ÕÊÊÇ Pantone 3 ÌÛÎÊßÕÑÍÕ ÑÇ ÔÑÐÛÒ ÕËÒÌß ÊËÑÍ ÇØÌÛÛÒÊÛÌÑ ÔÑÐÐ Ö\ÎÊÛÒô ÒËÓÓ ÍÌÛÒÖÑÛÒ Öß ÕÛÍ Ö\ÎÊÛÒ ÇØÌÛ ÍÌßÎÕÕß ÔËÍÌß ÊËÑÜÛÔÌß îðïì λ ± Ñ ª ²»² îðïë ÍÍÒ ðéèïóèêìë Ö«µ «² ± éîê
SISÄLTÖ 1. TARKKAILUN PERUSTE JA SUORITUS... 1 2. JÄTEVESIKUORMITUS... 1 3. KATSAUS VUODEN 214 SÄÄOLOIHIN... 2 4. LOPPIJÄRVEN JUOKSUTUKSET JA VEDENKORKEUDET 214... 3 5. VEDENLAATU JA TULOSTEN TARKASTELU... 4 5.1 LOPPIJÄRVI... 4 5.1.1. TALVIKERROSTEISUUS... 4 5.1.2. KESÄKERROSTEISUUS... 6 5.2 PITEMMÄN AIKAVÄLIN TARKASTELU... 8 5.3 NUMMISTENJOKI... 1 5.3.1. PISTE N2... 1 5.3.2. PISTE N6... 13 5.4 KESIJÄRVI... 14 5.4.1. TALVIKERROSTEISUUS... 14 5.4.2. KESÄKERROSTEISUUS... 16 5.4.3. PITEMMÄN AIKAVÄLIN TARKASTELU... 18 6. YHTEENVETO... 19 LIITTEET: Tarkkailutulokset Juoksutus ja pinnankorkeustiedot Havaintopaikkakartta
Vesistöosasto/RO 23.3.215 LOPPIJÄRVEN, NUMMISTENJOEN JA KESIJÄRVEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 214 1. TARKKAILUN PERUSTE JA SUORITUS Tervakoski Oy säännöstelee Loppijärveä riittävän virtaaman turvaamiseksi Tervajoessa. Lopen kunta johti aikaisemmin käsitellyt jätevetensä Loppijärvestä alkunsa saavan Nummistenjoen yläjuoksulle. Nummistenjoki laskee Kesijärveen, josta reitti jatkuu edelleen Tervakoskelle. Tällä tarkkailulla seurataan em. hankkeiden vaikutuksia tarkkailualueen veden laatuun. Koska Lopen kirkonkylän jätevedet on johdettu vuodesta 22 lähtien Riihimäkeen käsiteltäviksi, havaintopaikkoja vähennettiin vuonna 24. Loppijärvestä poistettiin piste 4 ja Nummistenjoesta piste N1. Myös Toivanjoen tarkkailu lopetettiin. Samalla luovuttiin kolmen vuoden välein tehtävästä rehevyystarkkailusta (Hämeen ympäristökeskus, päätös no 31Y68-123, annettu 2.3.24). Tarkkailu suoritettiin vuonna 214 uusitun ohjelman mukaisesti (taulukko 1). Järvi- ja jokipisteiden vedenlaatu tutkittiin maaliskuussa ja elokuussa. Jokipisteitä tarkkailtiin lisäksi toukokuussa ja lokakuussa. Tarkkailutulokset ja havaintopaikkakartta on esitetty liitteenä. Taulukko 1-1. Loppijärven, Nummistenjoen ja Kesijärven yhteistarkkailun havaintopaikat ja havaintoajankohdat vuonna 214. Havaintoasema talvi kevät kesä syksy LOPP/8 Loppijärvi, Palosaari 13 x x LOPP/1 Loppijärvi, Isosaari 9 x x LOPP/N2 Nummistenjoki 4,8 x x x x LOPP/N6 Nummistenjoki 1,7 x x x x LOPP/K8 Kesijärvi, Lepokallio 8 x x 2. JÄTEVESIKUORMITUS Lopen kirkonkylän jätevedet käsiteltiin vuoteen 21 saakka biologisessa rinnakkaissaostuslaitoksessa, jonka mitoitusvirtaama oli 43 m3/d ja BHK7 mitoitus 13 kg/d. Jätevedet johdettiin Nummistenjoen yläjuoksulle. Käsittely aloitettiin vuonna 1975 ja se päättyi vuoden 21 lopulla, kun jätevedet johdettiin siirtoviemärillä Riihimäen puhdistamolle. Vuoden 21 jälkeen Nummistenjokeen ei ole johdettu enää jätevesiä. www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 3 ) 2461 111 PL 265, 3311 Tampere
2 Taulukko 2-1. Lopen kirkonkylän jätevedenpuhdistamon keskimääräinen jätevesimäärä, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina 1983-21. Jätevesi BHK7 Kok.N Kok.P Aika m3/d mg/l kg/d red.% mg/l kg/d red.% mg/l kg/d red.% 1983 411 7,8 3,2 95 21 8,7 4,78,32 91 1984 43 29 14, 88 24 9,8 39,86,36 9 1985 472 12 5,9 95 29 15, 46,81,41 92 1986 389 7,4 3, 93 2 8, 36,3,12 96 1987 311 11 3,8 94 22 7,9 39,48,18 94 1988 327 8,1 3, 97 26 9,6 32,43,16 95 1989 27 11 2,3 96 29 6,3 44,47,1 95 199 31 6,9 2, 93 26 7,4 38,31,9 94 1991 277 8,1 2,2 97 25 6,8 59,44,12 96 1992 278 8, 3,1 96 27 7,7 48,4,14 94 1993 273 6,8 1,8 94 28 7,8 23,47,13 92 1994 369 9, 3,6 95 33 13, 31,41,15 94 1995 416 23,1 9,6 86 35 14,6 13 1,,42 83 1996 399 11,7 4,7 93 34 13,4 2,42,17 93 1997 396 12,1 4,8 96 38 15,1 43,56,22 95 1998 467 15,9 7,4 94 27 12,6 51,66,31 93 1999 437 16,5 7,3 93 44 19,3 27,76,33 93 2 37 3, 11, 88 32 12, 41 1,2,45 88 21 443 32, 14, 87 34 15, 34 1,3,6 85 3. KATSAUS VUODEN 214 SÄÄOLOIHIN Vuoden 213 loppupuoli oli runsassateinen ja virtaamat lähentelivät vuodenvaihteessa tulvalukemia. Myös järvien pinnat kohosivat ja olivat poikkeuksellisen korkeat vuodenvaihteessa. Pienet järvet saivat jääkannen joulukuun alussa. Koska säätyyppi oli erittäin lauha, monet järvet sulivat uudelleen ennen vuodenvaihdetta. Isot selät lainehtivat vapaana vielä tammikuun alkupuolella. Vesimassa viileni ja hapettui hyvin tämän takia. Virtaamat olivat lisäksi poikkeuksellisen suuria, joten talvikausi ei muodostunut happitilanteen kannalta kovin vaikeaksi. Toisaalta hajakuormitus lisääntyi selvästi normaaliin verrattuna, ja peltoalueiden läpi virtaavat ojat ja joet olivat voimakkaasti samentuneita. Talvi oli kokonaisuutenakin leuto, joten lumipeitettä ei juuri jään päällä ollut. Näin ollen valo pääsi jäänalaiseen veteen läpi talven ja saattoi pitää levätuotantoa yllä myös jään alla. Tällä on vaikutuksensa happipitoisuuteen, koska perustuotannossa vapautuva happi kertyy jäänalaiseen veteen ja kohottaa happipitoisuuksia. Koska lumipeite oli talvella ohut, ei sulamisvaiheessa todettu tulvimista. Kaiken kaikkiaan kevätvalumat jäivät etelässä pieniksi ja hajakuormitus sitä myötä vähäiseksi. Normaalia ohuemmat jäät lähtivät jo ennen huhtikuun puoliväliä eli pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Huhtikuun lopulla sää oli lämmin, mutta viileni toukokuussa yöpakkasten jatkuessa. Lämpötilakerrosteisuuden muodostuminen
3 siirtyi siten myöhemmäksi ja kevätkierto jatkui pitkään, jolloin alusvesi tuulettui ja hapettui hyvin. Lämmin sää alkoi vasta toukokuun puolivälin jälkeen. Kesäkuu alkoi helteisenä, mutta kuukauden loppupuoli oli poikkeuksellisen kolea. Pintavedet olivat lämmenneet kesäkuun alussa kuitenkin jo sen verran, että lämpötilakerrosteisuus pääsi muodostumaan. Kesäkuussa saatiin runsaita sateita etenkin kuun puolivälissä. Viileä sää ja voimakkaat tuulet estivät sinilevien runsastumista. Kylmää kesäkuuta seurasi harvinaisen lämmin heinäkuu. Lämpötila kohosi hellelukemiin jossain päin Suomea peräti 26 peräkkäisenä päivänä. Kuun loppupuolella lämpötilat kohosivat jopa 3 asteen yläpuolelle. Nopeasti lämmennyt sää mahdollisti sinilevien runsastumisen, mutta levätilanne pysyi silti koko heinäkuun ajan melko tavanomaisena. Sademäärässä oli suuria paikallisia eroja, koska sade oli suurelta osin kuuroittaista. Elokuukin alkoi varsin lämpimänä, mutta kuun loppua kohden lämpötilat laskivat tavanomaisiin lukemiin. Sadanta oli runsainta maan lounaisosassa ja länsirannikolla, jossa sademäärä kohosi jopa yli 12 mm. Kerrosteisuus pysyi järvissä vakaana vielä elokuussakin. Syyskuu oli vähäsateinen ja varsin lämmin. Kuun lopulla sää viileni selvästi. Lokakuussa satoi paikoin varsin runsaasti. Kuun lopulla oli pieniä pakkasia, mutta säätyyppi oli kuitenkin yleisesti lauha ja sateinen. Lokakuun sateet näkyivät virtaamien lievänä lisääntymisenä ja hajakuormituksen voimistumisena. Marraskuun alussa satoi ensilumi, joka suli nopeasti. Sää jatkui lauhana koko marraskuun eikä joulukuussakaan tullut kovempia pakkasia. Sadanta oli normaalia heikompaa koko loppuvuoden, joten valumat pysyivät alhaisina ja järvien pinnat matalalla. mm 14 Tampere, Pirkkala 12 1 8 6 4 2 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 213 214 1981-21 Kuva 3.1. Sademäärä kuukausittain vuosina 213 ja 214 sekä pitkän ajan keskiarvo Tampere-Pirkkalassa. 4. LOPPIJÄRVEN JUOKSUTUKSET JA VEDENKORKEUDET 214 Juoksutukset olivat voimakkaimmillaan tammi-helmikuussa ja uudelleen syys-joulukuussa (liitetaulukko 1). Alkutalvi oli keskimääräistä runsasvetisempi lauhan säätyypin takia. Juoksutus oli keväällä ja kesällä vähäistä, sillä virtaama oli Loppijärven luusuassa huhti-elokuun ajan,2-,12 m3/s. Koko vuoden keskivirtaama oli,33 m3/s (213,4 m3/s). Virtaama väheni hieman edellisvuodesta. Tämä merkitsi myös hajakuorman vähentymistä.
