Kirjastopolitiikan johtaminen Luentomoniste. Kirsti Kekki ja Hannu Sulin. Opetusministeriö 5.2. ja 13.2.2008 Helle Kannila määritteli 1900-luvun alussa kirjaston yhteiskunnallisen ja kulttuurisen tehtävän seuraavasti: "Kun perustetaan jokin laitos ja pidetään sitä yllä, on sekä perustettaessa että myöhemmin yleispiirtein oltava selvillä sen tarkoituksista sekä sen toiminnan rajoista ja muodoista. " "Meidän kirjastoalalla työskentelevien on uskallettava katsoa kauas tulevaisuuteen, on uskallettava ajatella suuresti ja rohkeasti...sillä emmehän aja asiaa itsemme vuoksi vaan kansamme tähden, sen valistukseksi ja sekä henkiseksi että taloudelliseksi kohottamiseksi. Tämän suuren päämäärän vuoksi emme saa hellittää.., elleivät kaikki muut asiaa vielä näe niin kirkkaasti kuin me, tekevät he sen vielä kerran ja silloin he myös ymmärtävät itsepintaisuutemme ja uudistushalumme". (Helle Kannila 1919) Yleisten kirjastojen perustehtävä ja palvelujen maksuttomuus on kestänyt lähes vuosisadan: vuoden 1928 kirjastolain mukaan "kunnallisten kirjastojen tuli tarjota maksutta kirjallisuutta ja henkilöstöpalveluja kansalaisille kansan sivistyksen kohottamiseksi ja itseopiskelun edistämiseksi". Nykyisen Kirjastolain mukaan: " Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Kirjastotoiminnassa tavoitteena on edistää myös virtuaalisen ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä. Helle Kannilan sanat ovat erittäin ajankohtaisia myös tänä päivänä. Kirjastoissa tehtävä työ ei ole irrallista, vaan se muuttuu hyvinkin nopeasti yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten mukaan. Nykyajan ihmisille kirjasto on itsestäänselvyys, osa arkipäivää. Sen säilyminen ja edelleen kehittäminen vaatii kuitenkin edelleen paljon sitkeää työtä, näkemystä ja rohkeita alan edistäjiä. Etenkin johtajan on, mutta myös kaikkien kirjastoissa työskentelevien olisi tunnettava oman kehysorganisaationsa rahoitusjärjestelmä, hallinto, strategiat sekä toiminta- ja palvelukulttuuri. Lisäksi on oltava kokonaiskuva koko kirjastoverkosta, -hallinnosta, - rahoituksesta, lainsäädännöstä ja toimintalinjoista. On tunnettava kansalliset strategiat ja linjaukset. Kokonaisuuden hahmottaminen ja tunnistaminen helpottaa ymmärtämään ja kehittämään omaa työtä osana kokonaisuutta ja tiedostamaan, mikä on kirjaston rooli jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Osaaminen herättää luottamusta ja on välttämätön kaikelle vaikuttamiselle. Onnistuminen vaatii asiantuntijuuden lisäksi hyviä sosiaalisia yhteistyötaitoja sekä verkottumista muidenkin kuin kirjastoalan toimijoiden kanssa. Yhä useammin johtaja joutuu hankkimaan kirjastolle rahoitusta muualtakin kuin tuttuja perinteisiä väyliä käyttäen (budjettiesitys kunnalle tai omaan organisaatioon ja avustushakemukset opetusministeriöön). Johtaja on kunnassa tai omassa organisaatiossaan ainoa, jonka odotetaan tietävän kirjastoala kokonaisuudessaan. Suomen kirjastoverkosto, rahoitus ja hallinto Lisätietoa: http://www.minedu.fi/opm/kirjastot/ Suomen kirjastoverkosto muodostuu yleisistä eli kunnallisista kirjastoista, tieteellisistä ja ammattikorkeakoulu- sekä erikoiskirjastoista. Suomen kaikista kirjastoista määrällisesti
