Puolueiden kannanottoja Suomen turvallisuus-ja puolustuspolitiikkaan

Puolueiden kannanottoja Suomen turvallisuus-ja puolustuspolitiikkaan Sotilasaikakauslehti kysyi puoluejohtajilta ajankohtaisista turvallisuus- ja puolustuspolitiikan aiheista 1. Ukrainan kriisi on muuttanut maamme turvallisuusympäristöä. Millaisia vaikutuksia tällä kehityksellä on ollut Suomeen ja kuinka kehitys vaikuttaa Suomen turvallisuuspolitiikkaan. Kansallinen Kokoomus, pj Alexander Stubb: Kansainvälispoliittisen jännitteen kiristyminen on vaikuttanut Suomeenkin. Se on näkynyt esimerkiksi Venäjän lisääntyneenä harjoitustoimintana Suomen rajojen tuntumassa sekä toistuvina ilmatilaloukkauksina. Muutokset turvallisuuspoliittisessa ympäristössä täytyy huomioida myös Suomen tulevissa poliittisissa linjauksissa. Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue, pj Antti Rinne: Ukrainan kriisi on lisännyt epävarmuutta. Sen seurauksena puolustusvoimilla ja muilla turvallisuusviranomaisilla täytyy olla normaalia parempi tilannekuva. Perussuomalaiset, pj Timo Soini: Suomen turvallisuusympäristö on tällä hetkellä verraten vakaa, mutta tilanne voi kärjistyä nopeastikin, kuten Ukrainan kriisi on osoittanut. Siksi sotilaallisesta suorituskyvystämme ei pidä tinkiä. Oli virhe leikata puolustusbudjettia ja tuhota jalkaväkimiinat. Oma puolustus on saatettava kuntoon. Suomen Keskusta, kansanedustaja Seppo Kääriäinen: Ukrainan kriisillä on ollut omat heijastusvaikutuksensa Suomen lähialueella, Itämeren ja Pohjois-Euroopan alueella. Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, mutta seuraamme tarkkaan kehitystä lähialueillamme. Toimimme vakaan Pohjolan puolesta pitämällä huolta omasta puolustuskyvystämme, tiivistämällä Suomen ja Ruotsin yhteistyötä sekä kehittämällä aktiivisesti EU:n turvallisuusulottuvuutta ja Natokumppanuuttamme. Vasemmistoliitto, pj Paavo Arhinmäki: Ukrainan kriisi vahvistaa perusteluja Suomen turvallisuuspoliittiselle perusvalinnalle sotilaallisesti liittoutumattomana maana. Kriisin laajeneminen sellaiseksi, että Suomeen kohdistuisi todellista uhkaa, on erittäin epätodennäköistä. Suomen on tuettava rauhanpyrkimyksiä Ukrainan kriisiin vaikuttamalla EU:n sisällä. Myös kahdenvälisiä keskusteluyhteyksiä Venäjään on ylläpidettävä. Pitkällä aikavälillä on pyrittävä siihen, että Venäjä tulee takaisin mukaan normaaliin eurooppalaiseen kanssakäymiseen. Vihreät, pj Ville Niinistö: Venäjän viimeaikainen toiminta Ukrainassa on lisännyt epävarmuutta kaikilla sen lähialueilla. Itämeren alueen turvallisuus ja vakaus eivät kuitenkaan ole vielä olennaisesti heikentynyt. Suomen tulee nykyisessä tilanteessa pitää huoli puolustuskyvystään ja kehittää sotilaallista yhteistyötä niin pohjoismaiden, EU:n kuin Natonkin puitteissa. Turvallisuustilanteessa ei ole tapahtunut sellaista, joka pakottaisi kiirehtimään liittoutumisratkaisuja. Jäsenyys Euroopan unionissa sijoittaa meidät läntisen Euroopan itsenäisten ja demokraattisten valtioiden joukkoon ja nostaa omalta osaltaan merkittävästi kynnystä pyrkiä vaikuttamaan meihin sotilaallisesti ulkopuolelta. Olisi myös iso muutos Suomen historialliseen linjaan olla sotilasliiton jäsen, jolloin ilmoittaisimme valmiutemme paitsi vastaanottaa apua myös kohdistaa sotilaallista uhkaa Suomesta ulospäin. Tämä ei Suomen turvallisuuden kannalta perusteltu linjamuutos. Suomi toimii kansainvälisesti ensisijaisesti rauhanrakentamisen ja rauhanturvaamisen tehtävissä, liennyttäen konfliktitilanteita. 9

