KIRJALLINEN KYSYMYS 799/2008 vp Karjalan kielen status Suomen vähemmistökielenä Eduskunnan puhemiehelle Viimeisimmän tutkimuksen mukaan Suomessa puhuu karjalan kieltä 5 000 henkeä ja ymmärtää 25 000 henkeä. Tämän lisäksi meillä on noin 1 000 karjalankielistä maahanmuuttajaa. Kuitenkaan karjalan kielellä ei ole vähemmistökielen statusta Suomessa. Meillä on vähemmistökielen statuksen saanut tällä hetkellä kolme eri saamen kieltä (tunturi-, järvi- ja kolttasaame), romanikieli, jiddish, tatari, viittomakieli ja vanha venäjä. Euroopan unionin sopimukset kuitenkin edellyttävät vähemmistöjen ja vähemmistökielten suojelua ja niiden kehityksen turvaamista. Samoin Suomen hyväksymät YK:n julistukset ja sopimukset sekä Euroopan neuvoston sopimukset vähemmistökielten suojelusta ja niiden aseman parantamisesta edellyttävät toimenpiteitä valtiovallalta. Euroopan neuvoston ohjeissa määritellään vähemmistökieleksi kieli, jota on puhuttu vähintään 100 vuotta. Karjalan kieli on ollut käytössä jo 1 200 vuotta. Vuonna 2002 saatiin aikaan päätös, jolloin valtiovarainvaliokunnan aloitteesta opetusministeriö asetti Joensuun yliopiston käyttöön määrärahan selvitystyötä varten, jossa kartoitettiin karjalan kielen asemaa ja tarvittavia toimenpiteitä karjalan kielen kehittämiseksi ja vakiinnuttamiseksi. Selvitys valmistui 2004. Vuonna 2005 ulkoasiainministeriö on todennut, että karjalan kieltä voidaan pitää Euroopan neuvoston tarkoittamana ei-alueellisena kansallisena kielenä ja ehdottanut strategian laatimista kielen elvyttämiseksi. Karjalan Kielen Seura ry on aktiivisesti toiminut vähemmistökielen statuksen saamiseksi karjalan kielelle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä ministeri aikoo tehdä karjalan kielen elvyttämiseksi ja vähemmistökielen statuksen saamiseksi karjalan kielelle? Helsingissä 30 päivänä lokakuuta 2008 Marjo Matikainen-Kallström /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallströmin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 799/2008 vp: Mitä ministeri aikoo tehdä karjalan kielen elvyttämiseksi ja vähemmistökielen statuksen saamiseksi karjalan kielelle? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomessa käytetään ainakin sataakahtakymmentä kieltä äidinkielenä. Useat näistä kielistä jakautuvat useaan murteeseen. Suomessa käytettävien kielten joukossa on sekä sellaisia kieliä, joita on käytetty Suomessa useita satoja vuosia, että uudempia tulokkaita. Karjalan kielen eri murteita on maassamme puhuttu jo kauan. Suomen kielipolitiikan perusteista säädetään perustuslaissa. Perustuslain 17 :n 1 momentin mukaan suomi ja ruotsi ovat kansalliskieliä. Ilmaisulle "kansalliskieli" ei ole lainsäädännössä oikeudellista määritelmää, mutta esimerkiksi kielilain (423/2003) esitöiden mukaan kansalliskielellä tarkoitetaan sellaista kieltä, jota säännönmukaisesti voidaan käyttää viranomaisissa (vrt. HE 92/2002 vp, s. 64/II). Perustuslain 17 :n 3 momentissa säädetään saamelaisten, romanien ja muiden ryhmien oikeudesta ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tämä oikeus koskee kaikkia ryhmiä ja kielellisiä vähemmistöjä, esimerkiksi karjalankielisiä, vaikka momentin ensimmäisessä virkkeessä on erikseen mainittu vain saamelaiset ja romanit. Kielen ylläpito ja kehittäminen ovat oikeudellisesti eri asioita kuin kielen asema lainsäädännössä. Oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on nimenomaan kunkin ryhmän oikeus ja se merkitsee esimerkiksi karjalankielisten oikeutta käyttää omaa kieltään keskinäisessä vuorovaikutuksessaan ja kehittää kieltään omalla toiminnallaan. Kielen kehittämiseen