Seuratoiminnan paikallistuki

Kati Lehtonen Seuratoiminnan paikallistuki Arviointiraportti toimintakaudelta 2004 2005

Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 180 Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikkö LINET ISBN 951-790-208-5 Jyväskylän yliopistopaino 2006

SISÄLLYS Johdanto...5 1 Perustietoja urheiluseuroista... 8 2 Hankkeissa säännöllisesti liikkuneiden lasten ja nuorten määrä... 10 2.1 Hankekoot osallistujamäärien mukaan...11 2.2 Ryhmien lukumäärä... 12 3 Hankkeiden talous...14 3.1 Hankkeiden tuotot...14 3.2 Hankkeiden kulut...16 3.3 Paikallistuen merkitys...19 4 Paikallistukihankkeiden sosiaaliset ja tiedolliset vaikutukset...22 4.1 Hankkeissa koettuja onnistumisia... 23 4.2 Hankkeiden toteutumista haitanneet tekijät...25 5 Pohjoismaista vertailua... 28 5.1 Handslaget...28 5.2 Lasten ja nuorten liikuntaprojektit Norjassa... 30 6 Hanke-esimerkkejä... 32 Johtopäätökset...43 Lähteet...47 Liitteet...48

4

Johdanto Tässä raportissa esitellään vuoden 2004 urheiluseuratoiminnan paikallistukihankkeiden tuloksia. Paikallistukihankkeiden avulla halutaan lisätä urheiluseurojen mahdollisuuksia kehittää toimintaansa sekä aktivoida lapsia ja nuoria mukaan liikkumaan. Paikallistukihankkeet kuuluvat osaksi Lasten ja nuorten liikuntaohjelmaa (2004-2008), joka on laadittu yhdessä opetusministeriön, Nuoren Suomen ja liikunnan eri asiantuntijajärjestöjen kanssa. Liikuntaohjelman kokonaistavoite on lisätä lasten ja nuorten elämäniloa ja hyvinvointia liikunnan ja avulla. Paikallistukihankkeiden hakuprosessi toteutetaan yhdessä Nuori Suomi ry:n, lajiliittojen ja SLU:n aluejärjestöjen kanssa. Hankevaihtoehtoja on neljä (4) ja tuen myöntämisellä on omat perusteensa jokaisessa hankkeessa (taulukko 1 seuraavalla sivulla). Tässä raportissa esiteltävät tukea saaneet seurat ovat toteuttaneet hankkeensa 1.9.2004 31.8.2005 välisenä aikana. Tarkempia tietoja vuonna 2004 paikallistukea saaneista seuroista ja hakuprosessin toteutuksesta esitellään raportissa Seuratoiminnan paikallistuen haku 2004 2005 (Lehtonen 2005a). Lisäksi Sinettiseuratoiminnan arviointiraportissa (Lehtonen 2005b) on käsitelty Sinettihankkeiden toimintaselvityksiä prosessin toteuttamista kuvaavien kysymysten osalta. Käsillä olevan raportin tarkoituksena on näin ollen arvioida Monipuolisten liikuntakerhojen, Nuorten harrastehankkeiden ja Muiden, paikkakunnan lasten ja nuorten liikuntaa edistävien hankkeiden toiminnallisia tuloksia. Lisäksi tarkastellaan kaikkien neljän paikallistuen hankemuodon 5

Taulukko 1: Seurahankkeiden kriteerit 2004 (Tukea lasten ja nuorten urheiluseuratoimintaan 2004/Nuori Suomi). Monipuolinen Nuorten Muu merkittävä Sinettiseura- hanke harrastehanke hanke hanke 6 12 v. lapset 13 19 v. *Seura perustaa monipuolisen kerhon tai kehittää olemassa olevaa toimintaa. *Seura kehittää lajien harjoitusryhmien monipuolisuutta. *Hakemuksessa kerrotaan kauden suunnitelma, harjoituskerrat, teemat ja kuvaus monipuolisuuden toteuttamisesta sekä kilpailuiden määrät. *Pelisäännöt sovittu sekä lasten että vanhempien kanssa.* *Kohdistettu aktiivisesta valmennustoiminnasta harrastusmaisempaan toimintaan siirtyville nuorille. *Liikuntaharrastuksen aloittaville nuorille, jotka eivät ole aiemmin liikkuneet. Suosituksia: edullisuus, 1-3x/vko, nuorten oma aktiivisuus, kilpaileminen ei välttämätöntä TAI *Paikallisten harrasteliikuntatapahtumien tai turnaustenjärjestäminen. Suosituksia: eri lajit yhteistyössä, nuorten oma aktiivisuus, uudenlainen tapa toimia ja kilpailla. *Paikkakunnan lasten ja/tai nuorten liikuntaa edistävä hanke, joka ei ole perinteistä urheiluseuratoimintaa. Tuetaan innovatiivisia lasten ja nuorten liikuntahankkeita. *Seura tekee päätöksen johtokunnassa tai lajijaostossa, että sen tavoitteena on kehittää seurasta Sinettiseura. *Kaikissa alle 16 v. ryhmissä on sovittu Pelisäännöt lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. 16 18-v. nuorten kanssa. *Seura nimeää Sinettiseuraprosessin etenemisestä vastaavan henkilön. *Hakemuksessa lyhyt kuvaus toimenpiteistä, joilla edetään kohti Sinettiseuraa. osalta hankkeissa mukana olleiden lasten ja nuorten määriä sekä paikallistuen käyttötarkoituksia. Tiedot on kerätty toimintaselvityskyselyllä, jonka tukea saaneet seurat täyttivät Nuori Suomi ry:n www-sivuille syksyllä 2005. Kyselykaavake laadittiin Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikön (LINET) ja Nuori Suomi ry:n yhteistyöllä. LINET on Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön (LIKES) tutkimusyksikkö ja se on vastannut paikallistukiohjelman seurannasta ja arvioinnista keväästä 2005 lähtien. 6

Toimintaselvityskaavakkeita laadittiin kaksi kappaletta (liitteet 1 ja 2). Toiminnan sisällöllisten kysymysten osalta raportointikaavakkeet erosivat hiukan toisistaan, koska Sinettiseurahanke on luonteeltaan seuran kokonaistoimintaa kehittävä ja usein pidempiaikainen prosessi. Tilitys- ja jäsenmäärä kysymykset olivat yhteneväiset kaikkien hankkeiden osalta. Raportit koottiin Nuori Suomi ry:n hankerekisteriin ja tammikuussa 2006 ne toimitettiin LINETille. Toimintaselvityslomakkeen oli täyttänyt määräaikaan mennessä 293 tukea saanutta seuraa (84%). Eri hankemuodoista parhaiten olivat vastanneet Sinettiseurahankkeeseen ja Muuhun merkittävään hankkeeseen tukea saaneet seurat (99%). Vastaavasti Monipuolisen ja Nuorten harrastehankkeen yhteenlaskettu vastausprosentti oli 70. Kokonaisuudessaan vastauksia täytyy pitää etenkin tiliselvitysten osalta suuntaa antavina, koska raportointi oli varsin vaihtelevaa. Lisäksi Sinettiseuratoiminnan kehittämisen yhteydessä on vaikea arvioida, ovatko jotkut seurat raportoineet seuran kuluja/ menoja laajemmin ja kuinka hyvin pelkkä Sinettihankkeen ympärillä oleva talous on osattu erotella muista tuloista/kuluista. Raportin ensimmäisessä luvussa on perustietoja hankkeen järjestäneistä seuroista. Tämän jälkeen käydään läpi hankkeissa mukana olleiden lasten ja nuorten määrät sekä hankekoot. Kolmannessa luvussa arvioidaan hankkeiden talous, jota seuraa niiden sisällöllinen arviointi. Lopuksi tehdään lyhyt katsaus Ruotsin ja Norjan hankkeisiin sekä esitellään muutamia Suomen paikallistukihankkeita. 7

