KTPO 23.4.2012 Ammattikorkeakoulujen 22.3.2012 keskustelutilaisuuksien yhteenveto Keskustelutilaisuuksissa mallin katsottiin perusrakenteeltaan olevan lähtökohtaisesti tarkoituksenmukainen sekä selkeä. Katsottiin, että mallin on tuettava ammattikorkeakoulusektorin profiilia korkeakoulukentässä sekä tuettava ammattikorkeakoulujen profiloitumista. Keskusteluissa nostettiin esiin useita uuteen rahoitusmalliin siirtymiseen liittyviä seikkoja. Erityisesti ammattikorkeakoulujen tilaisuudessa katsottiin perusteltuna, että uuteen malliin siirtyessä tulisi rajata rahoitusmuutoksia siten, että rahoituksen muutokset eivät olisi yksittäiselle ammattikorkeakoululle lyhyellä aikavälillä liian suuria ja siten toimintaa vaarantavia. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi rajoittamalla prosentteina kuinka paljon rahoitus voi muuttua yhtenä vuonna suuntaan tai toiseen. Siirtymävaiheen pituudeksi esitettiin 3 4 vuotta. Ammattikorkeakoulujen keskusteluissa nostettiin esille, että rahoituksen vakauden ja järjestelmän pitkäjänteisen kehittämisen varmistamiseksi sekä koulutusalojen erilaisuuden huomioimiseksi tulisi rajoittaa mallin tuloksellisuuden roolia esimerkiksi 50 % tasolle. Toisaalta keskusteluissa esitettiin myös näkökantana, että tuloksellisuuteen perustuvaan malliin olisi tarkoituksenmukaista siirtyä suoraan. Vakautta katsottiin lisäävän myös esitetty kolmen vuoden keskiarvojen käyttäminen. Keskusteluissa esitettiin myös, että koulutusalojen kustannusrakenteen erilaisuus tulee huomioida. Siirtymäkaudella uuteen malliin ja mallin yksityiskohtia hiottaessa katsottiin myös tarpeelliseksi huomioida kytkeytyminen kokonaisuuteen, kuten kehysten leikkauksiin sekä aloituspaikkavähennyksiin, joiden osalta esimerkiksi ohjelmissa sisällä olevien kouluttaminen opintojen loppuun saakka tulisi huomioida. Myös kuntarakenneuudistuksen yhteyttä ammattikorkeakoulujen uudistamiseen toivottiin tekstissä vahvistettavan. Rahoituksessa käytettävien indikaattoreiden katsottiin olevan välttämätöntä olla luotettavia, yksiselitteisiä, yksinkertaisia ja selkeitä sekä määrältään rajallisia. Lisäksi indikaattoreiden tulee olla sellaisia, joihin ammattikorkeakoulu voi itse vaikuttaa. Keskustelussa huomioitiin myös, että kaikkien seurantaindikaattorien ei tule olla mallissa, vaan nämä voivat olla osa muuta seurantaa ja tavoitteistoa. Lisäksi seurantaindikaattoreita voisi olla myös ammattikorkeakoulukohtaisesti. Yhteistyöstä korkeakoulujen kesken, muiden koulutussektoreiden sekä laajemmin muiden tahojen kanssa toivottiin palkittavan ammattikorkeakouluja. Aluevaikuttavuuden nykyistä parempaa huomioimista toivottiin myös, joskin myös tunnustettiin ilmiön mitattavuuden haasteet. TKI toiminnan ja koulutuksen integroinnille katsottiin tarvittavan rahoituskannuste. Kuvioon esitettiin lisättäväksi mahdollisuuksien mukaan myös jokin nämä elementit yhdistävä tekijä. KOULUTUKSEN kokonaisuuden painoarvon katsottiin olevan tarkoituksenmukaista olla selvästi suurin tekijä mallissa ja koulutukselle esitettiin yhteensä 70 90 % painoarvoa. Erityisesti ammattikorkeakoulujen keskustelussa katsottiin, että perustoiminnan resursseista on erityisesti huolehdittava, mitä koulutuksen ulkopuolisten tekijöiden suuri osuus voisi vaarantaa.
