ULKOASIAINMINISTERIÖ LÄHETE HEL1171-15 Poliittinen osasto POL-04 14.05.2004 Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta ja puolustusvaliokunta Viite UTP 15/2004 vp Asia KERTOMUS SUOMEN VALTIONHALLINNON OSALLISTUMISESTA NATON RAUHANKUMPPANUUTEEN VUONNA 2003 Ulkoasiainministeriö lähettää oheisena kunnioittavasti Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan käyttöön kertomuksen Suomen valtionhallinnon osallistumisesta Naton rauhankumppanuuteen vuonna 2003. Rauhankumppanuus muodostuu sotilaalliseen kriisinhallintaan painottuvasta käytännöllisestä PfP-ohjelmasta sekä Euroatlanttisesta kumppanuusneuvostosta, joka on PfP:tä ja yleisiä turvallisuuspoliittisia kysymyksiä varten perustettu poliittinen elin. Naton rauhankumppanuus on keskeinen osa Euroopan turvallisuusrakenteita. Siihen aktiivisesti osallistumalla Suomi pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan toimintaympäristönsä vakauteen. Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja LIITTEET Kertomus Suomen valtionhallinnon osallistumisesta Naton rauhankumppanuuteen vuonna 2003.
ULKOASIAINMINISTERIÖ 14.5.2004 Poliittinen osasto KERTOMUS SUOMEN VALTIONHALLINNON OSALLISTUMISESTA NATON RAUHANKUMPPANUUTEEN VUONNA 2003 1. RAUHANKUMPPANUUSTOIMINNAN TAUSTAA Suomi on osallistunut Naton rauhankumppanuusohjelmaan sen käynnistämisestä eli 1990-luvun alusta lähtien. NACC (North Atlantic Cooperation Council) aloitti toimintansa vuonna 1991 ja Suomi liittyi sen tarkkailijaksi vuonna 1992. Naton rauhankumppanuus, PfP (Partnership for Peace), perustettiin NACC:n puitteisiin ja sen toiminta aloitettiin vuonna 1994. NACC:n korvasi vuonna 1997 perustettu EAPC, Euroatlanttinen kumppanuusneuvosto (Euro-Atlantic Partnership Council). Euroatlanttisen kumppanuusneuvoston työ on monenkeskistä järjestötoimintaa: EAPC toimii PfPtoimintaa ohjaavana elimenä ja turvallisuuspoliittisten keskustelujen foorumina. EAPC:n työhön osallistuu tällä hetkellä 46 maata eli 26 Nato-maata ja 20 EAPC-maata. Kumppanuusmaiden kokoonpano muuttui kevään 2004 aikana seitsemän rauhankumppanuusmaan eli Viron, Latvian, Liettuan, Slovenian, Slovakian, Bulgarian ja Romanian liityttyä Naton täysjäseniksi. Kumppanuusmaiden suurimman ryhmän muodostavat Keski-Aasian ja Kaukasian maat, lisäksi mukana on Balkanin maita. Suomen lähin viiteryhmä ovat liittoutumattomat EU-maat Ruotsi, Itävalta ja Irlanti sekä Sveitsi. Suomi koordinoi kumppanuustoimintaa hyvin läheisesti erityisesti Ruotsin kanssa. Rauhankumppanuusyhteistyön perusperiaatteisiin on kuulunut alusta asti avoimuus ja kaikkien mahdollisuus osallistua kaikkeen kumppanuustoimintaan. Perusperiaatteena on myös itsevalintaperiaate eli kukin maa itse päättää missä laajuudessa ja miten se rauhankumppanuuteen haluaa ja on kykenevä osallistumaan. Jäsenyys EAPC:ssa ja osallistuminen PfP -toimintaan eivät aseta yhteistyöhön osallistuville maille muodollisia velvoitteita. 2. ULKOASIAINMINISTERIÖ Rauhankumppanuustoiminnan haasteet ja tavoitteet Suomelle Naton rauhankumppanuustoiminta on uusien haasteiden edessä. Jo edellä kuvattu Naton laajentumisprosessi merkitsee kumppanuuden muuttumista, kun siihen osallistuvien maiden kokoonpano muuttuu entistä heterogeenisemmaksi. Rauhankumppanuutta harjoitettaessa on huomioitava, että Natolla on myös erityissuhde Venäjän ja Ukrainan kanssa. Lisäksi EU-Natoyhteistyöstä on sovittu vuoden 2003 aikana. Huolimatta suurista muutoksista euroatlanttisella alueella, liittokunta katsoi Prahan huippukokouksessaan marraskuussa 2002, että rauhankumppanuus on Natolle jatkossakin tärkeä prioriteetti. Kumppanuuden maa ntieteelliseksi painopistealueeksi Nato on määritellyt Keski-Aasian ja Kaukasian samoin kuin Balkanin alueen ja Välimeri-dialogin alueen maat.
