Johdantoa ja taustaa Luento 1 Yleistä kurssista ja sen suorittamisesta Kurssin suorituksena on luennot, harjoitustyöt ja kirjallisuus: Vilkuna, Maria 1996: Suomen lauseopin perusteet. Edita, Helsinki. Suoritustapa on tentti; tentti on viimeisellä luentokerralla 25.4. Kaikkiaan harjoitustehtäviä annetaan parikymmentä, joista tulee palauttaa kirjallisesti vähintään seitsemän. Mikä se on se lauseoppi? Lauseoppi syntaksi perinteisesti se osa kieliopista, joka selvittää, kuinka sanat kombinoivat keskenään muodostaen lauseita, vastakohtana alunperin taivutusoppi, sittemmin muoto-oppi, joka selvittelee sanansisäisiä suhteita. miten lauseoppi sijoittuu kielijärjestelmään? Peukalosääntö: kielen rakennetta tarkastelevat kielitieteen haarat voidaan jakaa kolmeen osaan: fonologiaan, morfologiaan ja syntaksiin: fonologia tarkastelee äänteitä (ja niiden vaikutusta toisiinsa) morfologia tarkastelee sanoja ja niiden rakentumista morfeemeista syntaksi tarkastelee sanaa suurempia kokonaisuuksia (tyypillisesti lauseita)
Morfeemi on pienin merkitystä kantava rakenteellinen yksikkö. Niinpä semantiikan (merkitysopin) puolella voidaan puhua lausesemantiikasta, sanasemantiikasta ja morfosemantiikasta, mutta ei fonosemantiikasta. Muoto foneemi morfeemi sana lause foneemi morfeemi sana lause Merkitys Syntaksissa tarkastelun perusyksikkö on siis lause (tai virke; englanniksi sentence) Kieliopillinen kompetenssi Noam Chomsky, transformaatiokieliopin isä (1957 Syntactic Structures ym.) tekee eron kompetenssin ja performanssin (competence vs. performance) välillä. kompetenssi: ihmisen kielikyky, kielenpuhujan sisäistämä kielijärjestelmä, intuitiivinen tieto kielestä performanssi: taas tarkoitetaan todellista kielenkäyttöä, konkreettisissa puhetilanteissa esiintyvää todellista puhetta. Tämä eronteko on sukua Ferdinand de Saussuren tekemälle erolle langue vs. parole, suom. kieli vs. puhunta
Kieliopillisessa kompetenssissa on kysymys siitä tiedosta tai tietotaidosta, joka kielenpuhujalla on kielensä kieliopista Tähän liittyy kahdenlaista intuitiota: kielenpuhujalla on intuitio lauseiden hyvämuotoisuudesta: siitä, onko jokin tietty lause kelvollinen kyseisen kielen ause kielenpuhujalla on intuitio lauseiden rakenteesta: siitä, miten jokin tietty lause rakentuu osistaan ja miten nuo osat suhtautuvat toisiinsa. esim. suomenpuhuja tietää melko helposti, että Kalle juoksi kotiin ja Pojat uivat rantaan ovat hyvämuotoisia lauseita, mutta Kalle uivat rantaan ei ole, eikä myöskään Pojat juoksi kotiin yleiskielen normien mukaan samoin suomenpuhuja tietää melko helposti, että lauseessa Tämä luennoitsija on todella tylsä sana tämä kuuluu yhteen sanan luennoitsija kanssa, eikä esimerkiksi sanan todella kanssa, määrittää sitä. syntaksin teorian on tarkoitus pelata yhteen kompetenssin ja intuitioiden kanssa: kielitieteellinen osaaminen rakentuu paljolti intuitioiden varaan syntaksin teoria on kiinnostunut ensisijassa kompetenssin tason ilmiöistä, ihmisen sisäisen kielijärjestelmän jutuista, ei niinkään performanssin ilmiöistä kieliopillisen kompetenssin lisäksi on olemassa pragmaattista kompetenssia pragmaattinen kompetenssi on sitä, että osaamme arvioida lauseita ja niiden kelvollisuutta siltäkin kannalta, voiko niitä käyttää ja ovatko sopivatko ne yhteen ei-kielellisen tiedon (maailmantiedon) kanssa: huominen on peruttu = se huomiseksi sovittu juttu, josta on ollut puhetta, on peruttu huomispäivä on peruttu.