1 Perustietoja urheiluseuroista Paikallistukihankkeen järjestäneistä seuroista yhden lajin erikoisseuroja oli 58%. Yleisseuroja hankkeen järjestäneistä oli 48% ja muita tahoja 4%. Hankkeet jakautuivat melko tasaisesti pienten ja suurten paikkakuntien kesken. 28% hankkeista järjestettiin 30 000 99 999 asukkaan paikkakunnilla. Alle 10 000 asukkaan paikkakuntien seuroja oli mukana 22% (kuvio 1). Alueellisen tasa-arvon kannalta tätä voidaan pitää varsin myönteisenä asiana. Aktiivista seuratoimintaa järjestetään myös pienemmillä paikkakunnilla. Kuvio 1: Paikallistukihankkeen järjestäneiden seurojen jakautuminen kotipaikkakunnan asukasluvun mukaan. Urheiluseurojen kotipaikkakunnan asukasluku 30 25 20 % 15 10 5 0 30 000-99 999 100 000/enemmän 10 000-29 999 alle 10 000 Asukasluku Hankkeen järjestäneissä seuroissa oli jäseninä keskimäärin 246 alle 19- vuotiasta lasta ja nuorta. Hajonta oli suuri, sillä pienin hankkeen järjestänyt seura ilmoitti jäsenmääräkseen neljä (4) ja suurin 2200. Tyypillisin kokoluokka oli 101 500 jäsentä, johon sijoittui 50% seuroista (taulukko 2). 8

Taulukko 2: Paikallistukihankkeen järjestäneen seuran koko jäsenmäärän (alle 19-vuotiaat) mukaan. Jäsenmäärä 1 50 51 100 101 500 501 1000 yli 1000 % 16 21 50 9 4 87% seuroista koostui 1 500 jäsenestä ja 13% oli yli 500 jäsenen seuroja. Verrattaessa seurojen kokoja esimerkiksi toimintakaudelta 2002 03 saatuihin tuloksiin, voidaan todeta seurakokojen pienentyneen. Kaudella 2002 03 oli hankkeita järjestäneistä seuroista 1 500 jäsenen seuroja 65% ja yli 501 jäsenen seuroja 25% (Lämsä 2005, 36). Hankkeen järjestäneissä seuroissa oli eniten alle 13-vuotiaita poikia (33%). Alle 13-vuotiaita tyttöjä oli 27%. Yli 13-vuotiaista oli poikia 21% ja tyttöjä 19%. Alle 13-vuotiaita seurojen jäsenistä oli 61% ja yli 13-vuotiaita 39%. Kokonaisuutena poikia oli kaikista jäsenistä 54% ja tyttöjä 46%.Yhteensä hankkeen järjestäneissä seuroissa oli jäseninä 72 000 lasta ja nuorta. (Taulukko 3.) Taulukko 3: Jäsenmäärä hankkeen järjestäneissä seuroissa ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan. Ikäryhmä Jäseniä % Alle 13-v. pojat 24 000 33 Alle 13-v. tytöt 19 500 27 Yli 13-v. pojat 15 000 21 Yli 13-v. tytöt 13 500 19 Yhteensä 72 000 100 Alle 13-v. yht. 43 500 61 Yli 13-v. yht. 28 500 39 72 000 100 Yht. poikia 39 000 54 Yht. tyttöjä 33 000 46 72 000 100 9

2 Hankkeissa säännöllisesti liikkuneiden lasten ja nuorten määrä T oimintaselvityksen keskeinen tavoite on selventää, kuinka paljon hank- Tkeissa liikkuu lapsia ja nuoria. Hakuvaiheessa seurat arvioivat, että hankkeisiin saadaan mukaan 33 500 alle 13-vuotiasta lasta ja 13 500 yli 13-vuotiasta nuorta. Alle 13-vuotiaiden osuudeksi tuli näin ollen 71% ja yli 13-vuotiaiden osuudeksi 29%. Hakuvaiheessa osa seuroista jätti arvioimatta osallistujien määrän ja osallistujamääriä voidaan pitää vain suuntaa antavina. Toimintaselvityksistä kävi ilmi, että mukaan saatiin arvioitua enemmän osallistujia, jotka olivat mukana toiminnassa säännöllisesti (vähintään 1 x viikossa, 3 kk vuodessa) tai yksittäisessä tapahtumassa. Kaiken kaikkiaan osallistujia oli 52 500 (taulukko 4). Keskimäärin yhdessä hankkeessa oli mukana 179 osallistujaa. Pienimmässä hankkeessa oli mukana viisi (5) osallistujaa suurten tapahtumien kerätessä yli 12 000 lasta ja nuorta. Alle 13-vuotiaiden osuus oli selvästi suurempi (75%) kuin yli 13-vuotiaiden (25%). Lisäksi, verrattuna järjestäneiden seurojen jäsenmääriin (taulukko 3), voidaan todeta alle 13-vuotiaita olevan hankkeissa mukana enemmän suhteessa seurojen jäsenmääriin. Myönteistä on se, että kokonaisosallistujamäärän sukupuolijakauma on melko tasapainoinen tyttöjen (46%) ja poikien (54%) kesken. Kokonaisuutena sukupuolittain ja ikäryhmittäin jakaumat ovat pysyneet suurin piirtein samoina kuin edellisen liikuntaohjelman parina viimeisenä vuotena (Lämsä 2005, 39). 10

Taulukko 4: Paikallistukihankkeissa säännöllisesti liikkuvien lasten ja nuorten määrä ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan. Ikäryhmä Jäseniä % Alle 13-v. pojat 21 500 41 Alle 13-v. tytöt 18 000 34 Yli 13-v. pojat 7 000 13 Yli 13-v. tytöt 6 500 12 Yhteensä 52 500 100 Alle 13-v. yht. 39 500 75 Yli 13-v. yht. 13 500 25 52 500 100 Yht. poikia 28 500 54 Yht. tyttöjä 24 000 46 52 500 100 2.1 Hankekoot osallistujamäärien mukaan Hankekokoa on arvioitu tässä raportissa osallistujamäärien mukaan (taulukko 5). Valtaosa hankkeista oli melko pieniä eli niissä liikkui 1 50 lasta ja/tai nuorta (47%). Toiseksi yleisin osallistujamäärä oli 51 100 (21%) ja kolmanneksi yleisin 101 200 osallistujaa (17%). Suuria yli 1000 osallistujan hankkeita oli vain muutamia (2%). Näihin lukeutuivat esimerkiksi isot tapahtumat tai suurten seurojen Sinettihankkeet. Taulukko 5: Hankkeiden koko osallistujamäärien mukaan Osallistujia 1 50 51 100 101 200 201 500 501 1000 yli 1000 % 47 21 17 9 4 2 11

Hankkeisiin saatiin kokonaisuudessaan mukaan varsin paljon osallistujia. Laskettaessa vastaamattomien (n=55) hankkeiden osallistujamäärät hankekohtaisella keskiarvolla (179) saadaan vielä noin 7000 osallistujaa lisää. Näin ollen kokonaisarvio hankkeissa mukana liikkuneista lapsista nousee lähelle 60 000. Jos ko. määrästä vähennetään Sinettihankkeet, joista on vaikea arvioida aktiivisten osallistujien määrää, saadaan lasten ja nuorten määräksi noin 45 000. Se noudattelee vuoden 2003 2004 paikallistukihankkeiden lasten ja nuorten määrää (Lämsä 2005, 38 39) ja on selkeästi suurempi kuin edellisen liikuntaohjelman (1999 2004) osallistujakeskiarvo, joka oli 32 800. 2.2 Ryhmien lukumäärä Toimintaryhmien hankekohtaista lukumäärää kysyttiin kaikissa muissa toimintaselvityslomakkeissa paitsi Sinettihankkeissa. Osa vastaajista kommentoi (8%), että ryhmiä syntyi tai oli toimintakauden aikana useita, mutta niiden todellista määrää oli vaikea arvioida (taulukko 6). Toiminnan organisointi tapahtui yleisimmin kahdessa tai useammassa ryhmässä (56%). Yhdessä ryhmässä tapahtuvaa toimintaa oli runsaassa kolmanneksessa hankkeista. Usean toimintaryhmän hankkeissa tyypillisin ryhmien määrä oli 2 4 (36%). Viiden tai useamman toimintaryhmän hankkeita oli 20% kokonaismäärästä. Taulukko 6: Paikallistukihankkeissa syntyneiden ryhmien lukumäärä (Monipuolinen, Nuoret, Muu merkittävä). 1 ryhmä 2 4 ryhmää 5 7 ryhmää 8 10 ryhmää 11/enemmän EOS 36% 36% 8% 5% 7% 8% 12

