Northern Visions: Northwest Russia seen through the Afbare Film Archive Lisätietoja DVD:hen: Northern Promise, The Barents Sea from Ancient Myths to Future Possibilities BARENTSINMERI Tutkija Anna Sinisalo Lapin yliopisto, Arktinen keskus 2006 Tämä esitys perustuu DVD:hen, joka on tehty AFBARE-projektissa (Artic Documentary Films at Risk in Barents Region: Surveying, Protecting and Screening 2002-2006). Artikkelin teema perustuu DVD:ssä käytettyyn dokumenttifilmimateriaaliin ja se keskittyy Barentsinmeren luontoon, merkitykseen ja tulevaisuuteen.
Sisällysluettelo 1 Johdanto...3 1.1 Maantieteelliset ominaispiirteet...4 1.2 Luonnon monimuotoisuus...5 2 Barentsinmeren merkitys...7 2.1 Luonnonvarat ja niiden hyödyntäminen...7 2.2 Strateginen merkitys ja merenkulku...7 2.3 Kalastus ja muut elinkeinot...8 3 Ympäristöongelmat Barentsinmeren alueella...9 3.1 Liikakalastus...9 3.2 Saasteet...10 3.3 Tunkeilijalajit...13 4 Meriympäristönsuojelu...13 5 Tulevaisuus ja suuret muutokset...15 6 Lähteet...18 Kuvien lähde, jos ei muuta mainita: Afbare-kokoelmat, 2004. 2
1 Johdanto Barentsinmeri on sijaintinsa vuoksi kiinnostanut poliittisia päättäjiä, tutkijoita, kauppamiehiä, ja elinkeinonharjoittajia kautta aikojen. Se sijaitsee Euroopan koillislaidalla Norjan ja Venäjän pohjoispuolella. Siellä kohtaavat Atlantti ja Pohjoinen jäämeri sekä Länsi-Eurooppa ja Venäjä. Sen runsaat merenantimet sekä valtavat öljy- ja kaasuesiintymät pitävät yllä useiden tahojen mielenkiintoa Barentsinmereen. Toisaalta alueen radioaktiiviset saastelähteet huolestuttavat niin paikallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Kuva 1. Barentsinmeri on osa Pohjoista jäämerta. Kuvassa Barentsinmeri ja sen suurimmat saaret tai saariryhmät. Kartta (muokattu): Hugo Ahlenius, UNEP/GRID-Arendal, 2006. http://maps.grida.no/go/graphic/b arents_region_topography_and_b athymetry3 Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät voimakkaimmin arktisella aluella (ACIA, 2005). Ilmastonmuutoksen seurauksena esimerkiksi merenkulku ja öljyn- ja kaasunporaukset helpottuvat Barentsinmerellä. Niistä seuraa huomattavia ympäristöriskejä, koska alueen ekosysteemit ovat äärimmäisen haavoittuvia. Toisaalta ne mahdollistavat yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen alueella lisääntyvien investointien ja infrastruktuurin kehityksen ansiosta. Maapallon energiantarve kasvaa kiihtyvällä tahdilla jatkuvasti ja Barentsinmeren alueen maailmanlaajuinen merkitys todennäköisesti vahvistuukin tulevaisuudessa meren maantieteellisen sijainnin ja erityisesti sen runsaiden luonnonvarojen ansiosta. 3
1.1 Maantieteelliset ominaispiirteet Barentsinmeren alueen määrittelee valtameren pohjanmuodot ja suuret saaret ja saariryhmät. Barentsinmerta rajaa luoteessa Huippuvuoret, koillisessa ja idässä Frans Joosefin maa ja Novaja Zemlja sekä etelässä Pohjois- Eurooppa (Kuva 1). Merialue on suhteellisen matala (Taulukko 1), sillä se rajoittuu Norjalle ja Venäjälle kuuluvalle merenalaiselle mannerjalustalle. Barentsinmeren alueeseen kuuluu osana myös Vienanmeri, joka kattaa meren kokonaispinta-alasta noin kuusi prosenttia (UNEP, 2004). Taulukko 1. Barentsinmeri lukuina (UNEP, 2004) Pinta-ala (km 2 ) Tilavuus (km 3 ) Keskisyvyys (m) Maksimisyvyys Suolapitoisuus Valumaalue (km 2 ) (m) ( ) Barentsinmeri 1 424 000 282 000 200 > 600 m n. 34* Vienanmeri 90 000 6000 67 350 m 26* Yhteensä 1 514 000 288 000 1 386 000 *Matishov et al. 1998,Glukhovsky, 1991 Vienanmeren lisäksi Barentsinmeren vesistö-alueesen lasketaan kuuluvaksi Kuolajoki ja Kuolanlahti, Vienanjoki, Pechora-joki ja Petsamojoki (UNEP, 2004). Jokien valumasta yli 50% on peräisin lumien sulamisvesistä (UNEP, 2004). Suurin osa Barentsinmeren valuma-alueesta sijaitsee Venäjän maaperällä meren lounaispuolella. Sen lisäksi tulee Norjan ja Suomen puolelta virtaa pieni osa kokonaisvalumasta. Yli puolet jokien valumasta päätyy ensin Vienanmereen, jolla on sen vuoksi merkittävä rooli Barentsinmeren ekologialle (UNEP, 2004). Barentsinmeri on avoin ja vesi vaihtuu vapaasti