Suojelupoliisi
SISÄLTÖ 4 Ennalta estävä tehtävä 7 Kansallisen terrorismintorjunnan strategia 10 Toimintaympäristö 14 Terrorismintorjunta 20 Laittoman tiedustelun torjunta 26 Turvallisuustyö 32 Supo vuorovaikutuksessa 33 Supo pähkinänkuoressa 35 Yhteystiedot
Ennalta estävä tehtävä Tehtävänä turvallisuus Suojelupoliisi (Supo) on operatiivinen, kansainvälisten turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen kanssa tiiviissä yhteistyössä toimiva, turvallisuusviranomainen. Sen ydintehtäviä ovat terrorismin- ja laittoman tiedustelun torjunta sekä turvallisuustyö ja proliferaatiovalvonta eli joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen. Suojelupoliisin tehtävät määritellään poliisin hallinnosta annetussa laissa. Viraston perusarvoja ovat laillisuus, luotettavuus ja laatu Suojelupoliisi kuuluu sisäasiainministeriön alaiseen poliisiorganisaatioon yhtenä poliisin valtakunnallisista yksiköistä. Suojelupoliisin päätoimipiste sijaitsee Ratakadulla Helsingissä. Suojelupoliisi ylläpitää ja kehittää valmiuttaan päällikkönsä johdolla noin 220 supolaisen voimin. Laki poliisin hallinnosta 10 Suojelupoliisin tehtävänä on torjua hankkeita ja rikoksia, jotka voivat vaarantaa valtio- ja yhteiskuntajärjestystä, valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta sekä suorittaa tällaisten rikosten tutkintaa. Suojelupoliisin tulee myös ylläpitää ja kehittää yleistä valmiutta valtakunnan turvallisuutta vaarantavan toiminnan estämiseksi. Poliisihallitus määrää ne asiaryhmät, jotka kuuluvat Suojelupoliisin tutkittaviksi. 4 5
Kansallinen terrorismintorjunnan strategia Supon strategiset linjaukset Suojelupoliisi panostaa ydintehtäviinsä karsimalla niitä tehtäviä, joita voidaan hoitaa tehokkaammin muualla sekä keskittämällä resursseja operatiivisiin toimintoihin. Suojelupoliisi tehostaa toimintakykyään kehittämällä kansallisen terrorismintorjunnan strategian mukaisesti muun muassa yhdysmiesjärjestelmää, painottamalla rekrytoinnissa ydintehtävien vaatimaa erikoisosaamista sekä kouluttamalla jatkuvasti henkilöstöään turvallisuustiedustelun vaatimuksiin. Supon tapa toimia Turvallisuustiedustelu on olennainen osa Suojelupoliisin toimintaa valtion turvallisuuden ylläpitämiseksi. Sillä tarkoitetaan valtion sisäisten ja ulkoisten turvallisuusuhkien tunnistamista, niihin kohdistuvaa operatiivista tiedonhankintaa, tiedon analysointia sekä tästä prosessista saatavan tiedustelutiedon oikea-aikaista raportointia päätöksenteon tueksi. Sisäisen turvallisuuden ohjelmasta kansallisen terrorismintorjunnan strategiaan Sisäisen turvallisuuden ohjelma kuvaa sisäisen turvallisuuden tulevien vuosien haasteita, joista yhdeksi on määritelty terrorismi ja väkivaltainen radikalisoituminen. Ohjelman linjaukset ovat merkittäviä myös Suojelupoliisille, sillä sen keskeisiä tehtäviä ovat terrorismintorjunta ja valtion sisäinen turvallisuus. Valtioneuvosto aloitti sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelun elokuussa 2007 ja se valmistui maaliskuussa 2008. Ohjelma on periaatepäätös, jossa määritetään poikkihallinnollisesti sisäisen turvallisuuden kehittämisen painopisteet, tavoitteet ja toimenpiteet. Sisäisen turvallisuuden ohjelma laadittiin hallituskaudeksi ja ohjelman tavoitteet on asetettu aina vuoteen 2015 saakka. Ohjelman keskeiseksi kehittämiskohteeksi nostettiin terrorismin uhkien torjunta, väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ääriliikkeiden laittoman toiminnan tunnistaminen sekä niiden syihin vaikuttaminen yhteistyötä kehittämällä. Keskeisenä toimenpiteenä terrorismin torjumiseksi ja siihen johtavan kehityksen estämiseksi päätettiin laatia kansallinen terrorismintorjunnan strategia, jossa määritellään ja selkeytetään viranomaisten vastuut ja roolit terrorismintorjunnassa. Strategia laadittiin vuoden 2009 aikana ja valtioneuvosto hyväksyi sen tammikuussa 2010. Terrorismintorjunnan strategiassa käydään läpi terrorismin tilannekuva Suomessa ja Euroopassa, voimassa oleva lainsäädäntö sekä viranomaisjärjestelyt. Lisäksi strate- 6 7
Terrorismintorjunnassa korostuu sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tiivis yhteys. Ongelmat on tunnistettava ennen kuin ne muuttuvat väkivallan syiksi ja perusteiksi. giassa esitetään terrorismin tilannekuvaan perustuvia konkreettisia, aikataulutettuja toimenpiteitä terrorismintorjunnan tehostamiseksi. Terrorismintorjunnassa korostuu sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tiivis yhteys. Terrorismiin on Suomessa varauduttava osana yhteiskunnan yleistä kokonaisturvallisuutta, ottaen huomioon terrorismiin ja sen torjuntaan liittyvät erityispiirteet. Terrorismi ja siihen liittyvä tilannekuva voivat muuttua nopeasti taustatekijöiden tai terroristien toimintatapojen muutosten myötä. Välittömien ja todennäköisimpien uhkien lisäksi viranomaisilla on oltava valmius ja suunnitelmat tarkkailla sekä torjua myös näköpiirissä olevia uusia uhkia. Kansallisen varautumisen ohella Suomi osallistuu aktiivisesti terrorismiin liittyvään