Vähän peruskäsitteistöä kieliopillisiset ja epäkieliopilliset lauseet, hyvämuotoiset ja eihyvämuotoiset lauseet virheelliset lauseet Nämä ovat kaikki vähän eri asioita eivätkä vain eri nimiä samalle asialle: virheellisyys liittyy normitettuun kieleen: on jokin säännöillä ohjattu kielimuoto, tyypillisesti hieno kirjakieli, jonka sääntöjen mukaan jokin lause voi olla oikein tai väärin. preskriptiivinen kielioppi: miten asioiden pitäisi olla vastakohtana deskriptiivinen: miten asiat ovat hyvämuotoisuus (tai hyväksyttävyys) liittyy epävirallisempaan säännöstöön: ei kysytä ylemmän auktoriteetin mielipidettä vaan kyseisen kielen äidinkielisen puhujan käsitystä siitä, voiko näin sanoa ei rajoitu pelkästään kieliopilliseen (tai rakenteelliseen) oikeellisuuteen lause voi olla olematta hyvämuotoinen tai hyväksyttävä myös vaikkapa siksi, että siinä ei ole vähääkään järkeä: hänen onnistui nostaa kivi, mutta hän ei voinut nostaa sitä ei-hyväksyttävyyden ja epäkieliopillisuuden ero voidaan tehdä niinkin, että järjettömyydet voivat olla kieliopin ja kieliopillisen intuition mukaisia, mutta samalla ne voivat olla pragmaattisen intuition vastaisia lause Kalle putosi kolmannesta kerroksesta maahan, mutta meni ohi on kyllä kieliopillinen, mutta pragmaattinen intuitio kertoo, ettei se ole hyväksyttävä
kieliopillisuus on deskriptiivinen asia; siinäkin korkein auktoriteetti on kielenpuhujan arvio eikä normatiivinen kielioppi kysymys on siitä, onko lause muodollisesti kyseisen kielen tai kielimuodon omien sääntöjen tai lainalaisuuksien mukainen lause pojat on uimassa on kirjasuomen kieliopin kannalta epäkieliopillinen, mutta useimpien puhutun suomen muotojen kannalta täysin kieliopillinen lause minä ovat uimassa on tiettävästi kaikkien suomen kielen muotojen kannalta epäkieliopillinen Mikä on se kieli, jonka kielioppia ja syntaksia tutkitaan? jokaisen kielenpuhujan käsitys omasta kielestään on pikkuisen erilainen kuin jokaisen muun (idiolektit) toisaalta esimerkiksi suomen kieli on kuitenkin jossain ihan järkevässä mielessä yksi kieli (keskinäinen ymmärrettävyys) suomen kieli kuitenkin muodostaa melkomoisen määrän erilaisia murteita, aluepuhekieliä, sosiolekteja jne. Tyypillinen syntaktikon vastaus: oletetaan äidinkielinen kielenpuhuja täysin homogeenisessa kieliyhteisössä (erit. Chomsky). Variaation ongelmat eivät ole syntaksin vaan sosiolingvistiikan, variaationtutkimuksen tai vaikkapa psykolingvistiikan heiniä. tutkijan oma intuitio, tutkijan oma idiolekti Kieliopillisista säännöistä kahdenlaista intuitiota: hyvämuotoisuutta ja rakennetta koskevaa kummankinlaista intuitiota voidaan soveltaa paitsi tuttuihin myös aivan uusiin lauseisiin
Kielellisen luovuuden ajatus: Ihmisen kielikyky on luonteeltaan sellainen, että kykenemme tuottamaan ja ymmärtämään aivan uusia lauseita, emme pelkästään toistamaan kerran oppimaamme sellaisenaan tämmöiset uudet lauseet kuitenkin noudattavat tiettyjä säännönmukaisuuksia: sääntöjä kieliopilliset säännöt ovat ihmisen sisäisean kielikykyyn kuuluvia sääntöjä, eivät normatiivisen kieliopin preskriptiivisiä sääntöjä perusajatus: ihminen oppii kieltä tekemällä yleistyksiä kuulemistaan kielellisistä ilmauksista ja muokkaamalla nuo yleistykset säännöiksi, joiden perusteella voi tuottaa ja ymmärtää uusia ilmauksia. generoiminen: kun johonkin kielioppiin kuuluu tietty joukko sääntöjä, jotka kertovat, miten muodostetaan, tulkitaan ja lausutaan tietty joukko lauseita, generoi tuon joukon lauseita tällä tavalla toimivaa kielioppia sanotaan generatiiviseksi kieliopiksi. jonkin kielen kieliopin pitää generoida kaikki ne lauseet, jotka tuossa kielessä ovat hyvämuotoisia, ja vain ne. kuinka paljon hyvämuotoisia (t. kieliopillisia) lauseita kielessä on? oikea vastaus: periaatteessa rajattomasti lauseiden pituudelle ole mitään ylärajaa samaa sääntöä voidaan soveltaa samaan lauseeseen uudelleen ja uudelleen: tässä on kissa, joka söi sen hiiren, joka söi sen mallaspussin, joka oli talossa, jonka rakensi Jussi
Miten säännöt opitaan ja miten ne löydetään tutkittaessa? olisi hauska ajatella, että ne voitaisiin selvittää kysymällä kyseisen kielen puhujalta, mitkä kielen säännöt ovat tämä ei kuitenkaan onnistu, koska sääntöjä ei tunneta tietoisesti vaan vain käytännössä, alitajuisesti käytännössä täytyy toimia samaan tapaan kuin luonnontieteissä: kerätään havaintoaineistoa, dataa, tutkittavasta ilmiöstä etsitään lainalaisuuksia, esitetään arveluja ja muodostetaan sääntöjä testataan sääntöjä lisäaineistoa vasten ja katsotaan, toimiiko. dataa on lähinnä kahta päätyyppiä: joukko kerättyjä lauseita, korpus kielenpuhujan intuitiot: voiko näin sanoa? Juu tai ei. Entä mitä se tarkoittaa?mitä jos sanajärjestystä muutetaan näin? jne. ostin uuden auton vaaleanpunainen elefantti käveli ikkunan ohi Kalle kirjoitti kirjeen vanhalle ystävälleen Sääntö: adjektiiviattribuutti on pääsanansa kanssa samassa sijassa Vrt. Masi sai turpiin kersantti Ärjylältä