Pohjois-Atlantin ja Pohjoisen jäämeren kanssa. Meren vesi vaihtuu noin kuudessa vuodessa (Terziev et al. 1990). Vielä nykyisin Barentsinmeri ja Vienanmeri jäätyvät talvisin, mutta jääolosuhteet vaihtelevat vuosittain huomattavasti. Barentsinmeren etelärannikon satamat kuten Murmansk ja Vuoreija pysyvät kuitenkin jäättöminä ympäri vuoden Golf-virran vaikutuksen vuoksi, kun taas pohjoisosissa voi esiintyä merijäätä myös kesäisin (UNEP, 2004). Vienanmeri on yleensä lähes kokonaan jäässä 5-6 kuukautta vuodessa (UNEP, 2004). Pohjoisten merialueiden jääolosuhteet muuttuvat kuitenkin nopeasti ilmastonmuutoksen seurauksena (ACIA, 2005). 4
1.2 Luonnon monimuotoisuus Barentsinmeri muodostaa ainutlaatuisen arktisen ekosysteemin, johon kuluu runsaasti eri kasvi- ja eläinkunnan lajeja ja niiden edustajia. Useat Barentsinmeren lintu- ja nisäkäslajit ovat harvinaisia tai uhanalaisia. Meren alueella on laskettu pesivän 24 lintulajia (Krasnov et al. 1995). Meren eteläosan linnusto koostuu pääasiassa harmaalokeista (Larus argentatus) ja merilokeista (Larus marinus). Yleisimpiä lintuja pohjoisosissa ovat isolokki (Larus hyperboreas) ja myrskylintu (Fulmarus glacialis). Barentsinmeren suurimmat lintuyhdyskunnat sijaitsevat Novaja Zemljan länsirannikolla sekä Murmannin rannikolla. Näiden alueiden harvinaisimman linnut ovat pikkukajava (Rissa tridactyla) ja pohjankiisla (Uria lomvia) (Anker-Nilssen et al. 2000). Merinisäkkäät, kuten jääkarhut, valaslajit ja eväjalkalajit (pinnipedit) esiintyvät Barentsinmerellä joko vuodenajasta riippuen tai jatkuvasti. Jääkarhu (Thalassarctos (Ursus) maritimus, Kuva 3) on ilmastonmuutoksen seurauksena uhanalainen laji, jonka pelätään kuolevan sukupuuttoon merijääpeitteen vetäytyessä (ACIA, 2005). Myös suurin osa valasja eväjalkalajeista ovat harvinaisia tai suojeltuja (UNEP, 2004). Valaslajeja meressä esiintyy 12 (Matishov, 1999; WWF, 2003), joista pysyväisasukkaina voidaan pitää mm. grönlanninvalasta (Balaena mysticetus), sarvivalasta (Monodon monoceros), maitovalasta (Delphinapterus leucas) ja lahtivalasta (Balaenoptera acutorostrata). Barentsinmeren ja Kuva 2. Jääkarhu.(Thomas Vienanmeren harvinaisimmat valaslajit ovat Nilsen, www.barentsino.org) maitovalas ja lahtivalas, jotka ovat myös perinteisiä pyyntikohteita. Muurmannin alueella ja läntisellä arktisella alueella esiintyy seitsemän eri eväjalkalajia: mursu ja kuusi hyljelajia (WWF, 2003). 5
Yksi yleisimmistä hyljelajeista on grönlannin hylje (Рagophilus groenlandica), joka viihtyy kylmissä vesissä (Kuva 3). Se on Venäjälle taloudellisesti tärkeä hyljelaji (Isaksen & Wiig, 1995) ja sen määrän Barentsinmeressä ja Vienanmeressä on arvioitu olevan yhteensä noin kaksi miljoonaa (CAFF, 2001). Kuva 3. Grönlanninhylje (Afbare-kokoelmat, 2004) Barentsinmeressä ui yli 150 eri kalalajia (WWF, 2003). Atlantilta virtaava vesi tuo mukanaan useista kaupallisia kalalajeja, kuten turskaa, koljaa, silliä, monnia, ruijanpallasta ja punakampelaa Barentsinmeren länsiosiin. Barentsinmeren itä- ja pohjoisosissa esiintyy runsaasti mm. jäämeren turskaa ja villakuorea (Matishov & Denisov, 2000). Makean veden altaan tärkein kaupallinen tuote on lohi, joka nousee Kuolan niemimaan jokiin, Mezen-jokeen, Pechora-jokeen sekä Norjan rannikon Barentsinmeren kaakkoisosan pieniin jokiin. Merenpohjaeliöstöön kuuluu kaikentyyppisiä selkärangattomia lukuunottamatta nuolimatoja (chaetognath), jotka kuuluvat planktoneihin. Barentsinmeressä ja Vienanmeressä on yli 3200 pohjaeläinlajia (zoobenthos) (Sirenko, 2001). Lisäksi Barentsinmeressä on tunnistettu myös yli 200 eläinplanktonlajia ja yli 300 kasviplanktonlajia (UNEP, 2004). Barentsinmeren planktonlajit edustavat pääasiassa arktisia ja boreaalisia lajeja, mutta sen lisäksi siellä esiintyy myös maailmanlaajuisia, sekä maantieteellisesti määrittelemättömiä lajeja ja niiden välimuotoja (Matishov et al. 2000). 6