2 eniten on yleisiä kirjastoja. Tieteellisten kirjaston ydinryhmän muodostavat 20 yliopistokirjastoa. Kansalliskirjasto, joka on Helsingin yliopiston erillislaitos, toimii vuonna 2006 voimaan tulleen yliopistolain muutoksen mukaan koko kirjastoverkon palvelu- ja kehittämiskeskuksena. Ammattikorkeakoulukirjastot palvelevat ensi sijassa omien oppilaitostensa opiskelijoita ja opettajia sekä alueen työ- ja elinkeinoelämää. Kirjastoja on lisäksi erilaisissa hallinnollisissa yksiköissä ja yrityksissä. Erikoiskirjastoja on mm. eri ministeriöiden hallinnonaloilla, virastoissa ja tutkimuslaitoksissa, joiden asiakaskunnasta valtaosa on jo oppilaitoksista valmistuneita oman tieteenalansa asiantuntijoita. Pienin kirjastoryhmä on peruskouluissa ja 2. asteen oppilaitoksissa olevat kirjastot. Koulut ja oppilaitokset vastaavat koululaisten kirjastopalveluista. Rahoitus ja hallinto Yleiset kirjastot Vain yleisillä kirjastoilla on kansallinen, jokaista kuntaa koskeva lainsäädäntö, joka koskee sekä toimintaa (Kirjastolaki 904/1998 ja kirjastoasetus 1078/1998) että rahoitusta (opetusja kulttuuritoimen laki 635/1998 ja asetus 806/1998) ja selkeä valtion kansallinen hallinto. Valtion aluehallintoviranomaisina toimivat lääninhallitukset ja ylimpänä valtion viranomaisena opetusministeriö. Hallitusohjelmasta on tullut keskeinen strateginen työväline valtionhallinnossa. Se on toimintasuunnitelma, jossa on sovittu kyseisen hallituksen tärkeimmistä tehtäväalueista. Yli hallinnonalarajojen ulottuvat yhteiskuntapoliittiset ohjelmat on määritelty politiikkaohjelmissa. On tärkeää, että kirjastot ovat mukana hallituksen ohjelmassa, hallituksen politiikkaohjelmissa sekä hallituksen strategia-asiakirjassa, joka tarkistetaan vuosittain. Uusia, suuriakin kehittämishankkeita on mahdollista viedä näillä keinoin eteenpäin. Valtion vuosittaisessa budjettikirjassa määrätään vain yleisten kirjastojen, Näkövammaisten kirjaston, Varastokirjaston ja Helsingin yliopiston kansalliskirjaston valtakunnallisesta valtion rahoituksesta. Yleisten kirjaston valtion budjetista tietoa os.: http://www.minedu.fi/opm/kirjastot/ Valtion budjettikirjassa kunnalliseen kirjastotoimeen osoitetusta valtion rahoituksesta yli 90 % on kunnalle maksettavaa valtionosuutta (vuonna 2008 noin 115 milj. ) ja loput kirjastolle maksettavaa harkinnanvaraista valtionavustusta, jota myönnetään hakemuksesta ulkomaalaiskirjasto-, saamelais- ja yhteispohjoismaiseen kirjastoautotoimintaan, tietoverkko-, sisältö- ja kokeilu ym. hankkeisiin. Kirjastot voivat hakemuksesta saada lisäksi 25-50 % valtionosuutta rakennushankkeisiin ja autohankintoihin. Historiallinen näkökulma vertailun vuoksi: Kansankirjastolaki 131/vuodelta 1928: "Kunnan tulee saadakseen valtiolta avustusta käyttää vähintään yksi markka kutakin asukasta kohti kirjastotoimeen. Kunta saa valtionapua 50 %, lisäavustus voi olla enintään 50 %. Samalle kunnalle suoritettavat avustukset eivät saa ylittää 30 000 mk. Avustus maksetaan kunnalle käytettäväksi kirjastotoimeen." Autohankintoihin kirjastot alkoivat saada valtion rahoitusta vuoden 1962 lain jälkeen. Yleisten kirjastojen kehittymiselle oli tärkein juuri vuoden 1962 laki, joka mahdollisti maaseutukirjastoille suoraan kirjastolle osoitetun 2/3 valtion rahoituksen. (Vuonna 2008 valtionosuuden osuus on 42 %, joka maksetaan kunnalle. Kunta voi käyttää rahoituksen haluamallaan tavalla, myös muuhun kuin kirjastopalveluihin.) Maakuntakirjastotoiminnasta (19 kpl) säädetään kirjastoasetuksessa. Maakuntakirjasto on yhden kunnan kirjasto, jolle on kunnan hakemuksesta myönnetty oikeus toimia
