IHAN HYVÄ TALO!...? Nuorten kokemuksia kristillisestä hoitopaikasta

IHAN HYVÄ TALO!...? Nuorten kokemuksia kristillisestä hoitopaikasta Eeva Salonen Mari Uotila Opinnäytetyö Syksy 2002 Diakonia ammattikorkeakoulu Kauniaisten yksikkö

TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU / KAUNIAISTEN YKSIKKÖ Eeva Salonen - Mari Uotila Ihan hyvä talo!...? Nuorten kokemuksia kristillisestä hoitokodista. Syksy 2002 Sivut: 83 Liitteet: 7kpl Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa nuorten kokemuksia Majakasta (nimi muutettu), joka on kristillinen lastensuojelulain alainen hoitokoti. Se tarjoaa kuntouttavaa, lääkkeetöntä ja pitkäaikaista hoitoa päihteillä ja rikollisuudella oirehtiville nuorille. Halusimme tehdä tutkimuksen, jossa yhdistyvät lastensuojelu ja kristillisyys. Tutkimuksessa olemme etsineet vastauksia kolmeen kysymykseen. Ensimmäisessä kysymyksessä olemme tutkineet, mikä merkitys Majakalla on nuoren elämässä. Toisessa olemme selvittäneet, miten Majakka on tukenut nuoren ja hänen perheensä välisiä suhteita. Viimeisessä kysymyksessä olemme käsitelleet sitä, minkä merkityksen nuori antaa Majakan kristillisyydelle. Tutkimuksen teoreettisessa osassa käymme läpi tutkimukseen liittyviä aiheita kuten nuorten päihteidenkäyttöä ja kristillistä päihdehoitoa. Tutkimuksen empiirisen aineiston keräsimme käyttäen osallistuvaa havainnointia ja teemahaastattelua. Havainnoimme neljää hoidon alkuvaiheessa olevaa nuorta noin 90 tuntia. Haastattelimme kahta hoidon loppuvaiheessa olevaa nuorta sekä kolmea hoidosta kotiutunutta nuorta. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan nuoren hoidolle antama merkitys riippuu siitä, missä vaiheessa hoitoa hän on. Hoidon alkuvaiheessa olevat nuoret eivät viihtyneet Majakassa. He eivät juurikaan nähneet paikasta hyviä puolia vaan halusivat pois sieltä. Hoidon loppuvaiheessa olevat nuoret ja kotiutuneet nuoret kokivat useimmiten paikan positiivisesti. He itse pitivät paikkaa melko merkittävänä. Se oli heille pysähtymisen aikaa. Hoito ei kuitenkaan ratkaissut kotiutuneiden nuorten päihdeongelmaa vaan nämä jatkoivat päihteiden käyttöä. Tulosten mukaan Majakan työntekijät olivat tukeneet hoidon alkuvaiheessa olevien nuorten suhdetta kotiin olemalla yhteydessä näiden vanhempiin. Haastateltavista nuorista suurin osa koki, että oli saanut työntekijöiltä tukea oman ja perheen väliseen suhteeseen. He olivat olleet usein yhteydessä kotiin. Tutkimus osoitti, että kristillisyys näkyy hoitokodissa ja erityisesti monissa sen työntekijöissä, koska he puhuivat avoimesti Jumalasta. Paikan kristillisyys vaikutti siihen, että nuoret pohtivat suhdettaan Jumalaan ollessaan Majakassa. Majakan hoito-ohjelma on vielä kesken. Tämä näkyy myös tutkimuksista saaduissa tuloksissa. Hoidon kolmatta vaihetta eli nuorten tukiasumista kehitetään vielä. Ehkä tämä tulevaisuudessa mahdollistaa paremmat tulokset hoidon onnistumiselle. Majakassa tehtävä työ on tärkeää ja tarpeellista. Sen tähden kannustamme jatkamaan ja kehittämään hoitoa. Asiasanat: kristillisyys, lastensuojelu, ongelmanuoret, perhetyö, päihdeongelmat, päihdetyö ABSTRACT

DIACONIA POLYTECHNIC / KAUNIAINEN TRAINING UNIT Eeva Salonen Mari Uotila Quite a good house!...? Youngsters` experiences of a Christian nursing home Autumn 2002 83 Pages 7 Appendices The purpose of this study has been to find out youngsters` experiences of Majakka (we have changed the name), which is a Christian nursing home under the law of child welfare. It gives rehabilitating, long term care without medicines for those youngsters, who have problems with controlled substances and crime. We wanted to do this study, because we are interested in child welfare and Christianity. In this study we focus on three questions. In the first question we have investigated, what Majakka`s importance for a youngsters` life is. In the second question we have found out, how Majakka has supported relationships between youngster and their families. In the last question we focus on what kind of importance youngsters give to Christianity in Majakka. In the theoretical part of the study there are subjects, which are connected to our study like youngsters` use of controlled substances and Christian work among substance users. In the study we have used the qualitative method. We collected our material by using participatory observation and theme- interview. We observed about 90 hours four youngsters who are in the beginning of the care. We interviewed two youngsters who are going to leave soon and three youngsters who had left Majakka. According to the results of the study we can find that the experiences that the youngsters have depend on which level of the care they are. Youngsters who are at the beginning of the care do not like to be in Majakka. They did not see any good things in Majakka and they wanted away. Youngsters who have left Majakka and youngsters who are leaving soon, think that the place is good. Their own experiences were quite remarkable. That was time of resting. The care did not solve their controlled substance problems for those youngsters who had left Majakka. They had continued using controlled substances. According to the results the workers of Majakka had supported youngsters, who are the beginning of the care relationships, to contact their parents. Most youngsters who we interviewed think that Majakka has supported relationships between youngsters and their families. They had often communicated with their homes. The study showed that Christianity is visible in Majakka, especially it shows in many workers, because they spoke openly of God. The Christianity of Majakka had an effect that many youngsters have thought of their relationship to God. Majakka`s care program is not ready. That shows also in the results. Majakka is still developing their third level which supports youngsters` independent living. Maybe this gives better results to success in the care. The work which Majakka s workers do is important and necessary. That is why we encourage them to continue and develop the care. Key words: child welfare, Christianity, family work, problem teenagers, problems of controlled substances, work with controlled substance users Tän maailman sanat hajotti mun sydämen.

Mun oli pakko lentää sinne, missä auringonlaskun takana oli aarre. Tän maailman kylmyys jäädytti mun naurun. Ehkä mä tiennyt enää, mitä kyyneleet olivat. Tän maailman välinpitämättömyys murskasi mun unelmat. Tän maailman tuulet pyyhki pois mun kyyneleet. Itkeä ei saanut. Ja vaikka mä hajosin niin pieniksi palasiksi, kukaan ei halunnu nähdä sitä. Mä huusin ilman ääntä niin lujaa, että sanat hajos tuulen mukana. Enkä mä lopulta tiennyt mitä huusin. Palapeli Sähkötolppa kuin risti, Naulitun viimeinen leposija ei ei leposija, vaan tuskan tyyssija. Luminen iltapäivä, ahdistus kalvaa nuorta mieltä. Mikään ei kasva, ei, ei vielä. Mikään ei ota loppuakseen. Kun leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Miksi? Entä jos ei ollut varaa valita, varaa päättää, varaa hallita. Maanantai taas saapui, liian aikaisin kai Sadepisara

1 JOHDANTO... 8 2 NUORTEN SYRJÄYTYMINEN MIKSI NUORI VOI PAHOIN?... 10 3 NUORTEN VAKAVIA ONGELMIA... 12 3.1 Nuorten päihteiden käyttö... 12 3.1.1 Nuoret huumeiden käyttäjinä... 12 3.1.2 Muut päihteet... 14 3.1.3 Syitä päihteiden käyttöön... 15 3.2 Nuorisorikollisuus... 16 4 PÄIHDEHOITO SUOMESSA... 18 4.1 Päihdehuollon palvelut... 18 4.2 Päihdetyön mallit... 19 4.3 Nuorten päihdehuolto... 20 5 KRISTILLINEN PÄIHDEHOITO... 21 5.1 Historiaa... 21 5.2 Hoitomallit... 22 5.3 Kristillistä päihdehoitoa tarvitaan... 23 6 MAJAKKA... 25 6.1 Majakka ry... 25 6.2 Majakan työntekijät... 26 6.2.1 Moniammatillinen henkilökunta... 26 6.2.2 Vapaaehtoiset työntekijöiden apuna... 27 6.3 Majakan asiakkaat... 27 6.4 Hoidon tavoite... 28 6.5 Hoitomenetelmät... 28 6.5.1 Päivä- ja viikko-ohjelma ja säännöt... 28 6.5.2 Omatyöntekijä... 30 6.5.3 Perhetyö... 30 6.5.4 Parkki ja vierihoito... 32

