KIRJALLINEN KYSYMYS 10/2012 vp Tupakkalain tavoitteiden edistäminen ja tupakoinnin vähentäminen Eduskunnan puhemiehelle Edellisellä vaalikaudella hyväksytyn uuden tupakkalain selkeäsanaisena tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön loppuminen. Lain tavoite on varsin kunnianhimoinen. Laissa säädetään toimenpiteistä, joilla ehkäistään tupakkatuotteiden käytön aloittamista, edistetään niiden käytön lopettamista ja suojellaan väestöä tupakansavulle altistumiselta. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa luvataan puolestaan varmistaa tupakkalainsäädännön toimeenpano ja tehdä toimintasuunnitelma tupakkalain tavoitteen saavuttamiseksi. Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelma on täten suoraa jatkumoa edellisen eduskunnan käynnistämälle hankkeelle, jonka tavoitteena on savuton Suomi. Tupakoinnin on todettu aiheuttavan moninaisia sairauksia, kuten keuhkoahtaumaa, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia ja monia erilaisia syöpiä. Tupakoinnista aiheutuvien sairauksien ja tupakoinnin pahentamien sairauksien yhteiskunnalliset kustannukset ovat valtavat. Todellisten kustannusten tarkka arvioiminen on hankalaa, koska niitä laskettaessa tulisi huomioida muun muassa hoidosta, sairauspoissaoloista, työkyvyttömyydestä ja varhaisista kuolemista aiheutuneet kustannukset. Lääkäriliitto arvioi, että tupakoinnista aiheutuva sairaalahoito vaatii 770 1 030 potilaspaikkaa vuoden ympäri. Tämä vastaa 1 2 keskussairaalan potilaspaikkojen määrää. Yksi arvio kokonaiskustannuksista on Maailmanpankin tekemä laskelma, jonka mukaan länsimaissa kaikista terveydenhuollon kuluista jopa 6 15 prosenttia johtuu yksinomaan tupakoinnista. Suomessa vuonna 1995 tehdyn arvion mukaan tupakoinnista aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat noin 750 miljoonaa euroa vuodessa. Yhteiskunnan kokemien kustannusten päälle tulevat tietysti raskaat inhimilliset kustannukset. Tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin kuolee vuosittain 5 000 6 000 ihmistä. Vaikka Suomessa tupakoidaan vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin, tupakoi silti Suomessakin aikuisväestöstä päivittäin yhä noin viidesosa. Tämän lisäksi noin 7 prosenttia tupakoi satunnaisesti. Tupakointi ei kuitenkaan jakaannu tasaisesti yhteiskunnan eri kerroksiin, vaan kohdistuu voimakkaasti pienituloisiin ja vähän koulutettuihin. Alimmissa tuloluokissa tupakoi yhä joka toinen, kun ylimmissä tuloluokissa vain joka kymmenes tupakoi. Tupakointi on yksi keskeinen selittäjä kansalaisten kasvaneissa terveyseroissa ja sitä myöten kansalaisten eriarvoisuutta lisäävä tekijä. Yksilöiden suorat taloudelliset kustannukset ovat merkittävät. Askin päivässä polttava joutuu maksamaan tupakoinnistaan vuosittain jopa 2 000 euroa. Tupakoinnin lopettamisella on myös merkittävä vaikutus työurien pituuteen. Yksinomaan sairauspoissaoloja kertyy tupakoinnin vuoksi Suomessa vuosittain 1,2 miljoonaa päivää. Erään suomalaisen tutkimusaineiston mukaan työuria voitaisiin pidentää jopa 1,6 vuodella, jos tupakointi loppuisi. Versio 2.0
Kiistattomista terveyshyödyistä huolimatta tupakoinnista on erittäin vaikeaa luopua, sillä tupakan sisältämä nikotiini aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Vaikka jopa noin 60 prosenttia tupakoivista haluaisi lopettaa, se onnistuu vain ani harvalta, jos he eivät saa tukea lopettamiseensa. Vain noin 5 prosenttia tupakoijista pystyy lopettamaan pelkällä tahdonvoimalla. Nykyisellään vähittäistavarakaupat, jotka myyvät tupakkatuotteita, eivät ole velvoitettuja myymään tupakkatuotteiden ohella korvaustuotteita, kuten nikotiinipurkkaa. Käytännössä voi muodostua tilanne, jossa tupakasta eroon pyrkivä kuluttaja joutuu ostamaan korvaustuotteen sijaan tutun tupakka-askin, kun myynnissä ei ole korvaustuotteita. Tupakkaa myyvät liikkeet tulisi velvoittaa myös korvaustuotteiden myyntiin. Vieroituslääkkeiden avulla lopettamisen todennäköisyys kasvaa 2 4-kertaiseksi. Halu tupakoinnin lopettamiseen on yhtä suurta kaikilla tupakoivilla heidän sosioekonomisesta taustastaan riippumatta, mutta pienituloisten taloudelliset edellytykset tupakoinnin lopettamiseen ovat niukat. Vieroitushoitojen Kela-korvaus olisi konkreettinen keino, jolla voitaisiin tukea tupakoinnin lopettamista. Onnistuneessa lopettamisessa tarvitaan monesti tupakoijan oman tahdon lisäksi niin lääkehoitoa kuin terveydenhuollon ammattilaisten neuvontaakin. Tupakkavieroituslääkkeiden käyttö sisältyy moniin kansainvälisiin ja suomalaisiin hoitosuosituksiin. Vieroituslääkkeiden hyvän kustannusvaikuttavuuden vuoksi niiden käyttöä pyritään monessa maassa suosimaan erilaisilla korvausjärjestelmillä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo tavoitteen toteutumisen, ryhtyä edistääkseen tupakoinnin lopettamista, riittävän valvonnan ja miten valtioneuvosto huomioi tupakoinnin moninaiset haitalliset vaikutukset ja kustannukset osana hallitusohjelman painopistealuetta, joka tähtää köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseen? Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 2012 Annika Saarikko /kesk 2
Ministerin vastaus KK 10/2012 vp Annika Saarikko /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Annika Saarikon /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 10/2012 vp: Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo tavoitteen toteutumisen, ryhtyä edistääkseen tupakoinnin lopettamista, riittävän valvonnan ja miten valtioneuvosto huomioi tupakoinnin moninaiset haitalliset vaikutukset ja kustannukset osana hallitusohjelman painopistealuetta, joka tähtää köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tupakkalain (693/1976) tavoitteen eli tupakkatuotteiden käytön loppumisen saavuttamiseksi on hallitusohjelman mukaisesti valmisteilla tupakkapoliittinen toimenpideohjelma, josta on tarkoitus tehdä valtioneuvoston periaatepäätös. Toimenpideohjelmassa linjataan keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet, sen mukaisesti kun Vanhasen II hallitus linjasi. Tavoitteena on tupakkatuotteiden käytön väheneminen kymmenen prosenttia vuodessa siten, että Suomi on savuton vuoteen 2040 mennessä. Ohjelmassa on useiden lainsäädännöllisten uudistusten lisäksi myös terveyden edistämiseen liittyviä toimenpiteitä. Toimenpideohjelmassa huomioidaan myös Suomea velvoittavat WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus (Framework Convention on Tobacco Control, FCTC) sekä EU:n kaksi direktiiviä: tupakkatuotedirektiivi (2001/37/EY) ja tupakkamainontadirektiivi (2003/33/EY). Edellä mainitun tupakkapoliittisen toimenpideohjelman yhtenä tärkeänä osatavoitteena on tupakoinnin lopettamisen edistäminen. Tähän pyritään muun muassa lisäämällä ja tehostamalla tupakasta vieroituspalveluja sekä parantamalla terveydenhuoltohenkilöstön osaamista. Vieroitustyössä on keskeistä juuri uudistetun Käypä hoito -suosituksen käytön vakiinnuttaminen terveydenhuollossa (Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus, 2012). Myös WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen tupakoinnin lopettamiseen liittyvässä toimeenpano-ohjeessa korostetaan vieroituksen kansallisen toimeenpanostrategian sekä hoitosuositusten laatimista. Tupakkariippuvuus on tupakoinnin aiheuttama fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen riippuvuuden muodostama oireyhtymä, joka luokitellaan sairaudeksi. Tupakoinnin lopettamisen tueksi on tarjolla sekä itsehoito- että reseptilääkkeitä. Itsehoitotuotteita, joita ovat esimerkiksi nikotiinipurukumi ja -laastari, voi apteekkien lisäksi ostaa myös kaupoista ja kioskeista. Vieroituslääkkeiden sairausvakuutuskorvattavuutta on selvitetty laajasti, mutta niitä ei Suomessa kuitenkaan toistaiseksi korvata sillä perusteella, että vieroitusta ei tautiluokituksesta huolimatta katsota sairauden hoidoksi. Tähän asiaan haetaan edelleen ratkaisua. Tupakkalain mukaan Valvira ohjaa aluehallintovirastoja ja kuntia niille tupakkalain perusteella kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Valviran valtakunnallinen tupakkalain valvontaohjelma 3
Ministerin vastaus ohjaa kuntien tupakkalain valvontaa sekä edistää valvonnan suunnitelmallisuutta ja laatua. Valvontaohjelma tarkistetaan tarvittaessa, vähintään kuitenkin kolmen vuoden välein. Kunnan tulee laatia ja hyväksyä säännöllistä valvontaa koskeva tupakkalain valvontasuunnitelma siten, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Tupakointi on yleisintä alimmissa sosioekonomisissa ryhmissä ja yksi erittäin merkittävä tekijä sosioekonomisille terveyseroille. Tupakointi ja alkoholinkäyttö aiheuttavat yhteensä jopa puolet kuolleisuudella mitatuista väestöryhmien terveyseroista. Tupakoinnista aiheutuvia terveyseroja kavennetaan vähentämällä tupakointia koko väestössä, mutta lisäksi kohdistamalla toimenpiteitä erityisesti niihin riskiryhmiin, joissa tupakoidaan eniten. Helsingissä 28 päivänä helmikuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 4
