto toimii kabineteissa vaikuttamassa, mutta samalla jäsenistömme on mukana esimerkiksi kuukkelimetsien suojelussa maastossa. Paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset ovat itsenäisiä järjestöjä, joilla on mahdollisuus kerätä vain omaa jäsenmaksua ja jättää keskushuoltoyksikön palvelut (esimerkiksi Luonnonsuojelija-lehti) saamatta. Epäilen kuitenkin pahasti, että kunnon taistelujen organisoimiseksi B-rykmentti voi tarvita huoltoapua, poliittista tulisuojaa ja täydennysjoukkojen organisointia. Hyvää Uutta Vuotta kaikille luonnonsuojelun rintamille! HEIKKI SUSILUOMA Luonnonsuojeliiton puheenjohtaja Ruokavalion ympäristövaikutuksista Olin ällistynyt luettuani Maura Ryömän vinkit ilmastonmuutoksen torjumiseen (Luonnonsuojelija 6/05). Ryömä suosittelee vaihtamaan naudanlihan sian- tai siipikarjan lihaan, kananmuniin tai maitotuotteisiin, koska naudanlihan tuotanto vie paljon energiaa ja aiheuttaa metaanipäästöjä. Suomessa sian- ja siipikarjanlihan tuotanto on julminta eläintuotantoa kananmunatuotannon ohella eikä näiden tuotteiden syömiseen pitäisi siksi kannustaa. Ryömän mieleen ei ilmeisesti tullut, että ihmisiä voisi kannustaa siirtymään kokonaan kasviperäiseen ravintoon, jonka edut ovat kiistattomat niin ympäristön, etiikan kuin terveydenkin kannalta. Olisi sekä ympäristön että eläinten kannalta parempi, että ihmiset söisivät suoraan itse sen viljan ja soijan, joka nyt syötetään rehuna eläimille. Kolmannes maailman viljasadosta menee eläinten rehuksi, länsimaissa jopa kaksi kolmannesta. Eläintuotanto aiheuttaa paitsi kasvihuonepäästöjä myös happamoitumista ja rehevöitymistä merkittävästi enemmän kuin jos söisimme kasvikunnan tuotteita suoraan. Esimerkiksi valtavat lantamäärät ovat ongelma, koska niiden valumat rehevöittävät vesistöjä. Lisäksi tulevat vielä lannan happamoittavat ammoniakkipäästöt. Ryömä kannustaa maitotuotteiden käyttöön, mutta kritisoi naudanlihaa. Naudanliha- ja maitoteollisuus kulkevat kuitenkin käsi kädessä. Suomessa lähes kaikki naudanliha tulee lypsykarjatiloilta. Puolet vasikoista on sonnivasikoita, ja ne menevät suoraan lihateollisuuden tarpeisiin. Kun lehmän maidontuotantokyky alkaa laskea noin 5 6 vuoden iässä, se päätyy teuraaksi. Luonnollisesti lehmä eläisi pitkälti toistakymmentä vuotta. Lehmänmaito ei ole ihmiselle tarpeellista eikä edes sopivaa ravintoa, mutta niin suomalaiset luulevat, koska meijereiden oma etujärjestö Maito ja terveys ry meille maidon tärkeyttä tehokkaasti markkinoi. Ruokavaliosuositukset ovat yllättävän poliittisia, sillä niitä laativaan ravitsemusneuvottelukuntaan kuuluu elintarvikealan ja teollisuuden edustajia. Lisää tietoa aiheesta saa Vegaaniliiton julkaisemasta Ruokavalion ympäristövaikutukset -esitteestä ja Vegaaniliiton nettisivuilta, www.vegaaniliitto.fi. RIINA SIMONEN VASTAUS RIINA SIMOSELLE Kaikki kasvisravinto ei ole ympäristöystävällistä yht. yo Tampere Kirjoittamassani jutussa ei ollut palstatilan rajallisuudesta johtuen mahdollisuutta poiketa pääaiheesta eli ilmastonmuutoksen hidastamisesta. Ruokaa koskevan osan perusajatuksena oli esitellä muutama nyrkkisääntö, jonka avulla olisi helppo vähentää merkittävästi ruuasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. En kehottanut ketään lisäämään eläinkunnan tuotteiden syöntiä, vaan ehdotin, että lukijat vähentäisivät naudanlihan lisäksi riisin ja kasvihuoneissa kasvatettujen talvitomaattien kulusta. Kaikki kasvisravinto kun ei ole ympäristöystävällistä. Kotimaisen talvitomaatin kasvihuonepäästöt ovat kolminkertaiset sianlihaan verrattuna. Halusin esitellä nimenomaan alan tuoreinta tutkimustietoa, koska oletin, että lukijat ovat jo entuudestaan perillä esimerkiksi siitä, että palkokasvit olisivat ihanteellisin valkuaislähde. Valtaväestö ei ole vaihtanut eläinkunnan tuotteita soijaan siitä huolimatta, että heitä on jo 30 vuoden ajan siihen kehotettu. Eläinvalkuaisen tuotantoon liittyvä lantaongelma voitaisiin hoitaa mädättämällä lanta biokaasuksi tai kompostoimalla. Samalla syntyisi maaperän viljavuutta parantavaa lannoitetta. Se, etten maininnut kirjoituksessani tuotantoeläinten kohteluun liittyviä suuria ongelmia ei merkitse, etten kantaisi huolta asiasta. Onneksi esimerkiksi luomutuotannon piirissä olevien eläinten elinoloille on asetettu edes joitain laatuvaatimuksia. Ja vielä osittainen synninpäästö maidonjuojille: ainoastaan kuutisen prosenttia lypsykarjatilojen myyntituloista tulee lihanmyynnistä. Suurin osa lypsylehmien ravinnosta on kotimaista nurmea. Soijaa on vain kymmenisen prosenttia ja senkin voi korvata rypsirouheella. MAURA RYÖMÄ

8 Liitto toimii Kuka on luonnonsuojelija? Luonto on minulle tärkeä. Haluan osaltani tehdä sen minkä voin. Joukkovoimaa Luonnonsuojeluliiton jäsenistä suurin osa kokee, että yhden ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, mutta osana suurempaa organisaa-tiota voi vaikuttaa päättäjiin. Uskon joukkovoimaan paremman ympäristön puolesta. Luonnonsuojelun ääni ja tavoitteet kuuluvat ja näkyvät paremmin kun on vahva etujärjestö toimimassa. LIISA HULKKO Marja Öbergin pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, keitä Luonnonsuojeluliiton jäsenet oikestaan ovat. Osa luontoa, metsän tuttu Luonnonsuojeluliiton jäsen asuu yleensä kaupungissa, mutta on aina halunnut elää lähellä luontoa. Luonnossa samoilu ja vaeltaminen ovat hänen lempiharrastuksiaan. Olen jo iät ja ajat eli lapsesta lähtien ollut osa luontoa, metsän tuttu. Lintuharrastuksen kautta jo nuorena aloin nähdä luonnon ja ympäristön myös laajemmin. Huoli tulevaisuudesta Jäsen tukee Suomen luonnonsuojeluliittoa epäitsekkäistä syistä, ja on aidosti huolissaan koko maapallon tulevaisuudesta. Taustalla on kiinnostus ja huoli luonnon säilymisestä edes nykyisessä tilassa tuleville sukupolville. Näin olen osaltani tukemassa luonnonsuojelua oman henkilökohtaisen panostukseni lisäksi. Saasteita ja uhanalaisia lajeja Luonnonsuojeluliiton jäsen on yleensä huolissaan vesistöjen tilasta ja saasteiden vaikutuksesta ympäristöön. Myös uhanalaisten lajien häviäminen ja kulutuksen lisääntyminen ovat hänen huolenaiheitaan. Olen huolissani luonnonvarojen hyväksikäytöstä ja välinpitämättömyydestä luontoa kohtaan. Rakastan luontoa. Haluan vastustaa luonnon saastumista, uhanalaisten kasvien ja eläinten häviämistä. Olen huolissani tehometsätaloudesta ja luonnon saastumisesta. Yhteiskuntakritiikkiä Liiton jäsen on yhteiskuntakriittinen ja haluaa valita päämääränsä itse, mutta epäitsekkäästi. Hän suhtautuu melko kielteisesti yhteiskunnassa painottuviin taloudellisiin arvoihin. Tekninen ja kaupallinen toiminta arvostavat ennen kaikkea lyhytnäköistä rahantuloa ja valtaa. SLL toimii vastapainona tälle. Boikottiin ympäristön puolesta? Tyypillisesti liiton jäsen on tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen ja kokee, että ympäristöasioissa edetään liian hitaasti. Hän ei ole ympäristöradikaali, mutta on yleensä valmis esimerkiksi ostoboikotteihin ympäristön hyväksi. Hän voisi myös maksaa enemmän veroja, jos varat käytettäisiin ympäristönsuojeluun. Ympäristön tila on niin huono ja haluan kaikin keinoin vaikuttaa sen parantamiseen. SEPPO LEINONEN Lähde: Marja Öberg, Arvot ja motiivit voittoa tavoittelemattoman organisaation jäsenten segmentoinnissa. Helsingin kauppakorkeakoulu. Sitaatit ovat jäsenten vastauksia avoimiin kysymyksiin. JÄSENET NUMEROIN Luonnonsuojeluliiton ja nuorisojärjestö Luonto-Liiton yhteenlaskettu jäsenmäärä on 31 904. Luonnonsuojeluliiton jäsenten keski-ikä on 51 vuotta, ja noin 60 % on naisia. Neljännes jäsenistä asuu Suur-Helsingin alueella ja reilu kolmannes muussa yli 30 000 asukkaan kaupungissa, mikä vastaa väestöämme keskimäärin. Yli 40 % on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Kaksi kolmasosaa jäsenistä kuuluu palkansaajaryhmään ja kolmannes eläkeläisiin. Opiskelijoita on vajaat 10 %. Yhteensä 71 luonnonsuojeluyhdistystä onnistui viime vuonna kasvattamaan jäsenmääräänsä. Parhaiten jäsenhankintatalkoissa menestyivät Itä- Savon ja Oulun luonnonsuojeluyhdistykset. Osallistu talkoisiin haastamalla tuttavasi jäseniksi! Yhdestä haasteesta saat norppa-aiheisen rintamerkin (arvo 3 euroa). Kolmesta haasteesta saat lisäksi Luonnon marjat ja hedelmät värikuvina -oppaan (arvo 11,50 euroa). Viidestä tai useammasta haasteesta saat edellisten lisäksi perinteisen luontoaiheisen seinäkalenterin (arvo 12 euroa). Kirjoita tuttaviesi yhteystiedot oheiseen lomakkeeseen. Muista kuitenkin ensin kysyä lupa (henkilörekisterilain 5 ). Haastamasi henkilön ei tarvitse välttämättä liittyä jäseneksi. Palkinnon saamista varten riittää, että saamme vietyä haasteesi perille eli nimet ja puhelinnumerot ovat oikein ja haastettava myös muistaa sinut. Kaikki uudet jäsenet saavat norppa-aiheisen rintamerkin (arvo 3 euroa). Suomen luonnonsuojeluliitto ry JÄSENHANKINTATALKOOT 2006 Haastan seuraavat henkilöt Suomen luonnonsuojeluliiton jäseniksi: Nimi: Puhelin kotiin tai matkapuhelin: 1. ( ) 2. ( ) 3. ( ) 4. ( ) 5. ( ) Haastajan nimi: Osoite: Postinumero ja toimipaikka: Mikäli haluat haastaa useampia kuin viisi henkilöä, kopioi tämä palvelukortti. Postimaksu maksettu. Halutessasi voit tukea Luonnonsuojeluliittoa maksamalla itse postimaksun. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 HELSINKI

9 Liitto toimii Jäniskaupungin luontoväki näkyy ja kuuluu Nuorten Luontokerho on toiminut Riihimäellä kymmenen vuotta. Kosteikkoluontopolku ja torstaikävelyt ovat olleet Riihimäen seudun 144 jäsenen luonnonsuojeluyhdistyksen suurimmat voitot. Y hdistyksen laajaa toimintaa valottaa marraskuussa julkaistu 30-vuotishistoriikki, nimeltään Vantaanjoelta Vahteristoon. Alkutaival sujui jo ennen Greenpeacea kumiveneillä: yhdistys ideoi Vantaanjoki-tempauksen 1970-luvulla. Soudulla Luonnonsuojeluliitto ja alueen paikallisyhdistykset aloittivat kampanjoinnin Vantaanjoen tilan parantamiseksi. Seuraava suuri koitos käytiin ongelmajätelaitoksen tulosta Riihimäelle. 1980-luvulla koettiin aktiivien pulaa ja toiminta oli usean vuoden nukuksissa. Uudet tuulet alkoivat puhaltaa vuonna 1988: yhdistyksen ideasta Riihimäelle perustettiin kierrätyskeskus, joka toimii tänäkin päivänä. Torstaisin kävellään Suosituinta toimintaa ovat kesäi- set torstaikävelyt Riihimäki-Seuran kanssa. Retket tutustuttavat kotiseudun luontoon ja kulttuuriin. Suosio on vaihdellut sään mukaan. Esimerkiksi kesän 2005 perhospuistoretkellä oli kolmisenkymmentä ja kovassa sateessa kosteikkopuistossa kymmenkunta osanottajaa. Retkistä julkaistaan keväisin tiedote, joka menee joka kotiin Ekokaari-lehden mukana. 