CISG pähkinänkuoressa

Lena Sisula-Tulokas CISG pähkinänkuoressa 1. CISG, YK:n kauppalaki 2. Materiaalisia määräyksiä tavaroiden kaupasta 2.1 CISG:n kaksi kokonaisuutta 2.2 Milloin CISG:tä sovelletaan? 2.3 CISG on tahdonvaltaista oikeutta 2.4 Yleissopimuksen tulkintaa koskevat periaatteet CISG:ssä 3. Osapuolten päävelvoitteet 3.1 Tavaran luovuttaminen ja vahingonvaaran siirtyminen 3.2 Virhesäännökset 4. Reklamaatiomääräykset 5. Vastuu ilmoituksen viivästymisestä, katoamisesta tai muuttumisesta 6. Seuraamusjärjestelmä 6.1 Luontoissuoritus 6.2 Hinnanalennus 6.3 Purku 6.4 Vahingonkorvaus 6.41 Vastuuperusteet 6.42 Vahingonkorvauksen laajuus 6.43 Räätälöityjen vahingonkorvauslausekkeiden tarve? Kirjallisuutta

2 CISG pähkinänkuoressa* 1. CISG, YK:n kauppalaki Kansainvälisellä yhtenäistämistyöllä on kaupallisessa sopimusoikeudessa syvät juuret. Tästä huolimatta vasta YK:n kansainvälinen kauppalaki, CISG vuodelta 1980 on merkinnyt kansainvälisessä yhtenäistämistyössä läpimurtoa. 1 CISG:stä on tullut kansainvälinen menestys, johon valtiot ympäri maailmaa ovat liittyneet syvistäkin kulttuurisista ja poliittisista eroista piittaamatta. Yleissopimukseen on liittynyt 73 valtiota, niiden joukossa Pohjoismaat, Viro, Ranska, Japani (1.8.2009 lähtien), Venäjä, Saksa ja Yhdysvallat. Sen sijaan esimerkiksi Englanti ja Portugal ovat toistaiseksi jääneet konvention ulkopuolelle. Yleissopimus muodostaa kansainvälisen kaupan säännöstön valtioissa, jotka yhdessä edustavat yli kahta kolmasosaa maailmankaupasta. Internetistä on mahdollista saada kätevästi ajan tasalla olevaa tietoa siitä, mitkä valtiot ovat liittyneet erilaisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin. On myös mahdollista saada internetistä sopimusteksti kokonaisuudessaan jollakin alkuperäiskielellä. CISG:n alkuperäistekstejä, joilla on sama pätevyys, ovat arabia, englanti, ranska, kiina, venäjä ja espanja. Kun yleissopimuksen valmisteluvaiheissa työkielenä oli enimmäkseen englanti, englanninkielisellä tekstillä lienee kuitenkin käytännössä suurin painoarvo. Monipuolista informaatiota CISG:stä on mahdollista saada esim. osoitteesta www.cisg.law.pace.edu. Pace Law School, Institute of International Commercial Law, New York ylläpitää tiedostoa. Toinen erinomainen lähde on www.unilex.info. Myös uusi Pohjois-Eurooppaa koskeva tiedosto on avattu www.cisgnordic.net. * Lena Sisula-Tulokas (lena.sisula@helsinki.fi), teksti päivitetty1.1.2009. 1 United Nations Convention on Contracts for the International Sale of Goods, eli yleissopimus kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista (ns. YK:n kauppalaki). Kansainvälisesti konventiosta käytetään lyhennystä CISG, jota myös käytetään tässä.

3 2. Materiaalisia määräyksiä tavaroiden kaupasta CISG sisältää materiaalisia säännöksiä kaupasta samalla tavoin kuin meidän kauppalakimme. Kun kauppalaki sai lopullisen sisältönsä CISG:n jälkeen, laissa on voitu ottaa huomioon yleissopimuksen määräykset. Kauppalaki muistuttaa sen vuoksi monessa suhteessa CISG:tä, mutta on myös tärkeitä eroja. Yhteiset piirteet helpottavat CISG:n ymmärtämistä, mutta samalla niihin liittyy tiettyjä riskejä. Säännökset eivät ole kaikilta osin toisiaan vastaavia. Sen vuoksi on tarkoin analysoitava CISG:n usein monimutkaisia säännöksiä. Lähtökohtana ei voida pitää sitä, että CISG ja kauppalaki aina sääntelisivät jonkin kysymyksen samalla tavoin. Kansainväliseen kauppaan liittyvien käytännöllisten ja oikeudellisten ongelmien monimutkaisuus heijastuu tietyiltä osin CISG:n määräyksissä. CISG on jossain määrin laajempi kuin kauppalaki. Huomionarvoista on kuitenkin ennen muuta se, että säännöstöjen välillä on tiettyjä suoranaisia eroavaisuuksia. CISG:n soveltamisala on esimerkiksi suppeampi kuin kauppalain, koska mm. osakkeiden ja arvopapereiden kauppa samoin kuin valuutan, alusten, lentokoneiden ja sähkön kauppa on jätetty konvention ulkopuolelle. Kuluttajakauppa on kummankin säännöstön ulkopuolella, mutta CISG:n kuluttajakäsite ei ole aivan sama kuin kauppalain vastaava käsite. 2 CISG:n mukaan myyjän ei tarvitse olla elinkeinonharjoittaja. 3 Käytännössä vahingonkorvausta koskevien määräysten eroilla on suuri merkitys. CISG:ssä vahinkoja ei jaeta kauppalain tapaan välittömiin ja välillisiin menetyksiin. Jos sopimusrikkomus perustuu seikkaan, joka kuuluu rikkoneen osapuolen kontrollipiiriin, korvausta on maksettava siitä vahingosta, jonka rikkonut osapuoli sopimusta solmittaessa ymmärsi tai joka hänen olisi pitänyt ymmärtää sopimusrikkomuksen mahdolliseksi seuraukseksi. Katso lähemmin jäljempänä kohdassa 6.4. CISG ei estä myyjää purkamasta 4 sopimusta maksun viivästymisen perusteella sen jälkeen, kun tavara on luovutettu ostajalle. 5 Tuotevastuusäännöksissä voi olla eroa esinevahingon osalta verrattaessa CISG:n art. 5 ja kauppalain 67 :ää. Yleissopimukseen 2 Katso CISG:n kuluttajakäsitteestä KKO 2005:114, lähemmin luku 3 alla alaviite 50 jälkeen. 3 CISG art. 2(a). 4 Häva, avoid. 5 Vrt. kauppalain 54.

4 sisältyy nimenomainen määräys immateriaalioikeudellisesta virheestä, 6 jollaiselle ei ole vastinetta kauppalaissa. 7 Sen sijaan CISG ei sisällä määräystä esim. kauppaehdosta sellaisena kuin se on 8 tai kauppalain markkinointivastuusta. 9 CISG:ssä, samoin kuin esim. Norjan, Ruotsin ja Tanskan kauppalaeissa, sovelletaan kahden vuoden reklamaatioaikaa virhetapauksissa, 10 kun sen sijaan Suomen kauppalaki sitoo reklamaation kohtuulliseen aikaan. 11 Toisaalta reklamaatiosäännökset CISG:ssä ovat jossain määrin edullisemmat ostajalle, joka ei ole reklamoinut ajoissa. Jos hän voi vedota seikkaan, jonka perusteella hän ei kohtuudella ole voinut reklamaatiovelvollisuuttaan ajoissa täyttää, hän voi vaatia hinnanalennusta tai vahingonkorvausta muusta vahingosta kuin menetetystä kauppavoitosta. 12 Kysymykset, jotka liittyvät sopimuksen pätevyyteen ja omistusoikeuden siirtymiseen, on nimenomaisesti rajattu yleissopimuksen ulkopuolelle. 13 Näiltä osin sopimukseen sovelletaan sen maan lainsäädäntöä, jonka mukaan sopimusta on kansainvälisyksityisoikeudellisten sääntöjen mukaan arvioitava. 14 Yleissopimusta ei sovelleta myöskään myyjän vastuuseen kauppatavaran aiheuttaman kuolemantapauksen tai muun henkilövahingon johdosta. 15 2.1 CISG:n kaksi kokonaisuutta CISG koostuu oikeastaan kahdesta kokonaisuudesta, sopimuksen solmimiseen liittyvistä määräyksistä ja kauppaa koskevista materiaalisista määräyksistä. On tarpeellista havaita, 6 Art. 42. 7 Ks. kuitenkin KKO 1990:147. 8 KauppaL 19. 9 KauppaL 18. 10 CISG art. 39. 11 KauppaL 32, huom. KKO 1986 II 5, KKO 1990:147. 12 CISG art. 44. 13 Avtalets giltighet och äganderättens övergång, validity and property, CISG art. 4 14 Ks. esim. L. Sisula-Tulokas, Ulkomaankauppaoikeus, luku 7. Huomaa uusi Rooma I asetus, eli asetus (EY) N:o 593/2008 sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista, joka tulee sovellettavaksi sopimuksiin jotka ovat solmittu 17.12.2009 jälkeen, http://eur-lex.europa.eu. 15 Vrt. kauppalain määräyksiä tuotevastuuvahingoista. Suomen kauppalain 67 :ssä, kuten myös Norjan kauppalaissa, kuvataan vahinko, joka johtuu muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta epäsuoraksi vahingoksi ja vastuun edellytykset määräytyvät tämän vahinkotyypin mukaisesti. Vrt. Ruotsin lain 67, josta puuttuu säännös tämän tapaisesta muulle omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta.

