LIIKUNTAPAIKKOJEN TURVALLISUUSSUUNNITELMAOPAS 2012 Toni Hyytinen 2012
Sisällysluettelo 1 Johdanto... 5 1.1 Turvallisuussuunnittelu ja oppaan tarkoitus... 5 1.2 Liikuntapaikkojen turvallisuussuunnittelun haasteet ja vastuiden jakautuminen... 6 1.2 Lainsäädännön ja viranomaisten asettamat velvoitteet liikuntapaikkojen turvallisuussuunnittelulle... 7 1.3 Turvallisuussuunnitelman laatimisprosessi... 10 2. Alkutyö... 12 3. Nykytila-analyysi... 14 4. Riskikartoitus... 15 5. Rakenteen määrittäminen... 17 6. Yhteistoiminta viranomaisten kanssa... 20 7. Faktatietojen hankkiminen... 21 8. Asioista sopiminen ja tehtävien määrittäminen... 22 9. Turvallisuussuunnitelman tärkeitä osia... 24 9.1 Riskikartoitus... 24 9.2 Onnettomuuskirjanpito, poikkeamatilanteiden tutkinta ja analysointi 24 9.3 Ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja toiminta hätätilanteissa... 25 9.4 Kohteen pohjakuva ja merkinnät... 26 9.5 Laitteistojen kunnossapito-ohjelmat... 26 9.6 Kiinteistön ja välineistön turvallisuus... 27 9.7 Yhteistyön ja tiedonkulun suunnittelu eri osapuolten välille... 27 10 Turvallisuussuunnitelman valmistumisen jälkeen... 29 LIITE 1: Turvallisuussuunnitelman sisältö LIITE 2: Nykytila-analyysin tarkistuslista LIITE 3: Riskien arviointimenetelmä liikuntapaikoille
Oppaassa esiintyvien termien selityksiä Turvallisuussuunnittelu Kaikki se toiminta ja suunnittelutyö, jolla pyritään ennaltaehkäisemään vaaratilanteita ja varautumaan oikeaan toimintaan onnettomuustilanteessa. Turvallisuussuunnitelma Kirjalliseen muotoon koottu tietopaketti kohteen turvallisuuteen liittyvistä faktoista, toimintatavoista, vastuista ja sopimuksista. Turvallisuussuunnitelmaan on koottuna kaikkien kohteelta vaadittavien turvallisuusdokumenttien sisältö. Pelastussuunnitelma Pelastuslain (379/2011) rakennuksen omistajalta ja haltijalta velvoittama suunnitelma omatoimisesta varautumisesta eli kuvaus vaaratilanteiden ehkäisemisen ja henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamisen eteen tehtävistä toimista. Liikuntapaikan normaalitoiminta Se aika liikuntapaikan toiminnasta, jolloin liikuntapaikka on avoinna kenelle tahansa harrasteliikkujalle tai vuoron varanneelle seuralle. Normaalitoiminnan ulkopuolinen aika Se liikuntapaikan normaalien aukioloaikojen ulkopuolinen aika, jolloin jokin taho (esim. seura) käyttää sovitusti liikuntapaikan tiloja ilman tilan omistajan/haltijan valvontaa. Yleisötilaisuus tai tapahtuma Messut, kilpailu, konsertti, ottelu tai muu liikuntapaikassa järjestettävä tilaisuus, joihin muillakin kuin erikseen kutsutuilla on pääsy ilmaiseksi tai maksua vastaan ja johon odotetaan runsaasti yleisöä. Tapahtumajärjestäjä Organisaatio, joka vastaa yleisötilaisuuden järjestämisestä ja on päävastuussa myös tapahtuman turvallisuudesta. Nykytila-analyysi Kohteen nykyisten turvallisuuteen liittyvien toimintatapojen ja toimenpiteiden selvittäminen ja niiden riittävyyden vertaaminen sekä lainsäädännön vaatimuksiin että itse määritettyyn toimintatasoon. Vaarojen tunnistaminen Toimenpiteet, joiden avulla tunnistetaan ja määritellään tarkasteltavassa kohteessa olevat vaarat.
Riski Määritellyn tapahtuman todennäköisyyden ja seuraamusten yhdistelmä. Riskien arviointi Prosessi, jonka aikana tehdään vaarojen tunnistamisen ja riskitekijöiden perusteella arviot tunnistettujen vaarojen vakavuuksista ja todennäköisyyksistä. Riskikartoitus Projektinomainen toimintaohjelma, jossa toteutetaan riskien arviointi määritetylle kohteelle. Läheltä piti tilanne Vaaratilanne, josta ei aiheudu fyysistä vammaa, aineellista vahinkoa tai muuta haitallista seurausta, mutta jolla kuitenkin oli potentiaalia aiheuttaa vahinkoseuraamuksia (huonommalla onnella, eri aikaan tai eri olosuhteissa vahinkoa olisi voinut tapahtua). Poikkeama Olosuhde tai tapahtuma, joka poikkeaa suunnitellusta tai sovitusta ja josta voi seurata turvallisuutta uhkaava tilanne. Kiinteistön haltija Organisaatio, joka on esimerkiksi vuokrannut kiinteistön tilat toimintaansa varten eli taho, joka pitää suurimmaksi osaksi hallussaan kiinteistön tiloja.
Johdanto 1.1 Turvallisuussuunnittelu ja oppaan tarkoitus Turvallisuussuunnittelu on tärkeä osa liikuntapaikkojen toiminnan suunnittelua. Turvallisuussuunnittelun tavoitteena on varmistaa niin kilpaurheilijoiden, harrasteliikkujien, yleisön kuin työntekijöidenkin turvallisuus. On kaikkien osapuolten etu, että liikuntapaikoilla toimivat henkilöt voivat harrastaa, viihtyä ja työskennellä turvallisessa ympäristössä. Turvallisuussuunnittelulla pyritään ennaltaehkäisevästi torjumaan tapaturmia ja onnettomuuksia sekä varmistamaan oikea toiminta poikkeavissa tilanteissa. Tämän oppaan ohjeistus on laadittu liikuntapaikan omistajan ja haltijan näkökulmasta. Oppaan tarkoituksena on auttaa liikuntapaikkojen omistajien ja haltijoiden turvallisuustyön suunnittelua. Oppaassa esitetään malli turvallisuussuunnitelman laatimisprosessin läpivientiin liikuntapaikoissa. Tämän lisäksi annetaan ohjeistusta siitä, millä tavoilla omistajan ja haltijan on hyvä huolehtia tarjoamiensa liikuntapalveluiden turvallisuudesta, rakenneturvallisuudesta sekä kohteen välineistön ja kaluston turvallisuudesta. Oppaan runko on laadittu vuosien 2008 ja 2009 aikana opetusministeriön ja Tampereen kaupungin liikuntapalveluiden rahoittamien hankkeiden aikana. Opas on päivitetty vuonna 2012 vastaamaan lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia. Oppaan kehittämiseen ovat Tampereen kaupungin liikuntapalvelujen lisäksi osallistuneet Itä- Suomen liikuntaopisto, Virtain liikuntapalvelut, Lahden kaupungin liikuntapalvelu ja Porin vapaa-aikatoimi. Sekä oppaan laatimisesta että päivittämisestä on pääosin