1990-luvulta lähtien yhdistys on teettänyt ja julkaissut kymmenen erilaista luontoselvitystä sekä perustanut kaksi luontopolkua: Peltosaaren kosteikkopuiston ja Paalijärven luontopolun. Luontoetsiviä ja metsämörrejä Nuorten ympäristökasvatuksessa yhdistys on ollut Riihimäellä edelläkävijä. Luontokerho Luontoetsivät Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys ideoi Vantaanjoki-tempauksen, joka on toteutunut jokivarren kaikkien luonnonsuojeluyhdistysten yhteisviestinä vuodesta 1976 alkaen. aloitti toimintansa vuonna 1996. Kerholaisia on ollut parhaimmillaan 55, tänä syksynä kymmenisen. Yhdistys toi myös Riihimäen päivähoitoon metsämörriopit järjestämällä kaupungin päiväkodeille räätälöidyn ohjaajakurssin ja jatkokoulutusta. Vahteristo edelleen vireillä Kaavoitusasiat työllistävät yhdistystä säännöllisesti. Esimerkiksi Uramon kalliometsän kaavoittaminen asuintonteiksi saatiin torjuttua jo alkuunsa tuomalla suunnitelmat julkisuuteen. Sen sijaan kaupungin suurimman viheralueen Vahteriston metsän kohtalosta on käyty poliittista kädenvääntöä yli kymmenen vuotta. Lähivirkistysalueet ovat muutenkin Riihimäellä vähissä, ja kaupunki on nipistänyt niitä surutta milloin oppilaitosten, milloin kaupan parkkipaikan tarpeisiin. Hausjärven Ryttylässä teollisuusyritys hakkautti metsää tontiltaan viranomaisten tekemän liitooravarajauksen sisältäkin. Yhdistys valvoi luonnonsuojelupiirin työntekijän Kaija Helteen avulla, että viranomaiset hoitivat työnsä ja nostivat asiasta rikosilmoituksen. Viime vuonna yhdistys julkaisi uuden logonsa, hyppäävän jäniksen. Jänis valittiin Riihimäen nimikkoeläimeksi yhdistyksen järjestämässä yleisöäänestyksessä. Ja Riihimäkihän on Suomen virallinen pääsiäiskaupunki. TARJA HEIKKONEN Haloo, Riihimäki! Riihimäen kaupungin kupeessa on melkoisen komea virkistysalue, Vahteristo. Riihimäki saisi 60 000 euron nettotulot sen hakkuista. Jäniskaupungin kirstuun kilahtaisi siis kuntalaista kohden pyöreät 2 euroa. Vahteristoon haluttaisiin myös asuntoja. Kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen. Mitä ajattelette Vahteriston tulevaisuudesta? Lähtökohta on ollut, että tärkeimmät alueet jäisivät rakentamattomaksi ja tätä varten on tehty luontoinventointeja. Minulla ei ole vielä perusteltua yksilöityä kantaa. On luultavasti yhteensovitettava tietty määrä asuinrakentamista ja luonnonarvoja. Millaisena näette luonnonsuojeluyhdistyksen merkityksen? Se on toimija, joka tämäntyyppisiin kaupunkeihin tarvitaan. Yhdistys on näkynyt toimintojensa kautta, mutta ei sillä hallitsevaa profiilia ole ollut. Modernin kaupungin kehittymisen kannalta tarvitsemme luovaa ilmapiiriä, jota yhdistyksenkin esiintuoma arvokeskustelu auttaa. Riihimäen nimikkoeläimeksi on valittu valittu jänis. Onko Riihimäki enemmän rusakko vai metsäjänis? Rusakko. Se on vahvempi ja nopealiikkeisempi. Ja on vallannut metsäjäniksen alueita. Harri Heinonen, sinä liityit vuosi sitten Riihimäen luonnonsuojeluyhdistykseen. Mikä saa perheellisen nelikymppisen tietohallintopäällikön toimimaan näin? Kyllä tämä Vahteristo oli yksi kysymys, joka alkoi ottamaan pattiin. Kehitystä viedään eteenpäin luonnon kustannuksella, eikä raja tule missään vastaan. Millaisena sinä näet luonnonsuojeluyhdistyksenne merkityksen? Omat virkamiehet eivät kaavoitusasioissa kiinnitä tarpeeksi huomiota ympäristökysymyksiin. Voimme pitää ympäristölippua korkealla ja vuoropuhelua yllä, kun kansalaisia on alettu nyt kuuntelemaan. MATTI NIEMINEN

10 Maailmalta Suomalaista elohopeaa kehitysmaihin? Suomella on kyseenalainen kunnia olla Euroopan toiseksi suurin elohopean tuottaja. Sitä syntyy Bolidenin Kokkola Oy:n tehtaassa sinkin sivutuotteena. Suomalaista elohopeaa saattaa päätyä kehitysmaihin, vaikka Bolidenin periaatteena on myydä sitä vain Eurooppaan. Kansalais- ja ayjärjestöjen verkoston FinnWatchin tuoreen raportin mukaan valvonta ei ole kuitenkaan toiminut. Ruotsissa on uutisoitu suomalaisen elohopean päätymisestä brasilialaisiin kultakaivoksiin. Asia nousi esille, sillä Kokkolan tehdas kuuluu ruotsalaiselle New Boliden -yhtiölle ja tehdas saa elohopeaa sisältävää sinkkirikastetta Ruotsista, missä on jo voimassa elohopean vientikielto. EU:ssa valmistellaan elohopean vientikieltoa yhteisön ulkopuolelle. Vientikieltoa on esitetty toteutettavaksi vuoteen 2008 tai 2011 mennessä. Suomi on ollut hitaamman aikataulun kannalla. Suomi jarruttelee Luonnonsuojeluliiton kansainvälisten asiain päällikkö Hanna Matinpuron mielestä Suomen tulisi kuitenkin edistää vientikiellon mahdollisimman pikaista asettamista. Vientikielto olisi myös Bolidenin edun mukaista, sillä silloin valvonta siirtyisi viranomaisille. Ylitarkastaja Merja Turunen ympäristöministeriöstä perustelee Suomen kantaa sillä, että on tärkeää yhtäaikaisesti edistää globaaleja toimia ja vientikieltoa. Kehitysmaihin tulisi viedä teknologi- aa ja parantaa markkinoiden valvontaa ja avoimuutta. Kehitysmaat elohopeavarastona Vaikka länsimaissa rajoitetaan myrkyllisen elohopean käyttöä, sitä tuotetaan ja myydään edelleen kehitysmaihin. Länsimaiden vähäisestä kysynnästä johtuva halpa hinta on lisännyt elohopean käyttöä kehitysmaissa. Kehitysmaissa ympäristö- ja terveyssäädökset ovat löyhempiä ja teknologia heikompaa. Paikalliset altistuvat elohopealle erityisesti kullankaivuussa ja ihon vaalennusaineiden käytön myötä. LIISA HULKKO ELOHOPEA GLOBAALI MYRKKY Elohopeaa hyödynnetään kullan erottamisessa malmista. Filippiiniläiset kullankaivajat käsittelevät elohopeaa paljain käsin. LARS HYLANDER Elohopea (Hg) on raskasmetalli, jonka muodostamat orgaaniset yhdisteet kertyvät ravintoketjun huipulle petokaloihin, lintuihin ja nisäkkäisiin. Elohopea on monille tuttu aine kuumemittareista, hammasamalgaameista ja paristoista. Sitä käytetään myös torjunta-aineissa, elektroniikassa ja jopa kosmetiikassa. Länsimaissa elohopean käyttö on pystytty korvaamaan useimmissa käyttökohteissa. Elohopeaa leviää maankuoresta ympäristöön esimerkiksi tulivuoren purkauksen yhteydessä. Ihmistoiminta on kuitenkin synnyttänyt maapallolle elohopeavaraston, joka on jatkuvassa kiertoliikkeessä elollisen luonnon kanssa. Elohopea voi ilmakehässä tai vesistössä kulkeutua kauas alkuperäisestä lähteestään. Elohopeaa syntyy suuria määriä sivutuotteena kloori-alkaliteollisuudessa sekä muiden metallien, kuten kuparin ja sinkin louhinnassa. Merkittävä osuus elohopeapäästöistä muodostuu myös hiilenpoltossa ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytössä. Metyylielohopea kertyy elimistössä keskushermostoon ja aivoihin ja voi vahingoittaa niitä. Kaasuuntuneena elohopea on nopeavaikutteinen hermomyrkky, joka suurina annoksina voi aiheuttaa jopa kuoleman. LIISA HULKKO Lisätietoja: FinnWatchin raportti: Elohopean vienti ja Suomi, www.finnwatch.org Aktiivista järjestötoimintaa Karjalassa Alexandr Scherbakov, Natalia Salikova ja Il ina Olga SPOKista vierailivat viime vuonna Suomessa tutustuen luonnonsuojelualueiden hoitoon. Karjalan tasavaltaa voidaan Suomen tavoin pitää metsävaltiona : molemmissa maissa metsäsektorin osuus kansantaloudesta on merkittävä ja metsäluonto on ainakin Eu- roopan mittakaavassa säilynyt hyvin. Myös huoli vanhojen metsien säilymisestä on yhteinen. Joukko Petroskoin yliopiston opiskelijoita perusti marraskuussa REETTA HARMAJA 1996 ympäristönsuojelupartion, joka sai myöhemmin nimekseen Luonnonsuojelujärjestö SPOK. Tällä hetkellä järjestöllä on kuusi pysyvää ja ajankohdasta riippuen myös 10 20 vapaaehtoista työntekijää. Karjalan vanhat metsät saatu kartalle SPOKin toiminta painottuu Karjalan vanhojen metsien inventointiin, suojeluun ja hakkuiden laillisuuden valvontaan. Tärkeää on myös rivikansalaisten ja etenkin nuorten osallistaminen. Tiedotusvälineet, kuten Karjalan TV, ovat viime vuodet olleet varsin kiinnostuneita suojeluasioista ja SPOKin toiminnasta. Järjestön tärkeimpiä saavutuksia on ollut kartan laatiminen Karjalan suojelunarvoisista vanhoista metsistä. Kartta tehtiin yhdessä suomalaisten ja muiden venäläisten ympäristöjärjestöjen kanssa. SPOK on myös vaikuttanut merkittävästi Kalevala-puiston perustamiseen. Viimeisimpiä suojeluvoittoja ovat hakkuurauhoitus inventointien ajaksi Pudoshin 100 000 hehtaarin metsäalueella Vodlajärven kansallispuiston ympärillä se- kä paikallisen metsäyhtiön 10 000 hehtaarin rauhoituspäätös Voinitsassa Kalevalan piirissä. Yhteistyöllä tietokanta ja leirejä Suomessa SPOKin yhteistyötahoja ovat Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Parhaillaan on käynnissä projekti, jossa suomalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa luodaan ja ylläpidetään tietokantaa Karjalan suojelunarvoisista metsistä. Tietoa metsistä jaetaan niin viranomaisille kuin luontomatkailuyrittäjillekin. Yhdessä on myös järjestetty kansainvälisiä luontoleirejä lapsille ja nuorille. Seuraava leiri pidetään Kostamuksen alueella kesällä 2006. Mikäli olet halukas tukemaan SPOKin tämänhetkistä työtä Karjalan Mujejärven yli 50 000 hehtaarin erämaan säilymiseksi, ota yhteyttä Luonnonsuojeluliittoon. OLLI TURUNEN JA IL INA OLGA, käännös Galina Kakkonen

11 Pinnalla Kirjat NIILO SUSILUOMA Loputon talouskasvu on toiveajattelua Puheenjohtajat tarkastelevat vanhojen metsien katoamista Lindössä Tammisaaressa. Susiluomat puheenjohtajina Isä ja tytär. Maaseutumies ja eläinten puolesta puhuja. Molemmat ympäristöjärjestöjen puheenjohtajia. Susiluomat vakuuttelevat kuin yhdestä suusta, että kumpikin on kulkenut omia polkujaan ja niin siinä nyt vain kävi: Heikki johtaa puhetta aikuisjärjestön puolella eli Luonnonsuojeluliitossa, Saara lasten ja nuorten Luonto-Liitossa. Heikin pesti alkoi viime vuoden alussa, Saaran koitos viime marraskuussa. Mistä herätys ympäristöasioihin? Saara: Olen ollut kolmetoistavuotiaasta asti kiinnostunut ympäristöasioista ja maailman murheista yleensäkin. Aloin silloin kasvissyöjäksi. Meillä oli oma ympäristöryhmä Pietarsaaressa, jonka kanssa pidettiin maailmankauppaa auki. Luonto-Liitto oli Saaralle luonteva valinta. Olin kuulunut järjestöön jo pitkään, varmaan aina. Innostuin ympäristöetsiväoppaista, kun ne julkaistiin, mutta 13-vuotiaana olin liian vanha perustamaan etsivätoimistoa. Onneksi 19-vuotiaana en sitä enää ollut, ja meillä onkin? Kysymys ja vastaus Palstalla lukijat voivat kysyä luonnonja ympäristönsuojelusta sekä Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnasta. Vastaajina toimivat liiton asiantuntijat. Kysymykset voi lähettää osoitteeseen luonnonsuojelija@sll.fi. oma etsivätoimisto Tassut serkkujen kanssa. Etsiväinnostus ajoi Saaran leiriohjaajakurssille ja järjestön syövereihin. Heikki-isän ympäristöherätys tapahtui, kun perhe aikoinaan muutti Seinäjoelle. Isä vei minut ja veljen partioon, partio vei metsään ja retkille. Veljekset perustivat myöhemmin Luonto-Liiton paikalliskerhon Suokulaisen. Vuonna 1973 olivat vuorossa Luonto-Liiton kesäpäivät Kuhmossa. Oli niin mahtava reissu uuteen porukkaan ja maailmaan, että koukkuun vain jäi. Siirtyminen aikuisjärjestöön tapahtui 1990-luvun puolivälin tienoilla, kun Heikkiä pyydettiin Luonnonsuojeluliiton hallitukseen maaseutu- ja maatalousasioita junailemaan. Mikä ympäristöaihe on toiselle läheinen? Saara: Isille läheisiä ympäristökysymyksiä ovat soiden tuhoutumi- Kysymys: Eikö ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka edellyttäisi ydinvoiman käytön lisäämistä? Vastaus: Toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen: Ydinvoima ei ole ilmastonmuutoksen kannalta ongelmaton energianlähde, vaikka itse nen, koska niillä hän on pohjalaisena paljon retkeillyt. Toinen kiinnostuksen aihe on luomu, mikä liittyy hänen maaseutututkijan toimeensa. Isi on kova retkeilijä, joten hienojen rantojen täyteen rakentaminen ja metsien katoaminen harmittavat. Heikki: Saaralle ovat eläinten oikeudet ja pienten lasten luontokasvatus lähellä sydäntä. Molemmat erinomaisen tärkeitä asioita. Uskon Luonto-Liiton lasten leirija ympäristökasvatustoiminnan vahvistuvan Saaran myötä. Donella Meadows, Jorgen Randers ja Dennis Meadows: Kasvun rajat, 30 vuotta myöhemmin. 