No 1/1/ps SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Hietakallionkatu, 5385 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA ETELÄ-SAIMAAN VESISTÖTARKKAILUYHTEENVETO VUODELTA 11 Lappeenrannassa 3.1.1 SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Pena Saukkonen toimitusjohtaja, limnologi FINAS-AKKREDITOITU TESTAUSLABORATORIO Puhelin 779 7 etunimi.sukunimi@svsy.fi T3 (EN ISO/IEC 175) Telefax 779 79 www.svsy.fi
1. JOHDANTO Etelä-Saimaan vesistötarkkailu on toteutettu yhteistarkkailuna kuormittajille annettujen lupaehtojen mukaisesti. Vuonna 11 tarkkailu toteutettiin ensimmäistä kertaa ohjelman svyt 87/1/ps mukaisesti. Aikaisemmin noudatettuun ohjelmaan verrattuna muutoksia tarkkailuun tuli lähinnä kasviplanktontutkimuksiin sekä biologisten tarkkailutulosten tallentamiseen viranomaisrekistereihin. Muutoin oli kyseessä ohjelman päivitys noudatetun käytännön mukaiseksi. Etelä-Saimaan veden laatuun vaikuttaa lähinnä pistekuormitus. Suurimpien kuormittajien eli sellutehtaiden lupaehdot täyttyivät vuonna 11 Metsä-Botnian kesäkuun fosforikuormitusta lukuun ottamatta. Hajakuormituksen merkitys on pieni, mutta Itäiselle Pien-Saimaalle esim. Mikonsaaren näytepisteelle kulkeutuu myös hajakuormitteisen läntisen Pien-Saimaan vesiä. Myös Joutsenon edustalla hajakuormituksella saattaa olla pientä merkitystä. Happikadon aiheuttamaa sisäistä kuormitusta ei nykyisin esiinny kuin Haapavedellä patotien itäpuolella. Rastinvirran yläpuolella veden voidaan katsoa olevan luonnontilaista, mutta sielläkin väriluku ja COD-pitoisuus voivat vaihdella talven tulon ajankohdan ja sateisuuden vaihtelun vuoksi. Näiden parametrien kasvua on havaittu lähes kaikissa vesistöissä, myös Suur-Saimaalla. Rastinvirran alapuolelle virtaava suuri vesimassa vaikuttaa luonnollisesti myös kuormitetun alueen veden peruslaatuun. Veden kokonaislaatua kuvaamaan on käytetty kertaraporteista tuttua vedenlaatuindeksiä (Saukkonen, Vesitalous /91 ja 3/9). Vuosi 11 oli ns. normaali vuosi, jolloin biologiseen tarkkailuun kuului ainoastaan kasviplankton neljältä näytepisteeltä. Vuonna 1 on vuorossa intensiivivuosi, jolloin ohjelmassa ovat vuosittain toistuvan fysikaalis-kemiallisen tarkkailun lisäksi pohjaeläimet, perifyton ja laaja kasviplanktontarkkailu.. SÄÄ JA HYDROLOGIA Saimaan vedenpinta oli Lauritsalan mittauspisteen kohdalla alkuvuoden n. 5 cm keskitason alapuolella, vesi nousi huhti-toukokuun aikana ja oli kesäkuun alussa 18 cm alle keskitason. Tämän jälkeen vedenpinta alkoi jälleen laskea ja loppuvuoden vedenpinta oli n. cm alle keskitason. Vuoksen juoksutus oli tammi-lokakuussa 3 7 % normaalista, pienimmillään heinäelokuussa. Marraskuussa virtaama oli 8 % keskimääräisestä ja joulukuun lopulla jo lähellä keskimääräistä tasoa. Tiedot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen hydrologisiin kuukausitiedotteisiin. Vuoden 11 tammikuu oli vuosien 1971- keskiarvoon verrattuna sateinen ja lievästi keskimääräistä leudompi (taulukko 1). Helmikuu oli poikkeuksellisen kylmä ja maaliskuu oli hieman keskimääräistä kylmempi. Jakso huhti-elokuu oli normaalia lämpimämpi. Etenkin heinäkuu oli poikkeuksellisen lämmin. Huhtikuu oli vähäsateinen, mutta touko-syyskuu oli keskimääräistä sateisempi. Elo-joulukuu olivat normaalia lämpimämpiä. Marraskuu oli normaalia kuivempi ja joulukuu oli erittäin sateinen. Vuoden 11 tammi-joulukuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja hieman sateisempi.