2 Barentsinmeren merkitys 2.1 Luonnonvarat ja niiden hyödyntäminen Barentsinmeren alueella sijaitsee valtavat kaasu- ja öljyvarannot. Huomattavimmat kaasuvarat sijaitsevat Venäjän puoleisella Barentsinmerellä (European Environment Agency, 2004). Norjan puoleisella Barentsinmerellä ei toistaiseksi vielä etsitä raakaöljyä, mutta yhtä kaasukenttää kehitetään ja joitakin öljyesiintymiä tunnetaan jo (WWF, 2003). Korkeat öljynhinnat ja vaakampi poliittinen tilanne ovat innostaneet Venäjän luonnonvarojen hyödyntämissuunnitelmiin ja uusiin investointeihin (European Environment Agency, 2004). 2.2 Strateginen merkitys ja merenkulku Kylmän sodan aikana suurvaltojen vastakkainasettelu korosti myös Barentsinmeren strategista merkitystä. Venäjän strateginen ydiniskukyky keskittyy Kuolan niemimaan ja Barentsinmeren alueelle ja Barentsinmeri tarjoaa Venäjälle myös ympärivuotisen pääsyn valtamerille ja meriyhteyden Länsi- Siperian suurille joille. Euroopan pohjoisosista on kuitenkin tullut viimeisen 15 vuoden aikana vakaa alue ja nykyisin sotilasstrategian sijaan tärkeämmäksi ovat nousseet alueen energiavarat (Koivula, 2006). Arktisen alueen ilmaston lämmetessä Barentsinmeren taloudellinen merkitys kasvaa. Barentsinmeren halkovasta koillisväylästä halutaan kehittää ympärivuotinen merireitti raaka-aine- ja energianälkää potevan Euroopan ja Pohjois-Venäjän valtavien luonnonvarojen välille. Reitin varrella sijaitsee osa maailman suurimmista öljy- ja kaasuvarannoista (Ragner, 2000). Koillisväylä yhdistää myös Pohjois-Euroopan Tyyneen valtameren valtioihin ja lyhentää merimatkaa Lounais-Euroopan ja Koillis- Aasian välillä jopa puoleen verrattuna nykyisin käytössä oleviin reitteihin (Ragner, 2000). Koillisväylän kaupallisia ja teknologisia mahdollisuuksia onkin jo tutkittu useiden miljoonien eurojen tutkimusohjelmien voimin (Ragner, 2000). 7
2.3 Kalastus ja muut elinkeinot Kalateollisuus on merkittävä elinkeino Pohjois-Norjan rannikolla ja yksi voimakkaan taloudellisen kehityksen ala Venäjällä. Taloudellisesti merkittävimmät pyyntikohteet Barentsinmerellä ovat turska (Саdus тоrhua тоrhua), kolja (Меlanogrаmmus аеglefinus), katkarapu, villakuore (Мollоtus villosus villosus) ja seiti (Pollachius virens). Taloudellisesti ja poliittisesti tärkein kala on turska ja koljanpyyntiä voidaan pitää turskateollisuuden täydentäjänä. Villakuoresaaliit taas vaihtelevat sykleissä tehden niistä epävarman tulonlähteen. Norjalainen keväisin kuteva silli taas viettää vain osan elämästään Barentsinmeressä ja sitä pyydetäänkin pääasiassa Norjanmerellä. Seitikanta on yksinomaan norjalainen ja katkarapua saadaan pääasiassa Huippuvuorten länsipuolelta. (UNEP, 2004) Yllämainitut kalalajit muodostavat 90 prosenttia kokonaissaaliista. Grönlanninpallasta (Rеinhardtius hippoglossoides hippoglossoides), jäämerenseitiä (Воrеоgadus saida), meriahventa (Sebastes marinus L.), pohjankatkarapua (Pandalus borealis) ja kampasimpukkaa (Chlamus islandica) pyydetään erityisillä pyyntivälineillä, mutta niiden määrä ei ole merkittävä. Punakampelaa (Рleurоnесtеs рlatеssа L.), liejukampelaa (Hippogolossoides рlatessoides limandoides L.), kissakaloja (suku: Аnаrhichas), seitiä (Pollachius virens L.) sekä muita kaloja saadaan pääasiassa turskanpyynnin sivutuotteena. (UNEP, 2004) Myös useita selkärangattomia lajeja hyödynnetään kaupallisesti. Tällöisiä lajeja ovat mm. Islannin kampasimpukka (Chlamys islandica) ja sinisimpukka (Mytilus edulis). Myös kuningasrapua (Paralithodes camtschatica), jota istutettiin alueelle 1960- luvulla ja joka on yleistynyt, pyydetään ainakin toistaiseksi kaupallisiin tarkoituksiin. Lisäksi mm. levää käytetään raaka-aineena elintarvike- ja lääketeollisuudessa. (UNEP, 2004). 8