334 s., Gaudeamus 2005. Aineellinen talouskasvu ei voi jatkua loputtomiin, koska maapallon tarjoamien perusresurssien määrä ei kasva. Tämä oli vuonna 1972 ilmestyneen Kasvun rajat -kirjan sanoma. Ympäristökirjallisuuden kulttiteoksen kolmas päivitetty versio suomennettiin syksyllä. Kolmenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut kirjoittajien mukaan paljon edistystä. Laitteet kuluttavat entistä vähemmän energiaa. Ilmanja vesiensuojelun taso on noussut. Otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttö on saatu kuriin. Ihmiskunnan tulevaisuutta varjostavaa perusongelmaa ei silti ole kyetty ratkaisemaan, vaan luonnonvarojen määrällinen kulutus kasvaa joka vuosi. Esimerkiksi REETTA HARMAJA sähköntuotannossa ei synnykään hiilidioksidipäästöjä. Ydinvoiman tuottama halpa sähkö aiheuttaa rakenteellista riippuvuutta, joka estää puuttumasta luonnonvarojen kestämättömään käyttöön, lisää luontoarvojen heikentymistä ja vaikeuttaa ilmastonmuutoksen torjumista. MAURA RYÖMÄ Proffien kaavaopas Puhutteko järjestöasioista keskenänne? Saara: Puhumme ylipäänsä paljon, myös järjestötyöstä. Minusta on mukavaa saada isin kommentit asioihin, sillä luotan häneen kovasti. Toki olemme myös eri mieltä asioista, mutta ei sekään haittaa. Heikki: Liikaakin. teollisuustuotannon ja autojen määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1972. Myös energiankulutus ja väestö lisääntyvät edelleen, vaikkakin aiempaa hitaammin. Energiankulutuksen ja väestönkasvun hidastuminen on osin juuri ensimmäisen Kasvun rajat -teoksen ansiota, sillä se nosti globaalit ympäristö- ja kehityskysymykset suuren yleisön tietoisuuteen. Kirjan ensimmäisen version taustalla oli eri maiden liikemiehistä, poliitikoista ja tutkijoista koostuvan Rooman Klubin tilaama kaksivuotinen tutkimushanke. Tavoitteena oli selvittää, miten kasvavan ihmiskunnan tarpeet voitaisiin tyydyttää. Tavoite on yhä ajankohtainen, sillä nälkään kuolee joka päivä 25 000 ihmistä ja suurin osa talouskasvun hedelmistä kulkeutuu länsimaihin. Kirjan kolmas versio esittelee eri kehityspolkuja. Yhdessä niistä ihmiskunnan ekologinen jalanjälki sopeutetaan pehmeästi maapallon kantokykyyn. Kovin syvälle uuden maailmanjärjestyksen käytännön yksityiskohtiin ei mennä. Selvää on kuitenkin, että länsimaisten kulutustottumusten on muututtava. Kirja sortuu paikoin amerikkalaistyyliseen jankutukseen ja yksinkertaistuksiin. Kyseessä on silti tärkeä puheenvuoro, joka on globalisaation ja ilmastonmuutoksen myötä vieläkin ajankohtaisempi kuin vuonna 1972. Ari Ekroos & Vesa Majamaa: Maankäyttö- ja rakennuslaki. 2. uudistettu laitos. 1016 s., Edita, 2005. Kaavoitusta ja rakentamista säätelevää maankäyttö- ja rakennuslakia on käytetty jo viisi vuotta. Sitä on ehditty muuttaa peräti kahdeksan kertaa. Tuomioistuimet ovat tehneet soveltamisesta linjapäätöksiä ja tutkimuskin on edistynyt. Näistä syistä ympäristöoikeuden professorien kirjoittama selitysteos on kasvanut ensimmäisestä painoksesta toiseen kaksinkertaiseksi. Sivuja on nyt lähes tuhat. Teos on yleistajuinen eikä sitä ymmärtääkseen tar- vitse olla juristi. Luonnonsuojeluaktiivit voivat hyödyntää kirjan antia kaavalausunnoissaan ja -valituksissaan. Kirja etenee lyhyen johdannon jälkeen lain läpi pykälä pykälältä. Selitysteksti on varsin kuvailevaa. Itse olisin toivonut reippaampia kannanottoja. Kirjan liitteinä ovat maankäyttö- ja rakennusasetus sekä kaavamerkinnät ja niitä koskeva asetus. Sitä vastoin kirjasta puuttuu valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Näitä suojelullekin tärkeitä tavoitteita on kirjassa toki selostettu, mutta koko päätöstekstikin olisi pitänyt liittää mukaan. Sille olisi saanut tilaa kirjan taittoa tiivistämällä. Suurta kirjasinkokoa ja rivivälejä pienentämällä olisi myös säästänyt paperia sekä kirjajärkälettä mukanaan kantavien selkää. Tieto on valtaa, joten pakkohan jokaisen kaavoitukseen vakavasti suhtautuvan aktivistin tämäkin kirja on ostaa. Missään nimessä ei kannata säästää ostamalla kirjan ensimmäinen painos alennusmyynnistä, niin paljon monet asiat ovat matkan varrella muuttuneet! TAPANI VEISTOLA

12 Tekijä & näkijä Michael Lettenmeierista ei tullut bussikuskia Ekotehokkuuden ammattilainen Ekotehokkuuskonsultti Michael Lettenmeier laskee luonnonvaroja, käy kylällä ja kokkaa. Hänen mielestään kuluttajasta ei ole kuninkaaksi. Ekotehokkuuskonsultti Michael Letten meier elää omaa ekotehokasta arkeaan Kurhilan kylässä Asikkalassa. Koti on vaimon isovanhemmille kuuluneessa 90-vuotiaassa maalaistalossa. Perheen tytöt käyvät läheistä kyläkoulua ja vanhemmat tekevät töitään pääsääntöisesti etänä eli kotona. Michael ottaa toimittajavieraan lämpimästi vastaan porstuassa keittiöessussa: padassa porisee toissasyksyisen jättisienisadon antimista suppilovahverokeitto. Lounaalle odotellaan työmiestä, joka on rakentamassa perheelle uutta saunamökkiä. Mutta ensin puhutaan asiaa eli ekotehokkuuskonsultin työstä, johon kuuluu neuvontaa, opetusta ja tutkimuksia. Viimeiset pari vuotta suurin työsarka on ollut Liikenne-MIPS -projektin koordinointi. Hankkeessa selvitetään ensimmäistä kertaa kattavasti eri liikennemuotojen luonnonvarojen kulutusta Suomessa (ks. sivut 4 5). Projektin isäntänä on Suomen luonnonsuojeluliitto, rahoitus on pääosin ulkopuolista. Kuluttajan reppua kevennettävä Ekotehokkuuskonsultille ekologiset selkäreput ja jalanjäljet ovat tuttuja työkaluja. Vaikka kuluttajina omaa reppuamme yritämmekin pienentää, Michael korostaa, että maailma ei parane pelkillä kuluttajan toimilla. Ei voida olettaa, että kuluttaja joka ostopäätöstään tehdessään miettii 5 minuuttia, mikä tässä olisi fiksuinta ympäristön kannalta. Turha kuvitella, että koko kansa ryhtyisi noin vain kuluttamaan ekologisesti, jos valtio samaan aikaan ohjaa väärään suuntaan. Michael uskoo, että kuluttajat tekisivät tiedostaen tai tiedostamattaan ekologisia Turha kuvitella, että koko kansa ryhtyisi noin vain kuluttamaan ekologisesti, jos valtio samaan aikaan ohjaa väärään suuntaan. päätöksiä, jos toiset vaihtoehdot olisivat kalliimpia tai hankalampia. Ekologinen elämäntapa yleistyy vasta, kun yhteiskunnan rakenteet, kuten verotus ja hinnat ohjaavat siihen. Itse asiassa on erittäin outoa, että kestävää elämäntapaa tukevien valintojen tekeminen, kuten luomun tai monien palveluiden ostaminen, on nyt kallista. Asianhan pitäisi olla päin vastoin: pitkällä aikavälillä kaikki muut vaihtoehdot tulevat ihmisille, luonnolle ja maapallolle paljon kalliimmiksi. Teollisuus mielellään sanoo, että teemme sitä mitä kuluttajat haluavat. Mutta miten kuluttaja voi ostaa sitä mitä ei myydä tai mistä ei tiedetä? Ostaisin esimerkiksi pelkkää luomua, jos se olisi mahdollista. Kylällä tiedetään Haastattelu keskeytyy hetkeksi puhelimen soidessa. Kunnan varavaltuutettua pyydetään lyhyellä varoitusajalla illan kokoukseen. Michael on myös Kurhilan kylätoimikunnan sihteeri ja Elina-vaimo toimii työkseen Päijät- Hämeen kyläasiamiehenä. Vaikka perhe toimiikin aktiivisesti kylän ja alueen kehittämisen puolesta, ekologisuuden puolesta puhumisessa ollaan kylällä harkitsevaisia. Liian voimakas leimautu- Michael Lettenmeier on viimeiset kaksi vuotta koordinoinut tutkimusta liikenteen luonnonvarojen kulutuksesta Suomessa (ks. sivut 4 5). Yhtä kattavaa tutkimusta ei ole tehty missään muualla. PETRI KUOKKA

Tekijä & näkijä 13 minen saattaisi vaikeuttaa elämää eivätkä asiatkaan etenisi. Kylätoiminnassa on oleellista, että ihmiset oikeasti arvostavat omaa ympäristöään ja luontoa. Jos joku tulee ulkopuolelta sanelemaan, niin huonosti käy. Täälläkin suunniteltiin ensin kunnan toimesta vaellusreittiä, jossa kylän läpi piti mennä yhdysreitti Evolle. Hanke jäi jumiin. Sitten kyläyhdistys teki itse oman EU-hankkeen, jossa rantaa parannettiin ja suunniteltiin vastaava vaellusreitti. Kun isännät itse suunnittelivat, niin saatiin vaelluslaavut todella hienoille paikoille yksityismaille. Suomeen sattumalta Lounaalla puhutaan saunanrakentajan kanssa tulevasta valtuustokokouksesta ja Asikkalan kunnantalon rakennussuunnitelmista, niin ja harvinaisista alppivuokoista, jotka kasvavat suppakuopissa. Suomalainen luonnonsuojelija ajattelee keskimäärin liian suppeasti luontoa ja erityisesti metsiä: hän saisi olla enemmän myös ympäristönsuojelija. Michael tunnustaa, että lajintuntemus ei ole hänen vahvimpia puoliaan. Hän ei ole koskaan ollut erityisesti luontoharrastaja, itse asiassa lapsuuden toiveammatti oli bussikuski. Kiinnostuksen ympäristökysymyksiin herätti lukioaikainen opettaja. Etelä-Saksasta kotoisin oleva Michael tuli ensimmäisen kerran Suomeen partioleirille. Palattuamme Saksaan kaveri pyysi mukaan kansalaisopiston suomen kielen kurssille. Vastasin hänelle, että kaikkea voi kokeilla, mutta eihän sellaista kieltä voi kukaan oppia, erinomaisesti suomea nykyään taitava Michael muistelee. Ekologiaa opiskellessaan Michael kävi joitakin kertoja Suomessa ja tapasi tulevan vaimonsa. Opiskelut jatkuivat vuonna 1988 Helsingin yliopistossa, josta löytyi myös alan työpaikka, kun Michael tuli valituksi ylioppilaskunnan ympäristösihteeriksi. Samalla syntyivät yhteydet kansalaisjärjestöihin ja erityisesti Kierrätysliikkeen toimintaan. Kiitos YTV:lle Kierrätysliikkeen ajoilta Michaelin mieleen ovat erityisesti jääneet väännöt jätteenpoltosta pääkaupunkiseudun jätehuoltoviranomaisen eli YTV:n kanssa. YTV halusi jätteenpolttolaitoksen. Me taas olimme sitä mieltä, että kierrättämällä ja ehkäisemällä saadaan asiat hoidettua vähintään yhtä hyvin. Silloinen jätehuoltojohtaja sanoi, että eihän niistä muista vaihtoehdoista ole edes referenssejä olemassa. Vastavetona pidimme tempauksen, jossa lahjoitimme YTV:lle tolkkukaupalla kirjoja ja useita sivuja pitkän referenssilistan. Keskustelu jätteenpoltosta on virinnyt uudestaan maanlaajuisesti nyt, kun eri puolille Suomea suunnitellaan yli 20 polttolaitosta. Michael uskoo, että Kierrätysliikkeen saavuttama voitto pääkaupunkiseudulla on kuitenkin pysyvä. En usko, että YTV tulee polttamaan jätteitä suuressa mittakaavassa. Itse asiassa YTV melkein ainoana Suomessa panostaa jätteiden synnyn ehkäisyyn henkilö- ja raharesursseja, mikä on hieno homma. Mutta perinteiset jätehuoltotahot näyttävät toistaiseksi jatkavan samaa rataa. Usein viranomaisilla on huono tietopohja alueensa jätteistä. Ei edes tiedetä, mitä maksaisi ehkäistä yksi tonni jätettä. Suomi Saksa Entä mitä eroa on suomalaisella ja saksalaisella ympäristöasioissa? Minun näkökulmastani suomalainen luonnonsuojelija ajattelee keskimäärin liian suppeasti luontoa ja erityisesti metsiä: hän saisi olla enemmän myös ympäristönsuojelija. Toisaalta vierastan tätä vastakkainasettelua, kyse on lopulta samoista asioista. Saksassa kokonaistietoisuus ympäristöasioista on Michaelin mielestä korkeampi kuin Suomessa. Toisaalta ongelmatkin, esimerkiksi liikenteen ympäristövaikutukset, ovat suuremmat. Toinen asia on sitten, näkyykö parempi tietoisuus käytännössä. Pohdinnoista takaisin Kurhilan arkeen. Valtuuston kokouksen alkuun on enää pari tuntia. Sitä ennen MIPS-mies on vielä luvannut käydä Vääksyssä hakemassa vanhemman tyttären polkupyörän korjauksesta. MICHAEL LETTENMEIER REETTA HARMAJA Syntynyt: 1963 Ansbachissa Etelä-Saksassa Saksasta Suomeen: 1988 Vaimo: Elina Lapset: Laura 12 v. ja Milja 10 v. Järjestöjä: Suomen luonnonsuojeluliitto, Kierrätysliike, Kurhilan-Hillilän kyläyhdistys Opetustehtäviä: säännöllisesti Helsingin yliopistossa, Turun ammattikorkeakoulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa, muuten yksittäisiä keikkoja Kirjoja: Roskapuhetta jäteneuvonnan käsikirja 1994, Luonnon uusi laskuoppi 2000, Ekotehokkuus Business as Future 2002, Der ökologische Rucksack 2004 Hankkeita: Luonnonsuojeluliiton jätteiden synnyn ehkäisyprojekteissa 1995 2000, Factor X Ekotehokkaasti markkinoille 2000 2002, FIN-MIPS Liikenne 2003 2005 Ekotehokkuuteen liittyvää konsultointia yrityksille Mielimaisemat: ulkosaaristo, alpit, palava tuli Michael Lettenmeier matkustaa työssään paljon, mutta yleensä julkisilla. Taskusta löytyvät bussikortit Kurhila Vääksy, Kurhila Lahti, Vääksy Helsinki, Lahti Helsinki -väleille sekä Helsingin sisäiseen liikenteeseen. Ekotehokkuuskonsultin viikko MAANANTAI Lähtö kotoa Kurhilasta klo 7:40 Bussilla ja junalla Turkuun, jossa ammattikorkeakoulun MIPS-kurssi. Illalla takaisin kotiin Lahden kautta, viimeiset 3 kilometriä kävellen, kotona klo 01:25. Matkoihin kului elottomia luonnonvaroja 219 kg. TIISTAI Herätys klo 8:00 MIPS-hankkeen koordinointia kotona: raporttien kommentointia, neuvottelu parin tavarakuljetusyrityksen kanssa MIPS-laskelmista. Ruoanlaitto: Väänsin viikonlopun pavut mössöksi. Klo 16:00 kimppakyydissä Vääksyyn ympäristölautakunnan katselmukseen Kotona klo 21:00, lentopallo jäi taas väliin. Matkoihin kului elottomia luonnonvaroja 23 kg. REETTA HARMAJA KESKIVIIKKO Herätys klo 7:30. MIPS-hommia ja kyläyhdistyksen toimintasuunnitelman laadinta kotona Klo 16:00 Miljan balettitunnin avoimet ovet Lahdessa, autossa koko perhe Kotona leivinuunin lämmitys ja puiden kantoa. Illalla Kurhilan-Hilillän kylän sääntömääräinen syyskokous Projektilaskutusta klo 01:00 asti yöllä. Matkoihin kului elottomia luonnonvaroja 34 kg. TORSTAI Herätys 5:45 Bussilla ja junalla Helsinkiin Luonnonsuojeluliittoon työpaikkakokoukseen. Iltapäivällä Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen seminaari ekologisesta jalanjäljestä. Illalla kotona sauna. Matkoihin kului elottomia luonnonvaroja 66 kg. PERJANTAI Herätys 6:45 Kotona MIPS-workshopin ja valtakunnallisen jätesuunnitelman ohjausryhmän kokouksen valmistelua. Iltapäivällä linja-autolla Vääksyyn tarkistamaan ympäristölautakunnan pöytäkirjaa. Myöhemmin avantouimassa ja kaupassa. Kompostivessan tyhjennys illalla kotona. Matkoihin kului elottomia luonnonvaroja 7 kg. Koko viikon matkoihin kului 349 kg elottomia luonnonvaroja, 4 513 kg vettä ja 45 kg ilmaa. Kurhilan kylä on valtakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa Päijät-Hämeessä. Kuvassa vanha maalaistalo, jossa Michael Lettenmeier perheineen asuu. REETTA HARMAJA PETRI KUOKKA

