Ikäihmisten kokemuksia asumispolun siirtymistä ja risteyskohdista Kuva: Yliopiston kuvapankki Ikäasumisen valinnat ja mahdollisuudet -seminaari Paula Vasara Yhteiskuntatieteen ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto
Kertomuksia asumisesta / aineisto Paikoillaan vanhenevien kertomukset ( ageing in place ) päivittäin äidistään huolehtivat tyttäret (14) vuosikymmenten kodissaan asumistaan jatkaneet iäkkäät (18) Ei paikoillaan vanhenevien kertomukset ( not ageing in place ) ikäperustaisissa asumismuodoissa asujat (14) 1 5 vuotta sitten muuttaneet (20) Kuva: Merja Huovelin / Jyväskylän kaupunki, Viestintä
Paikoillaan vanheneminen itsenäisyys symboli tukea antava muutokset/ palvelut omistusasuminen merkityksellinen Kuva: Merja Huovelin / Jyväskylän kaupunki, Viestintä taakka, ei enää sama muistot, kiintymys ainoa vaihtoehto
Koti EVELIINA Kun sitten taas mä ajattelen sen toisella tavalla, että vanhuksella on monta kertaa paljon mielekkäämpää ja turvallisempaa, paljon mielenterveydelle on plus, on toisellekin terveydelle, sekä fyysisesti että psyykkisesti terveydelle hyväksi olla kotona niin pitkään kuin mahdollista. Koska se koti on aina koti ALLI Kun mä en osaa ajatella mitään muuta kun tämän paikan. Enää tässä vaiheessa, ei. Vaikka kyllä mä sitte aina kesälläkin ku mä yritän tuolla ulkona tehä niin, kyllä mä joskus niin tuskaannun kun, pitäis marjapensaan juuriakin siellä kuoputtaa ja pitäis tuota tehä ja tuota tehä, että hitsiläinen, kyllä tästä tarttis lähtee. Mutta sitte ku mä rupeen aatteleen, että mun pitäis ruveta romppeitani kokoomaan ja, mistä mä sen asunnon saisin ensin?
Vaihtoehdottomuus PV Entä sitten jos vielä ajatellaan tulevaisuutta sillä tavalla, että jos se avuntarve lisääntyy entisestään. Että mitäs sitte? HERTTA Myrkkyä [naurahtaa]. Pääsee hautuumaalle. Ei... Se on vaan koitettava, no myö täytettään parin vuoden päästä kumpikin jo 80, niin eihän tässä enää montaa vuotta oo aikaa, ja tämmöstä menoo jatkuu, niin aina vaan lyhenee, lyhenee, mutta... En usko, että esimerkiks meille kummallekaan on mitään mahollisuutta päästä johonki noihin palvelutaloihin, en usko. PV Mistä se sitte ehkä saattas johtua? HERTTA Tänne jätetään vaan ihan kylmästi. Keneltä mä pyyän apua, en keneltäkään AINO-KAISA: No, tällä hetkellä on tämä tilanne se vaihtoehto. Kaupunki ei halua, kaupunki ei halua osallistua ja yksityiseen palvelutaloon ei riitä eläke, niin ei siinä sitten, en mä tiedä, mitä vaihtoehtoja siinä olis.
Muuttaminen: riittävän hyvä omanarvontunne tukeva ympäristö turvallisuus elämäntavan ylläpitäminen tasapaino ei taakkana Kuva: Merja Huovelin / Jyväskylän kaupunki, Viestintä odottamattomat lopputulemat luonnollinen siirtymä stigma
Varautuminen KYLLIKKI Se on nyt vähän, kun siinä olis tullu remonttia jo niin paljon, se on 60 vuotta vanha talo siinä [Marjaviidankadulla], ne on sillon sodan jälkeen rakennettuja. Sitten meillä alko tuleen kosteutta vähän alakertaan, ja siellä melkein kaikki oli jo kaivattanu ne ympärykset, mutta minä en pystyny, mulla on niin pienet tulot, että mä en pystyny sitä tekemään. [...] Mutta minä jaksoin hyvin tehä sillon 2010 vielä se luminen talvi, mä kaikki lumityöt ja kaikki hyvin jaksoin tehdä, mutta kun mä rupesin ajatteleen sitä, että sit jos voimat vähenee, jos ei jaksa enää muuttaa. Se ei oo ihan helppo muuttaa omakotitalosta, hävittää se tavara pois ympäriltä ja jättää kaikki, se ei oo ihan helppo homma.
Muuttuva suhde MARIA Niin tähän muutettaessa, mies oli jo siinä kunnossa, hänellä oli syöpä ja käyny sitte jo semmoseks, et hän ei jaksa siinä omakotitalossakaan tehä mittään. Myytiin se sitte sillä, ja ku se on vielä niin vanhan kansan aikanen, että se ol puulämmitteinen, kylmä vesi tuli vaan ja, sillä siitä sitte luovuttiin. Kyl se tuntu ottaneen häneen kovalta, ku se ol hänen tekemä niin, hän siihen aina nojas, että ku se on hänen tekemä, hän ei lähe mihinkään. Mut kyl se ite tunnusti jo et, jos sais vuokra-asunnon niin lähetään, myyään. ENNI [ ] Juu ei, ei mitään, en ollu ajatellukaan, mut että joskus sit ajatellu kyllä niin, että ku mul oli neljä huonetta ja keittiö, et.. on sitä, se aina kiipeäminen ja kaikki, et täytyy joskus kattella, mut et sitä en koskaan kyllä muista, että oisin ajatellu, että tänne oisin tullu. Mut nytte, nyt sit olen oikein tyytyväinen, että olen päässy. ENNI Joo, et, niin ku moni sanoo, et vähän, moittivat ruokaa ja muista ja toista, on aina sitten jostakin sanontaa, mutta, mä tykkään niin, et kun mä olen tänne päässy, niin mä nautin. Olenko hölmö, mä olen vähän ehkä hölmö.