4 Loppijärven pinta laski talven aikana vain 15 cm. Alin vedenkorkeus (15,76) mitattiin maaliskuussa (liitetaulukko 2). Loppijärven vesipinta laski kesällä 12 cm. Normaalisti vesipinta laskee järvissä kesällä 3-5 cm haihdunnan takia, jos kesäsateet jäävät vähäisiksi. Pinnankorkeus pysyi säännöstelyn rajoissa. Kokonaisvaihtelu oli vuonna 214 vain 22 cm (15,76-15,98 cm), jota voidaan pitää normaalia selvästi vähäisempänä. Taulukko 4-1. Keskimääräinen virtaama kuukausittain sekä vuotuisena keskiarvona Loppijärven luusuassa vuosina 1995-214. Virtaama Vanhakosken padolla m3/s I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII KA 1995,94,87 1,5,93 1,98,45,11,2,2,8,29,77,63 1996,41,2,2,24,99,31 1,5,27,2,2 1,56 1,32,55 1997,2,26,97,2,2,12,12,12,12,33,6,36,3 1998,37 1,11,21,7,8,33,9 1,15,54,2,32,46,54 1999 1,27,92,5 1,35 1,19,19,2,2,2,2,4,34,49 2 1,65,57 1,2 1,14,33,1,1,1,1,1 1,35 1,26,65 21,48 1,37,44,65,61,56,17,8,77,56 1,26,36,66 22,25 1,54,98,74,54,1,24,1,5,2,2,2,38 23,2,6,24,2,1,1,1,3,2,2,7,26,9 24,99,54,39,49,33,1 1,7 2,12,69,74,78,67,74 25 1,98 1,39,29,2,19,15,2,91,24,5,36,72,56 26,26,4,51,65,36,1,1,5,2,3 1,5 1,48,42 27 1,15,51,31,21,1,1,1,2,25,4,89 1,22,45 28 1,33 1,61 1,5,76,1,1,9,2,4,29 1,76 1,82,75 29,72,51,22,13,1,1,1,1,1,1,13,64,24 21,2,39,24,94 1,53,41,9,2,5,1,22,37,38 211,25,68,13,86,29,1,4,2,3,1,15 1,55,35 212 1,48,6,33 1,43,88,12,1,1,3 1,7 1,5,72,77 213,75,71,23,54,4,1,6,2,2,4 1,23,74,4 214 1,9,3,54,2,4,1,1,12,3,38,38,53,33 5. VEDENLAATU JA TULOSTEN TARKASTELU 5.1 LOPPIJÄRVI 5.1.1. TALVIKERROSTEISUUS Talvi oli edellisvuosia helpompi myöhäisen jäätymisen ja loppusyksyn sateisuuden takia. Kokonaisuutena sadanta oli kuitenkin edellissyksyä vähäisempää, mikä näkyi humusleiman ja hajakuorman heikkenemisenä. Vesimassa viileni normaalia paremmin, mikä helpotti lopputalven happitilannetta. Happitilanne oli Isosaaren syvännealueella lopputalvella kokonaisuutena tyydyttävä. Päällysvedessä oli happea hyvin (9,8 mg/l, kyll % 71) eikä alusvesikään ollut hapeton. Hapen normaalia vähäisempi kuluminen johtui alusveden tavallista matalammista lämpötiloista. Alusveden happipitoisuus onkin sidoksissa käänteisesti veden lämpötilaan. Pintavedenkin happipitoisuus oli edellistalvia suurempi.
1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 µg/l 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 mg/l 5 Myös Palosaaren havaintopaikalla vesi oli viileämpää ja happitilanne oli keskimääräistä parempi. Pohjallakin oli hyvin happea (7,4 mg/l). Happitilanne oli Isosaaren syvännealueella vuosina 23-26 selvästi aiempaa huonompi, mutta happitilanteen kannalta helppoina talvina 27 ja 28 tilanne oli taas parempi. Vuonna 29 korkeat lämpötilat kuluttivat jälleen alusveden hapen vähiin kuten myös talvina 21-213. Talvi 214 oli selvästi keskimääräistä parempi tässä suhteessa (kuva 5.1). Loppijärvi, Isosaari (piste1) Happipitoisuudet lopputalvella 1973-214 14, 12, 1, 8, 6, 4, 5m 3m 2m 1m 2,, Kuva 5.1. Loppijärven Isosaaren syvänteen veden happipitoisuus (mg/l) lopputalvella vuosina 1973-214. 9 8 Loppijärvi, Isosaari (piste1) Fosforipitoisuudet lopputalvella 1973-214 7 6 5 4 1m 3m 5m 3 2 1 Kuva 5.2. Loppijärven Isosaaren syvänteen veden fosforipitoisuus (µg/l) lopputalvella vuosina 1973-214. Syksyn ja alkutalven aikana Loppijärveen kohdistuneet valumat eivät lisänneet humusleimaa merkittävästi. Itse asiassa humusleima väheni edellistalvista (kuva 5.4) johtuen hieman vähäisemmistä syysvalumista. Loppijärven humusleima on ollut viime aikoina kuitenkin nousussa lauhojen talvien ja runsaiden valumien vaikutuksesta. Pintaveden ravinnetaso oli edellistalvien keskitasoa korkeampi sekä fosforin että etenkin typen osalta (kuvat 5.2 ja 5.3), vaikka ravinnepitoisuudet laskivatkin edellistalveen verrattuna. Typpipitoisuus oli Isosaaren syvännealueella 12 µg/l ja fosforipitoisuus oli 2
1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 mg/l 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 ug/l 6 µg/l. Tämä indikoi talvikauden kyseessä ollen vain lievää kuormittumista luonnontasoon verrattuna. Edelliskesän korkeat ravinnepitoisuudet eivät siten olleet jättäneet jälkiä talven ravinnetasoon. Palosaaren havaintopaikalla fosforipitoisuus oli 21 µg/l eli sama kuin Isosaaren pisteellä. Humusleima oli hieman voimakkaampi. Humusleimaa voitiin luonnehtia molemmilla alueilla voimakkaaksi. Palosaaren kohdalla typpipitoisuus oli 13 µg/l eli hieman Isosaaren aluetta suurempi. Typpeä tulee Loppijärveen etenkin Sarvijoen suunnalta. Typpipitoisuus oli korkein talvella 212, mutta sen jälkeen typpipitoisuus on hieman laskenut (kuva 5.3). Loppijärvi, Isosaari (piste1) Typpipitoisuudet pintavedessä 1973-214 2 16 Talvikerrosteisuus Kesäkerrosteisuus 12 8 4 Kuva 5.3. Loppijärven Isosaaren syvänteen pintaveden typpipitoisuus (µg/l) lopputalvella ja -kesällä vuosina 1973-214. Hygieeninen veden laatu oli talvella moitteeton. Näin ollen merkittäviä jätevesivuotoja ei järveen talvella kohdistunut. 2 Loppijärvi, Isosaari (piste1) COD Mn -arvot pintavedessä 1973-214 18 16 Talvikerrosteisuus Kesäkerrosteisuus 14 12 1 8 6 4 2 Kuva 5.4. Loppijärven Isosaaren syvänteen pintaveden humusleima (mg/l) lopputalvella ja kesällä vuosina 1973-214. 5.1.2. KESÄKERROSTEISUUS
7 Loppijärvellä ei todeta kesäaikaan yleensä lämpötilakerrosteisuutta järven mataluudesta johtuen, eikä happiongelmia ole siten myöskään kesäisin todettu. Nyt kuitenkin helteisen ja tyynen kesän lopulla heinä-elokuun vaihteessa havaittiin selvää kerrostumista ja tuntuvaa happivajetta alusveden puolella (kuva 5.5). Happea oli pinnalla 7,5 mg/l pohjan ollessa hapeton. Myös kolmen metrin happipitoisuus oli alhainen (1,9 mg/l). Vähähappisia jaksoja voi siten esiintyä kesälläkin, koska rehevyys on tällä hetkellä hyvin voimakasta. Hajakuormituksella ja etenkin sisäisellä kuormituksella on merkittävä vaikutus Loppijärven rehevyyteen ja sen vaihteluun. Levämassa alkoi runsastua jo alkukesällä ja fosforipitoisuus kohosi Isosaaren syvännealueen pintavedessä erittäin rehevän järven tasolle (62 µg/l) kesäkuun loppuun mennessä. Heinäkuun lopussa ei ollut havaittavissa selvää sinilevien pintakukintaa, koska levämassaa oli tavallista vähemmän (klorofylli- a 15 µg/l) ja fosforipitoisuus oli pinnalla vain 51 µg/l. Rehevyys jopa väheni loppukesää kohti päinvastoin kuin edelliskesinä. Kesän oltua tavallista lämpimämmän olosuhteet voimakkaalle levätuotannolle olisivat