14 Tätä rataa Mönkijät valtasivat vaelluskohteen Lopella Hankkeesta järjestettiin keskustelutilaisuus vasta, kun puut oli kaadettu ja päätökset tehty. Vain osa alueen yhdistyksistä kutsuttiin tilaisuuteen, asukkaita ei lainkaan. Emme saaneet pyynnöistämme huolimatta mitään tietoa hankkeesta, emme edes karttaa, josta olisi selvinnyt, missä ajoura kulkee, ihmettelee Lopen luonnonystävien puheenjohtaja, biologi Pirkko Janger. Urasta päätettäessä ei kuultu edes ympäristölautakuntaa. Paikalliset yhdistykset ja mökkiläiset keräsivät parissa päivässä hanketta vastustavan lähes 400 nimen kansalaisadressin. Lopen Samoojat on niin ikään vastustanut metsäluonnon luovuttamista moottoriliikennekäyttöön. Safareita vai luonnonrauhaa? Mönkijöissä ei ole lainkaan katalysaattoria. Koneista lähtee pakokaasun katkun lisäksi luonnonrauhan rikkova ääni, joka on voimakkuudeltaan moottoripyörän luokkaa. Hankkeen toteuttajat korostavat meluhaitan tilapäisyyttä. Mönkijäletka päristelee päivän mittaisen mönkijäsafarin aikana kuitenkin kerran tunnissa ohitse ja ääni kantautuu pahimmillaan kilomet- rien päähän. Mönkijäuran lähin pysyvä asutus sijaitsee vain sadan metrin päässä ajourasta. Lähellä on lisäksi kesämökkejä. Pääsy marjamaille vaikeutunut Alueen jokamieskäyttöä on kaiken kukkuraksi vaikeutettu. Metsäteille on pantu puomit, jotka estävät pääsyn kauempana sijaitseville marjaja sienimaille, keruutuoteneuvojana toimiva Lopen luonnonystävien Erkki Holttinen toteaa. Tämä on harmi, sillä alueen hienot ulkoilureitit sekä sieni- ja marjamaat ovat olleet ahkerassa käytössä. UPM Kymmenen ympäristöosasto tutkiikin parhaillaan, onko yhtiön mailla kulkevien teiden sulkeminen ollut laitonta. Mönkijäsafareita markkinoidaan luontomatkailuna. Hämeen Matkailu Oy:n toimitusjohtaja Raija Forsmanin mukaan kyseessä on myynnillisesti kiinnostava matkailutuote. Lopen mönkijäura on toteutettu pääosin EU-rahoituksella. Mönkijät suojelualueella Uusi mönkijäura kulkee lähes kahden kilomerin pituisella osuudella Natura-alueella. Välittömässä läheisyydessä sijaitsee lisäksi luonnonsuojelualue, jossa on jo havaittavissa selvää reitiltä poikenneiden mönkijöiden aiheuttamaa kulumista. Luonnonsuojelualueiden rajoja ei ole lainkaan merkitty maastoon. Lopen luonnonsuojelualueet edustavat harvinaiseksi käyneitä harjumetsiä. Ura kulkee osit- tain metson soidinalueella, mikä on vastoin moottorikelkkareittien suunnittelusta annettuja suosituksia. Mönkijöistä vastaavaa ohjeistusta ei ole laadittu. Lopen mönkijäura on toteutettu kaatamalla puustoa lähes kolmen metrin leveydeltä. Uralla ei ole tehty lainkaan pohjatöitä, minkä vuoksi maaperä tulee kulumaan rajusti etenkin jyrkkien rin- teiden ja kuivien jäkäläkankaiden kohdalla. Osa urasta kulkee tosin pitkin metsänkorjuuteitä. Mönkijäuraa reunustavat keltaiset merkkipaalut ja muovinauhat eivät nekään kaunista metsäluontoa. Paaluja kuitenkin tarvitaan, jotta mönkijät pysyisivät reitillään. MAURA RYÖMÄ MAASTOMÖNKIJÖIDEN KÄYTTÖ LISÄÄNTYY Suomessa on varovaisten arvioiden mukaan yli 10 000 maastomönkijää. Tarkkaa lukua ei tiedetä, koska mönkijöitä ei tarvitse maassamme rekisteröidä. Norjassa on jo 13 000 mönkijää. Eniten mönkijöitä käytetään maan pohjoisimmassa läänissä Finnmarkissa, jossa avattiin 750 kilometriä patikka- ja ratsastuspolkuja mönkijöille jo vuonna 1989. Reitistön ulkopuolinen liikenne on kasvanut tämän jälkeen tasaisesti, sillä kunnat myöntävät avokätisesti lupia poiketa reiteiltä. Maastovaurioiden ohella pahinta on mönkijöiden vaikutus ihmisten asenteisiin, kertoo Dag Elgvin Norjan luonnonsuojeluliitosta. Ihmiset menevät marjaan, järvelle tai vuonolle yhä useammin mönkijällä koska naapurikin tekee niin. Maastomönkijällä ajosta on tullut suosittua ajanvietettä myös Yhdysvalloissa: tuoreen tutkimuksen mukaan joka neljäs täysi-ikäinen amerikkalainen on harrastanut kuluneen vuoden aikana moottoriajoneuvolla ajamista luonnossa. Mönkijöiden myynti onkin kolminkertaistunut USA:ssa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomen luonnonsuojeluliiton vuonna 2004 tekemän aloitteen mukaan maastossa saisi liikkua moottoriajoneuvolla lumettomaan aikaan ainoastaan viranomaisen luvalla. Reiteistä pitäisi aina tehdä kattava ympäristövaikutusten arviointi. ASKO KAIKUSALO/LUONTOKUVAT Lopella kunta on rakennuttanut kaikessa hiljaisuudessa 27 kilometriä pitkän mönkijöille tarkoitetun ajouran samaan maastoon, jossa kulkee Hämeen Ilves -vaellusreitistöä. AARNO LÄHDE Lopella avattiin joulukuussa 2005 uusi mönkijäura samaan maastoon, jossa kulkee Hämeen Ilves -vaellusreitistöä. Lopen luonnonystävät eivät pyynnöistä huolimatta saaneet tietoa hankkeesta. Suomessa on varovaisten arvioiden mukaan yli 10 000 maastomönkijää. Mönkijäurat kuluttavat raskaasti maapohjaa.

Kasvukausi 15 Luontolehti Sieppo innostaa lapsia 20-vuotias Sieppo on onnistunut pitämään pintansa kaupallisen viihteellisyyden keskellä. Sieppo on osa Luonto-Liiton lasten ympäristökasvatustoimintaa. Siepon luontotarinat, satumaiset kuvat, hauskat arvoitukset ja jännittävät tehtävät uteliaan Etsiväsiilin matkassa tekevät lehdestä innostavan seikkailun. Sieppo on Suomen ainut lasten luontolehti. Kannen kuva on Laila Nevakiven tuotantoa. Vaihtoehtoinen media Sieppoa on tehty yli kaksikymmentä vuotta pienin taloudellisin resurssein ja osittain vapaaehtoisvoimin. On todella haasteellista tehdä kulttuurityötä ja ympäristökasvatusta kaupallisen median varjossa tai marginaalissa. Ei oikeastaan auta etsiä keinoja ja mallia pelien tai mainonnan maailmasta, vaan on uskallettava luottaa vaihtoehtoisuuteen ja sisällöllisiin arvoihin: kauaskantoisesti ajatellen ympäristökasvatuksella on valtavan suuri merkitys, Siepon toimitussihteeri Marjo Soulanto pohtii. Soulanto toivoo Siepon antavan erityisesti kaupunkikulttuurissa asuville lapsille jotakin erilaista ja silti alkuperäistä verrattuna muuhun elämysmaailmaan: suomen kielellä kirjoitettuja laadukkaita novelleja ja tarinoita luonnosta ja ympäristöstä. Kuvat johdattavat elämyksiin Siepon kuvitus on hyvä vaihtoehto sarjakuvien ja pelien visuaaliselle kulttuurille. Uskon vahvasti luontokuvausten tekstuaaliseen ja visuaaliseen voimaan: ne herkistävät havainnoimaan ja arvostamaan ympäristön ilmiöitä. Ainakin minulla itselläni oli lapsuudessa joitakin todella tärkeitä kirjoja, joiden luontokuvauksiin palaan edelleen ja jotka ovat esikuvia omassa työssäni. Kirjallisuus on minusta parasta ympäristökasvatusta fyysisten luontokokemusten ohella. Graafikko Laila Nevakivi on kuvittanut Sieppoa niin kauan kuin lehti on ollut olemassa. Osa kuvista on opetuskuvia, joissa lajien tunnistettavuus on tärkeää. Toisaalta teen kuvituskuvia, jotka innostavat lasta katsomaan luontoa omasta näkökulmastaan ja saavat mielikuvituksen liikkeelle, Laila Nevakivi kertaa. Kuvitusteni värit ilmentävät enemmän tunnetiloja kuin arkitodellisuutta. Teemoja vuodenajan mukaan Siepon lukijoihin kuuluvat Luonto-Liiton 6 12-vuotiaat jäsenet. Lehden voi myös erikseen tilata. Sitä on käytetty opetusmateriaalina ala-asteilla, luontokouluissa sekä varhaiskasvatuksessa. Visa Valtanen Vammalasta, 9, pitää lehteä hauskana. Siitä löytyy kiinnostavia juttuja ja jännittäviä tehtäviä. Visan mielestä Siepon kuvista voisi rakentaa vaikka ison taideteoksen. Myös lasten oma kevätseuranta Kevättuuli on mukava. Sieppo ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Lehden teemalliset numerot liittyvät eri vuodenaikoihin. Vuoden 2006 teema-aiheina ovat muun muassa Talvisen yön arvoitukset, Komeat suurpetomme, Lepakoiden salaperäinen elämä ja Perhosten seikkailu. Mitä muuta lapsille? Siepon ohella Luonto-Liitto tarjoaa lapsille ympäristöetsivätoimintaa, luontokerhoja ja -leirejä sekä Vainupäivä -seikkailun keväisin. Lisäksi on lasten oma Kevättuuli, jossa kevään edistymistä seurataan 12 tutun lajin avulla. Luonnossa liikkuminen on itsearvoisen tärkeää, jotta lapselle voi kehittyä läheinen ja välittävä luontosuhde, lastentoiminnan suunnittelija Minna Ertimo sanoo. Aikuisella on mahdollisuus tarjota nykyajan lapsille ainutlaatuisia hetkiä viettämällä heidän kanssaan kiireetöntä aikaa luonnossa. MARJO KUISMA Lisätietoja Sieposta sekä Luonto-Liiton ympäristökasvatustoiminnasta: www. luontoliitto.fi tai lastentoiminnan suunnittelija Minna Ertimo p. (09) 68 444 245, minna.ertimo@luontoliitto.fi. EMI MUSIC Rähmätassuja paratiisissa Taidamme elää lapsiperheen paratiisissa, siis perheeni ja minä. Miten muutenkaan voisi kuvailla sympaattista kyläyhteisöä, jossa on melkein kaikkea: kauppa, posti, päiväkoti, koulu ja kohtuulliset kulkuyhteydet. Päiväkodissa on työstään innostunut henkilökunta ja loistava yhteisöhenki. Koulussa on pätevät opettajat ja kyläkoulun tunnelmaa. Joka toisesta talosta löytyy sopivan ikäistä seuraa 5-vuotiaalla Eliakselle ja 8-vuotiaalle Aleksille. Naapurit ovat mukavia, kaikki haluavat tuntea toistensa lapset. Koko kylä kasvattaa -idea on siis sisäistetty. Kaiken hyvän lisäksi keikkatöitä tekevä muusikkopariskunta on löytänyt turvallista ja luotettavaa hoitoapua aivan kotikulmilta. Taivaallista! Ja kivenheiton päästä kotiovelta alkaa pieni metsä, joka näillä näkymin myös metsänä pysyy. Sieltä haetaan marjat ja sienet, ja siellä asustaa peikko nimeltä Mörrikkä. Aleksi tutustui Mörrikkään päiväkotiaikoinaan, ja siitä lähtien on koko perhe käynyt häntä säännöllisesti tervehtimässä ja kuulumisia kyselemässä. Jouluisin Mörrikälle viedään pipari, se kuuluu meidän perheen perinteisiin. Ei tämäkään paratiisi ilman käärmeitä ole. Liian lähellä huristeleva, liian nopeasti kasvava rekkaliikenne ja satamatoiminnan kasvu huolestuttavat, samoin vesistön kunto. Paratiisi on siis suhteellinen käsite. Mutta palatkaamme pieniin ympyröihin. Tähänkin kyläyhteisöön on pesiytynyt oliolaji, joka ei paikalliseen luontoon alunperin kuulu. Vaikka itse otusta ei näkisikään, sen jälkiä on helppo seurata. Se pudottelee jätöksiään ihmisten kulkuväylille, kävelytielle, leikkipuistoon, kaupan pihalle ja usein vielä ihan roskiksen viereen. Olen alkanut kutsua lajin edustajia Rähmätassuiksi. Niiden jäljiltä löytyy mm. karkkipapereita ja mehupurkkeja. Mörrikän metsä on loppukesästä muovikuulia valkoisenaan. Jotkut isokokoiset rähmätassut pudottelevat roskapusseja, jääkaappeja ja sähköliesiäkin ojien pientareille. On niitä Rähmätassuja ennenkin ollut, ei se mikään uusi ilmiö ole. Isän kanssa kuljin Pomokairan metsiä, rantoja ja hillasoita koko lapsuuteni, ja ihmettelin Kolumni On niitä Rähmätassuja ennenkin ollut, ei se mikään uusi ilmiö ole. maastoon jätettyjä säilykepurkkeja, muovisia mehukanistereita ja metsätien varteen hyytyneitä autonrotteloita. Minulle kun oli opetettu, että metsään ei saa viedä mitään, mitä ei jaksa kantaa sieltä pois. Olen hidas menemään barrikadeille, olen arka korottamaan ääntäni muiden joukossa, olen huono saarnaaja. Mutta haluan uskoa, että omalla esimerkillä, omasta lähiympäristöstä huolehtimalla saamme Rähmätassukantaa pienemmäksi. Tilalle voisi tulla Tahmatassu, joka ei millään voi olla keräilemättä Rähmätassujen jätöksiä. Lisäksi Tahmatassu, jos yhtään muumitarinoita tunnette, laukoo totuuksia päin naamaa ja paljastaa salaisuuksia. Vaikka se saa ympäristönsä ensin raivoihinsa, niin ah, kuinka se raikastaa ilmaa! Ja Rähmätassu saisi kuulla kunniansa. Tahmatassua odotellessa olemme alkaneet lasten kanssa keräillä karkkipapereita ja muuta roskaa kulkuväyliltämme. Toiveissa nimittäin on, että Mörrikkäpeikko viihtyisi meidän kulmilla vielä pitkään, meistä ihmisistä ja muista olioista puhumattakaan. KAIJA KÄRKINEN Kirjoittaja on muusikko, näyttelijä ja perheenäiti