Vertailtaessa ryhmien lukumäärää esimerkiksi vuoden 2000-2001 paikallistukihankkeiden toimintaselvitysraporttiin, on yhden ryhmän toimintamalli lisääntynyt huomattavasti. Tuolloin 20% hankkeista toimi yhdessä ryhmässä ja vastaavasti 45% hankkeista toimi 2 4 ryhmässä. (Parkkisenniemi, Kärkkäinen, Koski & Nupponen 2002, 8.) Ryhmien määrää kannattaa seurata jatkossa, koska useat toimintaryhmät mahdollistavat ainakin teoriassa yksilöllisemmän ohjauksen. Lisäksi taidon tai iän perusteella jaotellut ryhmät antavat osallistujille mahdollisuuksia toimia vertaisryhmässä, mikä voi olla motivaation kannalta merkityksellinen asia. Toisaalta ryhmäkokojen raportointiin voivat vaikuttaa myös suuret tapahtumat, joissa ryhmien määrän kontrollointi voi olla vaikeaa. 13

3 Hankkeiden talous Tiliselvitysten tietoja voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina, koska vastaajat olivat täyttäneet kulujen ja menojen osalta selvityksen vaihtelevasti. Osassa raporteissa budjetti oli jaoteltu hyvin tarkasti, kun taas joissakin oli kirjattu tuloihin paikallistuen määrä ilman muita merkintöjä. Lisäksi päällekkäisiä merkintöjä oli paljon, eli esimerkiksi kohtaan muut menot oli kirjattu tiedotusmenoja, vaikka niille oli oma sarakkeensa. 3.1 Hankkeiden tuotot Tuottojen osalta on vertailuun (kuviot 2 ja 3) otettu mukaan osallistujamaksut, paikallistuki ja kaikkien muiden tuottojen (muut avustukset, seurojen oma varainhankinta ja mainostuotot) yhteenlaskettu summa. Sinettiseurahankkeiden tuotot olivat alhaiset verrattuina muihin hankemuotoihin. Tämä selittyy osittain sillä, että Sinettihanke on pääsääntöisesti seuran oman toiminnan kehittämishanke. Sinettitunnuksen saamiseksi seurat keskittyvät esimerkiksi ohjaajakoulutuksen tehostamiseen tai seuran toimintasuunnitelman laatimiseen. Tästä syystä lasten ja nuorten liikuttamiseen tähtäävien hankkeiden tuotot olivat suuremmat kuin Sinettihankkeiden. Tällaisia kerhotyyppistä toimintamuotoja järjestetään useimmiten Monipuolisissa tai Nuorten harrastehankkeissa. Näissä hankemuodoissa osallistumismaksuista kertyi suurimmat tuotot. Muu merkittävä hanke oli saanut eniten muita tuottoja, jotka pääsääntöisesti olivat avustuksia järjestöiltä, säätiöiltä tai kunnalta/ kaupungilta. 14

Kuvio 2: Tuotot hanketyypeittäin. Hankkeiden tuotot 26000 Sinetti 79000 37000 129000 Muu merkittävä 88500 H a n k e 55000 63500 Nuorten harraste 84000 81000 55000 Monipuolinen hanke 92000 144 000 0 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 120 000 140 000 160 000 Euroa Osallistumismaksu Paikallistuki Muut tuotot Hankkeiden yhteenlasketut tuotot olivat 935 000 ja tähän summaan on huomioitu kaikki neljä hankemuotoa. Keskimäärin yhdessä paikallistukihankkeessa oli tuottoja noin 3200. Hankekohtainen tulojen hajonta oli suurta. Tiliselvitysten mukaan pienimmissä hankkeissa tuottoja oli vain 15

paikallistuki (500 ) suurimman hankkeen kerätessä tuottoja yli 53 000. Tässä hankkeessa suurin osa tuotoista koostui muista avustuksista. Kokonaisuutena jakauma oli melko tasainen paikallistuen, osallistumismaksujen ja muiden tuottojen kesken (kuvio 3). Hankkeiden pääasialliset tulonlähteet koostuvat kuitenkin kahdesta yksittäisestä tulomuodosta eli osallistujamaksuista (35%) ja paikallistuesta (37%). Kuvio 3: Paikallistukihankkeiden tuottojen jakautuminen. Pt-hankkeiden kokonaistuottojen jakautuminen Muut tuotot 28 % Osall.maksut 35 % Paikallistuki 37 % 3.2 Hankkeiden kulut Kaikkien neljän hanketyypin yhteenlasketut kulut olivat yli 1,4 miljoonaa. Vaihteluväli oli 500 84 000 ja hankekohtainen keskiarvo oli noin 4800. Samoin kuin tuottojen ilmoittamisessa, osa vastaajista oli raportoinut vain paikallistuen käyttökohteen (esimerkiksi välineet) yksittäiseksi ja ainoaksi menoeräksi. Tähän raporttiin on laskettu erikseen ainoastaan välineisiin, ohjaajapalkkioihin, koulutukseen ja tilavuokriin käytetyt kulut ja kaikki muut hyväksyttävät kulut on laskettu yhteen (kuvio 4). 16

Kuvio 4: Kulut hanketyypeittäin. Hankkeiden kulut 31000 40500 Sinettihanke 69500 54000 40000 51000 35000 Muu merkittävä 80500 H a n k e 23000 35500 58000 74500 Nuorten harraste 50000 47000 16000 54000 55000 Monipuolinen hanke 108500 53000 16000 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 Euroa Koulutus Muut hyväksyttävät Ohjaajat Vuokra Väline 17

Muissa merkittävissä hankkeissa ja Monipuolisissa hankkeissa on tehty eniten välinehankintoja. Tilavuokriin on käytetty rahaa eniten Nuorten hankkeissa ja Monipuolisissa hankkeissa, joista jälkimmäisissä on myös ylivoimaisesti eniten kuluja ohjaajamenoista. Kuten aiemmin on todettu, hanketyyppi pitää sisällään runsaasti kerhomaista toimintaa. Kunnolliset tilat ja pätevien ohjaajien saaminen aiheuttavat toimintakuluja. Nykypäivänä seurat pitävät korvausten maksamista luontevana osana urheiluseuratoimintaa ja siltä osin perinteinen vapaaehtoistoiminta on kokenut uudistuksia ja muutoksia seuratasolla. Muihin kuluihin oli kirjattu esimerkiksi ensiapuvälineitä, palkintoja ja musiikkivälineitä ja niihin oli käytetty eniten rahaa Muissa merkittävissä hankkeissa. Koulutuskuluja oli eniten Sinettihankkeissa. Tämä soveltuu hyvin hankkeiden tavoitteisiin, joissa yleensä pyritään kehittämään seuran toimintaa kokonaisvaltaisesti. Osaavien ohjaajien saaminen ja tietotaidon lisääminen onkin todennäköisesti otettu näissä seuroissa yhdeksi toiminnan tavoitteeksi ja siihen on haluttu myös satsata. Kaikkien hankkeiden yhteenlaskettujen kulujen tarkastelu osoittaa sen, että ohjaajapalkkiot (22%) ja ei-hyväksyttävät kulut (30%) ovat hankkeiden suurimmat kuluerät (kuvio 5). Kohta ei-hyväksyttävät kulut pitää sisällään muun muassa tiedottamisen, retket, lisenssimenot, hallintokulut ja muut välineet. Näin ollen hankkeiden perusorganisointi vie yllättävän paljon rahaa ja suhteessa tähän esimerkiksi koulutuksen kautta saavutettava todennäköinen toiminnan kehittäminen on kulueristä pienimpiä. Toisaalta taas paikallistuen perusidea liikuntahankkeiden käynnistämisestä paikkakunnilla toteutuu hyvin. Ilman rahallista satsausta on vaikeaa toteuttaa säännöllistä toimintaa tai muita suurempia hankkeita. Lisäksi voidaan ajatella, että palkkion maksaminen hyville ohjaajille on osa laadukasta hanketta. 18