olleet hyvät. Tähän voidaan hakea syytä kesän vähätuulisuudesta ja vesimassan kerrostumisesta, jolloin ravinteet painuivat pohjaa ja siten levätuotannon ulottumattomiin. Myöskään ph:n nousua ei todettu. Vastaavia havaintoja tehtiin myös muissa alueen rehevissä järvissä. Suuresta leväbiomassasta johtuen orgaanisen aineksen määrää oli loppukesälläkin koholla (kuva 5.4). Järven eteläpää oli aiempaan tapaan järven keskiosaa rehevämpi, mikä johtuu järven eteläpäähän purkautuvien valumavesien runsasravinteisuudesta ja alueen mataluudesta. Fosforipitoisuuden (7 µg/l) perusteella vesi voitiin luokitella erittäin reheväksi. Fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet varsin paljon pitkällä aikavälillä, joskin suurimmat pitoisuudet on mitattu viime vuosina (kuva 5.6) ja trendi on ollut koko ajan nouseva. Loppijärven tilan parantamiseksi tehdyt toimet eivät ole siten vaikuttaneet toistaiseksi järven tilaan ja tilanne on kääntynyt viime vuosina nopeasti heikommaksi. Typpipitoisuuksissa vaihtelu on ollut vähäisempää. Typpipitoisuuksissakin on todettavissa pitkällä aikavälillä loiva nouseva suuntaus (kuva 5.3). Typpitaso on ollut vuoden 25 jälkeen selvästi aikaisempaa korkeampi. Tämä johtuu osaltaan runsaasta hajakuormituksesta ja osaltaan sinilevien typensidonnasta. Suuri leväbiomassa kohottaa myös typpipitoisuuksia sinällään, kuten kesien 28, 211-213 tulokset selkeästi osoittavat. Myös typpipitoisuudet ovat nousseet voimakkaasti viime kesinä. Kesän 214 lopulla typpipitoisuus kuitenkin saavutti lähes minimitason, josta päätellen sinilevien typensidontaa ei tapahtunut kesän aikana. Hygieeninen vedenlaatu oli kesälläkin hyvä, joskin muutama kolibakteeri todettiin (1-5 kpl/dl).
1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 µg/l 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 mg/l 8 Loppijärvi, Isosaari (piste1) Happipitoisuudet loppukesällä 1973-214 12 1 8 6 4 2 5m 3m 1m Kuva 5.5. Loppijärven Isosaaren syvänteen veden happipitoisuus (mg/l) loppukesällä vuosina 1973-214. 1 Loppijärvi, Isosaari (piste1) Fosforipitoisuudet kesällä 1973-214 8 1m 5m 6 4 2 Kuva 5.6. Loppijärven Isosaaren syvänteen veden fosforipitoisuus (µg/l) loppukesällä vuosina 1973-214. 5.2 PITEMMÄN AIKAVÄLIN TARKASTELU Lopputalven happitilanne vaihtelee valumaolojen ja vesimassan lämpötilan mukaan. Veden korkea lämpötila on tekijä, joka rasittaa erityisesti matalan Loppijärven happioloja kuten talvien 21-213 tulokset osoittavat. Happitilanteessa ei ole osoitettavissa pysyviä muutoksia. Vuonna 1997 väliveden happipitoisuudet kohosivat selvästi, mutta muutos osoittautui tilapäiseksi, koska happipitoisuudet olivat vuonna 1998 aikaisemmalla tasolla, ja talven 1999 happitilanne oli pitkän aikavälin huonoimpia. Vuonna 21 happitilanne oli keskimääräistä parempi, mutta heikkeni jälleen vuonna 22 ja oli vuonna 23 tarkkailuhistorian heikoin. Tähän vaikuttivat poikkeuksellisen ankarat talviolosuhteet (aikainen jäätyminen, niukka valuma ja lämmin vesimassa). Happitilanne oli vuosina 23-26 selvästi aiempaa huonompi, mutta talvina 27-28 tilanne oli taas parantunut. Talvet 29-213 ovat olleet taas edellisvuosia huonompia. Talvi 214 oli puolestaan happitilanteeltaan paras moneen vuoteen johtuen myöhäisestä jäätymisestä ja vesimassan viileydestä (kuva 5.1).
9 Loppijärvellä ei todeta yleensä kesäaikaan lämpötilakerrosteisuutta järven mataluudesta johtuen, eikä happiongelmia ole siten myöskään kesäisin todettu. Ajoittain vedessä on todettu loiva kesäkerrosteisuus, mutta siitä huolimatta happitilanne on säilynyt hyvänä. Kesällä 213 ja 214 tilanne oli kuitenkin aikaisempaa heikompi tyynen pitkään jatkuneen hellekauden lopulla. Tämä on osoitus suuresta hapenkulutuspotentiaalista myös kesäaikaan. Loppijärven rehevyys lisääntyi 198-luvun alussa ja pysyi korkeana vuoteen 1996 saakka. Heikoimmillaan tilanne oli 198-luvun lopulla. 199-luvulla aloitetut tehokalastukset paransivat veden laatua ja vuoden 1997 kesätilanne oli täysin aikaisemmasta poikkeava. Yhtä alhaisia fosforipitoisuuksia oli mitattu aikaisemmin vain 197-luvulla. Rehevyys pysyi alhaisena myös vuonna 1998 joskin runsas valunta lisäsi hieman ravinnepitoisuuksia. Kesällä 1999 rehevyystaso oli selvästi edellisvuosia korkeampi, mutta palautui vuosina 2-21 jälleen normaaliksi. Kesän 22 ravinnetilanne oli normaali eikä leväongelmia esiintynyt. Tilanne pysyi samanlaisena kesällä 23. Kokonaisuutena näyttäisi siltä, että kalojen tehopyynnillä pystyttiin hillitsemään Loppijärven liiallista rehevöitymistä ja pysäyttämään ravinnekierto. Kesien 24 ja 25 runsaat sateet käänsivät rehevyyden taas nousuun, mikä kertoo hajakuormituksen vaikuttavan merkittävästi rehevyystasoon. Vuoden 25 fosforipitoisuus oli kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Kesällä 26 fosforipitoisuus oli edellisvuoden tasolla, vaikka hajakuormitus jäi vuonna 26 vähäisemmäksi. Kesä 27 oli runsassateinen, mutta rehevyystaso oli silti edelliskesää alhaisempi. Sen sijaan kesällä 28 runsaat sateet kohottivat fosforipitoisuutta selvästi edelliskesään verrattuna. Rehevyys on pysynyt korkeana myös vuosina 29-213, joten Loppijärven hoitotoimet eivät ole tuoneet toistaiseksi pysyvää parannusta järven tilaan. Neljän viimeisen kesän tulokset osoittavan rehevyystason nousseen huolestuttavan korkeaksi. Vuonna 212 keskivirtaama oli kaksinkertainen normaaliin verrattuna, mikä lisäsi hajakuormaa tuntuvasti. Vuotta 213 edelsi sateinen syksy ja runsasvalumainen alkutalvi. Tyyni helteinen kesä pahensi vielä rehevyyskierrettä. Vuoden 213 rehevyystaso oli kaikkien aikojen korkein. Vuonna 214 nähtiin käänne parempaan, koska pintaveden fosforipitoisuus jäi puoleen edellisvuodesta. Myös levämäärä väheni tuntuvasti. Typpipitoisuus putosi kolmannekseen kertoen vähäisestä typen sidonnasta. Kesätuloksissa näkyy typpipitoisuuden voimakasta vaihtelua 198-luvun lopulla ja 199-luvun alussa. Tämä johtuu sinilevien typensidonnasta. Vuosina 25 ja 26 typpipitoisuudet olivat fosforipitoisuuksien tavoin koko tarkkailuajan suurimpia. Molempina vuosina todettiin levää keskimääräistä enemmän ja valtalajeina olivat sinilevät. Sinilevien typensidonta lienee siten korkeiden typpipitoisuuksien selittävä tekijä. Kesällä 27 rehevyystaso ja levämäärä olivat kahta edelliskesää alhaisemmat. Kesällä 28 todettiin erittäin voimakas leväkukinta ja samalla mitattiin toistaiseksi koko tarkkailunajan suurin typpipitoisuus levien typensidonnan vuoksi. Sama toistui kesinä 211-213, mutta ei enää kesällä 214. Vuoden 25 jälkeen typpitaso on ollut koko ajan keskimääräistä korkeampi. Kesän 214 typpipitoisuus oli alimpia moneen vuoteen. Haja- ja humuskuormitusta kuvaavat COD Mn -arvot vaihtelevat varsin paljon. Etenkin 198-luvulla oli useita runsasvalumaisia vuosia, jotka kohottivat humusleimaisuutta ja lisäsivät hajakuormitusta. 199-luvun alkuvuodet olivat puolestaan niukkavetisiä ja niille oli tunnusomaista runsas talvivaluma. Valumien runsaus heijastui myös kokonaistypen määrään. Talvella 1999 valumat olivat runsaita sulamiskausien takia ja näin ollen sekä humusleima että typpipitoisuus kohosivat normaalia suuremmiksi. Vuonna 2 tilanne oli tavanomainen ja vuonna 21 humusleima jälleen lisääntyi. Samoin
