KIRJALLINEN KYSYMYS 192/2005 vp Palomiesten eläkeiän alentaminen Eduskunnan puhemiehelle Juuri julkaistun tutkimuksen (Pelastusasenteet 2005) mukaan suomalaiset luottavat suuresti sekä pelastusjärjestelmän toimivuuteen että asuinkuntansa pelastusviranomaisten toimintaan. Tutkimuksessa yli 95 % vastanneista arvioi pelastusjärjestelmän toiminnan tehokkaaksi ja nopeaksi sekä ammattitaitoiseksi ja luotettavaksi. Pelastusviranomaisten toiminnan arvioitiin olevan tehokkaimmillaan huoneistopalojen ja liikenneonnettomuuksien yhteydessä. Molemmissa tapauksissa useampi kuin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää palokunnan suorituskykyä tehokkaana tai melko tehokkaana. Pelastustoimen uudistuksen yhteydessä muutettiin lailla pelastustoimen organisointia 1.1.2004 siten, että maahamme muodostettiin 22 alueellista pelastuslaitosta. Muodostamisen yhtenä kriteerinä oli, että palkatun henkilöstön määrä on niin suuri, että ikääntyville palomiehille, jotka eivät enää kykene raskaisiin pelastustehtäviin, kyetään järjestämään muita pelastustoimeen kuuluvia töitä eläkeikään saakka. Pystyäkseen edelleen vastaamaan kansalaisten asettamiin odotuksiin on palomiehen siis oltava fyysisesti hyväkuntoinen, mikä tarkoittaa sitä, että hänen on pystyttävä toimimaan eläkeikään saakka palotoimen palveluksessa. Alueellista pelastustointa muodostettaessa oli siis tavoitteena, että ikääntyvät palomiehet voidaan sijoittaa muihin pelastustoimen tehtäviin. Näin ei käytännössä ole mahdollista, sillä jo nyt on nähtävissä, ettei pelkästään tällaisia "muita" tehtäviä riitä nykyisissä pelastuslaitoksissa ikääntyville palomiehille. Palomiesten eläkeikä on tällä hetkellä 65 vuotta. Palomiesten työn rasittavuus on tutkimusten mukaan sellainen, että jo 50 vuoden iän jälkeen alkaa palomiehillä olla vaikeuksia selvitä savusukelluksen minimivaatimuksista, siis niistä tehtävistä, joita edellä olleen tutkimustuloksen mukaan kansalaiset arvostavat. Palomiesten keski-ikä on tällä hetkellä yli 40 vuotta, ja se nousee jatkuvasti joka vuosi! Euroopassa eläkeikä vastaavassa ammatissa on usein noin 50 55 vuotta. Jokainen ymmärtää, että palomiehen ammattiin liittyvät kunto- ja esim. tasapainovaatimukset ovat kovia jo 50 vuoden ikäiselle ja käytännössä ne ovat mahdottomia n. 60- vuotiaalle, saati sitten 65-vuotiaalle. Pelastustoimen tilanne kansalaisten turvallisuuden tuojana on merkittävä koko maassa. Henkilöstöä tarvitaan töihin silloin, kun apua tarvitaan. Pelastustoimen toimintakyky riippuu osaavan henkilöstön määrästä ja toimintakyvystä. Työn fyysinen kuormittavuus määrää käytännössä tehokkaan pelastamisen pääosin alle 45-vuotiaiden työksi. Kokeneet 45 55-vuotiaat osallistuvat omalla osaamisellaan heille soveltuviin tarkoituksenmukaisiin tehtäviin. Yli 55-vuotiaiden palomiesten siirtyminen eläkkeelle tuossa iässä on järkevin vaihtoehto pelastustoimien tehokkuuden ja taloudellisuuden turvaamiseksi. Jos palomiesten eläkeikää ei alenneta, ei näille 55 65-vuotiaille löydy kustannustehokasta työtä, ja käytännössä kuitenkin moni joutuu jäämään varhennetulle eläkkeelle, koska on jo menettänyt terveytensä fyysisesti ja henkisesti raskaassa työssä. Versio 2.0
Palomiesten eläkeikää nostettiin vaiheittain 55:stä 63 ikävuoteen ja edelleen 65:een. Eläkeiän palauttaminen 55 vuoteen on toteutettava yhteisillä ponnistuksilla niin lainsäätäjien kuin työnantajienkin toimesta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin ja millä aikataululla hallitus aikoo ryhtyä palomiesten eläkeiän alentamiseksi? Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2005 Petri Salo /kok 2
