KIRJALLINEN KYSYMYS 718/2010 vp Työmatkakustannusten verokohtelu Eduskunnan puhemiehelle Kunnissa noudatetaan kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) ohjeita, joiden mukaan jokaisella työntekijällä on yksi pysyväisluontoinen työpaikka ja korvaukset muille työpaikoille korvataan siltä osin kun niihin on pitempi matka kuin tähän pysyväisluontoiseen työpaikkaan. Myös työpaikkojen väliset kustannukset siirryttäessä toiseen työpaikkaan on korvattu. Työntekijöille on korvattu verovapaasti matkakustannukset myös toissijaiseen työpaikkaan. Esimerkiksi kuntayhtymissä on voitu korvata verottomasti matkakulut pysyväisluontoisen työpaikan ohella toiseen työpisteeseen (toissijainen työpaikka), joka on sijainnut eri kunnassa. Lukuisat kuntaliitokset ympäri Suomea ovat muuttaneet toissijaisen työpaikan käsitettä. Kuitenkin verohallinnon ohjeiden mukaan toissijaisen työpaikan täytyy sijaita toisella paikkakunnalla. Ohjeistuksessa "paikkakunta" tarkoittaa yksioikoisesti yhtä hallinnollista kuntaa. Esimerkiksi kuntaliitoksen A + B jälkeen kunta B ei ole toinen paikkakunta verohallinnon mukaan, vaan samaa paikkakuntaa kuin A, jolloin perusteet verottomille matkakustannuksille ovat muuttuneet. Kuitenkin monissa kunnissa noudatetaan KVTES:n ohjeita, joiden perusteella matkakuluja korvataan verottomina. Kuntaliitoksien lisääntyessä verohallinnon ohjeistus ei palvele kuntaliitoksia eikä joustavaa henkilökunnan käyttöä kunnissa. Edelleen se tulee vauhdittamaan keskittämistä eli palvelupisteiden voimakasta vähentämistä. On myös tärkeää huomioida, että kunnat ovat hyvin erikokoisia. Verokohtelun muuttuminen hallinnollisten kuntarajojen muuttuessa ei ole perusteltua. Edellä kuvattu ongelma koskee laajaa työntekijäryhmää myös kuntatyönantajasektoria laajemmin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä poistaakseen verohallinnon ohjeiden ja KVTES:n välisen ristiriidan, joka koskee verottomia työmatkakustannuksia ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta toissijaisen työpaikan määritelmää muutetaan siten, että se ottaa huomioon kuntaliitokset ja mahdollistaa joustavat ratkaisut töiden järjestämiseksi tehokkaalla tavalla? Helsingissä 14 päivänä syyskuuta 2010 Tuomo Puumala /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuomo Puumalan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 718/2010 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä poistaakseen verohallinnon ohjeiden ja KVTES:n välisen ristiriidan, joka koskee verottomia työmatkakustannuksia ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta toissijaisen työpaikan määritelmää muutetaan siten, että se ottaa huomioon kuntaliitokset ja mahdollistaa joustavat ratkaisut töiden järjestämiseksi tehokkaalla tavalla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Verovapaista matkakustannusten korvauksista säädetään tuloverolaissa. Veronalaista tuloa ei ole työnantajalta työmatkasta saatu matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, ateriakorvaus ja majoittumiskorvaus. Tuloverolain 73 :n mukaan Verohallinto vahvistaa vuosittain etukäteen tarkemmat määräykset verovapaiden matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä varattuaan kulukorvausasiain neuvottelukunnalle tilaisuuden tulla kuulluksi asiassa. Toissijaiseen työpaikkaan tehdystä matkasta työnantaja voi korvata verovapaasti matkustamiskustannukset ja kohtuulliset majoittumiskustannukset. Päivärahaa ja yömatkarahaa ei näistä matkoista voida verovapaasti maksaa. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan tuloverolain mukaan verovelvollisen työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Säännös soveltuu esimerkiksi silloin, kun työntekijän kanssa on sovittu, että hän työskentelee pysyväisluonteisesti yrityksen toisessa toimipisteessä kolme päivää ja toisessa kaksi päivää viikossa. Jos työntekijä käy satunnaisesti työskentelemässä työnantajan toisessa toimipisteessä, kyse on työmatkasta, josta voidaan matkan etäisyyden ja keston edellytysten täyttyessä maksaa verovapaasti myös päivärahoja. Perustuslain mukaan veron määrästä ja perusteista on säädettävä lailla. Tämän vuoksi matkakustannusten korvausten verovapaus määräytyy aina tuloverolain säännösten mukaisesti. Mikäli esimerkiksi kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa tai muussa työehtosopimuksessa on sovittu matkakustannusten korvausten perusteista tai määrästä tuloverolaista poikkeavalla tavalla, on korvauksesta verovapaata