16 Tulevaa Suomen luonnonsuojeluliitto ry Norpan menot Lähetä ilmoitukset: luonnonsuojelija@sll.fi KESKI-SUOMI Keski-Suomen luonnonsuojelupiiri: Kevätkokous ti 21.3. klo 17 Jyväskylän kaupunginkirjaston Minnansalissa (samalla pidetään Jyväskylän yhdistyksen kokous). Esillä sääntömääräiset asiat, kuten toimintakertomus 2005 ja tilinpäätös. Kokousten jälkeen samassa paikassa klo 18 luontokuvailta. Luontokuvaaja ja -kirjailija Heikki Willamon esitys Pyhää hirveä etsimässä. Esityksen kesto noin tunti ja sen jälkeen aikaa keskustelulle. Tilaisuudessa on mahdollista myös ostaa mm. kirjailijan uutta Hirven klaani -kirjaa. Vapaa pääsy, tervetuloa! Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys: Tutustuminen Ilves, leijona ja kissojen sukua -näyttelyyn Keski-Suomen Luontomuseossa ti 14.2. klo 17.30. Museo sijaitsee keskellä kaupunkia, Harjun Vesilinnassa. Tavataan museon aulassa ja kierretään näyttelyä oppaan kanssa (meille saattaa olla mahdollista tutustua museoon hieman laajemminkin!). Yhdistys maksaa pääsy- ja opastusmaksun. Kevätkokous ti 21.3. klo 17 Jyväskylän kaupunginkirjaston Minnansalissa (aluksi em. piirin kokous). Kokousten jälkeen samassa paikassa klo 18 luontokuvaaja ja -kirjailija Heikki Willamon esitys Pyhää hirveä etsimässä. Talkoissa saatiin valmiiksi noin kaksi kilometriä aitaa, joiden tolpat oli jo etukäteen pystytetty. Suojelijoiden tehtäväksi jäi eristimien kiinnitys, lankojen veto ja aitalinjan puhdistus- ja raivaustyö. Pohjois-Pohjanmaalla talkoiltiin susiaitaa Keväinen retki Tarvaalan Kirkkoniemeen la 1.4. yhdessä Laukaan luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa. Yhteinen bussikyyti lähtee kaupungista tilausajolaiturista klo 10 ja klo 10.30, myös mahdollisuus päästä kyytiin Laukaan linjaautoasemalta. Kaupunkilaisille kyyti 5 e (lapset 2 e), laukaalaisilla tarjoamme kyydin. Perillä parin kilometrin patikointimatka. Paikalla mahdollisuus nähdä joutsenia, hyvällä onnella ehkä saukkojakin. Tulentekomahdollisuus laavulla, joten varatkaa makkaraa ja muuta evästä mukaan. Parin tunnin kuluttua matkataan takaisinpäin. Kyytiä varten ilmoittautumiset ma 27.3. mennessä Asta Häkkiselle p. 050 586 8728. KYMENLAAKSO Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri: Kevätkokous ma 27.3. klo 18. Paikkana ABC-Koria, Suviojantie 19. Paikallisyhdistysilta ti 7.2. klo 18 Luontoasemalla Kouvolassa. Puhelemme iltakahvin lomassa yhdistysten kuulumisista ja ajankohtaisista asioista. Tervetuloa! Kotka Luonto: Tutustumiskäynti Kymenlaakson Jäte Oy:n jätekeskukseen Anjalankoskelle ti 7.2. klo 17. Matkat kimppakyydeillä. Alustava ilmoittautuminen Tiina Lecklin p. 050 597 6364, tiina.lecklin@helsinki.fi. Susi on vähitellen levittäytynyt myös läntiseen Suomeen. Haapaveteläisellä maatilalla menettiin viime vuoden aikana 40 lammasta suden takia. Tilan isäntä Antti Hankonen päättikin rakentaa yli neljä kilometriä pitkän susiaidan tärkeimpien lammaslaitumien ympärille. Hankonen tiesi, että Luonto-Liitto on talkoillut susiaitoja Itä-Suomessa. Niinpä hän otti yhteyttä tuntemaansa luonnonsuojelutahoon, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiriin. Susiaitatalkoot kahtena joulukuisena päivänä keräsivät hommiin luonnonsuojelijoita Oulun seudulta, Raahesta ja Pyhäjokiseudulta. Susiaidat varustetaan sähköpaimenilla, joiden on tarkoitus opettaa susi sähköiskulla pois laitumilta, mikäli se ei muuten kaihda aitaa ja alueelle tunkeutumista. HANNU KARVONEN PENTTI PESONEN Kevätkokous ke 29.3. klo 18 Cafe Wilhelmiina ja Mauritz, Keskuskatu 8. Esillä sääntömääräiset asiat. Tervetuloa! Kevään muu ohjelma vielä avoin. Seuraa ilmoittelua paikallisissa lehdissä, jäsentiedotteissa ja yhdistyksen nettisivuilla www.kymenlaakso.com/kotkanluonto/ PIRKANMAA Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri: Kevätkokous la 25.3. klo 11 kaupunginkirjasto Metson luentosalissa 2 Tampereella. Perinteinen linturetki Poriin la 6.5. Lähtö Keskustorilta klo 8. Oppaana Peter Uppstu. Hinta liiton jäseniltä 25 ja muilta 30 e, sis. matkat, ruoan ja opastuksen. Retki järjestetään OK-opintokeskuksen kanssa. Ilmoittautumiset piirin toimistoon Kaija Helteelle, Varastokatu 3 A 4. krs, p. (03) 213 1317 tai p. 040 515 4557, pirkanmaa@sll.fi. Kangasalan luonnonsuojeluyhdistys: Vuosikokous Wääksyn Parvulassa su 12.2. klo 14. Tervetuloa! Nokian Luonto: Kevätkokous to 23.2 klo 18 Kerholassa Antin kamarissa. Kokousasioiden jälkeen keskustelua ajankohtaisista luonto- ja ympäristöasioista sekä mahdollisen uuden lintutornin rakennushankkeesta, jolla korvattaisiin kiikarointikäytöstä poistuva vesitorni. Tervetuloa! Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys: Hallitus kokoontuu kevätkaudella maanantaisin klo 18 piirin toimistolla, os. Varastokatu 3, seuraavasti: 13.2., 13.3., 10.4. ja 15.5. Kokoukset ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Mikäli haluat jonkin asian hallituksen käsittelyyn, ota hyvissä ajoin yhteyttä Minna Santaojaan, 040 531 9342, minna.santaoja@uta.fi. Seuraava jäsenkirje ilmestyy viikolla 9, aineisto kirjeeseen Minnalle ma 20.2. mennessä. Kevään Tampereen seudun luonto -lehti ilmestyy huhtikuun lopulla, myös siihen voi toimittaa aineistoa. Toivomuksia juttuaiheista otetaan vastaan. Kevätkokous la 18.3. klo 12 alkaen ympäristötietokeskus Moreeniassa. Kokouksessa käsitellään mm. vuoden 2005 toimintakertomus ja tilinpäätös. Tysy tarjoaa kokousvieraille kahvit. Yleisöluennon aihe ja luennoitsija varmistuu myöhemmin. Tervetuloa! Tampere sinun kaupunkisi -luentosarja tarjoaa käytännöllistä perustietoa muutaman esimerkin avulla siitä, miten kaupungin päätöksentekoprosessi toimii ja miten siihen pääsee mukaan. Sarjan tausta-ajatuksena on tukea rakentavaa vuorovaikutusta asukkaiden ja kaupungin välillä. To 23.3. klo 18. 19.30. Osallistumisen tavat ja kanavat. To 30.3. klo 18. 19.30. Kaavoitus ja maankäyttö. To 6.4. klo 18. 19.30. Liikenne ja kaupunkisuunnittelu. To 20.4. klo 18. 19.30. Ryteikköä vai talousmetsää? Kaupungin metsät ja puistot sekä asuinalueiden siistiminen. Myös keskustelua, joten mieti omia kysymyksiäsi jo etukäteen. To 27.4. klo 18. 19.30. Retki maastoon ryteikkö- ja metsäillan teemat livenä! Tutustumiskohteena Kauppi-Niihaman alue. Huom! Säänmukainen vaatetus. Luentosarjan järjestävät Tampereen työväenopisto, Ympäristötietokeskus Moreenia ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys. Paikkana ympäristötietokeskus Moreenia, os. Satakunnankatu 13 b (paitsi 27.4.) Pilvi Pulma ja asiantuntijoita 10 t, 10 e. Ilmoittautuminen p. 020 714 2222, www.tampere.fi/top. Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys: Tule mukaan auttamaan: lahjoita nurkissasi pyörivät tarpeettomat tavarasi tarvitsijoille Suomessa ja Venäjällä. Keräämme vaatteita, kodintarvikkeita, leluja, pelejä, kirjoja, huonekaluja ja urheiluvälineitä. Tavarat tulee pakata puhtaina ja ehjinä jätesäkkeihin tai laatikoihin ja toimittaa keräyspisteisiimme. Lajittelun jälkeen toimitamme tavarat tarvitsijoille. Venäjälle lähtevää tavaraa toimitetaan perille noin 6 krt. vuodessa ja näille matkoille voi lähteä mukaan maksamalla 70 e bussimatkasta ja hankkimalla viisumin. Matka kestää noin 5 päivää. Matkan maksamalla tuet rahtikustannuksia. Keräys toimii koko vuoden 2006. Ota yhteyttä ja tule mukaan auttamaan! Marianne Kortesoja, p. 050-3674932, marianne.kortesoja@luukku. com POHJANMAA Pohjanmaan piiri: Koskikararetket su 19.2. Seinäjoella kokoontuminen Törnävän kartanon edessä klo 13, lisätiedot Hannu Tuomisto p. 040 504 3236. Lapuan ja Lappajärven kokoontumispaikat ja -ajat: Esko Rajala p. 040 541 0582 ja Petri Pelttari p. 040 559 2145 Pohjanmaan piiritoimisto on muuttanut 3.1. Vaasasta Seinäjoelle rautatieaseman taloon, 3. kerros. Uudet yhteystiedot: Teemu Tuovinen, Valtionkatu 1 Poste restante, 60100 SEINÄJOKI. p. (06) 312 7577, pohjanmaa@sll.fi. POHJOIS-POHJANMAA Kempeleen-Oulunsalon luonnonsuojeluyhdistys: Perheluontokerho alkanut tammikuussa. Lisätietoja: Tommi Sulkala p. 044 262 5022. Vuosikokous to 23.2. klo 18 Kempeleessä. Lisätietoja jäsenkirjeessä. Koko perheen hiihtoretki Varjakassa teemana eläinten jäljet laskiaissunnuntaina 26.2. klo 13 alkaen. Kokoontuminen Oulunsalon Varjakan vierasvenesatamaan. Suunnitteilla lisäksi pöllöretki maaliskuussa ja hiihtoretki Litokairaan maalis-huhtikuussa. Lisätietoja jäsenkirjeessä. Oulun luonnonsuojeluyhdistys: Retkikerhon ohjelmassa mm. su 12.2. retki Hailuotoon. Retkikerhon uusi ohjelma: www.sll.fi/olsy/retki.html. Retkikerhon retkille ilmoittautuminen p. 045 639 5311. Vuosikokous ti 28.3. klo 18 Luonnonsuojelukeskuksessa, Kajaaninkatu 13. UUSIMAA Helsingin luonnonsuojeluyhdistys: Viikinmäen jätevesipuhdistamoon tutustuminen to 16.2. klo 17.30. Ilmoittautuminen järjestösihteerille (yhteystiedot alla) viimeistään ma 13.2. klo 12. Kokoontuminen puhdistamon aulassa (Hernepellontie 24), lisätietoja ilmoittautuessa. Opastettu kierros kestää pari tuntia. Eläinten jäljillä retki Viikissä la 25.2. klo 11 15. Tarkkaillaan ja tunnistetaan eläinten jälkiä lumella, lumen puuttuessa etsitään muita elonmerkkejä talvisesta luonnosta. Eväät mukaan! Lähtö Gardenian pihalta, Koetilantie 1. Pöllöretki Torpalle hiihtäen tai kävellen la 11.3. klo 19. Lähtö Vuosaaresta bussin 96 päätepysäkiltä Porslahdentien päästä. Torpalta voi joko tulla samana yönä takaisin tai halutessaan voi yöpyä Torpalla, jolloin Vuosaareen palataan su-aamupäivänä, matkalla lintuja tarkkaillen. Yöpyjät: makuupussi ja eväitä mukaan, ilmoittautuminen viimeistään to 9.3. Antti Tanskaselle, p. 0400 933 615. Luento Tasmanian metsistä ja luonnonsuojelusta ti 28.3. klo 18 20 Tieteiden talossa (Kirkkokatu 6), sali 505. Helsyn kevätkokous ti 4.4. klo 18 Tieteiden talossa (Kirkkokatu 6), sali 309. Aluksi Harri Kuosa kertoo ja näyttää kuvia Antarktiksen luonnosta. Kahv-itauon jälkeen käsitellään sääntömääräiset kevätkokousasiat. Lintuharrastuskurssi 18.4. 10.6. Ilmoittautuminen 20.2. alkaen järjestösihteerille. Lisätietoja internetsivuilta. Tapahtumat ovat maksuttomia, ellei toisin mainita. Lisätietoja järjestösihteeri Johanna Ojalta, p. (09) 228 08 277, helsy@sll.fi tai yhdistyksen internetsivuilta www.sll.fi/yhdistykset/helsy/. Tervetuloa mukaan! Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys: Kevätkokous ma 13.2. klo 19. Paikkana on Kasvun tupa, Keskustie 7. Kokousasioiden lisäksi ohjelmassa on katsaus Mäntsälän talvilintulaskentojen 40- vuotiseen historiaan. Talkoot Kotojärven laavulla la 18.2. klo 9 alkaen. Puutöitä riittää... Lisätietoja molemmista p. 040 504 5446. Vantaan ympäristöyhdistys: Vuosikokous ma 27.2. klo 18 Impulssissa (ns. Tanssiteatteri Raatikon talo), Viertolankuja 4A, 2.krs, sisäänkäynti Kaislapolun puolelta. Monipuolinen tarjoilu kahveineen ym. juomineen, leipiä, leikkeleitä, vihanneksia, juustoja. VARSINAIS-SUOMI Saariston talkooleirit Saaristomeren kansallispuistossa. Uutena kohteena Iniön Salmis, jossa raivaus- ja kevätsiivousleiri pe su 21. 23.4 (telttamajoitus). Houtskarin Jungfruskärin kevätsiivousleiri pe ma 28.4. 1.5 (sisämajoitus). Jungfruskärin kesän pitkä niittoleiri on ma su 24. 30.7. Ruokailut järjestetään leirin puolesta. Ilmoittautumiset ja kyselyt ma 20.2. alkaen, Varsinais- Suomen luonnonsuojelupiiri, p. (02) 235 5255, sllturku@netti.fi, Martinkatu 5, 20810 Turku.