Suomen ruotsalainen kansanpuolue, pj Carl Haglund: Kylmän sodan päättymisen jälkeen monet Länsi-Euroopan maat ovatkin leikanneet puolustusmenojaan ja supistaneet kansalliseen puolustukseen tarkoitettuja kykyjään. Fokus on ollut Euroopan ulkopuolella toteutetussa kriisinhallinnassa. Onneksi me Suomessa olemme kulkeneet valtavirtaa vastaan. Meillä puolustussuunnittelun lähtökohtana on koko ajan ollut oma kansallinen puolustus, ja niin sen täytyy olla myös tulevaisuudessa. Muuttunut tilanne ei sinällään muodosta meille välitöntä uhkaa, mutta korostaa tilanteen seurannan ja aluevalvonnan merkitystä. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti meillä Suomessa käytössä on kokonaisturvallisuuteen pohjautuva varautumismalli, joka vastaa hyvin viime aikoina turvallisuusympäristössämme tapahtunutta kehitystä. Aikaisemmat jaottelut sisäisiin ja ulkoisiin tai siviili- ja sotilasuhkiin eivät enää kaikilta osiltaan päde. Puolustusvoimille ja myös muille turvallisuusviranomaisille nykyinen kehitys on osin haasteellinen. Sodan ja rauhan välisen rajan hämärtyminen vaikeuttaa ennakkovaroituksen saamista ja lyhentää näin puolustusvalmisteluihin käytettävissä olevaa aikaa. Ennakkovaroituksen saaminen on entistä vaikeampaa myös hyökkäysvalmisteluihin liittyvän tiedon ja hyökkäyksellisten keinojen siirtyessä enenevässä määrin digitalisoituihin tietoverkkoihin. Tämä kaikki muistuttaa meitä siitä että uskottavaan maanpuolustukseen on panostettava. Suomen kristillisdemokraatit, pj Päivi Räsänen: Ukrainan kriisi on johtanut Venäjän ja EU:n vastakkainasetteluun, jossa Suomi on osa pakoterintamaa ja EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomen vienti kärsii pakotteista, mikä heikentää taloudellista asemaamme. Yhteistyöhankkeet Venäjän kanssa kärsivät. Venäjän talouskriisi, jossa öljyn hinnan lasku on osatekijä, heikentää edelleen myös Suomen taloutta, koska vientitavaroiden kysyntä laskee ja venäläisten matkailijoiden määrä vähenee. Venäjällä kansallismielisyyttä korostetaan entistä enemmän ja varustautumista lisätään. Vastakkainasettelun ilmapiiri lisää Suomessakin tarvetta yhä enemmän varautua mahdollisiin uhkiin, kuten hybridisodankäyntiin, ja sen Ukrainassa nähtyihin erilaisiin muotoihin. 2. Tulisiko aikaisempaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekomenettelyä jatkaa myös uudella vaalikaudella. Milloin mahdollinen selonteko tulisi antaa eduskunnalle? Stubb: Jos turvallisuuspoliittinen ympäristö on voimakkaassa muutoksessa kuten se nyt on ehtivät myös selonteot vanhentua nopeasti. Raskaanpuoleinen selontekomenettely ei välttämättä kovin hyvin vastaa tämän hetken akuutteihin tarpeisiin. Rinne: Tulevankin hallituskauden aikana on hyvä tehdä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko. Työ on hyvä käynnistää heti hallituksen aloitettua työskentelynsä. Soini: Kyllä, mutta selontekomenettelyä voidaan kehittää. Seuraavan hallituksen ensimmäisiä tehtäviä on päättää siitä ja aikataulusta. Kääriäinen: Tulee jatkaa. Pidämme välttämättömänä, että ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot valmistellaan aidosti parlamentaariselta pohjalta siten, että kaikki eduskuntapuolueet osallistuvat valmistelutyöhön. Selonteon rinnalla tarvitaan joka vuosi eduskuntakeskustelua turvallisuuspolitiikan näköaloista. Pääministerin on annettava vuosittain turvallisuus- ja ulkopoliittinen katsaus eduskunnalle. Selonteko pitäisi antaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa vaalikautta. Arhinmäki: Turvallisuuspolitiikan tulee perustua perusteelliseen ana- 10

