KYMIJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2005

KYMIJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 25 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 Anne Åkerberg ISSN 1458-864

TIIVISTELMÄ Tässä yhteenvedossa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien yhteistarkkailun tulokset vuodelta 25. Ohjelmassa oli tuolloin normaalin vedenlaatuseurannan ja intensiiviasemien perifyton- eli päällyslevästötutkimuksen lisäksi metsäteollisuuslaitoksien seisokin jälkeinen tehostettu vesistötarkkailu. Teollisuuden kuormitus oli pienempää kuin edellisvuonna. Eniten vähennystä tuli kiintoaine- ja BOD-kuormituksessa, jotka vähenivät erityisesti Anjalankosken Ensolla. UPM-Kymmene Oyj:n ja Myllykoski Paper Oy:n kuormitus alitti kaikki luparajat. Stora Enson Anjalankosken tehtailla oli ylityksiä fosforin luparajoissa ja typen tavoitearvoissa. Sonoco-Alcore Oy:llä COD:n luparaja ei ylittynyt. Kymijoen alaosan asumajätevesikuormitus oli edellisvuotista tasoa, fosforikuormitus hieman kasvoi. Pyhtään kirkonkylän puhdistamoa lukuun ottamatta puhdistamoilla oli vuonna 25 luparajojen ylityksiä. Kymijoessa virtasi vuonna 25 hieman keskimääräistä enemmän vettä. Alkuvuoden virtaamat olivat suuria, mutta loppuvuodesta normaalia pienempiä. Kymijoen ainevirtaamat olivat nyt hieman pienemmät kuin 24, jolloin ainevirtaamat olivatkin suurimmat 15 vuoteen. Vuonna 23 ainevirtaamat puolestaan olivat poikkeuksellisen pieniä. Vedenlaatuseurannassa käytettiin velvoitetarkkailutulosten rinnalla Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen vedenlaatutuloksia Kymijoen alaosalta. Piste- ja hajakuormituksen vaikutus näkyy Kymijoen vedenlaadussa Rapakosken ja Hurukselan välillä, tosin pitoisuusnousut eivät Kymijoessa ole kovin suuria. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyi selvimmin ammoniumtyppipitoisuuden ja sähkönjohtavuuden nousussa, mutta myös kokonaisfosforin ja alkaliniteetin kohoamisessa. Esim. ammoniumtypen keskiarvopitoisuus lähes nelinkertaistui Rapakosken ja Hurukselan välillä. Hurukselassa fosforipitoisuus on ollut vuodesta 21 noin 14-17 µg/l, aiemmin noin 2 µg/l. Erittäin vähävetisenä vuonna 23 pistekuormituksen vaikutus tosin näkyi selvemmin, pitoisuuden ollessa jälleen 2 µg/l. Pistekuormituksen aiheuttama pitoisuusnousu on laskenut vuosien 1992 ja 1993 tasosta 6-7 µg/l tasoon 2-3 µg/l. Ravinnesuhteiden perusteella fosfori on Kymijoen minimiravinne. Perifytontutkimuksessa ravinnekuormituksesta (sekä piste- että hajakuormitus) johtuva rehevöityminen näkyi levämäärän kaksinkertaistumisena jo Erottelussa ennen Myllykoskea. Huruksela-Hirvivuolle välillä levämäärät olivat nelin-viisinkertaisia yläpuoliseen alueeseen verrattuna. Ahvenkoskella levää oli 3 kertaa enemmän kuin Rapakoskella. Kymijoen yhteistarkkailun lisäksi yhteenvedossa on raportoitu Kymijokeen jätevetensä purkavien Pyhtään kirkonkylän ja Ruotsinpyhtään Vastilan jätevedenpuhdistamoiden vesistötarkkailut. Niiden jätevesimäärät ovat pieniä eikä Kymijoen veden laadussa yleensä havaita mitään selvää jätevesivaikutusta ko. puhdistamoiden vesistötarkkailuissa.

SISÄLLYS sivu Tiivistelmä Sisällys 1 Johdanto 1 2 Menetelmät 2 3 Sää ja virtaama 3 4 Vesistökuormitus 4 4.1 Pistekuormitus 4 4.2 Kokonaiskuormitus 9 5 Tulokset 12 5.1 Happitilanne 12 5.2 Sameus ja kiintoaine 13 5.3 Sähkönjohtavuus, happamuus ja puskurikyky 14 5.4 Orgaaninen aines 16 5.5 Fosfori 17 5.6 Typpi 18 5.7 Typpi-fosfori -suhde 21 5.8 Muut kemialliset yhdisteet 22 5.9 Veden hygieeninen laatu 22 5.1 Päällyslevästö 24 5.11 Kymijoen alaosan tehostettu vesistötarkkailu 25 6 Ruotsinpyhtään kunnan Vastilan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu 26 7 Pyhtään kirkonkylän jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu 28 8 Muut tutkimukset Kymijoella 28 8.1 Kalataloudellinen tarkkailu ja muut kalastotutkimukset 28 8.2 Jokien biologisten seurantamenetelmien kehittämishanke 3 9 Yhteenveto 3 Viitteet 34 Liitteet 1-1

2.5.26 1 JOHDANTO Kymijoen alaosan (Pyhäjärvi-Suomenlahti) ja sen edustan merialueen kuormittajilla on Itä- Suomen vesioikeuden määräämä velvoite (Isveo 76/96/1, 19.11.1996, Vyo 16.4.1998) tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kymijoen yhteistarkkailuun osallistuivat vuonna 25 seuraavat kuormittajat (yläjuoksulta lukien) (kartta liite 1.1): UPM Kymmene Oyj, Voikkaa Voikkaan paperitehdas UPM Kymmene Oyj, Kymi Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Kuusankosken kaupunki Akanojan puhdistamo Kouvolan kaupunki Mäkikylän puhdistamo Myllykoski Paper Oy Myllykosken paperitehdas Anjalankosken kaupunki Halkoniemen puhdistamo Huhdanniemen puhdistamo Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Anjalan paperitehdas Stora Enso Ingerois Oy Inkeroisten kartonkitehdas Ruotsinpyhtään kunta Vastilan puhdistamo Pyhtään kunta Kirkonkylän puhdistamo, lopettanut 1/6 Sonoco-Alcore Oy Karhulan kartonkitehdas Suoraan merialueelle jätevetensä purkavien kuormittajien yhteistarkkailu ja Kymijoen vaikutukset merialueella käsitellään erillisessä julkaisussa 1. Kymijoen tarkkailu perustuu Kymen vesi- ja ympäristöpiirin (nykyisin Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, KAS) hyväksymään tarkkailuohjelmaan (kirje no Kyvy 492A265/111, 23.12.1992). Tarkkailussa on kolme päätasoa: 1. Veden fysikaalis-kemiallisen tilan seuranta 2. Rehevöitymisen seuranta 3. Haitallisten aineiden kertymisseuranta Voimassa olevien ohjelmien mukaan vuoden 25 vesistötarkkailuun kuului: - kuukausittainen vedenlaatuseuranta viidellä tutkimusasemalla: Rapakoski, Huruksela, Ahvenkoski, Kokonkoski ja Karhula (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2). Näistä Hurukselan näyteasema kuuluu mukaan kansainväliseen GEMS ohjelmaan (Global Environmental Monitoring System), minkä vuoksi ko. asemalla on normaalia laajempi analyysivalikoima. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