Jotta kumppanuus voidaan pitää tulevaisuudessakin elinvoimaisena, sen toimintaperiaatetta on tarkoitus muuttaa niin, että kumppanuusyhteistyö vastaa myös erilaisten kumppaneiden erilaisiin tarpeisiin, ottaen samalla huomioon niiden erilainen kyky kontribuoida ja toimia tässä yhteisössä. Kumppanuuden avoimuus ja itsevalintaperiaate ovat edelleenkin keskeisiä, mutta niiden ohella pyritään toimintaa eriyttämään niin maantieteellisesti kuin tarvittaessa toiminnallisestikin. Nämä muutokset ovat Suomen näkökulmasta tervetulleita. Pyrkimyksenämme on edelleen syventää yhteistyötämme Naton kanssa. Myös Naton puolelta mielletään Suomen erityisasema kehittyneenä kumppanimaana, jonka kyky kontribuoida yhtäältä ja toisaalta tarpeet yhteistyön kehittämisessä ovat varsin erilaiset verrattuna suurimpaan osaan vähemmän kehittyneitä kumppanuusmaita. Eriyttäminen on Suomen näkökulmasta myönteistä, sillä se luo mahdollisuuksia huomioida myös Suomen tarpeet. Suomi joutuu kuitenkin työskentelemään EAPC:ssä aktiivisesti sen varmistamiseksi, että Nato huomioi rauhankumppanuutta kehittäessään riittävästi kehittyneiden maiden tarpeita. Suomen prioriteettina kumppanuustoiminnassa on jatkossakin osallistuminen kriisinhallintayhteistyöhön Nato-johtoisissa operaatioissa ja sen ohella yhteistoimintakyvyn edelleenkehittäminen ja syventäminen. Toisaalta Suomelle on tärkeätä osallistua poliittisella tasolla rauhankumppanuustoimintaan EAPC:n puitteissa ja pyrkiä aktiivisella panoksella kehittämään kumppanuuden perusperiaatteita ja toimintatapoja. Samalla pyrimme omien resurssiemme puitteissa panostamaan Keski-Aasian ja Etelä -Kaukasian sekä Länsi-Balkanin maiden tiiviimmäksi integroimiseksi euroatlanttiseen yhteisöön. Rauhankumppanuuden kolmas keskeinen pilari sotilaallisen ja poliittisen yhteistyön ohella on toiminta siviilivalmiussektorilla. Nato on viime vuosina avannut tämän toimintakentän lähes kokonaisuudessaan rauhankumppanuusmaille. Suomelle tämä merkitsee yhtäältä haastetta ja toisaalta merkittävää etua voidessamme osallistua tähän laaja -alaiseen yhteistyöhön. Keväällä 2003 rauhankumppanimaille aukesi mahdollisuus nimetä asiantuntijoita Naton johtavan siviilivalmiuskomitean (SCEPC) alakomiteoiden käyttöön. Suomi suhtautui ajatukseen lähtökohtaisesti myönteisesti. Kansallisina toimijoina siviilivalmiussektorilla ovat useat eri ministeriöt sekä muut viranomaistahot. Näiden tahojen harjoittama laaja PfP-yhteistyö ilmenee jäljempänä toimintakertomuksessa. Haasteellista on se, että siviilivalmiussektorilla aktiviteetti yhä kasvaa ja näin ollen myös sitoo henkilöstöresursseja. Kaiken kaikkiaan Suomen rauhankumppanuusyhteistyö Naton kanssa on kansallisesta näkökulmasta arvioituna edelleen tärkeätä ja hyödyllistä. Myös liittokunta arvostaa Suomen aktiivista panosta niin rauhankumppanuuden kehittäjänä kuin aktiivisena toimijana mm. kriisinhallintaoperaatioissa. Ulkoasiainministeriön yleinen rooli rauhankumppanuusyhteistyön koordinoijana Ulkoasiainministeriö valmistelee Suomen Nato-yhteistyöhön liittyviä poliittisia päätöksiä, koordinoi osallistumista rauhankumppanuuteen ja tukee ammattiviranomaisten työtä. Tähän työhön osallistuu aktiivisesti myös Suomen Brysselissä toimiva Nato-edustusto, joka osallistuu rauhankumppanuusyhteistyön puitteissa keskeisimpien kumppanimaille avattujen komiteoiden sekä työryhmien toimintaan. Rauhankumppanuusyhteistyöhön liittyvien tehtävien lisäksi edustusto seuraa Naton sisällä tapahtuvaa kehitystä ja raportoi ulkoasiainministeriölle. Ulkoasiainministeriö antaa Nato-edustustolle toimintaohjeet, tarvittaessa yhteistyössä muiden viranomaisten (erityisesti puolustushallinnon) kanssa.
EAPC:n poliittisiin ja sotilaallisiin elimiin osallistuminen hoidetaan edustustosta käsin. Asiantuntijaryhmiin osallistuvat etupäässä eri viranomaisten edustajat pääkaupungeista. Edustusto hoitaa Kosovon KFOR- ja Bosnian SFOR-operaatioon liittyvän yhteydenpidon Natoon yhteistyössä Naton Euroopan joukkojen päämajassa SHAPEssa olevan suomalaisen yhteysupseerin kanssa. Rauhankumppanuusyhteistyössä mukana olevat viranomaiset ovat nimenneet omat PfPyhteyshenkilöt koordinaation helpottamiseksi. Ulkoministeriö on pyrkinyt tehostaman hallinnonalojen kansallista yhteistyötä PfP -yhteyshenkilöiden ja johtavien virkamiesten säännöllisillä tapaamisilla. Vuoden 2003 aikana valtionhallinnon koordinaatiokokouksia pidettiin kaksi. Ajankohtaisia kumppanuusasioita käsiteltiin vuoden aikana tiiviisti myös keskeisten ministeriöiden välillä bilateraalisesti. * * * * * Ulkoasiainministeriön toiminta rauhankumppanuusyhteistyössä vuonna 2003 Vuonna 2003 oli rauhankumppanuustoiminnan päämääränä Prahan vuoden 2002 huippukokouksen päätösten toimeenpano. Ensimmäisen vuosipuoliskon aikana kumppanuustoiminnan poliittisessa toimeenpanossa ei tosin saavutettu suuria edistysaskelia, mikä johtui pitkälti Naton sisäisen organisaatiouudistuksen toimeenpanon viivästymisestä. Vuoden toisella puoliskolla toiminta lisääntyi. Organisaatiouudistus ei niinkään heijastunut siviilivalmiussektorille eikä kriisinhallintatoimintaan. Osana kumppanuusyhteistyön tehostamista EAPC:ssä ja sen alaisissa elimissä valmisteltiin kumppanuusyhteistyön modaliteettien kehittämistä päämääränä mm. rationalisoida dokumentointia, tarkistaa ministerikokousten määrää (tulee noudattamaan Naton omien virallisten kokousten frekvenssiä), mahdollisesti yhdistää työryhmiä. Näistä uudistuksista päättäminen siirtyi kuitenkin vuodelle 2004. Suomi osallistui tehtyyn valmistelutyöhön aktiivisesti. Suomen päämääränä on ollut hyväksi todettujen kumppanuusyhteistyön perusrakenteiden säilyttäminen ennallaan pyrkien kuitenkin toiminnan samanaikaiseen järkiperäistämiseen ja tehostamiseen. Suomi pyrki antamaan aktiivisen panoksensa mm. kumppanimaiden