Eurooppalaiset hallintojärjestelmät vertailussa haja-ajatuksia Hankkeen loppuseminaari, 20.9.2016 Varatoimitusjohtaja Timo Reina
Yleistä Eurooppalainen tai pohjoismainenkaan vertailu ei ole helppoa. Näissä asioissa ei ole olemassa oikeita ja lopullisia ratkaisuja. Hallintoa ei voi uudistaa hallintoa uudistamalla tai ei ainakaan pitäisi. Eli toimintatapojen uudistamisen ja tehostamisen, erityisesti digitalisaation mahdollistamana, tulisi olla keskeinen draiveri. 2
VALTIO Ohjaus ja resurssit Ohjaus ja resurssit Vuorovaikutus Vuorovaikutus MAAKUNNAT Roolit Rajapintakysymykset ja palvelut: esim. hyte, tukipalvelut, oppilashuolto, työllisyys,, kaavoitus, rakentaminen, joukkoliikenne, kotouttaminen, elinvoima,, asuminen, järjestöyhteistyö, osallisuus, johtaminen jne. Vuorovaikutus ja neuvottelumenettely KUNNAT Roolit
Valtion hallinnosta Valtion keskushallinto meillä kankeahko (ministeriöt ja myös pääosin virastot säädelty lailla), vrt. Ruotsi, Norja, Tanska. Hallinnossamme elää sitkeästi ja salakavalasti ministeriöintressi. Se on keskeisin siiloutumisen syy. Olisiko aika jo kypsä yhtenäiseen valtioneuvostoon? Nykyinen hallitus pyrkii toimimaan nyt kollektiivisemmin (ministereiden pieni määrä) ja strategisemmin (strategiaistunnot) kuin aiemmin, mutta tukevatko muut valmistelu- ja päätöksentekorakenteemme tätä riittävästi? Monialaista hallintoa ei ole meilläkään ollut juuri muualla kuin alue- ja paikallistasolla. Keskushallintomme on pääosin ministeriöiden hallinnonaloihin perustuvaa (vrt. MMM:n ja LVM:n virastofuusiot). 4
Aluehallinto / sote / maakunnat Suorilla vaaleilla varustettujen itsehallinnollisten maakuntien perustaminen on ainutlaatuista. Tulemme etenkin muita pohjoismaita jäljessä ja ohitamme Tanskan mallillamme Portugalin vertailumaista. Enemmän jatkumoa kuin täyskäännös sekä sotessa (leveämmät hartiat) että aluehallinnossa (lisätty 1990-luvun alusta maakunnan liittojen roolia). SoTe-integraatio viedään pisimmälle kuin missään (vrt. Ruotsi, Norja, Tanska, Kroatia). Yleensä sosiaalitoimen tehtäviä on kunnilla. Järjestäjä-tuottaja rakenne tai sote-tuotannon yhtiöittäminen ei nouse selvityksessä esille. Norjassa tosin valtiollisia terveydenhoitoyhtiöitä. Ei ole yhtä alueellista veromallia myös verotusoikeuden aitous vaihtelee maittain. 5
Valtakunnallistaminen Jako keskus-, alue- ja paikallishallintoon on poistumassa Suomen lisäksi muuallakin, kuten Ruotsissa ja Tanskassa. Suomessa aluejakojen yhteensopivuus on ollut erityisen vaikeaa saavuttaa koskien sekä valtion alue- ja paikallishallinnon aluejakoja että yhteensopivuutta maakuntajakoon. Edellisessä aluehallintouudistuksessa (2010) tehdyt rakenteet, joissa ELYt ja AVIt hoitavat tehtäviä kootusti toistensa alueella, näyttävät uniikilta ja ovat osin välivaihe valtakunnallistamiseen. Valtakunnallistaminen (=ei alueellista toimivaltaa) oikein toteutettuna ratkaisee aluejakokysymyksiä ja selkeyttää hallintoa kokonaisuutena (valtio maakunta kunta). Liittyy toiminnallisesti etenkin digitalisaation ja uusien palvelukanavien hyödyntämiseen (vrt. verohallinto). Ei saisi johtaa sektoroitumiseen (putkihallintoon). 6
Paikallishallinnon / kuntien rooli Kunta on lähes ainoa paikallishallintoviranomainen. Valtion paikallishallinto kulkenut nopeasti kihlakunnista valtakuntaan. Onko meilläkin käynnissä kuntien tehtävien hollow-out, kuten Iso- Britanniassa 1990-luvulla? Toisaalta kunnilla on asukkaiden itsehallinto, monipuolinen verotusoikeus ja yleinen toimiala sekä runsaasti lakisääteisiä tehtäviä. Yhdistelmä on harvinainen vertailumaissa. Kunnan ja maakunnan rajapinta olennainen jatkossa joustavuus, sopimuksellisuus, uudet yhteistoimintamuodot, vrt. Norjan pakolliset yhteistyösopimuksen valtion ja kuntien välillä. Kuntien roolia julkisen hallinnon asiointipalvelujen yhteisenä alustana kannattaisi edelleen vahvistaa, vrt. Tanska. 7
Hallinnon kehittämisen suunnasta kohti strategista ketteryyttä 1. Strateginen näkemys vahvistuuko? 2. Yhteinen tahtotila löytyykö? 3. Resurssien joustava käyttö helpottuuko? Nämä kolme OECD:nkin tunnustamaa strategisen ketteryyden osatekijää ratkaisevat keskeisesti hallinnon kyvyn uusiutua ja siten vastata tulevaisuuden haasteisiin. 8