5 että Pohjoismaat ovat tehneet varauman CISG:n osan II suhteen. 16 Pohjoismaat eivät siten ole sitoutuneet noudattamaan konvention määräyksiä sopimuksen tekemisestä. Sitovia ovat vain tavaroiden kauppaa koskevat yleissopimuksen määräykset. Sopimuksen solmimisen osalta noudatettavina ovat oikeustoimilain 2 luvun säännökset 17 edellyttäen tietenkin, että riidan ratkaisemiseen sovelletaan Suomen lakia. Edellä mainitusta Pohjoismaiden tekemästä varaumasta huolimatta suomalainen osapuoli voi tulla sidotuksi yleissopimuksen määräyksiin sopimuksen tekemisestä. Näin tapahtuu esim. silloin, kun riita ratkaistaan sellaisessa sopimusvaltiossa, joka ei ole tehnyt vastaavanlaista varaumaa. Sama on tilanne silloin, kun osapuolet ovat kauppasopimuksessa yleisesti viitanneet CISG:hen sulkematta pois osan II soveltamista. Tuolloin CISG kokonaisuudessaan tulee sovellettavaksi. Tällaisen viittauksen ollessa kyseessä tulee koko CISG ilmeisesti sovellettavaksi myös silloin, kun riita ratkaistaan suomalaisessa tuomioistuimessa tai välimiesmenettelyssä. Oikeuskirjallisuudessa on suhtauduttu kriittisesti CISG:n II osaa koskevaan varaumaan ja ehdotettu, että Pohjoismaat luopuisivat varaumasta. 18 Näin ei vielä ole tapahtunut mutta pohjoismaisissa oikeusministeriöissä tämän suuntainen hanke on alkanut vuonna 2008. Eroavaisuudet CISG:n osan II ja oikeustoimilain välillä eivät ole mullistavia, mutta sellaisia eroja esiintyy, joilla voi olla käytännöllistä merkitystä. Mainittakoon esimerkkinä sen ajankohdan määrittely, jolloin sopimuksen katsotaan syntyneen. CISG määrittelee ajankohdan osassa II. Määritelmällä on merkitystä useiden kauppaoikeudellisten kysymysten kannalta, kuten arvioitaessa, oliko suorituseste ennalta arvaamaton ja muodostaako se vapautumisperusteen. 19 Ajankohta on ratkaiseva myös 16 Islanti ei ole tehnyt tätä varaumaa. 17 Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, lyhennettynä OikTL. 18 Ks. esim. J. Ramberg J. Herre s. 162, K. Krüger, Rydd opp i kontrakslovgivningen!, Lov og Rett 2002 s. 129 ss., L. Sevón, JFT 2006 s. 431 ss., J. Herre L. Sisula-Tulokas, CISG och de nordiska reservationerna s. 149 ss. ja G. Woxholt, CISG-konventionen del II, s. 699 ss., molemmat viimemainitut artikkelit teoksessa Festskrift till L. Gorton, 2007. 19 CISG art. 79(1).

6 vahingonkorvauksen laskemisen 20 ja eräiden muidenkin seikkojen 21 suhteen. CISG:n osan II mukaan sopimus syntyy ajankohtana, jolloin tarjoukseen annettu hyväksyvä vastaus tulee voimaan 22 eli toisin sanoen kun hyväksymistä koskeva tahdonilmaisu saapuu perille tarjouksen tekijälle. 23 Periaatteessa ei ole merkitystä sillä, onko vastaanottaja ottanut selon ilmoituksesta vai ei. Oikeustoimilain 7 :n mukaan hyväksymistä ei voida peruuttaa sen jälkeen, kun tarjouksen tekijä on ottanut selon hyväksymisestä. 24 Vaikkakin eroavaisuus on hiuksenhieno, se ei käytännössä ole merkityksetön. Myös CISG:n art. 15 ja 16, jotka koskevat tarjouksen sitovuutta ja peruuttamista, voivat johtaa erilaisiin lopputuloksiin. CISG:n art. 16(1) mukaan tarjous voidaan peruuttaa, jos peruutus saapuu tarjouksen vastaanottajalle ennen kuin hän on lähettänyt hyväksyvän vastauksen. Oikeustoimilain mukaan tarjous sitoo antajaansa, kun vastaanottaja on ottanut siitä selon. Jos hyväksymiselle on asetettu määräaika tarjouksessa, tarjousta ei CISG:n mukaan voida peruuttaa tuon määräajan kestäessä. 25 Tapauksissa, joissa hyväksymismääräaikaa ei ole asetettu, hyväksymisilmoituksen pitää tulla perille tarjouksen tekijälle kohtuullisessa ajassa. 26 Lookofskyä 27 lainaten voidaan ero CISG:n ja oikeustoimilain välillä kuvata seuraavalla esimerkillä: Argentiinalainen myyjä tekee suomalaiselle ostajalle tarjouksen tietokone-erästä. Tarjouksessa hyväksymiselle ei aseteta mitään määräaikaa. Ennen kuin suomalainen ostaja on lähettänyt hyväksymisilmoituksen, myyjä peruuttaa tarjouksen ja myy koneet korkeammasta hinnasta toiselle ostajalle. Kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan riitaan tulee soveltaa Argentiinan lakia, toisin sanoen CISG:tä, myös sen osaa II. Tästä seuraa CISG:n artiklan 16 mukaan, että myyjällä on oikeus peruuttaa tarjouksensa edellyttäen, että 20 CISG art. 74. 21 Esim. art. 35(3), 42(1) virhevastuusta, art. 68 myytyjen tavaroiden vahingonvaarasta kuljetuksen aikana, art. 55 hinnan määräämisestä. 22 CISG art. 23. 23 C1SG art. 18(2). 24 Huom. lisäksi OikTL 39 ja KKO 1962 II 107, KKO 1969 II 83. 25 Oåterkallelig, irrevocable. 26 CISG art. 18(2). 27 J. Lookofsky, Internationale køb s. 50 ss.

