η i (θ)t i (x) A(θ) + c(x),

Samankaltaiset tiedostot
Uskottavuuden ominaisuuksia

Tässä luvussa mietimme, kuinka paljon aineistossa on tarpeellista tietoa Sivuamme kysymyksiä:

Estimointi. Vilkkumaa / Kuusinen 1

Tilastollinen päättömyys, kevät 2017 Harjoitus 6B

Sovellettu todennäköisyyslaskenta B

3.6 Su-estimaattorien asymptotiikka

Tilastotieteen kertaus. Kuusinen/Heliövaara 1

Osa 2: Otokset, otosjakaumat ja estimointi

Maximum likelihood-estimointi Alkeet

9. laskuharjoituskierros, vko 12-13, ratkaisut

Sovellettu todennäköisyyslaskenta B

l (φ; y) = l(θ(φ); y) Toinen derivaatta saadaan tulon derivaatan laskusäännöllä Uudelleenparametroidun mallin Fisherin informaatio on

MS-A0502 Todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen peruskurssi

Tilastollinen päättely II, kevät 2017 Harjoitus 2A

tilastotieteen kertaus

2. Uskottavuus ja informaatio

Tilastollisen analyysin perusteet Luento 1: Lokaatio ja hajonta

Gripenberg. MS-A0502 Todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen peruskurssi Tentti ja välikoeuusinta

805306A Johdatus monimuuttujamenetelmiin, 5 op

Satunnaismuuttujien muunnokset ja niiden jakaumat

Harjoitus 2: Matlab - Statistical Toolbox

Todennäköisyyslaskun kertaus. Vilkkumaa / Kuusinen 1

Tilastollinen testaus. Vilkkumaa / Kuusinen 1

Johdatus todennäköisyyslaskentaan Momenttiemäfunktio ja karakteristinen funktio. TKK (c) Ilkka Mellin (2005) 1

Sovellettu todennäköisyyslaskenta B

Sallitut apuvälineet: MAOL-taulukot, kirjoitusvälineet, laskin sekä itse laadittu, A4-kokoinen lunttilappu. f(x, y) = k x y, kun 0 < y < x < 1,

Tilastollinen aineisto Luottamusväli

Ilkka Mellin Todennäköisyyslaskenta. Osa 2: Satunnaismuuttujat ja todennäköisyysjakaumat. Momenttiemäfunktio ja karakteristinen funktio

Johdatus tilastotieteeseen Estimointi. TKK (c) Ilkka Mellin (2005) 1

Estimointi. Estimointi. Estimointi: Mitä opimme? 2/4. Estimointi: Mitä opimme? 1/4. Estimointi: Mitä opimme? 3/4. Estimointi: Mitä opimme?

Tilastotieteen kertaus. Vilkkumaa / Kuusinen 1

Johdatus todennäköisyyslaskentaan Satunnaismuuttujien muunnokset ja niiden jakaumat. TKK (c) Ilkka Mellin (2004) 1

,ܾ jaü on annettu niin voidaan hakea funktion

Sovellettu todennäköisyyslaskenta B

4.0.2 Kuinka hyvä ennuste on?

Ilkka Mellin Tilastolliset menetelmät Osa 2: Otokset, otosjakaumat ja estimointi Estimointi

Johdatus tilastotieteeseen Väliestimointi. TKK (c) Ilkka Mellin (2005) 1

031021P Tilastomatematiikka (5 op) viikko 3

2. Uskottavuus ja informaatio

HY / Matematiikan ja tilastotieteen laitos Tilastollinen päättely II, kevät Ratkaisuehdotuksia

Moniulotteisia todennäköisyysjakaumia

riippumattomia ja noudattavat samaa jakaumaa.

Tilastolliset menetelmät. Osa 1: Johdanto. Johdanto tilastotieteeseen KE (2014) 1

2 exp( 2u), kun u > 0 f U (u) = v = 3 + u 3v + uv = u. f V (v) dv = f U (u) du du f V (v) = f U (u) dv = f U (h(v)) h (v) = f U 1 v (1 v) 2

Miten voidaan arvioida virheellisten komponenttien osuutta tuotannossa? Miten voidaan arvioida valmistajan kynttilöiden keskimääräistä palamisaikaa?