- rehevöitymisseurantaan kuuluva perifytontutkimus 5 intensiiviasemalla (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2). - pohjaeläimiä ja haitallisten aineiden kertymistä ei tutkittu Kymijoella vuonna 25. Kymijoen yhteistarkkailutulosten lisäksi tässä yhteenvedossa käsitellään vuoden 25 osalta myös seuraavien Kymijoen kuormittajien erilliset tarkkailutulokset: - Ruotsinpyhtään kunnan Vastilan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) - Pyhtään kirkonkylän jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) (ohjelman hyväksymiskirje no 176/56 Kyvy 199, 27.12.199). 2 MENETELMÄT Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääosin voimassaolevien SFS-standardien mukaan (liite 3). Analyysit on tehty Ewica laboratoriot Oy:ssä (entinen Kymen ympäristölaboratorio Oy) lukuun ottamatta orgaanisen hiilen kokonaismääritystä (TOC), joka on tehty SGS Inspection Services Oy:ssä. Perifytontutkimuksen päämenetelmänä oli kesällä 25 muovilevymenetelmä 2, 3. Tässä menetelmässä on kasvualustoina kussakin telineessä kolme kertakäyttöistä polykarbonaattilevyä kooltaan 1 x 15 cm. Yhdellä asemalla käytettiin muovilevymenetelmän rinnalla lasikuitusuodinmenetelmää. Tässä menetelmässä varsinaisina kasvualustoina ovat lasikuitusuotimet (2 kpl, halkaisija 47 mm, malli Schleicher & Schuel Gf 52). Kaksi lasikuitusuodinta on laitettu kolmen polykarbonaattilevyn muodostamaan kasettisysteemiin siten, että kummastakin suotimesta on leväkasvulle alttiina vain toinen eli ulompi pinta. Kasettisysteemissä on yksi ehjä muovilevy sisimpänä ja sen molemmin puolin reiälliset (halkaisija 45 mm) levyt. Suotimet ovat siis ehjän sisälevyn ja reiällisten ulkolevyjen puristuksessa. Systeemiä pitävät kasassa kumilenkit. Tällaisia kasettisysteemejä oli näyteaseman telineessä kolme kappaletta. Näytteenoton yhteydessä mitattiin kokonaissyvyys, veden lämpötila ja veden virtausnopeus MiniAir2-virtausmittarin avulla (liite 1). Tutkimusjakson päätyttyä kukin muovilevy ja vastaavasti kunkin kasettisysteemin suotimet (2 kpl) laitettiin erilliseen muovipussiin. Kaikki näytteet pakastettiin ennen klorofylli a pitoisuuden analysoimista (menetelmä liite 3). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

3 SÄÄ JA VIRTAAMA Joulukuu 24 oli tavallista lauhempi. Vielä vuoden päättyessä suuria järviä oli osin avoimena 4. Tammikuussa 25 hyvin lauha sää jatkui (kuva 1, liite 4). Tammikuun sadanta rikkoi ennätyksiä, ja poikkeuksellisen suuri osa sadannasta tuli vetenä. Helmikuussa järvien jäät olivat selvästi keskimääräistä ohuempia. Helmi-huhtikuussa satoi erittäin vähän, maaliskuussa vain reilut 1 % normaalista. Tämä on vähemmän kuin kertaakaan viimeisen 5 vuoden aikana. Maaliskuu oli tavanomaista kylmempi. Talven kovimmat pakkaset olivat maaliskuussa, yli 23 C. Huhtikuun alku oli tavallista lämpimämpi, ja lumet sulivat nopeasti. Loppukuun takatalvi toi kuitenkin lumipeitteen hetkeksi takaisin. Viimeksi samanlainen takatalvi koettiin 1992. Tulvahuiput jäivät pieniksi. Etelä-Suomessa jäät lähtivät viikon pari tavanomaista aiemmin. Touko-kesäkuussa satoi tavallista enemmän. Kesäkuu alkoi ja päättyi koleassa säässä. Heinäkuun alku oli helteinen ja erittäin kuiva, loppukuussa satoi runsaammin. Pintavesien lämpötila oli keskimääräistä korkeampi. Säteilysumma oli kesällä 25 normaali, heinäkuussa hieman normaalia suurempi (liite 4). Elokuussa satoi keskimääräistä enemmän. Syys-lokakuussa satoi alle puolet normaalimäärästä. Syys-lokakuun vaihteen keskilämpötila oli ennätyksellisen korkea. Yli 15 asteen lämpötiloja mitattiin lähes lokakuun puoliväliin saakka. Lokakuun lopulle sattui kuitenkin talvisäinen viikko, jolloin pakkasten lisäksi saatiin ensilumet etelärannikkoa myöten. Marraskuu oli ennätyksellisen leuto, noin 4 astetta normaalia lämpimämpi. Koko maa peittyi lumeen kuun lopulla. Järvet jäätyivät pari kolme viikkoa keskimääräistä myöhemmin. Vielä vuoden päättyessä suuria järviä oli osin avoimena. 2 14 lt oc 15 1 5-5 sademäärä mm 12 1 8 6 4 2-1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 25 71-25 71- Kuva 1. Eri kuukausien keskilämpötilat ( C) ja sadesummat (mm) vuonna 25 sekä vastaavat pitkän ajanjakson (1971-2) keskiarvot Utissa, Valkealassa. Lähde: Ilmatieteen laitos. Alkuvuoden virtaamat olivat suuria (kuva 2). Tammi-helmikuussa vettä virtasi puolet normaalia enemmän. Vuoden maksimivirtaama mitattiin 12.1.25 (Kuusankoski 54 m 3 /s). Tämä virtaama on suurin 15 vuoteen. Huhtikuusta syyskuuhun virtaamat olivat lähes normaalilla tasolla. Loppuvuoden virtaamat olivat normaalia pienempiä, noin 7 % keskimääräisestä virtaamasta. Vuoden minimivirtaama (16 m 3 /s) mitattiin 5.11. Vuoden 25 keskivirtaama oli Kuusankoskella 325 m 3 /s, joka on vain hieman keskimääräistä suurempi (MQ 1971-2 37 m 3 /s) (liite 5). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 3

6 5 m³/s 16 14 4 3 % 12 1 8 2 6 1 4 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 1971-2 25 2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 2. Kymijoen virtaama (m³/s) Kuusankoskella vuonna 25 ja pitkällä ajanjaksolla 1971-2 (vasen kuva). Kymijoen vuoden 25 kuukausikeskivirtaaman prosenttiosuus ajanjakson 1971-2 keskiarvosta. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä/KAS. Aiempien vuosien tapaan vuonna 25 Kymijokisuun eri jokihaarojen keskivirtaamien mukaan länsihaarojen kautta virtasi Suomenlahteen hieman enemmän Kymijoen vettä (MQ Ahvenkoski + Pyhtää = 169 m 3 /s) kuin itähaarojen kautta (MQ Koivukoski + Korkeakoski = 152 m 3 /s ) (liite 5). 4 VESISTÖKUORMITUS 4.1 PISTEKUORMITUS Teollisuus ja kunnat laskivat Kymijokeen jätevesiä vuonna 25 keskimäärin 24 m 3 /vrk, jossa oli happea kuluttavaa orgaanista ainetta (BOD 7 ) noin 1 4 kg/vrk, kemiallisena hapenkulutuksena mitattuna (COD Cr ) 35 kg/vrk, typpeä noin 1 8 kg/vrk, fosforia 6 kg/vrk ja kiintoainetta 4 2 kg/vrk (liite 6). Pistekuormitus oli suurimmillaan maaliskuussa, fosforin osalta elo-syyskuussa. Sellu- ja paperitehtaat olivat touko-kesäkuussa lähes 6 viikkoa seisokissa työtaisteluiden vuoksi. Seisokin aikana Kymijoen alaosan teollisuuden ravinnekuormitus oli jokseenkin normaalilla tasolla, sen sijaan orgaanisen aineen kuormitus oli normaalia vähäisempää 5. Seisokin jälkeen tehtaiden ylösajo sujui hyvin, ja jätevesikuormitus pysyi heinä-elokuussa normaalitasolla. Teollisuuden kuormitus oli pienempää kuin edellisvuonna (kuva 3). Eniten vähennystä tuli kiintoaine- ja BOD-kuormituksessa, jotka vähenivät erityisesti Anjalankosken Ensolla. Verrattaessa kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, eniten teollisuuden puolella on vähentynyt happea kuluttava orgaaninen kuormitus (BOD 7 ), mutta typpikuormitus ei lainkaan. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