Turismi on yksi maailman nopeimmin kasvavista elinkeinoista. Matkailu on yhä voimakkaammin suuntaunut eksoottisten kohteisiin, jollaiseksi myös arktinen alue yleensä voidaan laskea (Europan Environmental Agency, 2004). Turistit tulevat Barentsimeren alueelle kalastamaan ja metsästämään, bongaamaan valaita sekä laivaristeilyille, joiden määrän uskotaan kasvavan tulevaisuudessa (Norwegian maritime directorate, 2000; UNEP, 2004). Alueen kalastusmatkailu keskittyy toistaiseksi Barentsin alueen lohijokiin (Soppela, 2004). Suurin osa turisteista samoin kuin useat matkanjärjestäjät ovat ulkomaalaisia (UNEP, 2004). Alueella toimi vuonna 1998 jo viisi kalaturismiyhtiötä, joista kaksi oli täysin venäläisten omistamia. (Lausala ja Valkonen, 1999). Matkailualan kilpailua haittaa kuitenkin rikollispiirien kiinnostus alaa kohtaan (UNEP, 2004). 3 Ympäristöongelmat Barentsinmeren alueella Pahimmat uhat Barentsinmeren ekosysteemille ovat liikakalastus, öljyonnettomuudet, ydinsaasteet sekä ekosysteemin muuttuminen tulokaslajien vaikutuksesta (UNEP, 2004). Liikakalastusta voidaan pitää huomattavimpana uhkana Barentsinmeren ekosysteemeille (UNEP, 2004), kun öljy- kaasuvuotojen sekä radioaktiivisten saasteiden vaikutukset ovat toistaiseksi vielä vähäisiä (AMAP, 2002). 3.1 Liikakalastus Barentsinmeren merkittävimmät taloudelliset kalakannat (turska ja kolja) ovat pienentyneet kalastuksen seurauksena yli turvallisten biologisten rajojen (UNEP, 2004). Vielä 1970-luvun lopulla Barentsinmeri tuotti 4,5 miljoonaa tonnia mereneläviä. Tästä luvusta lähes kolmannes koostui pelkästään turskasta (Matishov ja Denisov, 2000). Liikakalastukseen johtaneita syitä ovat mm. (UNEP, 2004) 9
- taloudelliset syyt, kuten verot, kalan korkeat hinnat, Venäjän talousuudistuksen heikkoudet; - teknologiset syyt, kuten kalastusvälineiden kyvyttömyys valikointiin ja vaihtoehtoisten kalastusvälineiden puute; - poliittiset syyt, erimielisyydet Norjalais-venäläisessä kalastuskomissiossa, kalastuksen valvonnan puutteet, puutteet kalastustilastoissa ja häiriöt kalastuksen hallinnointijärjestelmässä; - lainsäädännön puutteet kalastuksen rajoittamisessa Venäjällä; sekä - tieteelliset epätarkkuudet ja puutteelliset arviointimenentelmät. Talouskalakannat ja -saaliit pienenivät huomattavasti 1900-luvun loppua kohti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ja esimerkiksi pohjoisen kaupallisesti arvokkain kalalaji lohi on kalastettu lähes sukupuuttoon (Matishov ja Denisov, 2000). 3.2 Saasteet Saasteet ovat toiseksi merkittävin ympäristöuhka Barentsinmerellä (UNEP, 2004). Merivirrat, ilmavirtaukset ja joet yhdistävät haavoittuvan arktisen alueen Euroopan saastuneimpiin osiin. Euroopan saasteilla onkin huomattava vaikutus arktisiin alueisiin (European Environmental Agency, 2004). Arktisella alueella on kuitenkin useita herkkiä alueita ja luonnonvaroja, jotka ovat ekologisten ominaispiirteidensä vuoksi haavoittuvia. Esimerkiksi pesimä-, kutu-, ja ravintoalueilla päästöillä voi olla vakavia pitkäaikaisia seurauksia erityisesti, kun otetaan huomioon alhaiset lisääntymismäärät ja eläinten energiaa varastoivat rasvakerrokset, jotka ovat yleisiä arktisilla lajeilla (Norwegian maritime directorate, 2000). Vielä toistaiseksi saastepitoisuudet ovat kuitenkin suhteellisen alhaisia Barentsinmerellä ja se on huomattavasti puhtaampi kuin muut Euroopan merialueet. Merenkulun aiheuttamat pitkäaikaiset, säännölliset päästöt ovat huolenaihe ympäristön kannalta. Esimerkiksi säännöllisesti operoivat kalastusalukset kuluttavat huomattavasti polttoainetta ja siksi niiden osuus saastepäästöistä ilmakehään on merkittävä. Tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että tällä hetkellä säännöllisten, laillisten öljy- ja jätevesi-päästöjen sekä 10
muiden päästöjen vaikutus arktisella alueella on alhainen. Näiden päästöjen pitkäaikaisvaikutuksia arktisiin ekosysteemeihin ei kuitenkaan ole riittävästi tutkittu. Ennaltaehkäisevät käytännöt pitäisi ottaa käyttöön ja säännöllisen laivaliikenteen päästömäärät pitäisi arvioida ja niitä pitäisi valvoa siihen asti, kunnes voidaan tutkimalla varmistaa, ettei niillä ole haitallista vaikutusta. (Norwegian maritime directorate, 2000) Onnettomuuksien aiheuttamat päästöt syntyvät yleensä törmäyksissä, karille ajoissa ja tulipaloissa. Sen lisäksi onnettomuuksiin liittyvät pelastusoperaatiot vaikuttavat ympäristöön. Toistaiseksi nämä päästöt ovat liittyneet pienehköihin rahtimääriin ja säiliöihin, mutta niilläkin voi olla huomattavia vaikutuksia ympäristöön. Vielä ei ole onneksi raportoitu vakavia merta saastuttavia onnettomuuksia arktisella alueella (Brude et al., 1998), mutta onnettomuusriski kasvaa huomattavasti laivaliikenteen lisääntyessä pohjoisilla merialueilla. 