Taulukko 1. Kouvolan Anjalan havaintoaseman tammi-joulukuun ilmanlämpötilat ja sademäärät vuonna 11 sekä vuosien 1971 keskiarvot (lähde: Ilmatieteen laitoksen ilmastokatsaukset 11) Keskilämpötila ( C) 1971- Sademäärä (mm) 1971-11 11 Tammikuu -, -,8 1 Helmikuu -1, -7, 3 Maaliskuu -,1-3, Huhtikuu 5,7,8 1 3 Toukokuu 1,7 9,9 31 Kesäkuu 17,1 1,7 3 5 Heinäkuu,7 1,8 71 7 Elokuu 1, 1,8 1 79 Syyskuu 1,1 9,5 13 5 Lokakuu 7,,5 71 71 Marraskuu 3,8 -, 37 8 Joulukuu 1, -, 17 Keskiarvo,, 7 3. TARKKAILU NÄYTEKIERROKSITTAIN VUONNA 11 Talvella Saimaan veden pinta oli n. puoli metriä alla keskiarvon ja Vuoksen juoksutus 71 % keskimääräisestä. Tällä on jonkin verran heikentävää vaikutusta jätevesien laimenemisolosuhteisiin. Pakkastalvi oli ollut toinen peräkkäinen ja veden kirkastuminen ja humusaineiden vähentyminen oli havaittu pienemmissä vesistöissä jo paljon aiemmin. Suur- Saimaan valuma-alue on kuitenkin niin iso, että Kyläniemen yläpuolella () vesi oli edelleen melko tummaa ja COD-pitoisuus (kuormittamattomalla alueella talvella lähinnä humusaineet) korkea. Tämä näkyi myös Kyläniemen eteläpuolisilla selkäalueilla. Vehkataipaleelta (1) itäiselle Pien-Saimaalle pumpattavan veden laatu oli hyvä, mutta kun pumppausteho oli vajaa toisen pumpun huoltotoimenpiteistä johtuen, akanvirran mukana alusvedessä kulkeutui Mikonsaaren (1) edustalle tavallista huomattavasti enemmän sellujätevesiä, mikä heikensi alusveden laatua. Lauritsalan edustalla Kaukaan kuormittamalla alueella veden laatu oli hieman ja Haukiselän alueella selvästi edellistalvia parempi. Sellujätevesistä kertovat natriumpitoisuus ja sähkönjohtavuus olivat korkeita, mutta veden väri ja sameus aiempaa pienempiä. Joutsenon edustalla veden laatu oli varsin hyvä erinomaisen happitilanteen, veden kirkkauden ja vähäisen fosforipitoisuuden vuoksi. Kuten yleensäkin talvella, Lauritsalan ja Joutsenon jätevedet virtasivat alusvedessä väkevinä kohti Ilkonselän (1:) ja myös Mäntyselän (5) syvännettä. Vaikutus näkyi keskimääräistä voimakkaampana talvella 11. Päällysveden väriin vaikutti Rastinvirran yläpuolelta tulevan veden korkea humuspitoisuus. Tiuruniemen (1:15) ja Kytöselän () näytepisteillä vesi oli hyvin puhdasta. Ruokolahden suunnalla Stora Enson jätevedet näkyivät tällä kertaa myös Tattarin (7) näytepisteellä COD-pitoisuuden kasvuna. Kuten monesti aiemminkin, alusveteen voimakkaasti kerrostuneet jätevedet kulkeutuivat Vatavalkaman (8:9) näytepisteen kautta kohti Vuoksea. Patotien toisella puolella havaittiin sellujätevesien olemassa olo natriumin ja sähkönjohtavuuden avulla. Alusveden happivaje oli merkittävä. Vuoksessa veden laatu oli maaliskuussa hyvä. Jäät sulivat huhtikuun loppupuolella Saimaan vedenpinnan ollessa edelleen alhaalla ja Vuoksen virtaaman tavallista noin viidenneksen pienempi. Keväällä toukokuussa väriarvot olivat Kyläniemen pohjoispuolella edelleen koholla, mutta veden laatu oli muutoin erinomainen. Samanlaista pintavettä virtasi Vehkataipaleen läpi Pien-Saimaalle, jossa kuitenkin Mikonsaaren edustalla