lyysiin ja vakaaseen harkintaan. Selontekomenettelyä on hyvä jatkaa. Selonteon antamisen ajankohdasta päättää seuraava hallitus. Niinistö: Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekomenettelyä tulisi jatkaa. Seuraava selonteko voitaisiin antaa eduskunnalle 2018, jolloin siinä voitaisiin esittää tiekartta siitä, miten varaudutaan ensi vuosikymmenellä tulossa oleviin merkittäviin hankintoihin meri- ja ilmavoimissa. Haglund: Selontekomenettely on osittain menettänyt merkityksensä. Kuten olemme nähneet yhden hallituskauden aikana voi tapahtua isojakin muutoksia turvallisuusympäristössämme. On tarkasti arvioitava selontekomenettelyn tarkoituksenmukaisuutta. Räsänen: On hyvä jatkaa käytäntöä, jossa turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko annetaan keskimäärin joka neljäs vuosi. Seuraavan vuoro olisi 2016. 3. Pidättekö nykyistä puolustusbudjetin tasoa riittävänä (1,29 % bkt:sta) vai tulisiko taso nostaa 2008 alkanutta lamaa edeltävälle tasolle? Stubb: Kokoomus on sitoutunut puolustusmäärärahojen merkittävään korottamiseen ensi vaalikaudella Ilkka Kanervan johtaman puolustuksen pitkän aikavälin haasteita selvittäneen parlamentaarisen työryhmän esitysten mukaisesti. Rinne: Kansanedustaja Ilkka Kanervan johdolla työskennellyt parlamentaarinen selvitysryhmä pohti perusteellisesti juuri puolustuksen rahoitustarpeita. Mielestäni sen linjaus on syytä ottaa vakavasti. Tämän lisäksi tulevat sitten suuret hankinnat meri- ja ilmavoimien osalta lähitulevaisuudessa. Soini: Nykyinen puolustusbudjettitaso ei ole riittävä. Perussuomalaiset kannattaa parlamentaarisen puolustusselvitysryhmän korotusesitystä vähimmäisvaatimuksenaan. Kääriäinen: Keskusta kannattaa vähintään parlamentaarisen selvitystyöryhmän esittämää lisärahoitusta eli puolustusmäärärahojen asteittaista korotusta vuodesta 2016 alkaen siten, että lisäys olisi 150 miljoonaa euroa vuonna 2020. Arhinmäki: On tarkkaan harkittava, mitkä mahdollisuudet puolustusmenojen nostamiseen ovat nykyisessä taloustilanteessa. Mielestäni on itsestään selvää, että puolustusmäärärahojen mitoituksessa on huomioitava myös muun yhteiskunnan tarpeet. Puolustusmenojen sisällä voidaan myös harkita erilaisia painotuksia. Niinistö: Vihreiden mielestä itsenäisen ja uskottavan puolustuksen turvaaminen on turvallisuutemme kannalta välttämätöntä. Ymmärrämme myös, että puolustusvoimilla on tarpeita materiaalihankinnoissaan. Linjaukset lisäresurssien mitoituksesta tulee päättää vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Hallitusneuvotteluissa puolustusmäärärahojen mahdollinen korotus voidaan sovittaa yhteen muiden yhteiskunnan kannalta olennaisten lisäresurssitarpeiden kanssa. Haglund: Jotta lähivuosina edessämme olevat haasteet ymmärrettäisiin myös puolustushallinnon ulkopuolella, asetin