kriisinhallintaoperaatioiden valmisteluun ja päätöksentekoprosessiin liittyvien osallistumismahdollisuuksien parantamiseen (nk. poliittis-sotilaallinen puitteisto, PMF) sekä kriisinhallintakyvyn kehittämiseen nk. PARP -prosessin (suunnittelu- ja tarkistusprosessi) kautta (kts. puolustushallinnon luku). Suomi jatkoi vuoden 2003 aikana osallistumistaan Nato-johtoiseen KFOR-operaatioon Kosovossa sekä ISAF-operaatioon Afganistanissa. Bosnian SFOR-operaatiosta Suomi veti joukkonsa pois kesällä 2003. KFOR:ssa Suomella oli puolen vuoden ajan merkittävä tehtävä suomalaisen kenraalin johtaessa operaation kansainvälistä keskistä prikaatia ensimmäisenä ei-nato -maana. Ruotsi seurasi Suomea tässä tehtävässä viime syksynä. Prahan päätösten pohjalta kumppanuuden painopiste on asettunut Keski-Aasian ja Kaukasian alueen ongelmien ratkaisemiseen. Tavoitteena on näiden maiden demokratiakehityksen tukeminen laaja - alaisesti. Kolmen maan (mm. Georgia, Azerbaidzan ja Uzbekistan) kanssa Nato aloitti kahdenvälisten nk. IPAP -ohjelmien (Individual Partnership Programme) valmistelut. Kehittyneempien kumppanimaiden odotetaan osaltaan antavan tukensa näiden maiden mentoreina. Suomi pyrki omalta osaltaan panostamaan resurssiensa puitteissa Keski-Aasian ja Kaukasian tukemiseen. Keski-Aasia -panostus näkyi myös mm. uzbekistanilaisen ryhmän tutustuttamisena suomalaiseen rauhanturvakoulutukseen. Lisäksi tehtiin kansallisella tasolla periaatepäätös
ulkoministeriön ja sisäministeriön välillä keski-aasialaisten kouluttamisesta pelastussektorilla. Tämä konkretisoitunee vuoden 2004 aikana. Ulkoasiainministeriö katsoo rauhankumppanuusyhteistyölle asetettujen tavoitteiden tulleen varsin hyvin saavutetuiksi vuoden 2003 aikana. 3. PUOLUSTUSHALLINTO Rauhankumppanuusyhteistyö Naton kanssa kuuluu puolustusministeriön kansainvälisen toiminnan painopistealueisiin. Rauhankumppanuusohjelman sekä siihen liittyvän suunnittelu - ja arviointiprosessin (PARP) avulla kehitetään Suomen puolustusvoimien valmiuksia osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan sekä Nato-, YK- että EU-johtoisissa operaatioissa. Samalla kumppanuusyhteistyön avulla on kyetty hankkimaan arvokasta tietotaitoa ja kokemusta Suomen kansallisen puolustuskyvyn kehittämiseen. Puolustusministeriö osallistuu yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa rauhankumppanuuden kehittämiseen. Tavoitteena on luoda edellytykset päästä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan päätöksentekoon ja suunnitteluun niissä asioissa, joihin Suomi osallistuu aktiivisesti ja antaa oman kontribuutionsa. Tämä koskee lähinnä kriisinhallintaoperaatiota ja -harjoituksia sekä kumppanuustavoitteita. Rauhankumppanuuden suunnittelu ja arviointiprosessin (PARP) toteuttamista jatkettiin vuonna 2003. Keväällä järjestettiin kumppanuustavoitteiden välitarkastelu Suomi-Nato -neuvotteluissa ja aikaisemmin valitut 68 kumppanuustavoitetta pidettiin edelleen voimassa. Tavoitteista 23 on yleisiä, 23 maavoimien, 11 merivoimien ja 11 ilmavoimien tavoitteita. Edellisen kierroksen tapaan tärkeimmät kumppanuustavoitteet koskevat eurooppalaisen kriisinhallintakyvyn kehittämistä osana kansainvälisen yhteisön toimintaa lähivuosina. Osana kumppanuusohjelman monenkeskistä dialogia ja myös tukien Naton kumppanimaille esittämiä toivomuksia, puolustusministeriö tuki Uzbekistanin rauhankumppanuuskoulutuskeskuksen kehittämistä kutsumalla pienen delegaation Uzbekistanista tutustumaan suomalaisen PfP -koulutuskeskuksen toimintaan sekä puolustushallinnon yleisjärjestelyihin. Saadun palautteen mukaisesti vieraat olivat erityisen tyytyväisiä sekä puolustusministeriön että pääesikunnan heille järje stämään ohjelmaan ja matka oli heille tarpeellinen oman koulutuskeskuksensa toiminnan kannalta. On nähtävissä, että vähemmän kehittyneiden kumppanimaiden mentorointitarpeet lisääntyvät ra uhankumppanuustoiminnan painopisteen siirtyessä yhä enemmän Kaukasiaan ja Keski-Aasiaan. Yleensä on tarkoituksenmukaisempaa järjestää koulutusta paikan päällä, mutta resurssimme huomioiden pienten delegaatioiden tutustuttaminen suomalaisen puolustushallinnon toimintaan on perusteltua. Samalla voidaan viestiä hyvän hallintomenettelyn ja avoimen puolustussuunnittelun etuja. Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus (PvKvK, Finnish Defence Forces International Centre, FINCENT) on toiminut vuoden 2001 alusta rauhanturvaamisorganisaation lähimpänä kansallisena johtoportaana sekä PfP -koulutuskeskuksena. FINCENT isännöi arvioitsijakoulutukseen liittyviä PfP-kursseja sekä siviili-sotilasyhteistyötä koskevia FINCIMIC -kursseja. FINCENTin järjestämät kansainväliset kurssit ovat avoimia Nato/PfP-maiden lisäksi myös muille maille. FINCENT osallistuu myös aktiivisesti pohjoismaiseen NORDCAPS-yhteistyöhön sekä etäopetus (ADL)- projektiin. Puolustushallinto voi rakentaa eurooppalaista materiaaliyhteistyötä sekä yleisellä materiaalipolitiikan tasolla että konkreettisesti liittyen eräisiin meneillään oleviin