näkyivät edelleen talvella virranneet sellujätevedet. Vehkataipaleen toinen pumppu oli kuitenkin käynnistetty 1.. Lauritsalan edustalla natriumpitoisuus oli tavanomaista suurempi, mutta Haukiselän alueella tavallista pienempi. Jätevesien vaikutus näkyi voimakkaampana pohjoisella syväväylän reitillä, mutta Tullisalmeen (11R) niiden vaikutus ei ulottunut. Joutsenon edustalla veden laatu oli talviseen tapaan edelleen varsin hyvä, ainoastaan Honkalahden (35) ja Muukonsaaren (19) näytepisteillä jätevesien vaikutus näkyi selvemmin. Ilkonselälle talvella virranneet jätevedet vaikuttivat edelleen voimakkaina ja kun Etelä-Saimaan syvin syvänne ei ollut vielä ehtinyt täysin kevätkierron mukaan, alusvedessä oli lievää happivajetta. Selkävesistä Mäntyselkä ja Ylä-Lyly (8) olivat jo ehtineet talven jälkeen puhdistua ja veden laatu oli hyvä myös Tiuruniemestä aina Tattariin (7) saakka. Vatavalkama-Kalliosaaren alueella veden laatuindeksi oli kevätajankohtaan kaikkien aikojen paras. Vesi oli kirkasta, happirikasta, niukkaravinteista ja vähän orgaanista ainetta sisältävää. Hyvä oli veden laatu myös patotien toisella puolella. Vuoksessa keväisestä piileväkukinnasta ei klorofyllipitoisuuden perusteella ollut tietoakaan ja veden laatu oli muutoinkin hyvä. Kesäkuun klorofyllikierroksella pitoisuudet olivat muualla pieniä tai keskinkertaisia, mutta Kaukaan edustalla ja Joutsenon Muukonsaaren (19) edustalla korkeita. Kaukaan edustalla myös heinäkuun klorofyllipitoisuudet olivat suuria. Elokuussa Vuoksen virtaama oli vain 3 % ajankohdan keskimääräisestä. Helteisen ja pitkän kesän jäljiltä monissa vesistöissä, kuten Pien-Saimaalla, alusveden happi oli kulunut vähiin. Etelä- Saimaallakin happivaje oli paikoin tavallista voimakkaampi, mutta suuressa osassa tarkkailualuetta happitilanne oli kuitenkin hyvä. Etelä-Saimaalla on suuren vesimassansa ja lyhyen viipymänsä vuoksi yleensä vähintään hyvä happitilanne. Rastinvirran yläpuolelta Etelä-Saimaalle virtasi hiukan tummunutta, mutta muutoin laadultaan erinomaista vettä. Vehkataipaleen pumppaamon ja Mikonsaaren kohdalla veden laatu oli häiriintynyt sameuden sekä COD-, fosfori- ja klorofyllipitoisuuden osalta. Levää oli runsaasti myös Haukiselän alueella, jopa eniten vuoden 1991 jälkeen (elokuun tilanne). Myös muut vedenlaatuparametrit kertoivat aikaisempia kesiä huonommasta veden laadusta. Joutsenon edustalla Honkalahdella veden laatu oli välttävä ja muualla eriasteisesti tyydyttävä. Pitkän ajan vertailussa alueen veden laatu oli tavanomainen. Ilkonselällä veden laatu oli edelleen tavallista huonompi johtuen väri-, COD- ja natriumarvoista. Rehevyydestä kertovat fosfori- ja klorofyllipitoisuudet olivat pieniä. Tiuruniemestä Tattariin veden laatu oli hyvä kaikkien ominaisuuksien