Lasten ja nuorten terveysja tapakäyttäytyminen Etelä-Kymenlaakson kunnissa

Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen Lasten ja nuorten terveysja tapakäyttäytyminen Etelä-Kymenlaakson kunnissa Kymenlaakson ammattikorkeakoulu University of Applied Sciences 2009 Nro: 55 ISSN: 1239-9094 Tutkimuksia ja raportteja B-sarja

Lasten ja nuorten terveysja tapakäyttäytyminen Etelä-Kymenlaakson kunnissa kysely peruskoulun 4. 6.-luokan oppilaille Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen yliopettaja, SHO, KT 2009 Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Nro 55.

Copyright: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu ja tekijät Kustantaja: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Taitto ja paino: Kopijyvä Oy, Jyväskylä 2009 ISBN (NID.): 978-952-5681-55-0 ISBN (PDF.): 978-952-5681-54-3 ISSN: 1239-9094 ISSN: 1797-5972 (verkkojulkaisu)

Sisällysluettelo Tiivistelmä... 5 1 Tausta ja tarkoitus... 7 2 Tutkimusongelmat... 10 3 Teoreettisia lähtökohtia... 11 3.1 Oppilaan kasvu ja kehitys koulussa... 11 3.2 Lasten ja nuorten terveys... 11 3.2.1 Lasten henkinen terveys... 11 3.2.2 Suhtautuminen tupakointiin ja päihteisiin... 12 3.2.3 Lasten ravitsemus ja painon hallinta... 13 3.3 Lasten ja nuorten tapakäyttäytymiseen liittyvät haasteet... 14 3.3.1 Puhtaus ja ympäristön siisteys... 14 3.3.2 Koulunkäynti ja koulukäyttäytyminen... 15 3.3.3 Internetin ja television käyttötottumukset... 16 3.3.4 Nukkumisen merkitys... 16 4 Kyselyn toteuttaminen... 18 4.1 Tutkimusaineisto ja sen keruu... 18 4.2 Kyselylomakkeen laadinta... 20 4.3 Kyselyn luotettavuus... 21 4.4 Aineiston analyysi... 21

5 Kyselyn tulokset... 22 5.1 Taustatekijöitä... 22 5.2 Koulukäyttäytyminen... 23 5.3 Koulukiusaaminen... 31 5.4 Internetin käyttötottumukset... 36 5.5 Käsitys omasta olotilasta... 38 5.6 Koulunkäyntiin liittyvät ajatukset... 38 5.7 Suhtautuminen tupakointiin ja päihteisiin... 40 5.8 Syömiseen liittyvät tekijät... 42 5.9 Henkilökohtainen puhtaus ja ympäristön siisteys... 42 5.10 Nukkumistottumukset... 44 6 Yhteenveto tutkimustuloksista... 46 7 Johtopäätökset... 48 Lähteet... 50 Liite 1 Arvoisa rehtori... 55 Liite 2 Arvoisa lapsen vanhempi/huoltaja... 56 Liite 3 Hyvä Peruskoululainen... 57 Liite 4 Kyselylomake... 58

Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla peruskoulujen ala-asteen oppilaiden terveys- ja tapakäyttäytymistä. Tutkimus liittyi Etelä-Kymenlaakson peruskoulujen ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun terveysalan yhteiseen Terveys- ja tapakäyttäytymishankkeeseen vuosina 2007 2009. Hankkeessa ovat olleet mukana Kotkan ja Haminan kaupungit sekä Pyhtään, Virojoen ja Miehikkälän kunnat. Hankkeen tavoitteena on ollut edistää peruskoululaisten terveys- ja tapakäyttäytymistä. Tutkimusjoukko koostui 4. 6.-luokkalaisista oppilaista (N= 2894). Aineisto kerättiin strukturoidulla sähköisellä kyselyllä. Kyselyyn vastasi 1124 oppilasta (40 %). Tietoja kuvattiin frekvenssein, prosentein ja ristiintaulukoin. Tämä tutkimus osoitti, että valtaosa oppilaista piti koulusta ja koulunkäynnistä, mutta vain hiukan yli puolet koki koulutehtävien määrän sopivana. Noin puolet oppilaista koki kouluympäristön meluttomana ja luokassa vallitsi työrauha. Yhteistyö opettajien kanssa sujui pääosin hyvin, mutta kolmannes oppilaista koki opettajan epäoikeudenmukaisena. Osa oppilaista auttoi toisiaan koulutehtävien tekemisessä, mutta kodin tukea he eivät saaneet aina. Kotona oli koulun käyntiin liittyviä häiritseviä tekijöitä ja vanhempien läksyjen teon valvonta puuttui puolelta oppilaista. Pääsääntöisesti koulupäivän aikana käyttäydyttiin toisia kunnioittaen. Kiusaamista oli 20 % enemmän koulussa kuin vapaa-aikana. Yleisimmin kiusattiin siten, että oppilas jätettiin ryhmän ulkopuolelle tai pilkattiin ja uhkailtiin. Opettajan, mutta myös luokkatoverin, odotettiin auttavan kiusaamistilanteessa. Oppilaista 82 %:lla oli vähintään yksi hyvä ystävä. Joukossa oli myös oppilaita, joilla ei ollut omia kavereita. 530 oppilasta oli sitä, että opettajat eivät huomanneet kiusaamistilanteita, joihin oppilaiden mielestä olisi tullut puutua heti. Puolet oppilaista odotti vanhempien mukaanottoa kiusaamisen selvittelyihin. Oppilaat kokivat oman terveytensä yleisesti hyvänä ja heillä oli iloinen ja rauhallinen olo. Internetiä käytettiin yleisemmin 0 2 tuntia päivässä (75 %), tytöt enemmän kuin pojat. Käyttöajan pidentyessä poikien määrä lisääntyi. Oppilaista 80 % käytti internetiä pelaamiseen. Suurin osa oppilaista nukkui 8 10 tuntia yössä. Oppilaiden nautintoainekokeiluissa alkoholia oli kokeiltu huomattavasti useammin kuin tupakkaa. Oppilaat tunnistivat päihteiden haitat, mutta 33 % aikoivat silti juoda itsensä humalaan ja muutama prosentti kokeilla huumeita. Suurin osa söi aamupalan kotona ja kouluruoan, mutta kolmannes joi maidon sijaan vettä. Pojat nauttivat makeita juomia, leivonnaisia ja karamelleja tyttöjä enemmän. 5

Käsi- ja henkilökohtaisesta hygieniasta huolehdittiin hyvin. Suurin puute oli suun hygieniassa. Puolet pojista pesi hampaansa vain kerran päivässä. Samalla, kun koulun hygieniatiloja pidettiin epäsiisteinä, oli oman huoneen siivoamisessa puutteita. Johtopäätöksenä voi todeta, että lasten psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen on tärkeätä positiivisen yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Koulun ja perheen välinen vuorovaikutus ja yhteistyö tulisi nostaa painopistealueeksi. Vanhempien vastuuta lapsen koulunkäynnistä tulee korostaa. Terveyden edistämisen toimet tulee aloittaa alakoulussa kaikkien toimijoiden yhteistyönä. Tärkeätä olisi arvioida kouluterveydenhoitajien käyttämiä työmenetelmiä ja toimintamalleja yhteistyön edistämiseksi. 6