Tulevaa 17 Elävä ja arvokas Saaristomeri esittäytyy LUONTO-LIITTO Leiriohjaaja- ja johtajakurssi to-ma 13.- 17.4. Helsingin Meriharjussa. Kurssi tarjoaa tietoa ja käytännön vinkkejä luontoleirin suunnittelusta, vetämisestä, menetelmistä ja materiaaleista. Kurssi on tarkoitettu uusille talvi- ja kesäleirien ohjaajille ja johtajille. Kurssin ohjelma: luontoleirien tavoitteet ja erityispiirteet, leirin tekijät (johtajuus/ohjaaminen), lasten kohtelu ja yhteistoiminta, leirin turvallisuus. Lisäksi käsitellään ympäristökasvatusta, suunnistusta, luontoleikkejä, luontoleiriohjelmia sekä erilaisia menetelmiä ja materiaaleja. Opetusmateriaalina Leka opas luontoleirin järjestäjälle -kansio. Kurssihinta: jäsenet 40 e, muut 60 e. Hintaan sisältyy ohjelma, materiaalit, ruuat ja majoitus. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Sami Säynevirta p. (09) 684 44 232, sami. saynevirta@luontoliitto.fi. Vainupäivät la 6.5. Helsingissä. Lasten ja lapsiperheiden satuseikkailu Suomenlinnassa. Lisätietoja: Luonto- Liiton Uudenmaan piiri, p. (09) 446 313, lup@luontoliitto.fi Luonto-Liiton metsäryhmä: Helmikuun aikana luvassa päiväretket niin Espoon kuin Vantaankin keskuspuistoon. Tule hämmästymään, miten hienoja metsiä on keskellä suurimpia kaupunkejamme! (Liian) moni Etelä-Suomen kolkka kalpenee tälle. Mukana asiantuntevat oppaat. Lisätietoja metsälistalta tai Sofia Virtaselta, sofia_ eleonoora@hotmail.com. Luonto-Liiton susiryhmä: Perinteiset susihiihdot suihkitaan Pohjois-Karjalan maisemissa, Ruunaan hienoissa ikimetsissä ja Patvinsuon kansallispuiston maisemissa. Majoitumme vanhalla tukkikämpällä, jossa on myös Saaristomeren on täytettävä monta tehtävää: se on yhdelle vapaaajan paratiisi, toiselle elinkeinoalue ja matkailuvaltti, kolmannelle kotiseutu kulttuurimaisemineen. Samaan aikaan meri on myös herkän, murtoveteen erikoistuneen merieliöstön elinympäristö. Kovinkaan moni ei ole päässyt saaristoon sukeltamaan nähdäkseen, miltä kotoinen vesiluontomme näyttää. Turussa avattuun Vedenalainen Saaristomeri -valokuvanäyttelyyn kootut Jukka Nurmisen kauniit ja värikkäät valokuvat merenelävistä ovat ikkuna pinnanalaiseen maailmaan. Vedenalaiset maisemat hehkuvat värikylläisinä ja rakkolevän suojissa kuhisee monimuotoinen eliöyhteisö. Nurminen itse toivoo, että ihmiset heräävät huomaamaan, että Saaristomerellä tosiaan on jotain, mitä kannattaa suojella. Näyttely avaa Pro Saaristomeri -ohjelman teemavuoden, jonka aikana järjestetään runsaasti koko perheen saaristoaiheisia elämyksiä, tapahtumia ja taidenäyttelyitä sauna. Hintaan kuuluvat mökillä aamupala, maastoon otettavat eväät ja illalla lämmin ruoka sekä kuljetus Lieksasta Uramoon ja takaisin. Hiihtäjien odotetaan osallistuvan tuvalla päivärutiinien hoitoon. Tarjolla kolme eri hiihtovaihtoehtoa: 1. Pitkä viikonloppu to su 16. 19.3. Hinta: jäsenet 50 e, muut 70 e 2. Pitkä viikonloppu to su 23. 26.3. Hinta: 50/70 e sekä tietopaketteja ja luentoja. Vedenalainen Saaristomeri -näyttely on avoinna 10.1. 26.5. Turussa Forum Marinumissa, Korppoon Saaristokeskuksessa 31.5. 31.8., Mathildedalissa Meri-Teijon Makasiineilla 4.6. 3.9., Naantalin Muumimaailmassa 10.6. 20.8., Uudenkaupungin Kulttuurikeskus Crusellissa 4.9. 27.10. ja Luontokabinetissa Ylänteellä 6.11. 15.12. MERVI OIKONEN Lisätietoja www.saaristomeri2006.fi Tulossa helmi-huhtikuussa 2006 YMPÄRISTÖHALLINNOSSA JA MINISTERIÖISSÄ Metsästys kansallispuistoissa -työryhmän mietintö julkaistaan. Vesien luokittelua ja tyypittelyä koskevat asetukset valmistuvat. Vesipuitedirektiivin mukaan vesistöjen vähintään hyvä tila tulee saavuttaa EU:n alueella vuoteen 2015 mennessä. Kansallisesta biodiversiteettiohjelmasta (2006 16) päätetään valtioneuvostossa. Kansallinen kestävän kehityksen strategia valmistuu. Erillinen koulutusjaosto valmistelee omaa strategiaansa. Moreenimuodostuminen inventointihanke päättyy. Suomessa on toistaiseksi inventoitu yhteensä 1 100 moreenialuetta. Viimeiset alueelliset metsäohjelmat ja niiden valtakunnallinen yhteenveto valmistuu. Selvitys tonttitarjonnan lisäämiseksi (erityisesti pääkaupunkiseudulla) ja kaavoituksen nopeuttamiseksi valmistuu. Kauppa- ja teollisuusministeriö käsittelee uraanikaivosvaltaushakemuksia. EDUSKUNNAN käsittelyssä Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjaukset eli kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi. Maatalouden tulevaisuutta linjaava maatalouspoliittinen selonteko. JUKKA NURMINEN 3. Pitkä hiihto to to 16. 23.3. Hinta: 75/105 e. Teemme retkemme metsäsuksilla etsien ja seuraten mielenkiintoisia lumijälkiä. Susihiihtojen matkavauhti ei ole päätä huimaava, taivalta kertyy päivittäin n. 10 20 km. Suosittelemme paria harjoituslenkkiä tämän talven lumilla ennen susihiihtoa. Ellet omista metsäsuksia ja eräsiteisiin sopivia saappaita/kenkiä, voit kysyä niitä meiltä lainaksi. Lainauskapasiteettimme on kuitenkin rajallinen. Ilmoittaudu pe 10.2. mennessä! Lisätietoja ja ilmoittautumiset mieluiten sähköpostitse anusalmi@cc. joensuu.fi. Myös p. 050 536 1024. Kaakkois-Suomen piiri: Laskiaisena järjestetään perinteinen lumiukkotempaus ilmastonmuutosta vastaan Kouvolassa. Keski-Suomen piiri: Kessun ympäristöpoliittiset opintopiirit järjestetään torstaisin 16.2., 2.3., ja 16.3. klo 18. Kevään aikana käsitellään mm. metsäasioita. Kaikki tilaisuudet Sepänkeskuksessa, Kyllikinkatu 1, Jyväskylä, tilassa Happi. Lisätietoja: Aili Pihlajamäki p. 044 330 3343, aiinpihl@cc.jyu.fi, www.luontoliitto.fi/kessu. Talvinen luontoleiri ma to 27.2. 2.3. Toivakan Partiokolkassa 7 12-vuotiaille lapsille. Leirillä tutustutaan talviseen luontoon ja sen ihmeisiin sekä pelaillaan, leikitään ja askarrellaan. Leirin hinta: jäsenet 60 e, muut 80 e. Hintaan sisältyy täysihoito ja vakuutus leirin ajaksi. Lisätietoja ja ilmoittautumiset pe 10.2. mennessä: Anni Markkanen p. 044 535 3124, kessu@luontoliitto.fi. Uudenmaan piiri: Retki Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle to 9.2. Tule katsomaan minne kakka katosi! Opastettu kierros maan uumeniin. Tapaaminen Viikinmäen puhdistamon portilla klo 18. Retki on ilmainen. Ilmoittaudu toimistolle, p. (09) 446 313, lup@luontoliitto.fi. Paikkoja rajoitetusti! Nuorten talviretki Benkun leirisaarelle pe-ma 17. 20.2. Majoitumme merisaunan lämmössä ja teemme retkiä päivin öin. Pieni sää- eli jäävaraus. Osallistumismaksu kattaa matkat Helsingistä ja ruoat. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: p. (09) 446 313, lup@luontoliitto.fi. Reaktori -tapahtuma ma to 20. 23.2. Wanhaan Satamaan, Helsingin Katajanokalle, kokoontuu tuhansia nuoria koko viikon ajan. Lupilla on oma esittelypöytä ja erilaisia performansseja. Tempaus tarvitsee tekijöitä. Kaikki mukaan tekemään Luonto-Liitto tutuksi! Ota yhteyttä Hetaan p.(09) 4466313, lup@luontoliitto.fi. Lasten talvileiri Luukissa ke la 22. 25.2. Leirillä laskemme mäkeä, seikkailemme ja leikimme luonnossa ja tutkimme, mitä eläimiä siellä asustaa. Iltaisin leikimme lämpimissä sisätiloissa. Leirin johtajat ovat kokeneita lastenkasvattajia ja ohjaajat Luonto-Liiton leiriohjaajakoulutuksen käyneitä. Leirillä on korkeintaan 30 lasta ja ryhmäkoot ovat pieniä: aina ohjaaja / max. 5 lasta. Kokkimme loihtii meille herkulliset ja ravitsevat ruoat kolme kertaa päivässä. Leirin hinta: jäsenet 80 e, muut 100 e. Hinta sisältää leiriohjelman, täysihoidon, materiaalit ja bussikuljetuksen Helsingistä Rautatientorilta. Ilmoittautumiset ja lisätietoja Lupin toimistosta Petro Pynnönen p. (09) 446 313, lup@luontoliitto.fi, www.luontoliitto.fi/ lup. Retki Maretariumiin Kotkaan la 4.3. Erinomainen koko perheen retkikohde! Bussiretki Helsingistä, tarkka lähtöaika ja hinta selviää toimistolta. Muurahaisilta to 23.3. klo 18 21. Muurahaiset ovat koko lailla omituinen hyönteisten ryhmä. Tule kuulemaan miksi. Paikka Nuorten Luontotalo, Mechelininkatu 36. Vappuretki Viroon pe ma 28.4. 1.5. Bussiretki Länsi-Viroon (vain jäsenille). Kevään upein retki! Hinta n. 70 e, sisältää majoitukset ja matkat Helsingistä eteenpäin. Majoitumme majataloissa, käymme hienoimmilla luontokohteilla. Luvassa kymmeniätuhansia hanhia ja paljon huikeita luontoelämyksiä. Kysy lisää Lupista. Vantaan Luonnonystävät VaLu: Talviretki Mustavuoreen la 11.2. Tutustumme Vantaan ainoaan merialueeseen Porvarinlahteen ja siihen liittyvään Mustavuoren lehtoon. Retkellä tutkimme myös miten Vuosaaren sataman rakennustyöt näkyvät tällä Natura 2000 -alueella. Sään ja rakennustöiden salliessa käymme myös kävelemässä Porvarinlahden jäällä. Ota mukaan säänmukainen vaatetus ja eväät, hyvällä säällä myös aurinkolasit. Kiikaristakin voi olla iloa. Tapaaminen klo 11 Mustavuoren pysäköintialueella Itäväylän itäpuolella Helsingin ja Vantaan rajalla (bussit 78 ja 97 (HKL), pysäkki n.1km päässä). Ilmoittautumiset VaLun toimistolle to 9.2. mennessä. Retki on maksuton. Hallituksen kokous Tonttulassa ti 14.2. klo 17, jota seuraa vuosikokous klo 18. Tule paikalle varsinkin, jos sinulla on kiinnostusta ryhtyä auttamaan VaLua ja Vantaan luontoa! Suojelijan kalenteri YVA-lain muutos, jossa järjestöjen osallistumis- ja valitusmahdollisuudet ympäristövaikutusten arviointeihin paranevat. TAPAHTUMIA Vedenalainen Saaristomeri -näyttely 10.1. 26.5. Turussa Forum Marinumissa. Näyttely avaa Saaristomeri 2006 -teemavuoden. Lisätiedot www.forum-marinum.fi. Luonnonsuojeluliiton Puhtaan meren puolesta -tarrakampanja on mukana Helsingin kansainvälisillä venemessuilla 10 19.2. Lisätiedot www.sll.fi/toiminta/vesistot/tarrakampanja Matkalla ekotehokkaaseen liikenteeseen? Luonnonsuojeluliiton FIN-MIPS Liikenne -hankkeen päätösseminaari 3.4 klo 12.30 16.30 Helsingissä (ympäristöministeriön auditorio Kuukkeli, Kasarminkatu 25). Lisätietoja www.sll.fi/toiminta/tapahtumat/2006/liikennemips. ULKOMAILLA Kansainvälisen metsäsopimuksen mahdollisuudesta keskustellaan YK:n metsäfoorumin kokouksessa New Yorkissa helmikuussa. YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolikokous pidetään maaliskuussa Brasiliassa. Agendalla muun muassa maailmanlaajuinen lajitietokanta. EU:ssa valmistellaan jätteiden synnynehkäisyn ja kierrätyksen strategiaa sekä uudistetaan jätepuitedirektiiviä.