kuuluu myös tarpeen mukaan sen elvyttämistyö, joka onnistuakseen edellyttää ennen kaikkea käytännön toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet ovat kuitenkin näkemykseni mukaan riippumattomia karjalan kielen oikeudellisesta asemasta. Myös elvyttämistyö on osittain ryhmän itsensä vastuulla. Siltä osin kuin julkisella vallalla on vastuuta edistää kielten elvyttämistä, kuuluu tämä lähinnä opetusministeriön hallinnonalaan. Opetusministeriö onkin tukenut karjalan kieltä koskevaa selvitystä, jonka päämääränä oli muun muassa kartoittaa, mitä käytännön ratkaisuja voitaisiin kehittää karjalan kielen säilyttämiseksi ja sen käytön edellytysten mahdolliseksi parantamiseksi. Perustuslaissa tai muussakaan kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä nimenomaisesti vähemmistökielistä. Säännöksellä pyritään korostamaan, että kaikki kielet ovat tärkeitä riippumatta niiden oikeudellisesta asemasta. Perustuslaissa mainitut saamen, romanin ja viittomakielen eivät näin ollen muodosta tyhjentävää luetteloa sellaisista kielistä, jotka käytännössä voidaan tulkita vähemmistökieliksi. Suomen lainsäädäntöön ei myöskään sisälly vähemmistökielten aseman tunnustamista koskevia säännöksiä. Näin ollen karjalan kielelle ei ole voimassa olevan lainsäädännön nojalla mahdollista antaa vähemmistökielen asemaa. Sama koskee luonnollisesti muitakin Suomessa jo kauan käytettyjä kieliä. 2
Ministerin vastaus KK 799/2008 vp Marjo Matikainen-Kallström /kok Oikeusministeriön tietojen mukaan Karjalan Kielen Seura ry on tehnyt esityksen alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan voimaansaattamisesta annetun asetuksen muuttamisesta siten, että karjalan kieli nimenomaisesti mainittaisiin ei-alueellisena vähemmistökielenä. Asia on tällä hetkellä käsittelyssä ulkoasiainministeriössä, joka sovittaa yhteen Suomen kansainvälisiä sopimusvelvoitteita koskevan seurannan. Mahdollinen voimaanpanoasetuksen muutos ei kuitenkaan toteutuessaan muuttaisi karjalan kielen lainsäädännöllistä asemaa Suomen oikeusjärjestelmässä, joka siis ei tunne virallisia vähemmistökieliä. Mahdollinen voimaanpanoasetuksen muutos ei myöskään muuttaisi karjalan kielen asemaa suhteessa alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoon ja seurantaan: Suomi on tähänkin mennessä raportoinut Euroopan neuvostolle myös muista Suomessa käytetyistä kielistä kuin perustuslaissa nimenomaisesti mainituista. Raportointiin on näin ollen sisältynyt muun muassa jiddišin, karjalan ja tataarin kieltä koskevia huomioita. Edellä esitetyn perusteella en näe syytä muuttaa Suomen lainsäädäntöä niin, että yksittäisiä kieliä nimettäisiin vähemmistökieliksi. Helsingissä 21 päivänä marraskuuta 2008 Oikeusministeri Tuija Brax 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 799/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Marjo Matikainen-Kallström /saml: Vad ämnar ministern göra för att stimulera det karelska språket och för att det karelska språket ska få status som minoritetsspråk? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I dag talas åtminstone hundratjugo språk som modersmål i Finland. Många av språk uppdelas dessutom i flera olika dialekter. Bland språken finns både språk som talats i Finland redan i flera hundra år och språk som börjat användas i Finland mer nyligen. Olika karelska dialekter har talats i vårt land redan länge. Grunden för Finlands språkpolitik anges i grundlagen. Enligt 17 1 mom. i grundlagen är Finlands nationalspråk finska och svenska. I lagstiftningen finns det ingen juridisk definition av begreppet "nationalspråk", men t.ex. enligt