1 Tausta ja tarkoitus Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa Etelä-Kymenlaakson peruskoulujen ala-asteen 4. 6. luokkien oppilaiden terveys- ja tapakäyttäytymistä. Tutkimustuloksien avulla voidaan priorisoida terveyden edistämisen toimenpiteitä ja kehittämistoimia koululaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä terveysriskien vähentäminen ovat keskeisiä valtakunnallisissa terveyspoliittisissa tavoitteissa. Terveys 2015 -kansanterveysohjelma painottaa terveyden edistämistä kaikilla kunnan toimija hallinnon aloilla, niin myös peruskouluissa. Suomen terveyspolitiikan tavoitteet ovat terveiden ja toimintakykyisten elinvuosien lisääminen ja väestöryhmien terveyserojen pienentäminen. Kansanterveysohjelmassa korostetaan koulun oppilaan ja perheen omaa terveyden edistämistä siten, että koulun henkilöstö pystyy tunnistamaan ajoissa oppilaiden sosiaaliseen selviytymiseen ja terveyteen liittyviä ongelmia. (Sosiaali- ja Terveysministeriö 2006.) Tietoisuuden lisäämiseen ja omaan vastuuseen tähdättiin myös huhtikuussa 2001 perusopetuslain muutoksella (453/2001), jolloin terveystiedosta tuli uusi itsenäinen perusopetuksessa kaikille yhteinen opetusaine. Tällä toimenpiteellä koulun vastuu lasten terveyttä edistävänä yhteisönä lisääntyi, ja sillä tähdättiin terveyden edistämisen ja hyvinvoinnin aikaisempaa selkeämpää näkyvyyttä koulun arjessa. Lapsen kasvuympäristöllä ja elinolosuhteilla on suuri merkitys lapsen terveydelle. Edellä mainitut tekijät vaikuttavat suurelta osin väestöryhmien välisten terveyserojen kehittymiseen. Lapsi viettää koulussa aikaa runsaasti, ja ministeriö muistuttaakin, että koululla on tärkeä rooli lapsen terveyskäyttäytymisen kehittymisessä. (Lerssi, Sundström, Tervaskanto-Mäentausta, Väistö, Puusniekka, Markkula & Pietikäinen 2008.) Tämän päivän koulu on haasteellisempi ja vaativampi kuin ennen. Moninkertaistunut tietomäärä ja koulutuksen muodostuminen elämässä menestymisen perusedellytykseksi asettaa koulujen tavoitteet korkealle. Samaan aikaan lasten ja nuorten erityisen tuen tarve sekä psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet. (Koulutuspoliittinen selonteko 2006.) Nuorisokulttuurin, median ja internetin vaikutus lapsien ja nuorien arvomaailmaan on suuri. Yhteiskunnan arvojen koveneminen, työelämän kilpailu, epävarmuuden lisääntyminen ja perherakenteiden muuttuminen kuluttavat samanaikaisesti vanhemmuuden voimavaroja. Nämä infrastruktuurin muutokset heijastuvat vastuun siirtämisenä entistä enemmän perheen ulkopuolelle, esim. kouluun. Kouluun kohdistuvat odotukset sisältävät entisiä kodille ja huoltajille kuuluvia vastuita. (Koulutuspoliittinen selonteko 2006) 7

Kansanterveyslain (66/1972/3.luku/uudistettu kansanterveyslaki 1.1.2006) mukaan kunnan tulee edistää ja valvoa kouluyhteisön terveellisyyttä ja turvallisuutta ja luoda mahdollisuuksia opettajien ja oppilashuollon yhteistyöhön oppilaan terveyden edistämisessä. Sosiaali- ja terveysministeriön (2006) terveyden edistämisen laatusuositusten sekä kansanterveyslain (Kansanterveyslaki 66/1972 muut.928/2005, 14. /5) mukaan koulutus- ja sivistyspalvelujen yhtenä tehtävänä on edistää koulujen myönteistä ilmapiiriä, hyvää vuorovaikutusta ja fyysistä ympäristöä edistäen kouluviihtyisyyttä, turvallisuutta ja oppimista. Edellisen perusteella tapakasvatusta kouluissa tulee tarkastella myönteisten rajojen merkityksen näkökulmasta, sillä käyttäytyminen on aina sidoksissa aikaan ja kontekstiin. Erilaisissa elämäntilanteissa olevan ihmisen kohtaaminen vaatii vuorovaikutustaitoja, jotka perustuvat hyväksyttäviin, merkittäviin sekä tavoiteltaviin hyviin käytöstapoihin. Tapakasvatuksessa on kyse koko koulun toiminnasta, josta yksikään opettaja ei voi sanoutua yksin irti. Tapakasvatus perustuu pitkään toistuvan myönteisen saman viestin eteenpäin viemistä useista eri näkökulmista. (Gyldén 1996, 41; Lindström 1996, 11 14; Takala 1996, 18 20.) Myös kouluterveydenhuollolla on suuri haaste, sillä nuoruudessa opitut tiedot, asenteet ja käyttäytyminen vaikuttavat terveystottumuksiin ja terveyteen aikuisiässä (Pietilä, Eirola & Vehviläinen-Julkunen 2002, 49). Oppilaan terve itsetunto on keskeinen tavoite koulutuksessa, johon sisältyvät myös suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat hyvät tavat ja kohtelias käytös. Myös oppilaat itse ovat kiinnostuneita ja motivoituneita opiskelemaan sekä oppimaan hyviä tapoja ja erilaisten tilanteiden hallintaa (Takala 1995, 21). Kansainvälistyminen on olennainen osa tätä päivää, jolloin on perusteltua tutustuttaa oppilaat myös muiden maiden kulttuureihin ja tapoihin sekä harjaannuttaa monikulttuuriseen kanssakäymiseen. (Vasara 1996, 29.) Koulussa infrastruktuurin muutokset voivat tulla esiin monilla tavoin. Esimerkkinä näistä ovat mm. koulukiusaamisen eri ilmenemismuodot, psyykkisesti sairaat tai muuten erityistuentarpeessa olevien lasten ja nuorten potentiaalinen syrjäytymisriski, käytöstapojen väheneminen, monikulttuurisuuteen kohdistuvat asenneongelmat, vastuunkantamisen siirtäminen kodilta koululle ja lapsen ja nuoren itsensä huolehtimisen taitojen heikkeneminen. Sivistysvaltiolle tyypillinen korkea hyvinvointi osoittaa murenemisen tai heikkouden merkkejä, kun yksilöiden toimintakyky osoittautuu puutteelliseksi ja teknologiariippuvaiseksi. Peruskoulun oppilaiden terveys- ja tapakäyttäytymisen pyrittiin parantamaan kolmikantailmiönä vuosina 2007 2009 AMK-opiskelijoiden, peruskoulun oppilaiden, peruskoulun ja ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Tässä kehittämisessä on tuotettu tai siirretty uutta tietoa, kokemuksia, asiantuntijuutta ja osaamista. Käsillä oleva peruskoululaiskysely liittyy tähän yhteistyöhän. Yhteistyön perustana ovat koulutuspoliittiset tavoitteet, peruskoulun odotukset terveys- ja tapakasvatuksesta sekä AMK-opiskelijan itselleen asettamat tavoitteet. Hankkeessa oppi työskentelemään yhdessä peruskoulun hallinnon, opettajien, terveydenhoitajien, kuraat- 8

torien, oppilaiden ja vanhempien kanssa siten, että ammattikorkeakoulu osallistui aidosti ympäröivän yhteiskunnan ja sen organisaatioiden ja toimintojen kehittämiseen. Tämän kartoituksen tavoitteena oli pureutua tutkimuksellisin keinoin lasten ja nuorten terveys- ja tapakäyttäytymiseen kohdennetuilla alueilla. Tutkimus toteutettiin terveys- ja tapakasvatushankkeessa mukana olevissa peruskouluissa Kotkassa, Haminassa, Pyhtäällä, Miehikkälässä ja Virolahdella. 9

2 Tutkimusongelmat Seuraavassa käsitellään niitä tutkimuskysymyksiä, joiden avulla tutkittiin Etelä- Kymenlaakson 4. 6.-luokan peruskoululaisten terveys- ja tapakäyttäytymistä. Seuraavassa esitellään tämän tutkimuksen tutkimusongelmat: 1. Miten oppilaat käyttäytyvät koulussa? 2. Millaiset asiat haittaavat koulutyötä? 3. Millainen tilanne koulussa on kiusaamisen suhteen? 4. Miten kotiväki tukee koulunkäyntiä ja on kiinnostunut siitä? 5. Millaiseksi oppilaat kokevat oman olonsa? 6. Miten lapset suhtautuvat tupakkaan ja päihteisiin? 7. Miten lapsi käyttää internetiä ja televisiota? 8. Miten oppilaat kokevat kouluruokailun? 9. Millaista ravitsemusta lapsi syö? 10. Miten lapsi huolehtii omasta hygieniastaan? 11. Millaisia nukkumistottumuksia lapsilla on? 10