6.5.5 Leiritoimintaa ja seikkailua... 33 6.5.6 Majakan kristillinen arvopohja... 34 6.6 Hoito-ohjelma... 35 6.6.1 Ensimmäinen hoitovaihe... 35 6.6.2 Toinen hoitovaihe... 36 6.6.3 Siirtyminen toiseen taloon... 37 6.6.4 Kolmas vaihe eli tuettu asuminen... 38 7 EMPIIRISEN TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN... 40 7.1 Tutkimustehtävän määräytyminen... 40 7.2 Tutkimuksen kohderyhmä... 40 7.3 Tutkimusaineiston keruu... 41 7.3.1 Teemahaastattelu... 42 7.3.2 Osallistuva havainnointi... 43 7.3 Aineiston analysointi... 44 8 TUTKIMUKSEN TULOKSET... 45 8.1 Majakan merkitys nuoren elämässä... 45 8.1.1 Nuorten omia mielipiteitä Majakan merkityksestä... 45 8.1.2 Nuorten päihdetausta... 46 8.1.3 Nuorten kokemuksia hoitojaksosta... 47 8.2 Majakan tuki nuoren perhesuhteissa... 51 8.2.1 Nuorten yhteydenpito perheeseen... 51 8.2.2 Nuorten kokemukset saamastaan tuesta... 52 8.2.3 Suhde perheeseen... 54 8.3 Majakan kristillisyyden merkitys nuorelle... 55 8.3.1 Kristillisyyden näkyminen Majakassa... 55 8.3.2 Nuorten kokemuksia Majakan kristillisyydestä... 57 9 POHDINTAA... 59 9.1 Merkittävimmät tulokset ja niiden pohdintaa... 59 9.1.1 Nuoret eri mieltä hoidon eri vaiheissa... 59 9.1.2 Majakan tuki parantamassa suhdetta perheeseen... 62 9.1.3 Kristillisyys sopivasti esillä... 64

9.2 Eettistä pohdintaa... 65 10 JOHTOPÄÄTÖKSET... 68 LÄHTEET... 70 LIITTEET Liite 1 Hoidosta vastaavan puhelinhaastattelu Liite 2 Hoitosopimus Liite3 Säännöt Liite 4 Hoitosuunnitelma Liite 5 Haastattelukysymykset Liite 6 Lupa Liite 7 Lupa

1 JOHDANTO Nuoret ryöstivät kukkakaupan Käpylässä. (Helsingin Sanomat 10.9.2002) Alaikäiset varastetulla autolla polkupyöräilijän päälle Lahdessa. (Keski-Uusimaa 15.10.2002) Yhä useammin nuoret ovat esillä lehtien palstoilla rikollisen käyttäytymisen ja päihteidenkäytön takia. Olemme pohtineet, mistä tämä nuorten käyttäytyminen johtuu? Voisiko asialle tehdä jotain? Kenen tehtävänä on puuttua asiaan? Syyt nuoren käyttäytymiseen voivat olla moninaiset. Yhtenä syynä voi olla puuttuva vanhemmuus. Vanhempien vastuulla on huolehtia ja kasvattaa lastaan. Jos vanhemmat eivät kykene antamaan lapselleen riittävää rakkautta ja tukea, lähtee hän etsimään sitä muualta. Nuori tarttuu siihen, mitä ympäristö tarjoaa. Nykyään nuorten on helppo saada päihteitä ja kynnys rikollisuuteen on madaltunut. Jo yksi kokeilu voi johtaa kierteeseen. Nuoren päihde- ja rikollisuusongelmat eivät ole vain nuoren oma ongelma. Se koskettaa koko hänen lähipiiriään: perhettä, ystäviä ja loppujen lopuksi koko yhteiskuntaa. Miten yhteiskunta sitten vastaa näihin ongelmiin? Lastensuojelulaki velvoittaa yhteiskuntaa pitämään lapsista ja nuorista huolta. Jos lapsi tai nuori ei saa riittävää huolenpitoa kotona, on lainmukaista etsiä hänelle turvallinen kasvupaikka. Nuoret, joilla on ongelmia päihteiden ja rikollisuuden kanssa tarvitsevat hoitoa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme yhtä hoitopaikkaa, joka pyrkii omalta osaltaan puuttumaan nuoren ongelmiin. Majakka (nimi muutettu) on kristillinen hoitokoti, joka tarjoaa hoitoa alle 18- vuotiaille päihteillä ja rikollisuudella oirehtiville nuorille. Kiinnostuimme Majakasta, koska halusimme tehdä tutkimuksen aiheesta, jossa yhdistyy lastensuojelu ja kristillisyys. Elokuussa 2001 kävimme vierailulla kyseisessä paikassa. Majakan toiminnanjohtaja oli kiinnostunut tekemään yhteistyötä kanssamme. Yhteisen pohdinnan jälkeen päädyimme tutkimaan nuorten kokemuksia hoidosta. Keskeisinä tutkimuksen aiheina ovat Majakan antaman hoidon, kristillisyyden ja perhetyön merki-

9 tys nuoren elämässä. Toteutimme tutkimuksen käyttäen kvalitatiivistyyppisiä menetelmiä; osallistuvaa havainnointia ja haastattelua. Osallistuva havainnointi tehtiin Marin ollessa harjoittelijana Majakassa kesäkuussa 2002. Havainnoimme neljää Majakassa olevaa nuorta. Haastattelimme talvella ja kesällä 2002 kahta hoidosta lähtevää nuorta sekä kolmea hoidosta kotiutunutta nuorta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on saada nuorten äänet ja mielipiteet kuuluviin. Toivomme, että tästä tutkimuksesta olisi apua Majakan hoidon kehittämisessä.

10 2 NUORTEN SYRJÄYTYMINEN MIKSI NUORI VOI PAHOIN? Mitä on nuoruus? Tähän kysymykseen ei ole helppo vastata, sillä se on elämänvaihe, joka vaihtelee yksilöittäin ja kulttuureittain. Lisäksi nuoruutta voidaan lähestyä eri näkökulmista; lääketiede painottaa fyysistä kypsymistä aikuisuuteen, psykologia määrittelee nuoruutta elämänvaiheteorioiden avulla, kasvatustiede tutkii nuoruutta oppimisen ja oppimisympäristön näkökulmasta ja niin edelleen. Jokaiseen nuoruuteen kuuluu kuitenkin sekä fyysinen että psyykkinen kasvu ja kehittyminen. Nuorella on tarve löytää oma paikkansa yhteiskunnasta ja pohtia oman elämänsä merkitystä. Samalla hän valmistautuu itsenäistymiseen ja aikuisuuteen. Tämä saattaa olla vaikea prosessi. Sen tähden nuorten ailahteleva käytös on tyypillistä. Se ei kuitenkaan merkitse, että kyseessä on ongelmanuori. (Aaltonen, Ojanen, Vihunen & Vilén 1999, 12 13.) Nuoruus on siis tunteiden vuoristorataa. Mitä paremmin nuori tuntee omat tunteensa, sitä järkevämmin hän toimii. Emotionaaliset ja sosiaaliset vaikeudet purkautuvat nuoruudessa monenlaisena ongelmakäyttäytymisenä. Tunne-elämältään häiriintynyt nuori voi olla niin täynnä vihaa, ettei hän kykene hallitsemaan omaa negatiivista käyttäytymistään. Näitä nuoria Pertti Kemppinen kutsuu riskinuoriksi, koska heidän elämäänsä kuuluu riskikäyttäytymistä. Sen ilmenemismuotoja ovat muun muassa vaikeudet sekä koulussa että kotona ja päihteiden käyttö. Näiden kautta portti syrjäytymiseen on avattu. (Kemppinen 1997, 21 22.) Mitä sitten syrjäytymisellä tarkoitetaan? Entä juuri nuorten syrjäytymisellä? Monet tutkijat ovat määritelleet syrjäytymisen käsitettä. Helneen ja Kariston mukaan syrjäytyminen kokoaa yhteen erilaisia sosiaalisia ongelmia. Sipilän määritelmässä sillä tarkoitetaan yksilöä yhteiskuntaan yhdistävien siteiden heikkoutta. (Aaltonen ym. 1999, 423 424.) Lisäksi käsitettä on jaoteltu eri muotoihin; puhutaan innovatiivisista ja vetäytyneistä syrjäytyneistä. Innovatiiviset syrjäytyjät ovat itse valinneet elämäntapansa. Vetäytyneillä syrjäytyneillä ei taas ole mahdollisuuksia toimia yhteiskunnan haluamalla tavalla. Syrjäytymisen käsitettä on paljon kritisoitu, koska se on epämääräinen. Sitä käytetään monissa yhteyksissä väärin. (Rönkä 1997, 8.)