18 Tulevaa MARTINA LINDSTRÖM Norppaluodolta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin perinnemaisemien hoitoprojektit päättyvät helmikuussa.hankkeissa kunnostettiin arvokkaita, umpeenkasvun uhkaamia perinnemaisemia eli niittyjä, ketoja ja hakamaita. Uudellamaalla palkattiin kolmivuotisen projektin puitteissa vuosittain noin 20 pitkäaikaistyötöntä Varsinais-Suomessa työllistettiin kahden vuoden aikana 10 luonnonsuojelupiirin työntekijää ja useita ympäristöalan harjoittelijoita. Eläintarhaetiikkaa erilainen retki Korkeasaareen la 18.2. Onko eläintarha ihmisten viihdyke vai lajien pelastaja? Mitä lajeja eläintarhoissa pitäisi olla? Voiko eläintarha toimia vain geenipankkina, vai tarvitaanko yleisön rahoja? Retken tavoitteena on antaa tietoa, murtaa ennakkoluuloja ja herättää keskustelua. Vetäjinä ja keskustelun alustajina toimivat biologiaan, eläinsuojeluun ja eläintarhan toimintaan perehtyneet oppaat. Lähtö Mustikkamaan sillan lipunmyynnin luota klo 11.15 (Herttoniemestä klo 11.02 lähtevän bussin 11 saavuttua). Retkestä peritään opastusmaksu 2 e, lisäksi jokainen maksaa oman si- säänpääsynsä (3 5e). Ota mukaan lämmintä vaatetta ja evästä. Retken kesto n. 3 h. Lisätietoja ja ilmoittautumiset 16.2. mennessä VaLun toimistolle p. (09) 857 3848, toimisto@valu.fi. Lasten talvileiri su ke 19. 22.2. Ala-asteikäisten lasten talvileiri järjestetään yhdessä Enyn (Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat) kanssa Luukissa. Leirillä tutustutaan talvisen luonnon ihmeisiin ja nautitaan leirielämästä ja hauskanpidosta niin ulkona retkeillen kuin sisätiloissakin askartelun ja leikkien merkeissä. Ilmoittautumiset VaLun toimistolle p. (09) 859 6758, eny@saunalahti.fi. Nuorten luonnontutkimusleiri 22 25.2. 10 14-vuotiaille Vantaan luonto- Luontoelämyksiä Laatokan souturetkillä koulu Sotungissa. Haluaisitko tietää, mitä metsän eläimet tekevät talvella ja selvittää, mitä kaikkea eläinten jäljet kertovat? Kiinnostaisiko kuvata talvista luontoa taiteen keinoin? Leirillä perehdymme luonnon hienouksiin ja kummajaisuuksiin hauskojen ja asiantuntevien vetäjien kanssa. Mukana tuttuun tapaan tietenkin myös leikkejä ja hauskanpitoa sekä tunnelmallisia iltoja. Lisätietoja ja ilmoittautumiset VaLun toimistolle p. (09) 857 3848, toimisto@valu.fi. VaLuRAUTAA -talkoot ti 7.3. klo 18 alkaen Tonttulassa (Ratatie 2, 2. krs.). Tule mukaan rakentamaan jo legendaksi muodostunutta VaLuRAUTAA -musiikkitapahtumaa! Valulaiset takaavat, että auttaminen on hauskaa! Teemme yhdessä julisteita, paitoja ja lippuja. VaLu tarjoaa iltapalan ja materiaalit. Tähti- ja pöllöretki pe 10.3. Tiiraa tähtiä, kuulostele pöllöjä ja koe talviyön pimeys ja hiljaisuus... Käytössämme on mm. kaukoputki ja taitavat oppaat. Mukaan lämmintä juotavaa, eväät ja kiikarit. Retken hinta: jäsenet 10 e, muut 12 e. Retkeä ei suositella alle 10-vuotiaille. Lähtöpaikat tarkentuvat myöhemmin, aikataulu n. klo 18 24. Retki järjestetään OK-opintokeskuksen tuella. Ilmoittautumiset VaLuun 3.3. mennessä! VaLuRAUTAA -kestävän musiikin ilta pe 7.4. klo 21 02. Kulutuskriittinen musiikkitapahtuma järjestetään Vernissassa Tikkurilassa. Aiempien klubien tapaan tiedossa on luonteikkaita kotimaisia esiintyjiä. Tämän vuoden esiintyjät ovat LAPKO, 500 kg lihaa, Keuhkot ja STROM.ec. Liput 7 e / 6 e (ennakkoon ostettuna, Luonto-Liiton ja Velmun jäsenille myös ovelta, rajoitettu anniskelualue). Tiedustelut ja lippujen ennakkomyynti: Vantaan Luonnonystävät. www.valu.fi/valurautaa. VANTAAN LUONTOKOULU Laatokan, Karjalan meren, luonto tarjoaa maisemiltaan ainutlaatuisen jylhän, kauniin ja luonnoltaan monipuolisen ympäristön suomalais-venäläisille soutu-/purjehdusretkille. Retkillä liikutaan sekä aavalla ulapalla että saaristossa yhdellä kymmenen ja kahdella kuuden soutajan jaalalla, suotuisilla tuulilla purjehditaan. Huoltoveneenä on mukana moottorivene. Majoitus on omissa teltoissa. Kullekin retkelle mahtuu 15 suomalaista, venäläisiä yliopiston kouluttajia ja opiskelijoita on saman verran. Reitit vuonna 2006 2. 11.7. Käkisalmi Lahdenpohja Sortavala (10 pv, 155 km), hinta: 350 eur 11. 19.7. Sortavala Valamo - Impilahti Pitkäranta (9 pv, 125 km), hinta: 325 eur 19. 27.7. Pitkäranta Mantsinsaari Valamo Impilahti Sortavala (9 pv, 135 km), hinta: 325 eur 27.7. 1.8. Sortavalan edustan saaristokierros (6 pv, 85 km), hinta: 250 eur 1. 9.8. Sortavala Lahdenpohja Käkisalmi (9 pv, 145 km), hinta: 325 eur 8. 13.8. Käkisalmi Konevitsa Sortanlahti (6 pv, 40 km), hinta: 250 eur Hintaan sisältyy: viisumi, venäläinen retkimuonitus ja suomalaisen vetäjän opastus. Matkat Suomesta Venäjälle ja takaisin eivät sisälly hintaan. Huom: opiskelijoille noin 20 %:n alennus. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Pertti Siilahti, p. 050 521 6975, sähköp: pertti.siilahti@sll.fi tai Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta, p. (05) 411 7358 sähköp: lappeenranta@sll.fi TANIAA NAUMOVA Järjestäjät: Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ja Pietarin meritekninen yliopisto. Vantaan Luontokoulu on Vantaan Ympäristöyhdistyksen ylläpitämä ja Vantaan sivistystoimen rahoittama luontoopetus ja ympäristökasvatuskeskus. Järjestämme kursseja kaikille luonnosta ja ympäristökasvatuksesta kiinnostuneille sekä perheille suunnattuja luontokahviloita. Kaikki vuoden kurssit ja kevään kahvilat löydät osoitteesta www.vantaanluontokoulu.fi. Kurssit sopivat hyvin opettajille, päiväkotien henkilökunnalle sekä muille lasten ja nuorten kanssa toimiville! Ilmoittautumiset kursseille ja tiedustelut p. (09) 875 30 57 tai toimisto@vantaanluontokoulu.fi. Kurssit ovat Luontokoululla Sotungissa, Itä-Vantaalla, Sotungintie 25, ellei toisin ilmoiteta. Tuloohjeet löydät nettisivuiltamme. Luontoon talvella -tutkimaan ja leikkimään! to 16.2. klo 15 18. Talvella luonto lepää pakkasen paukkuessa. Mutta silti on loistavat hetket tarkkailla esimerkiksi nisäkkäitä, joista talvella jää jäljet hangelle. Lintujen opetteleminenkin talvella on helpompaa, kun lajeja on liikkeellä vähemmän ja niitä on mukava tarkkailla lintulaudalla. Kurssilla tutustutaan talviluontoon ja kokeillaan talvisia luontopuuhia. Mukaan kunnolliset ulkoiluvarusteet. Kurssin vetää luontokoulunopettaja Saara Susiluoma. Kurssi on maksuton vantaalaisille opettajille ja päiväkotihenkilökunnalle, muille 10 e. Tarjolla kahvia ja pientä välipalaa. Koko perheen talvinen luontokahvila su 29.1. kello 11 13. Ohjelmassa koko perheelle soveltuva Luontopolku sekä tarjolla kahvia ja pullaa. Muutos tulee idästä Joskus omassa tapauksessani valitettavan harvoin mieleen juolahtaa ajatus, jolla voi olla laajempaakin merkitystä. Koin tällaisen hetken viimeksi joulukuun alussa, kun keskustelin hollantilaisen ympäristöaktivistin kanssa ekologisen verouudistuksen edistämismahdollisuuksista. Suomessahan tilanne taloudellisten ohjauskeinojen osalta on jokseenkin toivoton. Myönteisenä poikkeuksena mainittakoon työsuhdematkalippu, muilta osin kaikki esitykset verotuksen painopisteen asteittaisesta siirtämisestä työstä luonnonvarojen käyttöön ovat kilpistyneet valtiovarainministeriön ja johtavien poliitikkojen kielteiseen suhtautumiseen. Näin siitä huolimatta, että tavoite on kirjattu pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmaan. Edes Viron parlamentin viime heinäkuussa tekemä päätös verouudistuksen käynnistämisestä ei ole muuttanut suomalaisten päättäjien kantaa asiassa. Kaikkialla on aistittavissa sama vaivautunut hiljaisuus. Esiteltyäni hollantilaiselle tuttavalleni Suomen pattitilannetta aloimme miettiä ratkaisua taloudellisten ohjauskeinojen edistämiselle kansainvälisesti. Mikä voisi olla riittävän vaikutusvaltainen taho uuden veromallin läpiviemiselle? EU ei siihen pysty verotusta koskevan yksimielisen päätöksenteon vaatimuksen vuoksi. Asia oli vaikeasti perusteltavissa jo 15 jäsenmaan yhteisössä. Kymmenen uuden, suhteellisen köyhän ja varallisuutta janoavan Keski- ja Itä-Euroopan maan liityttyä unioniin keskustelu ekologisesta verouudistuksesta on käynyt lähes toivottomaksi. Entä muut tahot, kuten OECD ja YK? YK:n päätöksenteon kankeuden tuntien en odota läpimurtoa tältä suunnalta. Paljon uskottavampi on OECD, joka on jo vuosien ajan selvitellyt ekologisen verouudistuksen toteuttamismahdollisuuksia. Veikkaan, että ratkaisu Kolmasosa maapallon löytyy viimeaikaisia tutkimuksia hyödyntämällä. väestöstä on tavoitteviime keväänä julkaistu lemassa samanlaista YK:n Millenium Ecosystem Assessment kertoo kulutusyhteiskuntaa, yksiselitteisesti, etteivät jossa parhaillaan itse maapallon ekosysteemit elämme. kestä ihmiskunnan nykyistä luonnonvarojen kulutusta. Ensimmäiset tuhon merkit näkyvät jo ilmaston lämpenemisen aiheuttamissa luonnonmullistuksissa. OECD on puolestaan selvittänyt nousevien talousmahtien, kuten Kiinan ja Intian ympäristölainsäädäntöä. Kaikki merkit viittaavat siihen, ettei niiden nykyinen lainsäädäntö ole kyennyt ohjaamaan luonnonvarojen käyttöä tavalla, joka huomioisi tulevien sukupolvien tarpeet. Maissa, joissa vuotuinen BKT: n kasvu hipoo lähes kymmentä prosenttia, tieto ei ole yhdentekevä. Käytännössä se merkitsee, että kolmasosa maapallon väestöstä on tavoittelemassa samanlaista kulutusyhteiskuntaa, jossa parhaillaan itse elämme. Mikä siis avuksi? Väitän että Kiina tarjoaa ratkaisun avaimet. Maailman väkirikkaimpana maana ja yksipuoluevaltana sillä voisi olla kaikki mahdollisuudet päättää ekologisen verouudistuksen toimeenpanosta, joka kysynnän ja tarjonnan lakien seurauksena pakottaisi myös muut maat samoille linjoille. Ympäristöjärjestöjen tehtäväksi jää nyt riittävän selkeän toimenpidepaketin laatiminen ja sen esittely idän suurvallan edustajille. Voi tietenkin olla, ettei sellaiseen haluta ryhtyä Kiinan surkean ihmisoikeustilanteen vuoksi. Perusteet esitykselle ovat kuitenkin kiistattomat. EERO YRJÖ-KOSKINEN toiminnanjohtaja