3 Yleistä estimointiteoriaa. Olemme perehtuneet jo piste-estimointiin su-estimoinnin kautta Tässä luvussa tarkastellaan piste-estimointiin yleisemmin

MS-A0501 Todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen peruskurssi

Johdatus todennäköisyyslaskentaan Moniulotteisia todennäköisyysjakaumia. TKK (c) Ilkka Mellin (2005) 1

Jos nyt on saatu havaintoarvot Ü ½ Ü Ò niin suurimman uskottavuuden

MS-A0503 Todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen peruskurssi

Mallipohjainen klusterointi

MS-A0501 Todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen peruskurssi

Ilkka Mellin Todennäköisyyslaskenta Osa 3: Todennäköisyysjakaumia Moniulotteisia todennäköisyysjakaumia

Mat Sovellettu todennäköisyyslasku A

P(X = x T (X ) = t, θ) = p(x = x T (X ) = t) ei riipu tuntemattomasta θ:sta. Silloin uskottavuusfunktio faktorisoituu

Mat Sovellettu todennäköisyyslasku A

Ilkka Mellin (2008) 1/5

Diskreetin satunnaismuuttujan odotusarvo, keskihajonta ja varianssi

dx=5&uilang=fi&lang=fi&lvv=2014

Matemaattinen tilastotiede. Erkki Liski Matematiikan, Tilastotieteen ja Filosofian Laitos Tampereen Yliopisto

Harjoitus 7: NCSS - Tilastollinen analyysi

5.7 Uskottavuusfunktioon perustuvia testejä II

Lause 4.2. Lineearinen pienimmän keskineliövirheen estimaattoi on lineaarinen projektio.

Väliestimointi (jatkoa) Heliövaara 1

Sovellettu todennäköisyyslaskenta B

/1. MTTTP5, luento Normaalijakauma (jatkuu) Binomijakaumaa voidaan approksimoida normaalijakaumalla

6.1.2 Luottamusjoukon määritelmä

Mallin arviointi ja valinta. Ennustevirhe otoksen sisällä, parametrimäärän valinta, AIC, BIC ja MDL

5. laskuharjoituskierros, vko 8, ratkaisut

Tilastomatematiikka Kevät 2008

Tilastollinen päättömyys, kevät 2017 Harjoitus 6A

k S P[ X µ kσ] 1 k 2.

Tilastollisen analyysin perusteet Luento 6: Korrelaatio ja riippuvuus tilastotieteessä

806109P TILASTOTIETEEN PERUSMENETELMÄT I Hanna Heikkinen Esimerkkejä estimoinnista ja merkitsevyystestauksesta, syksy (1 α) = 99 1 α = 0.

edellyttää valintaa takaisinpanolla Aritmeettinen keskiarvo Jos, ½ Ò muodostavat satunnaisotoksen :n jakaumasta niin Otosvarianssi Ë ¾

4.1. Olkoon X mielivaltainen positiivinen satunnaismuuttuja, jonka odotusarvo on

Moniulotteisia todennäköisyysjakaumia. Moniulotteisia todennäköisyysjakaumia. Moniulotteisia todennäköisyysjakaumia: Mitä opimme?

2. Keskiarvojen vartailua

Ilkka Mellin Aikasarja-analyysi Suurimman uskottavuuden menetelmä

Tilastollisen analyysin perusteet Luento 1: Lokaatio ja hajonta

x 4 e 2x dx Γ(r) = x r 1 e x dx (1)

3 Yleistä estimointiteoriaa. Olemme perehtuneet jo piste-estimointiin su-estimoinnin kautta Tässä luvussa tarkastellaan piste-estimointiin yleisemmin

Yleistetyn lineaarisen mallin perusteita

MS-A0502 Todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen peruskurssi Luennot, osa II

Käytetään satunnaismuuttujaa samoin kuin tilastotieteen puolella:

Johdatus tilastotieteeseen Testit suhdeasteikollisille muuttujille. TKK (c) Ilkka Mellin (2004) 1

1. Jatketaan luentojen esimerkkiä 8.3. Oletetaan kuten esimerkissä X Y Bin(Y, θ) Y Poi(λ) λ y. f X (x) (λθ)x

MTTTA1 Tilastomenetelmien perusteet 5 op Luento Kokonaisuudet johon opintojakso kuuluu

8. Muita stokastisia malleja 8.1 Epölineaariset mallit ARCH ja GARCH

JATKUVAT JAKAUMAT Laplace-muunnos (Laplace-Stieltjes-muunnos)