11 Syrjäytymisen vastakohtana voidaan pitää elämänhallintaa. Se on monimutkainen prosessi, jossa elämänhallinnasta siirrytään kohti syrjäytymistä. Mitä useammalla elämänalueella nuori joutuu vetäytymään syrjään, sitä syvempää syrjäytyminen on. (Aaltonen ym. 1999, 423 424.) Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ovat yleensä koulunsa keskeyttäneitä tai työttömiä sekä heidän ongelmanaan ovat päihteiden väärinkäyttö. Itse he eivät kuitenkaan koe olevansa syrjäytymisvaarassa. Syrjäytymisen tuntomerkkejä ovat muun muassa oman elämän hallinnan puute, fyysinen etäisyys ja vajaakuntoisuus. (Tie selviytymiseen 1997, 1, 4 5.) Tyypillisiä syrjäytyneen nuoren ominaisuuksia sen sijaan ovat vaikeudet peruskoulussa, matala koulutustaso, ammattitaidottomuus, lyhytkestoiset työsuhteet ja rikollinen elämäntapa. Juuri vähiten koulutusta saaneiden nuorten todennäköisyys syrjäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle on suuri. Myös työttömyys on johtanut siihen, että yhä useampi nuori ajautuu köyhyyteen ja sosiaalitoimen asiakkaaksi. Yleensä monien kasautuneiden ongelmien myötä nuori syrjäytyy yhteiskunnasta. (Kemppinen 1997, 130, 138.) Tarkkoja lukuja vuosittain syrjäytyneistä tai syrjäytymisvaarassa olevista nuorista ei kyetä laskemaan, koska ilmiö on niin monimuotoinen (Aaltonen ym.1999, 425). Jos näitä nuoria ei pystytä vetämään mukaan yhteiskuntaan, heidän ongelmansa kasaantuvat. He menettävät uskon itseensä ja saavat tilalle syrjäytyneen ihmisen identiteetin. Heidän tulevaisuutensa ei näytä hyvälle. (Kemppinen 1997, 131, 133.) Onneksi syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttamiseksi toimii monia yhteisöjä ja projekteja (Tie selviytymiseen 1997, 4). Esimerkiksi Majakka on yksi tämänkaltaisista hoitoyhteisöistä, koska sen kohderyhmänä ovat syrjäytymisvaarassa olevat ja syrjäytyneet nuoret.

12 3 NUORTEN VAKAVIA ONGELMIA Jokaisen nuoren kuuluisi saada elää onnellista ja rikasta elämää. Heidän kuuluisi rakentaa omaa identiteettiään ja saada sosiaalisista suhteista tukea kasvuprosessiinsa. Nämä eivät kuitenkaan toteudu kaikilla nuorilla vaan heillä on suuria ongelmia elämässään kuten päihteidenkäyttöä, rikollisuutta ja mielenterveysongelmia. Yleensä he eivät itse edes näe ongelmiaan. Tässä luvussa keskitymme nuorten ongelmista päihteisiin ja rikolliseen elämäntapaan, koska tutkimuksemme kohderyhmällä on erityisesti näitä ongelmia. Päihteillä tarkoitetaan aineita, joilla on päihdyttävä vaikutus käyttäjäänsä. Tavallisimpia nuorten käyttämiä päihteitä ovat alkoholi, tupakka, lääkkeet liuotinaineet ja huumeet. 3.1 Nuorten päihteiden käyttö 3.1.1 Nuoret huumeiden käyttäjinä Monien tutkimusten mukaan Suomen huumetilanne on 1990-luvun alusta alkaen vaikeutunut. Tähän on vaikuttanut huumeiden kysynnässä ja tarjonnassa sekä niiden säätelyssä tapahtunut muutos. Huumeiden liikkumismahdollisuudet ovat parantuneet, koska EU:n laajentuminen ja entisen Neuvostoliiton alueella tapahtuneet rakenteelliset muutokset ovat avanneet rajoja. Lisäksi Suomessa 1990-luvulla tapahtuneet muutokset kuten taloudellinen lama, sosiaalisten tukiverkkojen heikkeneminen ja työttömyys ovat vaikuttaneet huumausainekaupan laajenemiselle ja käytön lisääntymiselle. (Saarto 1998, 66.) Suomessa yleisimmin käytetyt huumeet ovat kannabis, amfetamiini ja heroiini. Kannabistuotteista hasis on suositumpaa kuin marihuana. (Jarasto & Sinervo 1999, 123.)

13 Nyt uuden vuosituhannen alussa eletään yhä kasvavan huumeongelman kanssa. Esimerkiksi 15 16-vuotiaille suomalaisnuorille tehdyissä Stakesin tutkimuksissa vuonna 1995 kannabista oli käyttänyt viisi prosenttia, kun luku vuonna 1999 oli kymmenen prosenttia. Sukupuolella ei ollut suurtakaan eroa.(huumausainekysymys on jokaisen asia esipuhe.) Nuorten terveystapatutkimuksen perusteella vuonna 1999 noin puolet 14 18- vuotiaista tiesi tuttavapiirissään olevan ainakin yhden henkilön, joka on kokeillut huumaavia aineita. Osuus oli lisääntynyt 1990-luvulla. Suurin osa huumeiden tarjonnasta tuli ystäviltä ja tuttavilta. (Mustalampi 2001, 54.) Suomalaisia nuoria, jotka käyttävät säännöllisesti huumeita, on edelleen vähän. Noin yksi prosenttia 15 16-vuotiaista nuorista oli käyttänyt kannabista yli 20 kertaa. Kannabiskokeillut olivat yleisimpiä Etelä- Suomessa ja etenkin pääkaupunkiseudulla kuin muualla maassa. Muiden huumeiden käyttö oli edelleen vähäistä. Vuonna 1995 15 16-vuotiaita nuoria heroiinin käyttäjiä ei juurikaan ollut, mutta vuonna 1999 noin yksi prosentti nuorista oli kokeillut heroiinia. (www.stakes.fi/tiedotteet/2000/56.htm.) Lisäksi nuorista yksi prosenttia oli kokeillut jotain muuta laitonta huumetta kuin kannabista ja heroiinia. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisnuorten huumeidenkäyttö on kuitenkin alhaisella tasolla. (www.stakes.fi/tiedotteet/2001/16.htm.) Nuorten tavat käyttää huumeita ovat moninaiset; on kokeilua, käyttöä ja ongelmakäyttöä. Ne saattavat muuttua nopeasti; kokeilu johtaa käyttöön ja käyttö muuttua ongelmakäytöksi. Huumausaineiden käyttökulttuurille on myös ominaista eri aineiden sekakäyttö sekä turvautuminen erilaisiin korvikkeisiin, kun varsinainen saanti on jostain syystä estynyt (Seppälä 2001, 10). Huumeita käyttävät nuoret tulevat erilaisista sosiaalisista taustoista. Huonoissa sosiaalisissa oloissa elävän nuoren kynnys alkaa käyttää huumeita on matala etenkin, jos hänellä on paljon ongelmia elämässään ja päihteiden käyttö on ympäristöstä ja vanhemmilta opittua. Toisenlaisessa käyttökulttuurissa nuori oppii maksimoimaan hyvää oloaan huumeiden avulla. Tällaisen huumeiden huvikäytön motiivit saattavat liittyä esimerkiksi juhlimiseen, yhdessäoloon ystävien kanssa tai statuksen hankintaan. (Rantala 2001, 141 142.) Huumeiden käyttöön pitää aina puuttua. Käyttäjän tunnistaminen on yleensä kuitenkin hankalaa. Tämän takia puuttuminen saattaa viivästyä. Yksittäisiä huumekokeiluja ja