7 tarjouksen peruutus saapuu suomalaiselle ostajalle ennen kuin tämä on lähettänyt hyväksymisensä. Mutta tilanne voi olla myös käänteinen: Suomalainen myyjä antaa vastaavanlaisen tarjouksen Argentiinasta olevalle ostajalle. Ennen kuin argentiinalainen ostaja on lähettänyt hyväksymisensä, ilmaantuu uusi ostaja, joka haluaa ostaa koneet korkeampaan hintaan. Kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan tapaukseen sovelletaan Suomen oikeutta. CISG:n osan II sijasta sovellettavaksi tulee OikTL. Suomalainen myyjä on sen mukaan sidottu lain 3 :n mukaiseen lailliseen hyväksymismääräaikaan. Se kattaa ajan, joka kuluu tarjouksen perille toimittamiseen, vastaanottajan harkintaajan sekä vastauksen toimittamisajan. 28 Pohjoismainen viejä on siten argentiinalaiseen kollegaansa nähden huonommassa asemassa sen vuoksi, että hänen toimintamahdollisuutensa ovat rajoitetummat. Vertaa myös esimerkiksi CISG:n artiklaa 21 OikTL:n 4 :n 2 momenttiin, joissa säännöksissä on kysymys siitä, milloin reklamaation tulee tapahtua liian myöhään tulleen hyväksymisen johdosta. CISG:n mukaan vastaanottajan tulee reklamoida, jos hän ei halua joutua sidotuksi liian myöhään saapuneeseen hyväksymiseen. Reklamaatio vaaditaan, jos olosuhteista käy ilmi, että hyväksyminen on lähetetty sillä tavoin, että sen normaalisti olisi tullut saapua perille ajoissa. Oikeustoimilain mukaan reklamaatiota edellytetään silloin, kun hyväksymisen lähettäjä on voinut olettaa hyväksymisen saapuvan perille oikeassa ajassa ja vastaanottajan on pitänyt tämä ymmärtää. CISG rakentuu siten objektiivisille kriteereille, kun taas OikTL operoi subjektiivisella tunnusmerkistöllä. 2.2 Milloin CISG:tä sovelletaan? Yleissopimus tulee sovellettavaksi silloin, kun kysymys on kansainvälisestä kaupasta eli kaupasta, jossa osapuolilla on liikepaikkansa eri valtioissa. Soveltaminen edellyttää, että molemmat valtiot ovat liittyneet yleissopimukseen tai että sopimukseen on sovellettava kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan sopimusvaltion lainsäädäntöä. 29 Kaupan osapuolet voivat myös saattaa yleissopimuksen sovellettavaksi sisällyttämällä sopimukseensa CISG-viittauksen. Yleinen viittaus konventioon lienee tulkittava niin, että konvention määräykset kokonaisuudessaan tulevat sovellettaviksi mukaan lukien osa II. 28 Ks. lähemmin esim. K. Grönfors, Avtalslagen, Göteborg 1995, s. 75 ss., K. A. Telaranta, Sopimusoikeus, Helsinki 1990, s. 140 ss. 29 Huom. kuitenkin CISG art. 95. Ks. myös esim. Turun HO 18. 2. 1997 S 95/1023, www.unilex.info/case.

8 Sen sijaan esimerkiksi seuraavanlainen viittaus: This agreement is governed by Finnish law merkinnee sitä, että CISG tulee sovellettavaksi lukuun ottamatta osaa II. 30 Jos sen sijaan osapuolten tarkoituksena on, että sopimukseen sovelletaan Suomen kauppalakia, heidän tulee käyttää seuraavanlaista viittausta: This contract is governed by the domestic law of Finland, including the Sales Act 1987. Jos kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt johtavat siihen, että sopimukseen on sovellettava vieraan sopimusvaltion lakia, suomalainen tuomioistuin voi suoraan soveltaa yleissopimusta tarvitsematta selvittää sitä, kuinka yleissopimus on saatettu voimaan kyseisessä valtiossa ja kuinka sitä siellä tulkitaan. 31 Käytännössä tämä merkitsee sitä, että Suomeen tapahtuvan tuonnin ja täältä tapahtuvan viennin yhteydessä sovelletaan CISG:tä paitsi niissä tapauksissa, joissa kaupan toisen osapuolen kotimaa ei ole sopimusvaltio ja suomalaiset kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt johtavat siihen, että kauppaan on sovellettava tuon toisen valtion lainsäädäntöä tai jonkin kolmannen, konvention ulkopuolella olevan valtion lainsäädäntöä. Kokonaisuutta mutkistaa kuitenkin pohjoismainen poikkeus koskien konvention osaa II. Useimmat muut valtiot ovat hyväksyneet konvention kokonaisuudessaan. Jos Suomen kansainvälis-yksityisoikeudelliset säännöt viittaavat esimerkiksi Ranskan oikeuteen, johtaa tämä siihen, että CISG tulee kokonaisuudessaan, siis myös osa II, sovellettavaksi. Myös konvention maantieteellisen soveltamisalan osalta Pohjoismaat ovat tehneet varauksen nojautuen ns. naapurimaalausekkeeseen. 32 Pohjoismaiden välisessä kaupassa ei sovelleta CISG:tä, vaan pohjoismaisia kauppalakeja. Tanskan kauppalaki poikkeaa kuitenkin 1980-luvun norjalaisesta, ruotsalaisesta ja suomalaisesta kauppalaista vaikkakin sitä on moneen otteeseen uusittu. Islanti sai vuonna 2000 uuden kauppalain ja Islanti on nyttemmin liittynyt yleissopimukseen. Konvention soveltamisala rajoittuu tavaroiden kauppaan. Muut kaupat jäävät soveltamisalan ulkopuolelle. Ulkopuolelle jäävät myös esim. kuluttajakauppa 33 sekä arvopapereiden ja laivojen kauppa. 30 Ks. esim. J. Lookofsky, International privatret på formuerettens område, Danmark 1993, s. 76 viittauksineen. 31 CISG art. 1(1). 32 CISG art. 94. 33 Katso CISG:n kuluttajakäsitteestä KKO 2005:114, lähemmin alla luku 3 alaviite 50 jälkeen.

9 2.3 CISG on tahdonvaltaista oikeutta Kauppalain tavoin CISG on dispositiivinen eli tahdonvaltainen. Yleissopimus ei estä sitä, että osapuolet sopivat ratkaisuista, jotka poikkeavat CISG:n säännöksistä. Sopimuksesta neuvotellessaan osapuolet voivat kehittää yksilöllisiä sopimusehtoja, mutta he voivat myös käyttää kansainvälisiä vakiosopimusmalleja. 34 Osapuolten vallassa on syrjäyttää konvention määräykset kokonaisuudessaan tai vain tietyt artiklat, esim. vahingonkorvausartikla. Konvention vahingonkorvausmääräysten osalta on mahdollista sopia siitä, että kauppasopimukseen sovelletaan alalle paremmin sopivia tai osapuolten parempina pitämiä korvausehtoja. 35 Yleissopimuksen määräykset syrjäyttää myös vakiintunut kauppatapa. 36 CISG:n soveltamisalaan tulevat siten kuulumaan ne kysymykset, joista ei sisälly poikkeavia määräyksiä osapuolten sopimukseen ja joita vakiintunut kauppatapa ei kata. 2.4 Yleissopimuksen tulkintaa koskevat periaatteet CISG:ssä CISG:hen sisältyy nimenomaisia määräyksiä konvention tulkinnasta. Lähtökohtana on yleissopimuksen perustarkoitus; luoda oikeusyhtenäisyyttä. Tulkinnassa tulee siten ottaa huomioon konvention kansainvälinen luonne ja tarve edistää yhtenäistä määräysten soveltamista sekä toimintaa vilpittömässä mielessä kansainvälisessä kaupassa. 37 Ilmaisu toiminta vilpittömässä mielessä (god tro) osoittaa niitä vaikeuksia, joita usein liittyy kansainvälisten tekstien kääntämiseen. Englanninkielisessä tekstissä käytetään 34 Täsmällisesti sanottuna CISG on tahdonvaltaista oikeutta (art. 6, KauppaL 3 ), josta on yksi poikkeus. Art. 12 sopimuksen kirjallisesta muodosta on pakottava, jos osapuolella on liikepaikkansa valtiossa, joka on tehnyt varauksen art. 96 mukaan. 35 Mads Bryde Andersenin kirja Praktisk Aftaleret, København 1995, sisältää mielenkiintoisia tekstiä mm. sopimusneuvotteluista ja lakimiehen roolista niissä. 36 CISG art. 9. 37 CISG art. 7(1).