vastannut Tampereen teknillisen yliopiston teollisuustalouden laitoksen tutkija Toni Hyytinen. Hankkeen aikana saatujen johtoryhmän jäsenten ja muiden asiantuntijoiden kommenteilla on ollut tärkeä merkitys oppaan muotoutumisessa. Kiitokset tästä merkittävästä avusta seuraaville henkilöille: Risto Järvelä (rakennusneuvos, opetusministeriö) Mauri Peltovuori (rakennustarkastaja, opetusministeriö) Jouni Kivistö-Rahnasto (professori, Tampereen teknillinen yliopisto) Harri Nojonen (ylikomisario, Tampereen poliisi) Ari Vakkilainen (palopäällikkö, Tampereen aluepelastuslaitos) Teuvo Peltola (kehityspäällikkö, Tampereen Messu- ja Urheilukeskus) Matti Kaario (käyttöpäällikkö, Tampereen kaupunki) Esko Jouppi (työnjohtaja, Tampereen kaupunki) Lasse Viheriäranta (suunnittelija, Tampereen kaupunki) Terhi Kallio (liikuntasihteeri, Virtojen kaupunki) Tomi Lounema (Kuluttajaviraston johtaja) Harri Uurainen (liikuntapaikkamestari, Lahden kaupunki) Harri Aaltonen (liikuntapaikkainsinööri, Porin kaupunki) Martti Riekki (opettaja, Itä-Suomen Liikuntaopisto) Ilpo Johansson (tekninen asiantuntija, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry)
1.2 Liikuntapaikkojen turvallisuussuunnittelun haasteet ja vastuiden jakautuminen Varsinkin suuremmissa liikuntapaikoissa turvallisuussuunnittelu on erittäin haastavaa, koska kohteissa toimii yleensä useita eri organisaatioita ja niissä tarjotaan monia erityyppisiä palveluja. Liikuntapaikan omistaja voi olla eri organisaatio kuin se, joka tarjoaa kansalaisille varsinaista harrastetoimintaa. Liikuntapaikan haltijana saattaa olla esimerkiksi tilat omistajalta käyttöönsä vuokrannut kunta. Kunta tarjoaa asukkailleen mahdollisuuden käydä harrastamassa eri lajeja vuokraamissaan tiloissa. Usein liikuntapaikalla järjestetään normaalin päivittäisen toiminnan lisäksi myös yleisötapahtumia, joiden järjestäjänä toimii jokin ulkopuolinen organisaatio. Järjestäjä on voinut edelleen ulkoistaa esimerkiksi tapahtuman ravintolapalvelut. Tällaiset yleisötilaisuudet voivat olla esimerkiksi Suomen pääsarjatasoisia palloiluotteluita, urheilun arvokisoja, nuorisotapahtumia, konsertteja tai messuja. Lukuisten eri toimijoiden lisäksi liikuntapaikassa saatetaan siis järjestää myös monentyyppisiä yleisötapahtumia, mikä aiheuttaa lisähaasteita kohteen kokonaisvaltaiseen turvallisuussuunnitteluun. Liikuntapaikkojen toiminta jakautuu hyvin usein kahteen osaan: päivittäiseen normaalitoimintaan ja yleisötilaisuuksien järjestämiseen. Liikuntapaikan omistaja ja/tai haltija vastaa päivittäisen normaalitoiminnan turvallisuussuunnittelusta. Normaalitoiminta on liikuntapalveluiden tarjoamista kansalaisille ja sen aikana kuka tahansa voi tulla liikuntapaikkaan harrastamaan urheilua joko maksutta tai pientä rahallista korvausta vastaan. Omistajan/haltijan tulee varmistaa, että liikunnan harrastaminen liikuntapaikan tiloissa on turvallista käyttäjille. Tähän vastuuseen kuuluvat liikuntapalvelutoiminnan turvallisuussuunnittelun lisäksi kiinteistön, rakenteiden sekä urheiluvälineiden ja laitteistojen huolto ja kunnossapito. Yleisötilaisuuksien osalta turvallisuussuunnittelun vastuu on selkeästi tapahtuman järjestäjällä. Liikuntapaikan omistajan/haltijan tulee kuitenkin arvioida tapahtuman soveltuvuus kohteeseen ennen luvan antamista tapahtuman järjestämiselle. Omistajan/haltijan on myös annettava tarpeellinen apu ja opastus tapahtumajärjestäjälle turvallisuussuunnittelutyöhön, etenkin mikäli tämä ei tunne liikuntapaikan tiloja yhtä hyvin kuin omistaja/haltija. Sekä tapahtumien että liikuntapalveluiden osalta vastuun asiakkaan turvallisuudesta kantaa aina palvelun tarjoaja. Vastuuta ei voi siis siirtää esimerkiksi alihankkijalle, vaikka alihankkijaa jonkin osapalvelun tuottamiseen käytettäisiinkin. Joillakin liikuntapaikoilla voi olla myös normaalitoiminnan ulkopuolista käyttöä. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi uimaseura käyttää uimahallia aukioloajan ulkopuolella. Tällöin paikalla ei ole liikuntapaikan omistajan tai haltijan edustusta, joten tiloja käyttävän tahon on nimettävä keskuudestaan vastuuhenkilö sekä huolehdittava en-
siaputaitoisen henkilön läsnäolosta, avunhälyttämisjärjestelyistä jne. Tällaisesta normaalitoiminnan ulkopuolisesta käytöstä kannattaa laatia kirjallinen sopimus liikuntapaikan haltijan ja seuran välillä. Kuvassa 1 on havainnollistettu vastuiden jakautumista liikuntapaikan turvallisuussuunnittelussa. Kuvassa esitetään yksi esimerkki siitä, kuinka liikuntasaleja sisältävän jalkapallo- ja yleisurheilustadionin turvallisuussuunnittelun vastuut jakautuisivat. Kuva 1. Monipuolisia liikuntamahdollisuuksia tarjoavan stadionin turvallisuussuuunnittelu. 1.2 Lainsäädännön ja viranomaisten asettamat velvoitteet liikuntapaikkojen turvallisuussuunnittelulle Liikuntapaikkojen omistajien/haltijoiden ja palveluntarjoajien oma vastuullinen toiminta luo vankan pohjan kohteiden turvallisuudelle. Myös lainsäädäntö asettaa omat vaatimuksensa liikuntapaikkojen turvallisuussuunnittelulle. Liikuntapaikoilla tulee varmistua siitä, että oma aktiivinen turvallisuustoiminta täyttää nämä vaatimukset. Lainsäädännössä asetetaan vaatimuksia erityisesti palo- ja pelastusturvallisuudelle, suurille yleisötapahtumille, tarjottaville palveluille ja työturvallisuudelle. Tässä luvussa esitettävien lainsäädännön keskeisimpien liikuntapaikkoja koskevien velvoitteiden lisäksi tulee huomioida, että esimerkiksi rakentamismääräyksissä on katsomotilojen rakennetta koskevia velvoitteita. Määräyksissä ohjeistetaan muun muassa katsomoiden kaiteiden ja porrastusten sekä kulkureittien mitoitukseen liittyviä asioita (ks. F2 Suomen rakentamismääräyskokoelma).
Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (407/2011) ja Pelastuslaki (379/2011) Valtioneuvosten asetuksen pelastustoimesta (407/2011) mukaan pelastussuunnitelman laatimisvelvollisuus koskee muun muassa kirkkoja, kirjastoja, urheilu- ja näyttelyhalleja, teattereita, liikenneasemia, messualueita, moottoriratoja, huvipuistoja sekä edellä mainittuja vastaavia kokoontumispaikkoja työpaikkatiloja, joissa työntekijöiden ja samanaikaisesti paikalla olevien muiden ihmisten määrä on yleensä vähintään 50 Käytännössä kaikkien suurten ja keskikokoisten liikuntapaikkojen velvollisuutena on laatia pelastussuunnitelma. Pelastussuunnitelman laatimisvelvoite koskee ensisijaisesti rakennuksen omistajaa ja haltijaa. Tämän lisäksi pelastuslaki (379/2011) velvoittaa tilaisuuden järjestäjää laatimaan pelastussuunnitelman kaikkiin yleisötilaisuuksiin ja muihin tapahtumiin, joihin sisältyy merkittävä henkilö- tai paloturvallisuusriski. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma on toimitettava viimeistään 14 vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista tiedoksi alueen pelastusviranomaiselle. Yleensä tapahtuman pelastussuunnitelma on osa yleisötilaisuuden turvallisuussuunnitelmaa, jossa käsitellään pelastussuunnitelman sisältämien asioiden lisäksi muun muassa rikosten torjuntaan ja järjestyksen valvontaan liittyviä asioita. Kokoontumislaki (530/1999) Kokoontumislain (530/1999) mukaan yleisötilaisuuden järjestäjän on hankittava järjestämispaikan omistajalta/haltijalta suostumus paikan käyttämiseen. Yleisötilaisuuden järjestämisestä on tehtävä kirjallinen ilmoitus paikalliselle poliisille vähintään viisi vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista. Ilmoitus tehdään täyttämällä ja lähettämällä poliisin internetsivuilta löytyvä sähköinen tai tulostettava lomake. Yleisötilaisuuden järjestäjän on huolehdittava järjestyksen ja turvallisuuden säilymisestä tilaisuudessa. Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) mukaan toiminnanharjoittajan on varmistuttava, ettei kuluttajapalvelusta aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kuluttajapalvelusta. Hänen on myös arvioitava kuluttajapalveluun liittyvät riskit. Kuluttajapalvelun aloittamisesta on tehtävä kirjallinen ilmoitus kunnan valvontaviranomaiselle ja laadittava turvallisuusasiakirja. Ilmoituksen tekeminen ja turvallisuusasiakirjan laatimisvelvoite on muun muassa seuraavissa kuluttajapalveluissa:
kuntosalit laskettelukeskus ja muu rinnekeskus rullalautailupaikka ja vastaavanlainen pyöräilypaikka kiipeilykeskus ratsastustalli ja muu ratsastuspalvelu uimahalli, maauimala, kylpylä ja viihdekylpylä uimaranta ja talviuimapaikka tapahtuma, joka sisältää merkittävän riskin, josta toteutuessaan voi aiheutua vaaraa jonkun turvallisuudelle palveluun osallistuvien ihmisten suuren määrän tai muun erityisen syyn vuoksi. Turvallisuusasiakirjan on sisällettävä suunnitelman vaarojen tunnistamiseksi ja riskien hallitsemiseksi sekä niistä tiedottamiseksi palvelun tarjoamisessa mukana oleville. Kuluttajaturvallisuuslain mukaan turvallisuusasiakirjassa selvitettävät tiedot voidaan sisällyttää muun lain nojalla laadittavaan suunnitelmaan. Monenlaisia palveluja tai samoja palveluja useassa paikassa tarjoava toiminnanharjoittaja voi laatia palveluille yhteisen turvallisuusasiakirjan. Turvallisuusasiakirja on pidettävä ajan tasalla. Palvelun tarjoajan tulee myös varmistaa, että palvelun tarjoamisessa mukana olevat tuntevat turvallisuusasiakirjan sisällön. Pyydettäessä turvallisuusasiakirja on esitettävä valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava välittömästi valvontaviranomaiselle, mikäli saa tietoonsa, että kuluttajapalvelusta aiheutuu vaaraa jonkun terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajan on samalla ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin hän on jo ryhtynyt vaaran takia. Toiminnanharjoittajan on selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla annettava kuluttajille ja kuluttajiin rinnastettaville tarvittavat tiedot, jotta he pystyvät arvioimaan kuluttajapalveluihin liittyvät vaarat. Työturvallisuuslaki (738/2002) Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan työnantajalla on yleinen huolehtimisvelvollisuus eli työnantajan on huolehdittava työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työnantajan tulee myös arvioida liikuntapaikkojen työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle liikuntapaikassa ja siellä järjestettävissä tilaisuuksissa aiheutuvat riskit. Lisäksi työnantajan on laadittava työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden edistämiseksi työsuojelun toimintaohjelma.
Kuva 2 kokoaa turvallisuussuunnitelmaan liittyvän lainsäädännöllisen taustan. Kuva 2. Turvallisuussuunnitelmaan kootaan kaikkien lainsäädännön kohteelta vaatimien turvallisuusdokumenttien sisältö 1.3 Turvallisuussuunnitelman laatimisprosessi Turvallisuussuunnitelma on toimintaohjelma, jonka avulla organisaatio suunnittelee ennaltaehkäiseviä turvallisuustoimia ja varautuu onnettomuustilanteiden varalle. Turvallisuussuunnitelman laatiminen on prosessi, jossa työryhmä vetäjänsä johdolla selvittää turvallisuustoiminnan nykyisen tilan, arvioi kohteen riskit sekä suunnittelee ennaltaehkäisevät varautumiskeinot ja toiminnan mahdollisissa onnettomuustilanteissa. Turvallisuussuunnitelman laatimisessa tavoitteena tulee olla kohteen tai tapahtuman turvallisuustason parantaminen. Pelkkä lainsäädännön ja viranomaisten vaatimusten täyttäminen ei ole suositeltava lähtökohta suunnitelman laatimiselle. Turvallisuussuunnitelman laatimista voidaan pitää eräänlaisena oppimisprosessina, jossa laatimisesta vastaavat tahot käyvät järjestelmällisesti kohteen turvallisuuteen liittyvät asiat läpi ja suunnittelevat yhteistyössä kohteen toimintaa. Turvallisuussuunnitelmaan on suositeltavaa liittää kaikki turvallisuusdokumentit, jotka kohteelta vaaditaan. Suunnitelmaan tulee sisällyttää esimerkiksi pelastuslain edellyttämän pelastussuunnitelman ja kuluttajaturvallisuuslain edellyttämän turvallisuusasiakirjan vaatimat asiat.
Turvallisuussuunnitelman laatimisprosessin kulku on seuraavanlainen: 1. Nimeä vetäjä 2. Kokoa ryhmä 3. Luo aikataulu 4. Tee nykytila-analyysi 5. Kartoita ja arvioi riskit 6. Määritä turvallisuussuunnitelman rakenne 7. Sovi yhteistyöstä viranomaisten kanssa 8. Laadi turvallisuussuunnitelma (hyödyntäen nykytila-analyysin ja riskikartoituksen tuloksia) 9. Hyväksytä organisaation johdolla 10. Jalkauta omalle ja ulkopuoliselle henkilöstölle 11. Toimita turvallisuussuunnitelma pelastuslaitokselle Kuvassa 3 tämä laatimisprosessi on esitetty kaavion muodossa. Tämä opas on laadittu kuvan esittämän rakenteen pohjalta. Tulevissa luvuissa annetaan tarkempia ohjeita kunkin tämän mallin esittämän osatehtävän suorittamiseksi. NIMEÄ KOKOA LUO vetäjä ryhmä nykytila-analyysi TEE aikataulu HYÖDYNNÄ TULOKSET KARTOITA riskit JA ARVIOI TURVALLISUUSSUUNNITELMA hanki kohteen faktatiedot suunnittele ennaltaehkäisevät toimenpiteet laadi toimintaohjeet onnettomuustilanteisiin määritä tehtävät ja vastuuhenkilöt sovi liikuntapaikan eri tahojen välisestä yhteistyöstä ja tiedonkulusta MÄÄRITÄ LAADI HYVÄKSYTÄ JALKAUTA TOIMITA turvallisuussuunnitelman rakenne SOVI yhteistyöstä viranomaisten kanssa organisaation johdolla omalle ja ulkopuoliselle henkilöstölle pelastuslaitokselle Kuva 3. Turvallisuussuunnitelman laatimisprosessi.