Estimointi populaation tuntemattoman parametrin arviointia otossuureen avulla Otossuure satunnaisotoksen avulla määritelty funktio

30A02000 Tilastotieteen perusteet

11 Raja-arvolauseita ja approksimaatioita

MS-A0501 Todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen peruskurssi

Luento KERTAUSTA Kaksiulotteinen jakauma Pisteparvi, Toyota Avensis -farmariautoja

Todennäköisyyslaskun kertaus. Heliövaara 1

2. Multinormaalijakauma

5 Tärkeitä yksiulotteisia jakaumia

Kun datasta halutaan muodostaa malleja, ne ovat yleensä tilastollisia (esim. regressio, luokittelu, ryhmittely...) F(x 0 ) = P(x x 0 ) (1)

Transkriptio:

288 Luku 10. Perusmallit ja niiden sovelluksia muotoa (10.9.1) log f θ (x) = p η i (θ)t i (x) A(θ) + c(x), i=1 missä θ = (θ 1,...,θ p ) ja A(θ), c(x), η i (θ) ja T i (x) ovat tunnettuja funktioita. Lisäksi muuttujan x arvoalue ei riipu tuntemattomasta parametrista θ. Parametreja η i kutsutaan luonnollisiksi parametreiksi ja tunnuslukuja T i (x) luonnollisiksi tunnusluvuiksi. Oletetaan lisäksi, että luonnolliset parametrit η i eivät ole keskenään lineaarisesti riippuvia eivätkä luonnolliset tunnusluvut T i (x) keskenään. Voidaan osoittaa, että luonnolliset tunnusluvut T i (x) ovat minimaalisesti tyhjentäviä. Eksponentiaalinen perhe on täysiasteinen, jos luonnollisten parametrien avaruus sisältää avoimen joukon. Esimerkiksi 2-ulotteinen neliö 2-ulotteisessa (2D) Euklidisessa avaruudessa sisältää avoimen joukon, mutta esimerkiksi suora 2D-avaruudessa ei sisällä avointa joukkoa. Tyypillisesti eksponentiaalinen perhe on täysiasteinen, jos luonnollisten parametrien lukumäärä on sama kuin tuntemattomien parametrien lukumäärä. Jos luonnollisten parametrien välillä on epälineaarisia riippuvuuksia, niin luonnollisten tyhjentävien parametrien lukumäärä on suurempi kuin vapaitten parametrien lukumäärä ja silloin eksponentiaalista perhettä kutsutaan kaareutuvaksi. Monet teoreetiset tulokset pitävät paikkansa vain täysiasteisissa malleissa. Eksponentiaalinen perhe sisältää sekä jatkuvia että diskreettejä satunnaismuuttujia. Esimerkiksi normaali-, binomi- ja gammajakauma kuuluvat eksponentiaaliseen perheeseen, kun taas Cauchyn jakauma ja t- jakauma eivät kuulu. Esimerkki 10.10 Tarkastellaan normaalijakaumaa N(θ), missä θ = (µ, σ 2 ) ja molemmat parametrit ovat tuntemattomia. Silloin jakauman tiheysfunktion logaritmi on log f θ (x) = µx σ 2 x2 2σ 2 µ2 2σ 2 1 2 log(2πσ2 ). Tämä normaalijakauma on täysiasteinen eksponentiaalisen perheen malli, luonnolliset parametrit ovat η 1 = µ ja η σ 2 2 = 1 sekä luonnolliset tunnusluvut 2σ 2 T 1 (x) = x ja T 2 (x) = x 2. Oletetaan nyt, että satunnaismuuttujan X N(θ) variaatiolerroin on tunnettu vakio a = σ/µ, missä µ > 0. Silloin N(µ, a 2 µ 2 ) kuuluu kaareutuvaan eksponentiaaliseen perheeseen. Vaikka mallissa on vain yksi tunematon parametri, luonnolliset tunnusluvut T 1 (x) = x ja T 2 (x) = x 2 ovat edelleen minimaalisesti tyhjentäviä. Esimerkki 10.11 Poissonin jakauman Poi(µ) tapauksessa todennäköisyysfunktion logaritmi on log f µ (x) = x log µ µ log x!.