10 ilmaisua good faith in international trade, ranskalaisessa la bonne foi. Ruotsissa nämä ilmaukset on käännetty viittaamalla hyvään tapaan. Vapaampi tanskalainen käännös kuvastaa ehkä parhaiten perusajatusta. Konventiota tulkittaessa tulee ottaa huomioon hyvä liiketapa kansainvälisessä kaupassa (god forretningsskick). Lähtökohtana on, että yleissopimus rakentuu itsenäiselle käsitteistölle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei yleissopimuksen määräyksiä ja käsitteitä voida lukea jonkin tietyn kansallisen oikeusjärjestyksen käsitteiden ja käytännön valossa. Tulkinnassa tulee pyrkiä tuloksiin, joihin voitaisiin päätyä myös muiden sopimusvaltioiden tuomioistuimissa. Erityisesti tulkittaessa sen kaltaisia ilmauksia kuin reasonable tai good faith in international trade on vaarana, että taustalla oleva kansallinen oikeudellinen käsitteistö saa merkitystä itsenäisen konventiotulkinnan sijasta. Yleissopimuksen yksittäinen määräys tulee tulkita sen tarkoituksesta lähtien ja yhteydessä muihin konvention määräyksiin. Myös konvention esityöt voivat antaa tiettyä johtoa, vaikkakaan kansainvälisten yleissopimuksen esityöt eivät informaatioarvoltaan aivan vastaa kansallisen lainsäädännön esitöitä. Muista hyödyllisistä tulkintakeinoista mainittakoon oikeuskäytäntö muista sopimusvaltioista sekä kansainvälinen tieteisoppi. 38 Edellä on kosketeltu kysymystä sopimustekstin tulkintaperiaatteista. Mutta kuinka menetellään silloin, kun jotakin kysymystä ei ole lainkaan käsitelty CISG:ssä? Jos kysymystä ei ole nimenomaisesti ratkaistu CISG:ssä, vaikka sinällään sitä on säännelty konventiossa, tulkintakysymys on ratkaistava niiden yleisten periaatteiden mukaisesti, joille konventio perustuu. 39 Jos myöskään näistä periaatteista ei ole apua täytettäessä konvention sisäisiä aukkoja, vastausta on etsittävä siitä lainsäädännöstä, joka kauppasopimukseen tulee sovellettavaksi kansainvälisen yksityisoikeuden mukaan. 40 Kysymyksiä, joita on tosin käsitelty CISG:ssä, mutta joita ei ole ratkaistu konventiossa, ovat esimerkiksi, kuinka korkotaso määrätään, 41 onko velvollisuus maksaa korkoa 38 Kirjallisuuden ja oikeuskäytännön osalta ks. viittaukset lopussa. 39 CISG art. 7(2). 40 Ks. esim. L. Sisula-Tulokas, Ulkomaankauppaoikeus luku 7. 41 Ks. esim. Itä-Suomen HO 27.3.1997 S 96/605, www.unilex.info.

11 ehdoton vai ei, 42 milloin ostajalla on oikeus maksaa vieraalla valuutalla, 43 jne. 44 Useiden tällaisten kysymysten osalta oikeustilannetta on täsmennetty UNIDROIT:n Periaatteilla (2004) ja eurooppalaisilla sopimusoikeuden periaatteilla, Principles of European Contract Law (PECL tai Landon periaatteet). PECL on nyttemmin sisälletty uusimpaan eurooppalaiseen mallilakiehdotukseen Draft Common Frame of Reference (DCFR). Principles, Definitions and Model Rules of European Private Law. Irtaimen kauppaa käsittelee DCFR, Book IV Part A. Sales. 45 Mistä sitten löytyvät ne yleiset kansainväliset periaatteet, joille yleissopimus rakentuu? 46 On sanottu, että tämäntapaisia yleisiä periaatteita voidaan mm. johtaa analogian keinoin muista sopimuksen määräyksistä. Tämä ei kuitenkaan johda erityisen pitkälle. Oikeastaan vasta UNIDROIT:n Periaatteet ja Principles of European Contract Law antavat yleisille periaatteille selvemmän sisällön. Edellytyksenä on, että nämä kansainväliset sopimusoikeudelliset periaatekokoelmat, mallilait, voidaan katsoa tulleen yleisesti hyväksytyiksi. 47 Kansainvälisessä kaupassa ei vielä ole itsestään selvä, että niitä voidaan pitää esimerkiksi vakiintuneena kauppatapana. PECL kuten myös uusimmat PECL:iin pohjautuvat irtaimen kauppaa koskevat mallisäännökset DCFR:ssä ovat tarkoitettu Euroopan sisäiseen käyttöön. Vuodelta 2008 olevat DCFR:in mallisäännökset ovat niin uusia, että niiden tuleva painoarvo kansainvälisessä kaupassa vielä tässä vaiheessa on spekulaation varassa. 42 UNIDROIT Principles art. 7.4.9(2). 43 UNIDROIT Principles art. 6.1.9(1). 44 Ks. esim. käsitteen fundamental breach lähemmästä määrittelystä UNIDROIT:n Periaatteet art. 7.3.1(2), ostajan oikeudesta maksaa shekillä Periaatteet art. 6. l.7(2) jne. Ks. lisäksi esim. A. Garro, The Gap-Filling Role of the UNIDROIT Principles in International Sales Law, Tulane Law Review 1995 vol 69 s. 1149 ss., J. Herre, Utfyllnad av CISG med UNIDROIT och European Principles, teoksessa Festsktift till Lassen. Oslo 1997, s. 423 434. 43 Ks. Principles of European Contract Law I and II, edited by O. Lando - H. Beale, Kluwer 2000 ja Draft Common Frame of Reference (DCFR) Principles, Definitions and Model Rules of European Private Law, edited by C. von Bar E. Clive H. Schulte-Nölke, Sellier 2008. Viime vuonna julkaistu DCFR -kirja on suppea esitys mallisäännöksistä, vuoden 2009 aikana julkaistaan huomattavasti laajempia kommentteja ehdotetuista mallisäännöksistä. 46 Ks. esim. Helsingin HO 26.10.2000 S 00/82, www.unilex.info. 47 UNIDROIT:n Periaatteita on käsitelty lähemmin esim. luvussa 6.1, kirjassa Ulkomaankauppaoikeus. Huomaa että Periaatteisiin on tehty tarkistuksina 2004, UNIDROIT Principles of International Commercial Contracts 2004, Rome 2004.

12 3. Osapuolten päävelvoitteet Vaikka kansainvälinen kauppa on monessa suhteessa mutkikkaampaa kuin kansallinen käteiskauppa, perusmalli osapuolten velvollisuuksien ja oikeuksien jakautumisesta pysyy suurin piirtein samana. Sekä CISG että kauppalaki sääntelevät osapuolten välisen tehtäväjaon ja vastuun samoja linjoja noudattaen. Yksinkertaistettuna myyjän päävelvollisuutena on oikeassa ajassa ja oikeassa paikassa sovitulla tavoin luovuttaa sopimuksenmukainen tavara. Edellä sanottu ei kuitenkaan merkitse sitä, että sääntöjen muotoilu CISG:ssä ja kauppalaissa olisi identtistä. CISG:n pääsäännön mukaan myyjän tulee sovittuna aikana luovuttaa tavara, luovuttaa tavaraan liittyvät asiakirjat sekä siirtää omistusoikeus ostajalle sillä tavoin kuin sopimus tai konventio edellyttää. 48 Ostajan puolestaan tulee sovituin tavoin hoitaa velvoitteensa, maksaa tavara ja ottaa se vastaan. 49 Pääsäännön mukaan maksu tulee tapahtua siellä, missä myyjällä on liikepaikkansa. Tämä merkitsee mm. sitä, että ostajan tulee vastata kustannuksista, jotka liittyvät maksun siirtoon myyjälle sekä tähän liittyvistä riskeistä. 50 Tähän asti ainoa tapaus, jossa korkein oikeus on käsitellyt CISG:tä, on KKO 2005:114. Siinä käsiteltiin mm. kauppahinnan maksupaikan määräytymistä ja konvention soveltamisalaa kaupassa, jossa oli tiettyjä kuluttajakaupan piirteitä. Tapauksen perusongelma on tosin kansainvälisyksityisoikeudellinen; oliko myyjän tai ostajan kotipaikan tuomioistuin toimivaltainen? Näiden kysymyksen ratkaisuun vaikutti CISG:n säännökset. Yhtiö M, jonka liikepaikka oli Suomessa, oli myynyt saksalaiselle O:lle hirsitalopaketin. Samana päivänä M ja O olivat tehneet edustussopimuksen, jonka mukaan O markkinoi M:n valmistamia hirsitaloja Saksassa. Kaupan kohteena ollut talo oli tarkoitettu paitsi O:n ja hänen perheensä asunnoksi myös ns. mallitaloksi tuossa edustustoiminnassa 48 CISG art. 30. 49 CISG art. 53. 50 CISG art. 57. KauppaL 74.