Kuvio 5: Paikallistukihankkeiden kulujen jakautuminen (mukana kaikkien neljän hankemuodon ilmoitetut kokonaiskulut). Pt-hankkeiden kokonaiskulut 2004-05 Ei hyväksytt. 30 % Koulutus 7 % Välineet 12 % Vuokra 13 % Ohjaajapalkkio 22 % Muut hyväksyttävät 16 % 3.3 Paikallistuen merkitys Toimintaselvityksessä pyydettiin arvioimaan tuen merkitys hankkeen talouden kannalta. Vastaukset ovat yhteneväisiä edellä esitettyihin kulujen ja tuottojen jakautumisen kanssa, joskin yksittäisenä taloudellisena hyötynä paikallistuki kohdistui usein hankkeen tiettyyn osa-alueeseen. Näin ollen kokonaisbudjetin tarkastelu ja paikallistuen arvo ja merkitys eivät aina olleet samoja. Tämä käy ilmi siitä, että merkityksellisimpänä tuen käyttömuotona vastaajat kokivat mahdollisuuden tehdä välinehankintoja (34%). Kuten edellä todettiin, välinehankinnat muodostivat kokonaiskuluista vain 12% (kuvio 5). Riittävät ja hyväkuntoiset välineet ovat hankkeiden onnistumisen kannalta keskeisessä asemassa ja vaikuttavat myös myönteisesti osallistujien motivaatioihin. Lisäksi varustehankintoja voidaan pitää pitkä- 19

aikaisina sijoituksina, joita voidaan hyödyntää seuran toiminnassa jatkossakin. Kuvio 6: Paikallistuen merkitys (Monipuolinen, Nuoret, Muu merkittävä). Paikallistuen merkitys 40 35 30 25 % 20 15 10 5 0 Halvempi osall.maksu Ohjaajien palkka Muu vaikutus Varustehankinnat Toimintaympäristö Tuella ei merkitystä Vastaajien mukaan paikallistuki mahdollisti myös osallistumismaksujen alentamisen tai poistamisen ja tätä pidettiin toiseksi merkittävimpänä asiana (28%). Käyttämällä paikallistuki osallistumismaksuihin pystytään osallistumiskynnystä madaltamaan eikä perheiden taloudellisilla taustoilla ole niin suurta merkitystä. Osallistumismaksujen kautta kulkevaa rahavirtaa voidaan kuitenkin pitää seuratoiminnassa suurena, koska niiden kautta rahoitetaan kolmannes paikallistukihankkeista (kuvio 3) ja tästä huolimatta paikallistukea kohdennetaan niiden alentamiseen tai poistamiseen. Jos tukea ei käytettäisi osallistumismaksuihin, voisi todellinen maksu nousta hyvinkin korkeaksi. Ohjaajien palkkauksen tehostamista pidettiin kolmanneksi tärkeimpänä taloudellisena vaikuttimena (16%). Kaikkien hankkeiden kokonaiskuluista ohjaajapalkat vievät noin viidenneksen (kuvio 5) ja ne ovat samalla suu- 20

rin yksittäinen kuluerä. Koska paikallistuen merkitys koetaan suurimmaksi silloin, kun se kohdennetaan osallistumismaksuihin ja välineisiin, on seurojen mitä ilmeisemmin tehtävä runsaasti myös muuta varainhankintaa ohjaajakulujen kattamiseksi. 9% vastaajista puolestaan ilmoitti, että tuen avulla toimintaa pystyttiin järjestämään paikoissa, jonne on helppo/turvallinen mennä tai jotka ovat osallistujia lähellä (Toimintaympäristö). Voidaankin olettaa, että koulujen liikuntatiloja tai asuinalueiden lähiliikuntapaikkoja on osattu hyödyntää ja tuen myötä harrastamisen helppouteen on haluttu kiinnittää huomiota. Toimintaselvitykseen vastanneet olivat raportoineet kohtaan Muu taloudellinen vaikutus esimerkiksi koulutukseen satsaamisen tuoneen toiminnan kokonaisuuteen helpotusta. Myös tuen käyttäminen tilavuokriin, koulutusmateriaalikustannuksiin tai matkakuluihin oli helpottanut hankkeen onnistumista merkittävästi. Osa vastaajista ei osannut eritellä tuen taloudellista vaikutusta ja tukea pidettiin kokonaisvaltaisesti hankkeen käynnistymisen kannalta merkityksellisenä sysäyksenä. 21

4 Paikallistukihankkeiden sosiaaliset ja tiedolliset vaikutukset Toimintaselvitysraportissa tiedusteltiin hankkeiden sosiaalisia ja tiedollisia vaikutuksia kaikilta muilta paitsi Sinettihankkeen järjestäviltä seuroilta. Vastaukset hajaantuivat kaikkien kysyttyjen vaihtoehtojen kesken ja lisäksi kohtaan Muuta oli raportoitu varsin erilaisia kommentteja. Tämä kertonee siitä, että toiminnan toteuttajille hankkeiden tavoitteet ja keskeisimmät asiat näyttäytyvät varsin eri tavoin. Kolmannes (34%) vastaajista koki, että hankkeen myötä toiminnan toteuttajien välinen yhteishenki ja tekemisen taso oli parantunut (kuvio 7). Tätä voi pitää myös seuran organisoitumisen ja yleisen toiminnan kannalta varsin myönteisenä asiana. Yhdessä tekemisen ja erillisen hankkeen suunnittelun ja toteutuksen myötä on saatu aikaan laajempiakin vaikutuksia kuin lasten ja nuorten liikuttaminen. Viidennes vastaajista (19%) piti tärkeimpänä sitä, että erityisesti tyttöjen liikuntaharrastusta voitiin hankkeen myötä lisätä. Tämä näkyy myös hankkeisiin osallistuneiden tyttöjen ja poikien määrissä (taulukko 4). Lähes yhtä merkityksellisenä asiana pidettiin yhteistyön lisääntymistä lasten/nuorten vanhempien kanssa (17%). Lisäksi osa vastaajista piti tärkeänä hankkeessa toimivien aikuisten tietomäärän lisäämistä liikunnan vaikutuksista lasten ja nuorten hyvinvointiin (13%). Muita merkittäviä sosiaalisia tai tiedollisia vaikutuksia (10%) olivat muun muassa lajituntemuksen lisääminen, 22

Kuvio 7: Paikallistukihankkeiden sosiaaliset ja tiedolliset vaikutukset (Monipuolinen, Nuoret, Muu merkittävä). Hankkeiden sosiaaliset ja tiedolliset vaikutukset Yhteishenki ja toiminnan taso parani Tyttöjen harrast. lisääntyi Yhteistyö kodin kanssa lisääntyi Tiedolliset vaikutukset Muu Erityisryhmien harrast. lisääntyi 0 5 10 15 20 25 30 35 40 % syrjäkylien liikuntamahdollisuuksien monipuolistaminen ja alueyhteistyön parantuminen. Erityisryhmien liikunnan harrastamisen lisääntymistä oli pitänyt tärkeimpänä 7% vastaajista. Vastauksissa ei määritelty tarkemmin, keitä osallistujia erityisryhmissä oli. 4.1 Hankkeissa koettuja onnistumisia Vastaajia pyydettiin kommentoimaan myös omin sanoin hankkeisiin liittyviä onnistumisia ja epäonnistumisia. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä vastauksista: Saatiin uusia harrastajia ja myös vanhat jatkoivat harrastusta. Saatiin uusia ohjaajia sekä valmentajia. 23

Rahan käyttäminen kuljetuksiin ja ohjaajien koulutukseen oli hyödyksi. Leiritys oli koko alueella uutta ja uusia harrastajia saatiin mukaan toimintaan. Hanke onnistui mielestämme hyvin, murrosikäisten tyttöjen pysyminen seurassa ja tanssillisen harrastuksen jatkui. Useat lapset saivat mahdollisuuden harrastaa ja harjoitella laadukkailla ja monipuolisilla radoilla ja harjoituksissa. Yhteistyö päiväkotien ja seuran välillä aktivoitui ja lapset odottivat liikuntatuokiota, viikon paras päivä! Kerhomme onnistuivat hyvin, lapset ja nuoret olivat innostuneita, pienistä kärhämistä selvittiin keskustelemalla, kaikki oppivat toimimaan ryhmässä ja huomioimaan muita. Kaikki osallistuivat aktiivisesti, kun oli varma kyyti kerhoon ja reippaat ohjaajat. Lapset/nuoret jaksoivat paremmin keskittyä koulutyöhön. Onnistui erinomaisesti; seuran toiminnassa mukana olevien 14-19-vuotiaiden määrä lisääntyi huomattavasti edellisvuodesta, intoa riitti läpi vuoden ja toimintaa onnistuttiin vakiinnuttamaan. Saimme mukaan myös satunnaisia harrastajia, tavoitteellinen toiminta sitouttaa ja antaa pitkäjänteisyyttä. Lisäksi saimme arvokasta kokemusta uusien toimintamuotojen kehittämiseksi. Monipuolista toimintaa ympäri vuoden pienellä osallistumismaksulla 40e/ lapsi. 24