ainoastaan tuloverolain mukaan määräytyvä osuus. Työnantaja ei voi maksaa verovapaita matkakustannusten korvauksia asunnon ja varsinaisen työpaikan välisistä matkoista. Näistä matkoista aiheutuneet kustannukset ovat verovelvolliselle rajoitetusti vähennyskelpoisia. Tämän vuoksi on tärkeää, että toissijaisen työpaikan käsite on tarkkaan tuloverolaissa määritelty. Aika ajoin on kuitenkin tarpeen pohtia määritelmään liittyviä kehittämistarpeita. Vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi edellytys siitä, että toissijaisen työpaikan tulisi sijaita tietyn kilometrimäärän etäisyydellä ensisijaisesta työpaikasta. Tällainen ratkaisu kuitenkin muuttaisi merkittävästi toissijaisen työpaikan käsitteen sisältöä ja monissa tilanteissa myös kiristäisi verotusta. Käsitteen muuttaminen ei siten olisi ongelmatonta. 2
Ministerin vastaus KK 718/2010 vp Tuomo Puumala /kesk Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 2010 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 718/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuomo Puumala /cent: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att avlägsna inkonsekvensen mellan skatteförvaltningens anvisning och AKTA gällande skattefria kostnader för arbetsresor och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för ändring av definitionen på sekundär arbetsplats så att den beaktar kommunsammanslagningarna och möjliggör flexibla lösningar för ordnande av arbetena på ett effektivt sätt? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelserna om skattefria resekostnader finns i inkomstskattelagen. Ersättning för resekostnaderna, dagpenning, måltidsersättning och inkvarteringsersättning erhållen av arbetsgivaren för arbetsresan är inte beskattningsbar inkomst. Enligt 73 i inkomstskattelagen meddelar skatteförvaltningen årligen på förhand närmare föreskrifter om grunderna för och beloppen av skattefria ersättningar för resekostnader, efter att ha gett kostnadsersättningsdelegationen tillfälle att bli hörd. För en resa till den sekundära arbetsplatsen kan arbetsgivaren skattefritt ersätta kostnaderna för själva resan och rimliga inkvarteringskostnader. För dessa resor kan inte skattefri dagpenning och ersättning för resa nattetid betalas. Enligt inkomstskattelagen avses med sekundär arbetsplats ett fast verksamhetsställe som den skattskyldiges arbetsgivare eller en annan sammanslutning ingående i samma intressesfär har och som ligger på en annan ort eller i en annan stat än där den arbetsplats som kan anses vara arbetstagarens primära är belägen. Bestämmelsen tillämpas till exempel i sådana fall då man med arbetstagaren har avtalat om att han eller hon på ett bestående sätt arbetar tre dagar i veckan på företagets ena verksamhetsställe och två dagar i veckan på det andra. Om arbetstagaren tillfälligt arbetar på ett annat verksamhetsställe för arbetsgivaren är det fråga om en arbetsresa för vilka dagtraktamenten kan betalas under förutsättning att villkoren för resans avstånd och varaktighet uppfylls. Enligt grundlagen ska skattebeloppen och grunderna för skatt fastställas i lag. Därför är det alltid bestämmelserna i inkomstskattelagen som avgör på vilket sätt ersättningarna för resekostnader är skattefria. Om till exempel i det allmänna kommunala tjänste- och arbetskollektivavtalet eller i något annat kollektivavtal överenskommelse om grunderna för ersättning av resekostnaderna eller ersättningsbeloppen har ingåtts på ett sätt som avviker från inkomstskattelagen är endast den andel av ersättningen som bestäms enligt inkomstskattelagen skattefri. Arbetsgivaren kan inte betala skattefria ersättningar för resor mellan bostaden och den ordinarie arbetsplatsen. Kostnaderna för dessa resor är i begränsad utsträckning avdragbara för den skattskyldiga. Därför är det viktigt att begreppet sekundär arbetsplats är noggrant definierat i inkomstskattelagen. Det är dock av och till nödvändigt att överväga om det finns behov att utveckla definitionerna. Ett alternativ skulle till exempel vara ett krav på att den sekundära arbetsplatsen ska ligga på ett visst avstånd från den primära ar- 4
Ministerns svar KK 718/2010 vp Tuomo Puumala /kesk betsplatsen. En sådan lösning skulle dock på ett betydande sätt påverka begreppet sekundär arbetsplats och i många situationer även leda till en åtstramning av beskattningen. En ändring av begreppet skulle därmed inte vara problemfri. Helsingfors den 5 oktober 2010 Finansminister Jyrki Katainen 5