förarbetena till språklagen (423/2003) avses med "nationalspråk" ett sådant språk som i regel kan användas hos landets myndigheter (jfr RP 92/2002 rd, s. 66/II). I 17 3 mom. i grundlagen bestäms om att samerna, romerna och andra grupper har rätt att bevara och utveckla sitt språk och sin kultur. Denna rättighet tillkommer alla grupper och språkliga minoriteter, t.ex. dem som talar karelska, även om endast samerna och romerna särskilt nämns i den första meningen i momentet. Rätten att bevara och utveckla ett språk är juridiskt sett något annat än statusen för ett språk i rättsordningen. Rätten att bevara och utveckla sitt språk och sin kultur är uttryckligen varje grupps rätt och betyder t.ex. att de som talar karelska har rätt att använda sitt språk i kommunikationen med varandra och att genom sin egen verksamhet utveckla språket. Till rätten att utveckla ett språk hör vid behov också stimulansåtgärder. Det är främst praktiska åtgärder som behövs för att arbetets ska lyckas. Dessa åtgärder är dock enligt min mening oberoende av det karelska språkets juridiska status. Språkgruppen har själv en del av ansvaret för arbetet. Till den del som det allmänna har ansvar åtgärderna närmast till undervisningsministeriets förvaltningsområde. Undervisningsministeriet har också redan understött en utredning som gäller det karelska språket. Syftet med utredningen var bl.a. att kartlägga hurdana praktiska lösningar som kunde utvecklas för att bevara det karelska språket och möjligen förbättra förutsättningarna för dess användning. Varken i grundlagen eller i annan nationell lagstiftning ingår bestämmelser som uttryckligen gäller minoritetsspråk. Syftet med bestämmelsen är att poängtera det att alla språk är viktiga oberoende av deras juridiska status. Samiska, romani och teckenspråk, som nämns i grundlagen, utgör således inte en uttömmande förteckning på sådana språk som i praktiken kan tolkas vara minoritetsspråk. Finlands lagstiftning innehåller inte heller bestämmelser om erkännande av minoritetsspråk. Karelskan kan således inte med stöd av gällande lagstiftning ges status som minoritetsspråk. Detsamma gäller givetvis också andra sådana språk som använts länge i Finland. Enligt justitieministeriets uppgifter har Karjalan Kielen Seura ry gjort en framställan om att förordningen om ikraftträdande av den europeis- 4
Ministerns svar KK 799/2008 vp Marjo Matikainen-Kallström /kok ka stadgan om landsdels- eller minoritetsspråk ska ändras så att det karelska språket uttryckligen nämns som ett icke-territoriellt minoritetsspråk. Ärendet behandlas som bäst i utrikesministeriet, som samordnar den rapportering som gäller Finlands folkrättsliga förpliktelser. En eventuell ändring av förordningen om ikraftträdande skulle emellertid inte ändra på det karelska språkets ställning i Finlands rättsordning, som alltså inte känner till officiella minoritetsspråk. En eventuell ändring av förordningen om ikraftträdande skulle inte heller ändra på det karelska språkets ställning i förhållande till verkställigheten och tillsynen av förpliktelserna till följd av den europeiska stadgan om landsdels- eller minoritetsspråk: Finland har också hittills i sina rapporter till Europarådet tagit upp även andra språk som används i Finland än de som nämns i grundlagen. I denna rapportering har det således tagits upp iakttagelser som gäller bland annat jiddisch, karelskan och tatariskan. Med anledning av det anförda ser jag inga skäl att ändra vår lagstiftning så att enskilda språk skulle utses till minoritetsspråk. Helsingfors den 21 november 2008 Justitieminister Tuija Brax 5