Tutkimusinfrastruktuurit ja yliopistojen profiloitumisstrategia Ilkka Niemelä Vararehtori, Aalto-yliopisto 2.10.2013
Tutkimusinfrastruktuurit ja yliopistojen profiloituminen Tutkimus- ja opetusinfrastruurit ovat oleellinen osa yliopistojen profiloitumisstrategiaa o Monella alalla infrat välttämättömiä korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen kannalta, o tärkeitä houkuttimia rekrytoinnissa, o auttavat kumppanuuksien luonnissa ja ulkoisen tutkimusrahoituksen saannissa o ovat usein keskeinen tekijä yliopistojen ympärille syntyvien innovaatioekosysteemien kehittymisessä Infrat vaativat merkittävää panostusta yliopistoilta Kalliit infrastruktuurit haaste uusiutumiselle
Missä mennään? Tutkimusinfrastruktuurien perustaminen, ylläpito ja uusiminen näyttävät kallistuvan nopeammin kuin yleinen hintataso nousee. Yliopistoilla tähtäimessä korkea kansainavälinen taso, jolla infrastruktuurien merkitys kilpailutekijänä on kasvanut merkittävästi. Suomalaisissa yliopistoissa tutkimusinfroihin on investoitu vähemmän kuin eurooppalaisissa tutkimusintensiivisissä yliopistoissa on tapana. Tässä näyttää olevan taustalla se, että Suomessa on paljon yliopistoyksiköitä ja paljon opiskelijoita, jolloin käytettävissä oleva rahoitus kullekin yksikölle jää matalalle tasolla ja toisaalta rahoitus opiskelijaa kohti on kilpailijamaita alhaisempi. Alhainen investointitaso ja infrojen nopea kallistuminen ovat johtaneet vakavaan teknologiavelkaantumiseen, joka vaikuttaa haitallisesti tutkimusmahdollisuuksiin yleisesti ja tutkimuksen ja opetuksen tasoon erityisesti.
Tutkimuksen ja opetuksen infrastruktuurit Mikä on esim. tekniikan yliopiston infrainvestointien oikea taso? Budjetti Ulkopuolinen rahoitus Infrainvestoinnit suhteessa kokonaiskustannuksiin Aalto 421 M 35 % 2,1 % 1,7 % Chalmers 3036 MSEK 27 50 % (riippuen tulkinnasta) 3,2 % 3,6 % EPFL 749 MCHF < 30 % 5,7 %? Poistot suhteessa kokonaiskustannuksiin KTH 3750 MSEK 33 49 % (riippuen tulkinnasta)? 5,0 % Luvut on koottu julkaistuista tilinpäätöstiedoista vuosilta 2011 ja/tai 2012. Luvuissa on pientä epävarmuutta, koska laskentaperusteet voivat vaihdella yliopistosta toiseen. Näyttää, että esim. Aallon osalta hyvän eurooppalaisen tason saavuttaminen edellyttäisi infrainvestointien vähintään kaksinkertaistamista!
Mitä yliopistot voivat tehdä tilanteen korjaamiseksi? Rajalliset infrapanostukset tulee kohdentaa yliopiston tutkimuksen ja opetuksen vahvuusalueille, joissa on korkeatasoista tutkimustoimintaa ja tutkijoita. Omia infroja on tulevaisuudessa vähemmän mutta ne ovat vahvempia ja niiden käyttöaste on parempi. Infroja tulee johtaa ammattimaisesti. Panostusten vastapainoksi on voitava edellyttää mitattavia ja vaikuttavia tuloksia, korkeaa käyttöastetta ja avoimuutta muidenkin käyttäjien kuin oman tutkimusryhmän suuntaan. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa käytiin läpi keskeisimmät infrat, valittiin niistä ensi vaiheessa kahdeksan merkittävintä ja muodostettiin näistä vuoden 2013 alusta monivuotiset projektit, joiden kautta tuodaan ammattimaisempaa otetta infrojen hoitamiseen (http://www.aalto.fi/fi/research/infrastructure/)
Mitä yliopistot voivat tehdä tilanteen korjaamiseksi? Kalliin tutkimusinfran osalta tärkeää lisätä infran avoimuutta ja yhteiskäyttöä Kansallinen ja kansainvälinen verkottuminen ja yhteistyö tulevat sitä tarpeellisemmaksi mitä kalliimmasta ja nopeammin vanhenevasta infrastruktuurista on kysymys. Erittäin kalliisiin infroihin on varaa vain laajalla yhteistyöllä. Avoimuuteen ja yhteiskäyttöön voidaan kannustaa sopivilla mittareilla, kannusteilla ja kumppanuuksilla. Esimerkiksi Aallossa keskeisten infraprojektien rahoitukseen osallistuvat yliopistotaso, koulutaso sekä laitos/tutkimusryhmätaso. Yliopistotason rahoitusosuus infrasta kasvaa mitä avoimempi ja laajemmalla käytöllä infra on. Olemme jo solmineet kumppanuuksia kalliiden infrojen osalta: Mikro- ja nanoteknologia (Aalto, VTT), neurokuvantaminen (Aalto, HY, HUS), Biofactory (Aalto, VTT)
Mitä voidaan tehdä kansallisella tasolla? Näyttää, että tarvitaan kolmentasoisia tukitoimia o Yliopistojen perusrahoituksen kautta tulisi olla mahdollista kattaa alan normaalit tutkimus- ja opetusinfratarpeet. Tämä vaatisi alakohtaisuusosion tarkistamista OKM:n yliopistojen rahoitusmallissa. o Kalliiden ja merkittävien infrojen osalta tarvitaan säännöllisesti haettavissa oleva kansallinen rahoitusinstrumentti. Tämän rahoituksen pitäisi olla yhteydessä yliopistojen painopiste- ja profilointityöhön. o Erityisen kalliiden ja laajasti käytettävien infrojen kehittäminen vaatii kansallista pitkäaikaista sitoutumista (kansallinen tiekartta). Näiden ratkaisujen tulisi olla yhteydessä muihin korkeatasoisen tutkimuksen tukitoimiin.
Tekniikan alan infrojen erityisluonne Tekniikan yliopistojen infrastruktuurit palvelevat useimmiten sekä science- että engineering-tarpeita. Excellence in engineering on vaikeampi mitata kuin excellence in science. Tällaisilla infroilla on usein merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttavuus alan teollisen kilpailukyvyn ja uusiutumisen sekä uusien alojen kehittymisen ja startup yritysten tukemisen kannalta. Tarvitaan ministeriöiden (erityisesti OKM & TEM) välistä yhteistyötä, jotta myös tältä osin infra voidaan nostaa kilpailukykyiselle tasolle.
Yhteenvetoa Opetus- ja tutkimusinfrastruktuurit ovat oleellinen osa yliopistojen profiloitumisstrategiaa ja kilpailukykyä. Yliopistojen osalta on tärkeää kohdentaa infrapanostus yliopiston tutkimuksen ja opetuksen vahvuusalueille tehostaa infrojen käyttöä ammattimaisella johtamisella ja lisäämällä avoimuutta ja yhteistyötä Kansallisesti tarvitaan kolmen tason tukea Perusrahoitus Kansallinen erityisrahoitus Laajat hankkeet ja verkostot (kansallinen tiekartta) Tekniikan alan infrojen kehittäminen kilpailukykyiseksi vaatii ministeriöiden (erityisesti OKM/TEM) yhteistyötä