Ministerin vastaus KK 192/2005 vp Petri Salo /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Petri Salon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 192/2005 vp: Mihin toimenpiteisiin ja millä aikataululla hallitus aikoo ryhtyä palomiesten eläkeiän alentamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tämän vuoden alusta on osana koko työeläkejärjestelmässä tapahtuvaa uudistusta tullut voimaan laki kunnallisen eläkelain muuttamisesta. Kunnallisen eläkelain eläkkeelle siirtymistä koskevat säännökset muuttuivat siten, että vanhuuseläkkeelle voi siirtyä valintansa mukaan 63 ja 68 ikävuoden välillä ja varhennetulle vanhuuseläkkeelle 62 vuoden iässä. Entisen kaltaisesta yleisestä eläkeiästä luovuttiin ja uusi eläkeikämalli toi yksilölle mahdollisuuden valita itselleen sopivan eläkkeelle siirtymisiän. Mahdollisuus valita eläkkeellesiirtymisikänsä koskee myös palo- ja pelastustehtävissä toimivia. Myös eläkkeen laskentatapa muuttui. Entisestä kymmenen viimeisen vuoden palkan perusteella tehtävästä eläkepalkan laskennasta siirryttiin laskentatapaan, jossa eläke lasketaan kunkin vuoden ansioista ikään sidotun karttumaprosentin mukaan. Eläkkeen laskeminen nykyisin koko työuran ajalta vähentää viimeisten työvuosien aikana ansioissa tapahtuneiden muutosten vaikutusta eläkkeeseen, jolloin kevyempiin ja mahdollisesti palkkatasoltaan heikompiin tehtäviin siirtyminen ennen eläkkeelle jäämistä ei vaikuta eläkkeeseen yhtä merkittävästi kuin aikaisemmin. Työkyvyttömyyseläkeoikeuden harkinnassa on kunnallisessa eläkejärjestelmässä käytössä niin sanottu ammatillinen työkyvyttömyysmääritelmä. Arvioitaessa henkilön kykenemättömyyttä työhönsä otetaan tällöin huomioon sen ammatin vaatimukset, jossa henkilö eläkettä hakiessaan toimii. Kunnallisessa eläkelaissa on lisäksi erityinen työkyvyttömyysmääritelmä 60 vuotta täyttäneille, joka on tarkoitettu korvaamaan siirtymäajan jälkeen poistuvaa yksilöllistä varhaiseläkettä. Näiden henkilöiden osalta työkyvyttömyyttä arvioidaan muita hieman lievemmin perustein. Tällöin otetaan huomioon henkilölle työstä aiheutunut rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä hänen työnsä vaativuus ja vastuullisuus silloin, kun ansiotyöura on pitkä ja nämä seikat yhdistettynä sairauteen, vikaan tai vammaan tekevät työn jatkamisen kohtuuttomaksi. Työn vaativuudella ja vastuullisuudella tarkoitetaan tekijöitä, joilla on julkisen sektorin eräiden tehtävien erityisluonteen tai turvallisuuteen liittyvien vaatimusten vuoksi merkitystä yksilöllistä kokonaisarviota tehtäessä. Vuoden 2004 alusta lukien kunnalliselle eläkelaitokselle on säädetty velvollisuus järjestää ammatillista kuntoutusta henkilöille, joilla voidaan todeta olevan sairaudesta, viasta tai vammasta johtuva uhka tulla työkyvyttömäksi. Kuntoutuksen avulla pyritään siihen, että työelämässä voivat jatkaa myös ne henkilöt, joiden työkyky ei muutoin enää riitä julkishallinnon ammattien vaativuuteen esimerkiksi palo- ja pelastusalalla. Kun eduskunta hyväksyi kunnallisen eläkelain muutoksen, se hyväksyi myös lausuman, jossa se edellyttää, että hallitus selvittää, tarvitaanko lainsäädännön muutoksia sen varmistamiseksi, että työkyvyttömyyseläkkeiden myöntökäytännössä sekä työterveyshuollon ja työsuojelun järjestämisessä tulevat riittävästi huomioon otetuksi niiden tehtävien erityisvaatimukset, jotka 3
Ministerin vastaus liittyvät yleiseen turvallisuuteen tai työn vastuullisuuteen yleisen edun kannalta. Nämä asiat tullaan pikaisesti selvittämään. Erikseen sisäasiainministeriössä on käynnistetty toimet palomiesten ikääntymisestä pelastustoiminnalle aiheutuvien ongelmien selvittämiseksi, jotta pystytään ajoissa varautumaan toimenpiteisiin, joilla pelastustoimelle asetetut tavoitteet pyritään turvaamaan. Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2005 Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen 4
