Ansaitseeko EU Nobelinsa? Pami Aalto Jean Monnet professori/ Johtaja, Jean Monnet keskus Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto <pami.aalto@uta.fi>
Yhdysvallat (Marshall apu 1940 luvulla, tuki hiili ja teräsyhteisölle)? Saksa ja Ranska,sitoivat taloutensa yhteen? Siirtomaista (osin väkisin) luopuneet jäsenmaat? EU:n Komissio, joka ajanut integraation etuja jäsenmaita vastaan? Neuvostoliitto, joka antoi Saksan yhdistyä ja EU;n itälaajentua? Suurvalta, joka ei (vielä) käy (paljoa) sotaa Suurvalta, joka imperiumeista ainoana yhä laajenee hakemusten pohjalta? Klassinen toimijuuden ongelma: kuka/mikä EU:ssa ansaitsee Nobelin? (ansio: rauha, sovittelu, demokratia, ihmisoikeudet)
Yhdysvallat ei sitä ainakaan ansaitse Barack Obama sai jo Nobelin Hiili ja teräsyhteisön syntytuen jälkeen USA:n tuki siirtynyt Nato:lle ja EU:n itälaajenemisen varmistamiseen EU:n talousintegraation kätilö USA nykyään riitelee EU:n kanssa kauppakiistoista WTO:ssa USA ja EU eivät edes virallisesti strategisia kumppaneita kuten EU ja Venäjä yhteistyötä ja keskinäistä kilpailua
Ranska ja Saksa? Eivät enää sodi keskenään! Mutta eivät myöskään kykene viemään Unionia seuraavaan integraatiovaiheeseen 1980 ja 1990 lukujen hyvän yhteistyön jälkeen Saksa on rauhanomaisen sovittelun mallimaa, joka ei ole lopettanut anteeksipyytelyä II maailmansodasta (vrt. Japani) eikä juuri sodi ulkomailla (vrt. Irak) Ranskalla ydinase ja yhä valmius ja halu sotia vaikkapa Afrikassa konfliktinhallinnan nimissä Molemmat vahvoja kandidaatteja yhteistyönsä johdosta, mutta palkitsemisen aika taisi jo mennä ohitse: FRA GER sovittelun edistäjiä jo palkittu!
Siirtomaista luopuneet EU maat? Monilla luopuminen pakon edessä ja väkivalloin vastarintaa tehden (mm. Alankomaat/Indonesia, Ranska/Algeria) Osalla sivistyneempi luopumisprosessi, kasvatettuaan alaisensa ja kehitettyään paikallisia hallintoja, koulutusta, jne. (Britannia) EU:n jäsenmaat ottivat vastuun Neuvostoliiton entisistä siirtomaista Baltiassa ja satelliiteista itä Euroopassa rahalliset ja muut sitoumukset neuvostokolonialismin purkamiseen EU maiden de kolonisaation historia ristiriitainen; niiden rooli NL:n de kolonisaatiossa liittyy laajentumiseen
EU:n Komissio? Integraation moottori on lopulta vain superministeriön/keskushallinnon kaltainen suunnitteluelin joka ajaa funktionaalisia integraatioratkaisuja EU sopimuksia vahtiessaan, ja jäsenmaita jatkuvasti konsultoidessaan Funktionaaliset (ei alueen hallintaan perustuvat järjestelyt) nähty eräänä valtiojärjestelmän aiheuttamia konflikteja liudentavana mahdollisuuutena Komissio käy oikeutta integraatiosäännöksiä rikkovia jäsenmaita vastaan markkinatalouden ideologisena ritarina, ja ajaa lisälaajentumisia EU:ssa ja kansainvälisessä poliittisesssa taloudessa ylipäätään valtiot silti nousevassa roolissa, joten Komission palkitseminen tai esillenosto sotisi tätä trendiä vastaan
Neuvostoliitto? Historiantutkimuksen valossa keskeinen rooli natsi Saksan pysäyttämisessä (käänne jo Stalingradissa, n. 1942 3) Antoi Gorbatshovin kautta luvan Saksan yhdistymiseen vastoin kansainvälisiä sopimuksia Poliittinen hyväksyntä EU:n laajenemiselle, kunhan seurauksista naapureille huolehditaan (ne olivat yllättävän rankkoja: Schengen, Kaliningrad, EU:n uusi Venäjä politiikka, jne.) Venäjä julistautunut NL:n kansainvälisten sitoumusten perilliseksi, muttei kelvanne rajojensa sisällä ja ulkopuolella sotivana maana palkituksi
Rauhan suurvalta EU? Suurin yksittäinen kehitysavun antaja, mutta myös protektionistinen kauppablokki joka estää 3. maailman tuotteiden globalisaatiota Konfliktinhallinnan keskeinen toimija, tilanteesta riippuen mutta pärjääkö suhteessa kokoonsa Norjalle tai Ruotsille, jne.? Taloudellinen kilpailu yhä enemmän rinnakkaista sotilaalliselle; taloudessa pätevä EU osa globaalia trendiä (jota ollut aloittamassa) Silti kyvytön toimimaan monissa inhimillisen kärsimyksen konflikteissa Kosovon jälkeenkin, mm. Libya, jolloin jäsenmaiden puuttuva konsensus siirtää vastuun niiden koalitioille Joutunut tarkistamaan demokratian ja ihmisoikeuksien vientituotettaan konfliktien lääkkeenä kansainvälisen talouden murroksessa, jossa talouskasvu ja kehitys sen sijaan avain hyvän hallinnon ja markkinoiden arvo kelpaa osin
Laajeneva Unioni Laajeneminen vapaaehtoisten hakemusten pohjalta EU:n omintakeisuus kv suhteissa EU:n monitahoinen magnetismi talous, vakaus, rauha, identiteetti, jne. vetää uusia jäsenkandidaatteja yhä puoleensa vaikka suurin hypetys onkin sammunut Itälaajeneminen selittyy parhaiten moraalisella velalla, ei taloustai turvallisuusintresseillä Unionin laajeneminen, sen rauhaa moninaisesti edistävät vaikutukset paras syy Nobelin myöntämiseen, mutta kysymys jää, kuka/mikä EU:ssa palkitaan? Jäsenmaat, jotka hyväksyvät laajentumisen? Komissio, jolle neuvottelut ja arvioinnit on annettu? EU:n presidentti, jolla rooli sekä jäsenmaiden että Komission johtajana? Kenties juuri EU:n vaikea ja vaikeutuva tasapaino eri instituutioiden ja toimijoiden välillä on avain sen kykyyn (toistaiseksi) säilyä rauhanomaisena projektina!