14 satunnaiskäyttöä ei välttämättä edes huomata. Huumeiden käyttö on kenties selkeimmin havaittavissa nuoren elämäntavoissa ja olemuksessa sekä kotona, koulussa ja kaveripiirissä tapahtuvien muutosten perusteella. Nuorilla huumeiden käyttäjillä on yleensä muun muassa poissaoloja koulusta ja kotoa, lisääntynyttä rahantarvetta ja elämänarvojen muuttumista. (Leskinen 2001, 63 64.) 3.1.2 Muut päihteet Stakesin vuonna 1999 tekemän tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten valtapäihde on alkoholi. Ainostaan noin 10 prosenttia peruskoulun yhdeksäs luokkalaisista oli täysin raittiita, noin 75 prosenttia oli kokenut humalan ja noin puolet nuorista oli ollut humalassa kyselyä edeltäneen kuukauden aikana. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisten nuorten humalajuominen on Euroopan kärkitasoa. Alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö on ollut etenkin tyttöjen suosima päihde. Vuonna 1999 15 16-vuotiaista tytöistä 19 prosenttia ja pojista seitsemän prosenttia oli käyttänyt alkoholia ja pillereitä yhdessä. (www.stakes.fi/tiedotteet/2000/56.htm.) Nuorten huumekokeiluista suurin osa tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena. Vakavimmillaan pitkäaikainen alkoholinkäyttö johtaa henkiseen ja ruumiilliseen riippuvuuteen eli alkoholismiin. Alkoholiin tottumaton nuori voi saada alkoholimyrkytyksen, joka pahimmillaan voi johtaa kuolemaan. Alkoholiongelmainen nuori ei kykene suunnittelemaan elämäänsä eteenpäin. Lisäksi hänellä on yleensä ongelmia ihmissuhteissa ja raha-asioissa sekä yleistä pahaa oloa. (Holopainen 2001, 35 36.) Nuorten keskuudessa tavallisimpia väärin käytettyjä lääkkeitä ovat unilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet. Ne lisäävät alkoholin ja muiden päihteiden vaikutusta, mutta lieventävät niiden vieroitustiloja. Nuorten lääkkeiden väärinkäytöllä ei yleensä ole kysymys varsinaisesta lääkeriippuvuudesta vaan kokeilunhalusta. Tiedot lääkkeiden vaikutuksista saattavat kuitenkin olla virheellisiä ja näin johtaa jopa myrkytystapaturmiin. Jos lääk-

15 keiden väärinkäyttö kehittyy säännölliseksi tavaksi, vaikeuttaa se nuoren päihdeongelmaa nopeasti. (ma 2001, 31.) Imppaukseksi kutsutaan haihtuvien aineiden kuten teknisten liuottimien, bensiinin ja nestekaasujen haistelua ja hengittämistä päihtymystarkoituksella. Sitä esiintyy useimmiten 10 15-vuotiaiden ikäryhmässä ja tapahtuu yleensä kaveriporukoissa, joissa varsinkaan nuorimmat eivät tiedä imppauksen vaaroista. Nykyään yleisin impattu aine on butaani, joka on aiheuttanut myös kuolemantapauksia Suomessa. (ma 2001, 39.) Tupakkatuotteita käytetään polttamalla, pureskelemalla tai antamalla niiden imeytyä limakalvoilta verenkiertoon. Tupakka luokitellaan päihteiksi, koska se aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden. Maailman terveysjärjestön mukaan nikotiini on luokiteltava riippuvuutta aiheuttavien ominaisuuksiensa perusteella vaikeimpaan ryhmään, jossa ovat myös muun muassa heroiini ja kokaiini. Nuorilla tupakointi liittyy kiinteästi alkoholin ja huumeiden käyttöön sekä muihin epäterveisiin elintapoihin. Tutkimuksissa ei ole löytynyt lainkaan huumeiden käyttäjiä ja kokeilijoita, jotka eivät tupakoisi. Tupakointi aloitetaan yleensä suunnilleen 14 vuoden iässä. (ma 2001, 37 39.) Suomessa vuonna 1999 neljännes 15 -vuotiaista nuorista ei ollut kokeillut tupakkaa. Päivittäin vähintään yhden savukkeen polttavia nuoria oli neljännes ja suunnilleen puolet nuorista oli joko eriasteisia kokeilijoita tai epäsäännöllisiä tupakoijia. Nuorten tupakoinnin suhteen Suomi on Euroopan kärkimaita, mutta maiden väliset erot eivät ole suuret. (www.stakes.fi/tiedotteet/2001/16.htm.) 3.1.3 Syitä päihteiden käyttöön Ei ole olemassa vain yhtä syytä, miksi nuoret putoavat päihdekierteeseen. Alkusysäyksen saattaa antaa uteliaisuus, kiinnostus ja kokemuksen nälkä. Useimmiten nuori kuvittelee, että fyysinen ja psyykkinen riippuvuus ei koske häntä vaan hän voi lopettaa mil-

16 loin tahansa. Joskus nuoren elämässä on tilaus päihteiden käytölle. Hän saattaa olla pettynyt ihmissuhteissa, koulunkäynnissä tai perheen ongelmat ahdistavat. Taustalla voi olla vanhoja käsittelemättömiä suruja ja menetyksiä. Myös kaveripiirin painostus voi johtaa aineiden käyttöön. Säilyttääkseen paikkansa ja arvostuksensa ryhmässä on käytettävä päihteitä. (Jarasto & Sinervo 2001, 124.) Päihteiden käytön aikana ja varsinkin, jos se on ollut tiivistä, nuoren elämä on kaventunut ja pyörinyt ainoastaan aineiden ympärillä. Myös perhe on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nuoren päihteiden käyttö onkin aina koko perheen yhteinen ongelma. Jotta nuori pääsee irti aineista, tarvitsee hän aikuisten tukea. Nuoren ollessa kadulla humalassa, pilvessä tai muuten vaikeuksissa, aikuiset puuttuvat liian harvoin siihen. Piittaamattomuus ja välinpitämättömyys ovatkin nykyaikana lisääntyneet. Nuorten päihteiden käyttöä pidetään nuoren ja hänen perheensä asiana, joka ei kuulu muille. Näin nuori, jonka vanhemmilla on liian vähän voimavaroja lapselleen, jää kaikkien taholta heitteille. Syyllistäminen ei auta kuitenkaan ketään vaan sen sijaan pitää miettiä ongelmiin ratkaisua. (Jarasto & Sinervo 2001, 126 132.) Onneksi Suomessa on olemassa lastensuojelulain alaisia hoitokoteja päihdeongelmaisille nuorille kuten Majakka. 3.2 Nuorisorikollisuus Nuorisorikollisuus on maailmanlaajuinen ilmiö. Yleensä se on lyhytaikaista ja rikokset ovat lieviä. Suomessa poliisitilastojen mukaan rikoksia tehdään eniten 15 20-vuotiaina. Suurin osa rikoksentekijöistä on poikia. Vain alle kymmenesosa nuorista rikoksentekijöistä on tyttöjä. Myymälävarkauksiin he kuitenkin syyllistyvät yhtä usein kuin pojat. (Aaltonen ym. 1999, 399, 401.) Tytöillä saattaakin varhaisnuoruuteen liittyä kausi, jolloin he varastavat kaupoista jotain pientä. Tämä on kuitenkin yleensä ohimenevä jakso. Lisäksi tytöillä on yleensä rikoksia toteuttaessa avustajan rooli. He kiinnittävät esimerkiksi kaupan myyjän huomion, jotta pojat saavat rauhassa valita, mitä varastavat. (Jarasto & Sinervo 1999, 129 130.) Nuoret tekevät yleensä ryhmärikoksia. Tyypillisimmät rikokset liittyvät vapaa-ajanviettoon, alkoholiin ja ikärajoja koskeviin sääntöihin. Näitä