puolustusministerinä syksyllä 2013 parlamentaarisen selvitysryhmän perehtymään tähän kysymykseen. Toimintansa aikana kaikista eduskuntapuolueista koostunut selvitysryhmä sai vastaanottaa suuren määrän informaatiota turvallisuusympäristöstämme, puolustusjärjestelmän rakenteeseen vaikuttavista tekijöistä ja puolustusvoimien voimavaroista. Vuoden tiiviin työskentelyn jälkeen selvitysryhmä luovutti loppuraporttinsa lokakuun alussa. Raportin keskeinen johtopäätös oli, että nykyisen kaltaisen puolustusjärjestel- 11

män ylläpito edellyttää vähintään selonteossa kuvattua resurssitason nostoa sekä poliittista tahtoa ylläpitää kehittämisen taloudellinen perusta myös 2020-luvulla. Tämä on myös minun näkökantani. Käytännössä se tarkoittaa resurssitason nostoa noin 150 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Muuten edessämme on väistämättä puolustuksemme perusteiden uudelleentarkastelu. Tämän lisäksi jo ensi vaalikaudella on löydettävä vastauksia siihen miten rahoitamme ilma- ja merivoimien suuret hankinnat ensi vuosikymmenellä. Räsänen: Parlamentaarinen selvitysryhmä 2014 yhtyi puolustuspoliittisessa selonteossa 2012 esitettyyn linjaan, jonka mukaan lisätarve erityisesti suorituskyvyn ylläpitämiseksi on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten lisäksi. Olemme tämän linjan takana ja lisäksi tulee varautua merivoimien ja ilmavoimien kalustohankintoihin. 4. Puolustusvoimien sodan ajan vahvuutta on supistettu 230 000 sotilaaseen. Onko tämä taso, jonka alle ei enää voida mennä, jos pidetään kiinni uskottavasta maanpuolustuksesta? Stubb: Uskottava maanpuolustuskyky koostuu useista eri tekijöistä, joista sodan ajan joukkojen vahvuus on yksi. Kokoomuksen näkemyksen mukaan sodan ajan joukkojen vahvuus pitää olla uskottavalla tasolla. Rinne: Uskon, että sodan ajan vahvuutena 230 000 sotilasta on perusteltu Suomen maanpuolustuksen uskottavuuden näkökulmasta. Täytyy muistaa, että todellisen kriisin aikana myös koko yhteiskunta on puolustuksen tukena. Suomen sodan ajan vahvuus on asukaslukuun verrattuna iso, kun katsotaan tilannetta muissa EU- tai Nato-maissa. Suomen tilanteessa se on kuitenkin hyvin perusteltu. Soini: Sodan ajan joukkojen nykyinen taso on ehdoton minimi, jos koko maata halutaan uskottavasti puolustaa. Kääriäinen: Sodan ajan vahvuus, 230 000 sotilasta, on taso, jonka alle ei enää voida mennä. Joukot on kyettävä myös varustamaan asianmukaisella tavalla. Arhinmäki: Uskottava maanpuolustus ei riipu vain joukkojen määrästä. Puolustuksen uskottavuutta lisää yhteiskunnan rakenteista huolehtiminen ja myös tasa-arvoinen yhteiskunta, jonka ihmiset kokevat omakseen. Sodanajan joukkojen pienentäminen on ollut oikea suunta, ja avaa mahdollisuuksia myös asevelvollisuuden kehittämiseen. Niinistö: Uskottava maanpuolustus mahdollistaa sodan ajan vahvuuden maltillisen ja asteittaisen pienentämisen edelleen. Sodan ajan vahvuuden pienentäminen on osa niistä rakenteellisista uudistuksista, joilla resurssit saadaan kohdennettua mahdollisimman tehokkaasti ja varmistetaan puolustusvoimien toimintakyky vastaamaan muuttuneita sotilaallisia uhkakuvia, joita ovat muun muassa strateginen isku ja hybridisota. Uhkakuvien muutos puoltaa sitä, että Suomi luopuu asteittain miesten yleisestä asevelvollisuudesta ja siirtyy vapaaehtoiseen ja sukupuolineutraaliin asepalvelukseen. Tavoitteeseen tulee edetä asteittain koulutettavaa ikäluokkaa ja sodanajan joukkojen kokoa pienentämällä. Koulutettavaa ikäluokkaa ja sodanajan joukkojen kokoa pienentämällä saadaan lisäresursseja materiaalihankintoihin. Haglund: 230 000 on tarkkaan arvioitu sodan ajan vahvuus ja sitä ei ole syytä alentaa. Räsänen: Kyllä 5. Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan maksimissaan 2000 12