13 O ei maksanut koko kauppahintaa. M velkoi kanteella O:ltä talopaketin maksamatonta kauppahintaosuutta kotipaikkansa tuomioistuimessa, eli Heinolan käräjäoikeudessa. M:n mukaan käräjäoikeus oli toimivaltainen, O:n mukaan juttu piti käsitellä Saksassa. Jutun ratkaisu muodostui monimutkaisesta kansainvälisyksityisoikeudellisten yleissopimusten ja CISG:n välisestä vuorovaikutuksesta. 51 Lähtökohtana oli Brysselin yleissopimus 52, josta Rooman yleissopimuksen 53 kautta siirryttiin CISG:hen ja sieltä takaisin Brysselin sopimukseen. Brysselin sopimuksen mukaan kanne voidaan nostaa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytettävä. 54 Ostaja ei ollut täyttänyt velvoitettaan maksaa kauppahinta. Toimivaltakysymystä pohdittaessa, oli ensin ratkaistava minkä maan lainsäädännön mukaan maksupaikka määräytyy. 55 Sekä Saksa, että Suomi ovat liittyneet kansainväliseen CISG yleissopimukseen. CISG:ssä on määräyskiä velvoitteiden täyttämispaikasta mutta CISG ei sovellu kuluttajakauppoihin. 56 Oli siis myös ratkaistava oliko ostajalla kuluttajan status. Näiden kysymysten osalta KKO analysoi sekä Brysselin sopimusta että CISG:tä. Tapauksen faktojen perusteella KKO:n johtopäätös oli, että kyseessä oli kansainvälinen ei-kuluttaja kauppa. 57 Se merkitsi, että 51 Katso tapauksesta lähemmin esim. L. Sisula-Tulokas, Bryssel Rom CISG Luxemburg Heinola. en resa i IP-rätt med HD 2005:114 som guide, kirjassa With wisdom s. 141, Waselius & Wist 2007. 52 Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 1968 tehty yleissopimus. 53 Roomassa vuonna 1980 tehty yleissopimus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista. 54 Bryssel art. 5 (1). 55 Rooma art. 4 (2) ja art. 21. Maksupaikasta ei ole yhtenäisiä säännöksiä eri valtioiden kansallisessa lainsäädännössä. 56 CISG art. 2 a). 57 KKO totesi mm. että oli sopimusmääräyksen syntyhistoria huomioon ottaen perusteltua tulkita niin, että YK:n kauppalakia on sovellettava myös sellaisen tavaran kauppaan, joka on liittynyt vain osaksi ostajan elinkeinotoimintaan ja osaksi 2 artiklan a) kohdassa tarkoitettuun yksityiseen kulutukseen, riippumatta siitä, kumpaa liittymää on pidettävä pääasiallisena. YK:n kauppalakia valmisteltaessa oli nimenomaisesti esillä myös sellainen sääntelyvaihtoehto, että ostetun tavaran pääasialliselle käyttötarkoitukselle olisi annettu merkitystä lain soveltamisalaa määritettäessä, mutta tämä ehdotus hylättiin. Lähdettiin siitä, että YK:n kauppalain 2 artiklan a) kohtaa tuli tulkita suppeasti, jolloin tuo määräys soveltuisi vain sellaisiin tilanteisiin, joissa ostettu tavara oli tarkoitettu yksinomaan yksityiseen käyttöön (ks. Peter Schlechtriem, Commentary on the UN Convention on the International Sale of Goods (CISG), 1998, s. 32, sekä Jan Ramberg - Johnny Herre, Internationella köplagen, 2004, s. 93). YK:n kauppalain soveltamisalaa koskevan 2 artiklan a) kohdan määräyksen kannalta ratkaisevana on kuitenkin pidettävä tavaran aiottua eikä sen tosiasiallista käyttötarkoitusta. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että asianosaisten väliseen

14 vastaus kysymykseen päävelvoitteen täyttämispaikasta oli saatavissa suoraan CISG:stä. Kauppakumppaneiden välinen riita koski kauppahinnan maksamista. Ostajan päävelvoite on kauppahinnan maksaminen. Ostajan velvoitteen täyttämispaikka on CISG:n mukaan myyjän liikepaikka, jollei muuta ole sovittu. 58 KKO katsoi, että Heinolan käräjäoikeus on Brysselin sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan nojalla toimivaltainen tutkimaan yhtiön kanteen. 3.1 Tavaran luovuttaminen ja vahingonvaaran siirtyminen Tavaran luovuttamista koskevat määräykset CISG:ssä vastaavat suurelta osin kauppalain määräyksiä. 59 Kun myyjän tulee huolehtia kuljetuksesta, hänen tulee valita sopiva kuljetusväline ja solmia kuljetussopimus tavanomaisilla ehdoilla. Myös tavaraa koskevat asiakirjat tulee luovuttaa sopimuksen mukaisesti. Kansainvälisessä kaupassa asiakirjoilla on usein keskeinen merkitys maksujärjestelyn kannalta. Osapuolet ovat esimerkiksi voineet sopia, että maksun tulee tapahtua asiakirjoja vastaan. 60 Kauppasopimuksen määräyksillä siitä, missä ja milloin myyjän tulee luovuttaa asiakirjat, on suuri merkitys arvioitaessa suorituksen sopimuksenmukaisuutta. Vahingonvaaran siirtymistä koskevan CISG:n pääsäännön mukaan myyjä kantaa vahingonvaaran, kunnes ostaja ottaa tavaran vastaan. 61 Kansainvälisessä kaupassa ostaja ottaa harvoin tavaraa vastaan suoraan myyjältä. Tavallista on, että tavara kuljetetaan pitkiä matkoja ja se on siinä vaiheessa rahdinkuljettajan huostassa. Kuljetusvaiheessa tavara on alttiina erityiselle tuhoutumisen tai häviämisen vaaralle. Kysymys siitä, kuka kantaa vastuun tavarasta kuljetuksen aikana, on sen vuoksi merkityksellinen. Onko vastuu kuljetusvaiheessa myyjällä vai ostajalla? talotoimitussopimukseen on YK:n kauppalain edellä mainitun 2 artiklan a) kohdan estämättä sovellettava YK:n kauppalakia, jonka mukaisesti myös kauppahintavelvoitteen täyttämispaikka määräytyy. 58 CISG art.57. 59 CISG art. 31 34, KauppaL 6-9. 60 Ks. erilaisista maksujärjestelyistä lähemmin luku 8, Ulkomaankauppaoikeus. 61 Ostajan viivästyessä vahingonvaara tavarasta siirtyy hänelle, kun tavara on asetettu hänen saatavilleen, vaikka tavaraa ei otettaisikaan vastaan, art. 69.