17 ovat muun muassa autovarkaudet, muut varkaudet, pahoinpitelyrikokset, näpistykset, rattijuoppous, ajokortitta ajo ja vahingontekorikokset. Rikoslakirikoksissa nuorten tekemien osuus on pysynyt melko tasaisena. Nuorten tekemät pahoinpitelyrikokset ovat sen sijaan lisääntyneet. (Aaltonen ym. 1999, 400 401.) Tutkimusten perusteella nuorten väkivaltainen käyttäytyminen kohdistuu keskimääräistä useammin heille vieraisiin henkilöihin. Tämä tieto saa aikaiseksi pelkoa. Yleensä nuorten väkivaltaisuuteen liittyy tarve näyttää muille ja tämän takia tilanteen hallinta saattaa kadota. He eivät aina ymmärrä, mitä jälkeä lyönnit ja potkut voivat aiheuttaa. Myös huumeisiin liittyvät rikokset ovat lisääntyneet nuorten keskuudessa. Jäätyään huumekierteeseen nuoren täytyy yleensä tehdä rikoksia, jotta hän pystyy rahoittamaan aineiden käyttöä. (Jarasto & Sinervo 1999, 115, 129, 132.) Syitä nuorten rikolliselle käyttäytymiselle löytyy paljon. Suurin osa nuorten tekemistä rikoksista johtuu ymmärtämättömyydestä, ajattelemattomuudesta, jännityksestä ja toiminnan etsimisestä. Pitkään jatkuneen rikollisuuskierteen syyt ovat yleensä syvemmät. Rikoksentekijän persoonallisuus tai muut yksilölliset ominaisuuden voivat selittää rikollisuutta. Syy voi olla myös perheessä ja kaveripiirissä. Nuorella voi olla hoidon ja huolenpidon laiminlyöntiä tai pahoinpitelyä kotona. Lisäksi rikollinen käyttäytyminen saattaa olla opittua toisilta ihmisiltä tai toiset ihmiset ovat leimanneet nuoren rikolliseksi, jolloin hän lähtee toteuttamaan näitä oletuksia. (Aaltonen ym. 1999, 399 400, 402 403.) Varhainen puuttuminen nuoren tekemään rikokseen ja rikoskierteen katkaiseminen jo alkuvaiheessa ovat erittäin tärkeitä nuoren rikosuran pysäyttämisen kannalta. Majakka pyrkii omalta osaltaan pysäyttämään nuoren rikollisen käyttäytymisen. Myös nuorisorikollisuuden ennaltaehkäiseminen on tärkeää pyrittäessä lisäämään nuoren hyvinvointia ja ehkäisemään syrjäytymistä. (mt. 1999, 401, 404.) Nuorten rikoksiin suhtaudutaan välillä valinpitämättömästi ja niitä vähätellään. Tämä saattaa alentaa kynnystä tehdä rikoksia ja hämärtää nuoren moraalia. Rikoksia tekevät nuoret kuitenkin yleensä tietävät, että heidän toimintansa on yhteiskunnassa vallitsevien arvojen ja lakien vastaista. (Jarasto & Sinervo 1999, 129 130.)

18 4 PÄIHDEHOITO SUOMESSA Yhä useammat nuoret tarvitsevat apua päästäkseen eroon päihteistä tai edes ymmärtääkseen oman vakavan tilansa. Suurin huoli nuoresta yleensä on hänen läheisillään ja ammattilaisilla. Yhdestä huumekokeilusta voikin yllättäen tulla koko nuoren elämää ja hänen lähipiiriään koskettava ongelma. Miten yhteiskunta vastaa tähän kasvavaan ja samalla haastavaan ongelmaan? 4.1 Päihdehuollon palvelut Päihdetyön kohteeksi katsotaan päihteiden ongelmakäytön ja siitä aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisy ja vähentäminen ja päihteiden ongelmakäyttäjien ja heidän läheistensä toimintakyvyn ja turvallisuuden edistäminen. Suomessa on päihdehoitojärjestelmä, jonka perustana on sosiaalihuoltolaki. Tätä täydentää päihdehuoltolaki. Päihdehuoltolaki velvoittaa kuntaa järjestämään sosiaali- ja terveydenhuoltoon sijoitettuja päihdehuoltopalveluja, jotka vastaavat määrältään ja laadultaan kuntalaisten tarpeita. Kansanterveyslaki määrittää päihteiden riippuvuuskäytöstä johtuvan hoidontarpeen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiseksi toiminta alueeksi. Tärkeää on yhteistyö ja keskinäinen verkostoituminen. (Saarelainen, Stengård & Vuori-Kemilä 2000, 48 50.) Päihdehuollon palvelut jaetaan yleis- ja erityispalveluiksi. Yleispalveluihin kuuluvat sosiaalitoimet, terveyskeskukset ja sairaalat. Erityispalveluihin kuuluvat taas A-klinikat liitännäispisteineen, nuorisoasemat, osto- ynnä muut sopimuksella hankitut palvelut, kuntoutuslaitokset, päiväkeskukset ja erityispalvelujen yhdistelmät, esimerkiksi perheneuvola. Palvelut jaetaan myös avo- ja laitospalveluihin ja "välimuotoisiin" palveluihin, joita ovat tukiasunnot, puolimatkankodit ja ensisuojat. Kunta voi halutessaan ostaa palveluja myös kolmanteen sektoriin kuuluvilta tahoilta kuten aatteellisella ja liiketaloudellisella pohjalla työskenteleviltä järjestöiltä. Nämä ylläpitävät kuntoutusyhteisöjä huumeiden käyttäjille. Majakka on yksi esimerkki aatteellisella pohjalla toimivasta järjestöstä. Myös kristilliset kirkot ja seurakunnat ovat luoneet omat palveluverkostonsa. Hoi-

19 topalveluja on saatavilla myös yksityisesti ja epävirallisesti kuten omaisilta. (Saarelainen ym. 2000, 50-51.) 4.2 Päihdetyön mallit Erilaisista päihdetyön malleista puhuttaessa törmätään käsitteisiin primaari-, sekundaari- ja tertiaaripreventio. Primaaripreventio on koko väestöön kohdistuvaa asennekasvatusta ja tiedon jakamista eli ennaltaehkäisevää työtä. Sekundaaripreventio kohdistuu niihin ihmisiin, jotka ovat niin sanotusti vaaravyöhykkeellä ajautua päihdeongelmaan. Tertiaaripreventioon kuuluu hoitomenetelmät, joilla pyritään pysäyttämään jo syntyneen ongelman eteneminen ja sen vaikutus ympäristöön. (Saarelainen ym. 2000, 49.) Näistä päihdetyön malleista Majakan tarjoama hoito edustaa tertiaaripreventiota. Huumausaineisiin liittyvän riippuvuuden hoitomuodot vaihtelevat käytettyjen huumausaineiden ja riippuvuuden vaikeusasteen mukaan. Hoitomuodot voidaan jakaa psykososiaalisiin eli lääkkeettömiin ja lääkkeellisiin hoitomuotoihin. Psykososiaalisista hoitomuodoista käyttökelpoisimmiksi huumeriippuvuuden hoidossa ovat osoittautuneet kognitiivis- behavioraaliset terapiat, niin sanotut 12-kohdan ohjelmat, ryhmä- ja yhteisöhoito-ohjelmat ja erityisesti nuorempien huumausaineiden ongelmakäyttäjien kohdalla perheterapeuttiset interventiot. Psykososiaaliset hoitomuodot voidaan jaotella vielä avo- ja laitoshoitoon. (www.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/huumemuistio/muistio.htm.) Avohoidossa nuorta ei tarvitse erottaa omasta kasvuympäristöstään sairaalaan tai laitokseen Avohoitoa antavissa hoitopaikoissa tarkoituksena on arvioida nuoren tilannetta ja ohjata nuori oikeanlaiseen hoitoon. Joissakin yksiköissä on myös avokatkaisuhoitoa erilaisin menetelmin kuten akupunktiota. Avohoidossa on myös mahdollista saada hoidon jälkeistä seurantaa ja erilaista terapiaa. Laitoshoidossa oleellista on nuoren pysäyttäminen ja päihdekierteen katkaisu. Nuorelle tehdään henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma, jota tarkastellaan hoidon eri vaiheissa. Sijoitukset laitoshoitoihin ovat yleensä pitkäaikaisia, vähintään kuusi kuukautta. (Tallgren 2002, 235 240.)