kansainväliseen yhteistoimintaan. Kansainvälisessä yhteistyössä sekä konkreettinen operatiivinen viranomaisyhteistyö että poliittinen ja kansainvälisoikeudellinen vaikuttaminen ovat välttämättömiä. Viranomaisyhteistyötä tarvitaan, jotta terrorismintorjuntaan varatut viranomaisten tai organisaatioiden resurssit saadaan käytetyksi mahdollisimman tehokkaasti. Viranomaisten toiminnan on myös terrorismintorjunnassa oltava luotettavaa ja asianmukaisella tavalla avointa. Suomalaisen oikeusvaltion, demokratian, perusoikeuksien ja hyvän hallinnon periaatteiden toteutuminen koskevat kaikkia. Yhteiskuntien sisäiset olosuhteet voivat joissakin tapauksissa tukea häiriöitä ja turvattomuutta tuottavien ilmiöiden kehittymistä. Ongelmat on tunnistettava ja niihin on reagoitava ennen kuin ne muuttuvat väkivallan syiksi ja perusteiksi. Tämän mukaisesti strategian perusta on terrorismin ennalta estäminen puuttumalla ja vaikuttamalla terrorismin taustasyihin. Strategiassa todetaan, että viranomaisten toiminnalla ei voida yksin vastata yhteiskunnan sisäisestä turvallisuudesta. Suomen ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden varmistamiseksi poliittisen tason, valtio- ja kuntasektorin sekä kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän on toimittava yhdessä väkivallan ja sen syiden torjumiseksi. Poliisi vastaa Suomessa perustehtävänsä mukaisesti terrorismintorjunnasta. Poliisin sisällä Suojelupoliisi toimii kansallisen ja kansainvälisen operatiivisen viranomaisyhteistyön vastuuviranomaisena. Terrorismintorjunnassa Supo toimii kansallisen ja kansainvälisen operatiivisen viranomaisyhteistyön vastuuviranomaisena. 8 9
Toimintaympäristö Yhä globaalimpi toimintaympäristö Terrorismin uhka on siirtynyt pohjoisemmaksi Radikaali-islamistinen terrorismi on tällä hetkellä merkittävin länsimaita uhkaava terrorismin muoto. Vaikka al-qaida ei ole onnistunut iskuissaan Euroopassa sitten vuoden 2005, iskuyrityksiä on ollut useita. Vuoden 2010 lopulla tapahtumat Ruotsissa ja Tanskassa osoittavat radikaaliislamistisen terrorismin muodostavan konkreettisen uhan myös Pohjoismaille. Al-Qaidan keskusjohdon kykyä johtaa ja valmistella laajamittaisia terrori-iskuja on heikentänyt Pakistanin ja Afganistanin rajaseudulle tehdyt terrorismin vastaiset operaatiot. Näissä iskuissa on kuollut monia al-qaidan toiminnalle tärkeitä johtajia. Eristetyn keskusjohdon tehtäväksi on jäänyt islamistitaistelijoiden ideologisen inspiraation vahvistaminen länsimaiden ja maltillisten arabimaiden vastaisilla kannanotoilla. Järjestö on nimennyt joitakin eurooppalaisia valtioita ensisijaisiksi kohteikseen. Kansainvälisen operatiivisen toiminnan turvaamiseksi al-qaidan johto on erityisesti internetin kautta tapahtuvassa viestinnässään siirtänyt vastuuta iskujen tekemisessä alueellisille liittolaisryhmilleen, joista tärkeimmät ovat Arabian niemimaan al-qaida (AQ-AP), Maghrebin alueen al-qaida (AQIM) ja Irakin al-qaida (AQI). Operatiivista toimintavastuuta on haluttu siirtää myös länsimaissa asuville, jopa yksittäisille henkilöille. Al-Qaidan johto voi käyttää agendansa ajamiseen myös järjestöön muodollisesti kuulumattomia ryhmittymiä, kuten pääasiassa Somaliassa toimivaa al-shabaabia. Konfliktialueille, kuten Pakistaniin, Afganistaniin ja Somaliaan, matkustavien eurooppalaisten ääri-islamistien määrä on kasvanut. Samalla ääriryhmittymät uhkaavat yhä useammin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuvia maita. Monissa Euroopan maissa on havaittu tiivistä yhteydenpitoa konfliktialueilla ja Euroopassa toimivien väkivaltaisten radikaaliryhmien välillä. Somalian hallitusta vastaan taisteleva, al-qaidaan kytköksissä oleva al-shabaab -järjestö on onnistunut monissa eri maissa värväämään kannattajiaan osallistumaan taisteluihin ja kouluttautumaan terroritekoihin Somaliassa. Nationalistisista syistä Somaliaan matkustaneiden ei kuitenkaan arvioida aiheuttavan merkittävää uhkaa palatessaan Eurooppaan. Suuremman uhan muodostavat kansainväliseen pyhään sotaan osallistuneet ja taistelukoulutusta saaneet aktivistit. Väkivaltaiseen toimintaan tähtäävä värväys tapahtuu yleensä suljettujen piirien tapaamisissa. Väkivaltaiset ideologiat leviävät tehokkaasti myös tietoverkkojen välityksellä. Virtuaalinen kanssakäyminen tarjoaa tehokkaan väylän ääriryhmien verkostoitumiselle. Tästä hyvä esimerkki on Arabian niemimaan AQ-AP:n vuonna 2010 perustama internetjulkaisu Inspire. 10 11