10.9. Eksponentiaalinen perhe 289 Siksi Poi(µ) on täysiasteinen yhden parametrin eksponentiaalisen perheen malli. Jos X noudattaa sellaista typistettyä Poissonin jakaumaa, että arvoa X = 0 ei havaita, niin arvojen x = 1, 2,... todennäköisyydet ovat joten f µ (x) = e µ µ x /x! 1 e µ, log f µ (x) = x log µ µ log(1 e µ ) log x!. Tämä on myös yhden parametrin eksponentiaalisen perheen malli, jolla on samat kanoninen parametri ja tunnusluku, mutta funktio A(µ) on muuttunut. Jos X 1,...,X n on otos eksponentiaalisen perheen jakaumasta, niin otoksen yhteisjakauma kuuluu eksponentiaaliseen perheeseen. Olkoon x 1,...,x n otos normaalijakaumasta N(µ, σ 2 ), niin yhteisjakauman tiheysfunktion logaritmi on log f θ (x 1,...,x n ) = µ i x i σ 2 i x2 i 2σ 2 nµ2 2σ 2 n 2 log(2πσ2 ). Tässä jakaumalla on samat luonnolliset parametrit η 1 = µ σ 2 ja η 2 = 1 2σ 2 kuin normaalijakaumalla Esimerkissä 10.10. Yhteisjakauman luonnolliset tunnusluvut ovat T 1 (x 1,...,x n ) = i x i ja T 2 (x 1,...,x n ) = i x2 i. Tarkastellaan nyt lähemmin funktion A(θ) roolia. Oletetaan, että X on satunnaismuuttuja, jonka tiheysfunktio on exp[c(x)] ja momenttifunktio m(θ) = E(e θx ). Olkoon A(θ) log m(θ)), jota kutsutaan tavallisesti kumulantteja generoivaksi funktioksi. Silloin e θx+c(x) d x = e A(θ) tai e θx A(θ)+c(x) d x = 1 kaikilla θ. Näin siis funktio (10.9.2) f θ (x) = e θx A(θ)+c(x) d x määrittelee eksponentiaaliseen perheeseen kuuluvan tiheysfunktion (tai todennäköisyysfunktion). Tätä menetelmää kutsutaan satunnasimuuttujan eksponenttikäännöksi. Alkuperäinen satunnasimuuttuja X liittyy arvoon θ = 0. Jokaiselle muoroa (10.9.2) olevalle funktiolle pätee, että ja µ = E θ (X) = A (θ) Var θ (X) = A (θ) = E θ(x) = v(µ). θ Siksi A(θ) määrittelee tietyn yhteyden odotusarvon ja varianssin välille.

290 Luku 10. Perusmallit ja niiden sovelluksia Eksponentiaalinen hajontamalli Oletetaan nyt, että parametrien θ ja φ logaritmoitu uskottavuusfunktio on muotoa (10.9.3) log L(θ, φ) = xθ A(θ) φ + c(x, φ), missä A(θ) ja c(x, φ) ovat annettuja funktioita. Tässä esitysmuodossa parametria θ kutsutaan kanoniseksi parametriksi ja φ:tä hajontaparametriksi. Valitsemalla funktiot A(θ) ja c(x, φ) eri tavoin saadaan määriteltyä erilaisia todennäköisyysmalleja. Jos X on diskreetti, niin silloin täytyy olla { } xθ A(θ) exp + c(x, φ) = 1, φ x mikä määrittelee A(θ):n ja c(x, φ):n välille tietyn yhteyden. Hajontaparametri sallii varianssin vaihdella vapaasti odotusarvosta riippumatta: µ = E θ (X) = A (θ) ja Var θ (X) =φa (θ) =φ E θ(x) = φv(µ). θ Tämä on eksponentiaalisen hajontamallin suurin etu jäykempään malliin (10.9.1) verrattuna. Käytännössä funktio A(θ) annetaan mallissa (10.9.3) eksplisiittisesti, kun taas funktio c(x, φ) jätetään tavallisesti tarkemmin määrittelemättä. Tämä ei ole ongelma niin kauan kuin on kyse vain θ:n estimoinnista, koska pistefunktio ei riipu c(x, φ):sta. Sen sijaan φ:n estimoimiseksi tarvitaan koko uskottavuusfunktio. Esimerkki 10.12 Normaalijakauma N(µ, σ 2 ) logaritmoitu uskottavuusfunktio voidaan kirjoittaa muodossa log L(µ, σ 2 ) = xµ µ2 /2 σ 2 1 2 log σ2 x2 2σ 2. Normaalijakauma on siis eksponentiaalisen perheen malli, jonka kanoninen parametri on µ, hajontaparametri φ = σ 2, A(µ) = µ 2 /2 ja c(x, φ) = 1 log φ 2 1 2 x2 /φ. Tässä siis c(x, φ):n lauseke tunnetaan. Esimerkki 10.13 Poissonin jakauman Poi(µ) logaritmoitu uskottavuusfunktio on muotoa log L(µ) = x log µ µ logx!.