Askeleet 19 Luonnonsuojelijan silmiin on viime aikoina tarttunut tv-mainos, jossa vanha kunnon rokkari Pelle Miljoona astuu skitan kanssa bussiin. Miten vaihtoehtomies on päätynyt ExpressBussien mannekiiniksi? Mua ja varsinkin musiikkiani on pyydetty mainoksiin silloin tällöin vuosien varrella. Vastaus on ollut systemaattisesti njet! Tällä kertaa kelasin, että joukkoliikenne sinänsä on kannatettava asia. Turha jeesustella: päätökseeni vaikutti myös kohtuullinen korvaus lärvini käytöstä ja mahtavista repliikeistä. Jylläävätkö nyt markkinavoimat radikalismin? Sijoitin verirahat taiteeseen. Mr. Aeroflot lennätti koko bändin Intiaan, yhteensä kuusi henkilöä plus instrumentit & äänityskamat. Vuokrasimme talon Goalta, äänitimme levyllisen uusia biisejä. Arambol -CD ilmestyy keväällä. Mikä ympäristöasia saa hien pintaan? Amerikkalainen kaupunkimaasturi, intialainen muovipullo, valopetroolilla käyvä delannu dösa Kathmandun laaksossa, kiinalainen kemiantehdas... Sikaaria tuprutteleva, röyhtäilevä ja piereskelevä sika ylikansallisen yhtiön pääkonttorissa. Mikä liikennemuoto on mieluisin? Stadissa rikkaat ajaa raitsikalla, köyhät kävelee. Intiassa juna rules OK. Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri uudistui kerralla, kun pitkään puurtaneille piirin työmyyrille (kuvassa keskellä takana), puheenjohtaja Hannu Tuomistolle ja piirisihteeri Jan Gäddnäsille valittiin jatkajat. Puheenjohtajan pestin sai Terhi-Katariina Ala-Risku Kurikasta ja piirisihteerin Teemu Tuovinen Kauhajoelta (kuvassa edessä vasemmalla). Piirin toimisto siirtyi tammikuun alussa Vaasasta Seinäjoelle. Kuoren alta Pelle Miljoonan moottoritie kuumenee myös bussin kyydissä. Mies, kitara ja linja-auto Pohjanmaan piiritoimisto uusin voimin uusin tiloihin JUSSI PAULASAARI EXPRESSBUSS Eikö Intiaan matkustaminen ole epäekologista? Jep. Parempi ois pysyy himassa ja vetää ittensa kiikkuun jonain sydäntalven synkkänä yönä. Hyvä tekosyy ulkomailla oleskeluun on uuden romaanin kirjoittaminen. Lisäksi haluan oppia globaalia ajattelua, Kolmas Maailma on yliopistoni. Sitäpaitsi en oo koskaan väittänyt olevani Pitsinnypläys- & Itupekkakurssin mallioppilas. Näytät luonnonsuojelijan prototyypiltä. Onko pukeutumisesi ja rastat myös kannanotto ympäristön puolesta? Heräsin yks aamu vuosia sit locksit päässä. Pöllö on kävelevä big fuck off! Mihin suuntaan maailma on menossa? Väärään. REETTA HARMAJA UUSIA ANSIO- MERKKIEN SAAJIA Kultainen ansiomerkki Esko Saari, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri Hopeinen ansiomerkki Esteri Ohenoja, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri Kalevi Tunturi, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri Kati Heikkilä-Huhta, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri Jukka Lamppu, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri Jukka Piispanen, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri Esa Alkula, Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys Luonnonsuojelijassa 6/05 julkaistussa listassa oli kaksi kirjoitusvirhettä. Kultaisen ansiomerkin sai Esko Sirjola Inarin luonnonystävistä ja hopeisen ansiomerkin Aira Kangas Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksestä. Uusia työntekijöitä Jaana vastaa vesistä Limnologi Jaana Marttila, 30, vastaa liiton kaksivuotisesta hankkeesta, jossa pyritään ehkäisemään Itämeren rehevöitymistä rannikko- ja sisävesien kuormitusta vähentämällä. Hankkeessa valmistetaan opetuspaketti kouluille ja toimitaan yhdyssiteenä viranomaisten ja kansalaisten välillä vesiensuojelussa. Erityisesti maatalouden vesiensuojelu on Jaanan mielenkiinnon kohteena. Jaana pitää Luonnonsuojeluliiton epämuodollisesta ja Paluu metsäasiantuntijaksi Apua kulutusvalintoihin LIISA HULKKO REETTA HARMAJA REETTA HARMAJA vilkkaasta työympäristöstä. Hän toivoo työssään pääsevänsä työpöydän äärestä myös ihmisten pariin ja kenttätöihin. Vesiensuojelija on ironisesti kotoisin vähävetisimmästä Suomesta, Etelä-Pohjanmaalta. Jaanan sukujuuret ovat kuitenkin Karjalasta, mikä on vaikuttanut myös hänen luonteeseensa: Jäyhäksi pohjalaiseksi ei minua voi ainakaan luonnehtia. Sen sijaan Jaana kuvailee itseään myönteiseksi skeptikoksi. Jaanan ja avomiehen koti sijaitsee meren läheisyydessä, Itä- Helsingissä. Vapaa-aikaansa Jaana viettää ratsastaen, ulkoillen ja lueskellen. Jaana paljastaa myös ajoittain addiktoituvansa palapelien kokoamiseen. Haaveissa olisi joskus oma piha ja poni vesistön äärellä, kuinkas muuten. Jaanan tavoittaa numerosta (09) 228 08 235 tai osoitteesta jaana.marttila@sll.fi. Luonnonsuojeluliiton uudeksi metsäasiantuntijaksi on valittu filosofian ylioppilas Harri Hölttä, 30. Tehtävää hoitanut Sini Harkki jatkaa ympäristöpolitiikan opintojaan Tampereen yliopistossa. Itse asiassa Harri palaa tehtävään vanhasta muistista : hän toimi liiton metsäasiantuntijana jo vuosina 2000 2001. Metsäasiantuntijan työ pitää sisällään lausuntojen ja kannanottojen valmistelua, tiedottamista, poliittista vaikuttamista, liiton edustamista toimikunnissa ja paikallistason tukemista. Harri oli viime vuoden loppuun asti SLL:n hallituksessa. Järjestökokemusta on kertynyt myös Luonto-Liitosta ja lintutieteellisistä yhdistyksistä. Opiskelut Joensuun yliopistossa kotimaisen historian, erityisesti ympäristöhistorian, parissa ovat pian päättymässä. Savolaisen pitkämieliselle Harrille on tärkeää vapaus tehdä, sitä minkä kokee mielekkääksi. Tämä metsämörrien suurperhe on aika oleellinen elämässäni. Lintuharrastus ja saaristomaisemat ovat hyvää vastapainoa metsäisille työasioille. Harrin tavoittaa numerosta (09) 228 08 219 tai osoitteesta harri.holtta@sll.fi. Luonnonsuojeluliitossa on käynnistynyt elokuun loppuun asti kestävä ympäristökasvatushanke. Filosofian maisteri Johanna af Hällström, 25, vastaa hankkeen toteutuksesta. Tärkeintä on tuottaa tietoa ja vinkkejä arkipäivän kuluttamiseen, Johanna painottaa. Hän kokoaa koulutusmateriaalia energiaja elintarvikevalinnoista sekä liikkumisesta. Lisäksi tavoitteena on vahvistaa aikuisväestön heikentynyttä luontotuntemusta ja ekologista tietämystä. Koulutusmateriaali on tarkoitettu vapaaseen käyttöön. Erityisenä kohteena ovat aikuisten omaehtoiset opintokerhot. Johanna uskoo, ettei materiaalia tarvitse tuputtaa, vaan tietoa etsivät muutenkin motivoituneet kuluttajat. Johannan tavoittaa numerosta (09) 228 08 245 tai osoitteesta johanna.afhallstrom@sll.fi. KOONNUT LIISA HULKKO

20 Ajassa Jäte lämpönä vesistöihin? Poltto on riskisijoitus Jätteenpolttolaitosten talous lasketaan polttoaineen eli jätteen saatavuuden varaan. Heinon mukaan yhdyskuntajätteiden sekä monien teollisuusalojen jätteiden määrä on jo vähentynyt. Lisäksi kierrätys tulee lisääntymään tavoitteiden tiukentuessa ja raaka-ainevarojen niukentuessa. Kun yritykset huomaavat jätteen ehkäisyn säästöpotentiaalit, polttolaitoksen jätemäärä voi vähetä romahdusmaisesti. Jätteiden määrä toimialoittain Ehkäisy säästää Resurssien ja toiminnan painopisteen siirtyminen jätteiden synnyn ehkäisyyn olisi myös jätelain mukaista. Jätteiden määrän pitäisi Heinon mukaan vähentyä absoluuttisesti 5 prosenttia vuodessa, mikä noudattaisi EU:n ekotehokkuusaloitteen tavoitteita. Tehokkain keino jätteen välttämiseen onverotuksen painopisteen muuttaminen. Heinon mielestä myös lainsäädäntöä ja tiedotusta on muokattava kestävään tuotantoon ja kulutukseen kannustavaksi. Tiukatkin ohjauskeinot hyväksytään paremmin, jos samalla saadaan tietoa jätteen ehkäisyn taloudellisista eduista. Suomessa jätettä syntyy vuosittain noin 120 miljoonaa tonnia. Vain 2 prosenttia jätteistä juontaa juurensa yhdyskuntiin. Tästä puolet on kotitalousjätettä. Lähde SYKE 2003. Esimerkiksi englantilaisten ja yhdysvaltalaisten yritysten saama kustannussäästö jätteiden synnyn ehkäisystä oli tutkimuksessa kymmenkertainen verrattuna jätteiden käsittelykustannuksiin. Kunnat toimimaan Jätekysymyksissä valta on pitkälti kunnilla, jotka vastaavat omalla alueellaan jäteasioista. Kuntaliitto suosittaa kuntia laatimaan jätepoliittisen ohjelman ja edistämään määrätietoisesti jätteiden synnyn ehkäisyä. Vain noin kolmanneksella kunnista on jätestrategia tai edes jonkinlainen jätehuollon vastuulista. Heino rohkaisee luonnon- suojeluyhdistyksiä vaatimaan omaa kuntaansa huolehtimaan suunnitelmat kuntoon. Suunnitelmissa on esitettävä jätteen synnyn ehkäisyn mahdollisuudet, keinot ja resurssit. Kansalaisten on voitava osallistua strategian laatimiseen ja suunnitelman ympäristövaikutukset on arvioitava. REETTA HARMAJA Valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan voi ottaa kantaa osoitteessa www.ymparisto.fi (Ympäristönsuojelu > Jätteet ja jätehuolto > Jätepolitiikan tavoitteet > Uuden valtakunnallisen jätesuunnitelman valmistelu). Jätteenpolttolaitos on ikävä naapuri Lahdessa Kymijärven nykyisen, etupäässä hiilellä käyvän voimalan viereen aiotaan ratalonrakentamisen jätteet 1 % kentaa jätettä kaasuttava ja polttava voimaenergiantuotannon jätteet 1 % laitos. Poltosta syntyvälle lämmölle ei ole tarvetta, vaan se ajettaisiin läheiseen Yhdyskuntajätteet 2 % Vesijärveen. TeollisuusSekä Luonnonsuojeluliitto etjätteet 10 % tä alueen asukkaat ovat valittaneet voimalaitossuunnitelman ympärakentamisen ristöluvasta. Liiton mielestä lupajätemaa ehtoihin pitäisi kuulua parhaan 28 % Maatalouden käyttökelpoisen teknologian käytlanta 18 % täminen savukaasujen puhdistamiseksi. Asukkaat ovat näreissään Mineraalien ilmanlaadun lisäksi meluongelman Metsätalouden kaivuujätteet pahenemisesta. hakkuutähteet 21 % 19 % ERJA HEINO P oltto tuhoaa raaka-aineita, mahdollistaa kertakäyttökulttuurin ja estää ehkäisytoimet vuosikymmeniksi, tutkija Erja Heino Luonnonsuojelulitosta vastaa. Jätteenpoltto tuottaa myrkyllisiä tai haitallisia tuhkia sekä savukaasupäästöjä tai savukaasupäästöjen jätevesiä. Hulluinta on, ettei jätteenpolton päätuotteelle eli pelkälle lämmölle yleensä ole tarvetta. Sitä paitsi lämpöä tuotetaan nyt tehokkaissa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa, Heino kuvaa tilannetta. Esimerkiksi Lahdessa jätteenpolttolaitos merkitsisi, että talvisin korkean sähkön hinnan aikaan Vesijärveen ajettaisiin olemassa olevan voimalaitoksen tuottamaa kaukolämpöä määrä, mikä riittäisi noin 70 000 omakotitalon lämmitykseen. Suomessa pakkausjätettä syntyy vain puolet EU-maiden keskiarvoon verrattuna. Suuri osa elintarvikkeista päätyy kuitenkin keskusvarastoilta kauppoihin edelleen kertakäyttöisissä kuljetuspakkauksissa. Kuvan metallisen rullakon lisäksi vain sininen muovilaatikko on uudelleenkäytettävä. Piipusta perusujellusta Vanhan hiilivoimalan käytöstä syntyy tasainen ujeltava ääni, joka purkautuu ulos voimalan korkeasta piipusta. Kuopion yliopiston melulaboratorion johtajan Erkki Björkin mukaan ujellus syntyy savukaasupuhaltimesta. Kyse on kapeakais- taisesta melusta, jota pidetään erityisen häiritsevänä. Melua voidaan vaimentaa jonkin verran vuoraamalla savupiippu sisältä esimerkiksi mineraalivillalla. YVA:ssa hutiloitiin Ympäristönvaikutusten arvionnin yhteydessä tehdyissä mittauksissa nykyisen hiilivoimalan kapeakaistaista perusmelua ei havaittu. Björkin mukaan on tavallista, että melumittaukset suoritetaan liian lähellä piipun juurta. Ujellus alkaa kuulua vasta satojen metrien päässä voimalasta. Piipusta tuleva ääni laskeutuu sitä kauempana alas, mitä pidempi piippu on. Jos piippu on pitkä, ääni laimenee samalla tehokkaasti. Suunnitellun jätteenpolttolaitoksen rakentaminen nostaisi alueen yöaikaisen melutason todennäköisesti yli valtioneuvoston ohjearvon. Koska uusi piippu olisi melkein puolet vanhan voimalan piippua matalampi, melualue tulisi myös laajenemaan. Tätäkään ei YVAa laadittaessa hoksattu. MAURA RYÖMÄ Kymijärven hiilivoimala sijaitsee omakotialueen välittömässä läheisyydessä. Uusi jätettä kaasuttava ja polttava voimalaitos rakennettaisiin hiilivoimalan kylkeen. OLLI AHTILUOTO Jätteenpoltosta on tehty Suomessa suosittua uhraamalla sen edistämiseen paljon resursseja. Suunnitteilla on 10 15 polttolaitosta. Luonnonsuojeluliitto ja sen piirijärjestöt ovat valittaneet kuudesta polttolaitosluvasta. Miksi?