2. Alkutyö Ensimmäiseksi turvallisuussuunnitelman laatimisesta päävastuussa oleva organisaatio nimeää laatimisprojektille vastuullisen vetäjän, joka koordinoi suunnitelman laatimista. Vetäjän tehtäviin kuuluvat muun muassa projektiryhmän kokoaminen, aikataulujen suunnitteleminen, kokousten järjestäminen sekä tietojen kerääminen ja kokoaminen suunnitelmaan. Yksi vetäjän tärkeistä tehtävistä on pitää yhteyttä organisaation ylimpään johtoon laatimisprojektin aikana. Ylimmän johdon on sitouduttava suunniteltuihin toimintamalleihin, joten heille kannattaa projektin edetessä esitellä ainakin tärkeimmät ja merkittävästi resursseja vaativat suunnitelmat. Vetäjäksi valittavan henkilön on tunnettava hyvin turvallisuussuunnitelman laatimisen kohde. Vetäjä voi olla esimerkiksi joku kohteen toiminnasta vastaava henkilö. Tällöin hänellä on jo valmiiksi hyvät tiedot kohteesta sekä todennäköisesti myös hyvät kontaktit kaikkiin kohteen toimintaan liittyviin henkilöihin ja tahoihin, joita tarvitaan turvallisuussuunnitelman tietojen keräämisessä. Turvallisuussuunnitelman laadinnan ajaksi perustetaan työryhmä, joka kokoontuu säännöllisin väliajoin ja vie laatimisprosessia vaihe kerrallaan eteenpäin. Erityisen tärkeää ryhmätyöskentely on nykytila-analyysia ja riskikartoitusta tehtäessä. Myös sovittaessa eri tehtävistä, ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä ja toiminnasta onnettomuustilanteissa on tärkeää, että asioista on päättämässä monia eri osapuolia. Ryhmän kokoamisesta voi vastata projektin vetäjä tai sitten päävastuussa olevan organisaation ylin johto voi nimetä projektiryhmän samassa yhteydessä kuin vetäjänkin. On suositeltavaa, että ryhmään kuuluu vähintään yksi edustaja jokaisesta organisaatiosta, joka on merkittävissä määrin mukana kohteen toiminnassa. Jo ennen varsinaista suunnitelman laatimisen aloittamista on laatimisprosessi hyvä aikatauluttaa. Projekti etenee määrätietoisemmin, kun välitavoitteet aikataulutetaan ja määritetään takaraja suunnitelman lopulliselle valmistumiselle. Ilman määritettyjä aikarajoja projekteilla on tapana venyä ja niiden loppuunsaattaminen saattaa jäädä roikkumaan. Määräaikojen lisäksi kannattaa jo tässä vaiheessa miettiä, montako kokoontumista projektiryhmän osalta tarvitaan kussakin osatehtävässä ja aikatauluttaa alustavasti nämä kokoontumiset. Eri osapuolten yhteensaattaminen saattaa olla mahdotonta, mikäli kokoontumisajankohtia ei sovita riittävän ajoissa. Aikataulutusvaiheessa kannattaa osapuolille kertoa myös arvio kokoontumisten kestosta, jotta he osaavat varata niille riittävästi aikaa.
Koko työryhmän ensimmäisessä kokoontumisessa laatimisprojektin vetäjä voi kouluttaa muulle ryhmälle turvallisuussuunnitelman laatimisen perusasiat, mikäli laatiminen ei ole ryhmälle ennestään tuttua. Tätä tarkoitusta varten on tämän oppaan kirjoittamisen yhteydessä laadittu myös PowerPoint koulutuskalvot, joita ryhmän vetäjä voi hyödyntää muuta ryhmää kouluttaessaan.
3. Nykytila-analyysi Ennen vaarojen tunnistamista ja riskien arviointia on kohteessa suositeltavaa tehdä nykytila-analyysi, jossa kartoitetaan nykyisten turvallisuustoimintojen riittävyys. Nykytila-analyysissa verrataan toimintaa lainsäädännön vaatimuksiin ja yleisiin, hyviin turvallisuuskäytäntöihin. Nykytila-analyysi kannattaa tehdä turvallisuussuunnitelmatyöryhmän toimesta. Nykytila-analyysissa on kaksi osaa. Ensin käydään läpi, täyttääkö kohteen toiminta lainsäädännön ja viranomaisten asettamat vaatimukset. Mikäli kaikki vaatimukset eivät täyty, ovat puutteet korjattava mahdollisimman nopeasti. Toisessa osassa verrataan toimintaa tunnettuihin, hyviin turvallisuuskäytäntöihin. Näiden kohdalla kohteessa voidaan käyttää omaa harkintaa. Kaikkia käytäntöjä ei tarvitse kohteessa ottaa käyttöön, vaan työryhmä voi harkita, mitkä käytännöt ovat hyödyllisiä kohteen turvallisuustoiminnassa. Tarkistuslistan toinen osa toimii luettelona erilaisista vaihtoehdoista hyviksi turvallisuuskäytännöiksi. Luettelosta voidaan tarkistaa mitkä käytännöt ovat kohteessa jo käytössä ja toisaalta myös valita uusia käyttöön otettavia toimintatapoja. Oppaan liitteenä 2 on tarkistuslista, joka on laadittu liikuntapaikkojen nykytila-analyysin avuksi. Se sisältää luettelon liikuntapaikkojen turvallisuutta koskevista lainsäädännön vaatimuksista ja hyvistä turvallisuuskäytännöistä.
4. Riskikartoitus Riskien arvioiminen on välttämätöntä ennen turvallisuustoimintojen suunnittelua. Jotta voidaan tehdä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja varautua mahdollisiin onnettomuustilanteisiin, tulee vaarojen olla tiedossa ja niiden aiheuttamien riskien suuruudet arvioituna. Riskien arvioimisen tulee olla säännöllistä toimintaa eikä vain yksi kertaluonteinen projekti. Mikäli säännöllinen riskien arvioiminen ei ole ollut kohteessa jo ennestään toimintatapana, tulee turvallisuussuunnitelman laatimisen aikana toteuttaa yksi projektiluontoinen riskikartoitus ja määrittää, miten säännöllinen riskien arviointi toteutetaan jatkossa. Riskien arviointi toteutetaan samalla ryhmällä kuin muutkin turvallisuussuunnitelmaprojektin osavaiheet. Tarvittaessa ryhmään voidaan ottaa lisäksi yksi ulkopuolinen asiantuntija, jolla on esimerkiksi vankkaa kokemusta riskien arvioinnista. Ulkopuolinen asiantuntija voi tällöin ottaa vetovastuun riskikartoituksen ajaksi turvallisuussuunnitelman laatimisen varsinaiselta vetäjältä. Ulkopuolinen asiantuntija saattaa tuoda arviointiin myös objektiivisuutta. Kohteen oma henkilökunta saattaa olla sokea joillekin riskeille tai vähätellä riskien merkittävyyttä. Riskikartoituksessa kannattaa tarkastella ainakin henkilöstöön, omaisuuteen, ympäristöön ja normaalitoiminnan keskeytymiseen liittyviä riskejä. Näistä henkilöstöön kohdistuvia riskejä on yleisesti ottaen pidettävä tärkeimpinä. Kuvassa 4 on esitetty riskikartoituksen tyypillinen eteneminen. Riskikartoituksessa tunnistetaan ensin kohteessa esiintyvät vaarat. Tämän jälkeen arvioidaan tunnistettujen vaarojen aiheuttamien riskien suuruudet. Riskien suuruudet määritetään vahinkotapahtuman todennäköisyyden ja seurausten vakavuuden yhdistelmänä. Arvioidut riskit laitetaan lopuksi tärkeysjärjestykseen, minkä jälkeen suunnitellaan ja toteutetaan toimenpiteitä arvioitujen riskien poistamiseksi ja pienentämiseksi. Toimenpiteiden toteutuksen jälkeen tulee vielä seurata, vaikuttivatko tehdyt muutokset odotetulla tavalla (eli pienensivätkö toimenpiteet riskejä) ja toivatko muutokset mahdollisesti uusia riskejä.
vaarojen tunnistaminen Seuranta ja palaute Riskin suuruuden määrittäminen seurausten vakavauus riskin merkittävyydestä päättäminen todennäköisyys toimenpiteiden valinta ja toteuttaminen Kuva 4. Riskikartoituksen eteneminen. Tämän oppaan laatimisen yhteydessä tuotettiin erityisesti liikuntapaikoille soveltuva riskikartoitusmenetelmä. Laadittu menetelmä on oppaan liitteenä 3.