3 Teoreettisia lähtökohtia 3.1 Oppilaan kasvu ja kehitys koulussa Peruskouluja säätelevä koululaki ja opetussuunnitelmat korostavat oppilaiden terveen kasvun ja kehityksen edistämistä ja velvoittavat kehittämään oppimisympäristön turvallisuutta, oppilashuoltoa sekä kodin ja koulun yhteistyötä. Kouluissa tervettä kasvua ja kehitystä tukee terveystiedon opetus. Lisäksi opetus tulee järjestää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että koulussa olo edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. (Perusopetuslaki 628/1998.) Terveen kasvun ja kehityksen lisäksi laissa otetaan kantaa lapsen käyttäytymisen kehittymiseen. Koulussa tulee seurata perusopetukseen osallistuvan oppilaan poissaoloja ja ilmoittaa luvattomista poissaoloista oppilaan huoltajalle. Kaikilla lapsilla on koulussa oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Tämän toteuttamiseen tähtää se, että opetussuunnitelman yhteydessä on suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Edellä mainittujen asioiden noudattamista myös seurataan ja valvotaan. (Perusopetuslaki 628/1998.) Oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Oppilashuollon tavoitteena on oppilaan oppimisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen ja ylläpitäminen. Oppilashuolto sisältää opetussuunnitelman mukaisen oppilashuollon, kansanterveyslaissa tarkoitetun kouluterveydenhuollon sekä lastensuojelulaissa tarkoitetun kasvatuksen tukemisen. (Perusopetuslaki 628/1998.) 3.2 Lasten ja nuorten terveys 3.2.1 Lasten henkinen terveys Lasten ja nuorten masennus ja mielialahäiriöt ovat yleisempiä kuin luullaan. Ennen nuoruusikää depressiota ilmenee 1 2,5 % lapsista. Kymmenen vuoden iän jälkeen masennustilat yleistyvät siten, että vakavasta masennuksesta kärsii ja vajaa 5 % lapsista. (Huttunen 2008.) Monien muiden teollisuusmaiden tavoin lasten ja nuorten psykososiaalisen terveyden ongelmat ovat myös Suomessa kasvamassa. Tutkimusta ja hoitoa vaativia psyykkisiä häiriöitä todetaan ainakin 10 % alle 12-vuotiaista lapsista, 12 15 % yli 12-vuotiaista lapsista ja 15 23 % nuorista. Alle 12-vuotiailla lapsilla on mm. masennusta, joka näyttäytyy pettymyksenä, henkisenä pahoinvointina, uupumuksena, ahdistuneisuutena, unihäiriöinä, huonona keskittymiskykynä ja yleisenä kielteisyytenä. Muita lasten terveyttä murentavia tekijöitä ovat kiusaaminen. Kymmenesosa lapsista kärsii oppimis- tai kehi- 11

tysongelmista. Osa lapsiperheistä ei kykene antamaan riittävän hyvää pohjaa lapsen psyykkiselle kehitykselle. Lapset kokevat itsensä henkisesti yksinäiseksi, koska perheen elämäntyyli on nykyään kiireinen. Sairauksista astma, allergiat ja diabetes ovat yleistymässä. (Rajantie & Perheentupa 2005, 300 301.) Valtakunnallisen kouluterveyskyselyn mukaan 13 % yläluokkalaisilla on esiintynyt myös masennusta. Kymenlaaksossa nuorten peruskouluikäisten masentuneisuus on ollut yleisempää eteläsuomalaisiin muihin nuoriin verrattuna. (Luopa, Harju, Puusniekka, Jokela, Kinnunen & Pietikäinen 2008.) Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 12 18-vuotiaista nuorista koki 84 % terveytensä hyväksi (Rimpelä ym. 2007). Oppilaiden hyvinvointi koulussa ilmenee koulun olosuhteiden, ihmissuhteiden, terveydentilan ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksien kautta. Oppilas toteuttaa itseään voidessaan käyttää taipumuksiaan opinnoissa ja saadessaan siihen rohkaisua ja kannustusta. (Konu, Lintonen & Rimpelä 2002, 155 165.) Kainulaisen (2002, 42 59) mukaan nuorten mielenterveyteen vaikuttavat tasapainoisuus, itsetunto, ihmissuhteet, perhe ja koulu sekä päihteet. Ala-asteikäisenä lapsi rakentaa omaa minuuttaan osittain muiden odotusten suuntaamana. Nuorilla tytöillä on ollut havaittavissa ongelmia ruumiinkuvansa hahmottamisessa. Paineita ulkonäkövaatimuksille tulee elinympäristössä tapahtuneiden muutosten takia, jolloin on olemassa riski mm. syömisongelmien kehittymiseen. Sekä tyttöjen että poikien toiveissa on pysyä hoikkana, mikä saattaa johtua siitä, että erityisesti lihavuuteen liittyvää kiusaamista pelättiin. (Lähde 2006, 122 128.) Kielteinen ilmapiiri ja ongelmat kotona tai koulussa, kuten koulukiusaaminen aiheuttavat nuorelle mielenterveyttä heikentävää turvattomuutta. Tärkeää on huomata myös nuoren kokema stressi mm. oman menestymättömyyden takia. Opettajat voivat havaita nuoren ongelmat koulunkäynnin laiminlyöntinä ja poissaolojen lisääntymisenä (Halonen 2006, 28). Masentuneilla nuorilla on enemmän tyytymättömyyttä elämäänsä ja terveyteensä sekä koulukielteisyyttä kuin ei-masentuneilla nuorilla. Kiusaamista tai menestymättömyyttä koulutehtävissä ei sen sijaan esiintynyt erityisesti masentuneiden joukossa. (Matilainen 2004, 38 43.) 3.2.2 Suhtautuminen tupakointiin ja päihteisiin Tässä tutkimuksessa päihteillä tarkoitetaan Pirskasen (2007) tutkimuksen mukaisesti alkoholia, huumausaineita, tupakkaa riippuvuutta aiheuttavana aineena ja muita aineita, joihin tässä luetaan liuotinaineet ja lääkkeet. Yleisesti on kiinnitetty huomiota nuorten päihteiden käytön aloittamiseen entistä nuorempana, humalahakuiseen käyttäytymiseen, huumekokeilujen yleistymiseen, ystävien ja vanhempien merkitykseen sosiaalisena tukena sekä tupakoinnin ja päihdekäytön yhteyteen. (Paavolan, Vartiainen & Haukkala 2004, 238 244.) Kuitenkin kouluterveyskyselyn mukaan yläkoululaisten ja lukiolaisten terveystottumukset ovat parantuneet 2000-luvulla, etenkin viime vuosina. Aiemmin koettu alkoholin, tupakan ja huumeiden lisääntyvä käyttö alkoi vähentyä. Tämä suuntaus on Suomen 12

terveyspolitiikan mukainen, koska tavoitteena on nuorten päihteiden käytön ehkäiseminen, varhaisen puuttumisen menetelmien kehittäminen sekä alkoholijuominen riskikäytön ja kokonaiskulutuksen vähentäminen. Päivittäinen nuorten tupakointi on yläkoulussa noin 14 % ja lukiossa 11 %. Noin viidesosa yläkoululaisista ja neljännes lukiolaisista ilmoitti käyttävänsä alkoholia humaltuakseen. Oppilaiden sosiaalinen paine huumaavien aineiden käyttöön myös pieneni. (Pietikäinen 2007; Rimpelä, Rainio, Huhtala, Lavikainen, Pere & Rimpelä 2007; vrt. Rajantie & Perheentupa 2005; vrt. Kansanterveyslaitos 2007.) Alakouluikäisillä päihteiden käytön riskinä voidaan pitää huonoa suhdetta opettajiin ja ystäviin sekä ongelmia koulunkäynnissä (Opari 2006). Tupakointiriippuvuus voi kehittyä nopeasti jo vähäisen altistuksen seurauksena. Nuorella merkittäviä vaikuttajia tupakoinnin aloittamisessa ovat ystävien ja vanhempien tupakointi sekä huono koulumenestys. Tupakoinnilla on lukuisia haitallisia terveysvaikutuksia. (Kansanterveyslaitos 2007.) 3.2.3 Lasten ravitsemus ja painon hallinta Peruskoulujen terveyden edistämistyössä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten ja perheiden terveellisiä ruokatottumuksia (SL 453/2001). Yhä useampi suomalainen lapsi on lihava. Aapron, Karjalaisen, Hyvösen & Hämäläisen (2006) tutkimuksen mukaan lapsista ylipainoisia oli kahdeksan prosenttia, lihavia neljä prosenttia ja alipainoisia neljä prosenttia. Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroja. Merkille pantavaa on se, että lasten fyysinen terveys on parempi kuin koskaan, mutta juuri lihavuus on suuri uhka. Ylipainoisten lasten ja nuorten määrä on lähes kolminkertaistunut viimeisen parin vuosikymmen aikana. Lasten ylipainon ja lihavuuden syynä on syödyn ja kulutetun energian välinen epätasapaino, mutta syitä liialliseen syömiseen ja vähäiseen liikuntaan tiedetään vähän. (Kärkkäinen 2007, 13 15.) Dieettien asemasta on korostettava terveellisiä elämäntapoja, koska väärät ravintottumukset ovat osasyynä lihavuuden syntymiseen. Liikuntaympäristö, ravintotottumukset ja mahdolliset mielenterveyden ongelmat (itsetunto-ongelmat, masennus) ovat mahdollisesti yhteydessä toisiinsa. Mikäli ruuan määrää korostava amerikkalainen ruokakulttuuri leviää, vie se yhä enemmän pois eurooppalaisen ruuan laatua ja ruokaseuraa korostavasta ajattelusta. (Kärkkäinen 2007, 15.) Vuodesta 1985 suomalaisten syömien energiapitoisten pikaruoka-annosten määrä on kymmenkertaistunut. Virvoitusjuomien osuus on suuri lasten ja nuorten ylipainoon. Epäterveellinen ruoka sisältää runsaasti rasvaa, sokeria tai suolaa ja runsaasti energiaa. Lapsilla ja nuorilla erityisesti sokeripitoisten virvoitusjuomien, makeisten ja välipalojen sekä erilaisten sokeria ja rasvaa sisältävien pikaruokien kulutus on lisääntynyt. Ruokakulttuurin muutokseen vaikuttavat mm. perheiden ajankäyttö, voimakas nuoriin suuntautuva mainonta ja markkinointi. Syömiseen liittyvillä arjen valinnoilla aikuiset edistävät ja ylläpitävät lähipiirissään olevien lasten terveyttä. Lapsi kiinnostuu asioista, jotka koskettavat häntä tänään. Alle 12-vuotiaiden ohjausta toteuttavat pääasiassa aikuiset. (Rajantie & Perheentupa 2005, 300 301.) 13