Ministerns svar KK 192/2005 vp Petri Salo /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 192/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Petri Salo /saml: Vilka åtgärder och i vilken tidtabell ämnar regeringen vidta för att sänka brandmännens pensionsålder? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Från början av detta år har den lag om ändring av lagen om kommunala pensioner som utgör en del av revideringen av hela arbetspensionssystemet trätt i kraft. Bestämmelserna om pensionering i lagen om kommunala pensioner ändrades så att övergången till ålderspension kan ske enligt eget val mellan 63 och 68 års ålder och övergången till förtida ålderspension när den försäkrade fyllt 62 år. Det nuvarande systemet med allmän pensionsålder frångås och den nya modellen för pensionsålder gör det möjligt för varje enskild person att själv välja en lämplig pensioneringsålder. Möjligheten att välja pensioneringsålder gäller också dem som arbetar i brand- och räddningsuppgifter. Också sättet för beräkning av pension ändrades. Från tidigare praxis där pensionslönen beräknas på basis av lönen för de tio sista åren övergick man till ett beräkningssätt där pensionen uträknas på basis av inkomsten för varje år enligt en av åldern beroende tillväxtprocent. Det att pensionen numera räknas ut på basis av hela yrkesbanan minskar dessutom den inverkan som ändringar i inkomsten under de sista arbetsåren har i fråga om pensionen. Då har övergången till lättare uppgifter med en eventuell lägre lönenivå före pensioneringen inte samma betydande inverkan på pensionen som tidigare. Inom det kommunala pensionssystemet tilllämpas vid bedömningen av rätten till invalidpension begreppet yrkesbaserad arbetsoförmåga. Vid bedömningen av om en person är oförmögen att utföra sitt arbete beaktas då kraven för det yrke som personen i fråga har vid tidpunkten för pensionsansökan. I lagen om kommunala pensioner tillämpas dessutom en särskild definition på arbetsoförmåga för personer som fyllt 60 år, vilken avses ersätta den individuella förtidspension som försvinner efter övergångsperioden. I fråga om dessa personer bedöms arbetsoförmåga på något lindrigare grunder. Härvid beaktas hur påfrestande och slitsamt personens arbete är samt arbetets krävande natur och ansvarsfullhet då arbetstagaren har en lång förvärvsarbetskarriär och dessa faktorer i kombination med sjukdom, lyte eller skada gör det oskäligt att fortsätta arbeta. Med arbetets krävande natur och ansvarsfullhet avses faktorer som är av betydelse för den individuella helhetsbedömningen på grund av de krav som hänför sig till den särskilda karaktären av eller säkerheten i vissa uppgifter inom den offentliga sektorn. Från ingången av 2004 är den kommunala pensionsanstalten skyldig att ordna yrkesinriktad rehabilitering för den som på grund av sjukdom, lyte eller skada kan anses vara i fara att bli arbetsoförmögen. Med hjälp av rehabilitering strävar man efter att även personer vars arbetsförmåga inte annars längre är tillräcklig med tanke på de krav som ställs för yrken inom den offentliga förvaltningen, t.ex. brand- och räddningsväsendet, kan fortsätta arbeta. När riksdagen godkände ändringen i lagen om kommunala pensioner antog den också ett uttalande enligt vilket riksdagen förutsätter att regeringen utreder om det behövs ändringar i lagstiftningen för att säkerställa att de särskilda kraven 5
Ministerns svar för de uppgifter som anknyter till allmän säkerhet eller arbetets ansvarsfullhet med tanke på allmänt intresse beaktas tillräckligt i praxis för beviljande av invalidpensioner samt i ordnandet av företagshälsovård och arbetarskydd. Detta kommer snabt att utredas. Vid inrikesministeriet har särskilt inletts åtgärder för att lösa de problem som åsamkas räddningsverksamheten på grund av brandmännens stigande medelålder så att man i tid skall kunna förbereda sig på de åtgärder genom vilka de mål som ställts upp för räddningsväsendet kan tryggas. Helsingfors den 30 mars 2005 Region- och kommunminister Hannes Manninen 6