COD kg/vrk 7 6 5 4 3 2 1 96 97 98 99 1 2 3 4 5 12 1 8 6 4 2 BOD ja kiintoaine kg/vrk COD BOD Kiintoaine 1 1 9 9 8 8 7 7 kg N/vrk 6 5 4 6 5 4 kg P/vrk 3 3 2 2 1 1 96 97 98 99 1 2 3 4 5 N P Kuva 3. Kymijoen alaosan puunjalostusteollisuuden jätevesikuormituksen happea kuluttavan aineksen (BOD 7 ja COD Cr ) ja kiintoainekuormituksen (kg/vrk) kehitys sekä ravinnekuormituksen (kok.fosfori ja typpi, kg/vrk) kehitys vuosina 1996-25. Lähde: Kaakkois-Suomen ympäristökeskus (KAS). Lupaehtojen osalta (Isveo 76/96/1, 19.11.1996, Vyo 16.4.1998) UPM-Kymmene Kymin & Voikkaan kuormitus alitti selvästi sekä kuukausikeskiarvon että vuosikeskiarvon mukaiset luparajat että tavoitearvot (typpi) (kuva 4). Myös Myllykoski Paper Oy:n kuormitus alitti luparajat (kuva 5). Stora Enson Anjalankosken tehtailla fosforin vuosilupa-arvo sekä typen vuositavoitearvo ylittyivät. Kuukausikeskiarvon mukainen fosforin luparaja ylittyi syyskuussa. Typen kuukausitavoitearvo ylittyi joka kuukautena (kuva 6). Kuormituksen pienentämiseen tähtäävä puhdistamon laajennus otettiin käyttöön marras-joulukuussa. Laajennukseen sisältyy jäähdytystorni, kaksi kantoaineilmastusallasta (pintailmastus poistuu käytöstä) ja uusi ylijäämälieteen tiivistys. Helmikuussa 26 otettiin käyttöön flotaatiojälkipuhdistus. Sonoco-Alcore Oy:n varsinaiset prosessijätevedet johdetaan Kotkan Veden Sunilan puhdistamolle. Sonoco-Alcorella on luparaja vain Kymijokeen johdettavien tiivistevesien COD Cr kuormitukselle. Luparaja ei ylittynyt vuonna 25 (kuva 7). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 5

UPM Kymmene, BOD7 UPM Kymmene, COD Cr kg/vrk 8 7 6 5 4 3 2 1 luparaja 8 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kg/vrk 7 6 5 4 3 2 1 luparaja 7 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 UPM Kymmene, fosfori UPM Kymmene, typpi kg/vrk 9 8 7 6 5 4 3 2 1 luparaja 9 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kg/vrk 8 7 6 5 4 3 2 1 tavoitearvo 75 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 UPM Kymmene, AOX kg/vrk 9 8 7 6 5 4 3 2 1 luparaja 9 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 4. UPM-Kymmene Kymi ja Voikkaa BOD7-, COD Cr -, fosfori-, typpi- ja AOX-kuormitus (kg/vrk) kuukausikeskiarvoina vuonna 25. Kuvissa on esitetty myös vesistökuormituksen kuukausiluparajat. Typen osalta kyseessä on tavoitearvo. Lähde: KAS/VAHTI-tietojärjestelmä. Kymijoen alaosan asumajätevesikuormitus oli edellisvuotista tasoa, fosforikuormitus kasvoi hieman (kuva 8, liite 6). Edellisvuoteen verrattuna Huhdanniemen kuormitus oli kasvanut. Mäkikylän puhdistamolla oli fosforiongelmia, jotka johtuivat kahden suuren jätevedentuottajan poistumisesta. Muilla puhdistamoilla ei ollut suuria kuormitusmuutoksia. Pyhtään kirkonkylän jätevedet johdetaan vuoden 26 alusta Kotkan Mussalon puhdistamolle. Vuoden 26 alusta lähtien Halko- ja Huhdanniemen puhdistamoiden toiminta muuttuu niin, että kemiallisen suorasaostuslaitoksen toiselle linjalle tulee kemiallisbiologinen aktiivilieteprosessi. Samalla BOD:n lupaehdot kiristyvät. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

Myllykoski Paper Oy, BOD7 Myllykoski paper Oy, COD Cr kg/vrk 14 12 1 8 6 4 2 luparaja 15 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kg/vrk 14 12 1 8 6 4 2 luparaja 15 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Myllykoski Paper Oy, fosfori Myllykoski Paper Oy, typpi kg/vrk 25 2 15 1 luparaja 25 kg/vrk kg/vrk 2 15 1 tavoitearvo 2 kg/vrk 5 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Myllykoski Paper Oy, kiintoaine 3 25 luparaja 3 kg/vrk 2 kg/vrk 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 5. Myllykoski Paper Oy:n BOD7-, COD Cr -, fosfori-, typpi- ja kiintoainekuormitus (kg/vrk) kuukausikeskiarvoina vuonna 25. Kuvissa on esitetty myös vesistökuormituksen kuukausiluparajat. Typen osalta kyseessä on tavoitearvo. Lähde: KAS/VAHTI. Stora Enso Anjala ja Inkeroinen, BOD7 Stora Enso Anjala ja Inkeroinen, COD Cr kg/vrk 25 2 15 1 luparaja 25 kg/vrk kg/vrk 2 15 1 luparaja 22 kg/vrk 5 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Stora Enso Anjala ja Inkeroinen, fosfori Stora Enso Anjala ja Inkeroinen, typpi kg/vrk 45 4 35 3 25 2 15 1 5 luparaja 35 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kg/vrk 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 tavoitearvo 3 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 6. Stora Enso Oyj Anjalankosken tehtaiden BOD 7 -, COD Cr -, fosfori- ja typpikuormitus kuukausikeskiarvoina (kg/vrk) vuonna 25. Lisäksi kuvissa on esitetty vesistökuormituksen kuukausiluparajat. Typen osalta kyseessä on tavoitearvo. Lähde: KAS/VAHTI. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 7