1 Öljy- ja kaasuvuodot Vaikka öljy- ja kaasuvuodoilla ei ole vielä ollut merkittäviä vaikutuksia Barentsinmeren ekosysteemeihin (UNEP, 2004), tulevaisuus voi olla kuitenkin toinen, sillä alueen öljy- ja kaasutuotanto laajenee samoin kuin öljyn ja kaasun kuljetukset merellä. Pelkästään Muurmanskin alueella meriteitse kuljetettavan öljyn määrän ennustetaan kasvavan yli kolmenkertaiseksi seuraavan kymmenen vuoden aikana (Murmansk Region Administration 2003). Sen seurauksena luonnollisestikin myös onnettomuusriski kasvaa. Suurilla öljy- ja/tai kemikaalipäästöillä onnettomuuksien yhteydessä on todennäköisesti hyvin merkittäviä vaikutuksia arktiseen meriympäristöön (Norwegian maritime directorate, 2000). Mereen vuotanut öljy yleensä kerääntyy sulapaikkoihin merijään reunalle tai jäälauttojen väliin. Näillä paikoilla myös meren tuottavuus on erityisen korkeaa ja kalat, merilinnut, hylkeet ja valaat hakevat niiltä ravintoa (European Environmental Agency, 2004). 11
2 Ydinsaasteet Barentsinmeren radionuklidit ovat peräisin ilmakehän laskeumasta, jokivalumasta sekä Länsi-Euroopan uudelleenkäsittelylaitosten päästöistä, jotka kulkeutuvat Barentsinmereen Golf-virran mukana, Kuolan niemimaan nestemäisen ydinjätteen päästöistä sekä ydinonnettomuuksista (AMAP, 2002; UNEP, 2004). Viime vuosikymmenien aikana on havaittu, että ilmakehästä peräisin olevan radioaktiivisen laskeuman määrä on vähentynyt tasaisesti (UNEP, 2004). Barentsinmerellä liikkuu yhä paljon ydinkäyttöisiä jäänmurtajia ja sukellusveneitä ja alue on yksi maailman suurimmista ydinreaktoreiden keskittymistä (Lausala ja Valkonen, 1999). Lisäksi Neuvostoliiton/Venäjän laivaston ja jäänmurtajien radioaktiivista jätettä on upotettu Barentsinmereen yli kolmen vuosikymmenen ajan ja useat ydinjätevarastot vuotavat. Merestä ja kaloista mitattu radioaktiivisuus ei ole ollut huomattavan korkea, osittain siksi, että alue on laaja ja saastuneet kohteet paikallisia. Rannat ja alueet, joille ydinjätettä on upotettu ovat suurimmassa vaarassa. Vaikka ydinjätettä onkin Luoteis-Venäjällä erittäin paljon, mahdollisen onnettomuuden seurausten on arvioitu kuitenkin olevan paikallisia. Merivirrat saattavat kuitenkin levittää radioaktiivisia aineita ja vettä laajoillekin alueille. (Lausala ja Valkonen 1999; AMAP, 2002) 3 Muut saasteet Barentsinmeren alueella toimii suuria metallurgian, kaivostoiminnan ja kemian alan sekä selluloosa-, ja paperiteollisuuden yrityksiä, jotka ovat alueen pääasiallisia saastuttajia (UNEP, 2004). Selluloosateollisuuden ja muun puunjalostusteollisuuden orgaanisia yhdisteitä sisältävät jätevedet kulkeutuvat jokien mukana Vienanmereen ja sieltä edelleen Barentsinmereen (Lausala ja Valkonen, 1999). Saastuneilla jokivesillä 12
ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta kansainvälisiin vesiin, koska Barentsinmeren vedet vaihtuvat vapaasti Atlantin ja Pohjoisen jäämeren vesien kanssa ja koska jokien valuma on suhteellisen pieni (AWI, 1994). 3.3 Tulokaslajit Barentsinmereen kulkeutuneet uudet lajit vaikuttavat alueen lajikoostumukseen ja siten arktisiin ekosysteemeihin. Tarkoituksella mereen istutettujen uusien lajien lisäksi vieraita lajeja tuodaan alueelle tahattomasti öljytankkerien vakauttamiseen käytettyjen vesien mukana (UNEP, 2004). Uusista lajeista Barentsinmeressä merkittävimpiä ovat kyttyrälohi, kuningasrapu ja arktinen taskurapu. Arktinen taskurapu kulkeutui todennäköisesti öljytankkerien vakauttamiseen käytettyjen vesien mukana Barentsinmereen, jossa se havaittiin ensimmäistä kertaa 1990-luvulla. Kyttyrälohi ja kuningasrapu istutettiin Barentsinmereen 1960-luvulla ja erityisesti kuningasrapu on aiheuttanut merkittävimmän muutoksen rannikkoalueen ekosysteemeihin. Se kilpailee alkuperäisten lajien kanssa ravinnosta ja toimii isäntäeläimenä loisille, jotka ovat haitallisia erityisesti