15 Rahdinkuljettaja vastaa tietysti tavarasta, kun se on hänen hoidossaan, mutta tämä vastuu on useissa suhteissa rajoitettu 62. Esim. maantierahdinkuljettajan vastuu vahingoittuneesta tai kadonneesta tavarasta rajoittuu noin 10 euroon kilolta laskettuna tavaran bruttopainon mukaan (tarkkaan sanottuna 8,33 SDR kilolta, arvo riippuu valuuttakurssien kehityksestä 63 ). Rahdinkuljettaja on kokonaan vastuusta vapaa, jos hän voi osoittaa, että vahinko on esimerkiksi aiheutunut seikasta, jota hän ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut estää. 64 CISG:n yleisten perusratkaisujen mukaisesti määräykset vaaran siirtymisestä ovat tahdonvaltaisia. Osapuolet voivat kauppasopimuksessa vapaasti sopia siitä, milloin vahingonvaara siirtyy myyjältä ostajalle. Sopiminen on tavallista kansainvälisessä kaupassa. Vahingonvaaran siirtymisestä sovitaan esim. käyttämällä INCOTERMS toimituslausekkeita. Vaikka lausekkeet kauppasopimuksissa voivat näyttää lyhyiltä ja mitäänsanomattomilta, niiden avulla säännellään lukuisia kuljetuskauppaan liittyviä tärkeitä ehtoja. Toimituslauseke osoittaa, miten kaupan osapuolet ovat sopineet riskinjaosta, mutta myös kustannusten sekä erilaisten kuljetukseen liittyvien toimenpiteiden jaosta. Kun Hämeenlinnasta oleva suomalainen myyjä on myynyt tavaroita Buenos Airesista olevalle ostajalle ehdoin FCA Hanko INCOTERMS 2000, tarkoittaa tämä muun ohessa sitä, että osapuolet ovat sopineet vahingonvaaran siirtymisestä ostajalle, kun tavara on luovutettu merirahdinkuljettajalle Hangossa. 65 Jos osapuolet eivät ole sopineet riskinjaosta, CISG tarjoaa tältä osin selvän säännöksen. Vahingonvaara siirtyy myyjältä ostajalle, kun tavara on luovutettu ensimmäiselle rahdinkuljettajalle ostajalle kuljettamista varten. 66 Jos tavara tuhoutuu tämän ajankohdan 62 Ks. L. Sisula-Tulokas, Kuljetusoikeuden perusteet, s. 75. 63 Euromäärä vaihtelu johtuu siitä että kuljetusoikeudellisessa lainsäädännössä vastuusumma on määritelty käyttäen fiktiivistä rahayksikköä SDR:ää. SDR (Special Drawing Rights) on kehitetty inflaation ja kurssivaihteluiden vaikutusten välttämiseksi. Sitä käytetään nykyisin useissa kansainvälisissä konventioissa. SDR koostuu useista maailmankaupan kannalta merkityksellisistä valuutoista. Sen päivänarvo euroissa on riippuvainen euron kurssivaihteluista muita valuuttoja vastaan, U.S. dollarilla on suuri merkitys. SDR:n päivän arvo on saatavissa Suomen Pankista ja myös internetin kautta www.suomenpankki.fi. 64 Tiekuljetussopimuslaki 23 ja 32 :t. 65 Ks. lähemmin esim. Ulkomaankauppaoikeus luku 6 kohta 2 ja L. Sisula-Tulokas, Kuljetusoikeuden perusteet, luku 1. 66 CISG art. 67.

16 jälkeen syystä, joka ei johdu myyjästä, vaan esim. rahdinkuljettajasta, ostaja on velvollinen maksamaan kauppahinnan. Mutta jos tavara tuhoutuu esim. sen johdosta, että se oli puutteellisesti pakattu kuljetusta silmällä pitäen, vastuu on todennäköisesti myyjällä. Konvention virhesäännösten mukaan myyjän velvollisuutena on huolehtia siitä, että tavara on tarkoituksenmukaisesti pakattu. Harkittaessa sitä, mitä on pidettävä tarkoituksenmukaisena, merkitystä on luonnollisesti myyjän tietoisuudella kuljetustavasta. Jos ostaja on huolehtinut kuljetuksesta ja ilmoittamatta sitä myyjälle valinnut kuljetustavan, johon liittyy monia vaiheita ja uudelleen lastauksia sekä kuljetuksia huonoja teitä pitkin, myyjä ei vastaa siitä, että tavara näin järjestetyssä kuljetuksessa kärsii vahinkoa. Edellä todettiin, että rahdinkuljettajan vastuu tavarasta on monessa suhteessa rajoitettu. Kauppasopimuksen osapuoli, jolla on vahingonvaara tavarasta kuljetusvaiheessa, CISG:n mukaan tavallisesti ostaja, tekee viisaasti ottaessaan oman riittävän kattavan kuljetusvakuutuksen. Rahdinkuljettajan vastuuvakuutus kattaa vain hänen lainmukaisen vastuunsa, joka edellä mainitussa maantiekuljetusesimerkissä oli noin 10 euroa kilolta laskettuna kadonneen tai tuhoutuneen tavaran bruttopainon mukaan. Rahdinkuljettajan vakuutus korvaa luonnollisesti vain vahingot, joista rahdinkuljettaja on vastuussa. Jos tavara myydään kuljetuksen aikana, vahingonvaara siirtyy pääsäännön mukaisesti sopimuksen solmimishetkellä. Sopimuksen syntymisajankohtaa CISG:n osan II ja oikeustoimilain mukaan käsiteltiin edellä kohdassa 2.1. 3.2 Virhesäännökset Oikeudellisesti merkityksellinen virhe kuvataan CISG:ssä pitkälti samalla tavoin kuin kauppalaissa. Tämä koskee sekä abstraktista että konkreettista virheen määrittelyä. 67 Tavaran tulee olla sopimuksen mukainen ja sopiva siihen tarkoitukseen, mihin vastaavanlaisia tavaroita yleensä käytetään. Sen pitää myös olla sopiva siihen erityiseen tarkoitukseen, joka myyjälle on ilmoitettu tai josta hän muutoin on tullut tietoiseksi sopimusta solmittaessa. Edelleen, tavaran tulee olla pakattu tarkoituksenmukaisella tavalla. Ratkaiseva ajankohta arvioitaessa tavaran sopimuksenmukaisuutta on se hetki, jolloin vahingonvaara tavarasta siirtyy, yleensä tavaran luovuttaminen. Jos virhe oli olemassa jo 67 CISG art. 35, KauppaL 17.

17 tavaran luovuttamishetkellä, myyjä on vastuussa, vaikka virhe ilmenee vasta myöhemmin. 4. Reklamaatiomääräykset Ostajan tulee niin pian kuin mahdollista tutkia tavara. 68 Tapauksessa, jossa tavara kuljetetaan ostajalle, tavaran tutkiminen voidaan lykätä siihen hetkeen, kun tavara on tullut perille määräpaikkakunnalle. 69 Ostajan tulee pääsäännön mukaan huomauttaa virheestä ja ilmoittaa virheen laatu kohtuullisessa ajassa siitä lukien, kun hän huomasi tai hänen olisi pitänyt huomata virhe. Jos hän laiminlyö tämän, hän menettää oikeuden vedota virheeseen. 70 CISG:hen sisältyy kuitenkin myös ehdoton määräaika, jonka kuluessa reklamaation tulee tapahtua. Ostaja menettää oikeuden vedota virheeseen, jos hän ei ole reklamoinut viimeistään kahdessa vuodessa siitä lukien, kun tavara on tosiasiallisesti luovutettu. Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa sovittu takuuaika on kahta vuotta pitempi. 71 Jos ostajalla on hyväksyttävä syy laiminlyöntiinsä, hän säilyttää kuitenkin oikeutensa vaatia hinnanalennusta tai vahingonkorvausta muusta kuin menetetystä kauppavoitosta. 72 Suomen kauppalaki ei sisällä erityistä määräaikaa, jonka kuluessa reklamaatio tulee tehdä. 73 Kauppalain mukaan ostajan tulee reklamoida kohtuullisessa ajassa. 74 CISG ei vaadi reklamaatiota myyjän viivästyessä. Vrt. kauppalain 29, joka edellyttää ostajan ilmoitusta siinä tapauksessa, että hän aikoo purkaa kaupan tai vaatia vahingonkorvausta. 68 Art. 38(1) within as short a period as is practicable in the circumstances. 69 Ks. esim. Helsingin HO 29.1.1998 S 96/1129, www.unilex.info. 70 Art. 39(1) The buyer loses the right to rely on a lack of conformity.... 71 CISG art. 39, vrt. Suomen KauppaL 32. 72 Art. 44. 73 Norjan, Ruotsin ja Tanskan kauppalain mukaan määräaika on rajoitettu 2 vuoteen. 74 KauppaL 32, huom. KKO 1986 115 ja KKO 1990:147. Kuluttajakaupan osalta ks. J. Bärlund, Reklamation i konsumentavtal, s. 91 ss. Helsinki 2002.