5. Rakenteen määrittäminen Turvallisuussuunnitelmalle ei ole määritetty yhtä ja ainoaa oikeaa muotoa tai rakennetta. Suunnitelman sisältö vaihtelee laatimiskohteesta riippuen. Myös suunnitelman laajuus ja yksityiskohtaisuus voivat vaihdella erilaisten ja erikokoisten kohteiden välillä. Huomioitavaa on kuitenkin se, että pelastussuunnitelmaan on sisällytettävä pelastuslain (379/2011) määräämät perusasiat. Samoin valtioneuvoston asetuksessa eräitä kuluttajapalveluja koskevasta turvallisuusasiakirjasta (110/2011) on sisältövaatimuksia turvallisuusasiakirjalle. Pelastuslain (379/2011) mukaan pelastussuunnitelmassa on oltava selostus 1) vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätöksistä 2) rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä 3) asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi 4) mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä Pelastussuunnitelmassa on tarpeen mukaan otettava huomioon myös kohteen tavanomaisesta poikkeava käyttö ja selvitettävä, miten pelastuslain mukainen omatoiminen varautuminen toteutetaan poikkeusoloissa. L 379/2011 15 ja Vna 407/2011 2 Kuluttajaturvallisuuslaissa turvallisuusdokumentista käytetään nimeä turvallisuusasiakirja. Turvallisuusasiakirjassa on selvitettävä, jollei se ole erityisestä syystä kohteena olevan palvelun osalta tarpeetonta: 1) palvelun tarjoajan nimi, kotipaikka ja yhteystiedot; 2) turvallisuusasioista vastaavat; 3) ennakoitavat vaaratilanteet ja niiden mahdolliset seuraukset; 4) toimenpiteet vaaratilanteiden ehkäisemiseksi; 5) ohjeet erilaisia 3 kohdan mukaisesti ennakoituja onnettomuus-, vaara- ja vahinkotilanteita varten; 6) palvelun tarjoamisessa mukana olevien turvallisuusasioihin liittyvä perehdyttäminen ja kouluttaminen sekä mahdolliset pätevyys- ja koulutusvaatimukset;
7) palvelussa käytettävät tilat, rakenteet, välineet, reitit, eläimet, henkilönsuojaimet ja muu tarpeisto sekä niitä ja niiden huoltoa ja kunnossapitoa koskevat vaatimukset; 8) palvelun tarjoamiseen liittyvät olosuhderajoitukset; 9) palvelun suurin mahdollinen turvallinen asiakasmäärä eri olosuhteissa sekä palveluun osallistuvien terveydentilaa, fyysistä kuntoa, kokemusta, koulutusta ja muita vastaavia seikkoja koskevat vaatimukset; 10) palvelun vaikutuspiirissä olevien muiden kuin asiakkaiden turvallisuuden varmistamiseksi tarpeelliset toimenpiteet; 11) miten erilaiset onnettomuus-, vaara-, ja vahinkotilanteet kirjataan ja miten näin kerättyä tietoa käytetään hyväksi turvallisuustoiminnan kehittämisessä; 12) menettely kuluttajaturvallisuuslaissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden noudattamiseksi; 13) miten suunnitelmaan sisältyvät tiedot saatetaan palvelun tarjoamisessa mukana olevien tietoon; 14) mitä kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (613/2004) säädettyjä tietoja annetaan palveluun osallistuville ja palvelun vaikutuspiirissä oleville ja miten nämä tiedot annetaan. Turvallisuusasiakirjassa on tarpeen mukaan otettava huomioon myös kohteen tai sen rakenteen tavanomaisesta poikkeava käyttö. Vna 1110/2011 2 Turvallisuussuunnitelman laatimisen helpottamiseksi tarjolla on monia valmiita mallipohjia, joita voi hyödyntää myös turvallisuussuunnitelman laatimisessa. Näitä löytyy esimerkiksi aluepelastuslaitosten internetsivuilta ja erilaisista oppaista. Tämän oppaan liitteessä 1 on eräs esimerkki turvallisuussuunnitelman sisältämistä asioista ja lisäksi liitteestä löytyy lista muista tarjolla olevista mallipohjista. Mallipohjat on yleensä pyritty tekemään mahdollisimman laajoiksi, jotta ne soveltuisivat erityyppisiin kohteisiin. Tästä syystä mallipohjissa on usein paljon täytettäviä kohtia, joista kaikki eivät ole liikuntapaikoille tarpeellisia. Ennen tietojen keruun aloittamista kannattaakin valittu mallipohja muokata omaan kohteeseen sopivaksi. Turvallisuussuunnitelman rakennetta määritettäessä kannattaa huomioida kohteen ja sen toiminnan sekä turvallisuustoimintojen laajuus. Kannattaa ensisijaisesti keskittyä suunnittelemaan ja kirjaamaan tärkeät asiat hyvin eikä yrittää sisällyttää turvallisuussuunnitelmaan kaikkea mahdollista tietoa.
Sen jälkeen kun turvallisuussuunnitelman rakenne on otsikkotasolla määritetty, on paljon helpompi aloittaa tietojen kerääminen. Suunnitelman rakenteen otsikkotasoinen määrittely toimii tavallaan muistilistana asioista, joista täytyy kerätä tietoa tai sopia.
6. Yhteistoiminta viranomaisten kanssa Liikuntakohteissa tehdään usein yhteistyötä monien viranomaistahojen kanssa. Viranomaistahoja voivat olla esimerkiksi pelastuslaitos rakennusvalvontaviranomainen poliisi työsuojeluviranomainen ympäristöviranomainen tai kunnan valvontaviranomainen. Viranomaiset ennen kaikkea valvovat, että kohteen toiminta täyttää lakisääteiset vaatimukset. Tämä ei kuitenkaan ole heidän ainoa tehtävänsä. Viranomaisten tehtäviin kuuluvat myös neuvonta, opastus ja ohjaus. Tämä mahdollisuus kannattaa hyödyntää tekemällä yhteistyötä viranomaisten kanssa. Viranomaisilla on usein laajaa näkemystä turvallisuusasioiden hoitamisesta ja hyvin toimivista käytännöistä, joten avoimella tietojen vaihdolla saadaan paras hyöty esim. viranomaistarkastuksista. Viranomaisten vaatimukset ja painopistealueet saattavat vaihdella jonkin verran eri puolilla Suomea. Turvallisuussuunnitelmaa laadittaessa voi olla kannattavaa ottaa yhteyttä viranomaisiin ja kysellä vinkkejä suunnitelmaan sekä tiedustella paikallisia painopisteitä. Pelastuslaitokselta saatavat tiedot (esimerkiksi kuinka nopeasti apu saapuu hätätilanteessa kohteeseen) voivat vaikuttaa oman toiminnan suunnitteluun. Erityisen tärkeää yhteistyö on yleisötapahtumissa, joissa poliisi ja pelastuslaitos yleensä osallistuvat myös tapahtuman turvallisuussuunnitteluun. Viranomaiset osaavat usein auttaa myös kohteen ulkopuolelta tulevien vaarojen tunnistamisessa ja riskien arvioinnissa. Esimerkiksi pelastuslaitokset tekevät alueittain selvityksen ja arvioivat riskejä oman palvelutasonsa määrittelyä varten. Kannattaa huomata, että vastuu turvallisuusjärjestelyistä ei siirry pois toimijalta, vaikka viranomainen antaisikin opastusta tai auttaisi turvallisuussuunnittelussa.
7. Faktatietojen hankkiminen Turvallisuussuunnitelma on tietopaketti, johon kirjataan ylös paljon asioita, jotka ovat kohteeseen liittyvää faktatietoa. Tämän tiedon keräämiseen ja kirjaamiseen ei välttämättä tarvita koko projektiryhmää. Tieto voi olla hajallaan eri henkilöillä, joten tarvitaan vain yksi tiedon kerääjä, joka ottaa yhteyttä oikeisiin tahoihin ja kirjaa löytämänsä tiedot turvallisuussuunnitelmaan. Luonnollinen henkilö tällaiseksi tiedonkerääjäksi on projektin alussa nimetty vetäjä, jolla yleensä on jo valmiiksi riittävä perustietämys kohteesta ja hyvät kontaktit oikeisiin henkilöihin. Tietoja voi vaihtoehtoisesti kerätä myös turvallisuussuunnitelmaryhmän kokoontumisten yhteydessä. Ryhmän jäsenet voivat tietää joko suoraan selvittämisen alla olevia asioita tai heidän on helppo hankkia tarvittavat tiedot. Kokoontumisten yhteydessä voidaan tiedonkeruutehtäviä jakaa eri osapuolille. Ryhmän jäsenet välittävät selvittämänsä asiat ryhmän vetäjälle, joka toimii tällöinkin tiedon kerääjänä ja kirjaajana.