materiaalihankkeisiin. Yhteistyöalueet ovat mm. yhteensopivuuden kehittäminen, kustannusten vähentäminen puolustusmateriaalin tutkimuksessa, kehittämisessä, hankintatoimessa, laadunvalvonnassa, huollossa ja ylläpidossa. Kansainvälisestä materiaaliyhteistyöstä saatuja tietoja on voitu käyttää kotimaisten materiaalihankke iden vaatimusten määrittelyyn ja ohjaamiseen. Osa saadusta tiedosta ei olisi ollut saatavissa ilman yhteistyötoimintaa ja saatu tieto on vähentänyt oman tutkimuksen tarvetta. Naton piirissä tapahtuneet resurssirajoitteet aiheuttivat eräiden partnerimaille avattujen CNADtyöryhmien lakkauttamisia ja työryhmien keskittämisiä hoitamaan isompia kokonaisuuksia. NIAG- (Nato Industrial Advisory Group) osalta tulisi jatkossa tutkia kotimaisen osanoton aktivoimismahdollisuuksia. Puolustusvoimien osallistuminen Naton rauhankumppanuustoimintaan vuonna 2003 Suomalainen noin 800 hengen vahvuinen pataljoona on elokuusta 1999 toiminut YK:n valtuuttamassa Nato-johtoisessa KFOR-operaatiossa Kosovossa aluksi osana brittijohtoista Keskistä pr ikaatia (MNB(C)). Suomi toimi 1.5 1.11.2003 ensimmäisenä ei-nato maana johtovaltiona samaisessa prikaatissa. Vuoden 2003 lopulla aloitettiin valmistelut prikaatin muuttamiseksi taisteluosastoksi 1.5.2004 alkaen. Suomi ottaa tällöin taas vastuun johtovaltiona. Bosnia-Hertsegovinassa toiminut noin 80 hengen vahvuinen suomalainen CIMIC-osasto kotiutettiin elokuussa 2003 Tasavallan President in päätöksen mukaisesti. Suomalainen noin 50 hengen vahvuinen CIMIC-osasto on vuoden 2002 alusta toiminut YK:n va ltuuttamassa ISAF-operaatiossa Afganistanissa. Operaatio siirtyi Naton johtoon 11.8.2003. Suomella on operaation esikunnassa ainoana ei-nato maana osastopäällikön tehtävä. Vuonna 2003 Suomi osallistui 11 PfP -harjoitukseen sekä 16 rauhankumppanuuden hengessä (In the Spirit of Partnership for Peace) järjestettyyn harjoitukseen. Kalenterivuonna osallistuttiin lisäksi kaikkiaan 330 PfP:n kurssiin tai seminaariin. Kursseille sekä seminaareihin osallistui kaikkiaan lähes 480 henkilöä puolustushallinnosta. Naton komentorakenteiden ns. kumppanuusesikuntaosissa työskenteli vuonna 2003 neljä suomalaista upseeria (PCC- sekä PSE- upseerit). Suomen kannalta vuoden 2003 tärkeimmät harjoitukset ovat olleet Baltiassa toteutettu Amber Hope 2003 -harjoitus sekä Suomen isännöimä Nordic Peace 2003 -harjoitus. Kumpaankin harjoitukseen osallistui kansainvälisen valmiusjoukon lisäksi myös esikuntaupseereita. Kansainvälisiin esikuntatehtäviin tarkoitetun ns. CJTF- henkilöstön koulutuksen ka nnalta tärkein harjoitus oli keväällä Tanskassa toteutettu PfP- harjoitus Cooperative Jaguar 2003. Kuluneena vuonna Suomi isännöi myös Co-operative Knowledge 2003 -harjoituksen. Harjoitus oli Naton rauhankumppanuusohjelmaan kuuluva johtamisjärjestelmäalan yhteentoimivuuden kehittämiseen liittynyt suunnitteluharjoitus (workshop). Harjoituksen tavoitte ena oli tukea tulevaisuuden CJTF-operaatioiden suunnittelua ja harjoittelua arvioimalla ja testaamalla työryhmissä Naton johtamisjärjestelmän strategisen ja operatiivisen tasojen suunnitteluprosesseja sekä ohjeistusta. Näin yhteensopivuuden kehittäminen ulotettiin tekniikasta toiminnallisuuteen. Suomen roolina harjoituksessa oli paitsi vastata yleisjärje stelyistä myös esitellä, miten meillä on
otettu ja otetaan käyttöön kriisinhallinnan johtamiseen maailman edistyksellisimpiä tietoliikenneratkaisuja. Harjoituksen jä rjestäminen antoi vahvan kuvan Suomesta alan osaajana. Ilmavoimat osalistui ulkomailla viiteen rauhankumppanuuden hengessä toteutettuun kansainväliseen harjoitukseen. Ilmavoimat osallistui kuudella F- 18 Hornet (HN) hävittäjäle ntokoneella Norjan järjestämään Nordic Air Meet 2003 harjoitukseen 29.9.-3.10.2003. Harjoitukseen osallistui myös Ruotsi ja Sveitsi. Hollannissa ilmavoimat osallistui 5 HN:lla Fighter Weapons Instructor Training harjoituksen 3.-18.8.2002. Lisäksi ilmavoimat osallistui 6 HN:lla Norjassa Hollannin järjestämään Fighter Weapons Instructor Training harjoitukseen 3. - 14.11.2003. Harjoitukseen osallistuivat myös Norja, Yhdysvallat ja Nato. Ilmavoimat osallistui 6 HN:lla Saksassa järjestettyyn kahdenväliseen taktiseen lentokoulutustilaisuuteen 20.-3.10.2003. Ruotsissa ilmavoimat osallistui 6 HN:lla kahdenväliseen Arctic Fighter Meet 03 taktiseen lentoharjoitukseen 11.8.-15.8.2003. Tulevaisuudessa harjoitus järjestetään vuor ovuosin Ruotsissa ja Suomessa. Ilmavoimat järjesti Pirkkalassa 2.-6.6.2003 ensimmäisen monikansallisen ADEX-ilmapuolustusharjoituksen. Harjoitukseen osallistui Britannia ja Ruotsi. Harjoitus tullaan toteuttamaan Suomessa parittomina vuosina. Merivoimien rauhankumppanuustoiminta painottui yhä selkeämmin operatiivisen ja materiaalisen yhteensopivuuden kehittämiseen sekä harjoitustoimintaan. Operatiivisessa yhteistyössä osallistuttiin etenkin Naton standardisointilaitoksen merivoimapaneelin työryhmien kokouksiin. Operatiivisen yhteistyön painopiste on ollut johtamisjärjestelmä-, miinantorjunta- sekä amfibiotyöryhmissä. Myös Naton koulutustyöryhmän merivoimakokoukseen osallistuttiin. Materiaalialan yhteistyö on ollut laaja -alaista ja verkottunutta painottuen osallistumiseen kansallisten materiaalijohtajien alaisiin työryhmiin. Materiaalialan yhteistyön painopiste on ollut miinantorjunnassa. Aluksilla ei vuonna 2003 osallistuttu rauhankumppanuuden merivoimaharjoituksiin toiminnan pa inotuttua kahden- ja monenväliseen toimintaan. Merivoimien upseereita osallistui eri tehtävissä miinantorjuntaharjoitukseen Cooperative Telos, huoltoharjoitukseen Cooperative Support sekä johtamisharjoitukseen Cooperative Jaguar. Suurin osa multilateraalisista harjoituksista järjestettiin rauhankumppanuuden hengessä. Merivoimat osallistui aluksin perinteiseen Baltops-harjoitukseen ka hdella ohjusveneellä sekä miinantorjunta-aluksilla Viron kanssa järjestettyyn kahdenväliseen harjoitukseen. Esikuntaupseereita sekä sukeltajia osallistui Open Spirit miinantorjuntaharjoitukseen. Harjoitustoiminnan painopiste oli miinantorjunnassa sekä kahdenvälisessä yhteistyössä Ruotsin kanssa. 4. SISÄASIAINMINISTERIÖ/PELASTUSOSASTO Sisäasiainministeriön pelastusosasto on osallistunut Naton rauhankumppanuusohjelman siviilivalmiustoimintoihin (CEP) vuodesta 1994. Pelastusosaston edustaja on nimetty seuraavien Naton siviilivalmiusorganisaatioon kuuluvien komiteoiden toimintaan: - johtava siviilivalmiuskomitea (SCEPC), - väestönsuojelukomitea (CPC), - tietoliikennekomitea (CCPC) sekä - hälytys- ja valvontajärjestelmien asiantuntijatyöryhmä (CPC-WARN).