suhteen. Imatran edustalla Vatavalkaman näytepisteellä oli voimakasta happivajausta pohjan lähellä, vaikka sellujätevedet olivat kerrostuneet pintaan. Vuoksenniskalla (5) jätevesien vaikutus oli tavallista suurempi: alusvedessä oli happivajetta, vesi oli sameaa, tummunutta ja päällysveden COD-pitoisuus oli korkea. Haapaveden puolella pitkän kuuman kesän vaikutukset näkyivät hyvin, suurimmassa osassa vesimassaa oli happivajausta. Vuoksen veden laatua heikensivät elokuussa korkeat COD- ja natriumpitoisuus sekä sähkönjohtavuus. Syyskuun klorofyllikierroksella Luovukan (13) ja Haukiselän (17) klorofyllipitoisuudet olivat poikkeuksellisen korkeat. Joutsenon edustalla planktonleviä oli jälleen eniten Muukonsaaren edustalla. Muilla Saimaan pisteillä levää oli korkeintaan keskimääräisesti. Syystäyskierron aikaan vesi oli pääosin hyvin hapettunutta, mutta poikkeuksiakin löytyi. Veden pinta oli edelleen matalalla ja Vuoksen juoksutus tavanomaista pienempää. Vesi oli viimein kirkastunut Rastinvirran yläpuolella ja se näkyi myös koko tarkkailualueella pienempinä väriarvoina ja COD-pitoisuuksina. Vesi oli kuitenkin sameaa lievemmin Vehkataipaleella ja selvemmin Mikonsaaren ja Lauritsalan edustan näytepisteillä. Myös natrium- ja fosforipitoisuus olivat tavanomaista suurempia. Vedet laimenivat Päihäniemeä kohti mentäessä, mutta alueellisesti Haukiselän sameus oli suurin sitten syksyn 198 ja koko useista vedenlaatutekijöistä koostuva vedenlaatuluokitus heikoin sitten syksyn 1991. Syväväylän puolella laimenemista ei juuri tapahtunut, mutta Tullisalmeen jätevesien vaikutus ei ulottunut. Joutsenon edustalla oli erikoista se, että Pulpinselällä (13) ja Muukonsaaren edustalla (19) happivajausta oli pintavedessä. Ylipäätään Joutsenon edustalla natriumpitoisuus, sähkönjohtavuus ja sameus olivat korkeita, väri-
ja COD-arvot taas pieniä. Keväiseen tapaan syksy ei Ilkonselällä taaskaan ollut näytteenottoaikana vielä täysin ehtinyt murtaa kerrostuneisuutta ja alusvedessä oli lievää happivajetta. Muutoin selkävesien veden laatu oli syysajankohtaan nähden varsin keskimääräisellä tasolla. Joutsenon edustan tavoin Tiuruniemestä Tattariin natriumpitoisuus, sähkönjohtavuus ja sameus olivat koholla, väri- ja COD-arvot pieniä. Enson jätevedet kulkeutuivat jälleen Vatavalkaman kautta kohti Vuoksea Kalliosaaren (9) ollessa hyvin puhdas. Patotien toisella puolen kerrostuneisuustilanne oli edelleen päällä ja hapen lisäksi myös alusveden muut vedenlaatuominaisuudet kehnoja. Päällysvesi oli hyvälaatuista. Vuoksen vedenlaatu oli sekä lokaettä marraskuussa hyvä.. KASVIPLANKTONTARKKAILU Kasviplanktonnäytteet otettiin klorofyllikierrosten yhteydessä Haukiselältä (17) kuukausittain toukokuusta syyskuuhun ja Tuosan (), Suomensalon () ja Vatavalkaman (8:9) näytepisteiltä heinä- ja elokuussa. Tarkkailusta on tehty erillinen raportti (Zwerwer 1 1). Tuosan näytepisteellä oli runsaasti