Euroopassa pienten ryhmittymien ja yksittäisten henkilöiden väkivaltaisen radikalisoitumisen taustalta on tunnistettu muun muassa toisen tai kolmannen maahanmuuttajasukupolven kokema irrallisuus yhteiskunnasta, juurettomuuden tunne, syrjäytyminen sekä näihin yhdistettynä aktiivisten värvääjien toiminta. Suomen muslimiyhteisö on valtaosin maltillinen ja toimii vastavoimana sellaiselle uskonnolliselle radikalisoitumiselle, joka saattaisi johtaa väkivaltaisen toiminnan tukemiseen. Suomessa ei ole myöskään havaittu merkittävää väkivaltaan johtavaa radikalisoitumista. Kuitenkin joillakin yksittäisillä Suomessa oleskelevilla henkilöillä tiedetään olevan yhteyksiä ulkomailla toimiviin väkivaltaisiin ryhmiin. Separatistiset ja poliittiset terroristijärjestöt (esimerkiksi palestiinalais- ja kurdiryhmittymät) pitävät Eurooppaa yhtenä radikaalin toimintansa tukialueena esimerkiksi rahoittamalla toimintaansa Euroopasta käsin. Ne eivät kuitenkaan näytä pyrkivän laajamittaiseen väkivaltaiseen toimintaan välittömien toiminta-alueidensa ulkopuolella. Muutamissa Etelä-Euroopan maissa äärivasemmistolainen ja anarkistinen terrorismi on viime vuosina lisääntynyt. Perinteinen henkilötiedustelu ei ole menettänyt merkitystään Tiedustelupalvelujen tehtävät ja tavoitteet ovat säilyneet aikakausista ja kulloinkin vallassa olevista poliittisista johtajista ja rakenteista riippumatta perimmiltään samoina. Toiminnan tarkoituksena on hankkia ulkomaita koskevaa poliittista, sotilaallista, taloudellista sekä tieteellis-teknistä tietoa oman valtion hyödyksi. Tiedustelupalveluja kiinnostavat nykyisin myös kansainvälinen terrorismi ja joukkotuhoaseiden leviäminen. Kukin valtio määrittelee harjoittamansa tiedustelutoiminnan painopisteet omien tarpeidensa ja kansainvälisen asemansa mukaan. Tiedustelupalvelut hankkivat nykyisin valtaosan tiedosta julkisista lähteistä. Muista valtionhallinnon organisaatioista poiketen tiedusteluorganisaatioiden perustehtävä on kuitenkin pyrkiä hankkimaan jatkuvasti myös salaista tietoa. Tarvittaessa tämä tehdään laittomin keinoin vakoilemalla. Tiedustelutoiminnassa hyödynnettävissä oleva keinovalikoima kehittyy yleisen teknisen kehityksen mukana. Siksi esimerkiksi teleliikenteeseen ja viestiverkkoihin kohdistuu aina tiedustelun kohteeksi joutumisen riski. Luottamuksellisen ja salaisen tiedon hankkiminen perinteisen henkilötiedustelun (HUMINT) ja vakoilun avulla on edelleen tärkeää. Viestiliikenteen signaalitiedustelu (SIGINT) ja muut tekniset tiedustelukeinot ovat kuitenkin kasvaneet. Tiedustelu ja vakoilu ovat 2000-luvullakin ensisijaisesti ihmisten välistä toimintaa. Ihmiset jakavat edelleen syvimmät ajatuksensa vain tuntemiensa ihmisten kanssa. Siksi tiedustelupalvelujen perustavoite on edelleen päätöksentekoa lähellä olevien henkilöiden värvääminen agenteiksi. Heidän avullaan pyritään pääsemään käsiksi haluttuun tietoon ja vaikuttamaan päätöksentekoon. Kun tiedustelu-upseeri lähestyy sopivaksi katsomaansa kohdehenkilöä, hän kertoo hakevansa asiantuntijaa, kommentoijaa, ystävää tai auttajaa, vaikka todellisuudessa hän pyrkii värväämään kuriiria, raportoijaa, vaikuttajaa tai palvelijaa. Virtuaalinen kanssakäyminen tarjoaa tehokkaan väylän ääriryhmien verkostoitumiselle. Tiedustelupalvelujen perustavoite on edelleen päätöksentekoa lähellä olevien henkilöiden värvääminen agenteiksi. Suomi on ulkomaisten tiedustelupalveluiden kiinnostuksen kohteena erityisesti geopoliittisen sijaintinsa, korkean teknologisen osaamisensa ja EU-jäsenyytensä takia. Suomessa toimii tiedusteluhenkilöstöä useista eri maista. Tiedustelutoimintaa Suomessa johdetaan ensisijaisesti suurlähetystöistä, konsulaateista ja kaupallisista edustustoista käsin. Diplomaattisissa edustustoissa peiteviroissa olevat tiedustelu-upseerit muodostavat tiedusteluaseman eli tiedusteluresidenssin. Diplomaatin virka on tyypillinen tiedustelijan peite. Diplomaattinen koskemattomuus antaa suojan asemamaan rikosoikeudellista tuomiovaltaa vastaan. Tiedustelija voi esiintyä myös liikemiehenä, toimittajana, opiskelijana tai tutkijana. Eräät maat käyttävät myös ns. illegaaleja eli ulkomailla väärennetyin henkilöllisyystiedoin asuvia tiedustelumiehiä ja -naisia. Illegaalin henkilöllisyyden tukena on fiktiivinen elämäntarina. Asemamaassaan, ja sopeuduttuaan ajan myötä uuteen henkilöllisyyteensä, illegaali aloittaa työskentelynsä yleensä vasta vuosien kuluttua maahan saapumisestaan. Laiton aktivismi on Suomessa pienimuotoista mutta vaatii seurantaa Maailmantaloutta ravisteleva lama on pakottanut viime vuosina useat maat rajoituksiin ja leikkauksiin, jotka ovat vaikeuttaneet kansalaisten arkielämää ja toimeentuloa. Sellaiset toimenpiteet ovat olleet usein perussyy mielenosoituksiin ja niitä seuranneisiin rajuihin mellakoihin erityisesti eteläisen Euroopan maissa. Globalisaation ja kapitalismin vastustaminen laittomin keinoin sekä monet muut laittomat aktivismin muodot ovat kansainvälinen ilmiö. Mielenosoitusten ja mellakoinnin mallit ovat monissa maissa yhdenmukaiset ja tapahtumiin kokoontuu useiden maiden kansalaisia. Turvallisuustilanne Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on tässä suhteessa toistaiseksi pysynyt suhteellisen vakaana. Suomalainen aktivismi keskittyy kapitalismin ja kulutusyhteiskunnan vastustamisen lisäksi ympäristön suojelemiseen ja eläinten oikeuksien puolustamiseen. Laiton eläinoikeusaktivismi on laajentunut aiemmin voimakkaasti esillä olleesta turkiselinkeinon vastustamisesta yliopistojen ja tutkimuslaitosten sekä lääketeollisuuden koeeläinten käytön