Johtavalla siviilivalmiussuunnitte lukomitealla oli kaksi yleiskokousta, joihin pelastus osaston edustajat osallistuvat. Komitean työkokouksiin osallistui edustaja Suomen Nato-edustustosta. Naton siviilivalmiusorganisaatioon kuuluva tietoliikennekomitea piti vuonna 2002 kaksi yleiskokousta, joihin pelastusosaston edustajat osallistuivat. Komitea järjesti lisäksi työryhmäkokouksia, joihin osasto ei kuitenkaan resursseista johtuen lähettänyt edustajaa. Väestönsuojelukomitean ja hälytysja valvontajärjestelmien asiantuntijatyöryhmään nimetty jäsen osallistui työryhmän kahteen kokoukseen, sekä osallistunut maakohtaisten hälytys - ja valvontajärjestelmien yhteenvedon laadintaan. Sisäasiainministeriön pelastusosaston neuvotteleva virkamies Tiina Peltola-Lampi työskenteli koko vuoden 2003 asiantunt ijana Naton Euro-Atlanttisessa pelastuspalvelun koordinaatiokeskuksessa (EADRCC) Brysselissä ja osallistui mm Romaniassa lokakuussa 2003 pidetyn Dacia 2003 harjoituksen järjestämiseen. Suomi on osallistunut yhdessä Ruotsin kanssa Norjan vetämän pohjoisma iseen työryhmään, jonka raportti rauhankumppanuusmaille tarkoitetusta ensivastetyöntekijöiden vähimmäisvaatimuksista CBRN- tilanteissa (kemiallinen, biologinen, säteily, ydinvoima) esiteltiin SCEPC:ssä huhtikuussa 2003. Työn jatkokehittelyä varten pidetään tammikuussa 2004 konferenssi Norjassa Trondheimissa ja Suomi on lupautunut pitämään sitä seuraavan konferenssin lokakuussa 2004 Kuopiossa. Nato järjesti yhdessä Pelastusopisto kanssa viikon mittaisen alueellisen CEP/CIMIC kurssin 2-6.6.2003. Osanottajia kurssilla oli 28, joista 10 oli Suomesta. EADRCC järjesti yhdessä Uzbekinastin kanssa Ferghana- 2003 harjoituksen, jonka tarkoituksena oli harjoitella kansainvälistä avunantoa maanjäristyksessä ja sitä seuranneessa maanvyörymässä. Suomesta osallistui kaksi henkilöä harjoitukseen, toinen YK/OCHA:n johtokeskuksessa ja toinen Ruotsin pelastusmuodostelman johtokeskuksessa. EADRCC järjesti Romaniassa harjoituksen Dacia 2003, jonka aiheena oli likainen pommi. Suomesta osallistui kaksi henkilöä harjoit ukseen, joista toinen toimi harjoituksen johdossa ja toinen arviointiryhmässä. Suomen edustaja osallistui Ruotsissa järjestettyyn kahden viikon mittaiseen kurssiin Nato/PfP Course on Command, Control and Coordination for International Rescue and Relief Operations. Saksassa 15-17.5. järjestettyyn WMD Workshop on the Vulnerability of Civilian Populations to Radilogical Risks osallistui yksi henkilö pelastustoimesta. 5. SUOJELUPOLIISI Suojelupoliisi järjesti yhdessä ulkoministeriön kanssa 9.-10.12. Helsingissä pidetyn Nato/EAPCseminaarin. Seminaari oli osa Naton terrorisminvastaisen kumppanuusohjelman PAP-T:n toimeenpanoa, ja se oli suunnattu EAPC-maiden turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen edustajille. Suojelupoliisista oli paikalla seitsemän edustajaa. Suojelupoliisin edustaja osallistui toukokuussa NOS:in (Nato Policy Security Course) turvallisuusseminaariin Naton päämajassa Brysselissä, sekä joulukuussa ulkoministeriössä Naton turvallisuustoimiston tekemään tarkastuskäyntiin.