20 4.3 Nuorten päihdehuolto Alle 18-vuotiasta lasta tai nuorta päihdehoitokysymyksissä määrittää lastensuojelulaki. Tämä laki turvaa ja oikeuttaa lasta tai nuorta turvalliseen kasvuympäristöön kaikissa hänen elämänsä vaiheissa. Nuori voi saada apua päihde- ja rikollisuusongelmiinsa avohuollon tukitoimesta, jolloin nuori ja hänen huoltajansa suostuvat vapaaehtoisesti hoitoon. Avohuollon tukitoimena laitoshuolto voi jatkua enintään kolme kuukautta. Huostaanottotapauksessa sosiaalilautakunta voi velvoittaa nuoren hoitoon. Tämä kuitenkin edellyttää, että avohuollon tukitoimet eivät ole enää riittäneet. (Lastensuojelulaki 1, 14, 16.) Nykyään nuoret ovat paljon sallivampia huumeita kohtaan kuin aikaisemmin. Esimerkiksi pilven polttelua ei nuorten keskuudessa pidetä enää lainkaan pahana asiana. Perheen ongelmat ja vanhempien kyvyttömyys toimia turvallisena aikuisena lisää nuorten oirehdintaa kuten huumeiden käyttöä. Lastensuojelun ja nuorten osalta voidaan todeta, että vaatimukset palvelujärjestelmää kohtaan ovat kasvaneet ja muuttuneet. Suurimpana ongelmana nähdään hoitoonohjausjärjestelmän toimimattomuus. Päihdeongelmaisten nuorten tilannetta ja hoidon tarvetta on vaikea nykyresursseilla kartoittaa. Kuitenkin varhainen puuttuminen olisi näiden nuorten kohdalla erityisen tärkeää. Myös soveltuvista hoitopaikoista on puute. Huumeriippuvuudesta kärsivien nuorten hoidossa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota perheiden ja lähiverkostojen tukemiseen sekä nuorten ja heidän perheensä välisen suhteen hoitoon. Tässä haastavassa tehtävässä olisi tärkeää myös kehittää ja parantaa työntekijöiden koulutusta, jotta heillä olisi kykyjä ja voimavaroja auttaa näitä nuoria ja heidän perheitään. (www.stakes.fi/tiedotteet/2000/130.htm.).

21 5 KRISTILLINEN PÄIHDEHOITO Majakkaa esitellessä mainitaan paikan olevan kristillinen hoitokoti. Mitä kristillinen hoitokoti sitten tarkoittaa ja eroaako se jotenkin niin sanotusta tavallisesta päihdehoitopaikasta? Mitä yleensä kristillinen päihdehoito tarkoittaa? Miten kristillinen ulottuvuus on toteutettu hoidon tavoitteistossa ja sisällössä? Onko niissä yksikkökohtaisia eroja? 5.1 Historiaa Tarkastellessamme vapaaehtoisen päihdetyön kehitystä Suomessa nähdään amerikkalaisten ja englantilaisten raittiusliikkeiden vaikutus 1830-luvulla. 1880-luvulla alkoholistityön nousuun vaikuttivat vapaakirkollinen liike ja granfeltiläinen raittiusliike sekä sisälähetystoiminnasta saadut mallit. Raittiusliikkeiden piirissä perustettiin alkoholistiparantoloita. Ennen tätä oli kristillisten järjestöjen toimesta perustettu koteja kodittomille, joiden joukossa oli myös alkoholiongelmaisia. Pelastusarmeijalla ja Kaupunkilähetyksellä oli myös jonkin verran toimintaa alkoholiongelmaisten auttamiseksi. 1900- luvun alussa Suomeen tuli valkonauhaliike, joka perusti yömajoja ja pelastuskoteja. Sininauhaliike tuli maahamme vuonna 1936 ja kolme vuotta myöhemmin se avasi jo ensimmäisen kotinsa. (Niemelä 1996, 162.) 1960-luvun loppupuolella perustettiin Vihreä Keidas ry ja Arkadian nuorisopoliklinikka, jotka pyrkivät vastaamaan kasvavaan huumeongelmaan. 1970-luvulla Samarialähetys ry, kristillinen Alkoholisti- ja Narkomaanityö KAN perustivat hoitokoteja ja A- klinikka perusti useita nuorisoasemia huumeongelmasta kärsiville. Samalla vuosikymmenellä erilaiset kristilliset järjestöt hakeutuivat yhteistyöhön toistensa kanssa. Sininauhaliitosta muodostui kristillisten päihdejärjestöjen keskusliitto vuonna 1983, jonka yhteyteen oli vuonna 1998 liittynyt 68 kristillistä päihdejärjestöä. (mt. 1996, 163 164.) Muutamia vuosia myöhemmin sininauhaliitosta tuli myös Majakan kattojärjestö.

22 Kristilliset päihdejärjestöt ovat viime vuosisadalta lähtien aina 1960-luvulle saakka toimineet erilaisten huollollisten asumispalveluiden tuottajina katulähetyksen ja muun toiminnan rinnalla. 1970-luvulla perustettiin paljon pieniä kristillisiä hoitokoteja erityisesti maaseudulle. 1980-luvulla keskityttiin tukiasunto- ja päiväkeskustoiminnan kehittämiseen. 1990-luvulla huumeet nousivat esiin kasvavana ongelmana. Silloin aloitettiin erityispalvelujen kehittäminen niille, joiden oli vaikea irrottautua päihteiden käytöstä. Tällöin myös laajennettiin ammatillista polikliinista toimintaa. Huumehoidon kehittäminen, erilaiset työllistämistoimet, ehkäisevä päihdetyö ja toipumisryhmätoiminta olivat erityisesti esillä 1990-luvulla. (Mt 1996, 165.) 5.2 Hoitomallit Sana kristillinen tarkoittaa Nykysuomen sanakirjan mukaan kristinuskon oppien mukaista. Kristillisellä päihdehoidolla tarkoitetaan siis kristinuskon mukaista päihdehoitoa. Kuitenkin tämän käsitteen sisällä olevissa hoitoyksiköissä on paljonkin eroja. Kristillinen päihdehoito ymmärretään helposti hoidoksi, joka sisältää paljon kristillisiä tapoja kuten rukousta ja raamatunlukua. On kuitenkin myös monia kristillisiä yhdistyksiä ja järjestöjä, joiden tarjoamat palvelut ja hoitomallit ovat pääasiallisesti "maallisia", mutta kuitenkin yhdistyksen säännöissä ne ilmaisevat olevansa kristillinen järjestö. Minkälaisia eroja näissä sitten oikeasti on? Jorma Niemelä määrittää tutkimuksessaan Usko, hoito ja toipuminen Suomessa oleville kristillisten järjestöjen ylläpitämille ja pidempiaikaista hoitoa antaville päihdehoidon yksiköille neljä erilaista mallia. Nämä mallit määritellään yksikön tavoitteen asettelun, palvelujen ja henkilökunnan rakenteen mukaan: elämänkatsomusmalli, ammatillinen malli, yhdistelmämalli ja palvelumalli. (Niemelä 1996, 11 12.) Elämänkatsomusmallissa kristillisen uskon sanoma anteeksiantamuksesta on esillä päivittäin. Hoidon tavoitteena onkin vapautuminen päihteistä henkilökohtaisen uskon ratkaisun kautta ja uuden elämän löytäminen. Arjessa tämä näkyy jokapäiväisissä sielunhoitokeskusteluissa ja raamattupiiri tyyppisessä ryhmätyöskentelyssä. (Mt 1996, 198.)