vastustamiseen. Lisäksi tehomaataloutta ja eläinten tehotuotantoa on kritisoitu. Eläinoikeusaktivistit ovat kampanjoineet eläinten oikeuksien puolesta tekemällä ilmoituksia eläinsuojelurikoksista turkistarhoilla ja maatiloilla sekä käynnistämällä mediakampanjoita julkiseen mielipiteeseen vaikuttamiseksi. Ydinvoiman vastustaminen on myös lähitulevaisuuden aktivismia. Ydinvoiman vastaiset mielenosoitukset ja kampanjat tulevat jatkumaan, erityisenä kohteena on ydinvoiman lisärakentaminen. Suojelupoliisi osallistuu aktiivisesti ydinvoimaloihin ja muihin säteileviä aineita toiminnassaan käyttäviin laitoksiin kohdistuvien uhkien arvioimiseen. Suojelupoliisi on huolestunut äärioikeistolaisuuden ja ulkomaalaisvastaisuuden voimistumisesta. Viharikosten lukumäärä ja skinheadien toiminta on lisääntynyt. Vaikka näiden toimintaa voidaan vieläkin pitää Suomessa varsin pienimuotoisena, on tärkeää, että ilmiötä seurataan tarkasti. 12 13
Terrorismintorjunta Suomessa terrorismintorjunnasta vastaa Suojelupoliisi Kansainvälinen ja kansallinen viranomaisyhteistyö sekä tiedonvaihto ovat terrorismintorjunnan kulmakiviä. Torjuntatyön pääpaino on ennalta estävässä toiminnassa. Turvallisuustiedustelun on oltava tehokasta ja tiedon analysoimisen oikea-aikaista. Tiedustelutieto koostuu Suojelupoliisin oman tiedonhankinnan kautta saadusta informaatiosta ja muiden kansallisten turvallisuusviranomaisten sekä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden välittämästä tiedosta. Terrorismintorjunta perustuu lakiin Terrorismirikokset määritellään vuonna 2003 säädetyssä rikoslaissa. Terrorismirikoksia koskeva luku 34 a sisältää luettelon rikoksista, joista tulee tuomita tavanomaista ankarampi rangaistus, kun ne on tehty terroristisessa tarkoituksessa. Lisäksi luvussa säädetään rangaistavaksi terroristisessa tarkoituksessa tehtävien rikosten valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toiminnan edistäminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, värväys terrorismirikoksen tekemiseen ja terrorismin rahoittaminen. Kouluttautuminen esimerkiksi terroristileireillä ei toistaiseksi ole rikos. Rangaistussäännökset pohjautuvat pitkälti vuoden 2002 kesällä hyväksyttyyn EU:n puitepäätökseen terrorismin torjumisesta. Puitepäätöksen hyväksymisestä seuraa, että kaikilla EU-mailla on suurin piirtein samansisältöinen terrorismilainsäädäntö, joka yksinkertaistaa Suojelupoliisin ja tärkeimpien yhteistyömaiden viranomaisten välistä yhteistyötä. 14 15
Suojelupoliisin toimivaltuuksista terrorismintorjunnassa säädetään poliisilaissa ja pakkokeinolaissa. Toimivaltuudet mahdollistavat esimerkiksi televalvonnan, telekuuntelun, peitetoiminnan ja tietolähdetoiminnan. Poliisilain toimivaltuudet ovat käytettävissä rikosten ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi, pakkokeinolain toimivaltuudet taas rikosten tutkimiseksi. Suojelupoliisin toiminnassa poliisilain merkitys on käytännössä suurempi kuin pakkokeinolain, koska terrorismintorjunnan painopiste on terrorismirikosten ennalta estämisessä. Myös muiden maiden lainsäädännöissä on vastaavia toimivaltuuksia. Niiden mahdollistamilla menetelmillä hankittu tieto on ollut erittäin olennaista eri Euroopan maiden viranomaisten onnistuessa 2000-luvulla estämään lukuisia suunniteltuja terroritekoja. Sekä Suomen poliisi- että pakkokeinolaki uudistetaan perusteellisesti vuoden 2011 aikana. Terrorismin tilannekuva Suojelupoliisi laatii terrorismin tilannekuvan ja pitää sitä yllä. Tilannekuva on analyysi, joka perustuu Suojelupoliisin operatiivisella toiminnalla hankittuun sekä kansallisilta ja kansainvälisiltä yhteistyökumppaneilta saatuun informaatioon ja avoimiin lähteisiin. Valtioneuvoston tilannekeskus seuraa avoimia lähteitä reaaliaikaisesti ympäri vuorokauden osallistuen siten Terrorismintorjunnan pääpaino on ennalta estävässä toiminnassa. tilannekuvan ylläpitämiseen. Tarpeen vaatiessa Suojelupoliisi laatii terrorismitilanteesta tiedotteita julkisuuteen ja osallistuu terrorismia koskevaan julkiseen keskusteluun, jotta kansalaisten käsitys Suomen uhkatilanteesta säilyy totuudenmukaisena. Uhka-arviot Uhka-arviointi on tärkeä osa Suojelupoliisin kansallista terrorismintorjuntaa yksittäisten merkittävien tapahtumien, kuten kansainvälisten kokousten, valtiovierailujen ja suurten urheilukilpailujen alla. Suojelupoliisi laatii arvion terrorismin vierailulle mahdollisesti aiheuttamasta uhasta. Turvallisuusjärjestelyt mitoitetaan ja kohdennetaan laaditun uhka-arvion perusteella yhteistyössä paikallispoliisin kanssa. Uudet toimintatavat Perinteiset valvonta- ja seurantamenetelmät eivät aina ole riittäviä turvallisuuspoliisin nykyisessä toimintaympäristössä. Suojelupoliisi kehittää toimintaansa jatkuvasti terrorismin torjumiseksi. Suojelupoliisi pyrkii toimivaan ja luottamukseen perustuvaan keskusteluyhteyteen myös muiden kuin viranomaisten kanssa. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi kansalaisjärjestöt ja eri uskontokuntien edustajat. Erityisen tärkeää tämä on terrorismiin mahdollisesti johtavan radikalisoitumisen tunnistamiseksi ja ennalta estämiseksi. Terrorismiin liittyvien riskihenkilöiden asettuminen Suomeen tai Suomen kautta muihin EU-maihin pyritään estämään ennakolta. Suojelupoliisin edustajia toimii yhdyshenkilöinä muutamissa Suomen ulkomaanedustustoissa toimenkuvanaan pääasiassa terrorismintorjunta ja muut valtion turvallisuuteen liittyvät asiat. Yhdyshenkilöt avustavat suurlähetystöjä mm. viisumi- ja oleskelulupahakemusten käsittelemisessä sekä ylläpitävät yhteyttä asemamaan ja siellä edustet- Suojelupoliisi kehittää toimintaansa jatkuvasti terrorismin torjumiseksi. 16 17