8. Asioista sopiminen ja tehtävien määrittäminen Faktatiedon lisäksi turvallisuussuunnitelmaan kirjataan myös paljon asioita, jotka vaativat suunnittelua ja sopimista. Näitä asioita ei yleensä kukaan henkilö voi yksin päättää ja kirjata ylös, vaan ne vaativat ryhmässä tehtäviä pohdintoja, sopimuksia ja päätöksiä. Kohteen turvallisuuden varmistamiseksi kannattaa suunnitella säännöllisesti toistuvia tehtäviä ja määrittää niille vastuuhenkilöt. Esimerkkejä tällaisista tehtävistä ovat muun muassa: Sisäiset turvallisuustarkastukset Alkusammutuskaluston tarkastukset Poistumistiekylttien akkujen vaihtaminen Paloilmoitinlaitteiston ja muiden turvajärjestelmien toiminnan testaaminen Lupien myöntäminen tilapäisellä tulityöpaikalla tehtäville tulitöille Tapaturmien ja läheltä piti -tilanteiden kirjanpito Tapaturmien ja läheltä piti -tilanteiden tutkiminen ja analysointi Savunpoistolaitteistojen huolto ja kunnossapito Sähkölaitteistojen määräaikaistarkastukset Turvallisuussuunnitelman ajan tasalla pitäminen Säännöllisen turvallisuuskoulutuksen järjestäminen henkilöstölle Väestönsuojan ja sen varustuksen kunnosta huolehtiminen Kemikaaliluettelon ja käyttöturvallisuustiedotteiden ylläpitäminen Yhteistyö yleisötapahtumien järjestäjien kanssa ja auttaminen tapahtumien turvallisuussuunnittelussa Säännöllinen riskien arviointi Jokaiseen kohteeseen on tarpeellista määrittää turvallisuuspäällikkö, joka on päävastuussa turvallisuusasioista ja koordinoi turvallisuussuunnittelua. Turvallisuuspäällikön olisi hyvä olla henkilö, jolla on ainakin jonkin verran valtuuksia toteuttaa tarpeellisia muutoksia kohteen turvallisuustoiminnassa. Tällöin havaittuihin ja turvallisuuspäällikölle raportoiduille turvallisuuspuutteille voidaan välittömästi toteuttaa parannustoimenpiteitä. Asioista on tärkeä sopia yhteisesti erityisesti silloin, kun kohteen tiloissa toimii monia organisaatioita. Tällöin on erityisen tärkeää, että vastuista ja toimintatavoista on tark-
kaan sovittu. Asioiden hoitaminen vaatii yhteistyötä eri osapuolten välillä, joten on luotava selkeät pelisäännöt. Silloin kun turvallisuudesta huolehtiminen on eri osapuolten yhteinen asia, on erityisesti toimivan tiedonkulun varmistamisella ratkaiseva merkitys.
9. Turvallisuussuunnitelman tärkeitä osia 9.1 Riskikartoitus Turvallisuussuunnitelman laatimisessa tärkeänä pohjatietona toimivat kohteessa tunnistetut vaaratilanteet ja niiden aiheuttamien riskien arvioidut suuruudet. Riskien tulee olla tiedossa, jotta niitä voidaan ennaltaehkäistä ja jotta osataan varautua toimimaan hätätilanteissa. Mikäli riskejä ei ole lähiaikoina kohteessa arvioitu, on riskikartoituksen huolellinen toteuttaminen ja dokumentointi olennainen osa turvallisuussuunnitelman laatimisprosessia. Riskien arvioinnin kautta riskit saadaan tärkeysjärjestykseen, jolloin turvallisuuden hallintaan käytettävät resurssit osataan suunnata oikeisiin asioihin. 9.2 Onnettomuuskirjanpito, poikkeamatilanteiden tutkinta ja analysointi Sattuneet onnettomuudet, läheltä piti -tilanteet ja muut poikkeamat ovat ikäviä tapahtumia, mutta tarjoavat samalla mahdollisuuden oppia ja parantaa toimintaa. Onnettomuuksista ja muista poikkeamista kannattaa pitää kirjaa. Jokainen tapaus tulee myös tutkia ja analysoida. Henkilöstöä ja asiakkaita tulee kannustaa ilmoittamaan sattuneista tapaturmista ja läheltä piti -tilanteista. Ilmoituksen tekemisen helpottamiseksi kannattaa laatia valmis lomakepohja, joka on sekä helppo että nopea täyttää ja palauttaa. Ilmoituslomakkeiden käyttäminen helpottaa myös tapausten arkistointia, kun ilmoitukset eivät jää vain osapuolten muistin varaan. Tapausten tutkintaa ja analysointia varten tulee määrittää toimintaperiaatteet. Tutkintamenetelmiin on hyvä kuulua ainakin tapahtumapaikkaan perehtyminen, uhrin ja/tai silminnäkijöiden haastattelu sekä ryhmässä tehtävä pohdinta tapaturmaan/poikkeamaan johtaneista syistä. Tutkintaryhmän kokoonpanon on hyvä pysyä suunnilleen samana tapauksesta toiseen. Turvallisuussuunnitelmassa tulee olla kuvaus kohteen käytännöistä onnettomuuksien ja muiden poikkeamien tutkinnan ja analysoinnin osalta. Lisäksi siinä on nimettävä onnettomuuskirjanpidosta ja tapausten tutkinnasta vastaavat henkilöt.