1 talvella 22 helmikuun sulamiskausi lisäsi Loppijärveen kohdistuvaa hajakuormaa. Vuoden 23 vesitilanne oli niukka, joten hajakuormitus jäi normaalia pienemmäksi. Valumien niukkuus näkyi vielä talven 24 tuloksissa, mutta loppukesää kohti vesi alkoi ruskistua voimakkaasti. Vuoden 25 pitoisuudet olivat korkeimmat pitkään aikaan, mikä näkyi vielä vuoden 26 tuloksissakin, vaikka vuonna 26 hajakuormitus oli vähäistä. Kesällä 27 humusleima laski edellisvuodesta niukan kevätvaluman takia. Kesän runsaat sateet eivät vielä näkyneet vedenlaadussa. Vuoden 28 runsaat valumat sekä talvella että kesällä näkyivät humusleiman voimistumisena. Tilanne oli sama myös vuonna 29. Humusleima on ollut viime vuosina nousussa, mikä heijastelee hajakuormituksen lisääntymistä. Talvella 21 humusleima kuitenkin laski ankaran talven ja niukan vesitilanteen seurauksena ja pysyi alhaisena myös talvella 211. Talvella 212 ja 213 oltiin jälleen maksimitasolla (18-19 mg/l), mikä kertoo hajakuorman lisääntymisestä. Vuonna 214 humusleima oli edellisvuosia vähäisempi. Kesäisiä COD Mn - arvoja kohottaa myös runsas leväbiomassa. 5.3 NUMMISTENJOKI 5.3.1. PISTE N2 Valumavesien vaikutus näkyi talvella veden ruskistumisena ja voimakkaana humusleimana. Ravinnepitoisuudet kohosivat hieman ja olivat jopa Loppijärven pintavettä suurempia. Hajakuormaa tulee siten joen yläjuoksullekin. Lievää hygieenistä likaantumista oli myös todettavissa (kolit 3 kpl/dl). Happipitoisuus oli Loppijärven tapaan keskimääräistä parempi (kuva 5.7). Keväällä huhtikuun viileys hillitsi valumia eikä veden laatu normaaliin tapaan heikentynyt ja sameus pysyi vähäisenä. Keskikesällä vesi oli edelleen kirkasta. Ravinnepitoisuudet vastasivat Loppijärven tilannetta, joten lisäkuormaa ei joen yläosalle tullut. Hygieeninen veden laatu oli kuitenkin heikentynyt ollen välttävä (kolit 44 kpl/dl). Happipitoisuus oli elokuussa tyydyttävä. Syksyn kuivuus näkyi humusleiman vähenemisenä ja ravinnetason laskuna. Etenkin typpipitoisuus oli alhaalla. Happipitoisuus oli syksyllä normaalisti hyvä. Nummistenjokeen kohdistunut jätevesikuormitus loppui vuonna 21, joten vuosien 22-214 tulosten perusteella on mahdollista nähdä, mikä vaikutus jätevesikuormituksella oli aikaisemmin Nummistenjoen vedenlaatuun. Kuormituksen vaikutukset olivat aiemmin todettavissa ravinnetason nousuna ja voimakkaana hygieenisenä likaantumisena. Happitilanne ei sen sijaan sanottavasti heikentynyt jätevesikuormituksesta huolimatta, koska orgaaninen aine poistettiin tehokkaasti. Jätevesikuormituksen loppuminen on näkynyt vedenlaadun parantumisena. Selvimmin muutos on tapahtunut veden hygieenisessä laadussa (kuva 5.1). Veden hygieeninen laatu oli aiemmin melko säännöllisesti välttävä tai huono. Lämpökestoisten kolibakteerien määrät olivat erittäin korkeita. Jätevesikuormituksen loppumisen jälkeen hygieeninen laatu on ollut selvästi parempi, joskin hygieenistä likaantumista todetaan jossain määrin edelleen. Parhaimmillaan veden hygieeninen laatu on ollut vuosina 22-214 erinomainen, mutta heikoimmillaan lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrät ovat edelleen korkeat ja hygieeninen laatu on huonolla tasolla. Vuonna 214 veden hygieeninen laatu vaihteli hyvästä tyydyttävään. Heikoin tilanne ajoittuu aina loppukesään.
11 Jätevesikuormituksen loppuminen näkyi myös ravinnetason alenemisena (kuvat 5.8 ja 5.9). Sekä fosfori- että typpipitoisuudet ovat olleet vuosina 22-214 aiempaa pienempiä. Jokivarren pelloilta ja haja-asutuksesta tuleva hajakuormitus tuo ravinnepitoisuuksiin edelleen vaihtelua eikä typpipitoisuuden alenemaa voida pitää kovin merkittävänä. Jätevesikuormituksesta herkästi kohoavat ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet aiempaa pienempiä ja lähellä luonnontilaisten jokivesien tasoa (kuva 5.11). Happipitoisuuksissa ei ole todettavissa selvää muutosta, mikä tukee aiempaa käsitystä, ettei jätevesillä ollut happipitoisuuteen suurta vaikutusta (kuva 5.7). Happiminimi ajoittuu usein loppukesälle. Hapen kulutus johtunee levämassan hajotuksesta lämpimällä kaudella. Fosforipitoisuus on samaan aikaan korkeimmillaan, samoin typpipitoisuus. Typen kohdalla kesä 214 oli selvästi keskimääräistä parempi. mg/l 14, 12, 1, Happipitoisuus pisteellä N2 eri aikajaksoilla 199-21 22-212 214 8, 6, 4, 2,, talvi kevät kesä syksy Kuva 5.7. Nummistenjoen (N2) veden happipitoisuus (mg/l) eri vuodenaikoina vuosina 199-21, 22-213 ja 214. µg/l 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Fosforipitoisuus pisteellä N2 eri aikajaksoilla 199-21 22-212 214 talvi kevät kesä syksy Kuva 5.8. Nummistenjoen (N2) veden fosforipitoisuus (µg/l) eri vuodenaikoina vuosina 199-21, 22-213 ja 214.
2.3.1987 1.3.1988 27.2.1989 26.2.199 25.2.1991 24.2.1992 1.3.1993 3.3.1994 2.3.1995 8.11.1995 23.7.1996 5.5.1997 4.2.1998 2.1.1998 11.5.1999 9.3.2 8.11.2 6.11.21 6.11.22 2.1.23 18.1.24 24.1.25 23.1.26 23.1.27 23.1.28 15.1.29 15.11.21 7.11.211 5.11.212 4.11.213 3.11.214 12 µg/l 16 14 12 Typpipitoisuus pisteellä N2 eri aikajaksoilla 199-21 22-212 214 1 8 6 4 2 talvi kevät kesä syksy Kuva 5.9. Nummistenjoen (N2) veden typpipitoisuus (µg/l) eri vuodenaikoina vuosina 199-21, 22-213 ja 214. kpl/dl 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Kolibakteerit pisteellä N2 eri aikajaksoilla 199-21 22-212 214 talvi kevät kesä syksy Kuva 5.1. Nummistenjoen (N2) veden lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä (kpl/dl) vuosina 199-21, 22-213 ja 214. 2 16 Ammoniumtyppi pisteellä N2 1987-214 *NH4-N µg/l 12 8 4 Kuva 5.11. Nummistenjoen (N2) ammoniumtyppipitoisuudet (µg/l) eri vuodenaikoina vuosina 1987-214.