Suojelupoliisi laatii terrorismin tilannekuvan ja pitää sitä yllä. tuina olevien muiden maiden turvallisuusviranomaisiin. Yhdysmies osallistuu tarvittaessa myös lähetystöturvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Yhdyshenkilötoiminta perustuu valtioneuvoston maaliskuussa 2010 hyväksymään Kansallisen terrorismintorjunnan strategiaan. Pakolaisvalintamatkat Suojelupoliisi osallistuu kiintiöpakolaisten valintaprosessiin lähettämällä edustajiaan muiden viranomaisten mukana valintamatkoille. Pyrkimyksenä on tunnistaa henkilöt, joiden voidaan perustellusti arvella maahan päästyään muodostavan turvallisuusuhan Suomelle. Suojelupoliisi on vuonna 2001 perustetun Länsi-Euroopan turvallisuuspalveluiden terrorismin vastaisen työryhmän Counter Terrorist Group:in (CTG) jäsen. CTG-ryhmässä turvallisuuspalvelut vaihtavat terrorismia koskevaa tietoa ja laativat uhka-arvioita jäsenmaiden turvallisuustilanteesta. Suojelupoliisi osallistuu poliisialan terrorismintorjuntayhteistyöhön Police Working Group on Terrorism (PWGT) -työryhmän jäsenenä ja on nykyisin bilateraalisessa yhteistyössä useiden Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa. Suojelupoliisi on tiiviissä yhteydessä myös Euroopan poliisivirastoon Europoliin, jonka kanssa Suojelupoliisi vaihtaa terrorismiasioihin liittyviä rikos- ja analyysitietoja. Terrorismin rahoitus Suojelupoliisin arvion mukaan osa joidenkin ulkomaalaisryhmien Suomessa keräämistä ja maan rajojen ulkopuolelle lähettämistä rahavaroista päätyy terroristisen toiminnan tukemiseen ulkomailla. Tämän näyttäminen toteen on erittäin vaikeaa. Turvallisuusviranomaiset pyrkivät yhteistoimin selvittämään rahavarojen alkuperän sekä niiden kulkeutumiskanavat ulkomaille. 18 19
Laittoman tiedustelun torjunta Suojelupoliisi pitää yllä tiedustelutoiminnan tilannekuvaa Laittoman tiedustelun torjunnan lisäksi Suojelupoliisin vastuulla on joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen. Toiminnan oikeudellisen perustan muodostavat poliisin hallinnosta annettu laki ja asetus. Suojelupoliisin tehtävänä on sellaisten hankkeiden ja rikosten torjunta, joilla vieraiden valtioiden tiedusteluorganisaatiot pyrkivät vaarantaman Suomen valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta. Vastavakoilu huolehtii siitä, että yhteiskunnan vakaudesta vastaavat keskeiset hallinnonalat voivat toimia turvallisesti. Suojelupoliisi seuraa ulkomaisten tiedustelijoiden toimintaa Suomessa. Suomea vahingoittava toiminta pyritään keskeyttämään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mikäli vieraan valtion edustajat eivät noudata kansainvälisesti hyväksyttyjä toimintatapoja, Suomi voi ryhtyä viime kädessä diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen mukaisiin toimiin. Sopimuksen nojalla diplomaattista edustajaa voidaan kehottaa poistumaan maasta ja julistaa hänet ei-toivotuksi henkilöksi eli persona non grataksi. Suojelupoliisilla on pitkäaikaiset ja laajat kansainväliset yhteistyösuhteet. Luottamuksellinen kansainvälinen tiedonvaihto on edellytys menestykselliselle Suomen etujen mukaiselle vastavakoilutyölle. Suojelupoliisi toimittaa säännöllisesti vastavakoiluun liittyviä operatiivisia raportteja, vuosiraportteja sekä uhka- ja asiantuntija-arvioita tasavallan ylimmälle johdolle sekä turvallisuusviranomaisille. Suomesta on tullut merkittävien yhteiskunnallisten panostusten kautta yksi maailman kehittyneimmistä ja toimivimmista yhteiskunnista. Näiden yhteiskunnan investointien suojaamiseksi ja turvaamiseksi Suojelupoliisi on koko olemassa olonsa ajan tukenut Suomen elinkeinoelämää, yrityksiä, yhteisöjä ja tiedemaailmaa torjumalla niihin kohdistuvaa laitonta tiedonhankintaa. 20 21