Voitiin aktivoida uusia liikkujia sivukoululta /-kylältä, jossa ei toimintaa ennen ollut juuri lainkaan. Tavoittavuus koulujen kautta onnistui hyvin, nuorimmille tarkoitettua välineistöä saatiin hankittua, lajin esillä pito paikkakunnalla toteutui. Saimme hankittua 20 paria laadukkaita hiihtovälineitä ja voimme perustaa tulevana talvena liikkuvan hiihtovälinelainaamon. Saimme hoidettua mm. välineitä, salimaksuja muuhun kuin golf käyttöön, ohjaajat saivat kulukorvauksia. Sosiaalisten taitojen kehittyminen ja toisten hyväksyminen integroidussa ryhmässä. Hankkeet onnistuivat kokonaisuutena hyvin. Huomion arvoista on se, että hankkeiden järjestäjät painottavat hyvin erilaisia asioita. Esimerkiksi liikunnan kautta tulleiden tunnekokemusten (hauskuus, ilo, tyytyväisyys) merkitystä arvostettiin paljon. Välttämättä suurta osallistujamäärää ei aina voida pitää hankkeen onnistuneimpana asiana. Monien vastaajien mielestä parasta oli liikuntakokemusten ja yleensäkin harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen lapsille ja nuorille. Osa vastaajista koki tuen helpottaneen toiminnan vakiinnuttamista ja tämä on toiminnan jatkuvuuden kannalta myönteinen asia. 4.2 Hankkeiden toteutumista haitanneet tekijät Hankkeiden toteutukseen liittyvät epäonnistumisen kokemukset liittyivät varsin monenlaisiin tekijöihin. Mitään yksiselitteistä tai yleisintä hanketta haitannutta tekijää ei voida nimetä. Tähän vaikuttaa todennäköisesti hankkeiden erilaisuus (kerho vs. tapahtuma) sekä hankkeiden koko: 25

Ohjaajat kuormittuivat hieman liikaa. Leireille osallistuminen vähäistä, kaikki vetäjät eivät oikein tiedostaneet leikinomaisuutta ja monipuolisuutta. Uusia vetäjiä ei saatu koulutukseen. Osallistujista enemmistö oli tyttöjä, joten poikia tulee saada ensi kesänä lisää, miespuolisia ohjaajia ei tahdo saada mistään. Sellaisia olisi ihan esimerkin vuoksi tarvittu. Koulun liikuntatilan pieni koko haittaa harrastusta, samoin saatavien vuorojen vähyys. Varojen vähyyden takia jouduttiin karsimaan välineitä/varusteita ja myös uimahallikäynnit jäi uusilta ryhmiltä pois. Yleisseurassa ja jaostossa ei noteerattu hanketta mitenkään. Toiminnasta tiedottaminen olisi voinut olla vielä runsaampaa ja monipuolisempaa. Jäätiin hieman uusien ryhmien tavoitteesta: 3 ryhmää toteutui/5 tavoitteena, 30 uutta harrastajaa / tavoite 50. Hankkeen markkinointi epäonnistui myöhäisen aloitusajankohdan takia, ensi vuonna aloitamme markkinoinnin aikaisemmin, jotta tavoitamme enemmän lapsia. Harjoittelupaikkojen luonti lähemmäksi keskustaa turvallisien reittien ulottuville ei onnistunut. 26

Verkottuminen ulkopuolelle ei toteutunut suunnitelmien mukaan. Kesäksi emme saaneet lapsia perheineen innostumaan toiminnasta. Kesä lomineen ja kaikkineen on aina ollut toimintamme kannalta hankalaa. Ohjaajia ja valmentajia kyllä riittää, mutta missä ovat lapset perheineen? Ohjaajia vaikea saada, lasten vanhemmat melko passiivisia. Sitouttamista ja ohjaajakoulutusta on lisättävä, erityisesti apuohjaajia tarvitaan. Vastauksista ilmenivät monet seuratoiminnan normaalit ongelmat kuten ohjaajapula, vapaaehtoisten jaksaminen, tiedotusongelmat ja olosuhteet. Joitakin asioita voidaan kehittää ja parantaa paremmalla etukäteissuunnittelulla (esim. tiedotusongelmat), mutta väistämättä eteen tulee myös äkillisiä olosuhde- ja tilannemuutoksia. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hanke voi onnistua hyvin ja saavuttaa sille asetetut tavoitteet. Useat vastaajat olivatkin jättäneet vastaamatta tähän kohtaan kokonaan tai kommentoivat, että hankkeen toteutuksessa ei ollut suurempia ongelmia. 27

5 Pohjoismaista vertailua Myös Ruotsissa ja Norjassa on lasten ja nuorten liikuntaa tuettu erillisten seuratoiminnan paikallistukien tai muiden projektien muodossa. Ruotsissa tukea on jaettu erilaisten projektien myötä jo 1980-luvulta lähtien ja vastaavasti Norjassa paikallistukea alettiin myöntää vuonna 2000 (Lämsä 2005, 48 52). 5.1 Handslaget Ruotsin tämän hetkinen paikallistukiohjelma Handslaget käynnistyi vuonna 2004 ja se ulottuu vuoden 2007 heinäkuuhun asti. Ohjelman tavoitteet ovat seuraavat: mahdollistaa liikuntaharrastuksen kaikille lapsille ja nuorille monipuolisempaa seuratoimintaa lisätä koulujen kanssa tehtävää yhteistyötä lisätä tyttöjen liikuntaa alentaa liikuntaharrastukseen liittyviä kuluja kampanjoida päihteitä vastaan. Handslaget on varsin mittava projekti ja neljän vuoden aikana käytettävä kokonaisrahamäärä on suuri, noin 107 miljoonaa euroa (taulukko 7). Toiminta koordinoidaan lajiliittojen ja aluejärjestöjen kautta. Lajiliitot toimivat itsenäisesti hankekoordinoinneissa, mutta hankkeiden sisällöt ja 28

tavoitteet ovat valtakunnallisesti yhteneväisiä (kts. yllä olevat ohjelman tavoitteet). Aikataulullisesti ja osin sisällöllisesti Ruotsin ohjelmaa voidaan verrata näin ollen Suomen paikallistukijärjestelmään, jossa meneillään oleva nelivuotiskausi päättyy vuonna 2008. Taulukko 7: Ruotsin paikallistukiohjelma Handslagetin toiminta-aika ja budjetti (www.rf.se). 1. Vuosi 1.1.04 31.12.04 11 milj. 2. Vuosi 1.8.04 30.6.05 21 milj. 3. Vuosi 1.7.05 30.6.06 32 milj. 4. Vuosi 1.7.06. 30.6.07 43 milj. Yhteensä 107 milj. Paikallistukien lisäksi on tehty kolmenlaisia kohdennettuja hankkeita, joista ohjaaja/valmentajakoulutuksen kehittäminen on yksi iso projektikokonaisuus. Samoin liikuntamahdollisuuksien (liikuntarakentaminen/suunnittelu) parantamiseen suurkaupungeissa ja maaseudulla on kohdennettu erillistukea, koska näissä olosuhteissa liikuntapaikat ovat joko liian kaukana tai ylikuormitettuja. Lisäksi on haluttu kehittää useamman vuoden projekteja, joissa yhteistyötä tehdään laajemmin seurojen ja kuntien välillä. Myös näissä erillisprojekteissa sisällöt ja tavoitteet nivoutuvat Handslagetin viiteen yleistavoitteeseen. Huomion arvoista on myös se, että tutkimustoimintaan on varattu huomattava summa rahaa. Vuonna 2005 myönnettiin tukea yli 550 000 yhteensä 22 hankkeelle, joiden keskeinen tavoite on selvittää Handslagetin ympärille muotoutuvien hankkeiden sisältöjä ja vaikuttavuutta, koulujen ja urheiluseurojen yhteistyömalleja sekä lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta hankkeissa. Handslagetin seurannasta ja arvioinnista julkaistaan vuosittain raportti ja tähän mennessä on ilmestynyt kaksi vuosiyhteenvetoa. Toisena toimintavuonna hakemuksia kertyi yli 10 000 kappaletta ja niistä hyväksyttiin 29