18 5. Vastuu ilmoituksen viivästymisestä, katoamisesta tai muuttumisesta Ensi silmäyksellä määräys ilmoituksia koskevasta vastuunjaosta CISG:n osassa III näyttää juridis-tekniseltä yksityiskohdalta. Sitä se ehkä on, mutta käytännössä on osoittautunut, että määräyksellä voi olla ratkaiseva merkitys riidan lopputulokselle. Kysymys voi esimerkiksi olla siitä, oliko reklamaatiota lainkaan tapahtunut ja onko se tapahtunut ajoissa. Ostaja sanoo, että hän on reklamoinut ajoissa faksia tai ehkä sähköpostia käyttäen, myyjä sen sijaan väittää, ettei hän ole koskaan vastaanottanut reklamaatiota. Perusfilosofia CISG:ssä on samantapainen kuin kauppalaissa. 75 Vastuu siitä, että ilmoitus viivästyy, katoaa tai muuttuu sisällöltään, kuuluu sille, joka sopimuksesta poikkeavalla menettelyllään on aiheuttanut ilmoituksen tarpeen. 76 CISG edellyttää esimerkiksi, että ostajan tulee reklamoida, jos tavara ei ole sopimuksen mukainen. Reklamaatio johtuu siis siitä, että myyjän suoritus poikkeaa sopimuksen mukaisesta. Jos ostaja osoittaa, että hän on lähettänyt reklamaation olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla, riski reklamaation myöhästymisestä, katoamisesta ja muuttumisesta on vastaanottajalla eli myyjällä. 77 Vaikka reklamaatio purkuvaatimuksineen ei koskaan tule perille myyjälle, ostaja ei menetä oikeuttaan vedota reklamaatioon. Jos reklamaatio on esim. lähetetty faksina myyjälle ja tätä tapaa voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää sopivana, ostaja on täyttänyt reklamaatiovelvollisuutensa. Säännös sisältää myös sen, että ilmoitusta pidetään oikea-aikaisena, jos se on lähetetty oikeassa ajassa. 75 Vrt. CISG art. 27 ja KauppaL 82. 76 Ks. kuitenkin lähemmin esim. L. Sisula-Tulokas, Datatransmissioner och riskfördelningen för befordringsfel. Festskrift till Kurt Grönfors, Göteborg 1991, s. 406 ss. 77 Art. 27, ns. dispatch principle. Tämä riskinjako sisältyy CISG:n osaan III tavaroiden kaupasta. Kyseinen artikla sääntelee sitä, kenellä on vahingonvaara ilmoituksista puheena olevassa konvention osassa käsitellyissä asioissa. Osassa II, sopimuksen solmimisesta, perusratkaisu on esim. hyväksymisen osalta se, että oikeusvaikutukset alkavat, kun hyväksyminen saapuu tarjoajalle asetetun määräajan kuluessa, receipt principle.

19 Edellä mainittu perusfilosofia johti myös tiettyihin poikkeuksiin pääsäännöstä, jonka mukaan riski on vastaanottajalla. Tietyissä tapauksissa lähettäjä kantaa riskin. Lähettäjän riskillä tapahtuu esimerkiksi myyjän ilmoitus siitä, ettei hän tule täyttämään sopimusta myönnetyllä jatkoajalla (Nachfrist). 78 Sama koskee tiettyjä ilmoituksia, jotka liittyvät virheen korjaamiseen, 79 ostajan ilmoitukseen jatkotoimitusajasta, 80 ostajan ja myyjän täsmennysmäärittelyihin 81 ja ilmoitukseen force majeure -esteestä. 82 6. Seuraamusjärjestelmä Vahingonkorvausmääräyksiä lukuun ottamatta CISG:n seuraamusjärjestelmä muistuttaa suurin piirtein kauppalain järjestelmää sekä viivästyksen että virheen osalta. Ostaja voi myyjän sopimusrikkomuksen johdosta vaatia olosuhteista riippuen sopimuksen täytäntöönpanoa, toisin sanoen toimitusta, uudelleen toimitusta tai virheen korjaamista. Ostaja voi vaatia myös hinnanalennusta taikka purkaa kaupan. Hinnanalennusta virheen johdosta ostaja voi vaatia sellaisten virheiden osalta, jotka vaikuttavat tavaran arvoon. 83 Sopimuksen purkuvaatimus voidaan tehdä niin viivästyksen kuin virheenkin yhteydessä. Edellytyksenä on olennainen sopimusrikkomus. 84 Ostaja voi lisäksi vaatia vahingonkorvausta, joko itsenäisenä seuraamuksena tai yhdistettynä muihin seuraamusvaatimuksiin. Vastaavalla tavalla myyjä voi ostajan sopimusrikkomuksen johdosta vaatia luontoissuoritusta, toisin sanoen vaatia ostajaa maksamaan kauppahinnan, ottamaan tavaran vastaan jne. Vaihtoehtoisesti myyjä voi purkaa kaupan ja vaatia vahingonkorvausta. 78 Art. 47(2). 79 Art. 48(4). 80 Art. 63(2). 81 Art. 65(1) ja (2). 82 Art. 79(4). 83 CISG art. 50, prisavdrag, reduction of price. 84 Ks. CISG art. 49, hävning, avoidance of the contract. Olennaisuusvaatimusta käsitellään lähemmin artiklassa 25, ks. jäljempänä kohdassa 5.3.

20 6.1 Luontoissuoritus Kansainvälisestä näkökulmasta luontoissuoritus seuraamustyyppinä on herättänyt paljon keskustelua. Suhtautuminen luontoissuoritukseen 85 vaihtelee eri oikeusjärjestelmissä. Kun sopimuksen täytäntöönpano eli luontoissuoritus ymmärretään ensisijaiseksi seuraamukseksi pohjoismaisessa kauppaoikeudessa samoin kuin myös Ranskassa, Saksassa ja muissa Civil law -maissa, vahingonkorvaus nähdään Englannissa ja Yhdysvalloissa ensisijaisena seuraamuksena. CISG:n säännökset ovat tältä osin tulosta kompromisseista. Lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan on yleensä molempien osapuolten edun mukaista, että sopimus täytetään. CISG:n mukaan ostajan oikeus vaatia suoritusta, uudelleensuoritusta tai virheen korjaamista on kuitenkin rajoitetumpi kuin Suomen oikeudessa. Ostaja voi vaatia suoritusta, jos hän ei ole tehnyt vaatimusta, joka on ristiriidassa luontoissuoritusvaatimuksen kanssa ja jos virhe muodostaa olennaisen sopimusrikkomuksen. 86 Luontoissuorituksen kanssa ristiriitainen vaatimus on esimerkiksi sopimuksen purkamisvaade. Vastaavalla tavalla myyjällä on oikeus vaatia ostajaa maksamaan kauppahinta, ottamaan vastaan suoritus ja täyttämään muut velvollisuutensa. Merkittävä rajoitus ostajan oikeuteen vaatia luontoissuoritusta ilmenee konvention artiklasta 28. Sen mukaan tuomioistuin on not bound to enter a judgement for specific performance unless the court would do so under its own law in respect of similar contracts of sale not governed by this Convention. 87 6.2 Hinnanalennus CISG:n mukaan hinnanalennus on säännelty samaan tyyliin kuin meidän kauppalaissamme. Hinnanalennus on seuraamusvaihtoehto tapauksissa, joissa virhe 85 Naturafullgörelse, specific performance. 86 Ks. lähemmin art. 46 48. 87 Hellnerin mukaan tällä kiistellyllä määräyksellä on ainoastaan prosessuaalista merkitystä Common law - oikeusjärjestelmässä, J. Hellner, CISG i den rättsvetenskapliga litteraturen, JT 1996 s. 16 ss. ja siinä mainittu kirjallisuus.

21 vaikuttaa tavaran arvoon. Alennuksen suuruus lasketaan vertaamalla virheellisen tavaran arvoa siihen arvoon, joka sopimuksen mukaisella tavaralla olisi ollut luovutusajankohtana. 88 Ostaja voi vaatia hinnanalennusta aina, kun tavarassa on oikeudellisesti merkityksellinen virhe tarvitsematta ryhtyä selvittelemään virheen syitä. Common law -maille on ollut vierasta ymmärtää hinnanalennus itsenäisenä virheen seuraamuksena. Hinnanalennus on kyseisissä maissa nähty lähinnä eräänlaisena vahingonkorvauksena. 89 6.3 Purku Sopimuksen purkaminen 90 edellyttää CISG:n mukaan, että sopimusrikkomus on olennainen. 91 Olennaisuutta vaaditaan myös kauppalaissa. Purkua voidaan vaatia sekä virheen että viivästyksen johdosta. Purkamiskynnys voi olla CISG:n mukaan asiaa arvosteltaessa jonkin verran korkeampi kuin kauppalakia sovellettaessa. CISG:n mukaan sopimusrikkomus on olennainen, jos se tuottaa sellaista haittaa toiselle osapuolelle, että tämä pääosin menettää sen, mitä hänellä oli oikeus odottaa sopimuksesta. Edellytyksenä on lisäksi, että sopimusta rikkonut osapuoli tai järkevä henkilö samassa asemassa ja samoissa olosuhteissa on voinut käsittää sellaisen lopputuloksen seuraavan sopimusrikkomuksesta. 92 Kauppalaki asettaa 88 Art. 50. 89 Ks. esim. L. Sisula-Tulokas, Hinnanalennus, Helsinki 1992 s. 304 ss. 90 CISG:ssä käytetään termiä avoidance. J. Honnold, s. 181, huomauttaa, että kansallisessa oikeudessa voidaan vastaavasti käyttää käsitettä rejection, revocation of acceptance, termination tai cancellation. Ks. myös J. Lookofsky, Internationale køb s. 75. 91 CISG art. 49 declare the contract avoided if... fundamental breach or in case of non-delivery... does not deliver... within the additional period of time fixed by the buyer. 92 Olennaisuus määritellään artiklassa 25 A breach... is fundamental if it results in such detriment to the other party as substantially to deprive him of what he is entitled to expect under the contract, unless the party in breach did not foresee and a reasonable person of the same kind in the same circumstances would not have foreseen such a result.