Maidon terveellisiä vaikutuksia lapsen kasvuun ja kehitykseen korostetaan Suomen virallisten ravitsemussuositusten perusteella. Tätä kantaa tukee myös tutkimustulos, joka julkaistiin tiistaina 6.10.2009 Bristolin yliopiston ja Queenslandin lääketieteellisen instituutin pitkäaikaistutkimuksessa British Medical Journal -lehdessä. Sen mukaan lapsena juotu maito saattaa pidentää ikää, vahvistaa luustoa ja ehkäisee halvauksilta. Tutkimusta varten jäljitettiin 1 300 brittiperhettä, joita oli tarkasteltu 1930-luvulla. Vuoteen 2005 mennessä yli 4 000 tutkitusta oli kuollut 34 prosenttia. Niissä perheissä, joissa oli nautittu paljon kalsiumpitoisia maitotuotteita, kuolleita oli neljännes muita perheitä vähemmän. Tutkimuksen mukaan reilu puoli litraa maitoa päivittäin juoneilla oli jopa 60 prosenttia muita pienempi mahdollisuus saada halvaus. Tutkimuksessa huomioitiin se, että maitoa juoneet lapset tulivat varakkaista perheistä ja söivät keskimääräistä terveellisemmin. Kouluruokailun kehittäminen, terveellisten välipalojen tarjoaminen koulupäivän aikana sekä koululiikunnan ja koulutilojen laajempi käyttö ovat kouluyhteisön haasteita. Kouluterveydenhuollossa on tavoitteena varhaisessa vaiheessa löytää ylipainoiset lapset ja ottaa yhteyttä heidän perheisiinsä. Tutkimusten mukaan haasteeksi on koettu motivaation herättäminen huoltajissa ja lapsissa toimia ja valita terveellinen ruokavalio ja elämäntavat ennaltaehkäisevässä mielessä (Saha 2007, 19 20). On tarpeen yhä enemmän kiinnittää huomiota yhteiskunnallisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat yksilön ajattelutavan ja toiminnan taustalla. (Kärkkäinen 2007, 13 15.) Lapsille markkinoiduista ruuista suurin osa on epäterveellisiä. 3.3 Lasten ja nuorten tapakäyttäytymiseen liittyvät haasteet 3.3.1 Puhtaus ja ympäristön siisteys Nuorten käsityksiä puhtaudesta on kirjoitettu vähän, vaikka puhtaus on teema, joka liittyy ajankohtaisiin hyvinvoinnin, terveellisyyden ja onnellisuudentunteen kysymyksiin. Pallarin tutkimuksen (2006) mukaan nuoret tunnistavat puhtauden laajaksi itseään koskevaksi asiaksi, johon kuuluu myös ympäröivä luonto. Nuorille puhtaus on sekä henkilökohtainen että yhteisöllinen asia. Pallarin tutkimuksessa (2006) nuorten omat puhtauskäsitykset saatiin esiin ainekirjoitusten avulla. Nuorten tarinat puhtauden maailmasta rajautuivat kodin, koulun ja vapaa-ajan ympäristöön. Puhtaus on kulttuurisidonnaista. Puhtautta voidaan tutkia teoistamme, tottumuksistamme, tavoistamme tai puhutusta kielestä. Puhtaus määrittelee konkreettista siisteyttä, omantunnon asioita, liittyy elämän hyvyyteen ja elämänhallintaan. Tyttöjen ja poikien välillä on eroja. Metsä Tissuen teettämä Kansainvälinen kouluhygienia -tutkimus keväällä 2009 toteutettiin sähköpostikyselynä. Siinä selvitettiin oppilaiden wc-käyttäytymisen lisäksi heidän asenteitaan ja toiveitaan kouluvessojen suhteen. Tutkimus tehtiin Suomen lisäksi Puolassa, Saksassa ja Iso-Britanniassa. Vastaajina oli 7 19-vuotiaita oppilaita sekä 7 14-vuotiaiden lasten vanhempia. Kaikkiaan kyselyyn osallistui 14

4 355 ihmistä, joista suomalaisia vastaajia oli 1 047. Tutkimukseen osallistuneista suomalaisista oppilaista 44 prosenttia ilmoitti jättävänsä kätensä pesemättä, koska tarjolla ei ollut paperia niiden kuivaamiseen. Koululaisten vatsatauteja voitaisiin vähentää huomattavasti, jos lapset puhdistaisivat kätensä sairaaloista tutuilla käsihuuhteilla ja pulpettien pinnat pyyhittäisiin voimakkaalla puhdistusaineella päivittäin. Flunssaa ja kuumetta nämäkään toimenpiteet eivät vähentäneet, todettiin asiaa selvittäneessä yhdysvaltalaistutkimuksessa. Tutkimukseen osallistui 285 yhdysvaltalaista 3. 5.-luokkalaista. (Duodecim 2008.) Suun hygienia on ala-asteen oppilaille tärkeää, koska suun terveyden laiminlyönnillä suun hygienia ja hampaiden kunto kärsii. Suussa voi elää satoja mikrobilajeja, jolloin suun ja koko purentaelimen terveydentila vaikuttaa ihmisen kokonaisterveyteen ja hyvinvointiin. (Mäkinen 1997, 548 551.) Kouluterveyskyselyssä yli 60 % kertoi, että ei pese hampaita kahta kertaa päivässä, mikä on yleinen suositus. Kaksi kertaa pesevien joukossa oli suurin osa tyttöjä. Pojat pesevät useimmiten hampaansa vain kerran päivässä. Kymenlaakson osalta peruskoululaisista pojista 78 % ja lukiolaisista 67 % harjaa hampaansa harvemmin kuin kaksi kertaa päivässä. (Luopa, Pietikäinen, Puusniekka, Jokela & Sinkkonen 2006.) 3.3.2 Koulunkäynti ja koulukäyttäytyminen Koulukiusaaminen on huolestuttavaa, koska kiusaamisen aiheuttama stressi vaikuttaa lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Tilastojen mukaan kerran viikossa koulukiusaamisen kohteeksi joutuneiden peruskoulun yläluokkien oppilaiden määrä on noussut seitsemästä prosentista kahdeksaan viimeisten seitsemän vuoden aikana. Yläluokkalaisilla kiusaaminen oli hieman lisääntynyt 2000-luvulla (6 % -> 8 %). Samaan aikaan opiskeluvaikeuksia on ilmaantunut noin kolmasosalle oppilaista. Koulukiusaaminen on yleisintä alaluokilla, joissa sitä esiintyy saman verran tyttöjen ja poikien keskuudessa, mutta yläasteella poikien osuus on tyttöjä suurempi myös Kymenlaaksossa. (Luopa, Pietikäinen & Jokela 2008.) Kiva koulu -hankkeessa selvitettiin kiusaamista alakoulussa. Kiusattuja oli 16,3 % ja kiusaajia 6 % lasten (n= 7 292) kertoman mukaan. Kiusaaminen oli yleisempää kolmannella (20,3 %) kuin viidennellä luokalla (13,9 %). Kiusaaminen kosketti useammin poikia kuin tyttöjä. Kiusaamisen vakavuudesta kertoo sen kesto, koska lähes kolmasosa kiusatuista oli ollut kiusaamisen kohteena vuoden ajan (Kärnä 2007, 49). Samat oppilaat joutuvat kiusaamisen kohteeksi sekä koulussa että vapaa-ajalla. Sekä oppilaiden että opettajien mielestä välitunneilla on suurin riski joutua kiusatuksi ja oppilaiden mielestä tunneilla toiseksi eniten. Kiusaamiskyselyn mukaan opettajat eivät havaitse helposti kiusaamistilanteita koulussa, mikä on huolestuttavaa. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2007.) 15