23 Yhdistelmämallissa hoitoyksikkö toimii kristilliseltä pohjalta. Toiminta ajatuksena on palvella ja auttaa päihdeongelmaisia lähimmäisiä. Välineenä siinä on kodinomainen ja turvallinen yhteisö. Hoidon tavoitteista puhuttaessa määritetään ensimmäiseksi riippuvuuksista vapautuminen ja sen jälkeen elävä kristillinen usko ja seurakuntayhteys. Kuitenkin ihmisen kokonaisvaltaisessa eheytymisessä lomittuvat psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen todellisuus yhteen hengellisen ulottuvuuden kanssa. Yhdeksi tavoitteeksi asetetaan myös itsenäinen ja vastuuntuntoinen elämä. Kristillisen sanoman vastaanottaminen ei ole välttämätöntä, eikä kenenkään tarvitse omistaa kristillistä elämänkatsomusta. Kodin arki muodostuu sekä hengellisestä ohjelmasta kuten aamuhartauksista ja paikallisseurakunnan vierailijoista että maallisesta ohjelmasta kuten yksilöterapiasta ja keskusteluryhmistä. (Mt 1996, 199 200.) Ammatillisessa mallissa mainitaan toiminnan perustuvan kristilliseen toimintaan ja ihmiskäsitykseen, mutta ongelmaan ja sen ratkaisuun ei tuoda käytännön hoidon tasolla uskonnollista tulkintaa. Käytännössä painotetaan kuitenkin hoitokodissa tehtävän työn olevan ammatillista ja terapiapainotteista. Hengellinen toiminta ei kuulu toiminnan keskeisiin asioihin vaan se on enemmänkin taustalla. (Mt. 1996, 200 201.) Palvelumallissa tavoitteena on asiakkaiden itsenäistyminen sekä asumisessa että muissa elämän asioissa. Hoito tarjoaa erilaisia palveluja: luentoja, sosiaalityöntekijän vierailuja, ryhmiä ja joskus seurakunnan vierailijan pitämän hartauden. Kristillistä toimintaa ei liitetä varsinaiseen palveluun, hoitoon tai kuntoutukseen. (Mt. 1996, 202.) Tämän tutkimuksen yhtenä tutkimustehtävänä on selvittää, minkä merkityksen nuori antaa kristillisyydelle Majakassa. Empiirisen aineistomme analysoinnissa pohdimme myös nuorten näkökulmasta, minkä verran kristillisyys näkyy Majakan arjessa. Näiden tulosten valossa voimme määrittää, mihin malliin Majakka kuuluu. 5.3 Kristillistä päihdehoitoa tarvitaan

24 On monia entisiä päihteidenkäyttäjiä, jotka ovat selviytyneet päihteiden käytöstä kristillisen päihdehoitopaikan avulla. He eivät ole saaneet pelkästään hetkittäistä hoitoa vaan hoidon aikana he ovat oppineet tuntemaan Jeesuksen ja tätä kautta he ovat löytäneet uuden tarkoituksen elämäänsä. Päihdetyössä vaikeimpia asioita onkin saavutetun raittiuden ylläpitäminen. Ennen päihteet ovat tuoneet kaiken sisällön elämään, ilman uuden elämän sisällön löytämistä on vaikea pysyä raittiina. Espoolaisessa EE-mail -lehdessä haastateltiin entistä päihteiden käyttäjää. Hän selvisi aineista uskoon tulon kautta. Entinen päihteiden käyttäjä kertoo: Vain pieni prosentti selviää minkäänlaisen hoidon kautta. Käyttöön liittyy valtava tyhjyyden itseinhon tunne. Käyttö ei lopu ellei löydä sisäistä rauhaa. Aineitten tilalle on saatava rauha ja ilo. (Joensuu 2001, 16.)

25 6 MAJAKKA Majakka on lastensuojelulain alainen kristillinen hoitokoti, joka tarjoaa hoitoa alle 18- vuotiaille nuorille, jotka oireilevat päihteiden käytöllä ja rikollisuudella. Kuntouttava hoito tapahtuu kahdessa eri talossa. Kummassakin talossa on kuusi asiakaspaikkaa. Ensimmäinen talo on avattu tammikuussa 2000 ja toinen talo marraskuussa 2001. Hoitokodissa on moniammatillinen henkilökunta. Majakka sijaitsee maaseudulla. Lähimpään kauppaan on matkaa noin 10 kilometriä. Majakkaa koskevat tiedot olemme saaneet sen internet-sivuilta, perehdytyskansiosta, esitteestä ja Majakan hoidosta vastaavan työntekijän puhelinhaastattelusta (liite 1). 6.1 Majakka ry Majakka ry on kristillinen yhdistys, joka ylläpitää kahta kuntouttavaa hoitoa antavaa taloa. Sininauhaliitto on yhdistyksen kattojärjestö. Yhdistyksen säännöissä lukee, että sen perustajana on Jeesus Kristus ja Hänen kutsunsa rakastamaan ja palvelemaan lähimmäisiämme. Majakan hoidon perusajatuksena on usko, toivo ja rakkaus. Käytännössä perustajina ovat toimineet Majakan toiminnanjohtaja ja hoidosta vastaava työntekijä. Yhdistys pyrkii omalta osaltaan auttamaan niitä nuoria, jotka tarvitsevat hoitoa päihdetai rikollisuusongelmaansa. Se on perustettu vuonna 1996. Yhdistys aloitti toimintansa syksyllä 1999. Silloin se piti avoryhmätoimintaa 17 25-vuotiaille sosiaalitoimen asiakkaille, joilla oli päihteisiin ja rikollisuuteen liittyviä ongelmia. (Majakan internetsivut & hoidosta vastaavan haastattelu.) Yhdistyksen tarkoituksena ei ole tuottaa taloudellista voittoa. Toimintansa tukemiseksi se perii jokaisesta hoidossa olevasta nuoresta hoitopäivämaksun, jolla katetaan hoidon kustannuksia. Jos yhdistyksen budjetissa on ylijäämää, voi yhdistyksen hallitus määrätä tämän vararahastoksi taloudellisesti tiukempia aikoja varten. Yhdistys voi myös vastaanottaa lahjoituksia ja testamentteja sekä järjestää erilaisia tapahtumia ja keräyksiä. Se voi myös anoa avustuksia. (Majakan internetsivut.)

26 Yhdistyksen kokous on sääntömääräinen ja kokoontuu kahdesti vuodessa. Yhdistyksen asioita hoitaa hallitus, joka kokoontuu tarvittaessa. Siihen kuuluu puheenjohtajan lisäksi kuusi jäsentä ja kolme varajäsentä. Hallituksen kokouksissa käsitellään seuraavanlaisia asioita: esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajan lausunto. Kokouksissa myös vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksujen suuruudet seuraavalle kalenterivuodelle. Kaikista kokouksessa käsiteltävistä asioista pitää ilmoittaa hallitukselle kirjallisesti hyvissä ajoin. Hallituksen toimikausi on yksi kalenterivuosi. (Majakan internetsivut.) Yhdistyksessä on neljänlaisia jäseniä: kannattava-, varsinaisia - ainais- ja kunniajäseniä. Varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen. Kannattavaksi jäseneksi voidaan hyväksyä yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka haluaa tukea yhdistyksen toimintaa. Hallitus hyväksyy jäsenet hakemuksen perusteella. Tällä hetkellä yhdistyksellä on noin 10 kannatusjäsentä, jotka tukevat yhdistystä kuukausittain Hallituksen esityksestä voidaan kokouksessa valita yhdistyksen kunniajäsen, joka on huomattavasti edistänyt tai tukenut yhdistyksen toimintaa. Tällä hetkellä kunniajäseniä on yksi. Hallituksen kokouksissa kannattavalla jäsenellä on läsnäolo- ja puheoikeus. Muilla jäsenillä on yksi ääni. Kaikilla paitsi kunniajäsenellä on liittymis- ja jäsenmaksu. (Majakan internetsivut & hoidosta vastaavan haastattelu.) 6.2 Majakan työntekijät 6.2.1 Moniammatillinen henkilökunta Majakassa on moniammatillinen henkilökunta. Työntekijät ovat saaneet koulutuksen joko nuorisotyöhön, sairaanhoitoon, sosiaalityöhön tai mielenterveystyöhön. Osa työntekijöistä on oppisopimuskoulutuksessa. Työntekijät tekevät ilta- ja aamuvuoroa. Lisäksi on ryhmä työntekijöitä, jotka tekevät ainoastaan yövuoroa. Sekä kummassakin talossa että yötyöntekijöillä on oma vastaava ohjaaja. Näin työntekijät muodostavat kolme työntekijätiimiä. Hoito- ja perhetyöstä vastaa lääkäri, joka tekee töitä myös paikkakun-