sotilaan voimin. Millainen on Suomen tulevaisuuden kontribuutio kansainväliseen kriisinhallintaan? Stubb: Suomen tulee osallistua vastaisuudessakin aktiivisesti kansainväliseen kriisinhallintaan. Ulkomailla hankittu kokemus parantaa suomalaisten sotilaallista osaamista ja kehittää Suomen turvallisuusyhteistyötä ja kansainvälisiä suhteita. Rinne: Suomella on pitkä ja ansiokas perinne kansainvälisessä rauhanturvaamisessa. Tälläkin hetkellä meillä on yli 500 sotilasta eri puolilla. Mielestäni on itsestään selvää, että Suomi on jatkossakin aktiivisesti mukana näissä tehtävissä. Se tuo osaltaan myös puolustuskykyä meille itsellekin. Tarkkoja määriä ei ole syytä lyödä lukkoon, ja laki antaa reilusti (enintään 2000 sotilasta) liikkumatilaa. Tärkeää on muistaa, että Suomi on vahva toimija myös siviilikriisinhallinnan puolella. Kriisit ovat usein monisyisiä ja tarvitaan erilaisia työkaluja, jotta kestäviä ratkaisuja saadaan aikaan. Soini: Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja yksi Puolustusvoimien lakisääteisistä tehtävistä oman maan puolustamisen ja virka-avun antamisen jälkeen. Tehtävät on kuitenkin pidettävä tärkeysjärjestyksessä: oman maan puolustus tulkoon aina ensin. Tulevaisuudessa on annettava enemmän painoarvoa sille, että kriisinhallintaoperaatioihin ei lähdetä mukaan ilman että ne lisäävät Suomen omaa sotilaallista suorituskykyä esim. lisäämällä kansallista osaamista, Puolustusvoimien kansainvälistä yhteistoiminta- ja avun vastaanottamiskykyä tai rauhoittamalla sellaista kriisialuetta, josta voi seurata kielteisiä turvallisuusvaikutuksia Suomeen suoraan tai välillisesti esim. maahanmuuttoryöpyn kautta. Kääriäinen: Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan omien voimavarojensa puitteissa kantaen kansainvälistä vastuuta vakaudesta ja turvallisuudesta. Kriisinhallinnassa on tärkeää tiivistää yhteistyötä pohjoismaisten kumppaneiden kanssa yhteistoiminta- ja suorituskykyjen kehittämiseksi. Arhinmäki: Suomen suurin vahvuus on YK-johtoisessa rauhanturvaamisessa, joka myös sopii parhaiten liittoutumattomalle maalle. Perinteinen rauhanturvaaminen on myös edullisempaa ja mahdollistaa suuremman henkilömääräisen osallistumisen. Sellaisiin Nato-vetoisiin operaatioihin Suomen ei tule osallistua, joissa on riski joutua sisällissodan tai muun konfliktin osapuoleksi tai suurvaltojen voimapolitiikan pelinappulaksi. Niinistö: Kriisinhallinta on nähtävä kokonaisuutena, jossa on sekä siviiliettä sotilaallinen ulottuvuus. Vihreiden katsannossa kriisien ennaltaehkäisy ja siviilikriisinhallinta ovat ensisijaiset kriisinhallinnan muodot. Sotilaallisella kriisinhallinnalla on silti oma roolinsa ja puolustusvoimien kehittämisessä tulee huomioida sen tarpeet niin koulutuksessa kuin varustelussa. Suomen tulee jatkaa pitkää historiaansa