13 5.3.2. PISTE N6 Vedenlaatu heikkeni vähän alajuoksulle päin siirryttäessä (kuvat 5.12 ja 5.13). Typpipitoisuudessa näkyi koko ajan selvä nousu hajakuormituksen takia. Fosforipitoisuus kohosi suhteellisesti vähemmän. Fosforipitoisuudessa tapahtui talven jälkeen selvä nousu Loppijärven rehevyyden takia. Hygieeninen likaantuminen oli voimakkainta heinäkuussa. Muina ajankohtina hygieeninen likaantuminen oli vähäistä (kuva 5.14). Fosforipitoisuus kohosi eri havaintoajankohtina -5 µg/l. Fosforipitoisuudet ylittivät luonnontason noin kolminkertaisesti. Typpipitoisuudet kohosivat 1-36 µg/l. Eniten typpeä oli talvikaudella jälkeen. Pitoisuudet ylittivät luonnontason noin kolminkertaisesti. Nummistenjoen laatuluokitus vaihteli alajuoksulla hyvästä tyydyttävään. Vedenlaadun parantuminen jätevesikuormituksen loppumisen jälkeen on näkynyt selvästi Nummistenjoen alajuoksulla saakka. Suurin muutos on ollut hygieenisen veden laadun parantuminen ja ammoniumtypen väheneminen. Hygieenistä kuormitusta esiintyy kuitenkin edelleen lähinnä jokivarren haja-asutuksesta johtuen. Myös pelloilta tuleva hajakuormitus heikentää edelleen vedenlaatua kohottamalla ravinnepitoisuuksia. Vedenlaatu heikkenee useiden tutkittujen muuttujien osalta alajuoksulle päin siirryttäessä juuri hajakuormituksen vaikutuksesta. Eroosioperäinen kuormitus samentaa vettä ja kohottaa ravinnepitoisuuksia. Kesijärveen kohdistuu siten edelleen merkittävä ravinnevaluma. µg/l 14 Typpipitoisuus Nummistenjoessa 214 12 1 8 6 4 Piste N2 Piste N6 2 4.3.214 29.4.214 3.7.214 3.11.214 Kuva 5.12. Typpipitoisuus Nummistenjoen ylä- ja alajuoksulla 214. µg/l 6 Fosforipitoisuus Nummistenjoessa 214 5 4 3 2 Piste N2 Piste N6 1 13.3.213 29.4.213 31.7.213 4.11.213 Kuva 5.13. Fosforipitoisuus Nummistenjoen ylä- ja alajuoksulla 214.
14 kpl/dl 12 Kolibakteerit Nummistenjoessa 214 1 8 6 4 Piste N2 Piste N6 2 13.3.213 29.4.213 31.7.213 4.11.213 Kuva 5.14. Kolibakteerit Nummistenjoen ylä- ja alajuoksulla 214. 5.4 KESIJÄRVI 5.4.1. TALVIKERROSTEISUUS Myös Kesijärven happitilanne oli talvella tavanomaista parempi myöhäisen jäätymisen ja keskimääräistä runsaampien virtaamien ansiosta. Syvänteen pohjakin säilyi nyt hapellisena (kuva 5.15). Talviajan sääolosuhteet ovatkin olleet viime vuosina järvien happitalouden kannalta helpohkot. Talvi 29 oli tosin poikkeus. Kokonaisuutena Kesijärven happitilannetta voitiin pitää talvella hyvänä. Pohjanläheiset happipitoisuudet ovat kuitenkin viime vuosina heikentyneet ja hapettomia jaksoja on ollut pohjalla tiheään (kuva 5.15). Jätevesikuormituksen loppumisen jälkeen päällysveden fosforipitoisuuksissa on todettavissa vuoden 1995 jälkeen laskeva suuntaus (kuva 5.16). Märät vuodet 212 ja 213 käänsivät pitoisuudet kuitenkin nousuun. Alusveden fosforipitoisuudet eivät ole pienentyneet, vaan ovat jopa nousussa liittyen samanaikaiseen happipitoisuuden heikkenemiseen pohjan lähellä. Tulevat vuodet paljastavat onko kyseessä pysyvä muutos, vai onko tilanne seurausta hajakuormituksen vaihtelusta. Toisaalta viime talvet ovat olleet varsin runsasvalumaisia, eli hajakuormitus on lisääntynyt. Talviajan typpipitoisuuksissa ei ole todettavissa vastaavaa muutosta kuin fosforipitoisuuksissa (kuva 5.17). Typpipitoisuuden vaihtelu riippuu hajakuormituksesta. Talvella 212 tapahtui selvä käänne huonompaan ja typpipitoisuus kohosi voimakkaasti laskien jonkin verran vuosina 213 ja 214. Myös humusleima heikkeni hieman syyskauden niukemmista valumista johtuen Loppijärven tapaan (kuva 5.21).
1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 15 mg/l Kesijärvi happipitoisuudet lopputalvella 1975-214 14 12 1 8 6 4 1m 3m 5m 6m 2 Kuva 5.15. Kesijärven veden happipitoisuus (mg/l) lopputalvella vuosina 1975-214. ug/l Kesijärvi Fosforipitoisuudet lopputalvella 1975-214 1 8 1m 6m Lin. (1m) 6 4 2 213 211 29 27 25 23 21 1999 1997 1995 1993 1991 1989 1987 1985 1983 1981 1979 1977 1975 Kuva 5.16. Kesijärven veden fosforipitoisuus (µg/l) lopputalvella vuosina 1975-214. Alusveden hapellisuudesta huolimatta alusveteen kertyi jonkin verran ravinteita. Osayynä on kuitenkin syvänteen pienialaisuus. Veden sähkönjohtavuus ja ravinnepitoisuudet kohosivat selvästi pintaveteen verrattuna. Pohjan läheisen vesikerroksen typpipitoisuus oli 22 µg/l (pinta 14 µg/l) ja fosforipitoisuus 59 µg/l (pinta 25 µg/l). Pitoisuudet olivat edellistalvea alhaisempia, mutta pitkän aikavälin keskitason yläpuolella (kuva 5.16). Typpipitoisuus on ollut nousussa (kuva 5.17). Aiempi jätevesikuormitus heikensi Kesijärven hygieenistä vedenlaatua talvisin. Jätevesikuormituksen loppumisen jälkeen hygieeninen laatu on ollut Kesijärven pintavedessä erinomainen, vaikka ajoittain vedessä on edelleen todettu hyvin pieniä määriä lämpökestoisia kolibakteereja (kuva 5.18). Talvina 22-213 veden hygieeninen laatu on ollut erinomainen.
1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 kpl/dl 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 16 18 16 ug/l Kesijärvi Typpipitoisuudet päällysvedessä 1975-214 Kesäkerrosteisuus Talvikerrosteisuus 14 12 1 8 6 4 2 Kuva 5.17. Kesijärven pintaveden typpipitoisuus (µg/l) lopputalvella ja kesällä vuosina 1975-214. KESIJÄRVI K8 Pintaveden kolibakteerit talvella 1987-214 3 25 2 2 24 215 25 15 1 5 145 125 125 11 5 55 3 2 5 1 15 2 3 4 4 Kuva 5.18. Kesijärven päällysveden lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä (kpl/dl) lopputalvella vuosina 1987-214. 5.4.2. KESÄKERROSTEISUUS Kesijärvessä esiintyi loppukesällä selvä lämpötilakerrosteisuus, jonka seurauksena happitilanne oli alusvedessä huono. Loppijärven tavoin kerrosteisuuden mahdollinen muodostuminen, muodostumisajankohta ja kerrosteisuuden jyrkkyys määrittelevät kesäajan happitilanteen kehittymisen. Hapen kuluminen on joka tapauksessa voimakasta kohonneen rehevyystason takia. Kerrosteisuuden muodostuessa happivaje muodostuu alusveteen nopeasti ja ajoittain pohjan läheinen vesikerros on mennyt jopa hapettomaksi. Kesällä 214 happipitoisuus oli koko alusvedessä huono (kuva 5.19). Näin suurta happivajetta ei ole alusvedessä aiemmin todettu, sillä happi oli lopussa jo kolmen metrin syvyystasolla. Tämä oli mahdollista, koska pitkä ja tyyni hellejakso kerrosti veden voimakkaasti.