27 nan terveyskeskuksessa. Työntekijöille järjestetään Parkki-koulutusta, joka on kaikille yhteinen. Koulutus kestää kolme vuotta. Majakassa on myös kiinteistöistä vastaava talonmies ja ruokahuollosta vastaava keittäjä. (Majakan internetsivut & hoidosta vastaavan haastattelu.) 6.2.2 Vapaaehtoiset työntekijöiden apuna Majakassa työskentelee myös vapaaehtoisia. Vapaaehtoistoiminnan suurimpana tavoitteena on tuoda työapua viikonloppuihin. Vapaaehtoiset pyrkivät myös järjestämään Majakan nuorille virkistystoimintaa. Vapaaehtoistoiminnalla on oma toimintasuunnitelmansa. Joka kuukausi vapaaehtoisille järjestetään oma ryhmäkokous, jossa he voivat kertoa omia ajatuksiaan vapaaehtoisena toimimisesta ja purkaa tunteitaan. Kokouksissa pyritään myös vastaamaan niihin kysymyksiin, joita on työtehtävien aikana noussut esiin. Kokouksissa jaetaan seuraavalle kuukaudelle työvuorot. Vapaaehtoisille järjestetään myös koulutusta. Tämän vuoden aikana olisi tarkoitus pitää kaksi koulutustilaisuutta. Vapaehtoisten työ on vaativaa ja haasteellista. Tämän takia vapaaehtoisille järjestetään myös virkistyspäiviä kaksi kertaa vuodessa. (Majakan internetsivut.) 6.3 Majakan asiakkaat Majakka on tarkoitettu syrjäytyneille ja syrjäytymisuhan alla oleville noin 13-18- vuotiaille nuorille, jotka oireilevat päihteidenkäytöllä ja/tai rikollisuudella. Majakkaan nuoret tulevat ympäri Suomea oman asuinkunnan lastensuojelun kautta. Nuori tulee hoitoon joko sosiaalityöntekijän tekemällä avohuollon tukitoimi- tai huostaanottopäätöksellä. Huostaanottotapauksessa sosiaalilautakunta voi velvoittaa nuoren hoitoon. Avohuollon tukitoimena nuori suostuu vapaaehtoisesti hoitoon. Nuori tulee Majakkaan joko suoraan kotoa tai jostakin toisesta hoitolaitoksesta. Yleensä nuorilla on jo pitkä historia päihteiden käytössä. (Majakan esite & internetsivut.)

28 6.4 Hoidon tavoite Majakan hoidon tavoitteena on pysäyttää nuoren syrjäytymiskierre, auttaa häntä saamaan ote omaan elämäänsä ja tukea hänen kasvuaan terveeseen itsetuntemukseen ja tarkoitukselliseen elämään. Hoitokodin tavoitteena on myös saada nuori irrotetuksi hänen omasta elinympäristöstään, jotta yhteys epäsosiaalista käyttäytymistä tukevaan kaveripiiriin katkeaisi. Nuorta autetaan löytämään uusi päihteetön tukiverkosto arjen elämään. (Majakan internetsivut.) 6.5 Hoitomenetelmät Majakassa on monenlaisia hoitomenetelmiä. Koko hoidon pääperiaatteena on päihteettömyys ja sitä kontrolloidaan tarvittaessa huumeseulan avulla. Hoito on lääkkeetöntä, edes vieroitukseen ei käytetä lääkkeitä. Vain lääkärin määräämät lääkkeet ovat sallittuja. (Majakan internetsivut.) 6.5.1 Päivä- ja viikko-ohjelma ja säännöt Monesti nuoret tulevat laitoshoitoon hyvinkin kaoottisesta elämäntilanteesta. Säännöllinen elämänrytmi sovittuine toimintoineen ja nukkumaanmenoaikoineen tuo nuorelle turvallisuuden tunnetta. (Roine 2000, 50.) Majakassa jokaisen nuoren tulee elää sovitun päiväohjelman mukaisesti. Päiväohjelmaan kuuluu säännöllinen aamuherääminen, joka on arkiaamuisin klo 8 ja viikonloppuisin klo 9. Televisiota nuoret saavat katsoa klo 15 eteenpäin. Hiljaisuuden tullessa klo 22 nuoret saavat vielä valvoa yhteisissä tiloissa klo 24 asti jolloin televisio suljetaan ja pitää mennä nukkumaan. Jokaiseen päivään kuuluu kaksi lämmintä ateriaa, joiden tekemisessä keittiövuoron valinnut nuori on mukana. Muita kotitöitä, johon nuoret osallistuvat ovat pyykinpesu ja siivous. Nuoret saavat tekemistään töistä sovitun viikkorahan. He voivat halutessaan osallistua myös meneillään oleviin projekteihin kuten ulkorakennuksen korjaamiseen. Tästä nuoret saavat sovitun lisäkorvauksen. Näistä tehtäväjaoista sovitaan yhteisöpalavereissa, joihin nuoret osallis-

29 tuvat työntekijän johdolla. Lisäksi yhteisöpalavereissa tehdään viikon ruokalista, käydään läpi viikon tapahtumia ja jutellaan tarvittaessa pinnalla olevista asioista. (Majakan internetsivut & perehdytyskansio.) Kerran viikossa pidetään työntekijän johdolla toiminta- ja keskusteluryhmiä. Näissä ryhmissä käydään yhdessä läpi keskustelun, erilaisten tehtävien ja toiminnallisten menetelmien avulla nuorten elämään liittyviä asioita kuten rikosasioiden selvittelyä, päihteidenkäytön haittojen tunnistamista, fyysistä ja psyykkistä terveyttä, rahankäyttöä sekä koulutus- ja ammattiasioita. Ryhmissä käsitellään myös tunteita, niiden tunnistamista ja läpikäymistä sekä ilmaisutaitoa. Harrastusten, retkien tai leirien sisällön suunnittelu kuuluvat myös ryhmätoimintaan. Tarkoituksena on, ettei nuorille tehdä asioita liian valmiiksi, vaan he oppivat itse suunnittelemaan toimintaansa ja ottamaan huomioon myös taloudelliset rajoitteet. (Majakan internetsivut.) Majakassa on tärkeää toisten ihmisten ja itsensä kunnioittaminen. Säännöt alkavatkin juuri tällä kehotuksella. Yhtenä perusperiaatteena ja sääntönä on, että Majakassa eletään selvin päin. Kaikkien päihteiden hallussapito ja käyttö on kielletty. Nuorella ei myöskään saa olla hallussaan minkäänlaisia päihteiden käyttöön liittyviä tarvikkeita. Nuorelta voidaan tarvittaessa ottaa huumeseulat ja tarkistaa hänen tavaransa. Jokainen Majakassa kantaa vastuun omista ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan. Fyysinen ja psyykkinen väkivalta itseä ja toisia kohtaan on kielletty. Myöskään kuivanappailua eli hekumoivaa puhetta päihteistä ja niiden käytöstä ei sallita, koska kuivanappailu vahingoittaa henkisesti nuorta ja muita hoitokodissa olevia. Yhteisössä ilmitulevat asiat muista yhteisön jäsenistä ovat luottamuksellisia eli niistä ei saa puhua yhteisön ulkopuolisille ihmisille. Majakassa olevaa päivä- ja viikko-ohjelmaa on kaikkien yhteisön jäsenien noudatettava. Majakan tontilta poistuminen ilman lupaa on aina kiellettyä. Posti tulee nuorille henkilökunnan kautta eli paketit ja kirjeet avataan valvotusti työntekijän kanssa. Nuori saa pitää yhteyttä perheeseen ja/tai sovittuun tukihenkilöön, jonka tulee olla nuoren elämänmuutosta ja päihteettömyyttä tukeva henkilö. Nuori ei saa pitää halussaan omaa kännykkää ja kaikki yhteydenotot puhelimitse tapahtuvat valvotusti. (Majakan perehdytyskansio.)