noin 7000. Järjestäviä seuroja oli 4800. Osallistujia hankkeissa oli lähes 490 000, joka oli yli 100 000 enemmän kuin ensimmäisenä vuonna. Keskimäärin yksi paikallishanke sai tukea 3000. Eniten hankkeita käynnistyi monipuolisen toiminnan (37%) ja koulujen kanssa tehtävän yhteistyön (34%) ympärille. Edellisvuoteen verrattuna kouluyhteistyö oli lisääntynyt kahdeksalla prosentilla ja tyttöjen liikuntatoimintaan panostaminen vähentynyt saman verran. Handslaget on tällä hetkellä puolivälissä ja arvioiden mukaan paikallistukiohjelma on vakiinnuttanut asemansa järjestökentässä. Tavoitteena onkin tuottaa materiaalia onnistuneista kokeiluista ja samalla lisätä hyvien kokemusten ja toimintamallien käyttöä laaja-alaisesti. Lisäksi lajiliittojen tukeminen omien projektin toteuttamisessa on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. (www.rf.se.) 5.2 Lasten ja nuorten liikuntaprojektit Norjassa Lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen tukeminen valtion varoista on keskeinen osa Norjan liikuntapolitiikkaa. Lämsän (2005) tekemässä Lasten ja nuorten liikuntaohjelman 1999 2004 loppuraportissa esitellään laajasti Norjan paikallistukiohjelmaa, joka päättyi vuonna 2004. Koska kauden 2005 osalta ei ollut löydettävissä raportteja uuden ohjelman puitteissa, ollaan Norjassa luultavimmin keskitytty menneen ohjelman osalta syventäviin selvityksiin. Siitä johtuen tässä käsillä olevassa raportissa esitellään Norjan urheiluliiton ja olympiakomitean (NIF) käynnistämiä yksittäisiä lasten ja nuorten liikuntaprojekteja, jotka tosin tavoittelevat toimintasisällöiltään samoja asioita kuin paikallistukihankkeet. Seuraavassa on lyhyt esittely projekteista: Aktiv Oppvekst: pyritään kehittämään paikallista yhteistyöverkostoa, joissa koulut ja urheiluseurat pyrkivät löytämään työskentelymuotoja nuorten osallistumismahdollisuuksien lisäämiseksi. 30

BBO-prosjektet (Barn, bevegelse og oppvekst): projektin perusidea on kehittää ja tukea lasten kasvua ja kehitystä päivittäisen liikunnan kautta. Tavoitteena on kehittää erilaisia organisointi- ja aktivointimalleja, joiden avulla lasten arkipäivään saadaan lisää liikuntamahdollisuuksia. Yhteistyötä tehdään urheilujärjestöjen, koulujen ja kotien kanssa. Projektiin liittyy myös useamman vuoden pitkittäistutkimus lasten fyysisestä aktiivisuudesta. If-ambassadoren: NIF ja vakuutusyhtiö If tavoittelevat yhteisessä projek- tissaan paitsi lapsia myös heidän vanhempiaan. Eri alueille jakaantuneiden urheilulähettiläiden tavoitteena on kehittää lähiliikuntamahdollisuuksia ja erilaisia paikallishankkeita alueen seurojen kanssa. Painopiste on turvallisen ja viihtyisän kasvuympäristön rakentamisessa ja tukemisessa, jossa koko perhe voi harrastaa arkiliikuntaa. Sats Ungt: Projektin tavoitteena on saada nuoret pysymään mukana seuratoiminnassa joko oman harjoittelun tai muiden toimijaroolien kautta (valmentaja, tuomari jne.). Lisäksi nuoria halutaan aktivoida mukaan lajiliittotoimintaan ja päätöksentekoprosesseihin. Tällä halutaan vaikuttaa siihen, että urheilun parissa tehtävä työ houkuttelisi myös aikuisiällä eikä seura-/liittotason toimijoista olisi jatkuvasti pulaa. (www.nif.idrett.no.) Verrattaessa hankkeita esimerkiksi Suomen malleihin korostuu Norjassa nuorten osuus huomattavasti enemmän. Lisäksi moniin projekteihin liittyy monipuolista tutkimustoiminta. Useissa hankkeissa toistuu myös sana arkipäivä eli lähtökohtana on lapsen ja nuoren normaali elämismaailma, johon liittyy oleellisesti koulu. Tätä voidaan pitää suurimpana erona esimerkiksi Suomen paikallistukiohjelmaan. Tähän luonnolliseen kasvu- ja elinympäristöön liitetään erilaisia liikunta-aktiviteetteja, joiden kautta pyritään madaltamaan osallistumiskynnystä. Projektien lähtökohtana on liikunnan harrastamisen yksinkertaisuus ja helppous osana arkipäivän toimintoja. 31

6 Hanke-esimerkkejä A lla olevien hanke-esimerkkien kautta esitellään lyhyesti muutamia Atoimintakaudella 2004 05 alkaneita paikallistukihankkeita. Seuran nimen jälkeinen suluissa oleva luku kertoo hankkeessa mukana olleiden lasten ja nuorten määrän ko. toimintakaudella (Nuori Suomi; Hankerekisteri). Sinettiseurahankkeet Leppävirran Viri, yleisurheilu (147) Leppävirran Viri on yleisseura, jonka yleisurheilujaos sai tukea Sinettiseurahankkeeseen. Hankkeen etenemistä helpotti eniten eri ikäryhmille muokatut ryhmäjaot (liikuntaleikkikoulu, 7 9-v., 10 13-v., 14-v. ->, harrasteryhmä), joiden myötä ohjaajien toimenkuvaa pystyttiin selkeyttämään. Ryhmäjaottelun avulla saatiin myös kunkin ryhmän toiminta jäntevämmäksi. Hankkeen myötä laadittiin tiedotussuunnitelma sekä Pelisäännöt. Toiminnan kannalta Pelisääntöjen tekeminen koettiin tärkeäksi, koska yhteisten linjausten laatiminen helpotti kokonaisuuden toimivuutta. Lisäksi paperille laaditut säännöt on helpompi palauttaa mieleen ja pitää esillä. Pelisääntöjen kohdalla keskeistä oli laatia eri ikäryhmille eri säännöt. Urheilukerhoista tehtiin maksullisia, mutta siitä ei aiheutunut ongelmia. Yksi syy tähän saattoi olla se, että maksu sisälsi esim. YU-passin (mukana 32

vakuutus), ilmaisen kilpailuihin osallistumisen sekä ohjaustunnit. Maksullinen kerhotoiminta mietitytti aluksi, mutta se helpotti osaltaan seuran varainhankintaa. Hankkeen onnistumisen kannalta vaikeinta oli saada lasten vanhemmat mukaan toimintaan ryhmätasoilla. Kesäisin vanhemmille on pyritty järjestämään omaa liikuntaa lasten kerhojen ajaksi ja jatkossa olisi toive, että vanhemmat pystyisivät osallistumaan ryhmiin apuohjaajina tai tukemaan muuten lapsen urheiluseuraharrastusta muiden tehtävien kautta. Virin muut jaokset suhtautuivat yleisurheilujaoksen hankkeeseen positiivisesti ja toinen jaos päätti ryhtyä myös omaan Sinettiprojektiin. Jatkon kannalta olisikin hyvä, että kaikilla jaoksilla olisi Sinettitunnus, koska lapset harrastavat useita liikuntamuotoja seuran eri jaoksissa ja näin toimintalinja olisi kaikilla sama. Joen Yawara, judo (110) Yawara on Joensuulainen judoseura, jonka toiminnassa pyritään huomioimaan monipuolinen liikunta ja yhdessä tekeminen mahdollisimman laajaalaisesti. Vanhemmat ovat mukana säännöllisesti tietyissä harjoituksissa ja seuratoimintaan on pyritty järjestämään muitakin yhteistapaamisia ja retkiä esim. uimahalliin. Monipuolisuus näkyy puolestaan telinevoimistelijoiden ja painijoiden kanssa tehtävien yhteisharjoitusten kautta. Sinettihankkeessa keskityttiin ohjaajakoulutukseen ja yleisesti ohjaajien aktiivisuuteen. Koulutustarpeet lähtivät omista mielenkiinnon kohteista ja tämä helpotti osaltaan ohjaajien innokkuutta asiaan. Olemassa olevan toiminnan hyvä taso edisti hanketta, eikä seuratoiminnassa ollut suuria puutteita. Apua projektiin saatiin Pohjois-Karjalan Liikunnasta ja Judoliitosta. Seuran ohjaajat sekä johtokunta olivat hankkeessa hyvin mukana ja näin projektia voidaankin pitää seuran yhteisenä juttuna. Tätä Yawarassa pidetään varsin tärkeänä asiana myös muiden lajien Sinettihankkeissa ja toiminnassa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kaikille seuratoimijoille (joh- 33