Suoritettuja tutkintoja pidettiin erityisen tarkoituksenmukaisena rahoitustekijänä ja kriteerin painoarvon katsottiin olevan tarkoituksenmukaista olla erittäin suuri. Tutkintojen laajuutta esitettiin myös huomioitavaksi. Esitettiin myös, että pitäisi palkita vain työllistävistä tutkinnoista. 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden määrästä keskusteltiin runsaasti ja mielipiteet mittarista jakautuivat. Osa osallistuneista katsoi mittarin olevan hyvä ja toisaalta osa näki, että mittari ei ole lainkaan tarkoituksenmukainen. Osa keskustelijoista katsoi, että opintopisteiden suoritusmäärä on korkea ja että 45 opintopistettä olisi tarkoituksenmukaisempi taso. Esitettiin myös, että keskeyttämisaste, tutkintojen läpäisy tai tavoiteajassa suoritetut opinnot olisivat opintopistesuorituksia tarkoituksenmukaisempia mittareita. Lisäksi keskusteluissa osa katsoi, että mittari soveltuu huonosti aikuiskoulutukseen, mutta toisaalta nähtiin, että opintoja on mahdollista suorittaa nopeasti myös työn ohella ja että työttömyystukiopiskelu johtaa myös nopeaan valmistumiseen. Mittariin liittyen katsottiin myös, että aiemmin hankitun osaamisen kautta hyväksi luettujen opintopisteet tulisi huomioida tavalla tai toisella tässä kokonaisuudessa. Osa kannatti niiden huomioimista kokonaan, mutta osa näki, että niiden täysimääräinen huomiointi ei olisi tarkoituksenmukaista, sillä nämä ovat suoritettu muualla kuin hyväksiluvun myöntäneessä korkeakoulussa. Lisäksi katsottiin, että perhevapaat tulisi huomioida mittarissa. Valmistuneiden työllisten katsottiin olevan tarkoituksenmukainen mittari ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa ja nähtiin, että ammattikorkeakoulu voi osaltaan vaikuttaa työllistymiseen, vaikka se osin riippuukin muista tekijöistä. Alakohtaisuuden ja alueellisten vaihtelujen huomioiminen nousi keskusteluissa esille ja esitettiin mittarin suhteuttamista alueelliseen työllisyyteen tarvittaessa alan valtakunnallisuuden aste huomioiden. Mittarin sisällön osalta esitettiin, että siinä voitaisiin huomioida yrittäjyys esimerkiksi painotuksien avulla. Lisäksi esitettiin, että laatu olisi huomioitava työllistymisessä esimerkiksi Tilastokeskuksen ammattiluokituksen avulla (asiantuntijataso). Ulkomaille muuttaneiden ja perhevapaille jääneiden ongelmallisuudesta mittarissa myös keskusteltiin. Prosenttiosuudeksi esitettiin 3 5 % tasoa. Avoimen ammattikorkeakoulun ja erillisten opintojen opintopisteet nähtiin tärkeänä osana mallia. Keskustelua käytiin erityisesti erikoistumisopintojen (tuleva erikoistumiskoulutus) sekä sen laadun ja vaikuttavuuden työelämän näkökulmasta sisällyttämisestä tähän osioon, joilta osin näkemykset vaihtelivat. Avoimen ammattikorkeakouluopintojen näkökulmasta keskustelussa nousi erityisesti esille korkeakoulujen erilainen asema erilaisilla alueilla, kuten yliopistopaikkakunnilla ja muualla, mutta tältä osin todettiin myös, että useissa mittareissa on alueellista vaikutusta mukana. Lisäksi esitettiin, että ammattikorkeakoulu voisi määritellä avoimen ammattikorkeakoulutuksen hinnan. Ammatillisen opettajakoulutuksen osalta keskusteltiin erityisesti siitä, onko sitä tarkoituksenmukaista sisällyttää osaksi koulutuksen rahoitustekijöitä, koska se on vain muutamaa ammattikorkeakoulua koskeva tehtävä. Toimintaa ehdotettiin osaltaan rahoitettavaksi strategiarahoituksen osiosta. Ammatillisen opettajankoulutuksen ei lisäksi katsottu olevan osa alueellista vaikuttavuutta. Opiskelijapalautteesta rahoitustekijänä katsottiin, että nykyiset OPALA:n kysymykset eivät kuvaa riittävästi koulutuksen laatua tai opiskelijoiden hyvinvointia, minkä lisäksi nykyisessä järjestelmässä nähtiin olevan puutteita luotettavuudessa. Mittarin laskennan osalta esitettiin, että mittarin tulisi perustua todellisiin keskiarvoihin. Lisäksi esitettiin, että palaute tulisi kysyä esim. 2 vuotta valmistumisen jälkeen ja että siinä tulisi huomioida työllistyminen opinnäytetyön tai harjoittelun avulla. Koulutuksen kansainvälisyydestä esitetyt mittarit tulivat vain vähän esille keskusteluissa. Keskustelu painottui aiheesta esitettyihin uusiin indikaattoreihin. Opiskelijavaihtojen määrän sijaan esitettiin käytettäväksi vaihdossa suoritettuja opintopisteitä. Uusina lisäindikaattoreina koulutukseen keskusteluun osallistuneet esittivät määräajassa valmistuneita, tutkinnon suorittamisaikaa, opettaja/opiskelijasuhdetta, työnantajapalautetta, yrittäjäksi ja yrittäjiksi työllistyneitä, opettajien työelämäjaksoja sekä työelämästä opetustehtäviin saatuja tuntiopettajia.