Poikkeamatilanteiden seurannalla tulee olla suoria vaikutuksia kohteen turvallisuussuunnitteluun. Aikaisemmin sattuneet poikkeamat ovat tärkeää pohjatietoa sekä riskien arviointiin että turvallisuustoiminnan suuntaamiseen. Poikkeamiin johtaneiden syiden analysoinnin yhteydessä tulee välittömästi miettiä myös korjaavia toimenpiteitä ja parannusehdotuksia kohteen turvallisuussuunnitteluun. Muun muassa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on antanut ohjeita onnettomuuskirjanpidosta (Turvallisuus- ja kemikaaliviraston internetsivut). 9.3 Ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja toiminta hätätilanteissa Sen jälkeen kun erilaiset vaaratilanteet on riskikartoituksessa selvitetty, voidaan turvallisuustoimintaa lähteä suuntaamaan ja koordinoimaan. Ensisijaisesti kannattaa pyrkiä toteuttamaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jotka vähentävät vaaratilanteiden esiintymistodennäköisyyttä tai pienentävät seurauksia. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tulee toteuttaa ainakin riskeille, jotka on arvioitu merkittäviksi. Yksi tärkeä osa ennaltaehkäisytyötä on erilaisten säännöllisten turvallisuuteen liittyvien tehtävien ja vastuuhenkilöiden määrittäminen. Turvajärjestelmien ja kaluston toimivuus on testattava säännöllisesti, sisäisiä turvallisuustarkastuksia tehtävä vuosittain, järjestettävä turvallisuuskoulutusta henkilöstölle sekä huolehdittava kiinteistön ja laitteistojen huollosta ja kunnossapidosta. Nämä ennaltaehkäisevät toimet tulevat varmemmin tehtyä, kun kullekin tehtävälle määritetään säännöllinen ajankohta ja vastuuhenkilö. Myös hätätilanteita varten tarvitaan tehtävien ja vastuiden määrittelyä, sillä ennaltaehkäisevillä toimilla ei useimmiten saada poistettua riskiä kokonaan. On siis aina varauduttava myös siihen, että riski realisoituu todelliseksi vahinkotapahtumaksi. Tämä merkitsee toiminnan suunnittelua hätätilanteiden varalta. Esimerkiksi tulipalotilanteessa sisätiloissa olevan henkilökunnan on tiedettävä alkusammutuskaluston sijainti, turvallisin ja nopein poistumisreitti sekä osattava tehdä hätäilmoitus. Tämän lisäksi jonkun henkilön on pysäytettävä ilmanvaihto, avattava savunpoistoluukut ja kuulutettava poistumiskehotus koko kohteen alueelle, mikäli näitä toimintoja ei ole automatisoitu. Hätätilanteessa aikaa on aina vähän, joten vastuut ja tehtävät tulee olla määritettynä mahdollisimman tarkasti jo etukäteen. Henkilöstö on koulutettava toimimaan hätätilanteissa sovittujen toimintaohjeiden mukaisesti. Kohteen oman henkilöstön oikealla toiminnalla voi olla ratkaiseva merkitys vaaratilanteen vahinkoseuraamusten vakavuuden kannalta. Jo ensiaputaidoilla ja onnistuneella alkusammutuksella on mahdollista pienentää merkittävästi tulipalon aiheut-
tamia vahinkoja. Jotta toiminta tulisi selkäytimestä, on henkilöstölle järjestettävä koulutusta ja käytännön harjoituksia hätätilanteissa toimimisesta. Säännöllinen koulutus ja harjoittelu voivat vähentää merkittävästi vahinkoseuraamuksia. Esimerkiksi alkusammutuskaluston käyttäminen ei ole vaikeaa, mutta jos sen käyttöä tehdään ensimmäistä kertaa todellisessa vaaratilanteessa, ei lopputulos välttämättä ole paras mahdollinen. 9.4 Kohteen pohjakuva ja merkinnät Alkusammutuskaluston ja muiden turvallisuuden kannalta tärkeiden asioiden sijaintipaikkoja on vaikea kuvailla sanallisesti turvallisuussuunnitelmassa. Paljon parempi vaihtoehto onkin liittää suunnitelmaan kohteen pohjakuva, johon on merkitty ainakin palo-osastointi, poistumistiet, alkusammutuskaluston sijaintipaikat, sammutusveden ottopaikat, kokoontumispaikat, väestönsuoja, EA-välineiden sijainti, ilmastoinnin hätäpysäytys, veden pääsulku, sähköpääkeskus sekä paloilmoitinkeskus, -painikkeet ja -kellot. Pohjakuvasta sijaintipaikat on helppo hahmottaa nopeasti. Mikäli kuvasta uhkaa tulla sekava ja epäselvä, voidaan suunnitelmaan liittää useampi pohjakuva ja merkitä jokaiseen niistä vain osa luettelon asioista. Pohjakuvia voi turvallisuussuunnitelman lisäksi laittaa esille sopiviin paikkoihin ympäri liikuntapaikkaa. Tällöin myös yleisöllä ja asiakkailla on mahdollisuus tutustua kohteen turvallisuuden kannalta tärkeisiin pisteisiin. 9.5 Laitteistojen kunnossapito-ohjelmat Erityisesti paloturvallisuuteen liittyvien laitteistojen ja järjestelmien pysyminen toimintakunnossa on erittäin tärkeää. Laitteistojen säännölliset huollot, tarkastukset ja toimintatestaukset ovat olennainen osa ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä. Huoltotoimenpiteitä ei kannata jättää muistin varaan, vaan laitteistoille ja järjestelmille on laadittava kunnossapito-ohjelmat, joissa on määritetty huoltojen, tarkastusten ja tes-
tausten aikavälit sekä vastuuhenkilöt toiminnoille ja ohjelmien päivityksille. Dokumentoitujen kunnossapito-ohjelmien myötä saatavilla on näin koko ajan lista laitteistojen ja järjestelmien kunnossapitotehtävistä ja niiden vastuuhenkilöistä. Tulevien tehtävien lisäksi kannattaa pitää kirjaa myös suoritetuista tarkastuksista ja testauksista. Kunnossapito-ohjelmat tulee laatia ainakin merkki- ja turvavalaistukselle savunpoistolaitteistolle kulunvalvonta- ja murtohälytysjärjestelmille käsisammuttimille ilmanvaihtolaitteistolle paloilmoitinjärjestelmälle sekä sähkölaitteistolle 9.6 Kiinteistön ja välineistön turvallisuus Kiinteistön omistajan ja haltijan on varmistettava, että kiinteistön rakenne ja sen sisältämät urheiluvälineet ja -laitteistot ovat aina turvallisia tilojen käyttäjille. Esimerkiksi seurat, jotka varaavat vuoroja liikuntapaikasta, eivät voi vastata kiinteistön ja laitteistojen jatkuvasta kunnossapidosta. Seurojen on voitava luottaa siihen, että kiinteistön haltija tai omistaja pitää huolta tilojen käytön turvallisuudesta. Rakenteiden tulee täyttää niille asetetut turvallisuusvaatimukset, joita esitetään muun muassa rakennusmääräyksissä ja standardeissa. Erityisesti kiinteistön kantavien rakenteiden kunto on tarkastettava säännöllisin väliajoin. Kantavien rakenteiden tarkastukset voi suorittaa esimerkiksi VTT:n laatimien ohjeiden mukaisesti (puurakenteisten hallien kuntotarkastusohje ja teräsrunkorakenteiden kuntotarkastusohje). 9.7 Yhteistyön ja tiedonkulun suunnittelu eri osapuolten välille Suuria yleisömassoja keräävissä liikuntapaikoissa toimii yleensä monia eri organisaatioita. Liikuntapaikoilla voidaan järjestää erilaisia tapahtumia urheilun arvokisoista konsertteihin ja messuista koiranäyttelyihin. Tapahtumajärjestäjät vaihtuvat, jolloin on tärkeää, että liikuntapaikan normaalitoiminnasta vastaava henkilökunta tekee yhteistyötä eri tapahtumajärjestäjien kanssa ja auttaa heitä tapahtuman turvallisuussuunnitelman laatimisessa omalta osaltaan.
Liikuntapaikoilla on usein ulkoistettu joitakin toimintoja kuten esimerkiksi siivous, vartiointi ja kiinteistöhuolto. Eri osapuolille kuuluvat tehtävät tulee olla tarkkaan määritetty (kirjallisesti), jotta ei satu tilannetta, jossa kaikki tahot luulevat jonkun tehtävän hoitamisen kuuluvan toiselle organisaatiolle. Tiedonkulku on ratkaisevassa asemassa silloin, kun eri organisaatiot toimivat samassa kiinteistössä. Esimerkiksi kiinteistöhuollosta vastaavan organisaation on tiedotettava kohteen muille osapuolille kriittisistä huoltotehtävistä, niiden kestosta ja vaikutuksista normaalitoimintaan.