1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 17 Kesijärvelle tyypillisesti fosforipitoisuus oli kesällä selvästi suurempi kuin talvella. Fosforipitoisuuden kohoaminen on kesäisin tyypillistä voimakkaasti hajakuormitetuille tai sisäkuormitteisille järville. Fosforipitoisuus (51 µg/l) oli reheville järville ominainen, vaikka silmin havaittavaa leväkukintaa ei todettukaan. Klorofyllipitoisuus oli myös reheville järville ominainen (37 µg/l). Levää oli nyt jopa enemmän kuin Loppijärvessä. Vedessä oli enää vähän nitraatteja, joten sinilevien lisääntymiselle olisi ollut otolliset olosuhteet. Sinileväkukinnat ovat olleet Kesijärvessä loppukesällä tavanomaisia. Voimakkaan happivajeen seurauksena alusveteen vapautui runsaasti fosfori. Fosforipitoisuus oli välivedessä 75 µg/l ja pohjalla jopa 36 µg/l. Arvot olivat pitkään aikaan korkeimmat ja selittyvät poikkeuksellisen voimakkaalla alusveden happivajeella. Humusleima oli edelliskesiä voimakkaampi (kuva 5.21). Typpipitoisuudessa ei todettu muutoksia (kuva 5.17). Hygieeninen vedenlaatu oli kesälläkin hyvä. Aiempi jätevesikuormitus ei heikentänyt Kesijärven veden hygieenistä laatua kesäisin, vaan hygieeninen laatu oli silloinkin kesäisin erinomainen tai hyvä, koska suolistobakteerit kuolevat varsin nopeasti kesäaikana pintavesissä. 12 mg/l Kesijärvi Happipitoisuudet loppukesällä 1975-214 1 8 6 4 1m 2 3m 5m 6m Kuva 5.19. Kesijärven veden happipitoisuus (mg/l) loppukesällä vuosina 1975-214. ug/l 2 Kesijärvi Fosforipitoisuudet loppukesällä 1975-214 1m 15 6m Lin. (1m) 1 5 213 211 29 27 25 23 21 1999 1997 1995 1993 1991 1989 1987 1985 1983 1981 1979 1977 1975 Kuva 5.2. Kesijärven veden fosforipitoisuus (µg/l) loppukesällä vuosina 1975-214.
1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 18 mg/l Kesijärvi CODMn-arvot päällysvedessä 1975-214 25 Kesäkerrosteisuus 2 Talvikerrosteisuus 15 1 5 Kuva 5.21. Kesijärven pintaveden humusleima (mg/l) lopputalvella ja kesällä vuosina 1975-214. 5.4.3. PITEMMÄN AIKAVÄLIN TARKASTELU Pitkällä aikavälillä Kesijärven happitilanteessa ei ole tapahtunut selvää muutosta. Sekä talviajan että kesäajan heikoimmat happitilanteet on kuitenkin todettu viime vuosina, mutta sääolosuhteet ovat olleet tilanteiden oleellisin selittävä tekijä. Talviaikaan happitilanteeseen vaikuttaa järven jäätymisajankohta ja se kuinka lämpimäksi alusvesi jää. Lämpötilalla on selvä käänteinen korrelaatio happipitoisuuteen (kuva 5.22). Kesäisin merkittävin tekijä on lämpötilakerrosteisuuden mahdollinen muodostuminen, sen muodostumisajankohta ja jyrkkyys. 9 8 7 6 Kesijärven pohjanläheisen veden lämpötila ja happipitoisuus 1975-214 Lämpötila oc Happi mg O2/l Lin. (Lämpötila oc) Lin. (Happi mg O2/l) 5 4 3 2 1 213 211 29 27 25 23 21 1999 1997 1995 1993 1991 1989 1987 1985 1983 1981 1979 1977 1975 Kuva 5.22. Lämpötilan ja happipitoisuuden korrelaatio lopputalvella. Kesijärvi oli rehevä jo 197-luvun puolivälissä ennen jätevesikuormituksen alkamista. Kesijärven fosforipitoisuudessa todettiin äkillinen nousu vuonna 1983, jonka jälkeen rehevyystaso pysyi korkeana ja erittäin reheville vesille ominaisena. Äkilliselle nousulle ei ole voitu antaa yksilöityä selitystä. Lopen jätevesien johtaminen Nummistenjokeen alkoi jo vuonna 1976, joten muutos ei liity siihen ainakaan välittömästi. Suurimmillaan fosforipitoisuus on ollut kesällä 22 jätevesien johtamisen lopettamisen
19 jälkeen. Sen jälkeen pitoisuuksissa on todettavissa laskeva suuntaus, ja fosforipitoisuus on ollut useana kesänä erittäin rehevien vesien raja-arvon (5 µg/l) alapuolella. Vuosina 29 ja 21 tämä raja kuitenkin jälleen ylittyi, joten pysyvää muutosta ei ole tapahtunut. Vuonna 211 päästiin lievästi rajan alle (46 µg/l), mutta kesällä 212-214 raja on jälleen ylittynyt. Myös Kesijärven talviajan fosforipitoisuuksissa on todettavissa loivaa laskua jätevesikuormituksen loppumisen jälkeen. Talviajan fosforipitoisuudet ovat olleen laskussa vuoden 1995 jälkeen. Talviajan typpipitoisuuksissa on todettavissa 197-luvun puolivälistä lähtien loiva nouseva suuntaus, vaikkakin vuosien kesken havaitaan voimakasta vaihtelua. Vuosina 23-26 typpipitoisuudet ovat olleet talvisin aiempaa pienempiä. Vuosina 27-29 typpipitoisuudet ovat olleet taas aiempaa tasoa, mutta talvina 21-11 on mitattu pitkiin aikoihin alhaisimmat pitoisuudet talvivalumien niukkuuden takia (alle 1 µg/l). Tilanne kääntyi talvella 212 toiseen äärilaitaan sateisen syksyn takia ja typpipitoisuus pysyi korkeana myös vuosina 213 ja 214. Kesäajan typpipitoisuudet kohosivat 198-luvun puolivälin jälkeen ja pitoisuuksissa oli todettavissa nouseva suuntaus aina vuoteen 2 saakka, jonka jälkeen pitoisuudet ovat kääntyneet laskuun. Kesäajan pitoisuuksien kasvu saattaa liittyä sinilevien runsastumiseen. Sinilevien vähenemiseen viittaa typpimaksimien harveneminen viime vuosina eikä tasoa 9 µg/l ole enää ylitetty paitsi taas kesinä 21 ja 212-213. Hygieeninen vedenlaatu on parantunut selvästi jätevesikuormituksen loppumisen ansiosta ja on ollut vuosina 22-214 erinomainen. 6. YHTEENVETO Loppijärven, Nummistenjoen ja Kesijärven veden laadun tarkkailu perustuu vesioikeuden lupaehdoissa asetettuun tarkkailuvelvoitteeseen. Lopen kirkonkylän jätevedet johdettiin vuoden 21 lopulla Riihimäkeen, joten jätevesikuormitusta ei kohdistu enää Nummistenjokeen. Tervakoski Oy säännöstelee edelleen Loppijärven pinnankorkeuksia. Vesistöjen happitilanteen kannalta talvikausi oli tavanomaista helpompi runsaiden valumien ja myöhäisen jäätymisen takia. Toisaalta valumien runsaus lisäsi hajakuormaa, mikä näkyi humusleiman voimistumisena ja ravinnetason nousuna talvituloksissa. Alkukesä oli sateinen ja viileä, joten kovin voimakkaita leväkukintoja ei todettu. Keskikesä oli helteinen ja vähätuulinen, mikä mahdollisti myös matalien järvien kerrostumisen. Syksy oli vähäsateinen, joten virtaamat pysyivät pieninä vuoden lopulle saakka. Loppijärven pinnan lasku jäi talvella melko vähäiseksi (15 cm). Kesän kuluessa pinnankorkeus laski 12 cm, mitä voidaan pitää normaalia vähäisempänä kesäajan vedenpinnan alenemisena. Kaiken kaikkiaan vedenkorkeus vaihteli vuonna 214 vain 22 cm. Loppijärven juoksutus oli keskimäärin,33 m 3 /s. Maksimivirtaama oli alkutalvella (1,9 m 3 /s). Kevään jälkeen virtaama pysyi vähäisenä elokuulle saakka (,2-,12 m 3 /s). Syyssateet kohottivat virtaaman tasolle,38 m 3 /s. Loppijärven happitilanne oli Isosaaren syvännealueella lopputalvella tavanomaista parempi. Pintaveden happipitoisuus oli 9,8 mg/l ja myös pohjan läheinen vesi pysyi hapellisena. Kesällä vesimassa