turskanpoikasille. (UNEP, 2004) Vielä nykyisin muualta tuotujen vesien päästömäärät ovat alhaiset (Norwegian maritime directorate, 2000). Laivaliikenteen lisääntyessä myös näiden muualta tuotujen vesien ja vieraiden lajien määrä todennäköisesti kasvaa Barentsinmeressä. Tämä on merkittävä uhka alueelle, sillä uusien lajien kokonaisvaikutus ekosysteemeihin on haitallinen pääasiassa luontaisen eläinkunnan, populaatioiden ja geneettisen sekoittumisen, luonnollisen eläinmaantieteellisen identiteetin menetyksen ja alkuperäisen kalakannan syrjäytymisen vuoksi (Matishov ja Denisov, 2000). Vieraista lajeista on myös taloudellista haittaa Barentsinmeren alueella. Esimerkiksi kuningasrapu vaikuttaa talouskalakantoihin ja kyttyrälohellä on epäedullinen vaikutus kalastusmatkailuun (UNEP, 2004). 4 Meriympäristönsuojelu Viime vuosien aikana Barentsin alueen ympäristöongelmiin on kiinnitetty yhä enemmän huomiota ja Barentsinmerta suojellaan jo useiden kansainvälisten ohjelmien ja sopimusten kautta. Rovaniemellä laadittiin vuonna 1991 strategia Arktisen 13
ympäristön suojelemiseksi (Arctic Environmental Protection Strategy, AEPS) kahdeksan Arktisen valtion (Pohjoismaat, Venäjä, Yhdysvallat ja Kanada) kesken. Tällöin tunnustettiin arktisen ympäristön uhat ja saasteiden vaikutuksen herkkiin arktisiin ekosysteemeihin. Niinkutsuttu Rovaniemi-prosessi huipentui Arktisen neuvoston perustamiseen vuonna 1996. Neuvoston päätehtävä on edistää ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä arktisella alueella. Arktinen neuvosto ja sen työryhmät ovat hyvin aktiivisessa roolissa myös arktisten merialueiden tilan selvityksessä sekä niiden suojelussa (esim. AMAP, 1997; CAFF, 2001; AMAP, 2002; PAME, 2004; ACIA, 2005). Arktisen meriympäristön suojeluohjelma (PAME) perustettiin yhtenä arktisen ympäristön suojelustrategian hankkeena vuonna 1993. Nykyisin se toimii Arktisen neuvoston alaisena työryhmänä. Se keskittyy asenteisiin ja ennaltaehkäisemään saastuttamista. Pitkäntähtäimen tavoite on kehittää koordinoitujen toimintaohjelmien ja ohjeistusten kautta toimenpiteitä, jotka täydentävät nykyistä lainsäädäntöä, arktisen meriympäristön suojeluun liittyen. Ohjelman puitteissa valmistellun Arktisen alueen meriympäristön suojelustrategian (PAME, 2004) tavoitteena on vähentää ja ehkäistä merten saastumista, suojella meriluonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemien toimintaa, edistää ihmisten terveyttä ja vaurautta sekä kehittää kestävää merellisten luonnonvarojen käyttöä arktisilla alueilla. PAME tukee erityisesti Venäjän kansallisen ohjelman toteuttamista. Norjalais-venäläinen kalastuskomissio on luonut standardit Barentsinmeren kalastusteollisuudelle (Hønneland, 2006). Sekä Venäjä että Norja ovat ilmaisseet sitoutumisensa kansainvälisiin meriympäristön suojelu- ja hallintasopimuksiin, esimerkiksi Kansainväliseen biodiversiteettisopimukseen, YK:n kalakantoja koskevaan sopimukseen sekä Kestävän kehityksen huippukokouksen tuloksiin (UNEP, 2004). Viime vuosien aikana kansainvälinen yhteisö on päässyt yhteisymmärrykseen pysyvien orgaanisten saasteiden (POP ien) päästöistä ja raskasmetallipäästöjen rajoittamisesta. Edellämainittujen sopimusten lisäksi mailla on useita omia lakeja ja asetuksia, joilla pyritään suojelemaan meriympäristöä. Kuitenkin lainsäädännössä on vielä useilla osa-alueilla huomattavia puutteita Barentsinmeren ekosysteemien suojelun kannalta (UNEP, 2004). 14
5 Tulevaisuus ja suuret muutokset Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset ovat Arktisella alueella huomattavasti voimakkaammat kuin muualla maapallolla. Viime vuosikymmenten aikana arktisen alueen keskilämpötila on noussut melkein kaksi kertaa nopeammin kuin koko maailman keskilämpötila (ACIA, 2005). Näkyvin ympäristömuutos Barentsinmerellä tällä vuosisadalla on Pohjoisen jäämeren merijääpeitteen pinta-alan pieneneminen ja oheneminen ilmastonlämpenemisen seurauksena. Pohjoisen merijääpeitteen on ennustettu sulavan kokonaan kesäisin vuosisadan loppuun mennessa. Merijäästä riippuvaiset