orgaanista ja epäorgaanista ainetta tehden näytteistä suttuisia. Heinä- ja elokuun keskimääräinen leväpitoisuus 1, mg/l ilmaisee mesotrofiaa eli keskimääräistä rehevyyttä. Vaikka biomassa oli suhteellisen alhainen, runsasravinteisuutta ilmentäviä lajeja oli kuitenkin runsaasti. Lajistosta löytyi myös orgaanisen aineen kuormituksesta hyötyviä silmäleviä. Näytepaikka oli lajirikas, sillä molemmilla kerroilla tavattiin yli 1 lajia. Haukiselällä leväbiomassat olivat touko-, kesä- ja heinäkuussa kohtuullisella tasolla, mutta elo- ja syyskuussa yli mg/l eli selvästi rehevälle vesialueelle ominaisia. Syyskuun näytteessä oli hyvin runsaasti eutrofiaa ilmentäviä lajeja. Sinilevien määrä oli suurin elokuussa, mutta myös syyskuussa niitä oli melko paljon. Edellisvuoteen verrattuna Anabaena sinilevät olivat korvautuneet Microcystis lajeilla. Koko kesän keskimääräinen leväbiomassa 1,7 mg/l oli näytepisteistä suurin ilmaisten mesotrofiaa. Suomensalon näytepisteellä elokuun biomassa oli kaksinkertainen heinäkuuhun nähden. Edellisvuoteen nähden keskimääräinen biomassa kasvoi ja ylitti juuri ja juuri mesotrofialle ilmoitetun raja-arvon 1 mg/l. Myös sinilevien suhteellinen osuus oli kasvanut edellisvuoteen verrattuna. Piilevät olivat kuitenkin runsain ryhmä sekä heinä- että elokuun näytteissä. Vatavalkaman leväbiomassa oli pieni,8 mg/l ja ilmaisi oligotrofiaa eli karuutta. Heinäkuun näytteessä oli erikoista, että kultalevät olivat suurimpana ryhmänä ja muodostivat lähes 5 % biomassasta. Elokuussa valtaryhmänä olivat piilevät. Sinileviä oli vain vähän. 5. VEDEN KESKIMÄÄRÄINEN LAATULUOKITUS VUONNA 11 Karttaliitteessä on kuvattu vuoden 11 veden laatua näytepisteittäin vedenlaatuindeksillä (värimerkinnät) ilmaistuna. Kyläniemen pohjoispuolella () veden laatu oli erinomainen. Itäiselle Pien-Saimaalle pumpattiin (1) selkävesien hyvälaatuista pintavettä, johon ajoittain sekoittuu myös Tullisalmen (119) vesiä takaisinkiertona. Kiertoa tapahtuu myös Päihäniemen kautta, mutta silloin jätevedet yleensä ovat sekoittuneet hyvin selkävesien puhtaaseen pintaveteen ja laimentuneet huomattavasti. Mikonsaaren (1) veden laatua heikensi jätevesien tavallista voimakkaampi talvinen kulkeutuminen alusvedessä vastavirtaan, joka vaikutti alueella vielä keväällä. Kaukaan edustalla veden laatu oli välttävä ja vesien laimentuminen koilliseen mentäessä oli vähän tavallista heikompaa vuonna 11. Haukiselän näytepisteellä (17) veden laatu oli jo tyydyttävä. Planktonleviä siellä kuitenkin oli edellisvuosiin nähden runsaasti etenkin elo- ja syyskuussa. Joutsenon edustalla veden laatu oli huonoin Honkalahdella (35) ja astetta parempi muilla näytepisteillä. Samanlaista laimenemista tapahtui myös Kolarinlahden pohjukasta (3) pohjoista kohti mentäessä. Päihäniemen näytepisteellä veden laatua heikensi jätevesien erittäin voimakas kerrostuminen alusveteen talvikerrostuneisuuden aikana. Sieltä jätevedet kulkeutuivat