rauhanturvaajana ja toimimista nimenomaan operaatioissa, joilla on YK:n valtuutus. Osallistumalla rauhanturvaamis- ja kriisinhallintaoperaatioihin Suomella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että sotilaallinen jännitys vähenee ja ihmishenkiä pelastuu. Kansainvälisissä operaatioissa yhdessä muiden joukkojen kanssa toimiminen ei myöskään ole pois kyvystä puolustaa Suomea: kansainvälisestä toiminnasta saatu kokemus ja osaaminen kehittävät myös osaamistamme mahdollisessa omaa maatamme koskevassa kriisissä. Nykyaikaiselle puolustukselle on tärkeää kyky antaa apua ja kyky vastaanottaa sitä ja tätä kykyä voimme kehittää kansainvälisissä operaatioissa. Haglund: Kriisinhallinta on aina ensisijaisesti humanitäärinen teko. Samalla tämä toiminta kehittää myös oman puolustustamme. Uskomme että Suomi myös tulevaisuudessa osallistuu aktiivisesti kriisinhallintaan. Räsänen: Suomen osallistuminen kansainvälisen kriisinhallinnan tehtäviin tulee säilyttää perinteisellä korkealla tasolla. 6. Vuosikymmenen loppupuolella ovat tulossa ilma- ja merivoimien pääkalustojen uusintahankkeet. Millä tavoin vaadittava rahoitus tulisi järjestää? Tarvitaanko erillisbudjettia? Stubb: Vanheneva kalusto tulee korvata asianmukaisesti. Rahoituskysymyksen suhteen tarkoituksenmukaisuus ratkaisee. Rinne: Nämä hankinnat ovat kustannuksiltaan niin isoja, että tavalliseen budjettiraamiin ne eivät mahdu. Tarvitaan erillisratkaisuja, ja varmaan myös luovia ratkaisuja, jotta hankinnat saadaan hoidettua. Soini: Ilma- ja merivoimien 2020-luvun hankinnat tulee rahoittaa erillisbudjetilla. Puolustusbudjetista niitä ei voi rahoittaa. 13

Kääriäinen: Meri- ja ilmavoimien hankinnat vaativat erillisrahoituksen ja jaksottamisen usealle vuodelle. Lisäksi on selvitettävä mahdollisuudet vastakauppoihin ja tarvittaviin muihin järjestelyihin. Arhinmäki: Etenkin ilmavoimien hävittäjien uusiminen on sen mittaluokan hankinta, että asia vaatii perusteellisen kansalaiskeskustelun ennen päätöksentekoa. Rahoitusmalli riippuu osin myös siitä, minkälaiseen ratkaisuun päädytään. Niinistö: Koulutettavaa ikäluokkaa ja sodanajan joukkojen kokoa pienentämällä saadaan lisäresursseja materiaalihankintoihin. Puolustushallinnon sisältä ei ole kuitenkaan saatavissa niin suuria säästöjä, että niillä voitaisiin kattaa ilma- ja merivoimien pääkalustojen uusintahankkeiden rahoitus. Nämä suuret kalustohankinnat on hoidettava erillisbudjetilla. Haglund: Investoinnit ovat niin suuria että ne vaativat erillisrahoituksen. Niitä siis ei voi rahoittaa normaalin puolustusbudjetin puitteissa. Räsänen: Näihin hankkeisiin täytyy löytyä varat puolustusvoimien budjetin ulkopuolelta erillisbudjetoinnilla. 7. Mitkä ovat Suomen tulevaisuuden turvallisuuden yhteistyömuodot? Mitkä ovat mahdollisuudet Natoyhteistyön syventämiseen? Minkälaisia kahdenvälisiä yhteistyömuotoja tulisi kehittää? Stubb: Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Myös pohjoismaista ja erityisesti Ruotsin kanssa tehtävää kahdenvälistä puolustusyhteistyötä tulee vahvistaa. Rinne: Nykyisellä pohjalla on hyvä jatkaa. Nato-yhteistyö on tärkeää ja sitä voidaan edelleen kehittää. Myös Pohjoismainen yhteistyö ja erityisesti Ruotsi-yhteistyö ja sen syventäminen tuo lisäarvoa meille. EU-puolustusyhteistyössä on