tokunta, ohjaajat, vanhemmat, lapset jne.) tiedotetaan siitä, mikä ja mitä hanke tarkoittaa ja mitä se vaatii. Myönteistä Sinettihankkeessa oli myös se, että sen onnistuminen huomioitiin hyvin paikallisessa mediassa. Seura sekä urheilun eettisyyteen liittyvä keskustelu sai paljon myönteistä julkisuutta. Vantaan Jalkapalloseura (1232) Vantaan Jalkapalloseura on yksi harrastajamääriltään isoimmista kuluneella kaudella paikallistukea saaneista seuroista. Seuran toiminnallisen laadun kehittäminen käynnistyi jo vuonna 2000. Vielä tuolloin ei puhuttu Sinettiseurahankkeesta ja tärkeintä oli oman toiminnan tehostaminen. Sinettitunnusta päätettiin hakea vasta siinä vaiheessa, kun toiminta oli saavuttanut seuran omat tavoitteet. Kriteerit olivat näin ollen tiedossa ennen hakuprosessia ja vaikka seuralla oli omiakin kriteereitä, ohjasivat myös Sinettikriteerit kehitysprosessia. Vuonna 2004 haettu paikallistuki ei siten vaikuttanut ratkaisevasti Sinettihankkeen käynnistymiseen tai sen läpiviemiseen vaan tärkein onnistumisen edellytys oli seuratoimijoiden oma halu kehittää seuraa. Tuki mahdollisti kuitenkin hyvän loppukirin ja koulutuksen kautta saatiin ohjaajien tietotaitoa lisättyä. Hakuprosessin aikana seuratoimijat olivat eri työryhmissä ja tämä helpotti vastuunjakamista. Sinettitunnuksen hakemisesta tiedotettiin vanhemmille myöntävän päätöksen jälkeen ja tämän kautta haluttiin osaltaan viestittää toiminnassa tapahtuneita muutoksia. Yhteistyötä tehtiin projektin aikana sekä Palloliiton että Uudenmaan piirin nuorisopäällikön kanssa. Isossa seurassa on luonnollisesti paljon erilaisia mielipiteitä ja yhteisen linjan löytäminen ei ollut aina helppoa. Seuran jäsenten kyky ja halu keskustella asioista oli kuitenkin lopputuloksen kannalta hyvä asia. Hankkeen olisi voinut viedä läpi myös nopeammalla aikataululla ja etenkin loppurutistukseen olisi tarvittu enemmän ihmisiä. 34

Muu merkittävä hanke Kouvolan Kiekko, Kuusankosken Puhti Hockey Carneval lasten liikuntaprojekti (2018) Kouvolassa ja Kuusankoskella aloitettiin vuonna 2004 projekti, jonka tavoitteena oli tarjota mahdollisimman monelle alueella asuvalle lapselle (1. 3.-luokkalaiset) mahdollisuus tutustua jääliikuntaan. Paikallistuen lisäksi merkittäväksi tukijaksi saatiin Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö, jonka tuella toimintaa on pystytty myös jatkamaan. Vuonna 2004 mukana olivat kaikki Kouvolan ja Kuusankosken 1 3 luokkien oppilaat. Seuraavana vuonna toimintaa laajennettiin Valkealaan ja sen kyläkouluille. Tästä johtuen toisena vuonna osallistujamäärä olikin lähes 2300. Käytännössä toiminta on toteutettu niin, että lapset haetaan kouluilta 15 min. ennen tunnin alkua bussilla hallille ja tunnin (45 min) päätyttyä viedään takaisin kouluun. Kuljetukset ja tunnit ovat lapsille ilmaisia. Ensimmäisenä toimintavuonna yhdelle lapselle tuli jääkertoja 8 13 ja toisena vuonna 6 8. Lisäksi hankkeeseen liittyi opettajille suunnattu yhden päivän koulutus Vierumäen urheiluopistolla. Päävastuu organisoinnista on kahdella osa-aikaisella työntekijällä sekä kahdella oppisopimusharjoittelijalla. Liikunnan lisäksi hankkeeseen yhdistettiin opastusta terveistä elämäntavoista sekä päihdekoulutusta, joista seuraa jatkossa oma erillinen hankkeensa. Kouluissa toteutettu opetustuokio (1/ryhmä) toteutettiin pelin kautta. Myös lasten vanhemmille annettiin koulutusta samoihin teemoihin liittyen. Koko projektin onnistumisen kannalta tärkeää roolia näytteli rahoitus, joka on mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden. Merkittävänä tekijänä on ollut myös hyvän linkin rakentaminen alueen opettajiin ja koulujen rehtoreihin, koska ilman heidän myönteistä asennettaan projekti ei olisi onnistunut. 35

Vammalan Seudun Voima, Sporttivaunu liikunta kotikentälle, yleisurheilu (200) Vammalan Seudun Voimalla on useita alajaoksia, jotka toimivat keskustaalueen ulkopuolella. Sporttivaunu hankkeen perusidea on viedä ohjaajat ja välineet näihin kyliin ja siellä olevien lasten käyttöön liikuntatuokion ajaksi. Vaunuun on koottu perusliikuntavälineitä sekä erityisesti lasten käyttöön soveltuvia aitoja, heittovälineitä yms. Ohjaajina toimivat pääsääntöisesti nuoret, mutta mukana on myös vanhempia ohjaajia. Aikuisen läsnäoloa tarvitaan myös autokuljetuksen vuoksi. Sporttivaunua on hyödynnetty myös kouluopetuksessa lasten liikuntatunneilla. Opettajien kokemukset ovat hyviä, koska välineiden lisäksi on tarjolla myös asiantuntevaa ohjausta. Tulevaisuudessa vaunun välineitä ja seuran ohjaajia tullaan käyttämään myös päiväkodeissa. Välinehankintojen viivästymisen vuoksi hanke käynnistyi oletettua myöhemmin, keväällä 2005. Toiminta on kuitenkin onnistunut hyvin ja sitä jatketaan edelleen. Myönteisenä asiana lasten liikuttamisen lisäksi on hankkeessa ollut myös se, että nuoret saavat ohjaamisesta korvausta ja kesäajaksi on tarjolla mielekästä tekemistä. Mikkelin Luistelijat Liikettä luistimilla, taitoluistelu (5) Mikkelin Luistelijoiden hanke suuntautui erityishuomioita tarvitsevien lasten liikuntaan. Seuralla oli halu laajentaa tarjontaansa eri sektoreille ja erityisliikunta osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Taustalla oli myös Taitoluisteluliiton kampanja. Ennen paikallistukihanketta heillä toimi viiden kerran kokeiluna dysfasialapsille suunnattu luistelukerho ja onnistuneiden kokemusten myötä seurassa päätettiin hakea paikallistukea säännöllisemmälle toiminnalle. Vuonna 2004 aloitettu luistelukerho toimii kerran viikossa (syyskuu huhtikuu) ja ryhmässä on tällä hetkellä dysfaatikkojen 36

lisäksi myös kehitysvammaisia lapsia. Toiminta on jatkunut koko ajan ja tällä kaudella (2005 06) mukana on ollut kymmenkunta lasta. Ryhmä harjoittelee omana ryhmänään, mutta jäällä toimii samanaikaisesti myös muita Mikkelin Luistelijoiden lapsia ja nuoria. Toistaiseksi tämä ratkaisu on tuntunut parhaimmalta, mutta tulevaisuudessa on mahdollista, että osa ryhmäläisiä siirtyy integroidusti muihin ryhmiin. Ohjaajia tällä erityishuomiota tarvitsevien lasten ryhmällä on kaksi. Onnistuneen toiminnan kannalta on tärkeää, että ohjaajilla on kokemusta ohjaamisesta sekä tietämystä erityisryhmistä. Toiminnan jatkuminen ensimmäisen vuoden jälkeen on tehnyt asiaa tunnetuksi ja samalla kerho on markkinoinut itse itseään. Tiedottamiseen on kiinnitettävä kuitenkin jatkossakin huomiota. Mikkelin Luistelijoissa onkin havaittu hyväksi keinoksi se, että tiedotteet lähetetään suoraan koteihin. Monipuolinen hanke Juniori-Ajo ry, lentopallo (200) Ajo on Savonlinnassa toimiva lentopalloseura. Alueella on virkeää lentopallotoimintaa ja yhteistyötä on tehty seutukunnallisesti aiemminkin, joten kahden seuran (Juniori-Ajo ja Pääskylahden Vesa) toteuttama monipuolinen liikuntakerhohanke lähti hyvin käyntiin. Hanke paransi pienemmän seuran (Pääskylahden Vesa) resurssipulaa ja mahdollisti Ajon toiminnan monipuolistumisen sekä suuremman toimijajoukon saamisen ohjaustyöhön mukaan. Kerhon tärkein tavoite oli tarjota 1. 6.-luokkalaisille koululaisille palloilukerhotoimintaa iltapäivisin, yleensä kello 14 16.00 välisenä aikana. Toimintakausi alkoi syksyllä 2004 ja loppui keväällä 2005. Lajikirjo käsitti kattavasti erilaisia palloilulajeja ja ohjauksesta vastasivat seurojen omat ohjaajat, Savonlinnan Seudun Liikunnan koulutetut ohjaajat sekä seuroissa toimivat nuoret. 37