2 kerrostui, joten happitilanne heikkeni normaaliin verrattuna. Happi oli vähissä jo kolmen metrin syvyydellä pohjan ollessa hapeton. Näin heikkoa kesän happitilannetta ei ole tavattu pitkiin aikoihin. Ravinnetaso oli talvella lievästi reheville vesille ominainen, vaikka edelliskesä oli poikkeuksellisen runsasravinteinen. Koska pohja oli hapellinen, alusveteenkään ei kertynyt ravinteita. Kesällä eteläpää oli aiempaan tapaan keskiosan syvännealuetta rehevämpi. Fosforipitoisuus oli kesällä rehevien vesien luokassa sekä syvännealueella että järven eteläpäässä. Fosforipitoisuus jäi kuitenkin puoleen edelliskesästä, vaikka kesä oli helteinen ja pohjan happitilanne huono. Myös levää todettiin edelliskesää vähemmän eikä voimakasta sinileväkuntaa esiintynyt. Lämpötilojen ja heikon alusveden happitilanteen perusteella edellytykset olivat tälle kuitenkin hyvät. Selitystä voidaan hakea kesän kuivuudesta ja ravinteiden sedimentaatiosta, koska tuulet eivät sekoitelleet vesimassaa. Vuosien 211-214 tulosten perusteella Loppijärven vedenlaatu oli talvella tyydyttävä hyvän happitilanteen ansiosta. Tilanne pysyi kesälläkin aikaisempaa parempana vähäisemmän rehevyyden ja levänmuodostuksen takia. Viime vuosina tapahtunut rehevyyden voimakas lisääntyminen loppukesällä on antanut aiheen huolestua järven tilan kehityssuunnasta, koska näin jyrkkää nousevaa rehevyyskäyrää on vaikea muualta löytää eikä rehevöitymiselle ole konkreettista selitystä. Onneksi tämä kehitys pysähtyi vuonna 214. Nummistenjoen vedenlaatu parani selvästi jätevesikuormituksen lopettamisen jälkeen. Veden laadun parantuminen näkyi selvimmin veden hygieenisen laadun parantumisena. Myös ravinnetasossa todetaan alenemista, selvimmin fosforin osalta. Kokonaistypessä muutos on ollut yllättävän vähäinen. Erityisesti väheni ammoniumtyppi, koska typpi oli jätevesissä ammoniumtyppenä. Hygieenistä kuormittumista todetaan kuitenkin edelleen. Tilanne on heikoin kesäalivirtaaman vallitessa. Kuormitus on todennäköisesti peräisin haja-asutuksen jätevesistä. Nummistenjoen vedenlaatu vaihteli yläjuoksulla hyvästä tyydyttävään. Heikoimmillaan vedenlaatu oli loppukesällä, jolloin vedenlaatua heikensi selvimmin hygieenisen laadun heikkeneminen. Hajakuormituksen ja eroosioperäisen kuormituksen vaikutuksesta vedenlaatu heikkenee säännöllisesti alajuoksulle päin siirryttäessä. Vedenlaatu vaihteli Nummistenjoen alajuoksullakin hyvästä tyydyttävään. Kesijärvessäkin happitilanne oli talvella normaalia parempi myöhäisen jäätymisen ja runsaiden virtaamien ansiosta. Koko vesimassa pysyi talvella selvästi hapellisena. Kesällä esiintyi selväpiirteinen kerrosteisuus ja sen seurauksena koko alusvesi oli hapetonta. Yhtä heikkoa happitilannetta ei ole todettu pitkiin aikoihin. Ravinnetaso oli talvella lievästi reheville vesille ominainen, mutta kohosi kesällä aiempaan tapaan reheville vesille ominaiseksi. Fosforipitoisuuksissa on todettavissa talviaikana jätevesikuormituksen loppumisen jälkeen laskeva suuntaus, mutta voimakas rehevyys loppukesällä jatkuu edelleen. Nyt fosforipitoisuus oli sekä välivedessä että pohjalla tavallista korkeampi heikon happitilanteen takia. Kesällä levää todettiin erittäin reheville vesille ominaisesti. Levämäärä oli pitkästä aikaa suurempi kuin Loppijärvessä. Hygieeninen vedenlaatu oli hyvä sekä talvella että kesällä. Kesijärven hygieeninen laatu on säilynyt talvisinkin erinomaisena jätevesikuormituksen loppumisen jälkeen. Kesällä oli havaittavissa selvät merkit sisäisen kuormituksen voimistumisesta. Kesijärven veden laatuluokka oli vuonna 214 talvella tyydyttävä, mutta heikentyi kesällä välttäväksi voimakkaan rehevyyden ja alusveden heikon happitilanteen takia.
21 KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Limnologi, MMM Reijo Oravainen Hyväksynyt: Toiminnanjohtaja Jukka Mattila Liitteet: Tiedoksi: Tarkkailutulokset Havaintopaikkakartta Loppijärven juoksutus ja pinnankorkeudet vuonna 214 Hämeen ELY-keskus, ympäristö ja luonnonvarat (pdf-toimitus) Tervakoski Oy Lopen kunnan tekninen toimisto Lopen kunnan ympäristölautakunta Riihimäen seudun terveyskeskus kuntayhtymä Janakkalan kunnan ympäristölautakunta Loppijärven suojeluyhdistys ry Lopen kunnankirjasto/kauppatie 3, 127 LOPPI Kesijärven suojeluyhdistys ry/antti Korpiniitty, Maalarintie 1 A 1, 42 Kerava Lopen kalastusalue/helge Joutsi Lopenkylän esimies/markku Ahlqvist
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Liite 1, sivu 1/3 Loppijärven yhteistarkkailu (LOPP) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Väri,Lac *COD(Mn) *Kok.N *NO2-N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *po4-p *Klorof *Al.entero *Lämpkolif Syvyys (m) C mg/l % FNU ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/m3 pmy/1 ml pmy/1 ml 4.3.214 LOPP / 1 Loppijärvi,Isosaari 9 Kok.syv. 5,7 m; Näk.syv. 2,2 m; Klo 12:; Näytt.ottaja MN; 1, 2,3 9,8 71 1,6 8,3 6,9 83 15 12 2 2, 2,6 4,3 32 3, 2,9 2,3 17 4,7 1,8 31 5, 3,2 1,4 1 5,4 12,6 6,6 12 17 12 37 26.6.214 LOPP / 1 Loppijärvi,Isosaari 9 Kok.syv. 5,2 m; Näk.syv.,9 m; Klo 12:3; Näytt.ottaja tk; -2 15, 73 3,4 6,8 74 62 3 18 3.7.214 LOPP / 1 Loppijärvi,Isosaari 9 Kok.syv. 5,5 m; Klo 12:3; Näytt.ottaja TK; 1, 25,4 7,5 91 7,7 8,3 7,3 58 13 68 13 51 1 3, 22,8 1,9 22 5, 19,1 14 1,1 6,8 19 16 1 11-2, 15 3.3.215 LOPP / 1 Loppijärvi,Isosaari 9 Kok.syv. 5,9 m; Näk.syv. 2,2 m; Klo 13:3; Näytt.ottaja JI; 1, 2, 7,4 53 1,6 8,7 6,9 65 15 11 18 2, 3,,87 6 3, 3,5,26 2 4,9 9,7 28 5, 3,7,4 3 5,3 1,1 6,7 9 15 15 3 4.3.214 LOPP / 8 Loppijärvi,Palosaari 13 Kok.syv. 1,8 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 13:3; Näytt.ottaja MN; 1. 2,3 9,9 72 1,9 8,3 6,8 12 19 13 21 1,6 2,4 7,4 54 3.7.214 LOPP / 8 Loppijärvi,Palosaari 13 Kok.syv. 1,8 m; Näk.syv.,7 m; Klo 14:; Näytt.ottaja TK; 1. 26,1 8,1 1 1 8,2 7,3 71 15 74 16 7 5-1.5 25 3.3.215 LOPP / 8 Loppijärvi,Palosaari 13 Kok.syv. 2, m; Klo 13:55; Näytt.ottaja JI; 1. 1,5 9,4 67 2,1 8,4 6,8 12 2 11 2 1,7 3,5 3, 23 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Liite 1, sivu 2/3 Loppijärven yhteistarkkailu (LOPP) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Väri,Lac *COD(Mn) *Kok.N *NO2-N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *po4-p *Klorof *Al.entero *Lämpkolif Syvyys (m) C mg/l % FNU ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/m3 pmy/1 ml pmy/1 ml 4.3.214 LOPP / N2 Nummistenjoki 4.8 Klo 12:55; Näytt.ottaja MN; Virt.,25 m3/s;.2 1,9 12, 87 2,6 8,9 7, 9 17 12 11 24 4 3 29.4.214 LOPP / N2 Nummistenjoki 4.8 Klo 14:3; Näytt.ottaja TK; Virt.,35 m3/s;.2 11,3 9,4 86 6,7 8,9 7,2 7 14 1 84 42 ~24 ~5 3.7.214 LOPP / N2 Nummistenjoki 4.8 Klo 11:55; Näytt.ottaja TK; Virt.,64 m3/s;.2 22,5 5,8 68 5, 8,7 7,1 46 13 86 66 5 94 ~44 3.11.214 LOPP / N2 Nummistenjoki 4.8 Klo 1:45; Näytt.ottaja MN; Virt. 18 m3/s;.2 5,1 1,7 84 4,2 8,5 7,2 49 11 74 6 39 8 ~1 3.3.215 LOPP / N2 Nummistenjoki 4.8 Klo 14:3; Näytt.ottaja JI;.2 2, 1,9 79 2,2 8,9 7, 87 16 12 35 21 33 27 4.3.214 LOPP / N6 Nummistenjoki 1.7 Klo 14:3; Näytt.ottaja MN;.5 1,9 12,2 88 4,5 9,4 7, 98 17 13 2 29 4 28 29.4.214 LOPP / N6 Nummistenjoki 1.7 Klo 14:45; Näytt.ottaja TK; Virt.,8 m3/s;.5 9,7 7,2 1,6 7,3 12 19 13 76 39 4 96 3.7.214 LOPP / N6 Nummistenjoki 1.7 Klo 11:45; Näytt.ottaja TK; Virt.,64 m3/s;.5 2,8 6,6 73 7,8 9,5 7,1 83 17 11 33 52 >5 ~11 3.11.214 LOPP / N6 Nummistenjoki 1.7 Klo 14:15; Näytt.ottaja MN; Virt.,2 m3/s;.5 5,8 1,1 81 5,5 1,8 7,2 78 15 11 52 42 21 ~22 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Liite 1, sivu 3/3 Loppijärven yhteistarkkailu (LOPP) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Väri,Lac *COD(Mn) *Kok.N *NO2-N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *po4-p *Klorof *Al.entero *Lämpkolif Syvyys (m) C mg/l % FNU ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/m3 pmy/1 ml pmy/1 ml 3.3.215 LOPP / N6 Nummistenjoki 1.7 Klo 14:45; Näytt.ottaja JI;.5 1,7 1,6 76 1, 11,2 6,9 12 19 24 44 32 14 ~14 4.3.214 LOPP / K8 Kesijärvi,Lepokallio 8 Kok.syv. 7,5 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 16:; Näytt.ottaja MN; 1, 1,2 12,1 85 3,2 9,6 7, 89 14 14 <5 25 4 3, 1,2 11, 78 3,4 28 5, 1,6 9,6 68 6.5 3,1 4,2 31 11 13,7 6,8 16 18 22 59 3.7.214 LOPP / K8 Kesijärvi,Lepokallio 8 Kok.syv. 7,5 m; Näk.syv.,7 m; Klo 15:; Näytt.ottaja TK; 1, 25,5 9,8 12 11 9,7 8,9 68 15 76 28 51 7 3, 2,3,19 2 8,7 75 5, 17,2 6.5 16,3 28 11,3 6,9 16 16 99 36-2 37 3.3.215 LOPP / K8 Kesijärvi,Lepokallio 8 Kok.syv. 7,1 m; Näk.syv. 2, m; Klo 15:45; Näytt.ottaja JI; 1, 1, 1,4 73 3,4 9,9 7, 76 14 15 15 22 4 3, 1,3 9,7 69 3,5 22 5, 1,7 E E 6.5 3,2 2,1 16 11 16,3 6,7 13 19 45 56 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.