10.10. Boxin ja Coxin muunnosperhe 291 Tässä mallissa kanoninen parametri on θ = log µ, hajontaparametri φ = 1 ja A(θ) = µ = e θ. Pitämällä A(θ) = e θ vakiona ja vaihtelemalla hajonataparametria φ voidaan muodostaa Poissonin malleja, joissa on joko yli- tai alihajontaa. Samalla odotusarvolla E(X) = µ saadaan Var(X) = φa (θ) = φµ. Funktion c(x, φ) täytyy toteuttaa identiteetti x=0 [ xθ e θ exp φ ] + c(x, φ) = 1, kaikilla θ ja φ. Esimerkki 10.14 Tarkastettiin 20 uuden auton otoksessa värivikojen lukumäärä käyttäen tiettyä kokeellista menetelmää. Tulokseksi saatiin seuraavat lukumäärät: 0 10 1 1 1 2 1 4 11 0 5 2 5 2 0 2 0 1 3 0 Otoskeskiarvo on x = 2.55 ja otosvarianssi s 2 = 9.85, mikä osoittaa ylihajontaa. Jos käytetään Poissonin tyyppistä mallia, jossa A(θ) = e θ, niin Var θ (X) = φ E θ (X). Momenttimenetelmällä hajontaparametrin φ estimaatti on ˆφ = 9.84/2.55 = 3.86. Aivan ilmeisesti hajontaparametrin arvo on suurempi kuin 1. Minimaalinen tyhjentävyys ja eksponentiaalinen perhe Minimaalisen tyhjentävyyden ja eksponentiaalisen perheen välillä on tärkeä teoreettinen yhteys. Lievien oletusten vallitessa tyhjentävä (minimaalisesti tyhjentävä) tunnusluku (tunnusvektori) on olemassa jos ja vain jos f θ (x) kuuluu täysiasteiseen eksponentiaaliseen perheeseen. Eksponentiaalisen perheen rakenteesta taas seuraa, että uskottavuusfunktiolla on yksikäsitteinen maksimi ja SUE on tyhjentävä. Jos siis tyhjentävä estimaatti (tunnusluku) on olemassa, niin se on SUE. 10.10 Boxin ja Coxin muunnosperhe Box ja Cox (1964) esittelivät positiivisille ei-normaalisille satunnaismuuttujille käyttökelpoisen muunnosperheen. Muunnoksella pyritään saattamaan vino jakauma likimain normaaliseksi. Havaitsemme satunnaismuuttujan Y arvoja. Boxin ja Coxin muunnoksessa oletetaan, että on olemassa sellainen vakio λ 0, että satunnaismuuttuja Y λ = Y λ 1 λ