Hamarus (2006) toteaa väitöstutkimuksessaan, että kiusaamistilanteet tapahtuvat vuorovaikutustilanteissa, joiden havaitseminen ja tunnistaminen kiusaamiseksi ovat vaikeaa. Vuorovaikutuksen erilaiset ilmentymät, esimerkiksi äänensävy oppilaiden kesken, saattaa johtaa opettajan tulkinnan väärille poluille. Oppilaat kiusaavat toisiaan oppilaskulttuurissa halveksituilla alueilla esimerkiksi lihavuudella, mikä johtaa välttämään tällaista kehollisuutta. Tämä muovaa luokan keskinäisiä arvostuksia ja käyttäytymistä. Ulkopuolinen puuttuminen kiusaamiseen koetaan helpottavana, koska oppilaat kokevat keskinäisen pelon aiheuttamaa yhteisöllisyyttä, ja se ahdistaa muita. Näin eristetään esimerkiksi yhteisöstä oppilas ulkopuolelle. Hamaruksen (2006) mielestä kiusaaminen tulisikin saada kouluissa laajan tulkinnan käsittäen myös oppilaan sosiaalisen turvallisuuden. 3.3.3 Internetin ja television käyttötottumukset Internet oikein käytettynä on lapsille luonteva väline osana elämää. Lapset ja nuoret ovat olleet edelläkävijöitä suomalaisen tietoyhteiskunnan rakentumisessa. Kuitenkin suomalaisen yhteiskuntarakenteen muuttuessa lapset viettävät entistä enemmän aikaa omissa oloissaan myös intenetissä. Internetiä on alettu käyttää viihtymistarkoituksessa osana koululaisten sosiaalista ja emotionaalista kehitystä muokaten identiteettiä, ihanteita ja elämäntyyliä. (Forsberg & Pösö 2001, 193 195.) Lasten on kuitenkin vaikea hahmottaa internetin riskejä ja sitä, kuinka vuorovaikutus virtuaalimaailmassa on erilaista kuin reaalimaailmassa (Kauppinen 2007, 38 40). Kun viestintävirasto tutki vuonna 2008 television ja tietokoneen käyttöä perheissä, kävi ilmi, että suurimmassa osassa lapsiperheitä vanhemmat pyrkivät rajoittamaan lastensa sähköisen median käyttöä jollain tavalla. Yleisimmin rajoitetaan television katselua: noin 80 prosenttia vanhemmista kertoo käyttävänsä jonkinlaisia rajoituskeinoja. Eniten käytetään kellonajan ja ohjelmien sisällön mukaan tapahtuvaa rajoittamista. Selvästi harvemmin, mutta kuitenkin joka toisessa perheessä rajoitetaan television katseluun käytettyä kokonaisaikaa. Internetin käyttöä rajoitetaan lapsiperheissä hieman harvemmin kuin television katselua, erityisesti kun on kyse kellonajan tai sisällön suhteen tapahtuvasta rajoittamisesta. Sen sijaan tietokoneella käytettyä kokonaisaikaa pyritään rajoittamaan enemmän. Kotimaisten tvkanavien käytössä olevat ikärajamerkinnät ja niitä vastaavat lähetysajat eivät edelleenkään ole kovin aktiivisesti lasten vanhempien mielessä, sillä niiden muistaminen vaatii sanallista auttamista haastattelutilanteessa. Lapsilla on yhä useammin oma televisio. Kun perheessä on yksi lapsi, 22 prosentilla heistä on oma vastaanottimensa. Kun yksilapsisissa talouksissa on useampia vastaanottimia, 38 %:lla lapsista on oma henkilökohtainen televisionsa. (Nurmela 2008, 6, 18.) 16

3.3.4 Nukkumisen merkitys Lasten nukkumistottumukset ovat viime vuosina muuttuneet siten, että nukkumaanmenoajat ovat myöhentyneet, yöuni on lyhentynyt ja aamuisin lapset kokevat entistä enemmän itsensä väsyneeksi. Kun tutkittiin pitkittäistutkimuksella vuosien 1994 ja 1998 välillä lasten nukkumista todettiin, että 13-vuotiaat nukkuivat korkeintaan 7-tuntia yössä (Tynjälä, Villberg & Kannas 2002, 2993 2998.) Kuitenkin alakoululaisen tulisi nukkua noin 10 tuntia yössä. Mikäli lapsi nukkuu tarpeeksi, ei nuorella koululaisella esiinny päiväväsymystä. Käytösongelmat ovat yksi ilmeinen unenpuutteen mukanaan tuoma ongelma. Unen puutteen arvellaan vaikuttavan myös ihmisen terveyteen mm. tunne-elämän tasapainottomuutena ja masennuksena. Lisäksi monet aivojen toiminnot heikkenevät univajeessa siten, että muisti ja keskittymiskyky heikkenevät. (Saarenpää-Heikkilä 2007, 18 23, 26 27.) Harrastusten ja koulutyön määrä olisi tasapainotettava niin, että vuorokauden tunnit riittävät myös nukkumiseen. Tässä vanhemmat voisivat olla esimerkkinä ja tarkistaa omaa rytmiään ja toimia esimerkkinä hyvissä nukkumistavoissa. (Saarenpää-Heikkilä 2007, 49.) 17

4 Kyselyn toteuttaminen 4.1 Tutkimusaineisto ja sen keruu Tämä kyselytutkimus kohdistettiin kaikille Terveys- ja tapakäyttäytyminen -hankkeessa mukana oleville Kotkan, Haminan, Virolahden, Miehikkälän ja Pyhtään 4. 6.-luokan koululaisille. Tutkimuksen perusjoukon muodostavat kaikki 4. 6.-luokkalaiset. Kyseessä on kokonaistutkimus, koska kaikilla peruskoulujen 4. 6.-luokkalaisilla on ollut mahdollisuus kuulua joukkoon. (Vilkka 2007, 51.) Tutkimuksessa päädyttiin kyselyyn aineiston keräämiseksi, koska tutkittavia on paljon ja kunnat sekä peruskoululaiset ovat alueellisesti hajallaan. Laaja aineisto on tärkeä tulosten luotettavuuden, tarkkuuden ja yleistettävyyden kannalta (vrt. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 184 185.) Koska tutkimuksessa on mukana koko perusjoukko, on tutkimus tältä osin edustava ja pystyy vastaamaan asetettuihin tutkimusongelmiin. Myös otantaan liittyvät epävarmuustekijät on suljettu pois. Sähköisesti toteutetussa standardoidussa kyselyssä haluttiin tietoa lasten mielipiteistä, asenteista, ominaisuuksista ja käyttäytymisestä liittyen terveys- ja tapakäyttäytymiseen. Kyselylomakkeella kysyttiin kaikilta perusjoukkoon kuuluvilta lapsilta samat asiat, samassa järjestyksessä ja samalla tavalla. Kyselyyn vastattiin internetissä. (Hirsjärvi ym. 2005, 182.) Muistutus vastaamisesta lähetettiin kouluille sähköpostilla 31.3.2008 ja huhtikuussa toinen. Jotkut koulut ottivat yhteyttä ja pyysivät lisäaikaa vastaamiseen. Viimeiset vastaukset kirjattiin toukokuun loppupuolella. Lupa kyselyyn oli olemassa, koska kysely liittyi Terveys- ja tapakäyttäytyminen -hankkeen toimenpiteisiin. Tavoitteet ja toimenpiteet hankkeeseen asetettiin yhdessä kuntien opetus- ja sivistysjohtajien kanssa. Lisäksi rehtorit, vanhemmat ja lapset informoitiin kyselystä hyvin (liitteet 1, 2 ja 3). Yksi koulu halusi postissa paperiversion. Koulussa vastattiin ensin paperilomakkeeseen ja sen jälkeen koodattiin ne tietokoneelle. Vastaamisaktiivisuus saattaa vaikuttaa vastausten saamiseen. Siksi tärkeää on miettiä ajankohta, milloin kysely vastaajille lähetetään. Voi olettaa, että maaliskuu kyselyn toteuttamiskuukautena kouluissa on hyvä. Siitä huolimatta vastaamisaika venyi. Vastaamisaikaa haluttiin antaa riittävästi kadon vähentämiseksi. Lisäksi tiedottamisella ja lomakkeen huolellisella laadinnalla pyritään vähentämään katoa. Saatekirjeissä motivoitiin vastaamaan ja korostettiin oppilaiden antamien tietojen tärkeyttä. (vrt. Karjalainen 2000, 25 26.) Kuntakohtaisesti kyselyyn osallistuneiden koulujen 4. 6.-luokkalaisten kokonaismäärät olivat seuraavat: Kotka 1805, Pyhtää 227, Hamina 679, Miehikkälä 69 ja Virolahti 114 oppilasta. 4. 6.-luokkalaisia oli yhteensä kyselyn toteuttamisaikaan 2894 oppilasta. 18