Kansainvälistymisen osalta esitettiin uusina mittareina lyhyiden vaihtojen huomioimista, henkilöstön liikkuvuutta, kansainvälisiä projekteja, harjoittelua näissä kv projekteissa, kv opiskelijoille järjestettyä kotimaisten kielten opetusta, kaksois ja yhteistutkintoja sekä koulutusvientiä. Keskusteluissa ehdotettiin myös vetovoimamittarin mukaan ottamista malliin, joskin tätä myös vastustettiin, sillä mm. ammattikorkeakoulun sijainti vaikuttaa voimakkaasti vetovoimaan. Keskusteluissa nostettiin esille myös sellaisen mittarin kehittäminen, joka mittaisi koulutuksen kustannuksia. Lisäksi ehdotettiin, että indikaattoreissa tulisi huomioida pienet tärkeät koulutusalat, erilaiset valtakunnallisiksi mielletyt koulutustehtävät, koulutusaloittaiset erot, alueelliset erot ja erityistarpeet (esim. maahanmuuttajataustaiset, valmentava opetus), erityisalojen vaatimat infrastruktuurit sekä yleisemmin laadullisten mittareiden asema mallissa. Koulutussisältöjen työelämä ja muutosherkkyydestä keskusteltiin myös, jonka osalta todettiin asian olevan erittäin vaikeasti mitattavissa. Myös ennakointityön huomioimista sekä alueelliseen rekrytointitarpeeseen vastaamisen huomioimista mallissa esitettiin. TKI TOIMINNAN kokonaisuuden osalta katsottiin, että TKI toiminnan tulee sisältyä malliin, mutta selvästi pienemmällä painoarvolla kuin koulutuksen. TKI toiminnan rahoitusosuudeksi esitettiin eri prosenttiosuuksia 10 % ja 30 % väliltä. Malliluonnoksen indikaattoreista keskusteltiin runsaasti ja jossain määrin ne nähtiin ongelmalliseksi liian panoskeskeisinä sekä toisaalta ammattikorkeakoulujen lakisääteisten tehtävien hoidon arviointiin huonosti sopivina. Keskustelussa nostettiin esille verkostoitumisen tukemisen tarve. TKI toiminnan rahoituksella tulisi kannustaa alueellisiin innovaatioalliansseihin ja muihin alueellisen yhteistyön malleihin. Tästä kokonaisuudesta voitaisiin palkita myös osana strategiarahoitusta. Rahoituksen tulisi palkita pysyvän muutoksen ja kehityksen aikaansaamista alueella, mikä näkökulma tunnistettiin vaikeaksi mitattavaksi. Keskusteluissa todettiin, että ammattikorkeakoulut ovat hyvin erilaisissa lähtökohdissa TKI toiminnan suhteen ja keskusteltiin tästä mahdollisesti aiheutuvista vaikutuksista korkeakoulujen sisällä sekä välillä. Osa keskustelijoista katsoi, että alueiden erilaisuus sekä ammattikorkeakoulun koulutusalojen erilaisuus ja niiden erilaiset hyödyntämismahdollisuudet TKI toiminnassa tulisi huomioida mallissa. Lisäksi keskustelussa nostettiin esille, että mallissa tulisi olla myös TKI toimintaan kohdistuva vakaa rahoituselementti, joka ei perustuisi tuloksellisuuteen eikä olisi kilpailtua. TKI rahoituksen lähtökohdasta osana rahoitusmallia keskusteltiin sen panosluonteesta suhteessa muihin indikaattoreihin. Ulkoisen rahoituksen lisääminen niin koti kuin ulkomaisistakin lähteistä nähtiin tärkeäksi ja katsottiin, että tälle pitää olla kannusteita. Ulkopuolisella rahoituksella nähtiin olevan tärkeä rooli myös aluevaikuttavuusnäkökulmasta. Keskustelussa tuotiin esiin, että palkitaanko korkeakoulua oikeista asioista tai tukeeko tulosten syntymistä, mikäli mitataan ja rahoitetaan tiettyyn toimintaan on annetun rahoituksen perusteella. Osa keskustelijoista katsoi, että ulkopuolisessa rahoituksessa tulisi huomioida kaikki rahoituslähteet. Yrityspalvelutoiminnan roolia korostettiin. Myös kustannustehokkuuden näkökulma nostettiin esille siten, että huomioitaisiin, kuinka monta euroa ammattikorkeakoulu