LOPPIJÄRVI Juoksutus 214 TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU 1.1. 1,54,1 1,14,2,2,1,1,1,4,1,1,5 2.1. 1,72,1,95,2,2,1,1,1,4,1,1,5 3.1. 1,71,1,95,2,2,1,1,1,6,1,1,5 4.1. 1,71,1,95,2,2,1,1,1,6,1,1,5 5.1. 1,71,1,95,2,2,1,1,1,6,1,1,5 6.1. 1,52,1,95,2,2,1,1,1,6,1,1,5 7.1. 1,52,1,77,2,2,1,1,1,6,1,1,5 8.1. 1,52,1,77,2,2,1,1,1,6,1,2,5 9.1. 1,52,1,77,2,2,1,1,1,6,1,4,5 1.1. 1,52,1,77,2,2,1,1,1,6,1,4,5 11.1. 1,52,1,77,2,2,1,1,1,4,1,4,52 12.1. 1,52,1,95,2,2,1,1,1,4,1,4,55 13.1. 1,52,1,95,2,2,1,1,1,4,1,5,51 14.1. 1,52,1,95,2,2,1,1,1,4,1,5,51 15.1. 1,16,1,95,2,2,1,1,1,2,1,5,52 16.1. 1,16,1,95,2,2,1,1,1,1,1,5,53 17.1. 1,16,1,77,2,2,1,1,1,1,1,5,53 18.1. 1,16,1,39,2,2,1,1,1,1,1,5,53 19.1. 1,16,2,2,2,2,1,1,1,1,1,5,53 2.1. 1,16,2,2,2,2,1,1,1,1,2,5,54 21.1.,78,2,1,2,2,1,1,1,1,2,5,58 22.1.,59,2,1,2,2,1,1,1,1,2,5,57 23.1.,59,4,1,2,2,1,1,1,1,2,5,57 24.1.,59,59,1,2,2,1,1,1,1,1,5,57 25.1.,39,78,1,2,1,1,1,1,1,1,5,57 26.1.,39,96,4,2,1,1,1,1,1,1,5,58 27.1.,39 1,15,4,2,1,1,1,1,1 9,1,5,58 28.1.,39 1,15,4,2,1,1,1,2,1,1,5,58 29.1.,39 1,15,4,2,1,1,1,2,1,1,5,58 3.1.,1,2,2,1,1,1,2,1,1,5,57 31.1.,1,2,1,1,4,1,57 keskiarvo 1,9,3,54,2,4,1,1,12,3,38,38,53,33
LOPPIJÄRVI Pinnankorkeus 214 TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU 1.1. 15,91 15,78 15,78 15,8 15,85 15,89 15,92 15,84 15,92 15,87 15,88 15,9 2.1. 15,91 15,78 15,77 15,8 15,85 15,88 15,91 15,84 15,91 15,87 15,88 15,9 3.1. 15,89 15,78 15,77 15,8 15,85 15,89 15,9 15,84 15,91 15,87 15,89 15,9 4.1. 15,89 15,78 15,77 15,8 15,84 15,88 15,9 15,84 15,9 15,87 15,88 15,9 5.1. 15,88 15,78 15,77 15,81 15,85 15,88 15,9 15,83 15,9 15,87 15,88 15,9 6.1. 15,87 15,78 15,76 15,81 15,86 15,88 15,9 15,83 15,89 15,87 15,89 15,9 7.1. 15,87 15,78 15,76 15,81 15,86 15,9 15,9 15,8 15,88 15,87 15,91 15,9 8.1. 15,87 15,79 15,76 15,82 15,86 15,9 15,9 15,8 15,88 15,87 15,91 15,9 9.1. 15,88 15,79 15,76 15,82 15,86 15,9 15,89 15,8 15,88 15,87 15,92 15,9 1.1. 15,88 15,79 15,76 15,82 15,88 15,89 15,89 15,8 15,88 15,87 15,92 15,9 11.1. 15,88 15,79 15,77 15,82 15,89 15,88 15,88 15,8 15,88 15,87 15,92 15,91 12.1. 15,88 15,8 15,77 15,82 15,9 15,91 15,88 15,83 15,87 15,87 15,92 15,92 13.1. 15,88 15,8 15,76 15,83 15,9 15,91 15,87 15,83 15,87 15,86 15,92 15,93 14.1. 15,87 15,8 15,76 15,83 15,9 15,91 15,87 15,82 15,87 15,86 15,92 15,94 15.1. 15,85 15,8 15,76 15,84 15,9 15,91 15,87 15,83 15,86 15,86 15,92 15,95 16.1. 15,85 15,8 15,76 15,84 15,9 15,9 15,87 15,83 15,85 15,86 15,92 15,96 17.1. 15,85 15,8 15,76 15,84 15,9 15,89 15,87 15,83 15,85 15,86 15,92 15,96 18.1. 15,85 15,8 15,76 15,84 15,9 15,9 15,87 15,85 15,85 15,86 15,92 15,96 19.1. 15,85 15,81 15,76 15,84 15,9 15,91 15,87 15,85 15,85 15,88 15,92 15,97 2.1. 15,84 15,8 15,76 15,84 15,9 15,92 15,87 15,86 15,85 15,88 15,91 15,98 21.1. 15,82 15,8 15,76 15,84 15,91 15,92 15,86 15,87 15,85 15,87 15,9 15,98 22.1. 15,81 15,8 15,77 15,84 15,9 15,92 15,86 15,87 15,85 15,87 15,9 15,97 23.1. 15,81 15,81 15,77 15,85 15,9 15,91 15,85 15,88 15,85 15,87 15,9 15,97 24.1. 15,8 15,82 15,78 15,85 15,9 15,91 15,85 15,88 15,85 15,87 15,9 15,97 25.1. 15,8 15,81 15,79 15,85 15,9 15,92 15,85 15,88 15,86 15,87 15,9 15,97 26.1. 15,8 15,8 15,79 15,85 15,89 15,92 15,84 15,88 15,86 15,88 15,9 15,98 27.1. 15,79 15,8 15,8 15,85 15,88 15,92 15,84 15,9 15,87 15,88 15,9 15,98 28.1. 15,79 15,79 15,8 15,85 15,88 15,91 15,85 15,91 15,87 15,88 15,9 15,98 29.1. 15,78 15,79 15,8 15,85 15,89 15,91 15,86 15,91 15,87 15,88 15,9 15,98 3.1. 15,78 15,78 15,85 15,89 15,92 15,86 15,91 15,87 15,89 15,9 15,97 31.1. 15,78 15,79 15,9 15,85 15,92 15,88 15,97
LOPP/K8 Kesijärvi LOPP/N6 Nummistenjoki LOPP/N2 LOPP/1 Loppijärvi LOPP/8 1,5 kilometriä 3 Liite 2 LOPPIJÄRVEN, NUMMISTENJOEN JA KESIJÄRVEN YHTEISTARKKAILU Havaintopaikkojen sijainti Ote peruskartoista 242 8, 9, 11 ja 12 Maanmittauslaitos, lupa nro 544/MML/8