Taulukko 1. Kuntakohtaiset oppilaiden kokonaismäärät ja 4. 6.-luokkalaisten kyselyyn vastanneiden määrät kunnittain ja koulukohtaisesti Kotkan koulut ja oppilaat Poika Tyttö Vastanneet Aittakorven koulu 43 46 89 Hakalan koulu 48 27 75 Haukkavuoren koulu 14 8 22 Hovinsaaren koulu 10 9 19 Jäppilän koulu 5 5 Karhuvuoren koulu 5 10 15 Koivulan koulu 21 26 47 Metsolan koulu 44 46 90 Mussalon koulu 32 45 77 Otsolan koulu 42 43 85 Pihkoon koulu 18 34 52 Rauhalan koulu 24 21 45 Ruonalan koulu 16 30 46 Tiutisen koulu 6 3 9 Toivo Pekkasen koulu 21 47 68 Kotkan koulujen oppilaita yhteensä 1805 349 395 Yhteensä 744 Hamina Poika Tyttö Vastanneet Aseman koulu 3 9 12 Haminan keskuskoulu 2 9 11 Husulan koulu 3 14 17 Ruissalon koulu 3 2 5 Vehkalahden koulu 21 21 42 Vilniemen koulu 6 10 16 Haminan koulujen oppilaita yhteensä 679 38 65 Yhteensä 103 Virolahti Poika Tyttö Vastanneet Klamilan koulu 2 8 10 Virojoen koulu 30 28 58 Virolahden koulu 2 3 5 Virolahden koulujen oppilaita yhteensä 114 34 39 Yhteensä 73 Pyhtää Poika Tyttö Vastanneet Hirvikosken koulu 6 6 12 Huutjärven koulu 5 13 18 Pyttis svenska skola 2 10 12 Suur-Ahvenkosken koulu 5 12 17 Pyhtään koulujen oppilaita yhteensä 227 18 41 Yhteensä 59 Miehikkälä Poika Tyttö Vastanneet Miehikkälän koulujen oppilaita yhteensä 69 0 0 0 19

4.2 Kyselylomakkeen laadinta Kyselylomake (liite 4) kehitettiin tätä tutkimusta varten. Osaa mittarista olivat laatimassa lehtorit Mirja Nurmi ja Mauna Kriktilä. Tutkimusongelmien mukaisia terveyspoliittisista lähtökohdista ja aikaisemmista tutkimuksista nousseita keskeisiä tutkittavia aiheita oli yhdeksän, jotka olivat seuraavat: koulukäyttäytyminen, koulukiusaaminen, internetin käyttö, käsitys omasta olotilasta, koulunkäyntiin liittyvät ajatukset, suhtautuminen tupakointiin ja päihteisiin, syöminen, henkilökohtainen ja ympäristön puhtaus sekä nukkumistottumukset. Lomakkeessa oli lisäksi kysymyksiä oppilaiden taustatekijöistä, jotka ovat yhteydessä oppilaiden terveys- ja tapakäyttäytymiseen. Taustatietoja oli yhdeksän, jotka olivat seuraavat: 1) ikä, 2) sukupuoli, 3) pituus 4) paino 5) keskimääräinen nukkumisaika 6) luokkataso 7) koulu 8) kotimaa muu kuin Suomi ja 9) kotona puhuttu kieli. Taustatietojen avulla haluttiin kuvata vastaajien laadullista profiilia. Asioita lomakkeessa on pyritty ilmaisemaan kyselylomakkeessa niin selkeästi, että jokainen oppilas vastatessaan ymmärtää kysymykset samalla tavalla. Tämä on kyselytutkimuksen luotettavuuden ja yleistettävyyden kannalta tärkeä asia. Kyselylomake esitestattiin kahdella kohderyhmän ikäisellä oppilaalla, jonka perusteella kysymyksiin tehtiin joitakin äidinkielellisiä tarkistuksia ja lisättiin teemaotsakkeet selkiyttämään kokonaisuutta. (ks. Vilkka 2007, 78 79.) Lomakkeen kysymykset olivat laatueroasteikollisia (sukupuoli), järjestysasteikollisia (väittämät), suhdelukuasteikollisia (nukkumisaika) sekä dikotomisia (kyllä ei) (ks. Vilkka 2007, 49 50). Järjestysasteikollisista kysymyksistä jätettiin pois en osaa vastata -vaihtoehto. Tällä menettelyllä haluttiin selkeämpää erottelevuutta. Laaditun kyselylomakkeen sähköisen version teki Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ohjelmistoakatemia. Taulukko 2. Oppilaiden terveys- ja tapakäyttäytymisen muuttujat ja niitä vastaavat kysymykset Muuttuja Kysymyksen numero Taustamuuttujat 1 8 Omat käytöstavat 1 14 Omaa elämää ja koulutyötä haittaavat tekijät 15 22 Koulukiusaaminen 23 57 Internetin käyttö 58 91 Käsitys omasta olotilasta 92 99 Koulunkäyntiin liittyvät ajatukset 100 123 Suhtautuminen tupakointiin ja päihteisiin 124 138 Syömiseen liittyvät tottumukset 139 155 Henkilökohtainen puhtaus ja ympäristöstä huolehtiminen 156 165 Nukkumistottumukset 166 171 20

4.3 Kyselyn luotettavuus Kyselyn heikkoutena voidaan pitää sitä, että kysely tehtävänä on pinnallinen, vastaajat voivat jättää vastaamatta ja ymmärtää kysymykset toisin kuin tutkija on tarkoittanut (Hirsjärvi ym. 1997, 191). Vastausprosenttia pyrittiin nostamaan sillä, että alustava OPIT-kysely hylättiin, koska kävi ilmi, että OPITin kautta toteuttaminen olisi ollut hankalaa. Sen sijaan laadittiin sähköinen lomake ja erillinen Internet-osoite, joka lähetettiin kouluihin rehtorille. Internet-osoitteen kautta vastaaminen on kullekin opiskelijalle helppoa joko koulussa tai kotona. Lisäksi rehtorit, vanhemmat ja lapset informoitiin kyselystä hyvin (liite 2, 3 ja 4). Kyselylomake lähetettiin rehtoreille luotettavuuden varmistamisvaiheessa. Rehtoreilta pyydettiin kommentteja lomakkeeseen ja joitakin saatiinkin liittyen pituuteen ja muutamaan kysymyksen selkeyteen. Kouluja muistutettiin sähköisesti kolme kertaa kyselyn suorittamisesta. Kyselylomakkeen esitestauksella kehitettiin mittarin toimivuutta, selkeyttä ja ymmärrettävyyttä (Vilkka 2007, 78 79). Joitakin oppilaiden lomakkeita jouduttiin lopulta hylkäämään epäselvien vastauksien vuoksi. Lopulliseksi vastaajien määräksi tuli 1124, mikä oli 40 % vastaajista. Lukuun otettiin mukaan myös tyhjät vastaukset. Tutkimustulosten raportoinnissa pyrittiin objektiivisuuteen ja tulokset raportoitiin avoimesti ja rehellisesti. Vanhemmilta kysyttiin lupa osallistumiseen kotiin lähetetyllä kirjeellä, joten osallistuminen tutkimukseen oli vapaaehtoista. Tutkimuksessa ei kysytty vastaajien henkilöllisyyttä eikä yksittäistä vastaajaa voitu tunnistaa. Sähköiset vastaukset tulivat nimettöminä suoraan matriisiin, joista ei voinut tunnistaa vastaajaa. Aineiston analyysissä noudatettiin huolellisuutta ja tarkkuutta. Tutkimusaineisto käsiteltiin luottamuksellisesti ja se hävitettiin analyysin jälkeen. (Vehviläinen-Julkunen & Paunonen 1997, 206 214.) 4.4 Aineiston analyysi Tulosten käsittelyssä on Likert-asteikossa yhdistetty täysin samaa ja lähes samaa sekä täysin eri ja vähän eri -vaihtoehdot. Tällä menettelyllä saatiin tuloksiin erottelevuutta ja täten parempaa vertailtavuutta. Oppilaiden vastaukset tulivat suoraan matriisiin, josta niitä käsiteltiin Excel-ohjelman avulla. 21