hyvä olla aktiivinen ja aloitteellinen, siinä on vain voitettavaa. Soini: Perussuomalaiset suhtautuu myönteisesti ja käytännön läheisesti pohjoismaiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen yhteistyöhön. Sen kehittäminen on luontevampaa kuin EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan väkinäinen eteenpäinvieminen. Puolue kannattaa Nato-selvityksen tekemistä, jossa ynnätään jäsenyyden hyödyt ja haitat. Kääriäinen: Vastuu maamme turvallisuudesta kuuluu ensisijassa Suomelle itselleen. Kansallista turvallisuutta tukevat aktiivinen osallistuminen Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön syventämiseen, EU:n turvallisuusulottuvuuden kehittämiseen ja Nato-kumppanuuden syventämiseen. Edistyneessä Natokumppanuudessa nousee esille lisääntyvä harjoitustoiminta ja tietojenvaihto. Arhinmäki: Nato-jäsenyyden kannattajat ovat valitettavasti pyrkineet käyttämään Ukrainan kriisiä keppihevosena Suomen Nato-jäsenyydelle. Epävakautta ja vastakkainasettelua lisäävän Natojäsenyyden sijaan EU-jäsenyys ja pohjoismainen yhteenkuuluvuus tuovat Suomelle turvaa. Pohjoismaisella yhteistyöllä saadaan materiaalihankintoihin tehokkuutta ja myös kokemusta rauhanturvaamisessa. Pohjoismaisen yhteistyön syventämistä estää kuitenkin ennen kaikkea Tanskan, Norjan ja Islannin Nato-jäsenyys. Suomen Natoyhteistyötä ei ole syytä ainakaan vahvistaa nykyisestä. Niinistö: Vihreiden kanta on, että Suomi pyrkii varmistamaan turvallisuutensa liittoutumalla sotilaallisesti lähtökohtaisesti muiden EU-maiden kanssa. Suomen tulee toimia EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi sen eri osaalueilla. Suomen tulee ottaa osaa EU:n sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Puolustusyhteistyötä on kehitettävä myös muiden Pohjoismaiden kanssa. Naton kanssa yhteistyötä kannattaa tehdä rauhankumppanuusohjelman eri kumppanuustyökalujen puitteissa, mm. osallistumalla Naton nopean toiminnan NRFjoukkojen toimintaan. Yhteistyötä kriisinhallinnassa tulee jatkaa osallistumalla Nato johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Kannatettavaa on myös muu nykyinen yhteistyö esimerkiksi Naton virastojen ja osaamiskeskusten kanssa sekä erilaisten Nato-vetoisten yhteistyöhankkeiden puitteissa. Vihreät tunnistaa kuitenkin turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksen ja olemme valmiita käymään keskustelua Suomen ratkaisujen vaikutuksista turvallisuusasemaamme, myös Nato-jäsenyydestä. Haglund: Suomen on tulevaisuudessakin oltava aktiivinen kansainvälisessä turvallisuusyhteistyössä. Pienelle maalle se on elinehto. Rkp:n mielestä pitäisi ensi hallituskaudella 14

tehdä parlamentaarinen selvitys Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista, jonka perusteella pitää sitten arvioidaan mahdollista liittoutumista. Suomi ja Ruotsi ovat minun aloitteestani syventämässä kahdenvälistä puolustusyhteistyötämme merkittävästi tulevina vuosina. Helmikuussa esitelty raportti antaa hyvät eväät sille työlle. Räsänen: Nato-yhteistyö tulee edelleen kehittää hyvällä tasolla siten, että otetaan huomioon uudet suorituskyvyt, yhteistoiminta- ja suorituskyvyn arvioinnit, varmistetaan yhteensopivuus Naton standardien kanssa ja osallistutaan koulutus- ja harjoitustoimintaan, valmiusvuoroihin ja yhteisiin operaatioihin sekä syvennetään tiedonvaihtoa. NORDEFCO:n puitteissa kannattaa kehittää kaikkien puolustushaarojen harjoitustoimintaa Pohjoismaiden kanssa. 