Yksi Suojelupoliisin tärkeistä toimintamuodoista on julkisille ja yksityisille tahoille suunnattu ohjaus- ja neuvontatoiminta niihin kohdistuvien tiedustelu-uhkien torjumiseksi. Tavoitteena on, että nämä yhteisöt, yritykset ja ihmiset tiedostavat ja tunnistavat itse olemassa olevat tiedustelun riskit ja uhat. Tarkasti ottaen vain toisen valtion harjoittama ja valtiollisesti merkityksellistä kohdetta vastaan suunnattu vakoilu kuuluu Suojelupoliisin toimialaan. Yksityisen yrityksen kilpailijansa liikesalaisuuksiin kohdistama yritysvakoilu on muun poliisin toimialaan kuuluva asianomistajarikos, johon poliisilla ei ole edes tutkintaoikeutta ilman asianomistajan vaatimusta. Suojelupoliisi seuraa kuitenkin tarkasti myös yritysvakoilua varmistaakseen sen, ettei taustalla ole vieraan valtion tiedustelua. Suojelupoliisi seuraa jatkuvasti toimintaympäristössään tapahtuvia muutoksia ja pyrkii tehostamaan työskentelyään. Tekniikan ja tiedonvälityksen nopea kehitys luovat sekä mahdollisuuksia että haasteita myös vastavakoilutoiminnalle sekä lisäävät lainsäädännön kehittämistarpeita. Kansainvälinen proliferaatioyhteistyö on päivittäistä. Proliferaatiovalvonta Proliferaatiovalvonnalla pyritään estämään joukkotuhoaseiden ja niiden valmistamiseen käytettävien teknologioiden, materiaalien ja tietotaidon leviäminen valtiollisille tai ei-valtiollisille tahoille. Tehtävässä onnistuminen edellyttää laajaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälinen proliferaatioyhteistyö turvallisuusviranomaisten kesken on päivittäistä. Yhteistyötä ohjaavat kansainväliset sopimukset, joita Suomi on osaltaan sitoutunut noudattamaan korkean teknologian maana. Sellaiset valtiot, joiden tavoitteena on kehittää joukkotuhoaseita, yrittävät hankkia Suomen kaltaisista maista tähän tarkoitukseen soveltuvia tuotteita tai osaamista. Joukkotuhoaseohjelmissa on kysymys teknologian, asiantuntemuksen ja tutkimuksen hyödyntämisestä. Monet tuotteet ja aineet, joita voidaan käyttää joukkotuhoaseiden valmistuksessa, ovat usein tavallisia teollisuudessa käytettäviä tuotteita. Tällaisia sekä siviiliteollisuudessa käytettäviä että joukkotuhoaseiden valmistukseen Vastavakoilu huolehtii siitä, että yhteiskunnan vakaudesta vastaavat keskeiset hallinnonalat voivat toimia turvallisesti. VAKOILU valtakunnallinen merkitys tekijänä vieras valtio virallisen syytteen alainen rikos Suojelupoliisilla esitutkintavelvollisuus YRITYSVAKOILU yksittäisen yrityksen yrityssalaisuus tekijänä toinen yritys, kilpailija asianomistajarikos poliisilla ei esitutkintaoikeutta ilman asianomistajan vaatimusta 22 23
sopivia tuotteita kutsutaan kaksikäyttötuotteiksi. Sellaisia voivat olla esimerkiksi tyhjiöpumput, röntgenlaitteet, erikoismetallit sekä erityyppiset venttiilit. Joukkotuhoaseiden valmistuksen estämiseksi kaksikäyttötuotteiden vienti EU:n ulkopuolisiin maihin on luvanvaraista. Suojelupoliisi toimii proliferaatiovalvonnassa yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Ulkoasiainministeriö vastaa proliferaation torjuntaan liittyvästä vientivalvonnasta. Muita keskeisiä viranomaisia ovat Tulli, Säteilyturvakeskus ja Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti VERIFIN. YLEISIMMÄT TIEDUSTELULAJIT henkilötiedustelu (HUMINT) avoimiin lähteisiin perustuva tiedustelu (OSINT) signaalitiedustelu (SIGINT) kuvatiedustelu (IMINT) Tietotekniikka ja tietoverkot Tietoverkkojen kautta tapahtuva vakoilu on todellinen uhka kehittyneelle yhteiskunnalle. Tietoverkkoja ja tietojärjestelmiä hyödyntämällä tiedustelupalvelut pyrkivät murtautumaan suojattuihin tietojärjestelmiin, sieppaamaan sähköisiä viestejä ja mahdollisesti vahingoittamaan yhteiskunnan perusrakenteita. Uusia uhkia ovat myös siirrettävien massamuistilaitteiden avulla toteutettavat tiedusteluoperaatiot ja prosessiautomaatiojärjestelmiin kohdistuvat hyökkäykset. Valtion tietoverkkojen ja niiden toimintojen suojaaminen vakoilulta edellyttää vahvaa operatiivista tietotekniikkaan ja tietoverkkoihin liittyvää osaamista. Suojelupoliisi tekee toimialaansa kuuluvissa asioissa tietoteknistä tutkimusta sekä teknisiä analyyseja muun muassa haittaohjelmista. Yhteistyö on tiivistä useiden eri tahojen kanssa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Keskeisiä kotimaisia yhteistyökumppaneita ovat muun muassa poliisin eri yksiköt, Puolustusvoimat, Viestintäviraston CERT-FI sekä valtionhallinnon ja yritysmaailman tietoturvallisuuden parissa toimivat tahot. Myös tietotekniikka-asioissa Suojelupoliisin kansainvälisesti tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat muiden maiden turvallisuuspalvelut. SOPIVAA KOHDEHENKILÖÄ LÄHESTYESSÄÄN TIEDUSTELU-UPSEERI on hakevinaan asiantuntijaa kommentoijaa ystävää auttajaa pyrkii oikeasti värväämään kuriiria raportoijaa vaikuttajaa palvelijaa Suojelupoliisin tehtävänä on valtakunnan ulkoista turvallisuutta uhkaavien hankkeiden torjunta. 24 25