on saanut hankittua omilla panostuksillaan ja tulosten huomioiminen. Osion nimestä esitettiin vaihtoehtona, että se voisi olla kilpailtu rahoitus ja palvelujen myynti. Ylemmät korkeakoulututkinnot herättivät runsaasti keskustelua. Useat keskustelijat katsoivat, että mittari kuuluisi paremmin koulutukseen mittariksi kuin TKI toimintaan. Toisaalta osa keskustelijoista myös katsoi, että ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja ei välttämättä tarvittaisi mallissa lainkaan. Keskusteluissa osa näki myös, että kaikkien ammattikorkeakoulujen ei olisi välttämätöntä tuottaa ylempiä amk tutkintoja. Julkaisuja, audiovisuaalisia aineistoja sekä tieto ja viestintäteknisiä ohjelmia kritisoitiin erityisesti tieteellisten julkaisujen osalta. Toisaalta osa näki laajemmin kaikki eri julkaisuluokat tieteellisen julkaisut
mukaan lukien tarpeellisena ja hyödyllisenä ja myös tieteellisten julkaisujen osalta katsottiin, että näillä on merkitystä opettajien osaamisen uudistamisessa sekä vertaisarvioinnissa. Myös taiteellisen toiminnan julkaisuluokkien sisällyttämistä toivottiin. Keskusteluissa nostettiin esille tiedonkeruun luokkien A H sisällyttämistä malliin. Julkaisujen painoarvon katsottiin olevan tarpeellista olla maltillinen. Uusina lisäindikaattoreina TKI toimintaan ehdotettiin TKI toimintaan käytettyjä henkilötyövuosia, TKItyössä suoritettuja opintopisteitä, pk yritysten kanssa yhteisissä projekteissa tehtyjä opintopisteitä, pkyritysten toiminnan tukemiseen käytettyä rahoitusta, valmistuneista yrittäjinä toimivien määrää 2 vuotta valmistumisen jälkeen, patenttien määrää, perustettujen yritysten määrää, henkilökunnan työelämäjaksoja, työelämän edustajien osallistumista opetukseen, työnantajapalautetta, työllistymistä alueelle, TKItoimintaan integroitua opetusta, kansainvälisiä TKI hankkeita ja opiskelijapalautejärjestelmästä saatava tieto osuus TKI pohjaisissa hankkeissa opinnoista. TKI toimintaan käytettyjen henkilötyövuosien ja TKI työssä suoritettujen opintopisteiden osalta huomioitiin keskusteluissa, että niihin liittyy tietopohjaongelmia ja tulkinnassa on ammattikorkeakoulukohtaisia eroja ja näin ollen tietopohjaa ja ministeriön ohjeistusta pitäisi kehittää, jotta näitä voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa osana rahoitusmallia. Osa keskustelijoista halusi välttää patenttien ja perustettujen yritysten huomioimisen ongelmallisina mittareina. Alueelle työllistymisen osalta katsottiin myös, että ylipäätään työllistyminen on olennaisempaa. Keskustelussa katsottiin myös, että sellainen alueellinen sekä kolmannen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö, joka ei tuota suoraan rahoitusta, olisi tarpeen huomioida mallissa. Lisäksi osioon kaivattiin kannusteita kansainvälistymiselle. Strategiarahoitus nähtiin tärkeänä osana mallia. Strategiarahoituksella katsottiin voitavan tukea rakenteellista kehittämistä, strategiatyötä, ammattikorkeakoulujen profiloitumista, painoaloja, omia valintoja, erilaisia yhteistyöverkostoja, työnjakoja, uusiutumista sekä korkeakoulun johdon strategisen johtamisen tukemista sekä korostettiin laadullisten elementtien tukemista. Strategiarahoituksen tulee olla erityisesti kehittämisen elementti. Keskusteluissa nähtiin, että strateginen rahoitus ei tule kohdentua yksittäisiin hankkeisiin vaan suurempiin strategisen tason toimenpiteisiin. Nähtiin myös, että rahoitusosuutta ei tule kohdentaa automaattisesti eikä suhteellisesti kaikille