merieläimet, kuten jääkarhut, jäällä elävät hylkeet, mursut ja eräät vesilinnut, kärsivät erittäin todennäköisesti, ja jotkut lajit saattavat joutua sukupuuton partaalle. Tämä vaikuttaa suoraan myös paikallisiin asukkaisiin, jotka käyttävät näitä eläimiä ravinnokseen. (ACIA, 2005) Kalastusstandardeihin sitoutumisen seurauksena Barentsinmeren tilanteen odotetaan paranevan tulevaisuudessa kalakantoja ajatellen (UNEP, 2004). Eräiden suurten arktisten merikalastusalueiden, muun muassa sillin ja turskan pyyntivesien, tuottavuus todennäköisesti kasvaa ilmaston lämmetessä (ACIA, 2005). Monien kalalajien esiintymisalueet ja vaellusreitit tulevat kuitenkin erittäin todennäköisesti muuttumaan (ACIA, 2005). Öljyn- ja kaasunporaukset jääpeitteisellä Barentsinmerellä ovat kalliita ja niihin liittyy teknisiä ongelmia, ja useita ympäristöriskejä. Merijään vetäytyminen helpottaa merenkulkua Barentsinmerellä. Laivaliikenteen ja öljynporauksen mahdollisuudet paranevat ja pohjoinen meritie voidaan todennäköisesti avata laivaliikenteelle kesän ajaksi muutaman vuosikymmenen kuluessa (ACIA, 2005). Laivaliikenteen lisääntyminen Barentsinmeren satamissa, esimerkiksi Muurmanskissa ja Arkangelissa, vilkastuttaa kaupankäyntiä ja turismia. Samalla kuitenkin saasteepäästöt 15
ja ympäristöriskit kasvavat ja ne saattavat vahingoittaa meriluontoa ja haitata alkuperäiskansojen terveyttä ja perinteistä elämäntapaa (ACIA, 2005). Lisäksi öljy- ja kaasuteollisuuden ja taloudellisesti merkittävän kalastusteollisuuden välillä syntyy todennäköisesti tulevaisuudessa useampiakin eturistiriitoja mahdollisten öljyvuotojen vuoksi (European Environment Agency, 2004). Pääosa Barentsinmeren merenkulusta koostuu rahtiliikenteestä ja kalastustoiminnasta. Kalastustoiminta ja kalastusaluskannan rakenne riippuu siitä, miten kalastusta säännöstellään kansallisesti ja kansainvälisesti. Rahtiliikenteen arvioidaan lisääntyvän tulevaisuudessa, kun taas kalastustoiminta pysyy todennäköisesti entisellä tasollaan. Lisäksi matkustusaluksien määrän uskotaan kasvavan, koska potentiaalisten kohteiden määrä kasvaa, vapaa-aika lisääntyy ja varallisuus lisääntyy. Barentsinmerellä purjehtii myös tutkimusaluksia ja muita aluksia, joiden määrän arvioidaan säilyvän samana, sekä romuksi kuljetettavia aluksia, jäänmurtajia ja hinaajia, joiden määrän arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa. (Norwegian maritime directorate, 2000) PAME onkin aloittanut kattavan arktisen laivaliikenteen vaikutusten arvioinnin, jossa selvitetään muun muassa alueen meriliikenteen ja meriekosysteemien nykytilaa, odotettavaa jääolosuhteiden muutosta 2020 2050, liikenteen kasvua samana aikana ja siitä seuraavia ympäristö- ja sosioekonomisia vaikutuksia ja ympäristöriskien kasvua. Vuoden 2005 lopulla alkanut työ on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2008 aikana. (PAME, 2005). Pitkän tähtäimen suunnitelmien ja lainsäädännön puutteen on havaittu olevan toistuvasti syynä useisiin alueen ongelmiin, kuten esimerkiksi ekosysteemien muunteluun, luonnonvarojen liikahyödynnykseen sekä öljyvuotojen ja radioaktiivisen saasteen aiheuttamiin uhkiin. UNEP in (2004) raportissa esitetään useita mahdollisuuksia käsitellä ongelmia. Alueella tarvitaan esimerkiksi 16
pitkän aikavälin suunnitelma radioaktiivisen jätteen käsittelylle ja varastoinnille. Ratkaisut kuitenkin vaativat huomattavasti aikaa ja taloudellisia voimavaroja sekä kansainvälistä yhteistyötä. On myös muistettava, että suurin osa arktisten alueiden saasteista on lähtöisin alueen ulkopuolelta. Siksi niin Barentsinmeren kuin koko arktisen merialueen suojelussa vastuun ja suojelutoimien täytyy ulottua paikallisten ja kansallisten rajojen ulkopuolelle. Kiinteä yhteistyö EU:n, arktisten maiden hallitusten ja alueellisten toimijoiden kuten Arktisen neuvoston välillä on välttämätöntä. 17