aina Ilkonselän (1) syvänteeseen asti. Siellä veden laatuun vaikutti vuonna 11 sekä kevätettä syystäyskierron osittainen puuttuminen tarkkailuaikoina. Näin ollen talviset jätevedet näkyivät siellä voimakkaina myös keväällä. Muilla selkävesien näytepisteillä sekä Tiuruniemen (1:15), Kytösen () ja Tattarin näytepisteillä veden laatu oli parempi. Stora-Enson jätevedet näkyivät voimakkaampina Vuoksenniskan (5) ja Vatavalkaman (8:9) näytepisteillä kuin Kalliosaaren (9) näytepisteellä. Vuonna 11 niiden vaikutus oli keskimääräistä vähäisempää. Patotien toisella puolella Haapavedellä veden laatua heikentävästi vaikutti alusveden happivaje sekä talvella että kesällä. Vuoksessa vedenlaatuindeksi painui niukasti yli,5 (kartalla vihreä väri).. VEDEN LAADUN KEHITYS PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ Veden laadun pitkäaikaiskehitystä alueittain on kuvattu liitekuvissa 1 7. Etelä-Saimaan näytepisteet on jaettu alueisiin, joista monet koostuvat useista näytepisteistä. Alueet ovat seuraavat: Itäinen Pien-Saimaa Alue näytepistekoodit Mikonsaari 1 Luukkaansalmi 3 Lauritsalan edusta, 19, 8 Haukiselkä 13, 1, 17, 18 Joutsenon edusta ja Suur-Saimaa Alue näytepistekoodit Joutsenon edusta, 181, 13, 19 Honkalahti 35 Kolarinlahti 3, 37, 38 Suur-Saimaan selkävedet 1:, 5, 8 Etelä-Saimaan itäosat Tiuruniemi-Kytönen 1:15, Tattari 7 Vatavalkama-Kalliosaari 8:9, 9 Vuoksenniska 5 Vuoksi 5, 1 Suurimmat muutokset Etelä-Saimaan veden laadussa tapahtuivat kun biologiset puhdistamot otettiin käyttöön. Esimerkiksi Kaukaan edustalla veden laatu parantui huomattavasti vuoden 199 jälkeen. Sen jälkeiset muutokset ovat selvästi pienempiä. Tässä lyhyessä pitkäaikaisyhteenvedossa keskitytään vuoteen 11 ja verrataan tuloksia vuosiin 199 1. Vuonna 11 itäisellä Pien-Saimaalla myönteistä oli, että veden väriluku pieneni selkeästi. CODpitoisuus oli edelleen korkea, mutta pienempi kuin edellisvuonna. Toisaalta sellujätevesipitoisuutta kuvaava natriumpitoisuus kasvoi Haukiselällä ja Lauritsalan edustalla suurimpaan arvoonsa ja jonkin verran myös Mikonsaaren edustalla. Happitilanne oli keskimääräistä lievästi heikompi Luukkaansalmessa, Lauritsalan edustalla ja Haukiselällä. Haukiselällä planktonlevien määrää kuvaava klorofyllipitoisuus oli hyvin korkea ja myös sameus oli lähellä maksimivuosikeskiarvoaan. Vuonna 11 itäisellä Pien-Saimaalla veden laatu oli keskimääräistä huonompi kaikilla alueilla. Haukiselällä indeksi oli heikoin koko vertailuajanjaksona kuten edellisvuonna.