ammattikorkeakouluille. Yhteistyön osalta katsottiin, että osiossa pitää huomioida alueen eri toimijat, muut koulutustoimijat eri koulutussektoreilta sekä sisäinen yhteistyö. Lisäksi katsottiin, että ammattikorkeakoulun tekemiä poisvalintoja tulisi tukea tällä rahoituksella. Lisäksi mahdollisina määräytymisperusteina nostettiin esiin talouden hoito ja taloudellisuudesta palkitseminen. Keskustelussa tuli myös esille, että määräytymisperusteena ei pitäisi olla ns. perustoiminnot, koska niiden perusteella tulevaa rahoitusta on muissa osissa mallia. Strategiarahoituksella katsottiin voitavan huomioida myös sellaisia tekijöitä, joita ei eri syistä voida huomioida muutoin osana mallia tai niiden huomiointi ei ole riittävän monipuolista, esimerkiksi vahvasti esiin nostetut yrittäjyyspanostukset ja aluevaikuttavuus. Strategiarahoituksella katsottiin voitavan reagoida myös alueellisiin muutostarpeisiin sekä erilaisiin nopeisiin muutoksiin. Lisäksi strategiarahoituksella voisi olla tarpeellista tukea erilaisia valtakunnallisiksi katsottuja kehittämistehtäviä, jollaisena osa näki myös ammatillisen opettajankoulutuksen. Erityisestä huomiota keskusteluissa kiinnitettiin myös strategiarahoituksen määräytymisen perusteisiin. Katsottiin, että niiden tulee olla etukäteen kaikkien tiedossa sekä niiden tulee olla tarkkaan määriteltyjä ja selkeitä. Strategiarahoitus katsottiin tarpeelliseksi määräytyä ainakin osittain pidemmälle aikajaksolle (esimerkiksi sopimuskaudelle), jotta se mahdollistaisi myös pitkäjänteisen kehittämisen.
Strategisen rahoituksen osalta pohdittiin kysymystä, kenen strategisesta työstä rahoitusosuudessa on kysymys. Katsottiin, että osiossa on huomioitava niin koulutuspoliittiset tavoitteet, ammattikorkeakoulun omat strategiset kehittämistarpeet kuin alueen tarpeetkin. Keskusteluissa painotettiin, että valtakunnallisella tasolla rahoituksen tulee kohdentua koulutuspoliittisiin näkökulmiin eikä muihin poliittisiin tavoitteisiin. Laadulliseen ulottuvuuteen nähtiin liittyvän amk:n oma näkemys uusiutumiskyvystään, kuten painoalojen kehittäminen. Keskusteltiin myös siitä, tuleeko rahoituksella palkita hyvää toiminnan tasoa vai kehitysnäkymiä. Vaihtoehtoisena terminä kokonaisuudelle esitettiin strategia ja uusiutumiskykyrahoitus. Hankerahoitus termistä mallikuviossa toivottiin luovuttavan. Strategiarahoituksen osalta keskusteltiin sekä vuoden 2014 VOS järjestelmän aikaisesta strategiarahoituksesta että strategiarahoituksen tarkoituksenmukaisesta suuruusluokasta siinä tilanteessa, jossa rahoitus siirtyisi valtiolle. Ehdotetut suuruusluokat vaihtelivat nykyisen hankerahoituksen tasosta aina 10 % tasoon. Suurta osuutta perusteltiin erityisesti muutoksen, profiloitumisen, kehittämisen ja strategisen johtamisen tuella. Pientä painoa perusteltiin erityisesti sillä, että tähän tekijään merkittävän osuuden siirtyminen yhdessä säästöjen ja TKI toiminnan rahoitusosuuden kanssa siirtäisi huomattavan osan mallin määräytymisperusteista pois koulutuksesta. Epäiltiin myös, että liian suuri osuus voisi myös johtaa huomattavien panostusten käyttämiseen rahan hankintaan osiosta. Lisäksi esitettiin, että rahoitus voisi alussa olla pieni ja kasvaa vaiheittain. Rahoitusosuus voisi myös vaihdella esimerkiksi kausittain riippuen kunkin kauden kehittämiskohteista. Tämä muistio sisältää keskusteluhuomiot sekä sidosryhmien keskustelutilaisuudesta aamupäivällä että ammattikorkeakoulujen keskustelutilaisuudesta iltapäivällä 22.3.2012.