Ministerns svar KK 10/2012 vp Annika Saarikko /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 10/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Annika Saarikko /cent: Vilka åtgärder ämnar statsrådet vidta för att säkerställa att målet med den nuvarande tobakslagen nås, vilka åtgärder ämnar statsrådet vidta för att främja att människor slutar att röka, vilka åtgärder ämnar statsrådet vidta för att säkerställa att den nuvarande tobakslagen övervakas i tillräcklig utsträckning och på vilket sätt beaktar statsrådet de många slags skadeverkningar och de kostnader som orsakas av rökningen som en del av det område i regeringsprogrammet där vikt läggs vid att minska fattigdom, ojämlikhet och diskriminering? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: För att nå syftet med tobakslagen (693/1976), d.v.s. att få människor att sluta använda tobaksprodukter, pågår i enlighet med regeringsprogrammet beredningen av ett tobakspolitiskt åtgärdsprogram. Avsikten är att statsrådet utifrån åtgärdsprogrammet fattar ett principbeslut. I åtgärdsprogrammet ställer man upp de centrala målen och åtgärderna enligt riktlinjerna för Vanhanens andra regering. Målet är att användningen av tobaksprodukter minskar med tio procent om året så att Finland blir ett rökfritt land före utgången av 2040. I programmet ingår förutom ett flertal lagstiftningsreformer också åtgärder i anslutning till främjandet av hälsa. I åtgärdsprogrammet beaktas WHO:s ramavtal om bekämpningen av rökning (Framework Convention on Tobacco Control, FCTC) och två EU-direktiv: direktivet om tobaksprodukter (2001/37/EG) och direktivet om tobaksreklam (2003/33/EG) vilka även gäller Finland. Ett viktigt delmål för det ovan nämnda tobakspolitiska åtgärdsprogrammet är att främja att människor slutar att använda tobaksprodukter. Man strävar efter det här genom att bl.a. öka och intensifiera tjänster för avvänjningen från tobak och förbättra kompetensen hos hälso- och sjukvårdspersonalen. I avvänjningsarbetet är det viktigt att etablera iakttagandet av de nyligen reviderade rekommendationerna om god medicinsk vård (Tobaksberoende och avvänjning från tobak, 2012). Även i åtgärdsanvisningen i anslutning till WHO:s ramavtal som gäller bekämpning av rökning betonas utarbetandet av en nationell åtgärdsstrategi för avvänjning och vårdrekommendationer. Tobaksberoendet är ett symptomkomplex som bildas av det fysiska, psykiska och sociala beroendet som orsakas av rökningen. Symptomkomplexet klassificeras som en sjukdom. Som ett stöd för att sluta röka bjuds det ut både egenvårdsläkemedel och receptbelagda läkemedel. Egenvårdsprodukter, t.ex. nikotintuggummi och nikotinplåster, kan förutom på apotek också köpas i affärer och kiosker. Rätten att få ersättning från sjukförsäkringen för avvänjningsläkemedel har utretts på ett omfattande sätt. För närvarande ersätts läkemedlen dock inte i Finland på grundval av att avvänjningen trots sjukdomsklassifikationen inte anses vara en behandling av en sjuk- 5
Ministerns svar dom. Man försöker fortfarande hitta en lösning på frågan. Enligt tobakslagen styr Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården Valvira regionförvaltningsverken och kommunerna i deras skötsel av de uppgifter som med stöd av tobakslagen ankommer på dem. Valviras riksomfattande program för övervakning av tobakslagen styr kommunernas övervakning av tobakslagen och främjar planmässigheten och kvaliteten hos övervakningen. Tillsynsprogrammet ska ses över vid behov, dock minst vart tredje år. Kommunen ska för regelbunden tillsyn utarbeta och godkänna en plan för övervakningen av tobakslagen så att tillsynen är av hög kvalitet och regelbunden samt förebygger sanitära olägenheter. Rökning är vanligast i de lägsta socioekonomiska grupperna och är en ytterst betydande faktor för de socioekonomiska hälsoskillnaderna. Rökningen och användningen av alkohol orsakar sammanlagt rentav hälften av de hälsoskillnader mellan befolkningsgrupperna vilka mäts med dödligheten. Hälsoskillnaderna orsakade av rökningen utjämnas genom att minska rökningen hos hela befolkningen och genom att dessutom rikta in åtgärder på framför allt de riskgrupper som röker mest. Helsingfors den 28 februari 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 6