22 edellytykseksi, että sopimusrikkomuksella on olennainen merkitys vastapuolelle ja että rikkonut osapuoli on tämän ymmärtänyt taikka että hänen olisi pitänyt se ymmärtää. 93 Tapaus Turun HO 18.2.1997 S95/1023 94 koskee viivästyksen olennaisuuden arviointia CISG:n mukaan. Eläinruokapakkausetikettien toimitus Saksasta oli viivästynyt noin kuusi viikkoa. Viivästystä ei pidetty olennaisena mm. ottaen huomioon tavaran laatu ja se seikka, että ostaja oli päivittäistavaroiden tukkumyyntiä harjoittava yhtiö. Ostajalle ei ollut aiheutunut sellaista haittaa, että se olisi menettänyt olennaisilta osin sen, mitä sillä oli aihetta olettaa sopimuksella saavuttavansa. Ostajalla ei näin ollen ollut oikeutta purkaa kauppaa. Toisaalta Sveitsin korkeimman oikeuden ratkaisussa italialaisella ostajalla oli oikeus purkaa kauppa sveitsiläisen myyjän toimituksen oltua myöhässä yhden kuukauden. Purkamisoikeuteen vaikutti se, että tavaroiden oikea-aikaisella toimittamisella oli merkitystä ostajan omien velvoitteiden suorittamisen kannalta. 95 Näin ollen purkamisoikeutta arvioitaessa on huomioitava, mikä merkitys sopimusrikkomuksella oli juuri kyseisessä tilanteessa, ja pystyikö rikkonut osapuoli ennakoimaan sopimusrikkomuksen seurauksia toisen osapuolen kannalta. Kun myyjä on luovuttanut tavaran, ostajan oikeutta purkaa kauppa on rajoitettu mm. niin, että purkamisen tulee tapahtua kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja sai tiedon sopimusrikkomuksesta taikka se olisi pitänyt tulla hänen tietoonsa. 96 Useassa erässä tapahtuvan toimituksen (perättäistoimitus, successiv leverans) ollessa kysymyksessä sopimus voidaan purkaa toimituserän osalta, jos virheen tai viivästyksen olennaisuusvaatimus täyttyy tuon toimituserän kohdalla. 97 Koko sopimus voidaan purkaa, kun suoritusvelvollinen osapuoli jättää täyttämättä jonkun toimituserää koskevan velvollisuutensa ja tämä muodostaa olennaisen sopimusrikkomuksen toimituskokonaisuutta silmällä pitäen. 98 Jos on hyväksyttäviä perusteita olettaa, että olennainen sopimusrikkomus tulee koskemaan myös seuraavia osatoimituksia, sopimus voidaan purkaa myös niiden osalta. 99 93 KauppaL 25 viivästyksestä tavaraa luovutettaessa, 39 tavaran virheestä, 43 osittaisesta sopimusrikkomuksesta, 55 ostajan puuttuvasta myötävaikutuksesta, ks. myös erikoissäännös purkamisesta valmistuskaupassa 26 :ssä. 94 Katso tarkemmin esim. www.unilex.info, ks. myös Helsingin HO 30. 06. 1998 19067 www.unilex.info. 82 Bundesgericht, Sveitsin korkein oikeus, ratkaisu no. 4C.105/2000, 15.9.2000 (FCF S.A. v. Adriafil Commerciale S.r.l.). Ks. tarkemmin www.cisgw3.law.pace.edu/cases/000915s2.html 96 Art. 49. 97 Art.73(l). 98 Art. 73(3). 99 Art. 73(2).

23 Kauppalain tapaan myös CISG:hen on otettu saksalaisesta oikeudesta peräisin oleva Nachfrist-sääntö viivästystapauksiin. Ostaja voi purkaa kaupan, jos hän on antanut myyjälle kohtuullisen lisäajan ja myyjä laiminlyö sitä noudattaa. 100 Sopimuksen purkamisoikeus lisäajan laiminlyönnin vuoksi ei edellytä olennaista sopimusrikkomusta. Myyjällä on vastaava oikeus purkaa kauppa, jos ostaja laiminlyö täyttää velvollisuutensa ja tämä muodostaa olennaisen sopimusrikkomuksen. 101 Käytännössä se koskee ennen muuta viivästystä ja virhettä maksun yhteydessä. Myös tältä osin sovelletaan Nachfrist järjestelmää. Pelkkä maksuviivästys ei oikeuta sopimuksen purkamiseen vaan purkamisoikeuden käyttäminen edellyttää yleensä ensin lisäajan asettamista. 102 Osatoimituksiin liittyvien velvollisuuksien laiminlyöntiä koskeva 73 artikla koskee myös myyjän purkamisoikeutta. 103 Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) välimiesratkaisussa romanialaisella myyjällä oli oikeus purkaa sopimus, kun saksalainen ostaja ei ollut suorittanut toimituserän maksua. Yhden toimituserän maksun laiminlyönti oikeutti myyjän purkamaan sopimuksen 73 artiklan mukaisesti, koska myyjä ei voinut luottaa ostajan tulevaisuuden suorituksiin. 104 CISG:stä puuttuu kauppalaissa oleva rajoitus, jonka mukaan myyjällä ei ole oikeutta purkaa kauppaa sen jälkeen, kun tavara on tullut ostajalle. 105 Senkin jälkeen, kun myyjä on lähettänyt tavaran, hän voi estää sen luovuttamisen, jos ostajan puolella on ennakkoviivästys. Myyjä säilyttää pysäyttämisoikeutensa myös niissä tapauksissa, joissa ostajalla on tavaran vastaanottamiseen oikeuttava asiakirja. 106 CISG:n pääsääntö tiedonvälityksen riskinjaosta koskee myös purkamisilmoitusta. Vastaanottajalla on riski siitä, että ilmoitus katoaa, viivästyy tai sen sisältö muuttuu edellyttäen, että lähettäjä on käyttänyt olosuhteet huomioon ottaen sopivaa lähettämistapaa. 107 100 Art. 49(1)(b), 47(1). 101 Art. 64. 102 ICC:n välimiesratkaisussa n:o 7585, 1992 todettiin, että italialaisella myyjällä oli oikeus purkaa sopimus suomalaisen ostajan laiminlyödessä maksun asetetussa lisäajassa. Tuomioistuin totesi, että maksun viivästyminen ei sinällään heti aiheuta olennaista sopimusrikkomusta. Ks. tarkemmin html. 103 Ks. alaviitteet 85 ja 86. 104 ICC:n välimiesratkaisu n:o 9887, 8/1999. Ks. tarkemmin www.cisg.law.pace.edu/cases/999887i1.html. 105 KauppaL 54 :n 4 momentin mukaan myyjä saa tässä tapauksessa purkaa kaupan ainoastaan, jos hän on varannut siihen oikeuden tai ostaja ei ota tavaraa vastaan. 106 Art. 71(2). Ks. lähemmin esim. J. Honnold s. 489 viittauksineen, J. Ramberg J. Herre, Internationella köplagen, s. 457 ja KauppaL 61 :n vastaavasta määräyksestä erityisesti E. Routamo J. Ramberg, Kauppalain kommentaari s. 431 ss. 107 CISG art. 27, KauppaL 82.