Turvallisuustyö Suojelupoliisin työ lisää turvallisuustietoisuutta Suomi on vuodesta toiseen pysynyt turvallisena ja vakaana maana, jossa valtion turvallisuutta tai yhteiskuntajärjestystä merkittävällä tavalla uhkaavaa ääriliikkeiden toimintaa ei ole esiintynyt. Emme ole vielä kokeneet sellaisia väkivaltaisia mielenosoituksia, joita ajoittain puhkeaa Etelä-Euroopassa ja jonkin verran myös lähialueillamme. Poliittisten mielipiteiden ilmaiseminen ja tavoitteiden ajaminen kansalaistottelemattomuutta vahvemmin keinoin yleistyivät eri puolilla maailmaa 1990-luvun lopulla. Euro- MayDay- ja Smash Asem -mielenosoitukset vuonna 2006 osoittivat, että yhteiskuntaa ja kansalaisten rauhaa häiritsevät poliittisesti motivoidut tapahtumat ovat mahdollisia myös Suomessa. Radikalismin eri muotojen lisääntymisestä huolimatta nykyiset laittomiin tekoihin syyllistyvät tai sellaisiin kehottavat liikkeet eivät kuitenkaan uhkaa vakavasti valtion tai yhteiskunnan rauhaa nyt tai lähitulevaisuudessa. Valtion sisäisen turvallisuuden ja erityisesti kotimaisen ääriliikehdinnän seuraaminen on yksi Suojelupoliisin keskeisistä tehtävistä. Suojelupoliisi vastaa myös laittoman aktivismin seuraamisesta ja siihen liittyvän tiedon keräämisestä, valtiojohdon turvallisuustilannekuvan ylläpitämisestä, ennalta estävästä turvallisuustyöstä, turvallisuusselvitysten laatimisesta, ulkomaalaisasioihin liittyvien lausuntojen antamisesta ja kansainvälisen rikollisuuden seuraamisesta. Turvallisuusselvitykset Turvallisuusselvitysmenettely on osa Suojelupoliisin ennalta estävää turvallisuustyötä. Sen tavoitteena on viranomaisen tai yhteisön henkilöturvallisuuden vahvistaminen ja valtion sisäistä turvallisuutta tai julkista taloutta vahingoittavien rikosten estäminen. Kansalaisten yksityisyyden suojaamiseksi turvallisuusselvitysmenettely on pyritty tekemään mahdollisimman avoimeksi ja läpinäkyväksi. Koska selvitysten tekemisellä puututaan yksilön perusoikeuksiin, menettelystä on säädetty lailla (Laki turvallisuusselvityksistä 177/2002). 26 27
Yhteisöturvallisuusselvitystä tarvitaan suomalaisten yritysten osallistuessa kansainvälisiin hankkeisiin tai tarjouskilpailuihin. Hankkeeseen osallistuvan yrityksen tulee osoittaa pystyvänsä suojelemaan salassa pidettävää tietoa. Yhteisöturvallisuusselvitystyössä arvioidaan yhdessä yrityksen kanssa yrityksen tila-, tieto-, henkilöstö- ja hallinnollinen turvallisuus. Suojelupoliisi tekee ennalta estävää turvallisuustyötä. Tiedonhankinta ja raportointi Suojelupoliisi kerää sisäiseen turvallisuuteen, valtiojohdon turvallisuuteen ja niihin kohdistuviin uhkiin liittyviä tietoja muun muassa operatiivisella toiminnalla, avoimista lähteistä, poliisin rikostietojärjestelmistä ja kansallisen ja kansainvälisen viranomaisyhteistyön avulla. Saadut tiedot analysoidaan ja muokataan joko operatiivisiksi raporteiksi tai laajemmiksi strategisiksi arvioiksi. Ne annetaan tiedoksi ja laajemman tilannearvion pohjaksi muille poliisiyksiköille, poliisijohdolle, eri ministeriöille ja muulle valtionjohdolle. Tavoitteena on, että raporttien ja uhka-arvioiden perusteella pystytään määrittelemään esimerkiksi turvallisuusjärjestelyjen resurssit ja muut voimavarat kansainvälisten kokouksien tai valtiovierailujen turvallisuuden takaamiseksi. 28 29
Suojelupoliisi seuraa valtion sisäistä turvallisuutta ja kotimaista ääriliikehdintää. Ennaltaestävyys ja neuvontatoiminta Suojelupoliisi tekee ennalta estävää turvallisuustyötä. Tähän kokonaisuuteen kuuluu turvallisuusselvitysten laatimisen lisäksi ohjaus- ja neuvontatoiminta. Toiminnan tavoitteena on kehittää viranomaisten, yhteisöjen ja yritysten ennakoivaa, kokonaisvaltaista ja suunnitelmallista turvallisuustyötä. Ohjaus- ja neuvontatoimintaan kuuluvat yleinen turvallisuusvalistus ja erityinen asiantuntija-apu, johon sisältyvät muun muassa toimitila- ja tietoturvallisuus. Informaatio- ja luentotilaisuuksien käytännön toteuttaminen kuuluu Suojelupoliisin kaikille yksiköille. Ohjauksen ja neuvonnan pääkohteina ovat viranomaiset, yritykset ja yhteisöt. Operatiivisten yksiköiden ennalta estävä turvallisuustyö painottuu terrorismiin, luvattomaan tiedusteluun ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvien riskitekijöiden tiedostamiseen ja tunnistamiseen. Tietoturvallisuuden neuvontatoiminta edistää luottamuksellisten tietojen asianmukaista säilyttämistä ja käsittelemistä. Suojelupoliisi järjestää vuosittain noin 250 neuvontatilaisuutta. Valtionjohdon turvallisuuden takaaminen Valtionjohdon ja valtiovieraiden fyysinen turvallisuusvartiointi siirrettiin Liikkuvan poliisin hoidettavaksi heinäkuussa 2010. Suojelupoliisi osallistuu edelleen valtiojohdon, merkittävien valtiovierailujen ja kansainvälisten kokouksien turvallisuusjärjestelyihin asiantuntijaviranomaisena. Päätehtäviä ovat valtiojohtoon ja merkittäviin tapahtumiin liittyvien turvallisuusuhkien kartoittaminen, arvioiminen, raportointi sekä turvallisuusvartiointiin liittyvä kansallinen ja kansainvälinen viranomaisyhteistyö yhdessä Liikkuvan poliisin kanssa. Kansainvälinen yhteistyö Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä ja tiivistä myös valtion sisäisen turvallisuuden alueella. Tietoa vaihdetaan eri maiden tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden sekä poliisiviranomaisten kesken. Tärkeimpiä yhteistyömuotoja ovat Club de Bern (CdB) eri työryhmineen sekä ääriliiketoiminnassa Police Working Group on Terrorism (PWGT). Yhteisöturvallisuusselvityksissä Suojelupoliisi on niin sanottu määrätty turvallisuusviranomainen (Designated Security Authority, DSA) ja siten osa kansallista turvallisuusviranomaisorganisaatiota (National Security Authority, NSA). Järjestely liittyy turvallisuusluokitellun tiedon tai materiaalin asianmukaiseen suojaamiseen, käsittelemiseen ja säilyttämiseen. Menettely mahdollistaa Suomen valtion, Suomen kansalaisten ja yhteisöjen osallistumisen sellaiseen kansainväliseen yhteistoimintaan, jossa luokiteltua tietoa vaihdetaan. Toiminta perustuu valtioiden välisiin sopimuksiin, joilla sopijapuolet sitoutuvat suojaamaan ja käsittelemään sopimuskumppanilta saatua turvallisuusluokiteltua tietoa samoin menetelmin ja yhtä tehokkaasti kuin omaa vastaavaa tietoa suojataan ja käsitellään. 30 31