8. Tulisiko Suomen ja Ruotsin välistä sotilaallista yhteistyötä syventää myös kriisiaikoja silmälläpitäen? Stubb: Kyllä pitäisi. Rinne: Tämä kysymys on syytä pohtia huolella. Uskoisin, että Suomi-Ruotsi-yhteistyö on meille luontevin tie. Suomihan on parhaillaan päivittämässä mm. lainsäädäntöä avun vastaanottamisen ja antamisen osalta. Soini: Kukin kansakunta ajattelee omaa etuaan. Toistaiseksi Ruotsi ei ole halunnut puolustusliittoa Suomen kanssa. Perussuomalaiset kannattaa yhteistyön kehittämistä askel askeleelta ja luottamuksen kasvattamista. Kääriäinen: Suomen ja Ruotsin yhteistyötä kehitetään rauhan ajan yhteistyöhön nojautuen. Arhinmäki: Sotilaallinen yhteistyö liittoutumattoman Ruotsin kanssa on luontevaa, ja yhteistyön syventämisen muotoja on hyvä kartoittaa. Niinistö: Suomen ja Ruotsin välistä sotilaallista yhteistyötä tulisi syventää. Yhteistyössä on edettävä askel kerrallaan ja katsottava, kuinka pitkälle asiassa päästään. Jo nykytilanteessa yhteistyö Ruotsin kanssa tarjoaa luontevan vaihtoehdon silloin, kun puolustuksemme tarvitsee kalustoa, jota emme omin voimavaroin pysty valmistamaan, hankkimaan, ylläpitämään tai käyttämään. Yhteistyötä Ruotsin kanssa voidaan lisätä materiaalihankinnoissa, materiaalin yhteisomistuksessa ja -käytössä sekä ilmatilan tai merialueen valvonnassa. Nykytilanteessa kyseeseen tulevat myös yhteiset harjoitukset ja koulutuksellinen yhteistyö. Haglund: Helmikuussa esitelty syvennetty puolustusyhteistyö luo maidemme välille kyvyn toimia myös yhdessä kriisin aikana. Järjestely ei kuitenkaan sido meitä auttamaan toisiamme. Yhteistoimintakyky on kuitenkin vahva signaali ja sitä voidaan tietenkin hyödyntää, jos poliittisesti niin päätetään, mahdollisen kriisin tullen. Räsänen: Kyllä, puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa tulee kehittää. 9. Puolustusvoimissa on upseereilla siirtymisvelvollisuus? Onko edelleen tarve säilyttää siirtymisvelvollisuus vai voitaisiinko siirtyä normaaliin työmarkkinakäytäntöön? Stubb: Puolustusvoimien erityisluonteen vuoksi siirtyminen tavanomaisiin työmarkkinakäytäntöihin ei ole mahdollista. Rinne: Uskon, että Puolustusvoimissa asia osataan arvioida. Tiedän, että henkilöstön kannalta tilanne ei ole paras mahdollinen. Usein esim. puolison työ ja lasten koulut ovat hankalia yhteen sovittaa siirtovelvollisuuden kanssa. Tämä on kysymys, jota on syytä Puolustusvoimien miettiä yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa. Soini: Upseerien siirtymisvelvollisuus on syytä säilyttää. Kääriäinen: Siirtymisvelvollisuuden säilyttäminen on edelleen tarpeellinen. Siirroissa on noudatettava hyvän työnantajan periaatteita. Arhinmäki: Jos siirtymisvelvollisuudesta luovuttaisiin, olisi kehitettävä muita tapoja taata riittävä henkilökunta kaikkialla maassa, ja etsittävä myös tälle rahoitus. Niinistö: Puolustusvoimissa voitaisiin siirtyä normaaliin työmarkkinakäytäntöön. Haglund: Puolustusvoimien organisaation tuskin toimisi jos siirtymisvelvollisuudesta luovuttaisiin. Räsänen: Siirtymisvelvollisuus on hyvä säilyttää. Nykyisessäkin tilanteessa upseerien toiveet osataan ottaa huomioon. 15