Siirtymä TEUVO Niin ja sitten, tää on kuitenkin yhteiskunnan ylläpitämä laitos, se viittaa sinne vanhaan aikaan sillon kun minä näin sen mitä oli, ja miten suhtauduttiin. Se jotenkin on iskostunu minuun. Sen kanssa täytyy vaan tulla juttuu PV Kyllä. Onhan se semmosta ajatustyötä sitte, tehtävä sen kanssa. TEUVO On joo ja, kaikki mulle sitä sannoo, että mitä sinä semmosia?, mut minkäs sille teet ku.. TEUVO Niin, se on ihan ja, elonpäiviä kyllä on niin, se on melekeen täältä kautta jokaisen se lähtö tehtävä kuitenkin. Ei täältä mutta vastaavan, tämmösistä. PV Näinhän ne monesti menee ne asumispolut. Kyllä. TEUVO Mutta ei täällä näe mittään semmosta, että suoranaisesti asuntoon vaikuttais tai asumiseen niin se, huonoja puolia, sellasia että, ei oo. Ite ittensä vika jos on vaikeeta. [naurua]
Tyytyväisyys KYLLIKKI Niin kun mä sanoinkin just, että minun pitäis olla tyytyväinen, mulla on ihan kaunis asunto, hyvä asunto hyvällä paikalla ja läheiset ihmissuhteet, se on hirveän tärkeetä. Mulla on läheiset ihmissuhteet hyvässä kunnossa, ettei mulla oo siitä valittamista. Mutta se että illalla kun menee nukkumaan, niin saattaa ajatella sängyssä, että yhtään sanaa ei oo sanonu kenenkään kanssa. Että semmosia päiviä on, että yhtään sanaa, niin kun [entisessä kodissa] sentään minä komensin oravia ja lintuja siellä ku, mulla oli niitä elättejä, mä syötin paljon lintuja ja oravia, niin voi niille edes joskus puhua. Mutta se et tosiaan, illalla niin, et on monta päivää, et yhtään sanaa ei sano kenenkään kanssa. Että niin yksin ihminen voi olla.
Entinen vs. nykyinen KYLLIKKI Niin, ja siellä on se oma vapaus ja, ku siellä on sitä työtä. Niin kun mä monta kertaa, mulla oli isot semmoset lankkuraput koko sen, melkein kuistin mittaset. Mä usein siinä sitten iltasella istuin ja ajattelin, et miten onnellinen minä olin, kun mä olin työstä väsyny. Mä olin niin vanhanaikanen ja tyhmä, että mä nautin siitä, et mä olin työstä väsyny. Se on kokonaan erilainen ku väsyy siis muuten, mutta se että on ihan rehellisesti työstä väsyny. Kun mä katoin sitä kaunista pihaa ja oli rauhallista, se oli hirveän rauhallista puolta se. Siinä oli uimaranta 500 metrin päässä, [Marjaviidanjärvi] ja, ihannepaikka. Mutta tosiaankin niin mä nautin siitä että, olin työstä väsyny ja sain tehdä sitä. Mä aamulla aikasin lähin aina, kesällä sinne kukkamaallekin. Sitten päivällä tulin aina ja lepäsin vähän aikaa päivällä. Mutta aamusta lähin aina aikasin, ja se ei ollu vaikeeta. PV Se oli kuitenkin semmosta, mistä tykkää. KYLLIKKI Niin, mistä tykkää niin sitä jaksaa tehdä, ja mistä innostuu. Nyt kun ei taho olla oikein mistä innostus.
Lopuksi Subjektiiviset merkitykset korostuvat pulmia & tyytyväisyyttä kulttuuriset ymmärrykset & suositukset Iäkkään asumistoive kotona asumisen tukeminen tarpeellista ja arvokasta ei ainoa ylikorostettu tavoite Irti one size fits all - ajattelusta todellisia vaihtoehtoja valittaviksi riittävästi tietoa Kuva: Merja Huovelin / Jyväskylän kaupunki, Viestintä tukea siirtymävaiheeseen
Kiitos Kuva: Yliopiston kuvapankki www. jyu.fi/movage paula.vasara@jyu.fi
Artikkelit Hoivan kertomuksia. Juonityypit ikääntynyttä äitiään hoitavien tytärten narratiiveissa. [Narratives of care: Storytypes in the narratives of daughters caring for their ageing mothers]. Janus 2014, 22 (1), 3 18. Not ageing in place. Negotiating meanings of residency in agerelated housing. Journal of Aging Studies, forthcoming 2015, http://dx.doi.org/10.1016/j.jaging2015.07.004. Mahdollinen, välttämätön ja väistämätön: jatkuvuudet ja siirtymät iäkkäiden asumiskertomuksissa [Possible, necessary and exigent. Continuities and transitions in older person s housing narratives]. Forthcoming. In the predicament of precarious living: Expectations and experienced outcomes of relocation in old age. Forthcoming.