3 maakuntakirjastona. Maakuntakirjastoalueet noudattavat maakuntarajoja. Helsingin kaupunginkirjastolle on myönnetty oikeus toimia yleisten kirjastojen keskuskirjastona, jonka tehtävistä säädetään kirjastoasetuksella. Kirjasto toimii myös ulkomaalaiskirjastona. Opetusministeriö tukee ostotuella vähälevikkisen kirjallisuuden levittämistä kirjastojen kautta sekä myöntää hakemuksesta kirjailijoille apurahoja. Yleisten kirjastojen vuosittaiset kirjahankinnat vaikuttavat merkittävästi kirjailijoiden apurahojen kokonaismäärään, koska apurahan suuruus määräytyy yleisten kirjastojen edellisen vuoden kirjahankintojen ( ) perusteella (Laki kirjailijoille ja kääntäjille suoritettavista apurahoista ja avustuksista (236/1961). Suoraan opetusministeriön alaisia valtion kirjastoja ovat Varastokirjasto ja Näkövammaisten kirjasto, joilla on oma lainsäädäntönsä. Varastokirjasto (perustettu 1978) palvelee sekä yleisiä että tieteellisiä kirjastoja (Laki Varastokirjastosta (1078/1998 ja asetus 94/1992 liitteenä 4). Se on antolainaukseltaan maan suurin kaukopalvelukeskus. Näkövammaisten kirjasto (Laki Näkövammaisten kirjastosta 638/1996, asetus 639/1996) tuottaa ja lainaa piste-, ääni-, elektronista ja muuta erikoisvalmisteita yksityisille henkilöille, kirjastoille ja muille laitoksille sekä tuottaa oppi- ja kurssiaineistoa kaikille kouluasteille. Oma lakinsa on myös Eduskunnan kirjastolla (Laki nro 717/2000). Eduskunnan kirjasto on ainoa, jonka ohjesäännöstä on säädetty lailla (Laki 724/2000). Kaikkien muiden kirjastojen toiminnasta ja rahoituksesta päättää itsenäisesti se organisaatio, jota ne palvelevat. Ne ovat oman kehysorganisaationsa osia. Esim. yliopistoja ammattikorkeakoulukirjastot saavat rahoituksensa oman korkeakoulunsa budjetista. Kirjasto- ja tietopalvelualan koulutusta on saatavilla koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla: yliopistossa, ammattikorkeakoulutuksessa (tradenomi) ja 2. asteen koulutuksessa (merkonomi). Lisäksi alalla on mahdollista suorittaa ammattitutkinto. Kansalliset kirjastopoliittiset linjaukset ja strategiat - yleiset kirjastot Luettavissa: http://www.minedu.fi/opm/kirjastot/ Opetusministeriössä laaditut linjaukset yhdessä lääninhallitusten tekemien peruspalvelujen arviointien kanssa antavat suuntaviivat mm. opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmaan (TTS) 2009-2012, budjettiin, säädösmuutoksiin ja avustusten ohjaamiseen kirjastoille. Strategiat ovat välttämättömiä työvälineitä. Niihin tukeudutaan kaikessa päätöksen teossa, budjetteja laadittaessa ja toimintoja kehitettäessä. Strategisessa suunnittelussa on oltava näkemystä tulevasta, tiedostettava yhteiskunnan ja oman organisaation nykytila, tulevaisuuden haasteet ja keskeisimmät ongelmat. On mietittävä, mitkä ovat ne arvot, joihin visio ja tavoitteet pohjautuvat ja tuotava nämä kaikkien tietoon. Strateginen suunnittelu on tapa ajatella ja tehdä itse tulevaisuutta. Etsitään tulevaisuudesta kehityslinjoja. On osattava tuoda esille, mikä on strategian vaikuttavuus asiakkaiden, työn muuttumisen ja toimintaprosessien näkökulmasta. On osattava perustella lyhyesti, mitä ja miksi pitää tehdä niitä asioita, joita esittää, mitä tarvitaan ja mitä esitykset maksavat.