5 Kyselyn tulokset 5.1 Taustatekijöitä Vastanneiden kokonaismäärä oli 1124 oppilasta. Kotkalaisten vastaamisaktiivisuus oli kaikista parasta. Kotkasta kyselyyn osallistui 15 koulua (744 oppilasta). Haminasta osallistui seitsemän koulua (103 oppilasta), Virolahdelta kolme koulua (73 oppilasta) ja Pyhtäältä neljä koulua (59 lasta). Miehikkälästä ei osallistuttu kyselyyn. Oman koulunsa nimeä ei ilmoittanut 127 oppilasta. Kyselyyn vastasi 618 tyttöä ja 506 poikaa. Eniten vastaajia koko aineistossa oli 11-vuotiaissa koululaisissa 416 (37 %). Seuraavaksi eniten 12-vuotiaissa, 354 oppilasta. Seuraavassa taulukossa 3 kuvataan vastaajien ikää ja sukupuolta. Taulukko 3. Vastaajien ikä ja sukupuoli Pojat Tytöt Kaikki yhteensä Ikä f % f % f % 9 vuotta 0 3 0 3 0 10 vuotta 114 23 124 20 238 21 11 vuotta 197 39 219 35 416 37 12 vuotta 148 29 209 34 357 32 13 vuotta 47 9 63 10 110 10 Kun tarkastellaan luokittaista aktiivisuutta kyselyyn vastaamisessa, voidaan todeta, että vastanneista eniten (40 % = 451 oppilasta) oli 5-luokkalaisia. Neljäsluokkalaisia oli 373 (40 %) vastaajaa, joista 10-vuotiaita oli 236 ja 11-vuotiaita 132. Oppilaista 6-luokkalaisia oli 300 (27 %). Taulukossa 4 kuvataan luokkakohtaista osallistumista kyselyyn, tyttöjen ja poikien osuutta ja vastanneiden ikää vuosiluokittain. Taulukko 4. Pojat ja tytöt luokka ja ikäryhmittäin Sukupuoli Luokka Kaikki Luokan %:a kok. Luokka Ikä Poika Tyttö yhteensä %-jakauma määrästä 4.luokka 9 2 2 1 % 10 114 122 236 63 % 11 68 64 132 35 % 12 3 3 1 % 4.luokka Yhteensä 185 37 % 188 30 % 373 100 % 33 % 22

5.luokka 10 2 2 0 % 11 128 154 282 63 % 12 68 96 164 36 % 13 1 2 3 1 % 5.luokka Yhteensä 197 39 % 254 41 % 451 100 % 40 % 6.luokka 9 1 1 0 % 11 1 1 2 1 % 12 77 113 190 63 % 13 46 61 107 36 % 6.luokka Yhteensä 124 25 % 176 28 % 300 100 % 27 % Kaikki yhteensä 506 100 % 618 100 % 1124 100 % Vastaajista 52 oppilasta eli 5 % kaikista oli muuttanut Suomeen muualta. Suomea puhuttiin lähes kaikissa (97 %) koululaisten kodeissa. Venäjä oli yleisin vieras kieli. Sitä puhuttiin 36 oppilaan kodissa. 32 oppilasta puhui kotona ruotsia ja saamea puhuttiin 10 lapsen kotona. 5.2 Koulukäyttäytyminen Koulukiusaaminen käsitellään omassa kappaleessaan erotteluna muusta käyttäytymisestä. Koulukäyttäytymistä tutkittiin seuraavia käyttäytymistapoja arvioimalla: ystävällisyys, avuliaisuus, kohteliaisuus, vuoron odottaminen, etuilu, ryntäily ja tervehtiminen. Oppilaita pyydettiin arvioimaan omaa käyttäytymistään koulussa. Yleisenä havaintona voi todeta, että poikien koulukäyttäytyminen oli huonompaa kuin tyttöjen. Omia kavereitaan kohteli ystävällisesti suurin osa oppilaista 93 % (f= 1044). Kuitenkin 79 oppilasta ilmoitti kohtelevansa muita oppilaita epäkohteliaasti. Oppilaat olivat yleisesti avuliaita (90 %), mutta 10 % (f=117) oppilaista ei halunnut auttaa muita. Ystävällistä ja avuliasta käytöstä kuvataan taulukoissa 5 ja 6 frekvensseinä ja prosentteina. Taulukko 5. Ystävällisyys oppilaita kohtaan Kohtelen muita oppilaita Poika Tyttö Kaikki yhteensä ystävällisesti f % f % f % 1. Täysin samaa 177 35 340 55 517 46 2. Lähes samaa 281 56 246 40 527 47 3. Vähän eri 36 7 18 3 54 5 4. Täysin eri 12 2 13 2 25 2 (tyhjä) 0 1 0 1 0 23

Taulukko 6. Avuliaisuus muita kohtaan Autan muita, jos kykenen Poika Tyttö Kaikki yhteensä f % f % f % 1. Täysin samaa 190 38 371 60 561 50 2. Lähes samaa 237 47 208 34 445 40 3. Vähän eri 57 11 26 4 83 7 4. Täysin eri 22 4 12 2 34 3 (tyhjä) 0 1 0 1 0 Kuviossa 1 kuvataan ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta muita kohtaan frekvenssejä kuvaavina pylväinä. Kuvio 1. Ystävällisyys ja avuliaisuus muita kohtaan Suurin osa oppilaista (88 %) malttoi odottaa omaa vuoroaan (taulukko 7), mutta ongelmallista oman vuoron odottaminen oli 134 oppilaalle (11 %). Edelliseen liittyen vielä suurempi osa 14 % (f= 149) oppilaista etuili koulujonossa (taulukko 8). Pojat käyttäytyivät edellä mainituissa epäkohteliaammin kuin tytöt eron ollessa 2 6 % tyttöihin verrattuna. Koulujonossa etuilussa ja koulun ovista ryntäilyssä (taulukko 9) erot tyttöjen ja poikien välillä olivat vielä suuremmat. Pojat ryntäilivät ja etuilivat (31 % =158 poikaa) 16 17 % enemmän kuin tytöt. Kaikkiaan 243 oppilasta (22 %) ryntäili kulkiessaan koulun ovista (taulukko 9). 24

Taulukko 7. Oman vuoron odottaminen Maltan odottaa vuoroani Poika Tyttö Kaikki yhteensä f % f % f % 1. Täysin samaa 168 33 303 49 471 42 2. Lähes samaa 255 50 263 43 518 46 3. Vähän eri 64 13 33 5 97 9 4. Täysin eri 19 4 18 3 37 3 (tyhjä) 0 1 0 1 0 Taulukko 8. Etuilu jonossa En etuile jonossa Poika Tyttö Kaikki yhteensä f % f % f % 1. Täysin samaa 241 48 426 69 667 59 2. Lähes samaa 154 30 152 25 306 27 3. Vähän eri 73 14 23 4 96 9 4. Täysin eri 38 8 15 2 53 5 (tyhjä) 0 2 0 2 0 Taulukko 9. Ryntäily koulun ovissa En ryntäile mennessäni Poika Tyttö Kaikki yhteensä koulun ovista f % f % f % 1. Täysin samaa 162 32 310 50 472 42 2. Lähes samaa 186 37 221 36 407 36 3. Vähän eri 105 21 61 10 166 15 4. Täysin eri 53 10 24 4 77 7 (tyhjä) 0 2 0 2 0 Yleisen kohteliaisuuden ja koulutovereiden tervehtimisen suhteen oppilaiden käyttäytyminen näytti laadultaan samanlaiselta. 85 % (f= 952) oppilaista koki olevansa kohtelias ja tervehti aina luokkatovereitaan. Vastaavanlaiseen käyttäytymiseen ei sitoutunut 15 % (f=169) oppilasta. Eroa sen sijaan edelliseen oli, kun kysyttiin, että tervehditkö aina koulun aikuisia. Koulun aikuisia ei tervehtinyt 319 oppilasta (28 %). Tervehtimistä kuvataan taulukoissa 10 ja 11. 25