Sonoco-Alcore Oy, COD Cr 3 25 luparaja 3kg/vrk kg/vrk 2 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 7. Sonoco-Alcore Oy:n Karhulan kartonkitehtaan COD Cr kuormitus (kg/vrk) Kymijokeen kuukausikeskiarvoina vuonna 25. Lisäksi kuvassa esitetty kuukausiluparaja COD Cr vesistökuormitukselle. Lähde: KAS/VAHTI. 12 25 BOD ja N kg/vrk 1 8 6 4 2 2 15 1 5 P kg/vrk 96 97 98 99 1 2 3 4 5 BOD7 N P Kuva 8. Kymijokeen laskettavien yhdyskuntajätevesien happea kuluttavan aineksen (BOD 7 ) sekä ravinnekuormituksen (kok.fosfori ja typpi) kehitys (kg/vrk) vuosina 1996-25. Huom. kokonaisfosfori luetaan Y2 akselilta. Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS/VAHTI. Taulukossa 1 on esitetty Kymijoen alaosan yhdyskuntapuhdistamoiden osalta poikkeamat lupaehdoista (sekä pitoisuusylitykset että puhdistustehoalitukset). Akanojan ja Mäkikylän puhdistamoiden osalta lupaehdot perustuvat Isveo päätökseen 76/96/1, 19.11.1996, Halkoniemen ja Huhdanniemen osalta ISY-23-Y-111, 23.1.23. Vastilan puhdistamolla on voimassa Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin antama ennakkopäätös (nro 644/5 Hevy 1989) ja Pyhtään kirkonkylän puhdistamolla Vesihallituksen 1985 antama ennakkopäätös (no 3544/5, 1.12.1985). Kuten useina edellisinäkin vuosina Pyhtään kirkonkylän puhdistamoa lukuun ottamatta kaikilla muilla puhdistamoilla oli vuonna 25 luparajojen ylityksiä. Eniten ylityksiä oli Halkoniemen puhdistamolla. Sen sijaan Akanojalla oli vain yksi pieni BOD-pitoisuuden ylitys. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

Taulukko 1. Kymijoen alaosan yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden osalta ne vuoden 25 tarkkailujaksot, jolloin poikettiin voimassa olevista luparajoista. Suluissa on esitetty joko luparajan ylittävä pitoisuus tai luparajan alittava puhdistusteho (reduktio-%). Puhdistamo Jaksoja BOD 7 ATU Kokonaisfosfori (kpl) pitoisuus (mg/l) reduktio % pitoisuus (mg/l) reduktio % K:koski, Akanoja 4 III (11) Kvl, Mäkikylä 4 I(13), II(12), I (,66), II(,77), I(89), II(86), III(12) III(,87),IV(,71) III (88) A:koski, Halkon. 4 I(48), II(8), I(57), II(52), III(39), IV(47) IV(64) II (,72) II (88) A:koski, Huhdann. 4 I(32), II(34) I (63) II (1,4) II (7) Ruotsinp., Vastila 1 I (21) Pyhtää kk. 1 Puhdistamo Jaksoja Kiintoaine COD Cr pitoisuus (mg/l) pitoisuus reduktio % (mg/l) reduktio % K:koski, Akanoja 4 Kvl, Mäkikylä 4 I(17), II(15),III(23) A:koski, Halkon. 4 II (27) A:koski, Huhdann. I(11), II(16), III(84), IV (81) I(59),II(62), IV(71) 4 II (28), IV (19) I(86),II(87) II (75) I (65), II (75) 4.2 KOKONAISKUORMITUS Kymijoki kuljetti Suomenlahteen vuonna 25 noin 5 tonnia kiintoainetta, 7 tonnia typpeä ja 21 tonnia fosforia. Ainevirtaamien laskentamenetelmät ovat liitteessä 7.1 ja eri menetelmillä saadut vuosittaiset ainevirtaamat liitteessä 7.2. Eri jokihaarojen kuukausittaiset ainevirtaama-arvot laskettiin menetelmällä 1 (liite 8). Pyhtään haarasta ei oteta yhteistarkkailuohjelman yhteydessä näytteitä. Sen osuutena kokonaisainevirtaamasta on käytetty vuoden 1992 arvoa 2 %. Ainevirtaamien laskemisessa analyysituloksina käytettiin sekä Kymijoen vesi ja ympäristön että Kaakkois- Suomen ympäristökeskukse n (KAS) tuloksia. Kymijoen ainevirtaamat olivat nyt hieman pienemmät kuin 24, jolloin ainevirtaamat olivatkin suurimm at 15 vuoteen. Vuonna 23 ainevirtaamat puolestaan olivat poikkeuksellisen pieniä. Ainevirtaamat olivat vuonna 25 suurimmillaan tammikuussa, jolloin myös virtaamat olivat suurimmillaan ja satoi erittäin runsaasti (kuva t 1, 2 & 9). Huhtikuussa sulamisvedet kasvattivat ainevirtaamia, vaikka sateet olivat vähäisiä. Elokuun runsaat sateet näkyivät etenkin kiintoainevirtaamissa. Pienimmillään ainevirtaamat olivat loka-marraskuussa vähäisten sateiden seurauksena. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 9

Kiintoai ne 3 t/vrk 2 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Fosfori 15 kg/vrk 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Typpi kg/vrk 4 3 2 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 9. Kymijoen kiintoaine- (t/vrk), fosfori- ja typpivirtaama (kg/vrk) Suomenlahteen eri kuukausina vuonna 25. Mukana ei ole Pyhtään haaran virtaamaa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Hajakuormituksen osuus voidaan karkeasti arvioida vähentämällä mereen joutuvista ainemääristä tunnetut tekijät eli yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus ja Kymijoen alaosalle johdettu pistekuormitus (kuva 1). Yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus on arvioitu Kuusankosken keskivirtaaman ja Rapakosken analyysitulosten avulla. Kuormituksen laskentamenetelmänä on käytetty menetelmää 1 (ks. liite 7). Tässä hajakuormituksen laskentatavassa oletetaan, että Kymijoen suuren virtaaman takia sedimentaatio, ravinteiden sitoutuminen ja häviöt ilmakehään ovat vähäisiä. Koska näitä prosesseja jossain määrin tapahtuu, saatu tulos saattaa hieman aliarvioida hajakuormituksen osuutta. Laskelmien mukaan vuonna 25 Kymijoen mereen kuljettamista ainemääristä 3 % kiintoaineesta, 1 % fosforista ja typestä oli peräisin Kymijoen alaosan pistekuormituksesta. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

Kiintoaine 25 53 % hajak 44 % yläosa,4 % yhdysk 3 % teoll Kokonaisfosfori 25 42 % hajak 48 % yläosa 4 % yhdysk 6 % teoll 5 % teoll 5 % yhdysk 1 % hajak Kokonaistyppi 25 8 % yläosa Kuva 1. Eri kuormittajien %-osuus Kymijoen Suomenlahteen kuljettamasta kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja typpikuormituksesta vuonna 25. Hajakuormitus sekä teollisuus- ja yhdyskuntakuormitus on esitetty Kymijoen alaosan osalta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 11

5 TULOKSET Alkuperäiset velvoitetarkkailun analyysitulokset ovat liitteessä 9. Velvoitetarkkailutulosten lisäksi seuraavassa tulosten tarkastelussa on käytetty Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (KAS) tuloksia (Huruksela ja Kokonkoski 14 näytteenottokertaa, Ahvenkoski 13 ja Karhula 7 näytteenottokertaa vuonna 25). Mukana on myös Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n kesä-heinäkuussa Rapakoskelta, Hurukselasta ja Karhulasta ottamat neljä tehostetun tarkkailun 5 näytteenottokertaa. 5.1 HAPPITILANNE Kymijoen veden happitilanne oli vuonna 25 edellisten vuosien tapaan hyvä. Alueelliset erot olivat todella vähäisiä (kuva 11). Sen sijaan happipitoisuuden ajallinen vaihtelu oli selvästi havaittavissa (kuva 12). Happipitoisuus oli pienimmillään lämpimän veden aikaan heinä-elokuussa. Vähimmillään happea oli Kymijoen vedessä 7,3 milligrammaa litrassa. Korkeimmat happipitoisuudet mitattiin pääsääntöisesti Kokonkoskella, jonka yläpuolella on vettä hyvin hapettava koskijakso. Happipitoisuus ph 2 25 Happikyllästys-% 25 mg/l ph 7,8 16, 7,6 14, 7,4 7,2 12, 7, 1, 6,8 8, 6,6 % 1 9 8 7 6,46, Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 6 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 11. Happipitoisuus (mg/l) ja hapen kyllästysaste (%) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuonna 25. Neliöt alhaalta ylöspäin ovat pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Happipitoisuus eri kuukausina Happikyllästys-% eri kuukausina 16, 14, 1 12, 9 mg/l 1, % 8 8, 7 6, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 6 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 12. Happipitoisuus (mg/l) ja hapen kyllästysaste (%) Kymijoessa eri kuukausina vuonna 25. Kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