4 Visio ei ole mahdollinen ilman historiallista ymmärrystä, realistista käsitystä nykypäivästä ja luovaa kykyä nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Jotta pystyy luomaan uutta, on oltava todellinen käsitys siitä, mitä on ollut ja oivaltaa, miksi kirjastojen kehitys on ollut sellainen kuin on ollut ja miten kirjastojen lainsäädäntö ja rahoitus ovat vaikuttaneet vuosien mittaan kirjastojen kehittymiseen käytännössä. Visio on aina keino luoda uutta, mutta myös keino jäsentää ja nähdä terävämmin vanhaa. Visio auttaa näkemään vanhan asian uudella tavalla ja avaa portit uuden kehittämiselle. Strategiat on tehty kuulemalla jo valmisteluvaiheessa kirjastoja ja tärkeitä sidosryhmiä. Lähtökohtana niissä on yksittäinen asiakas, ei vain kirjastolaitos. Käyttäjä on kirjastotoiminnan tärkein voimavara. Keskeisimmät syyt, miksi ohjelmia ja strategioita on tehty, ovat yhteiskunnan nopeat muutokset, tietotekniikan kiihtyvä muutos, kuntarakenne-, ja aluemuutokset, opetusmenetelmien muuttuminen yhä enemmän itsenäistä tiedonhakua korostavaksi, muuttuneet tiedonhakutavat ja elinikäinen oppiminen. Näistä kaikista seuraa kirjastotyön ja kirjastoverkoston perinteisen työjaon muuttuminen. Erilaisten asiakkaiden opastuksen määrä ja merkitys kasvavat jatkuvasti. Nykyisin keinoin, nykyisin toimintatavoin ja nykyisellä kuntajaolla ja hallintorakenteilla sekä rahoitusjärjestelmällä ei pystytä estämään kirjastojen ja sitä kautta yksittäisten ihmisten tiedon ja kulttuurin saatavuuden eriarvoistumista. Kansallisten ohjelmien ja strategioiden arvoiksi asetettiin mm. jokaisen oikeus ja kyky tietoon, kansalaisuuteen, itseilmaisuun ja luovuuteen. Yhteisenä tavoitteena oli kirjastopalvelujen = tiedon ja kulttuurin saatavuuden turvaaminen. Tavoitteena oli tasata kirjastojen eriarvoistumiskehitystä, joka oli jo alkanut. Päähuomio kiinnitettiin pienten kuntien ja haja-asutusalueiden palveluihin. Tällä hallituskaudella 2007-2012: Hallituksen ohjelma: "Vahvistetaan kirjastojen roolia lähipalveluina ja kansalaisten oppimisen, tietohuollon ja kulttuurin monipalvelujärjestelmänä. Kirjastojen perustamiskustannusten erillisjärjestelmä säilytetään." Lisäksi: Hallituksen strategia-asiakirja, politiikkaohjelmat ym. erilaiset hallituskauden kestävät ohjelmat. Hallitusohjelman teksti, OPM:n budjetti 2008 ja OPM:n TTS 2009-2012 perustuvat opetusministeriön "Kirjasto-ohjelmaan 2010. Maaseudun kirjasto monipalvelukeskuksena", joka on jatkoa Kirjastostrategialle 2010. Se tuo esille lähikirjaston merkityksen. Tavoitteena on selkeyttää maaseutu- ja lähikirjastojen roolia ja liittää kirjasto yhdeksi elinvoimaisen maaseudun keskeiseksi toimijaksi. Kaiken edellytys on, että lähi- ja maaseutukirjastoissa on saatavilla korkeakoulutetun alan henkilöstön palveluja. Mikäli kirjastot pystyvät vastaamaan väestömuutoksiin ja käyttäjien muuttuviin tarpeisiin, kirjastojen merkitys kasvaa, monipuolistuu ja yhteiskunnallinen, sivistyksellinen ja taloudellinen vaikuttavuus korostuu. Seudullisen yhteistyön ja verkottumisen seuraava vaihe on erikoistuminen sekä tehtävien ja kustannusten todellinen jakaminen; seutukirjasto tai kuntien yhteinen kirjastolaitos.