10 Turvallisuussuunnitelman valmistumisen jälkeen Sen jälkeen, kun turvallisuussuunnitelman laatiminen on saatu päätökseen, on huolehdittava vielä muutamasta asiasta. Välttämätöntä on hyväksyttää valmis suunnitelma organisaation ylimmällä johdolla. Allekirjoituksillaan ylin johto sitoutuu turvallisuussuunnitelmassa kuvattaviin toimintamalleihin ja varautumiskeinoihin. Erittäin tärkeä vaihe on turvallisuussuunnitelman jalkauttaminen sekä omalle että ulkopuoliselle henkilöstölle. Suunnitelman olennaisen sisällön jalkauttamista varten tulee laatia koulutussuunnitelma (jonka voi lisätä turvallisuussuunnitelman liitteeksi). Turvallisuussuunnitelma tulee aina vähintään jakaa luettavaksi sekä omalle henkilöstölle että liikuntapaikan muille toimijoille. Suunnitelmaan tutustumista voidaan tehostaa vaatimalla muilta toimijoilta kuittausta suunnitelman lukemisesta. Turvallisuussuunnitelman olennainen sisältö voidaan lisäksi kouluttaa henkilöstölle. Koulutustilaisuuden etuna on se, että samalla kun asioita opitaan, on mahdollista myös kysellä lisätietoa tarkentamista vaativista tai epäselviltä tuntuvista asioista. Turvallisuuskoulutusta kannattaa joka tapauksessa järjestää säännöllisesti henkilöstölle. Säännöllisesti pidettävien koulutustilaisuuksien yhteydessä on hyvä aina kerrata (päivitetyn) turvallisuussuunnitelman olennaisimmat asiat. Jalkauttamisen lopuksi ainakin oman henkilöstön oppimista voi testata muutamalla kysymyksellä turvallisuussuunnitelman keskeisistä asioista ja siten varmistaa, että henkilökunta on sisäistänyt oleellisimmat asiat ja ymmärtänyt ne oikein. Turvallisuussuunnitelmaan sisällytetystä pelastussuunnitelmasta on toimitettava kopio pelastusviranomaisille. Pelastusviranomaiset eivät tässä yhteydessä tarkista pelastussuunnitelman riittävyyttä, vaan suunnitelma on heille ennen kaikkea perustietolähde hätätilanteiden varalle. Pelastussuunnitelman riittävyys ja ajantasaisuus tarkastetaan kohteen palotarkastusten yhteydessä. Oppaan lopuksi on syytä vielä huomauttaa, että turvallisuussuunnitelma on vain paperinen tai sähköinen dokumentti eikä se sinällään automaattisesti paranna turvallisuutta. Turvallisuutta parannetaan ennen kaikkea sillä, että turvallisuussuunnitelmassa kuvatut toimintatavat ja järjestelyt toteutetaan suunnitellulla tavalla. Pelkkä paperille kirjattu dokumentti on vain apuväline. Varsinainen turvallisuutta parantava työ tehdään jokapäiväisessä toiminnassa toteuttamalla tinkimättä suunniteltuja asioita.
Tiedonlähteitä Aluepelastuslaitosten internetsivut, esim. www.tampere.fi/aluepelastuslaitos/, www.keskisuomenpelastuslaitos.fi/ ja www.turku.fi/public/default.aspx?nodeid=8600. F2 Suomen rakentamismääräyskokoelma. Rakennuksen käyttöturvallisuus Määräykset ja ohjeet 2001. Kokoontumislaki (530/1999). www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990530 Turvallisuus- ja kemikaaliviraston internetsivuilla sijaitseva tietopaketti palveluiden turvallisuusvaatimuksista http://www.tukes.fi/fi/toimialat/kuluttajaturvallisuus/palveluidenturvallisuusvaatimuksia/ Kuluttajaviraston ohjeet ohjelmapalveluiden turvallisuuden edistämiseksi. 2003. Kuluttajavirasto. 29 s. Kuluttajaviraston ohjeet uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistämiseksi. 2002. Kuluttajaviraston julkaisusarja 4/2002. 18 s. Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011). http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110920 Pelastuslaki (379/2011). www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/ 2011/20110379 Pelastussuunnitelma Opas yritykselle ja laitokselle. 2004. 3. Painos. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. 28 s. Pk yrityksen riskienhallinnan internetsivut (perustietoa riskienhallinnasta), www.pkrh.fi/. Poliisin ohjeita yleisötilaisuuteen liittyvän ilmoituksen tekemisestä. www.poliisi.fi -> Luvat -> Ilmoitus yleisötilaisuudesta Puurakenteisten hallien kuntotarkastus, ohje. 2006. VTT. 21 s + liitteet. www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=74103&lan=fi tai www.vtt.fi -> julkaisut -> julkaisuhaku -> hae sanalla halturva
SLU:n ohjeita yleisötapahtuman turvatoimista. www.slu.fi -> Urheiluseuroille -> Julkaisut ja työkalut -> Päätä oikein Seurajohtajan käsikirja -> Seuran hallinto -> Turvallisuus seuratoiminnassa -> Yleisötapahtuman turvatoimet Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön internetsivut, www.spek.fi. Teräsrunkorakenteiden kuntotarkastusohje. 2006. VTT. 33 s. www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=74107&lan=fi tai www.vtt.fi -> julkaisut -> julkaisuhaku -> hae sanalla halturva Työturvallisuuslaki (738/2002). www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738 Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (407/2011). http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110407 Vuoripuro, J. 2007. Suurten yleisötilaisuuksien turvallisuusopas. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. 89 s.
Turvallisuussuunnitelman sisältö Esimerkki turvallisuussuunnitelman sisällöstä KOHTEEN FAKTATIEDOT Turvallisuudesta vastaava henkilöstö (ja toimenkuvat) Muu henkilöstö (ja toimenkuvat) Kirjanpito henkilöstön saamasta turvallisuuskoulutuksesta Kiinteistön/alueen yleistiedot (kuten esim. rakennusvuosi, rakennusmateriaalit, paloluokka, ilmastointi, sähkön/lämmön/veden jakelu, tehdyt saneeraukset jne.) Kohteessa toimivat eri organisaatiot Kohteen turvajärjestelmät Aukioloajat ja muut kohteen aikataulut Kohteessa olevat alkusammuttimet, paloilmoittimet, savunpoistoluukut yms. ja niiden sijaintipaikat (pohjapiirustus) Päivittäinen asiakasmäärä Lähin aluepelastuslaitos ja väestöhälytin Pelastustiet ja sammutusvedenottopaikat Kohteessa olevat henkilönsuojaimet sekä ensiapu- ja turvallisuusvälineet Työsuojelujärjestelyt Työterveyshuollon järjestäminen Muut välineet ja varusteet Harrastajien enimmäismäärä ja yleisökapasiteetti VAARATILANTEET JA NIIDEN VAIKUTUKSET Riskin arvioinnin tulokset o Tunnistetut vaarat o Riskien suuruudet o Vahinkoseuraamukset o Tämän hetken suojaavat toimenpiteet o Tulevat toimenpiteet riskien pienentämiseksi
ENNALTAEHKÄISEVÄ TOIMINTA Turvallisuuden varmistamiseen liittyvien tehtävien ja vastuuhenkilöiden määrittäminen Kohteen tai toimintaa pyörittävän organisaation turvallisuuspolitiikka Turvallisuustoimintaan liittyvät tavoitteet Eri töihin liittyvät turvallisen toiminnan ohjeet Säännöllisen riskin arvioinnin toteuttaminen Sisäiset turvallisuustarkastukset Alkusammutuskaluston tarkastukset Poistumistiekylttien akkujen vaihtaminen Turvajärjestelmien toiminnan testaaminen Tilapäinen tulityöpaikka ja lupien myöntäminen Sisäinen ja ulkoinen tiedottaminen Kohteen eri toimijoiden väliset sopimukset ja tiedonkulun varmistamiskeinot Tapaturmien ja vaaratilanteiden kirjanpito, tutkiminen ja analysointi Turvallisuussuunnitelman ajan tasalla pitäminen Siisteys ja järjestys Säännöllinen henkilöstön turvallisuuskoulutus Työkykyä ylläpitävä toiminta Turvallisuustoiminnan mittarit ja niiden seuranta Kemikaaliluettelon ja käyttöturvallisuustiedotteiden ylläpitäminen Yhteistyö tapahtumajärjestäjän kanssa Yhteistoiminta viranomaisten kanssa Väestönsuojan ja sen varustuksen kunnosta huolehtiminen Varautuminen poikkeusoloihin TOIMINTA HÄTÄ- JA POIKKEUSTILANTEISSA Henkilöstön koulutus Poikkeustilanteiden toimintaohjeet (ja toimintajärjestys) Avun hälyttäminen Hätäliikenteen ohjaus ja varmistaminen Tehtävien, työnjaon ja vastuuhenkilöiden määrittäminen Kokoontumispaikka Poikkeustilannetoiminnan harjoittelu Tiedottaminen (asiakkaille, yleisölle, työntekijöille, medialle) Jälkivahinkojen torjunta