6 Lähteet ACIA, 2005. Arctic Climate Impact Assessment. Cambridge University Press, 1042 s. Anker-Nilssen, T., Bakken, V., Strom, H., Golovkin, A.N., Bianki, V.V. jatatarinkova, I.P. (toim.), 2000. The Status of marine birds breeding in the Barents Sea Region. Rapport 113. Norsk Polarinstitutt. Tromsø. 213 s. AMAP, 2002. Arctic Pollution. Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP), Oslo, Norway, xii+111 s. AMAP, 1997. Arctic Pollution Issues: A State of the Arctic Environment Report. Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP), Oslo, Norway, xii+188 s. AWI, 1994. Berichte zur Polarforschung. Alfred Wegener Institute for Polar and Marine Research. Bremenhaven. Vol. 144. Brude, O.W., Moe., K.., Bakken, V., Hansson, R., Larsen, L.H., Løvås, S.M., Thomassen, J. & Wiige, Ø., 1998. Northern Sea Route Dynamic Environmental Atlas. CAFF (Conservation of Arctic Flora and Fauna), 2001. Arctic Flora and Fauna: Status and Conservation. Helsinki: Edita, 272 s. European Environment Agency, 2004. Arctic environment: European perspectives. Why should Europe care? Environmental issue report (2. painos), no 38. 58 s. Glukhovsky, B.Kh. (toim.), 1991. Hydrometeorology and hydrochemistry of the seas of the UUSR. Volume 2. White Sea. Leningrad, Hydrometeoizdat. (In Russian). Hønneland, G., 2006. Kvotekamp og kyststatssolidaritet: Norsk-russisk fiskeriforvaltning gjennom 30 år ('Quota Battles and Coast State Solidarity: 30 Years of Norwegian-Russian Fishery Management'). Bergen, Fagbokforlaget, 2006, 152 p. In Norwegian. Isaksen, K. ja Wiig, O. (toim.), 1995. Conservation value assessment and distribution of selected marine mammals in the Northern Barents Sea. Editors. Norsk Polarinstitutt. Oslo, Norway. Koivula, J., 2006. Barentsin Euroarktinen yhteistyö Laajan turvallisuuden ja alueellisen yhteistyön näkökulmasta. Pro Gradu -tutkielma, Politiikan tutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto. Krasnov, Yu.V., Matishov, G.G., Galaktionov, K.V. ja Savinova, T.N., 1995. Murman s colonial seabirds. St. Petersburg, Nauka. (In Russian). Lausala, T., ja L. Valkonen, 1999. Economic Geography and Structure of the Russian Territories of the Barents Region. Arctic Centre Reports 31. 250 s. Matishov, G.G. (toim.), 1999. Adaptation and evolution in biota of polar seas under the oceanic periglacial conditions. Apatity, KSC RAS Publishing House. (In Russian). Matishov, G.G. (toim.), 1998. Harvesting and perspective algae and invertebrates for uses of the Barents and white Seas. Apatity, KSC RAS Publishing House. (In Russian). Matishov, G.G. and Denisov, V.V., 2000. Ecosystems and biological resources of Russian European Seas on the turn of the 21st century. Murmansk, MMBI. Meza, M., ja Johnston, L., 2003. Environmental emergencies and risk management. Arctic Marine Strategic Plan workshop, Iceland October 20-22, 2003. Murmansk Region Administration, 2003. The Plan for the clean-up of the Murmansk Region coast in the case of an oil-spill. Saint-Petersburg, 2003. (In Russian). Norwegian Maritime Directorate, 2000. PAME Snap Shot Analysis of Maritime Activities in the Arctic. REPORT NO. 2000-3220. 18
PAME, 2004. Arctic Marine Strategic Plan. Islanti, 18 s. PAME, 2005. Arctic Marine Shipping Assessment 2005-2008. Islanti, 2 s. Ragner, C. L. (toim.), 2000. The 21st Century-Turning Point for the Northern Sea Route. Proceedings of the Northern Sea Route User Conference, Oslo, 18-20 November 1999. Springer, 340 p. Sirenko, B.I. (toim), 2001. List of species of free-living invertebrates of Eurasian arctic seas and adjacent deep waters. St. Petersburg. Soppela, J., 2004. The Distinctive Features of Fishing Tourism on the Kola Peninsula. http://www.barentsinfo.org/?deptid=15505 Terziev, F.S. et al. (toim.), 1990. Hydrometeorology and hydrochemistry of the seas of the USSR. Volume 1. Barents Sea. Issue 1. Hydrometeorological conditions. Leningrad, Hydrometeoizdat. (In Russian). UNEP, 2004. Matishov, G., Golubeva, N., Titova, G., Sydnes, A. ja B. Voegele. Barents Sea, GIWA Regional assessment 11. University of Kalmar, Kalmar, Sweden. WWF, 2003, The Barents Sea - a sea of opportunities and threats. Petroleum activities and fragile nature. WWF Norway. Oslo. 19