5 Ohjelman laadinta perustuu valtakunnalliseen Maaseutupoliittiseen kokonaisohjelmaan, jossa on: "Maaseudun kirjastoja kehitetään kulttuuri-, tieto- ja toimintakeskuksiksi". Juuri maaseudulla kirjasto on korvaamaton yhteistyökumppani mm. kunnan muille toimijoille, opiskelijoille, etätyöntekijöille ja elinkeinonharjoittajille. Muita linjauksia, joita sovelletaan edelleen ottamalla huomioon yhteiskunnassa, tietotekniikassa ja kirjastoverkostossa ym. tapahtuneet muutokset. Kirjastopoliittisen ohjelman 2001-2004 visiossa kirjasto kantaa osavastuuta kansalaisen tietohuollosta tuottamalla tietoketjuun laatua ja pitkäjänteisyyttä. Se turvaa tiedon- ja kulttuuritarjonnan monipuolisuutta ja osaamista. Kirjasto toimii avoimesti ja ajantasaisesti ottamalla huomioon toimintaympäristön tarpeet. Kirjasto toimii verkkona, mikä hyödyttää kaikkia verkon osapuolia. Yhtenä haasteena nähtiin toimivan tasapainon saavuttamisen perinteisen ja digitaalisen aineiston kesken. Kirjastopoliittisessa ohjelmassa 2001-2004 linjattiin kirjastojen tehtävät valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Jo tuolloin linjattiin opetus- ja kirjastotoimen roolit. Ohjelmassa käytettyjä laatusuosituksia läänien kirjastotarkastajat ovat käyttäneet ajantasaistettuina mittareina arvioidessaan alueen kirjastopalveluja. Laatusuosituksilla annetaan suuntaviittoja laadukkaiden kirjastoja tietopalvelujen edellytyksistä. Kirjastostrategia 2010, tiedon ja kulttuurin saatavuuden politiikka on opetusministeriön linjaus, jonka peruslinjaus on tietoyhteiskunnan kansalaisten tasaarvoinen tiedon ja kulttuurin saatavuus. Strategiassa linjataan ensimmäisen kerran kuntien ja valtion välinen tehtävänjako sekä tarkennetaan peruskoululaisten ja toisen asteen opiskelijoiden tietohuolto suhteessa yleisen kirjastojen palveluihin. Kirjastopalveluja ei tule strategian mukaan nähdä vain kirjaston asiana, vaan palvelut ovat kiinteä osa esimerkiksi opetustointa ja tietoyhteiskunnan kehittämistä. Kirjastopalveluja, julkisen hallinnon sähköistä asiointia ja oppijan tietohuoltoa tulee kehittää yhteisenä verkkopalveluna, ei erillisinä hankkeina. Strategiassa korostetaan seudullista yhteistyötä yhtenä ratkaisumallina, jossa lähtökohtana ovat palvelujen ja toiminnan parantaminen ja koulutetun henkilöstön saatavuuden turvaaminen. Henkilöstön osaamistason nostaminen ja kirjaston ydintehtävän profiloituminen ja tiedoksi saattaminen nähdään ensiarvoisen tärkeänä ja ratkaisevana tekijänä. Kirjasto-osaamisen ydintehtävänä esitetään tiedonhallintataitoja: valmiutta etsiä, arvioida ja käyttää sekä painettuja että verkkosisältöjä. Tiedonhallintataidot valmentavat oppijoita oppimaan. Samalla korostetaan, että yleinen kirjasto on ainoa kaunokirjallisuuden asiantuntijaorganisaatio, jossa on yleisesti saatavilla ajantasaista kauno- ja tietokirjallisuutta sekä muuta aineistoa. Kirjasto-osaamisen saaminen näkyväksi on kirjastojen elinehto. Kirjastostrategia 2010 otti Suomessa käyttöön sanan hybridikirjasto. Hybridikirjasto on EUkomission 1997 määritelmän mukaan verkostoituva sekatyyppinen kirjasto, joka tarjoaa pääsyn tietoon erilaisten medioitten ja aineistojen välityksellä. Kirjastot kehittyvät yhä enemmän tietoyhteiskuntaa palveleviksi tahoiksi. Kirjastoverkko tulee muotoutumaan entistä enemmän hybridiksi, jossa perinteisen materiaalin lisäksi tarjolla on myös digitoitua aineistoa sekä kansalaisten sähköistä asiointia helpottavia yhteisiä verkkopalveluja. Hybridikirjasto on sekä fyysinen tila että virtuaaliverkko, jotka täydentävät toisiaan palvelujen suhteen niin, että asiakas voi valita itselleen sopivimman palvelutavan ja -paikan.