5.2 SAMEUS JA KIINTOAINE Sameuden ja kiintoainepitoisuuden vaihtelu on sidoksissa eroosion voimakkuuteen. Näin ollen maksimiarvot esiintyvät yleensä kevätylivaluman aikana ja sadekausien jälkeen. Valumatilanne määrää pitkälle erityisesti vallitsevan sameustason. Kiintoainepitoisuuteen vaikuttaa myös perustuotanto itse joessa ja sen yläpuolisessa järvivesistössä. Kymijoen vesi oli vuonna 25 sameimmillaan tammikuussa, jolloin satoi runsaasti, sekä huhtikuussa sulamisvesien vaikutuksesta (kuva 13). Helmi-maaliskuussa vesi oli kirkkainta, erityisesti Rapakoskella. Yleensä vesi oli lievästi sameaa, Ahvenkoskella hieman muita sameampaa. Veden kiintoainepitoisuudessa näkyi eroosiovaikutuksen lisäksi kesäisen perustuotannon kiintoainepitoisuutta kohottava vaikutus (kuva 13). Ahvenkoskenhaarassa näkyy selvimmin hajakuormitukseen vaikutukset etenkin runsaiden sateiden ja lumien sulamisen aikaan, koska sinne laskevat peltovaltaisten alueiden läpi virtaavat Tallus- ja Teutjoki. Kiintoaine eri kuukausina Sameus eri kuukausina mg/l 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 FTU/FNU 25 2 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 13. Kymijoen veden kiintoainepitoisuus (mg/l) ja sameus (FTU) eri kuukausina vuonna 25. Kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen veden sameus kohosi Rapakosken ja Hurukselan aseman välillä noin 1,3 FTU (keskiarvo) ja kiintoainepitoisuus 1,6 mg/l (keskiarvo) vuonna 25, eli molemmat arvot puolitoistakertaistuivat välillä Rapakoski-Huruksela (kuva 14). Vuoden 25 kuormitustietojen perusteella teollisuuden ja yhdyskuntien kiintoainekuormitus selittää tästä kiintoainepitoisuusnoususta vain,15 mg/l (kuormitus/keskivirtaama). Näiden lukujen perusteella kiintoainepitoisuuden nousu Rapakosken ja Hurukselan asemien välillä johtunee ensisijaisesti hajakuormituksesta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 13

Kiintoaine 25 Sameus 25 mg/l 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula FTU/FNU 25 2 15 1 5 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 14. Veden kiintoainepitoisuus (mg/l) ja sameus (FTU) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuonna 25. Neliöt alhaalta ylöspäin ovat pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 5.3 SÄHKÖNJOHTAVUUS, HAPPAMUUS JA PUSKURIKYKY Jätevesien sisältämät ionit nostavat Kymijoen sähkönjohtavuutta. Tämä näkyy sähkönjohtavuuden selvänä nousuna Rapakosken ja Hurukselan välillä (kuva 15). Vuoden 25 keskiarvojen mukaan sähkönjohtavuus nousi tällä välillä 1,2 ms/m. Kesäkuussa sähkönjohtavuus oli normaalia pienempi, mikä oli seurausta metsäteollisuuslaitosten seisokista (kts. kappale 5.11). Sähkönjohtavuus 25 Sähkönjohtavuus eri kuukausina 11 11 1 1 ms/m 9 8 ms/m 9 8 7 7 6 6 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 15. Kymijoen veden sähkönjohtavuus (ms/m) viidellä eri näyteasemalla vuonna 25. Neliöt alhaalta ylöspäin ovat pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Sähkönjohtavuus eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Suurimmillaan kuormituksen yläpuolisen ja alapuolisen alueen välinen ero oli loppuvuodesta, jolloin virtaamat olivat pienimpiä. Eli mitä vähemmän joessa virtaa vettä, sitä voimakkaammin näkyy jätevesien sähkönjohtavuutta kohottava vaikutus välillä Rapakoski-Huruksela. Hurukselan näyteasemalla vuorokauden keskivirtaaman ja veden sähkönjohtavuuden välinen korrelaatiokerroin oli vuonna 25.36 (kuva 16). 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

11 1 9 cty ms/m 8 7 6 5 165 215 265 315 365 415 465 virtaama m 3 /s Kuva 16. Kymijoen vuorokauden keskivirtaaman (Kuusankoski) ja Hurukselan näyteaseman veden sähkönjohtavuuden (ms/m) välinen suhde vuonna 25 (n=3, r = -.36). Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Veden ph-arvon keskiarvo oli kaikilla näyteasemilla neutraali. Muutoinkin ph vaihteli pienissä rajoissa; 8 % ph-arvoista oli välillä 6,9-7,2. Yleisesti ottaen Kymijoen veden ph oli alhaisimmillaan keväällä, jolloin vesistöihin valui lumensulamisvesiä. Kymijoen veden ph vaihteli kullakin mittauskerralla eri asemien välillä vain vähän. Perustuotannon vaikutus näkyi ph-arvojen lievänä kohoamisena tuotantokauden aikana (kuva 17). ph 25 ph eri kuukausina 7,8 7,8 7,6 7,6 7,4 7,4 ph 7,2 7, ph 7,2 7, 6,8 6,8 6,6 6,6 6,4 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 6,4 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 17. Kymijoen veden ph-arvo viidellä eri näyteasemalla vuonna 25. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). ph eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen veden puskurikyky eli alkaliniteetti oli vuonna 25 hyvä lukuun ottamatta Hurukselan helmikuun alun tulosta. Kuormitetulla alueella jätevesikuormitus nosti puskurikykyä (kuva 18). Alkaliniteetin kohoaminen Rapakosken ja Hurukselan välisellä alueella vastaa hyvin sähkönjohtavuuden nousua (vrt. kuva 15). Koko käytettävissä olevan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 15

vuoden 25 aineiston (n=18) perusteella sähkönjohtavuuden ja alkaliniteetin välinen korrelaatiokerroin oli peräti,88. Alkaliniteetti 25 Alkaliniteetti eri kuukausina,4,4,3,3 mmol/l,2 mmol/l,2,1 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula,1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 18. Kymijoen veden alkaliniteetti (mmol/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 25. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Alkaliniteetti eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo ja pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 5.4 ORGAANINEN AINES Orgaanisen eli eloperäisen aineksen pitoisuutta arvioitiin kolmen eri parametrin, väriluvun, kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja orgaanisen kokonaishiilen (TOC) avulla. Näistä muuttujista vahvin korrelaatio oli vuoden 25 aineiston perusteella COD:n ja värin välillä (taulukko 2). Taulukko 2. Orgaanisen aineksen arvioimiseen käytettyjen parametrien keskinäiset riippuvuudet (korrrelaatiokerroin r). Laskuissa on mukana kaikkien havaintoasemien havainnot vuodelta 25 (n= 12). COD Mn Väri Väri,6 TOC,43,54 Kymijoen orgaanisen aineen määrä lisääntyi Rapakosken ja Hurukselan välillä (kuva 19). Hurukselasta itäisiin jokihaaroihin keskiarvot pysyivät jokseenkin samoina, Ahvenkoskella arvot olivat hieman korkeampia. Muualla kuin Ahvenkoskella orgaanisen aineen ajallinen vaihtelu ei ollut suurta lukuun ottamatta elokuun suurta COD-arvoa Hurukselassa. Suurimmat orgaanisen aineen arvot mitattiin tammi- ja elokuun runsaiden sateiden aikaan sekä joulukuussa. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