Supo vuorovaikutuksessa Supo pähkinänkuoressa Suojelupoliisi kansallisena toimijana Turvallisuusviranomaisena Suojelupoliisi toimii jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa yhteiskunnan keskeisten vaikuttajien kanssa. Suojelupoliisi on operatiivinen turvallisuusviranomainen ja sillä on oma roolinsa turvallisuuskentässä. Raporteillaan ja analyyseillaan Suojelupoliisi auttaa kartuttamaan kuvaamme kansallisesta ja kansainvälisestä turvallisuustilanteesta. Suojelupoliisi on myös tasavallan presidentin kanslialle tärkeä yhteistyökumppani. Kansliapäällikkö Tasavallan Presidentin kanslia Suojelupoliisi palvelee suomalaista yhteiskuntaa seuraamalla sekä Suomessa että ulkomailla asioita ja ilmiöitä, jotka eivät usein näy jokapäiväisessä arjessamme. Maailman muuttuessa Suojelupoliisista on tullut alallaan kansainvälisesti arvostettu toimija, jonka työ luo pohjan turvallisuudelle ja vakaudelle yhteiskunnassamme. Valtiosihteeri Valtioneuvoston kanslia Suojelupoliisi on ulkoministeriölle tärkeä yhteistyökumppani kansainvälisen tilanteen seurannassa niin kotimaassa kuin kentällä. Suojelupoliisin työn merkitys kansainvälisellä sektorilla kasvaa globalisoituvassa maailmassa. Maahantuloasioihin liittyvät kysymykset sekä Suojelupoliisin tekemät turvallisuusselvitykset ovat esimerkkejä ulkoasiainministeriön ja Suojelupoliisin ajankohtaisista yhteistyöalueista. Valtiosihteeri Ulkoasiainministeriö Suojelupoliisi on kuudessakymmenessä vuodessa kasvanut pienestä ja vaiteliaasta virastosta kansainväliseksi, palvelevaksi ja harkitsevan avoimeksi turvallisuuspalvelun tehtäviä hoitavaksi viranomaiseksi. Vuonna 2010 Suojelupoliisin englanninkielinen nimi muutettiin muotoon the Finnish Security Intelligence Service. Tämä nimi kuvaa paremmin viraston turvallisuustiedustelullista tapaa toimia. Itsenäisessä Suomessa turvallisuuspoliisi on ollut instituutiona olemassa vuodesta 1919, aluksi väliaikaisena. Nykymuodossaan Suojelupoliisi on toiminut vuoden 1949 alusta lähtien. Suojelupoliisin historia on koottu vuonna 2009 Ratakatu 12 -nimiseen kirjaan. Suojelupoliisin arkistoon kuuluvien asiakirjojen salassapito perustuu lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Suojelupoliisin asiakirjojen salassapitoaika on 60 vuotta. Vuoden 1949 aineisto tuli julkiseksi vuoden 2009 alussa. Siitä lähtien Kansallisarkistossa on voinut tutustua vuosi kerrallaan yleisön saataville tulevaan arkistomateriaaliin. Turvallisuusasioissa Suojelupoliisi palvelee erityisesti sisäasiain- ja ulkoasiainhallintoa. Suojelupoliisin keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat kansainväliset turvallisuus- ja tiedustelupalvelut, koti- ja ulkomaiset poliisin yksiköt, Tulli, Rajavartiolaitos sekä Maahanmuuttovirasto. Suojelupoliisin raporttien ja analyysien jakelulistalla on ylintä valtionjohtoa eli muun muassa tasavallan presidentti, pääministeri sekä luonnollisesti ulko- ja sisäministerit. Suojelupoliisia johtaa päällikkö tukenaan kaksi apulaispäällikköä: operatiivinen ja strateginen. Suojelupoliisin operatiivisia toimintoja ovat terrorismin- ja laittoman tiedustelun torjunta sekä turvallisuustyö ja proliferaatiovalvonta. Kenttävalvonta palvelee operatiivisia yksiköitä tiedonhankinnassa. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella Suojelupoliisin toiminnasta vastaavat toimipisteet kahdeksalla eri paikkakunnalla. Strateginen apulaispäällikkö johtaa kansainvälistä toimintaa, tilannekuvatoimintaa sekä sisäisiä palveluja, johon kuuluvat talous- ja henkilöstöhallinto, tietojärjestelmät sekä arkisto. Lisäksi hänen vastuullaan ovat lakiasiat ja laillisuusvalvonta. Viestintä on sijoitettu suoraan päällikön alaisuuteen. Suojelupoliisissa työskentelee noin 220 henkilöä, joista yli puolet on poliisikoulutuksen saaneita. Toinen puoli koostuu tutkijoista, asiantuntijoista, toimistohenkilökunnasta ja muista ammattiosaajista. Naisten osuus koko henkilöstöstä on noin 40 prosenttia. Poliisiviroissa naisia on noin 15 prosenttia. Henkilöstön keski-ikä on 44 vuotta. Suojelupoliisin rahoitus on kehittynyt kymmenessä vuodessa kymmenestä miljoonasta noin 17 miljoonaan euroon. Vuonna 2010 eduskunta myönsi 850 000 euron lisämäärärahan terrorismintorjuntaan vuodelle 2011. 32 33
Valokuvat: Jukka-Pekka Alanko (sivut 5, 6, 11, 14, 17, 20, 23, 26, 28, 31) Esko Tuomisto (sivut 2, 9, 18, 25, 34) Lehtikuva (s. 8) Graafinen suunnittelu ja taitto: Neodes Oy, Esko Tuomisto Paino: Suomen Graafiset Palvelut Oy
Suojelupoliisi www.supo.fi www.supo.fi