6 Uusilla palveluilla tarkoitetaan, että tarjolla on muun muassa virtuaaliset ja etäväylät muiden kirjastojen aineistoon, osaamiseen ja palveluihin; lisensoitu digitaalinen aineisto; oma sisältötuotanto esim. kotiseutuaineistot ja alueelliset tietokannat; vuorovaikutteiset, personoidut, segmentoidut palvelut; sähköinen asiointi; foorumit; osallistuminen ja tietämyksen jakaminen sekä kirjastopalvelujen käyttö asiakkaiden laitteilta. Mikä on kirjaston peruspalvelu Kirjastostrategian 2010 jälkeen tuli tarpeen selvittää, mitkä ovat sellaisia kirjaston peruspalveluja, jotka tulee verovaroin tuottaa kaikkien kansalaisten käyttöön. Opetusministeriö antoi tutkijaryhmälle tehtäväksi tehdä asiasta selvitys. Tehtävänä oli etsiä yhtenäistä linjaa yleisten kirjastojen maksuttomien peruspalvelujen määrittelyyn ja selkiyttää digitaalisten palvelujen työnjakoa. Selvitys julkaistiin vuoden 2004 alussa nimellä Kirjastopalvelut kaikilla mausteilla. Palvelutuotannon tila, tarpeet ja tulevaisuuden linjauksia. Siinä etsitään yhtenäistä linjaa maksuttomien peruspalvelujen määrittelyyn ja otetaan kantaa lisäpalveluiksi luokiteltaviin palveluihin ja niiden maksullisuuteen. Selvityksessä selkiytetään myös digitaalisten palvelujen työnjakoa ja identifioidaan peruspalvelut muista palveluista. Julkaisu linjaa mm. mikä on perus- ja lisäpalvelu. Huomispäivän kirjaston logistiset ratkaisut. Huomispäivän kirjaston logistiset ratkaisut tuo vaihtoehtoisia malleja kirjastojen logistiikkaan. Strategia on prosessi, joka vaatii jatkuvaa seurantaa Olennaista on strategioiden ja linjausten saaminen kaikkien tietoon siten, että niiden merkitys tulee ymmärretyksi. Esitettyjen toimenpide-ehdotusten toteutumista tulee seurata. Strategia on tarkistettava vuosittain. Etenkin Kirjastopoliittinen ohjelma 2001-2004, selvitys Kirjastopalvelut kaikilla mausteilla ja Kirjasto-ohjelma 2010 ovat hyviä työvälineitä yksittäisissä kirjastoissa. Kirjastostrategia 2010 on pohjana kaikessa kansallisessa ja kansainvälisessä kanssakäymisessä. Lisätietoa: http://www.minedu.fi/opm/kirjastot/ Strategiat ja ohjelmat: http://www.minedu.fi/opm/kirjastot/linjaukset_ja_hankkeet/ kirsti.kekki(at)minedu.fi hannu.sulin(at)minedu.fi barbro.wigell-ryynanen(at)minedu.fi