COD 25 COD eri kuukausina 13 13 12 12 11 11 1 1 mg O2/l 9 8 7 mg O2/l 9 8 7 6 6 5 4 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 5 4 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Väri 25 Väri eri kuukausina mg Pt/l 8 7 6 5 4 3 mg Pt/l 8 7 6 5 4 3 2 2 1 1 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 TOC 25 TOC eri kuukausina 1 1 9 9 8 8 mg/l 7 mg/l 7 6 6 5 5 4 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 4 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 19. COD Mn -arvo (m g O2/l), veden väriluku (mgpt/l) ja TOC-arvo (mg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuonna 25. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Oikeanpuoleisissa kuvissa on esitetty vastaavien parametrien vaihtelu eri kuukausina vuonna 25 eli kuvassa on kuukausittain kaikkien viiden näyteaseman tulosten keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 5.5 FOSFORI Kymijoen kokonaisfosforipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan asemien välillä vuonna 25 keskimäärin 6,6 µg/l (kuva 2). Laskennallisesti pistekuormituksen osuus pitoisuusnoususta oli 2,1 µg/l (kuormitus/virtaama), mikä on vain vajaa kolmannes Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 17

kokonaisnoususta. Rapakoskella fosforipitoisuus on pysynyt samalla tasolla vuodesta 1992 eli ollut noin 1-11 µg/l. Hurukselassa fosforipitoisuus oli vielä 199-luvulla 18-22 µg/l, vuodesta 21 noin 14-17 µg/l. Erittäin vähävetisenä vuonna 23 pistekuormituksen vaikutus tosin näkyi selvemmin, pitoisuuden ollessa 2 µg/l. Pistekuormituksen aiheuttama pitoisuusnousu on laskenut vuosien 1992 ja 1993 tasosta 6-7 µg/l tasoon 2-3 µg/l. Fosforin maksimipitoisuus mitattiin Ahvenkosken haarassa tammikuussa, jolloin satoi poikkeuksellisen runsaasti, sekä huhtikuussa lumien sulamisaikaan (kuva 2). Fosforipitoisuudella on yleensä selvä korrelaatio kiintoainepitoisuuden kanssa, ja nytkin niiden välinen riippuvuus oli selvä (r=,75, n=18). Kymijoen vedessä oli vähiten fosforia talvella pienten valumien aikaan helmi-maaliskuussa. Kokonaisfosfori 25 Kok. P eri kuukausina 5 5 4 4 3 3 ug/l 2 µg/l 2 1 1 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 2. Kymijoen veden fosforipitoisuus (ug/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 25. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Kokonaisfosfori eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Liukoisen kokonaisfosforin osuus kokonaisfosforista oli noin kolmannes kuten edellisinäkin vuosina. Pitoisuus nousi keskiarvojen mukaan Rapakosken ja Hurukselan välillä 1,9 µg/l (kuva 21). 5.6 TYPPI Kymijoen kokonaistyppipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan välillä noin 8 µg/l (kuva 22). Kokonaistypen pistekuormituksesta aiheutuva pitoisuusnousu oli vuonna 25 noin 66 µg/l, joten laskennallisesti pistekuormitus aiheutti suurimman osan typpipitoisuuden noususta Rapakosken ja Hurukselan välillä. Korkeimmillaan typpipitoisuus oli kaikkien mittauspisteiden keskiarvojen perusteella runsassateisena tammikuuna ja lumien sulamisen aikaan huhtikuussa (kuva 22). 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

Liukoinen fosfori 25 Liukoinen fosfori eri kuukausina 16 16 14 14 12 12 1 1 µg/l 8 µg/l 8 6 6 4 4 2 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 21. Kymijoen veden liukoisen kokonaisfosforin pitoisuus (ug/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 25. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Liukoinen fosfori eri kuukausina - kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kokonaistyppi 25 Kok. N eri kuukausina µg/l 12 1 8 6 4 2 12 1 8 6 4 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 22. Kymijoen veden typpipitoisuus (ug/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 25. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Kokonaistyppi eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Nitraatti-nitriittityppipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan välillä 28 µg/l ja Huruksela- Ahvenkoski välillä 56 µg/l (kuva 23). Nitraattinitriittitypen pitoisuutta näyttää säätelevän vuodenajat ja niiden mukaan vaihtelevat biokemialliset prosessit sekä valumat enemmän kuin pistekuormitus. Yleisesti pitoisuudet olivat talvella korkeampia ja kesällä matalia perustuotannon ottaessa nitraatin käyttöönsä. Pitoisuudet ja samalla asemien välinen vaihtelu olivat suurimmillaan tammi-, huhti- ja joulukuussa. Nitraatti-nitriittitypen osuus kokonaistypestä oli keskimäärin 37 % - samaa suuruusluokkaa kuin edellisinäkin vuosina. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 19

NO23-N 25 NO23-N eri kuukausina µg/l 6 5 4 3 2 1 6 5 4 3 2 1 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 23. Kymijoen nitriitti+nitraattityppipitoisuus (NO 23 N µg/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 25. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). NO 23 N eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyy Rapakosken ja Hurukselan välillä selvimmin ammoniumtyppipitoisuuden nousuna. Vuonna 25 pitoisuusnousu oli 19 µg/l eli ammoniumtypen määrä lähes nelinkertaistui (kuva 24). Kymijoen suurimpien kunnallisten jätevedenpuhdistamojen kuormitustietojen perusteella yhdyskuntajätevesien kokonaistypestä on keskimäärin 85 % ammoniumtyppeä. Tällä perusteella pelkästään yhdyskuntien aiheuttama ammoniumtypen pitoisuusnousu oli vuonna 25 29 µg/l. Ammoniumtypen osuudesta puunjalostusteollisuuden jätevesien kokonaistypessä ei ole juurikaan tietoja, mutta osuus on kuitenkin pienempi kuin yhdyskuntajätevesissä. Em. lukujen perusteella pistekuormituksen osuus ammoniumtypen pitoisuusnoususta oli erittäin suuri. Osa ammoniumtypestä kuluu jokiuomassa. NH4-N 25 NH4-N eri kuukausina µg/l 6 5 4 3 2 1 6 5 4 3 2 1 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 24. Kymijoen ammoniumtyppipitoisuus (NH 4 -N µg/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 25. N eliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). NH 4 -N eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