Taulukko 10. Luokkatovereiden tervehtiminen Tervehdin aina Poika Tyttö Kaikki yhteensä luokkatovereitani f % f % f % 1. Täysin samaa 191 38 305 49 496 44 2. Lähes samaa 214 42 242 39 456 41 3. Vähän eri 77 15 48 8 125 11 4. Täysin eri 24 5 21 3 45 4 (tyhjä) 0 2 0 2 0 Taulukko 11. Koulun aikuisten tervehtiminen Tervehdin aina koulun Poika Tyttö Kaikki yhteensä aikuisia f % f % f % 1. Täysin samaa 97 19 201 33 298 27 2. Lähes samaa 219 43 287 46 506 45 3. Vähän eri 145 29 106 17 251 22 4. Täysin eri 45 9 23 4 68 6 (tyhjä) 0 1 0 1 0 Kysymyksissä tutkittiin myös huonoa koulukäyttäytymistä. Kiinnostuneita oltiin siitä, missä määrin esiintyi kiroilua, ilkeyttä toisia kohtaan sekä oppitunnilla häirintää. Vastauksista kävi ilmi, että pojat (33 %) kiroilivat enemmän kuin tytöt (19 %). Kaikista vastaajista 74 % ei kiroillut juuri ollenkaan, mutta 10 % kertoi kiroilevansa päivittäin. Lapset kohtelivat pääosin myös muuten toisiaan hyvin, koska 86 % oppilaan mukaan he eivät ole olleet ilkeitä muita kohtaan. Oppilaista 22 % (f= 244) häiritsi muiden oppilaiden koulunkäyntiä. Huonoa käyttäytymistä kuvataan taulukoissa 12 ja 13. Taulukko 12. Koulussa kiroilu En kiroile Poika Tyttö Kaikki yhteensä f % f % f % 1. Täysin samaa 176 35 346 56 522 46 2. Lähes samaa 162 32 151 24 313 28 3. Vähän eri 97 19 77 12 174 15 4. Täysin eri 71 14 42 7 113 10 (tyhjä) 0 2 0 2 0 26

Taulukko 13. Ilkeä käyttäytyminen muita kohtaan ja häirintä oppitunnilla En ole ilkeä muille Poika Tyttö Kaikki yhteensä f % f % f % 1. Täysin samaa 151 30 353 57 504 45 2. Lähes samaa 252 50 213 34 465 41 3. Vähän eri 80 16 35 6 115 10 4. Täysin eri 23 5 15 2 38 3 (tyhjä) 0 2 0 2 0 Häiritsen muita Poika Tyttö Kaikki yhteensä oppitunneilla f % f % f % 1. Täysin samaa 35 7 62 10 97 9 2. Lähes samaa 83 16 64 10 147 13 3. Vähän eri 153 30 116 19 269 24 4. Täysin eri 235 46 374 61 609 54 (tyhjä) 0 2 0 2 0 Koulukäyttäytymistä kysyttiin myös positiivisten asioiden kautta (taulukko 14, 15 ja 16). Oppilaista 43 % piti siitä, että huomio kohdistui heihin. Pojat (45 %) toivoivat huomiota hiukan enemmän kuin tytöt (39 %). Lähes kaikki (89 %) kiittivät saadessaan jotakin. Tytöt kiittivät poikia useammin (92 %). 17 % pojista ei ollut kiinnostunut muista oppilaista. Tässä osiossa oli eroa tyttöjen ja poikien välillä. Peräti 91 % tytöistä osoitti välittävänsä muista. Taulukko 14. Huomion kohdistuminen itseen Pidän siitä, että huomio Poika Tyttö Kaikki yhteensä kohdistuu minuun f % f % f % 1. Täysin samaa 63 12 68 11 131 12 2. Lähes samaa 169 33 175 28 344 31 3. Vähän eri 172 34 227 37 399 35 4. Täysin eri 102 20 146 24 248 22 (tyhjä) 0 2 0 2 0 27

Taulukko 15. Kiittäminen saadessa jotakin Muistan kiittää saadessani Poika Tyttö Kaikki yhteensä jotakin f % f % f % 1. Täysin samaa 227 45 400 65 627 56 2. Lähes samaa 203 40 168 27 371 33 3. Vähän eri 55 11 29 5 84 7 4. Täysin eri 21 4 19 3 40 4 (tyhjä) 0 2 0 2 0 Taulukko 16. Muista välittäminen Vähät välitän muista Poika Tyttö Kaikki yhteensä f % f % f % 1. Täysin samaa 29 6 27 4 56 5 2. Lähes samaa 54 11 30 5 84 7 3. Vähän eri 127 25 53 9 180 16 4. Täysin eri 296 58 506 82 802 71 (tyhjä) 0 2 0 2 0 Seuraavaksi kysyttiin seitsemällä väittämällä asioita, jotka haittaavat vastaushetkellä oppilaan elämää ja koulutyötä. Haittaavina tekijöinä huomiota kiinnitettiin seuraaviin asioihin: nimittely, pilkkaaminen, uhkailu, pelottelu, yhteisöstä sulkeminen, fyysinen koskeminen ja lyöminen tai muu väkivalta. Nimittely haittasi koulunkäyntiä. Tätä oli 21 % tytöistä (f=127) ja 26 % pojista (f=131). Pojista neljännes koki, että heitä pilkataan. 76 % oppilaista koki olonsa mukavaksi ilman pilkkaamista. Taulukossa 17 käsitellään nimittelyä ja pilkkaamista. Taulukko 17. Nimittely ja pilkkaaminen Nimittely Poika Tyttö Kaikki yhteensä f % f % f % 1. Täysin samaa 50 10 58 9 108 10 2. Lähes samaa 81 16 75 12 156 14 3. Vähän eri 130 26 134 22 264 23 4. Täysin eri 244 48 347 56 591 53 (tyhjä) 1 0 4 1 5 0 28

Pilkkaaminen Poika Tyttö Kaikki yhteensä f % f % f % 1. Täysin samaa 55 11 66 11 121 11 2. Lähes samaa 72 14 61 10 133 12 3. Vähän eri 109 22 110 18 219 19 4. Täysin eri 269 53 377 61 646 57 (tyhjä) 1 0 4 1 5 0 Lähes neljännes (20 %) pojista (f=99) oli saanut uhkauksia. Tällainen käytös haittasi elämää ja koulutyötä. Tyttöjen kokemukset uhkailusta ovat samansuuntaiset kuin pojilla, 19 % kaikista oli kokenut koulussa uhkailuja jossakin elämänsä vaiheessa. Pelottelua oli koettu vähemmän (158 oppilasta) kuin muuta huonoa käytöstä. Sekä tytöt että pojat olivat kokeneet joutuneensa suljetuksi pois porukasta. Molemmissa ryhmissä 23 % oppilaista (f=259) oli suljettu joskus ryhmästä ulos. Taulukossa 18 kuvataan uhkailua ja pelottelua sekä taulukossa 19 porukasta pois sulkemista. Taulukko 18. Uhkailu ja pelottelu Uhkailu Poika Tyttö Kaikki yhteensä f % f % f % 1. Täysin samaa 54 11 69 11 123 11 2. Lähes samaa 45 9 41 7 86 8 3. Vähän eri 93 18 56 9 149 13 4. Täysin eri 313 62 448 72 761 68 (tyhjä) 1 0 4 1 5 0 Pelottelu Poika Tyttö Kaikki yhteensä f % f % f % 1. Täysin samaa 36 7 50 8 86 8 2. Lähes samaa 42 8 30 5 72 6 3. Vähän eri 95 19 72 12 167 15 4. Täysin eri 332 66 462 75 794 71 (tyhjä) 1 0 4 1 5 0 29