6. RAJAVARTIOLAITOS Rajavartiolaitos on vuonna 2003 osallistunut Naton PfP -ohjelmaan kuuluvan Co-operative Baltic Eye 2003 meri- ja lentopelastusharjoituksen suunnitteluun ja toimeenpanoon. Harjoitus järjestettiin 13.-15.5.2003 Itämerellä. Rajavartiolaitos osallistui harjoituksen toiminnalliseen osaan 14.5., jolloin harjoituksen etsintä - ja pelastustoimet johdettiin pääasiassa JRCC Tallinnasta. Toimivina yksiköinä Suomesta olivat rajavartiolaitoksen Dornier -lentokone ja Super Puma -helikopteri. Harjoituksen palautekokous oli Kööpenhaminassa 4-6.6.2003. Rajavartiolaitoksen painopiste meripelastuspalvelun kansainvälisessä yhteistyössä on kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa sekä lähimpien naapuriva ltioiden kanssa rakennettujen yhteistoimintajärjestelyiden aktiivisessa ylläpitämisessä. Osallistuminen rauhankumppanuusohjelmaan kuuluvien meri- ja lentopelastusharjoitusten suunnitteluprosessiin on lisäksi mahdollistanut rajavartiolaitoksen meripelastustoimeen liittyvien näkemysten esiintuomista tässäkin kansainvälisessä foorumissa. Yhteistyöllä on kyetty kehittämään Itämeren alueella toimivien meripelastusviranomaisten välistä yhteistoimintaa ja tiedonvaihtoa. Aktiivinen osallistuminen Pohjois-Itämerellä järjestettäviin harjoituksiin palvelee myös yhteistoiminnan kehittämistä Suomen lähimpien naapurivaltioiden kanssa. 7. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Maa- ja metsätalousministeriö on osallistunut 1996 lähtien Naton Elintarvike- ja maataloussuunnittelukomiteaan (FAPC) järjestämiin seminaareihin ja kokouksiin. Komitea pitää vuosittain 2-3 kokousta sekä seminaaritilaisuuden joka toinen vuosi osana Naton rauhankumppanuusohjelmaa. Komitea toimii Naton siviilivalmiutta johtavan suunnittelukomitean (SCEPC) alaisena ja seuraa maailman elintarviketilannetta, antaa neuvoja ja suosituksia elintarvike- ja maatalousalan kriisinhallinnassa sekä toimii siviilihallinnon valmiussuunnittelun yhteistoimintaelimenä. Käytännön selvitys - ja suunnittelutyö ja asioiden valmistelu tapahtuu työ- ja projektiryhmissä, joihin osallistuvat kaikkien komitean työssä mukana olevien valtioiden edustajat. Suomen yhteyksiä komiteaan hoitavat maa- ja metsätalousministeriön ja Huoltovarmuuskeskuksen yhteyshenkilöt sekä Suomen Nato-edustusto. Euroopan unioniin kuuluvien Naton jäsenmaiden yhteinen elin tarvikehuollon varautuminen ja valmiussuunnittelu tapahtuu FAPC:n johdolla. Myös järjestöön kuulumattomat EU:n jäsenmaat ja Itä-Euroopan maat pitävät tärkeänä osallistua komitean toimintaan rauhankumppanuusohjelman mukaisesti. Yhteistoiminnassa varaudutaan erityisesti vakaviin, yksittäistä maata kohtaaviin tai laajoihin, usean valtion alueelle ulottuviin elintarvikehuoltoa uhkaaviin vaara- ja hätätilanteisiin, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi suuronnettomuudet, laajat ympäristötuhot tai luonnononnettomuudet. Komitea piti kokouksensa Brysselissä 22. - 23.1. ja Montpellierissä Ranskassa 19. - 20.6. Itävallan maatalousministeriö järjesti elintarvikehuollon kehityssuuntia laajentuvassa Euroopassa käsitelleen seminaarin eurooppalaisille FAPC:n jäsenille ja kumppanuusmaille Wienissä ja Eisenstadtissa 17. - 20.11. Edellä mainittujen kokousten lisäksi Suomi on osallistunut Naton sisäiseen yhteistyöhön FAPC:n ja CCMS:n (Committee on the Challenges of Modern Society) perustaman ruokaketjun turvallisuutta selvittävän työryhmän jäsenenä. Työryhmä piti seminaarin Brysselissä 20.3. ja kokouksen Istanbulissa 2. - 3.10. Huoltovarmuuskeskus on asettanut kansallisen työryhmän
tukemaan työryhmän työtä. Suomi on yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa pyrkinyt tuomaan FAPC:n työssä esille pohjoismaista näkemystä erityisesti elintarvikkeiden laadun, turvallisuuden ja ruokahuollon logistisen varmuuden edistämiseksi. Pohjoismaiset asiantuntijat ovat käsitelleet näitä asioita Oslossa 23.4. ja 12.12. sekä Prahassa 5.9.. 8. LIIKENNE- JA VIESTINTÄHALLINTO Liikenne- ja viestintäministeriö on koordinoinut vuoden 2003 aikana Suomen edustajien osallistumista Naton kuljetus- ja tietoliikennekomiteoiden toimintaan. Vuoden 2004 alusta koordinoinnista vastaa ministeriön valmiusyksikkö, jonka tehtäviin on kirjattu hallinnonalan osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Komiteoiden kokouksiin on ministeriön edustajien lisäksi osallistunut henkilöitä Ilmailulaitoksesta, merenkulkulaitoksesta ja Huoltovarmuuskeskuksesta. Osaan kokouksista on osallistunut myös sisäasiainministeriön edustajia sekä säännöllisesti Suomen Nato-lähetystön (NAE) edustaja. Liikenne- ja viestintähallinnon sekä Huoltovarmuuskeskuksen edustajat osallistuivat kertomusvuonna PfP:n puitteissa kaikkiaan 13 laajempaan kansainväliseen kokoukseen tai tilaisuuteen. Kaikki osallistumiset liittyivät Naton merikuljetuskomitean, maakuljetuskomitean, ilmakuljetuskomitean tai tele- ja postikomitean toimintaan. LVM:n hallinnonalan Nato-asioiden yhteyshenkilökokouksia pidettiin vakiintuneeseen tapaan kaksi; 4.4.2003 ja 4.9.2003. Kokouksissa käytiin muun muassa läpi komiteoiden toimintaa ja keskusteltiin toiminnan yleisistä linjauksista Naton kokous- ja harjoitustoiminnasta saatujen kokemusten valossa on ilmeistä, että osallistuminen ko. toimintaan on Suomen kannalta edelleen perusteltua. Varsinaista merkittävää hyötyä liikenne - ja viestintähallinnon kansalliselle varautumistoiminnalle ei juurikaan ole saatu, mutta jo muiden maiden kokemukset sekä yleiset keskusteluun tulevat ongelmat auttavat jäsentämään asemaamme kansainvälisessä varautumisjärjestelmässä. Myöskään ero Naton suhtautumisessa varsinaisiin jäsenvaltioihinsa suhteessa