Toiminta järjestettiin taajaman ulkopuolella olevilla kouluilla (5 kpl) sekä yhdellä kaupungissa sijaitsevalla koululla, jossa kohderyhmänä oli maahanmuuttajatytöt. Lisäksi keväällä 2005 tehtiin yhteistyötä 4H-yhdistyksen kanssa, joka järjestää alueen iltapäiväkerhotoiminnan 1. 2.-luokkalaisille. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että urheiluseurat pitivät kerran viikossa iltapäiväkerhon liikunnan merkeissä ja siihen saivat osallistua kaikki halukkaat kerholaiset. Hanke onnistui hyvän etukäteissuunnittelun ansiosta. Koska yhteistyötahoja oli useita, tarvittiin paljon yhteydenottoja, aikataulusuunnitelmia yms. Näiden huolellinen tekeminen auttoi hankkeen toteuttamista. Hankkeen myötä seuroihin saatiin uusia jäseniä. Maahanmuuttajille suunnattu kerhotoiminta toi osallistujille hyviä liikuntakokemuksia ja auttoi heitä sopeutumaan koulumaailmaan paremmin. Lisäksi eri lajien/ seurojen välinen verkostoituminen koettiin myönteisenä asiana. Tietotaidon siirtäminen lajien välillä auttaa kaikkia harrastajia ja seurojen välinen kilpailu harrastajista vähenee. Hyvänä esimerkkinä tästä on kuukausittain järjestettävät yhteiset leiripäivät, joissa vuorotellen eri lajien ohjaajat käyvät vetämässä harjoituksia. Hankkeella on näin ollen ollut myös pidempiaikaisia toiminnallisia vaikutuksia. Mäntyharjun Virkistys, yleisurheilu (42) Mäntyharjulaiset seurat organisoivat yhteishankkeen, jossa 6 9-vuotiaille lapsille järjestettiin viikoittain kerhotoimintaa 11 eri lajin parissa. Suurinta osaa lajeista pystyttiin toteuttamaan Mäntyharjulla, mutta myös alueen muita seuroja hyödynnettiin (esim. Mikkelin Luistelijat). Toiminnan tavoitteena ja ideana oli tarjota jokaiselle jotakin ja samalla seurat saivat esitellä omaa lajiaan lapsille. Jokaisella lajilla oli mahdollisuus suunnitella omat kerhokerrat ja tämä takasi ohjaajien riittävyyden sekä sen, että tarvittaessa voitiin antaa yksilöllisistä tukea/ohjausta. Toiminnan organisoinnin ydinryhmän muodosti neljän hengen ideointitiimi, jonka ympärillä oli 38

päälajeista koostuva isompi suunnitteluryhmä. Kerho jatkuu edelleen ja tälle kaudelle on tehty tytöille ja pojille omat ryhmät. Tyttöjen määrä jäi toimintakaudella 2004-05 vähäiseksi ja tällä ryhmäjaottelulla on saatu etenkin tyttöjä mukaan paljon enemmän. Toimintaan on tullut lisää lapsia siitä huolimatta, että osa lapsista on siirtynyt lajikokeilujen myötä erikoisseuroihin. Erikoisseurat ovat hyvä vaihtoehto niille, jotka löytävät monipuolisen toiminnan kautta oman lajin. Vastaavasti ne, jotka haluavat edelleen harrastaa useita lajeja, ovat edelleen mukana monipuolisessa liikuntakerhotoiminnassa. Koska hankkeessa tehtiin yhteistyötä eri seurojen kanssa, oli organisointi haasteellista. Hankkeen tavoitteet kuitenkin saavutettiin ja toiminnan jatkuessa voidaan olettaa, että myös osallistujat ovat ottaneet toimintamallin omakseen. SB-Girls, Koripallo (70) Lahtelainen tyttöjen koripalloseura SB-Girls lähti ideoimaan monipuolista hanketta huomattuaan, että seuran koripallokerhoihin osallistujat tarvitsivat lisää harjoitusta perusliikuntataidoissa. Tavoitteena oli näin ollen monipuolistaa lajiharjoittelua. Käytännössä toiminnassa oli mukana seuran eri ryhmiä ja useista lajikokeiluista vastasivat seuran omat ohjaajat. Lajikokeilut tehtiin niinä viikkoina, kun salivuoroja ei ollut mahdollista saada koripalloharjoituksiin. Monipuolisuusajattelu on jäänyt hankkeen myötä toimintaan mukaan siten, että tällä hetkellä normaaleissa koripalloharjoituksissa pyritään tekemään välillä muiden lajien harjoituksia. Lajiharjoittelun monipuolisuus ei näin ollen toimi ihan samalla tavoin kuin paikallistukihankkeessa, mutta ideatasolla monipuolisuuden merkityksellisyys on huomioitu. Toiminnan kehittämisen kannalta eri lajien harjoitusten suunnittelun olisi voinut tehdä huolellisemmin ja systemaattisemmin harjoituskauden alussa. Tällä ratkaisulla olisi voinut helpottaa aikataulullisia ja organisointiin liittyviä ratkaisuja. 39

Nuorten harrastehankkeet Höyhtytän Jytä/Jytäjuniorit, jääkiekko (11) Höyhtyän Jytä on oululainen miesten harrastekiekkoseura, jonka yhteyteen perustettiin lukion aloittaville pojille oma harrastekiekkoryhmä Jytäjuniorit. Tarve harrasteryhmän perustamiselle oli suuri, koska aktiivinen harjoittelu ja kilpailu ei kiinnostanut kaikkia poikia. Lisäksi jotkut pelaajat eivät mahtuneet alueen muihin joukkueisiin ja pelaaminen uhkasi jäädä tämän vuoksi kokonaan. Kaudella 2004 05 mukana oli 11 poikaa ja heidät saatiin mukaan lehtimainonnan tai muiden pelaajien innostamana. Lisäksi keväällä 2005 järjestettiin pr-tilaisuus, jossa oli mukana joukkueen kummi Reijo Ruotsalainen. Ryhmällä on kolme valmentajaa ja ohjattua toimintaa kaksi kertaa viikossa. Tarvittaessa pojat voivat myös vetää harjoitukset itse. Vanhemmat ovat toiminnassa mukana melko vähän, mutta vanhempainpalaverit järjestetään normaaliin tapaan. Toiminnan onnistumisen keskeinen edellytys on ollut se, että pojat ovat sitoutuneet harjoitteluun ja ryhmätyöhön hyvin. Jytäjuniorit ovat saaneet toiminnastaan muutenkin varsin positiivista palautetta ja sponsorit ovat myös kiinnostuneet joukkueesta. Koska nuorille suunnattua harrastesarjaa ei vielä ole, joukkue joutuu pelaamaan miesten harrastesarjassa. Tulevaisuuden tavoite onkin, että yhdessä Suomen Jääkiekkoliiton kanssa voitaisiin kehittää vastaavaa toimintaa myös nuorille. Jytäjuniorien toiminta on jatkunut myös tällä kaudella ja yhteistyötä on tehty Haukiputaan Ahmojen ja Kiekko-Oulun A-juniorien kanssa. Joukkueessa on myös vaihtuvuutta, sillä yksi pelaaja on siirtynyt takaisin kilpakiekkoon takaisin ja toinen on aloittanut valmentajana. Tavoitteena on perustaa toinenkin harrastejoukkue, johon otettaisiin 89 90 syntyneitä poikia. Kaudella 2004 perustettu joukkue siirtyy jossain vaiheessa miesten sarjaan ja tilausta olisi näin ollen nuoremmille pelaajille. 40