Samoin kuin itäisellä Pien-Saimaalla, Joutsenon edustalla ja Suur-Saimaan selkävesillä vesi kirkastui ja COD-pitoisuus putosi vuoden 1 huippulukemista. Negatiivisia muutoksia olivat selkävesien happitilanteen heikkeneminen ja natriumpitoisuuden kasvu, Honkalahdella fosforipitoisuuden kasvu ja Joutsenon edustalla sekä Kolarinlahdella klorofyllipitoisuuden kasvu. Joutsenon edustalla ja selkävesialueella veden laatuindeksit olivat aikaisempien vuosien tasolla. Etelä-Saimaan itäosissa vesi kirkastui värin suhteen ja typpipitoisuus pieneni. COD-pitoisuuus pieneni myös edellisvuodesta Vuoksenniskaa lukuun ottamatta. Vatavalkama-Kalliosaaren alueella sameus oli pienin sitten vuoden 1997. Veden laatuluokitus oli keskimääräistä parempi Tiuruniemi- Kytösen, Tattarin ja Vatavalkama-Kalliosaaren alueella ja muualla keskimääräinen. LIITTEET vedenlaatukuvat 1-7 näytepiste ja vedenlaatukartta erillinen liite: Zwerver 1 1, Kasviplankton ja lajisto, Saimaan velvoitetarkkailu 11 JAKELU UPM-Kymmene Oyj, Kaukas Stora Enso Oyj, Imatran tehtaat, Juha Oksanen Stora Enso Oyj, Imatran tehtaat, Teemu Klemetti Stora Enso Oyj, Tutkimuskeskus, Mervi Niininen Stora Enso Oyj, Tutkimuskeskus, Jouni Kumpulainen Stora Enso Wood Products Oy Ltd, Honkalahden saha Oy Metsä-Botnia Ab, Joutsenon tehdas, Mika Leino Metsäliitto, Hilkka Hännikäinen M-real Oyj, Joutseno Kemira Chemicals Oy, Elina Hämäläinen Ovako Imatra Oy Ab Imatran kaupunki, Imatran vesi Imatran seudun ympäristötoimi Lappeenrannan seudun ympäristötoimi Kaakkois-Suomen ELY-keskus
Kuva 1. Itäisen Pien-Saimaan natriumpitoisuus vuosina 1975-11 3 5 Na (mg/l) 15 1 5 Kuva. Itäisen Pien-Saimaan happikyllästys-% vuosina 1975-11 Happikyllästys % 1 9 8 7 5 3 1 Kuva 3. Itäisen Pien-Saimaan kokonaisfosforipitoisuus vuosina 1975-11 Kok.P (µg/l) 9 8 7 5 3 1
Kuva. Itäisen Pien-Saimaan kokonaistyppipitoisuus vuosina 1975-11 Kok.N (µg/l) 9 8 7 5 3 1 Kuva 5. Itäisen Pien-Saimaan veden väriluku vuosina 1975-11 Väri (mgpt/l) 1 9 8 7 5 3 1 Kuva. Itäisen Pien-Saimaan veden sameus vuosina 1975-11 Sameus (FTU) 3,5 3,5 1,5 1,5
Kuva 7. Itäisen Pien-Saimaan COD Mn -pitoisuus vuosina 1975-11 COD Mn (mg/l) 18 1 1 1 1 8 Kuva 8. Itäisen Pien-Saimaan a-klorofyllipitoisuus vuosina 1975-11 A-klorofylli (µg/l) 18 1 1 1 1 8 Kuva 9. Itäisen Pien-Saimaan veden laatuluokitus vuosina 1975-11 Indeksiluku 5 3 = erittäin huono 5 = huono = välttävä 3 = tyydyttävä = hyvä 1 = erinomainen 1
Kuva 1. Etelä-Saimaan natriumpitoisuus Joutsenon edustalla ja Suur-Saimaan selkävesillä vuosina 1975-11 Joutsenon edusta Honkalahti Suur-Saimaan selkävedet Kolarinlahti Na (mg/l) 18 1 1 1 1 8 Kuva 11. Etelä-Saimaan happikyllästys-% Joutsenon edustalla ja Suur-Saimaan selkävesillä vuosina 1975-11 Joutsenon edusta Honkalahti Suur-Saimaan selät Happikyllästys-% 1 9 8 7 5 3 1 Kuva 1. Etelä-Saimaan kokonaisfosforipitoisuus Joutsenon edustalla ja Suur-Saimaan selkävesillä vuosina 1975-11 Joutsenon edusta Honkalahti Suur-Saimaan selkävedet Kolarinlahti Kok.P (µg/l) 5 3 1