partner-valtioihin ei enää ole häiritsevä. Kokouksia toki edelleen pidetään erikseen, mutta käytännössä merkittävät asiat ja kehityskulut lienevät myös partnereiden tiedossa. Käytännön kannalta tuskin olisi ylipääsemättömiä esteitä täydellisellekään yhdistymiselle, mikä komiteatyöskentelyssä merkitsisi partner-valtioiden sulautumista tasavertaisina jäsenvaltioiden joukkoon. Siviilikomiteoiden itsenäisyys ja rooli Natossa on selkeästi kasvanut ja niiden toiminnalle näyttää löytyvän mielekkäitä tavoitteita. Ongelmana useilla, erityisesti partner-valtioilla näyttää kuitenkin olevan resurssien puute. Naton toiminta tarjoaa tänäkin päivänä partner-valtioiden edustajille suuren määrän osallistumismahdollisuuksia. Varsinaisten komiteakokousten lisäksi Suomella olisi mahdollisuus osallistua esim. eri komiteoiden ad-hoc- työryhmien toimintaan, erityistyöryhmien toimintaan, raportointiryhmien toimintaan, asiantuntijatoimintaan, ryhmävierailuihin eri kohdemaihin sekä esitelmöintiin komiteoiden ja niiden elimien tilaisuuksissa. Liikenne- ja viestintähallinnossa tällaiseen aktiivisuuteen ei ole ollut minkäänlaisia käytännön ma hdollisuuksia. Erityinen lähiaikoina ratkaistavaksi tuleva kysymys on Naton nk. asiantuntijarekrytointi. Järjestelmä on ollut käytössä Naton jäsenmaissa ja se on periaatteessa avattu myös partnervaltioille. Myös Suomen ulkoasiainministeriö on ottanut asiantuntijoiden nimeämiseen myönteisen kannan. Menettely ei kuitenkaan Naton sisälläkään näytä olevan selkeä. Asiaa on vuoden 2003 aikana käsitelty kaikissa kuljetus - ja viestiliikennekomiteoissa eikä yksimielisyyttä etenemisestä ole
saatu. Useat partner-valtiot suhtautuvat asiaan epäröiden. Syynä lähinnä menettelytapojen ja tavoitteiden epäselvyys. Vuoden 2004 aikana asiaan kuitenkin löytynee yhdenmukainen ja hyväksytty toimintasuunnitelma, jolloin myös liikenne- ja viestintäministeriö tulee asiassa etenemään. 9. HUOLTOVARMUUSKESKUS Huoltovarmuuskeskus osallistui vuonna 2003 seuraavien Naton siviilivalmiusorganisaatioon kuuluvien komiteoiden toimintaan: - Johtava siviilivalmiuskomitea (Senior Civil Emergency Planning Committee, SCEPC) - Elintarvikekomite a (Food and Agriculture Planning Committee, FAPC) - Merikuljetustoimikunta (Planning Board for Ocean Shipping, PBOS) - Maakuljetustoimikunta (Planning Board for Inland Surface Transport, PBIST) - Viestintäkomitea (Civil Communications Planning Committee, CCPC) - Teollisuuskomitea (Industrial Planning Committee, IPC) - Lääkintäkomitea (Joint Medical Committee, JMC). Toiminta käsitti osallistumisen kokouksiin, työryhmiin ja seminaareihin. Huoltovarmuuskeskuksen edustaja toimi FAPC:n alaisen Food Security -työryhmän puheenjohtajana. Naton kokouksissa Huoltovarmuuskeskusta edusti kulloinkin ao. vastuualueen virkamies tai Suomen Nato-edustustossa työskentelevä Huoltovarmuuskeskuksen lähettämä erityisasiantuntija, joka osallistui myös väestönsuojelukomitean (Civil Protection Committee, CPC) ja siviili-ilmailukomitean (Civil Aviation Planning Committee, CAPC) kokouksiin. Siviilisuunnittelun (CEP) alaisten komiteoiden lisäksi HVK:n lähettämä erityisasia ntuntija osallistui myös tiede- (Science Committee, SCIC), tulevaisuus- ja ympäristöasioiden (Committee on Challenges of Modern Society, CCMS) sekä talous- (Economic Committee, ECONC) komiteoiden työskentelyyn. Huoltovarmuuskeskuksen edustaja osa llistui tulevaisuus- ja ympäristöasioiden komitean (CCMS) nelivuotiseen projektiin Food Security and Terrorism. Lisäksi Huoltovarmuuskeskus osallistui öljyhuoltokomitean (Nato Pipeline Committee) toimintaan. Huoltovarmuuskeskus pitää osallistumista Naton rauhankumppanuusyhteistyöhön ta rpeellisena. Sen avulla saadaan tietoja sekä Naton että sen jäsen- ja kumppanuusmaiden siviilivalmiusjärjestelyistä ja toimenpiteistä, luodaan verkosto niiden vastaavien viranomaisten kanssa ja voidaan tuoda esiin Suomen näkökantoja varautumiseen liittyvissä asioissa. 10. SUOMEN AKATEMIA Johtava tiedeasiantuntija Eeva Ikonen (Suomen Akatemia) on selvittänyt Naton rauhankumppanuustoiminnan ja EU-yhteistyön päällekkäisyyksiä tiedeyhteistyössä. Hän on myös edustanut Suomea Nato Science Committee kokouksessa 24.10.2003 Brysselissä. Uudistetut Naton tiedeohjelman www sivut on linkitetty Suomen Akatemian ulkoisille www sivuille. Naton tarjoamat tutkijanpaikkahaut on linkitetty Euroopan unionin aloitteesta perustettavaan eurooppalaiseen tutkijoiden liikkuvuuspalvelujen portaaliin, osoite: http://europa.eu.int/eracareers. Portaaliin tulevat mukaan kaikki keskeiset tutkimuksen rahoittajat sekä tutkijoiden liikkuvuusohjelmia ja palveluja tarjoavat organisaatiot. Yliopistot, tutkimuslaitokset,
tie deorganisaatiot ja yritykset voivat kirjautua portaaliin ja ilmoittaa avoimista tutkijoiden paikoista portaalin kautta. 11. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Sosiaali- ja terveysministeriö on osallistunut vuonna 2003 Naton rauhankumppanuusyhteistyöhön osallistumalla lääkintäkomitean (Joint Medical Committee, JMC) EAPC-muodon kokouksiin. Ministeriötä on kokouksissa edustanut valmiusyksikön päällikkö. Sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalalta osallistuttiin lääkintäkomitean yhteistyössä Slovenian kans sa Ljubljanassa 01.-04.09.2003 järjestämään Naton lääketieteelliseen symposiumiin, jonka yhteydessä järjestettiin Naton 7. verihuoltoa käsittelevä konferenssi. Sosiaali- ja terveydenhuollon edustajat ovat avustaneet Norjan johdolla pohjoismaisena yhteis työnä valmisteltua siviilisektorin varautumisen ei- sitovien minimistandardien laatimista. Lisäksi hallinnonalan biologisen ja kemiallisen uhan asiantuntijoita on esitetty koulutettavaksi rauhankumppanuusohjelman puitteissa alan erityisasiantuntijoiksi. Koulutusohjelmaan suomalaisia ei kuitenkaan tullut valituiksi. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan osallistuminen lääkintäkomitean työskentelyyn antaa mahdollisuuden tutustua Naton jäsenmaiden ja rauhankumppanuusmaiden terveydenhuollon varautumiskäytäntöihin sekä perehtyä Naton menettelytapasuosituksiin. Eri maiden terveydenhuollon varautumisen organisatoriset rakenteet, standardit ja toimintaperiaatteet sekä huoltovarmuusratkaisut ovat erilaiset. Komitean työhön osallistuminen tuottaa tietoa erilaisten järjestelyiden toimivuudesta. Tällä on merkitystä kehitettäessä kotimaan terveydenhuollon varautumista ja huoltovarmuusratkaisuja. Lääkintäkomitean työskentelytavat ja tavoitteet ovat jatkuvasti jäsentyneet ja kehittyneet. Tämä ja eri jäsenmaiden tiiviimpi sitoutuminen komitean työskentelyyn lisää jatkossa komitean työhön osallistumisen hyödyllisyyttä. Suomi osallistuu ensisijaisesti EU:n ja pohjoismaisen yhteistyön puitteissa biologisen, kemiallisen ja radiologisen terrorin uhkaa ja siihen liittyvä ä lääkinnällistä varautumista koskevaan toimintaan. Rauhankumppanuusyhteistyö antaa terveydenhuollon valmiussektorille lisäarvoa ja mahdollistaa alaa koskevan kansainvälisen monentason yhteistyön sekä erityistietojen hankkimisen. Turvallisuusympäristön muutoksen johdosta kansainvälisten järjestöjen, mm. WHO:n, EU:n sekä Naton rauhankumppanuusyhteistyön siviiliyhteiskunnan varautumista koskeva kehittämistoiminta on huomattavasti aktivoitunut. Toiminta on kuitenkin edelleen riittämättömästi koordinoitu. Tämä aiheuttaa runsaasti päällekkäistä työtä. Tämän johdosta tulisi arvioida tarvittavat kansalliset ja kansainväliset toimenpiteet toiminnan koordinaation kehittämiseksi. 12. YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Ympäristöministeriö seurasi vuonna 2003 edellisten vuosien ta paan Naton ra uhankumppanuuden ympäristöasioihin keskittyneen komitean, Committee on the Challenges of Modern Society (CCMS), toimintaa. Kuitenkin vuoden 2003 aikana ulkoasiainministeriön globaaliasioiden osaston ja ympäristöministeriön kansainvälisten asiain yksikön edustajat totesivat keskinäisissä
neuvotteluissaan, että ulk oasiainministeriö vastaa Natossa ja ETYJ:ssä käsiteltävistä ympäristökysymyksistä. Vuosina 1997-2002 ympäristöministeriön edustaja osallistui CCMS:n maaperän ja pohjaveden puhdistamis ta koskevaan pilottihankkeeseen, jossa perehdyttiin use isiin puhdistusteknologioihin. Hanke koettiin hyödylliseksi tiedonvaihdoksi. Vuonna 2003 vastaaviin hankkeisiin ei osallistuttu, lähinnä käytettävissä olevien voimavarojen niukkuuden vuoksi. Edellä mainittu hanke jatkuu CCMS:ssä lokakuussa 2003 sovitusti työnimellä "Prevention and Remediation in Selected Industrial Sectors", johon ympäristöministeriö ei kuite nkaan ole ilmoittautunut mukaan. CCMS järjestää asiasta kokouksen ja tutustumismatkan Romaniassa syyskuussa 2004. 13. KANSANTERVEYSLAITOS Vuoden 2003 aikana Kansanterveyslaitos on osallistunut Naton rauhankumppanuushankkeisiin seuraavasti: Nato Advanced Study Institute and Nato Science Programme: 9 th International Workshop on Virus Evolution and Molecular Epidemiology, Stanford California August 13-23 2003: Laitoksen tutkija FT Mika Salminen osallistui kokoukseen/työseminaariin opettajana. 14. SUOMEN PUNAISEN RISTIN VERIPALVELU Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu on osallistunut 1-4.9.2003 Ljubljanassa, Sloveniassa järjestettyyn kokoukseen Nato Medical Conference incorporating 7 th Nato Blood Conference. Em. kongressiin liittyvässä veripalvelualan kokouksessa Punaisen Ristin Veripalvelun edustaja piti esityksen kansainvälisestä verenluovutusten ja verivalmisteiden koodijärjestelmästä (ISBT 128) ja sen käytöstä sekä osallistui aktiivisesti keskusteluun, jossa selvitettiin vuonna 2003 hyväksyttyä EU:n veridirektiiviä ja siihen liittyvien Euroopan Komission direktiivien laatimista. Kokous oli hyvä tilaisuus tutustua Nato-maiden puolustuslaitosten veripalvelujärjestelmiin ja niiden parissa työskenteleviin asiantuntijoihin. Kokouksessa esiteltiin myös muutamia sellaisia alan tutkimustuloksia, joilla voisi olla merkitystä sotilaalliseen toimintaan liittyvässä veripalvelujärjestelmässä, mutta varsinaista tieteellistä antia veripalvelualalle sillä ei muuten ollut. 15. KEMIALLISEN ASEEN KIELTOSOPIMUKSEN VALVONTALAITOS (VERIFIN) SIBCRA on NATOn ja sen rauhankumppaneiden toimintaa B-, C- ja R-agenssie n näytteenotto- ja tunnistusvalmiuksien kehittämiseksi: NATO Army Armaments Group, Land Group 7 on Joint NBC Defense, Sub-Group on Sampling and Identification of Biological Chemical and Radiological Agents (SIBCRA). Vuodesta 2004 alkaen SIBCRA kokoontuu kerran vuodessa. Sen puolalainen puheenjohtaja jättää tehtävänsä keväällä 2004 ja puheenjohtajan tehtävät ottaa vastaan hollantilainen. Seuraava kokous on Pariisissa 24-26.5.2004.
VERIFINistä on osallistuttu SIBCRA-kokouksiin jo useiden vuosien ajan. Lähinnä on oltu seuraamassa käsiteltäviä aiheita. Kokouksissa on saatu tietoa kehityssuunnista C-alalla. Kokouksiin on mielestämme syytä osallistua. SIBCRA-organisaatio toivoo laajempaa aktiivista osallistumista. Tätä varten on osallistujia toivottu esittämään näkemyksiään esim. eräiltä kemian analytiikan aloilta. Näin tehtiinkin syksyllä 2003, jolloin ensimmäistä kertaa kokoontui kemian alan TOE (team of experts). VERIFIN jakoi SIBCRA-kokouksessa Varsovassa (17-18.11.2003) paperin "Screening of Lewisites as their Hydrogen Peroxide Odidation Products from Water Samples Using LC-APCI/MSMS with Multiple reaction Monitoring".