292 Luku 10. Perusmallit ja niiden sovelluksia noudattaa normaalijakaumaa N(µ, σ 2 ). Kun λ 0, niin Y λ log Y. Näin ollen myös logaritmimuunnos kuuluu Boxin ja Coxin muunnosperheeseen. Yhteen havaintoon Y = y perustuva logaritmoitu uskottavuusfunktio on (10.10.1) log L(λ, µ, σ 2 ) = log f(y λ ) + (λ 1) log y = 1 2 log σ2 (y λ µ) 2 2σ 2 + (λ 1) log y, missä f(y λ ) on y λ :n tiheysfunktio ja (λ 1) logy on jakobiaanin logaritmi. On huomattava, että Y λ ei voi noudattaa normaalijakaumaa täsmällisesti, jos Y on positiivinen. Silloin voi kokeilla typistettyä normaalijakaumaa. Jos Y λ > 0 noudattaa typistettyä normaalijakaumaa, sen tiheysfunktio on f(y λ ) = σ 1 φ[(y λ µ)/σ], 1 Φ( µ/σ) missä φ( ) on standardinormaalijakauman tiheysfunktio ja Φ( ) kertymäfunktio. Typistettyyn normaalijakumaan liittyvä uskottavuusfunktio saadaan lisäämällä uskottavuusfunktioon (10.10.1) termi log[1 Φ( µ/σ)]. Joskus muunnos toimii paremmin, jos sitä sovelletaan siirrettyihin arvoihin eli y λ = (y + c)λ 1. λ Siirtoparametri c voidaan estimoida aineistosta maksimoimalla uskottavuusfunktio. Muunnoksen jälkeen parametrien µ ja σ 2 tulkinta alkuperäisten havaintojen avulla voi tuottaa ongelmia. Koska Boxin ja Coxin muunnos on monotoninen, y λ :n mediaani on alkuperäisen aineiston y mediaanin muunnettu arvo. Jos esimerkiksi λ = 0 ja y λ :n mediaani on 0, silloin alkuperäisen aineisto mediaani on e 0 = 1. Pääasiallisin syy Boxin ja Coxin muunnoksen käyttöön on pyrkimys saada muunnetut arvot noudattamaan mahdollisimman läheisesti normaalijakaumaa. Tällainen asteikko johtaa tyypillisesti yksinkertaisempaan analyysiin. Esimerkki 10.15 Seuraavassa on 27 Euroopan Unioniin kuuluvan maan väkiluvut: 82 59 59 57 39 38 22 16 10 10 10 10 10 9 9 8 5 5 5 4 4 2 2 1 0.7 0.4 0.4 Jakauma on oikealle vino. Profiiliuskottavuus maksimoituu, kun ˆλ = 0.12, mikä osoittaa, että muunnos λ = 0 on uskottava vaihtoehto. 10.11 Sijainti-skaala jakaumaperhe Sijainti-skaala perheen jakaumat voidaan esittää parametrien µ ja σ sekä tunnetun tiheysfunktion f 0 ( ) avulla siten, että jokaisen perheeseen kuuluvan

10.11. Sijainti-skaala jakaumaperhe 293 jakauman tiheysfunktio voidaan esittää muodossa f(x) = 1 σ f 0( x µ σ ). Parametri µ on sijaintiparametri, σ skaalaparametri ja f 0 ( ) on perheen standardimuotoinen tiheysfunktio. Esimerkiksi normaalijakauman N(µ, σ 2 ) tapauksessa standarditiheys on f 0 (x) = 1 2π e x2 /2. Toinen tunettu esimerkki on Cauchy(µ, σ), jonka standarditiheys on f 0 (x) = 1 π(1 + x 2 ). Cauchyn jakauma on ns. paksuhäntäinen jakauma, jossa jakauman häntien alla on normaalijakaumaa enemmän todennäköisyysmassaa. Esimerkki 10.16 Kun merkittiin muistiin kahden kahden paikkakunnan aurinkosäteilyn maksimien erotukset tietyltä ajanjaksolta, saatiin seuraava aineisto (havainnot suuruusjärjestyksessä): -26.8-3.5-3.4-1.2 0.4 1.3 2.3 2.7 3.0 3.2 3.2 3.5 3.6 3.9 4.2 4.4 5.0 6.5 6.7 7.1 8.1 10.5 10.7 24.0 32.8 Kun aineistosta tehdään normaalijakaumakuvio, huomataan aineiston paksut hännät. Aineiston keskiarvo on 3.6 ja mediaani 4.5. Cauchyn jakauman Cauchy(µ, σ) uskottavuusfunktio on L(µ, σ) = [ 1 1 + x ] i µ, σ σ 2 i josta voidaan laskea µ:n profiiliuskottavuus. Parametrin σ SUE, kun µ kiinnitetty, pitää määrittää numeerisesti, koska sillä ei ole suljetun muodon ratkaisua. Cauchyn jakaumasta saadaan SUE:t ˆµ = 3.7 ja ˆσ = 2.2. Voimme myös valita esimerkiksi Akaiken informaatiokriteerillä AIC joko nomaalijakauman tai Cauchyn jakauman. Säteilyaineistosta normaalijakauman AIC on AIC = 2 log L(ˆµ, ˆσ 2 ) + 4 =n log(2πˆσ 2 ) + n + 4 = 189.7, missä n = 25 ja ˆσ 2 = 98.64. Cauchyn jakaumaa käyttäen AIC = 169.3, joten myös AIC:n nojalla Cauchyn malli on parempi.