Ammoniumtypen pitoisuudet olivat suurimmillaan marras-joulukuussa, jolloin virtaamat olivat pienimmillään, ja sen seurauksena pistekuormituksen vaikutukset näkyivät selvemmin (kuva 24). Keskiarvojen mukaan ammoniumtypen pitoisuus oli Ahvenkoskella jopa hieman alhaisemmalla tasolla kuin Hurukselassa, joten tämän perusteella Kymijoen alimman osan hajakuormitus ei nostanut ammoniumtyppipitoisuuksia. 5.7 TYPPI-FOSFORI SUHDE Mikäli kokonaisravinteiden painosuhde (kok.n/kok.p) on yli 17, fosfori on levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 1, typpi on kasvun minimitekijä 6. Kymijoen alaosan jätevesikuormituksen vuoksi kuormituksen alapuolella fosforin määrä kasvaa suhteessa typen määrään. Tästä huolimatta kokonaisravinnesuhteiden perusteella fosfori on Kymijoen minimiravinne myös kuormitetulla jokialueella. Vuoden 25 aikana N/Psuhde laski kuormitetulla osalla pienimmillään tasolle 17. Rapakoskella suhde oli pienimmillään tasoa 26 (kuva 25). Kok.N/Kok.P 25 12 1 kok.n/kok.p 8 6 4 2 13.1. 21.2. 22.3. 11.4. 9.5. 9.6. 11.7. 17.8. 1.9. 17.1. 14.11. 13.12. Rapak Huruksela Ahvenk Kokonk Karhula Mineraaliravinnesuhde 25 (NO23+NH4)/liuk.P 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 13.1. 21.2. 22.3. 11.4. 9.5. 9.6. 11.7. 17.8. 1.9. 17.1. 14.11. 13.12. Rapak Huruksela Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 25. Tutkimusasemien kokonaistypen ja fosforin suhdeluku sekä liukoisten typpi- (nitriitti, nitraatti ja ammonium) ja fosforiyhdisteiden (liukoinen kokonaisfosfori) suhdeluvut eri kuukausina vuonna 25. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 21

Mikäli mineraaliravinteiden painosuhde (NO3+NO2+NH4/liuk. fosfori) on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä. Mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava tekijä. Lukuun ottamatta Karhulan elokuun tulosta 11, myös mineraaliravinnesuhteiden perusteella fosfori on selkeästi Kymijoen minimiravinne (kuva 25). Pistekuormituksen vaikutus liukoisen fosforin pitoisuuteen on pieni, minkä takia mineraaliravinnesuhteissa ei ole niin selvää eroa Rapakosken ja Hurukselan välillä. Mineraaliravinteiden suhdelukua vääristää hieman se, että liukoisen fosforin arvona käytettiin liukoista kokonaisfosforia eikä leville käyttökelpoisinta liukoista fosfaattifosforia, jonka pitoisuus kuvaa parhaiten reaktiivisinta fosforia. 5.8 MUUT KEMIALLISET YHDISTEET Yhteenveto Kymijoen Hurukselassa vuonna 25 mitattujen muiden alkuaineiden ja yhdisteiden pitoisuuksista on taulukoissa 3 ja 4 (liite 9.2). Taulukko 3. Kymijoen Hurukselan ainepitoisuuksia (n = aineiston määrä, minimi, maksimi, mediaani, keskiarvo) vuonna 25. Tulokset: Kymijoen vesi ja ympäristö ja KAS. Cl mg/l SO 4 mg/l SiO 2 mg/l Fe µg/l Mn µg/l n 26 26 26 26 26 min 4,8 8,5 1,5 93 1 max 7,1 14 3,3 51 1 med 5,8 11 2,2 24 44 ka 5,8 11 2,3 262 42 n min max med ka Al µg/l 26 46 72 125 182 Ca mg/l 26 5,2 6,7 5,7 5,8 Mg mg/l 26 1,4 1,7 1,6 1,6 Na mg/l 26 2,4 9,5 6,7 6,6 K mg/l 26 1,4 1,7 1,6 1,6 Taulukko 4. Kymijoen Hurukselan raskasmetalli-, seleeni- ja AOX -pitoisuudet (µg/l) vuonna 25. Tulokset ovat Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (KAS) aineistosta (n=13). ug/l Zn Se Ni Pb Cu Cr Cd As Hg AOX min max med ka 1,5 5,2 3,1 3,1 <,2,4 <,2 <,2,6 1,1,7,8,9,25,18,17 1, 1,7 1,1 1,2,1,81,5,47 <,1,3,1,1,3,41,32,33 <,2,3 <,2 <,2 19 39 31 29 5.9 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Voimassa olevien EU-normien (Sosiaali- ja terveysministeriön päätös yleisten uimarantojen vedenlaatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, nro 41/1999) mukaan vesi on hygieeniseltä laadultaan uimavedeksi soveltuvaa, mikäli fekaalisia enterokokkeja on 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

alle 2 kpl / 1 ml, fekaalisia koleja on alle 5 kpl / 1 ml ja koliformisia bakteereja alle 1 kpl/1 ml. Kymijoen veden hygieenistä laatua arvioidaan fekaalisten enterokokkien, kokonaiskolien ja Escherichia coli -määrityksen avulla. Vuoden 23 alusta E. colit ja kokonaiskolit on määritetty Colilert-menetelmällä. Fekaalisten enterokokkien määrien perusteella Kymijoen vesi oli hygieeniseltä laadultaan hyvin uimavedeksi soveltuvaa, ainoastaan Kokonkosken tammikuun tulos, 39 kpl, ylitti tämän rajan. Jokialueen näyteasemien enterokokkitulosten mediaani oli vuonna 25 13 kpl/1 ml. Enterokokkeja oli vähiten Rapakoskella ja eniten Hurukselassa (kuva 26). kpl/1ml 12 1 8 6 4 2 39 Fekaaliset enterokokit I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Ahvenk Huruk Karhula Kokonk Rapak Kuva 26. Fekaalisten enterokokkien määrä (kpl/1 ml) Kymijoen näyteasemilla vuonna 25. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäris tö & KAS. E. colien määrät olivat pienimpiä Rapa- ja Ahvenkoskella ja suurimpia Hurukselassa (kuva 27). E. colien määrä ylitti 5 kpl/1 ml rajan Hurukselassa ja Kokonkoskella neljänä näytteenottokertana ja Karhulassa kerran. Maksimimäärä oli Karhulan tammikuun tulos 155 kpl/1 ml. Kolien kokonaismäärissä tulee Kymijoessa esiin myös puunjalostusteollisuuden biologisten puhdistam oiden bakteerikantojen vaikutus; tämän vuoksi Escherichia coli määritys sovel tuu Kymij oessa paremmin kuvaama an veden hygieenistä laatua. Kokonaiskolien määrät olivat pienimpiä Rapakoskella ja suurimpia Huruksela ssa, Karhulassa ja Kokonkoske lla (kuva 28). Tammikuu ssa Kokonkoskella oli eniten koleja, 9 2 k pl/1ml. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 23

kpl/1ml Karhula 155 12 E. coli 1 8 6 4 2 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 27. Escherichia colien määrä (kpl/1 ml) Kymijoen näyteasemilla vuonna 25. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Ahvenk Huruk Karhula Kokonk Rapak Kokonaiskolit kpl/1ml 92 7 6 5 4 3 2 1 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Ahvenk Huruk Karhula Kokonk Rapak Kuva 28. Kokonaiskolien määrä (kpl/1 ml) Kymijoen näyteasemilla vuonna 25. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 5.1 PÄÄLLYSLEVÄSTÖ Vuonna 25 perifyton- eli päällyslevästötutkimus tehtiin 5 intensiiviasemalla (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2, tulokset liite 1). Päämenetelmänä oli muovilevymenetelmä. Lisäksi Rapakoskella käytettiin myös lasikuitusuodinmenetelmää. Kahden viikon mittaisia tutkimusjaksoja oli heinä-elokuussa kolme. Näytteenoton yhteydessä mitattiin veden virtausnopeus (liite 1). Virtausnopeudeksi perifytontutkimuksessa on suositeltu,2-,3 metriä sekunnissa 3. Mitatut virtausnopeudet vaihtelivat välillä,1-,6 m/s. Virtausnopeusmittausten keskiarvo oli suositeltua suurempi Rapakoskella ja pienempi 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