Kuva 13. Etelä-Saimaan kokonaistyppitoisuus Joutsenon edustalla ja Suur-Saimaan selkävesillä vuosina 1975-11 Joutsenon edusta Honkalahti Suur-Saimaan selkävedet Kolarinlahti Kok.N (mg/l) 8 7 5 3 1 Kuva 1. Etelä-Saimaan veden väriluku Joutsenon edustalla ja Suur-Saimaan selkävesillä vuosina 1975-11 Joutsenon edusta Honkalahti Suur-Saimaan selkävedet Kolarinlahti 1 1 Väriluku (mgpt/l) 8 Kuva 15. Etelä-Saimaan veden sameus Joutsenon edustalla ja Suur-Saimaan selkävesillä vuosina 1975-11 3,5 Joutsenon edusta Honkalahti Suur-Saimaan selkävedet Kolarinlahti Sameus (FTU) 1,5 1,5
Kuva 1. Etelä-Saimaan COD-pitoisuus Joutsenon edustalla ja Suur-Saimaan selkävesillä vuosina 1975-11 Joutsenon edusta Honkalahti Suur-Saimaan selkävedet Kolarinlahti COD Mn (mg/l) 18 1 1 1 1 8 Kuva 17. Etelä-Saimaan a-klorofyllipitoisuus Joutsenon edustalla ja Suur-Saimaan selkävesillä vuosina 1975-11 Joutsenon edusta Honkalahti Suur-Saimaan selkävedet Kolarinlahti A-klorofylli (µg/l) 1 1 1 1 8 Kuva 18. Etelä-Saimaan veden laatuluokitus Joutsenon edustalla ja Suur-Saimaan selkävesillä vuosina 1975-11 Joutsenon edusta Honkalahti Suur-Saimaan selkävedet Kolarinlahti indeksiluku 5 3 1 = erittäin huono 5 = huono = välttävä 3 = tyydyttävä = hyvä 1 = erinomainen
Kuva 19. Tiuruniemen, Vuoksen niska-alueen ja Vuoksen natriumpitoisuus vuosina 198-11 Tiuruniemi-Kytönen Tattari Vatavalkama-Kalliosaari Vuoksenniska Vuoksi 5 Na (mg/l) 15 1 5 Kuva. Tiuruniemen, Vuoksen niska-alueen ja Vuoksen happikyllästys-% vuosina 198-11 Tiuruniemi-Kytönen Tattari Vatavalkama-Kalliosaari Vuoksenniska Happikyllästys-% 1 9 8 7 5 3 1 Kuva 1. Tiuruniemen, Vuoksen niska-alueen ja Vuoksen kokonaisfosforipitoisuus vuosina 198-11 Tiuruniemi-Kytönen Tattari Vatavalkama-Kalliosaari Vuoksenniska Vuoksi Kok.P (µg/l) 8 7 5 3 1
Kuva. Tiuruniemen, Vuoksen niska-alueen ja Vuoksen kokonaistyppipitoisuus vuosina 198-11 Tiuruniemi-Kytönen Tattari Vatavalkama-Kalliosaari Vuoksenniska Vuoksi Kok.N (µg/l) 9 8 7 5 3 1 Kuva 3. Tiuruniemen, Vuoksen niska-alueen ja Vuoksen veden väriluku vuosina 198-11 Tiuruniemi-Kytönen Tattari Vatavalkama-Kalliosaari Vuoksenniska Vuoksi 1 Väriluku (mgpt/l) 1 8 Kuva. Tiuruniemen, Vuoksen niska-alueen ja Vuoksen veden sameus vuosina 198-11 Tiuruniemi-Kytönen Tattari Vatavalkama-Kalliosaari Vuoksenniska Vuoksi 5 Sameus (FTU) 3 1
Kuva 5. Tiuruniemen, Vuoksen niska-alueen ja Vuoksen COD Mn -pitoisuus vuosina 198-11 Tiuruniemi-Kytönen Tattari Vatavalkama-Kalliosaari Vuoksenniska Vuoksi 5 COD Mn (mg/l) 15 1 5 Kuva. Tiuruniemen, Vuoksen niska-alueen ja Vuoksen a-klorofyllipitoisuus vuosina 198-11 Tiuruniemi-Kytönen Tattari Vuoksi Vatavalkama-Kalliosaari 5 A-klorofylli (µg/l) 3 1 Kuva 7. Tiuruniemen, Vuoksen niska-alueen ja Vuoksen veden laatuluokitus vuosina 198-11 Tiuruniemi-Kytönen Tattari Vatavalkama-Kalliosaari Vuoksenniska Vuoksi Indeksiluku 5 3 = erittäin huono 5 = huono = välttävä 3 = tyydyttävä = hyvä 1 = erinomainen 1
ETELÄ-SAIMAAN VEDEN LAATU VUONNA 11 1: 5 7 8:9 9 5 53 8 1:15 5 19 1, 1,9 erinomainen 1,5 1,99 hyvä,,9 hyvä,5,99 tyydyttävä 3, 3,9 tyydyttävä 3,5 3,99 välttävä 1 119 LAI 118 8 1 13 17 18 181 19 13 38 37 3 35 1 >, 1 19 3