Hurukselassa, muualla suosituksen mukainen. Tutkimuksen aikana yhtään telinettä ei hävinnyt eikä levyjä kadonnut. Kesän 25 perifytontutkimuksen mukaan ravinnekuormituksesta (sekä piste- että hajakuormitus) johtuva rehevöityminen näkyi levämäärän kaksinkertaistumisena jo Erottelussa (as 8). Huruksela-Hirvivuolle (12 & 17) välillä levämäärät olivat nelinviisinkertaisia yläpuoliseen alueeseen verrattuna (kuva 29). Ahvenkoskella (21) levää oli 3 kertaa enemmän kuin Rapakoskella (5). Selvästi eniten levää kasvoi Hirvivuolteella ensimmäisellä jaksolla. Levämäärät olivat selvästi edellisvuotta suurempia muualla paitsi Ahvenkoskella. Vuoteen 23 verrattuna levämäärät olivat kuitenkin nyt pienempiä 7, 8. Rapakoskella käytettiin rinnakkain muovilevy- ja lasikuitusuodinmenetelmää. Suotimien levämäärä neliömetriä kohden laskettuna on yleensä suurempi kuin levyjen, nytkin kaksinviisinkertainen (kuva 29, liite 1). Perifyton 16 14 klorofylli a mg/m2 12 1 8 6 4 2 Rapakoski Erottelu Huruksela Hirvivuolle Ahvenkoski jakso I jakso II jakso III keskiarvo lasikuitus.i lasikuitus.ii lasikuitus.iii Kuva 29. Päällyslevästön (perifyton) klorofylli a:n määrä (mg/m 2 ) Kymijoen 5 näyteasemalla vuonna 25. Kahden viikon mittaisia tutkimusjaksoja oli heinä-elokuussa kolme. Päätutkimusmenetelmänä oli muovilevymenetelmä, mutta Rapakoskella oli lisäksi lasikuitusuotimet. Kuvassa rinnakkaisten tulosten keskiarvot. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. Molemmissa perifytontutkimusmenetelmissä tutkittiin aina kolme rinnakkaista näytettä tulosten luotettavuuden arvioimiseksi. Brownin 9 mukaan 2-25 %:n suuruinen vaihtelu rinnakkaisnäytteiden a-klorofyllimäärissä ei ole epätavallista. Suhteellinen keskihajonta oli muovilevytutkimuksessa eri tutkimusjaksoilla 23-37 % (liite 1). 5.11 KYMIJOEN ALAOSAN TEHOSTETTU VESISTÖTARKKAILU Metsäteollisuuslaitosten touko-kesäkuisen seisokin jälkeen Kymijoen alaosalla ja sen edustan merialueella seurattiin vesistön tilaa ylimääräisin tutkimuksin 5. Tehostetun tarkkailun perusteena oli tehtaiden käynnistäminen poikkeuksellisen pitkän seisokin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 25

jälkeen, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia aktiivilietepuhdistamoille ja sitä kautta lisätä vesistökuormitusta. Kymijoen tehostetussa tarkkailussa otettiin näytteet 7 asemalta: normaaliin velvoitetarkkailuun kuuluvilta asemilta Rapakoski, Huruksela ja Karhula sekä lisäksi Keltti, Keskikoski, Inkeroinen ja Hirvivuolle. Näytteet otettiin ennen tehtaiden käynnistymistä ja tehtaiden käynnistyttyä viikoittain noin kuukauden ajan ajalla 22.6.- 26.7.25. Tehtaiden käynnistymisen yhteydessä ei havaittu mitään normaalista poikkeavia vedenlaatutuloksia. Sen sijaan seisokin aikana kuormituksen alapuolisen Kymijoen veden sähkönjohtavuudessa näkyi selvää laskua (kuva 3). Sähkönjohtavuus ms/m 11 1 9 8 7 6 5 4 11.1. 21.2. 6.4. 9.5. 9.6. 6.7. 18.7. 17.8. 5.1. 14.11. Huruksela Rapakoski Kuva 3. Sähkönjohtavuus Rapakoskella ja Hurukselassa vuonna 25. Seisokin alku ja loppu merkitty nuolella. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Tehostetun vesistötarkkailun rehevöitymistutkimus perustui piilevämenetelmään 1. Näytteitä haettiin kuudesta näytepisteestä kolmesti kesän aikana. Piileväyhteisöihin perustuvan, lähinnä orgaanista kuormitusta kuvastavan indeksin mukaan Kymijoen alaosan tarkkailualueen vedenlaatu oli tehtaiden seisokin loppuvaiheessa hyvälaatuista. Vain alimmalla näytepisteellä Hurukselassa vedenlaatu oli tyydyttävää. Tehtaiden käynnistyttyä tarkkailualueen vedenlaatu heikkeni, Rapakosken vertailuasemaa lukuun ottamatta, tyydyttävälle tasolle. Suurimmat muutokset vedenlaadussa havaittiin tehtaiden alapuolisilla näytepisteillä. Sen sijaan Rapakosken vertailupisteellä ja alimmalla pisteellä Hurukselassa veden laadussa ei todettu juurikaan muutoksia. Tämän tutkimuksen perusteella Kymijoen alaosan puunjalostustehtaat heikentävät joen veden laatua tehtaiden läheisillä alapuolisilla alueilla arviolta yhtä vedenlaatuluokkaa huonommaksi. 6 RUOTSINPYHTÄÄN KUNNAN VASTILAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VESISTÖTARKKAILU Vastilan jätevedenpuhdistamon yläpuolinen näytepiste on Hirvivuolle ja alapuolinen Hirvikoski (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2). Hirvikosken näytepiste sijaitsee noin 15 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26

metriä puhdistamopurkuputkesta alavirtaan. Vesistönäytteet otettiin vuoden 25 aikana neljä kertaa (tulokset liite 9.3). Vastilan puhdistamon vähäinen kuormitus (vuonna 25 keskimääräinen jätevesimäärä 3 m³/vrk) ei näy normaalitilanteessa Kymijoen veden laadussa (kuva 31). Puhdistamon yläja alapuolen vedenlaadussa havaitut erot jäivät yleensä aina analyysimenetelmän mittausepätarkkuudesta aiheutuvan vaihtelun sisälle. Veden laatu Vastilan puhdistamon ylä- ja alapuolella määräytyy ennen kaikkea Kymijoen yleisen vedenlaadun perusteella. Esimerkiksi kiintoaineen määrä oli kesä-elokuussa suurimmillaan Vastilassa kuten Kymijoessa yleensäkin (vrt. kuvaan 13), ja sähkönjohtavuus sekä ammoniumtyppipitoisuus olivat suurimmillaan loppuvuodesta (vrt. kuviin 15 & 24). Fekaalisten enterokokkien määrä oli Vastilassa suurimmillaan helmikuussa, mutta silloinkin vesi täytti hygieeniseltä laadultaan uimaveden kriteerit. Enterokokkien määrä oli yleensä jopa pienempi puhdistamon ala- kuin yläpuolella. Kokonaistyppi Kiintoaine 8 8 6 6 ug/l 4 mg/l 4 2 2 II VI VIII X II VI VIII X Yläp Alap Yläp Alap ug/l 25 2 15 1 5 Kokonaisfosfori ug/l 35 3 25 2 15 1 5 Ammoniumtyppi II VI VIII X II VI VIII X Yläp Alap Yläp Alap Sähkönjohtavuus Fekaaliset enterokokit 11 1 9 8 7 6 II VI VIII X 5 4 3 2 1 II VI VIII X Yläp Alap Yläp Alap Kuva 31. Kymijoen vedenlaatu Ruotsinpyhtään Vastilan jätevedenpuhdistamon yläpuolella (Hirvivuolle) ja alapuolella (Hirvikoski) vuonna 25. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 27